”VERIPRIKAATI” oli nimi jonka Elokapina oli antanut viime lokakuiselle marssilleen.Tämä oli siis se itseään kapinaliikkeeksi kutsuvan porukan esivalmistelu sille, että nämä pääosin nuoret vihervasemmistolaiset päättivät istua tuntiakausia kadulla tukkien liikenteen, eivätkä lähteneet mihinkään, vaikka poliisi oli heitä kehoittanut poistumaan häiritsemästä ihmisten liikkumista. Vasta, kun poliisi käytti sumutetta niin sitten nousi peppu kadusta.
Kyseinen liike on Suomen kommunistinuorten puheenjohtajan vetämä porukka joka sanoo olevansa osa kansainvälista ilmastonmuutoksen vastaista liikehdintää. Helsingin mielenosoituksessa heidän vastustuksensa kohde oli Euroopan Unionin maatalouspolitiikka.
Poliisit syyniin -sympatiaa lainrikkojille
Poliisiministeri Maria Ohisalo ( Vihr.) asettui välittömästi kapinallisten puolelle -ilmeisesti olettaen, että joukosta suurin osa oli ”vinolaisia” eli Vihreiden Nuorten ja Opiskelijoiden aktiiveja. Ja sumuttamiseen ”syyllistyneitä” poliiseja ja heidän esimiehiään ruvettiin jahtaamaan, -sievistellysti sanottuna: tutkimaan. Tähän mennessä ei ole tietoa minkälaisia rangaistuksia lainmukaista työtä tehneet poliisit ovat saaneet.
Mutta aiheuttiko ”veriprikaatilaisten” marssi kuolonuhreja
-Siitäkään ei ole tietoa. Miksi olisi aiheuttanut ? Siksi, että esimerkiksi määrätyistä suunnista tulevat ambulanssit joutuivat kiertämään ”prikaatilaisten” vuoksi pidempiä reittejä sairaalaan. Ja, kun ihminen on ambulanssikyydissä niin minuutit voivat ratkaista, joskus jopa sekunnit. Ihmishenkien menetyksistä tai muista vakavista vammoista tuon terveysuhan perusteella ei todellakaan ole tietoa, koska sitä ei ole tutkittu, -eikä koskaan tulla tutkimaankaan. Ja, vaikka tutkittaisiin, niin kyllä ”Veriprikaati” puhtaaksi pestäisiin.
Elokapinan teko oli tarpeeton, turha ja vaarallinen. Ja on todellakin käsittämätöntä, että maan sisäisestä turvallisuudesta vastaava ministeri asettui sitä uhkaavien puolelle ja käänsi ”mahdollisiksi lainrikkkojiksi ” poliisit.
Hyökkäys eduskuntaa vastaan
Kun anarkistiset ilmastonmuutosaktivistit rynnivät eduskuntatalon pylväisiin maaliskuussa 2019 oli kysymys periaatteessa siitä samasta kuin mitä tapahtui Yhdysvaltain kongressissa viikon verta sitten. Tämä tikapuitten avulla tehty banderollien kiinnittäminen oli myös astumista ”pyhälle maalle”-olkoonkin että ennen kuin eduskuntatalo aikoinaan rakennettiin Arkadianmäelle siinä toimi kesäisin vuodesta toiseen sirkus.
Entäpä jos tuo joukko olisi rynninyt sisälle, niin mitä sitten? Sitä emme voi tietää. Tässäkin tapauksessa asialla olivat ilmastonmuutoksen vastustajiksi ja luonnonsuojelijoiksi itseään tituleeranneet anarkistiset vihervasemmistolaiset.
Koska vihervasemmisto hyökkää seuraavan kerran kansaa ja kansanvaltaa vastaan?
Kun seuraa vallankin somea mutta myös Ylen, Hesarin ja MTV:n ”keskusteluja”, niin huomaa kuinka valtamedia ja vihervasemmistolaiset/anarkistiset voimat ovat saaneet uutta puhtia Yhdysvaltojen tapahtumista. Ei olisi mitenkään tavatonta arvioida, että ennen tämän kevään kunnallisvaaleja saamme uusia ”valtausyrityksiä” ja uusia ”Veriprikaatin” marsseja.
Perustuslakivaliokunnan puheenjohtajalta historiattomia syytöksiä
Plv:n uusi väliaikainen vetäjä -entinen pääministeri Antti Rinne (SDP)- maalasi uhkakuvia ”oikestovaarasta” ja tarkoitti, jopa nimesi sellaiseksi Perussuomalaiset.
Lyhyt Suomen poliittisen ”kapinahistorian” oppimäärä :
Punakapina oli Suomen sosiaalidemokrattisen puolueen aloittama sisällissota vuonna 1918.
Nivalassa sattui ”Konikapina” 1930 jossa paikalliset pienviljelijät joituivat kunnan eläinlääkärin, nimismiehen ja maalaisliittolaisisäntien jyräämiksi mutta sei ollut valtakunnallisdta liikehdintää ,vaikka synnyttikin PS:n varhaisen edeltäjä Kansanpuolueen, josta myöhemmin lisää tässä kirjoituksessa.
Seuraava vakava yritys horjuttaa suomalaista demokratiaa tapahtui IKL:n toimesta niin kutsutun Lapuan liikkeen masinoimana vuonna 1932.
Sitten mentiin vuoteen 1948 jollon armeijamme varautui kommunistien suunnitteleman vallankappauksen varalta mutta, kun Helsingin poliisi joka oli tuolloisen ”punavalpon” komennossa riisuttiin aseista ylipäällikkö, presidentti Juho Kusti Paasikiven ( Kok.) toimesta niin se kapinointi kuivui siihen.
Oliko suurlakko kapinointia vai ei ? Sitä voi kysyä, ainakin sillä oli kapinoinnin luonne, koska sosialidemokraatien ja kommunistien -edelleen johtama- Ay-liike aloitti suurlakon samana päivänä- 1.3.1956-, kun uusi tasavallan presidentti Urho Kaleva Kekkonen (Maalaisliitto)astui virkaansa.
Myös silloin vasemmisto masinoi mellakoita mutta, koska vielä tuolloin kommunistit kilpailivsat kiivaasti ja tasasuuruisina eduskunnassa ja ja vaalikentillä demarien kanssa, niin SDP:n väelle kysymys oli ennen muuta työtaistelusta, ei ”vallankumouksellisesta tilanteesta”.
Kyseinen liike on Suomen kommunistinuorten puheenjohtajan vetämä porukka joka sanoo olevansa osa kansainvälista ilmastonmuutoksen vastaista liikehdintää. Helsingin mielenosoituksessa heidän vastustuksensa kohde oli Euroopan Unionin maatalouspolitiikka.
Poliisit syyniin -sympatiaa lainrikkojille
Poliisiministeri Maria Ohisalo ( Vihr.) asettui välittömästi kapinallisten puolelle -ilmeisesti olettaen, että joukosta suurin osa oli ”vinolaisia” eli Vihreiden Nuorten ja Opiskelijoiden aktiiveja. Ja sumuttamiseen ”syyllistyneitä” poliiseja ja heidän esimiehiään ruvettiin jahtaamaan, -sievistellysti sanottuna: tutkimaan. Tähän mennessä ei ole tietoa minkälaisia rangaistuksia lainmukaista työtä tehneet poliisit ovat saaneet.
Mutta aiheuttiko ”veriprikaatilaisten” marssi kuolonuhreja
-Siitäkään ei ole tietoa. Miksi olisi aiheuttanut ? Siksi, että esimerkiksi määrätyistä suunnista tulevat ambulanssit joutuivat kiertämään ”prikaatilaisten” vuoksi pidempiä reittejä sairaalaan. Ja, kun ihminen on ambulanssikyydissä niin minuutit voivat ratkaista, joskus jopa sekunnit. Ihmishenkien menetyksistä tai muista vakavista vammoista tuon terveysuhan perusteella ei todellakaan ole tietoa, koska sitä ei ole tutkittu, -eikä koskaan tulla tutkimaankaan. Ja, vaikka tutkittaisiin, niin kyllä ”Veriprikaati” puhtaaksi pestäisiin.
Elokapinan teko oli tarpeeton, turha ja vaarallinen. Ja on todellakin käsittämätöntä, että maan sisäisestä turvallisuudesta vastaava ministeri asettui sitä uhkaavien puolelle ja käänsi ”mahdollisiksi lainrikkkojiksi ” poliisit.
Hyökkäys eduskuntaa vastaan
Kun anarkistiset ilmastonmuutosaktivistit rynnivät eduskuntatalon pylväisiin maaliskuussa 2019 oli kysymys periaatteessa siitä samasta kuin mitä tapahtui Yhdysvaltain kongressissa viikon verta sitten. Tämä tikapuitten avulla tehty banderollien kiinnittäminen oli myös astumista ”pyhälle maalle”-olkoonkin että ennen kuin eduskuntatalo aikoinaan rakennettiin Arkadianmäelle siinä toimi kesäisin vuodesta toiseen sirkus.
Entäpä jos tuo joukko olisi rynninyt sisälle, niin mitä sitten? Sitä emme voi tietää. Tässäkin tapauksessa asialla olivat ilmastonmuutoksen vastustajiksi ja luonnonsuojelijoiksi itseään tituleeranneet anarkistiset vihervasemmistolaiset.
Koska vihervasemmisto hyökkää seuraavan kerran kansaa ja kansanvaltaa vastaan?
Kun seuraa vallankin somea mutta myös Ylen, Hesarin ja MTV:n ”keskusteluja”, niin huomaa kuinka valtamedia ja vihervasemmistolaiset/anarkistiset voimat ovat saaneet uutta puhtia Yhdysvaltojen tapahtumista. Ei olisi mitenkään tavatonta arvioida, että ennen tämän kevään kunnallisvaaleja saamme uusia ”valtausyrityksiä” ja uusia ”Veriprikaatin” marsseja.
Perustuslakivaliokunnan puheenjohtajalta historiattomia syytöksiä
Plv:n uusi väliaikainen vetäjä -entinen pääministeri Antti Rinne (SDP)- maalasi uhkakuvia ”oikestovaarasta” ja tarkoitti, jopa nimesi sellaiseksi Perussuomalaiset.
Lyhyt Suomen poliittisen ”kapinahistorian” oppimäärä :
Punakapina oli Suomen sosiaalidemokrattisen puolueen aloittama sisällissota vuonna 1918.
Nivalassa sattui ”Konikapina” 1930 jossa paikalliset pienviljelijät joituivat kunnan eläinlääkärin, nimismiehen ja maalaisliittolaisisäntien jyräämiksi mutta sei ollut valtakunnallisdta liikehdintää ,vaikka synnyttikin PS:n varhaisen edeltäjä Kansanpuolueen, josta myöhemmin lisää tässä kirjoituksessa.
Seuraava vakava yritys horjuttaa suomalaista demokratiaa tapahtui IKL:n toimesta niin kutsutun Lapuan liikkeen masinoimana vuonna 1932.
Sitten mentiin vuoteen 1948 jollon armeijamme varautui kommunistien suunnitteleman vallankappauksen varalta mutta, kun Helsingin poliisi joka oli tuolloisen ”punavalpon” komennossa riisuttiin aseista ylipäällikkö, presidentti Juho Kusti Paasikiven ( Kok.) toimesta niin se kapinointi kuivui siihen.
Oliko suurlakko kapinointia vai ei ? Sitä voi kysyä, ainakin sillä oli kapinoinnin luonne, koska sosialidemokraatien ja kommunistien -edelleen johtama- Ay-liike aloitti suurlakon samana päivänä- 1.3.1956-, kun uusi tasavallan presidentti Urho Kaleva Kekkonen (Maalaisliitto)astui virkaansa.
Myös silloin vasemmisto masinoi mellakoita mutta, koska vielä tuolloin kommunistit kilpailivsat kiivaasti ja tasasuuruisina eduskunnassa ja ja vaalikentillä demarien kanssa, niin SDP:n väelle kysymys oli ennen muuta työtaistelusta, ei ”vallankumouksellisesta tilanteesta”.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Punakapina v.1918 oli alkua ja nyt sitä vallankumousaatetta jatkaa Vihervasemmisto ja SDP mukana, kukaan muu ei vallankumousaatetta hehkuta kuin nämä turhakkeet, " tää on viimeinen taisto " ne huutaa kurkku suorana !
Ja reporadio komppaa (nyk Yle)