Historian suurimmaksi Suomalaiseksi nostamasi Väinö Tanner väittää useissa myöhemmissä kirjoituksissaan olleensa Presidentti Risto Rytin henkilökohtainen ystävä.
Vuonna 1949, kun kaikki muut sotasyylliset oli jo armahdettu, istui vankilassa enää Ryti. Tuolloin Rytin terveydellinen tila alkoi heikentyä selvästi ja lääkärit epäilivätkin Rytillä olleen syövän. Presidentti Paasikivi halusi armahtaa Rytin, vedoten humanitäärisiin syihin. Armahdus tuntui sopivan lähes kaikille poliittisille ryhmittymille, ensimmäistä kertaa jopa kommunistit puolsivat armahdusta.
Ainoa ryhmä joka armahdusta vastusti, olivat Tannerin johtamat asevelidemarit, jotka päättivät politisoida armahdusasian. He halusivat valita Tannerin Osuusliike Elannon johtoon, mutta lain mukaan toimeen ei voitu nimittää henkilöä, joka kärsii ehdollisesta vankeusrangaistuksesta, sillä eihän tällaisella henkilöllä ole kansalaisluottamusta. Tämä Tannerin joukko ilmoitti, ettei se tulisi tukemaan hallituksessa Rytin vankilasta vapauttamista, ellei Tannerin ehdonalaista tuomiota pantaisi kokonaan pois.
Näillä toimenpiteillään asevelidemarit asettivat Paasikiven erittäin hankalaan asemaan, sillä olihan Neuvostoliitto vastustanut äänekkäästi jo Tannerin vapauttamista ehdonalaiseen vapauteen edellisenä syksynä. Samalla he onnistuivat viivyttämään Rytin vankilasta vapauttamista, jolloin Presidentin terveydentila heikkeni edelleen.
Itse pitäisin tuota Tannerin Rytiä kohtaan osoittamaa ystävyyttä perin omituisena. En itse haluaisi vastaavassa tilanteessa ystäväni viruvan SYYTTÖMÄNÄ ja sairaana vankilassa, vaikka tästä kuinka koituisikin minulle poliittista etua.
Syytät Kekkosta häikäilemättömästä politiikasta, samalla kun ylistät pyhän väinön poliittista pyyteettömyyttä. Mutta mm. tämä tapaus todistaa, ettei Tannerkaan aina ollut niin kovin pyyteetön. Hän oli suorastaan törkeän häikäilemätön ja harjoitti varsin röyhkeää oman edun tavoittelua vaikka tämä olisi sotinut hänen "ystäviensä" taikka maan etua vastaan.
Vuonna 1949, kun kaikki muut sotasyylliset oli jo armahdettu, istui vankilassa enää Ryti. Tuolloin Rytin terveydellinen tila alkoi heikentyä selvästi ja lääkärit epäilivätkin Rytillä olleen syövän. Presidentti Paasikivi halusi armahtaa Rytin, vedoten humanitäärisiin syihin. Armahdus tuntui sopivan lähes kaikille poliittisille ryhmittymille, ensimmäistä kertaa jopa kommunistit puolsivat armahdusta.
Ainoa ryhmä joka armahdusta vastusti, olivat Tannerin johtamat asevelidemarit, jotka päättivät politisoida armahdusasian. He halusivat valita Tannerin Osuusliike Elannon johtoon, mutta lain mukaan toimeen ei voitu nimittää henkilöä, joka kärsii ehdollisesta vankeusrangaistuksesta, sillä eihän tällaisella henkilöllä ole kansalaisluottamusta. Tämä Tannerin joukko ilmoitti, ettei se tulisi tukemaan hallituksessa Rytin vankilasta vapauttamista, ellei Tannerin ehdonalaista tuomiota pantaisi kokonaan pois.
Näillä toimenpiteillään asevelidemarit asettivat Paasikiven erittäin hankalaan asemaan, sillä olihan Neuvostoliitto vastustanut äänekkäästi jo Tannerin vapauttamista ehdonalaiseen vapauteen edellisenä syksynä. Samalla he onnistuivat viivyttämään Rytin vankilasta vapauttamista, jolloin Presidentin terveydentila heikkeni edelleen.
Itse pitäisin tuota Tannerin Rytiä kohtaan osoittamaa ystävyyttä perin omituisena. En itse haluaisi vastaavassa tilanteessa ystäväni viruvan SYYTTÖMÄNÄ ja sairaana vankilassa, vaikka tästä kuinka koituisikin minulle poliittista etua.
Syytät Kekkosta häikäilemättömästä politiikasta, samalla kun ylistät pyhän väinön poliittista pyyteettömyyttä. Mutta mm. tämä tapaus todistaa, ettei Tannerkaan aina ollut niin kovin pyyteetön. Hän oli suorastaan törkeän häikäilemätön ja harjoitti varsin röyhkeää oman edun tavoittelua vaikka tämä olisi sotinut hänen "ystäviensä" taikka maan etua vastaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Niin tahtoisin todellakin kuulla mielipiteesi Tannerin toiminnasta kyseisessä tilantessa K.K.Korhonen.