Martti Luther ja kastekysymys
Kastekysymys oli Martti Lutherille vaikea kysymys, kuuluihan katolisen kirkon teologiaan sellainen käsitys, että sakramentit antavat armon sen vastaanottajalle "tehdyn teon perusteella" (ex opere operato).
Lutherin käsitys oli, ettei sakramentti voi vanhurskauttaa ketään, vaan ainoastaan usko. Luther ei hyväksynyt katolisen kirkon lapsikasteen perusteita.
Hänen oli kuitenkin pakko keksiä jokin muu ratkaisu, joka olisi tyydyttänyt samalla myös hänen omaatuntoaan asiassa, sen ohella, että hän katolisen kirkon pappina halusi säilyttää kirkon, tarkoituksenaan puhdistaa se vain räikeimmistä väärinkäytöksistä.
Lapsikasteesta luopuminen olisi merkinnyt samalla koko kirkkolaitoksen hajoamista. Mistä kirkko olisi saanut vallitsevissa olosuhteissa varat toimintaansa varten ja jäsenensä, jos lapsia ei olisi enää kastettu kirkon jäseniksi ja veron maksajiksi?
Lapsen uskosta piti laatia oma teoria, jotta tämä katolilaisuudesta peräisin oleva oppi olisi voitu säilyttää. Luther selvitti asian siten, että kasteessa jo pienelle lapselle lahjoitetaan "vuodatettu usko", joka kirkon rukouksen kautta "muuttaa, puhdistaa ja uudistaa lapsen".
Luther toteaa: "Meidän kantamme tähän asiaan on, että kasteessa lapset itse uskovat, ja että heillä on oma usko. Juuri sen Jumala heissä vaikuttaa, kun kummit kristillisen kirkon uskossa rukoilevat heidän puolestaan ja tuovat heidät kasteelle", (Kaste ja Usko, Martti Luther, suom. Eero Huovinen sivu 18).
Vallitsevien olosuhteiden pohjalta on ymmärrettävää, että Martti Luther joutui vaikeaan ristiriitaan lapsikasteasiassa.
Mikäli hän olisi päätynyt opillisesti kastekysymyksessä samaan ratkaisuun kuin Hubmaier, hän olisi joutunut vielä suurempaan ristiriitaan katolisen kirkon kanssa mitä hän jo oli, ja mahdollisesti myös häntä tukeneiden tahojen kanssa.
Sopii vain arvailla, olisiko hänkään voinut toteuttaa uskonpuhdistusta yhtä radikaalisilla muutoksilla, mihin Hubmaier pyrki?
--------------------------------------------------------------------------------
Lutherin kirje "kahdelle papille"
Martti Lutherin kirjeessä kahdelle papille hän puolustaa lapsikastetta mm. seuraavasti: "Jos lapsikaste ei siis olisikaan oikea, Jumala ei varmastikaan olisi sallinut sen jatkua eikä säilyä näin pitkään".
"Samaan aikaan ovat kuitenkin kaikenlaiset harhaopit tuhoutuneet, vaikka ne ovatkin paljon myöhäissyntyisempiä kuin lapsikaste. Tämä Jumalan ihmeteko osoittaa, että lapsikasteen täytyy olla oikea....Sinä ehkä sanot: Tämä ei vielä todista, että lapsikaste on varma, sillä eihän yksikään raamatunlause puhu siitä.
Minä vastaan: Tuo on kyllä totta. Ei ole olemassa tarpeeksi päteviä raamatunlauseita, joiden nojalla sinä voisit osoittaa lasten kastamisen alkaneen ensimmäisten kristittyjen keskuudessa apostolien jälkeen.
Mutta siihen on kyllin pätevät perustelut, ettei meidän aikanamme kukaan voi torjua eikä hylätä lapsikastetta, onhan sillä niin pitkä perinne. Jumala ei näet ainoastaan siedä lapsikastetta, vaan on alusta alkaen pitänyt huolta niin, ettei se ole koskaan tuhoutunut", (Martti Luther Kaste ja Usko, sivu 115. Suom. Eero Huovinen).
Heppoiset olivat Lutherin perustelut lapsikasteopille. Onhan niitä edelleen muitakin vääriä oppeja ja käsityksiä, jotka ovat säilyneet jopa vuosituhansia. Yhtä hataralla pohjalla ovat muutkin lapsikasteopin tueksi hankitut perusteet.
Lutherin oppi lapsikasteesta perustui katolisen kirkon oppiin.
Luther on itse sanonut; (Galatalaiskirjeen selitys, sivu 100) hän on todennut; ettei hän ole saanut lapsikastetta kuten vanhurskauttamisoppia Jumalalta, vaan paavilta.
Lutherille lapsikasteoppi oli vaikea kysymys, hän taisteli tämän asian kanssa paljon. Välillä hän hyökkäsi katolista kirkkoa vastaan tämän opin vuoksi, koska hän ei halunnut uskoa periaatteessa siihen, mutta ei voinut luopuakaan siitä.
Lopulta hän päätyi siihen, mitä katolinen kirkko opetti kasteesta, selittäen kuitenkin sen sisältöä vähän toisin.
--------------------------------------------------------------------------------
Otteita Lutherin eräästä saarnasta
Eräässä saarnassaan kolmantena sunnuntaina loppiaisesta hän arvostelee valdolaisveljeksiä.
Luther sanoo mm. näin: "Uskon pitää löytymän jo ennen tai ainakin kasteessa, sillä muutoin ei lapsi pääse vapaaksi synnistä ja perkeleestä.
Jos nyt heidän mielipiteensä olisi oikea, olisi paljasta valhetta ja ilvettä kaikki se, mitä lapsille kasteessa tehdään.
Kastaja näet kysyy, uskooko lapsi, johon lapsen puolesta vastataan "uskon"; tahtooko hän tulla kastetuksi, johon myös hänen puolestaan suostutaan.
Nyt ei kuitenkaan ketään lapsen asemasta kasteta, vaan se itse kastetaan; sen vuoksi täytyy sen itse evankeliumia uskoa tai sitten kummien valheella sanoessaan lapsen puolesta: "minä uskon".
Sitten vielä kastaja lukee lapsen uudestisyntyneen, saaneen synnit anteeksi ja olevan vapahdettu perkeleen vallasta; merkiksi siitä pukee hän lapsen valkeaan paitaan ja käsittelee häntä kaikin puolin uutena pyhänä Jumalan lapsena.
Tämän kaiken täytyy olla petosta, ellei lapsella omaa uskoa olisi, ja parempi olisi olla yhtäkään lasta kastamatta, kuin tuolla tavoilla ilvehtiä ja leikitellä Jumalan sanan ja sakramenttien kanssa, ikään kuin Jumala olisi joku narri", (Kaste ja usko. Martti Luther ).
Näin Luther yrittäessään etsiä parempaa selitystä ja puolustusta jatkaa katolisen kirkon kanssa samanlaista käytäntöä edelleen. Vaikeutena hänellä oli se, miten saada pienet sylilapset uskoviksi.
Lopulta Luther uskoo löytäneensä ratkaisun tähän ongelmaan, ja hän toteaa galatalaiskirjeen selityksessään:
"Lapset itse uskovat kasteessa ja heillä on oma uskonsa, jonka Jumala heissä vaikuttaa saapuvilla olevien kummien esirukousten kautta ja sen kautta, että nämä tuovat lapsen kasteelle kristillisen seurakunnan uskossa".
Lutherin ratkaisu lapsen uskosta ei oikeastaan eroa käytännössä katolisen kirkon opista, lopputulos on kuitenkin aivan sama.
Martti Luther joutui tekemään monet ratkaisut hyvin vaikeissa olosuhteissa, hänellä oli vaara menettää jopa henkensä.
Hän oli mahdollisesti riippuvainen myös suojelijoistaan ja heidän mielipiteistään sekä opillisista käsityksistään. Lisäksi hän oli kasvanut ja elänyt sekä saanut koulutuksensa katolisen kirkon puitteissa.
Ympäristön olosuhteet olivat hänellä aivan toiset, mitä ne ovat nykyaikana. Saatavana oleva tieto oli myös varsin yksipuolista.
Kirkko on joutunut ottamaan lapsikasteoppinsa tueksi monia sellaisia oppeja, jotka ovat raamatulle täysin vieraita, ja joita se ei lainkaan tunne. Näistä mainittakoon mm: Oppi kasteen armosta, hätäkaste, kummit, kasteenliiton uudistaminen ja oppi siitä, että kaste on Jumalan teko.
Raamatussa ei puhuta missään paikassa kasteen armosta, Jumalan armosta sen sijaan kyllä. Eikä missään kohdassa, että kaste olisi Jumalan teko.
Jeesus sanoi Jumalan teoksi sen, että "Se on Jumalan teko, että te uskotte Häneen, jonka Jumala on lähettänyt" (Joh.6:29). Siis usko Jeesukseen Kristukseen on Jumalan teko.
--------------------------------------------------------------------------------
Olosuhteet ovat muuttuneet Martti Lutherin ajoista
Olosuhteet ovat nyt toiset, mitä ne olivat Martti Lutherin aikakaudella, ja erilaisen tiedon määrä on myös kasvanut.
Ei voi muuta kuin ihmetellä, että vielä nykyaikanakin voidaan esittää aivan perusteettomia väitteitä sylilasten kastamisen puolesta, vaikka Raamatussa ei puhuta siitä mitään.
Joku voi sanoa tähän, että kasteasia on tulkintakysymys. Miksi Raamattua pitää tulkita eri tavalla, miten se on kirjoitettu? Eihän muitakaan kirjoja tulkita eri tavalla kuin, miten ne on kirjoitettu.
--------------------------------------------------------------------------
"Kasteen armo" on nukuttanut ihmisiä väärään rauhaan
Monet ihmiset elävät, huolimatta siitä, että heidät on lapsena kastettu, Jeesuksen ristin vihollisina, ilman Jumalaa ja toivoa maailmassa.
Eikö olisi tärkeämpää olla puhumatta lapsikasteesta ja keskittyä julistamaan henkilökohtaista uskoa Jeesukseen Kristukseen.
Käytäntö on osoittanut selvästi, ettei kastamalla voida tehdä ihmisistä Jumalaan uskovia, sillä saadaan aikaan vain kastettua pakanuutta.
Apostoli Paavali (ja myös toiset apostolit) ei julistanut ihmisille "kasteen armoa", vaan hän julisti heille pelastusta Jeesuksessa Kristuksessa.
, Hän sanoi: "Vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille, joka on vastoin sitä, mitä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu" (Gal. 1:8).
On suuri vastuu Jumalan edessä, jos nukuttaa ihmiset uskomaan "kasteen armoon", eikä julisteta, että synnistä on tehtävä parannus.
(Joku:n lisäys: Mietippä tuota Raimo tarkasti)
--------------------------------------------------------------------------------
Lapsikasteoppi on tullut jäädäkseen
Lapsikaste on kirkossa se peruspilari, jonka varassa lepää koko valtiokirkkojärjestelmä. Sen poistaminen käytöstä kaataisi koko järjestelmän.
Tämän vuoksi kirkon on pakko puolustaa lapsikastetta ja yrittää epätoivoisesti etsiä sille tukea myös Raamatun sanan ulkopuolelta.
Lapsikaste on kirkossa historiallisen kehityksen tulos. Lapsikasteoppi on luterilaisen kirkon työntekijän ja kirkon kannalta myös arvovaltakysymys, on vaikea myöntää ainakin julkisesti, että oppi, jota julistaa, ei ole totuus asiasta.
Lapsikasteoppi on jäänne roomalaiskatolisesta kirkosta, jossa on edelleen vielä paljon muutakin raamatunvastaista, mm. sakramenttiopeissa, Marian palvonnassa, ym.
Lapsikasteopille kirkon työntekijät eivät voi mitään, se on tullut jäädäkseen, mutta se ei merkitse sitä, että opetuksen pääpaino tarvitsisi olla siinä.
Vaikka ei hyväksyisi lapsikastetta ja pitäisi sitä raamatunmukaisena oppina, siitä ei ole hyödyllistä puhua. Puhuminen tästä, ei poista kirkosta tätä käytäntöä.
Luterilaisen kirkon työntekijöiltä odottaisi myös korrektimpaa suhtautumista tässä asiassa niitä uskontokuntia ja kirkkokuntia kohtaan, joilla on käytössään Raamatun alkuperäinen kastekäytäntö.
Kastekysymys oli Martti Lutherille vaikea kysymys, kuuluihan katolisen kirkon teologiaan sellainen käsitys, että sakramentit antavat armon sen vastaanottajalle "tehdyn teon perusteella" (ex opere operato).
Lutherin käsitys oli, ettei sakramentti voi vanhurskauttaa ketään, vaan ainoastaan usko. Luther ei hyväksynyt katolisen kirkon lapsikasteen perusteita.
Hänen oli kuitenkin pakko keksiä jokin muu ratkaisu, joka olisi tyydyttänyt samalla myös hänen omaatuntoaan asiassa, sen ohella, että hän katolisen kirkon pappina halusi säilyttää kirkon, tarkoituksenaan puhdistaa se vain räikeimmistä väärinkäytöksistä.
Lapsikasteesta luopuminen olisi merkinnyt samalla koko kirkkolaitoksen hajoamista. Mistä kirkko olisi saanut vallitsevissa olosuhteissa varat toimintaansa varten ja jäsenensä, jos lapsia ei olisi enää kastettu kirkon jäseniksi ja veron maksajiksi?
Lapsen uskosta piti laatia oma teoria, jotta tämä katolilaisuudesta peräisin oleva oppi olisi voitu säilyttää. Luther selvitti asian siten, että kasteessa jo pienelle lapselle lahjoitetaan "vuodatettu usko", joka kirkon rukouksen kautta "muuttaa, puhdistaa ja uudistaa lapsen".
Luther toteaa: "Meidän kantamme tähän asiaan on, että kasteessa lapset itse uskovat, ja että heillä on oma usko. Juuri sen Jumala heissä vaikuttaa, kun kummit kristillisen kirkon uskossa rukoilevat heidän puolestaan ja tuovat heidät kasteelle", (Kaste ja Usko, Martti Luther, suom. Eero Huovinen sivu 18).
Vallitsevien olosuhteiden pohjalta on ymmärrettävää, että Martti Luther joutui vaikeaan ristiriitaan lapsikasteasiassa.
Mikäli hän olisi päätynyt opillisesti kastekysymyksessä samaan ratkaisuun kuin Hubmaier, hän olisi joutunut vielä suurempaan ristiriitaan katolisen kirkon kanssa mitä hän jo oli, ja mahdollisesti myös häntä tukeneiden tahojen kanssa.
Sopii vain arvailla, olisiko hänkään voinut toteuttaa uskonpuhdistusta yhtä radikaalisilla muutoksilla, mihin Hubmaier pyrki?
--------------------------------------------------------------------------------
Lutherin kirje "kahdelle papille"
Martti Lutherin kirjeessä kahdelle papille hän puolustaa lapsikastetta mm. seuraavasti: "Jos lapsikaste ei siis olisikaan oikea, Jumala ei varmastikaan olisi sallinut sen jatkua eikä säilyä näin pitkään".
"Samaan aikaan ovat kuitenkin kaikenlaiset harhaopit tuhoutuneet, vaikka ne ovatkin paljon myöhäissyntyisempiä kuin lapsikaste. Tämä Jumalan ihmeteko osoittaa, että lapsikasteen täytyy olla oikea....Sinä ehkä sanot: Tämä ei vielä todista, että lapsikaste on varma, sillä eihän yksikään raamatunlause puhu siitä.
Minä vastaan: Tuo on kyllä totta. Ei ole olemassa tarpeeksi päteviä raamatunlauseita, joiden nojalla sinä voisit osoittaa lasten kastamisen alkaneen ensimmäisten kristittyjen keskuudessa apostolien jälkeen.
Mutta siihen on kyllin pätevät perustelut, ettei meidän aikanamme kukaan voi torjua eikä hylätä lapsikastetta, onhan sillä niin pitkä perinne. Jumala ei näet ainoastaan siedä lapsikastetta, vaan on alusta alkaen pitänyt huolta niin, ettei se ole koskaan tuhoutunut", (Martti Luther Kaste ja Usko, sivu 115. Suom. Eero Huovinen).
Heppoiset olivat Lutherin perustelut lapsikasteopille. Onhan niitä edelleen muitakin vääriä oppeja ja käsityksiä, jotka ovat säilyneet jopa vuosituhansia. Yhtä hataralla pohjalla ovat muutkin lapsikasteopin tueksi hankitut perusteet.
Lutherin oppi lapsikasteesta perustui katolisen kirkon oppiin.
Luther on itse sanonut; (Galatalaiskirjeen selitys, sivu 100) hän on todennut; ettei hän ole saanut lapsikastetta kuten vanhurskauttamisoppia Jumalalta, vaan paavilta.
Lutherille lapsikasteoppi oli vaikea kysymys, hän taisteli tämän asian kanssa paljon. Välillä hän hyökkäsi katolista kirkkoa vastaan tämän opin vuoksi, koska hän ei halunnut uskoa periaatteessa siihen, mutta ei voinut luopuakaan siitä.
Lopulta hän päätyi siihen, mitä katolinen kirkko opetti kasteesta, selittäen kuitenkin sen sisältöä vähän toisin.
--------------------------------------------------------------------------------
Otteita Lutherin eräästä saarnasta
Eräässä saarnassaan kolmantena sunnuntaina loppiaisesta hän arvostelee valdolaisveljeksiä.
Luther sanoo mm. näin: "Uskon pitää löytymän jo ennen tai ainakin kasteessa, sillä muutoin ei lapsi pääse vapaaksi synnistä ja perkeleestä.
Jos nyt heidän mielipiteensä olisi oikea, olisi paljasta valhetta ja ilvettä kaikki se, mitä lapsille kasteessa tehdään.
Kastaja näet kysyy, uskooko lapsi, johon lapsen puolesta vastataan "uskon"; tahtooko hän tulla kastetuksi, johon myös hänen puolestaan suostutaan.
Nyt ei kuitenkaan ketään lapsen asemasta kasteta, vaan se itse kastetaan; sen vuoksi täytyy sen itse evankeliumia uskoa tai sitten kummien valheella sanoessaan lapsen puolesta: "minä uskon".
Sitten vielä kastaja lukee lapsen uudestisyntyneen, saaneen synnit anteeksi ja olevan vapahdettu perkeleen vallasta; merkiksi siitä pukee hän lapsen valkeaan paitaan ja käsittelee häntä kaikin puolin uutena pyhänä Jumalan lapsena.
Tämän kaiken täytyy olla petosta, ellei lapsella omaa uskoa olisi, ja parempi olisi olla yhtäkään lasta kastamatta, kuin tuolla tavoilla ilvehtiä ja leikitellä Jumalan sanan ja sakramenttien kanssa, ikään kuin Jumala olisi joku narri", (Kaste ja usko. Martti Luther ).
Näin Luther yrittäessään etsiä parempaa selitystä ja puolustusta jatkaa katolisen kirkon kanssa samanlaista käytäntöä edelleen. Vaikeutena hänellä oli se, miten saada pienet sylilapset uskoviksi.
Lopulta Luther uskoo löytäneensä ratkaisun tähän ongelmaan, ja hän toteaa galatalaiskirjeen selityksessään:
"Lapset itse uskovat kasteessa ja heillä on oma uskonsa, jonka Jumala heissä vaikuttaa saapuvilla olevien kummien esirukousten kautta ja sen kautta, että nämä tuovat lapsen kasteelle kristillisen seurakunnan uskossa".
Lutherin ratkaisu lapsen uskosta ei oikeastaan eroa käytännössä katolisen kirkon opista, lopputulos on kuitenkin aivan sama.
Martti Luther joutui tekemään monet ratkaisut hyvin vaikeissa olosuhteissa, hänellä oli vaara menettää jopa henkensä.
Hän oli mahdollisesti riippuvainen myös suojelijoistaan ja heidän mielipiteistään sekä opillisista käsityksistään. Lisäksi hän oli kasvanut ja elänyt sekä saanut koulutuksensa katolisen kirkon puitteissa.
Ympäristön olosuhteet olivat hänellä aivan toiset, mitä ne ovat nykyaikana. Saatavana oleva tieto oli myös varsin yksipuolista.
Kirkko on joutunut ottamaan lapsikasteoppinsa tueksi monia sellaisia oppeja, jotka ovat raamatulle täysin vieraita, ja joita se ei lainkaan tunne. Näistä mainittakoon mm: Oppi kasteen armosta, hätäkaste, kummit, kasteenliiton uudistaminen ja oppi siitä, että kaste on Jumalan teko.
Raamatussa ei puhuta missään paikassa kasteen armosta, Jumalan armosta sen sijaan kyllä. Eikä missään kohdassa, että kaste olisi Jumalan teko.
Jeesus sanoi Jumalan teoksi sen, että "Se on Jumalan teko, että te uskotte Häneen, jonka Jumala on lähettänyt" (Joh.6:29). Siis usko Jeesukseen Kristukseen on Jumalan teko.
--------------------------------------------------------------------------------
Olosuhteet ovat muuttuneet Martti Lutherin ajoista
Olosuhteet ovat nyt toiset, mitä ne olivat Martti Lutherin aikakaudella, ja erilaisen tiedon määrä on myös kasvanut.
Ei voi muuta kuin ihmetellä, että vielä nykyaikanakin voidaan esittää aivan perusteettomia väitteitä sylilasten kastamisen puolesta, vaikka Raamatussa ei puhuta siitä mitään.
Joku voi sanoa tähän, että kasteasia on tulkintakysymys. Miksi Raamattua pitää tulkita eri tavalla, miten se on kirjoitettu? Eihän muitakaan kirjoja tulkita eri tavalla kuin, miten ne on kirjoitettu.
--------------------------------------------------------------------------
"Kasteen armo" on nukuttanut ihmisiä väärään rauhaan
Monet ihmiset elävät, huolimatta siitä, että heidät on lapsena kastettu, Jeesuksen ristin vihollisina, ilman Jumalaa ja toivoa maailmassa.
Eikö olisi tärkeämpää olla puhumatta lapsikasteesta ja keskittyä julistamaan henkilökohtaista uskoa Jeesukseen Kristukseen.
Käytäntö on osoittanut selvästi, ettei kastamalla voida tehdä ihmisistä Jumalaan uskovia, sillä saadaan aikaan vain kastettua pakanuutta.
Apostoli Paavali (ja myös toiset apostolit) ei julistanut ihmisille "kasteen armoa", vaan hän julisti heille pelastusta Jeesuksessa Kristuksessa.
, Hän sanoi: "Vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille, joka on vastoin sitä, mitä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu" (Gal. 1:8).
On suuri vastuu Jumalan edessä, jos nukuttaa ihmiset uskomaan "kasteen armoon", eikä julisteta, että synnistä on tehtävä parannus.
(Joku:n lisäys: Mietippä tuota Raimo tarkasti)
--------------------------------------------------------------------------------
Lapsikasteoppi on tullut jäädäkseen
Lapsikaste on kirkossa se peruspilari, jonka varassa lepää koko valtiokirkkojärjestelmä. Sen poistaminen käytöstä kaataisi koko järjestelmän.
Tämän vuoksi kirkon on pakko puolustaa lapsikastetta ja yrittää epätoivoisesti etsiä sille tukea myös Raamatun sanan ulkopuolelta.
Lapsikaste on kirkossa historiallisen kehityksen tulos. Lapsikasteoppi on luterilaisen kirkon työntekijän ja kirkon kannalta myös arvovaltakysymys, on vaikea myöntää ainakin julkisesti, että oppi, jota julistaa, ei ole totuus asiasta.
Lapsikasteoppi on jäänne roomalaiskatolisesta kirkosta, jossa on edelleen vielä paljon muutakin raamatunvastaista, mm. sakramenttiopeissa, Marian palvonnassa, ym.
Lapsikasteopille kirkon työntekijät eivät voi mitään, se on tullut jäädäkseen, mutta se ei merkitse sitä, että opetuksen pääpaino tarvitsisi olla siinä.
Vaikka ei hyväksyisi lapsikastetta ja pitäisi sitä raamatunmukaisena oppina, siitä ei ole hyödyllistä puhua. Puhuminen tästä, ei poista kirkosta tätä käytäntöä.
Luterilaisen kirkon työntekijöiltä odottaisi myös korrektimpaa suhtautumista tässä asiassa niitä uskontokuntia ja kirkkokuntia kohtaan, joilla on käytössään Raamatun alkuperäinen kastekäytäntö.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Luther myönsi puheneen väärin aiemmin lapsen uskosta ja korjasi se myöhemmin oikeaksi ja jota
me olemme julistaneet menestyksellisesti.
Sattuu olemaan kirjoja kotona, melko runsaasti.
Siis Jeesuksen mukaan lapsella on usko.
Mutta uudestisyntyäkseen lapsi tarvitsee esirukoilijoita, vanhempia, kirkkoa, kummeja ja luterilaisia uskovaisia että voisi syntyä lapsena uudesti(hengen kautta) ylhäältä ja se onkin nannaa...!
..on myös väärää evankeljumia, josta Paavali varoitti!!!
Totisesti Aamen!
Itselläni on samanlaista tietoa ja tuo lutterin Gal,selitykset sivulla 100 puhuu puolestaan mistä kirkollinen sylilapsikaste on peräisin!
Siunausta! ;)
Ettei vaan Kristus jää kasteen varjoon. Sitä pelkään näiden kastekiistojen keskellä.
...siinähän annetaan synnit anteeksi ja samalla uudestisyntyminen...toisille se tulee todeksi vasta aikuisena...tosille nuorempina...uskoon voi tulla kastamatonkin, mutta hänet tulee kuitenkin kastaa...
Jos hylkäät käsityksen, ettei kaste ole armoa, hylkäät samalla Sanan...sinun tulisi todistaaminulle, etten ole pelastettu vaikka uskon...sinun tulisi asettua Jumalan varpaille ja väittää, etten kasteessani saanut mitään ja se ei totisesti sinulta onnistu...kasteeni perustuu täydellisesti Jumalan täydrllisiin lupauksiin ja se on täydellistä armoa...et todellakaan tunne armoa!!
...mitä kaste uudstikastajille on...se on heille ihmisen kuuliaisuuden teko.. kuin merkki siitä, että on kokenut jotain, jonka ieltää uskoontulemiseksi...usko ja uskoontulo ovat kaksi aivan täysin eri asiaa monissa Raamatunkohdissa..parhaiten Filippuksen ja samarilalaisten ja Simon noidan kohdalla!