nimipäiväasiaa

Eivät niiden taustan takia, mutta perhejuhlia viettävät ja kokoonnutaan yhteen illanviettoihin. Siihen oikeastaan kannustetaan.

Lahjoja kannustetaan antamaan vilpittömästä vaikuttimesta, ihan vaikka joka vuoden päivänä.

Puhu perustellen kirjassa sanotaan:

"Syntymäpäivä

Määritelmä: Jonkun syntymän päivä tai sen vuosipäivä. Joissakin paikoissa henkilön, varsinkin lapsen, syntymän vuosipäivää vietetään järjestämällä kutsut ja antamalla lahjoja. Ei raamatullinen tapa.

Puhuuko Raamattu syntymäpäivien vietosta myönteisellä tavalla? Se viittaa niiden viettoon vain kahdesti:

1. Moos. 40:20–22: ”Kolmantena päivänä olikin faraon syntymäpäivä, ja silloin hän laittoi pidot – –. Niin hän palautti ylijuomanlaskijan hänen juomanlaskijantoimeensa – –. Mutta ylileipurin hän kiinnitti riippumaan [”hirtätti”, KR-92].”

Matt. 14:6–10: ”Kun Herodeksen syntymäpäiväjuhlia vietettiin, Herodiaan tytär tanssi niissä ja miellytti Herodesta niin suuresti, että tämä lupasi valalla vannoen antaa hänelle, mitä tahansa hän pyytäisi. Niin hän äitinsä yllyttämänä sanoi: ’Anna minulle tänne lautasella Johannes Kastajan pää.’ – – hän lähetti mestauttamaan Johanneksen vankilassa.”

Kaikella sillä, mitä Raamattuun on kirjoitettu, on oma tarkoituksensa (2. Tim. 3:16, 17). Jehovan todistajat panevat merkille, että Jumalan sana puhuu syntymäpäivien vietosta kielteisesti, ja siksi he karttavat niitä.

Miten varhaiskristityt ja Raamatun ajan juutalaiset suhtautuivat syntymäpäivien viettoon?

”Syntymäpäiväjuhlan ajatus oli tämän aikakauden kristityille yleensä vieras.” (August Neander, Allgemeine Geschichte der christlichen Religion und Kirche, Hampuri 1842, 1. osa, s. 518.)

”Myöhäisheprealaiset pitivät syntymäpäivien viettoa epäjumalanpalvelukseen kuuluvana, jota näkemystä tukivat voimakkaasti heidän havaintonsa noihin päiviin liittyvistä yleisistä viettotavoista.” (The Imperial Bible-Dictionary, toim. Patrick Fairbairn, Lontoo 1874, I osa, s. 225.)

Mistä syntymäpäivien viettoon liittyvät suositut tavat ovat peräisin?

”Niillä monilla tavoilla, joilla ihmiset nykyään viettävät syntymäpäiviään, on pitkä historia. Ne ovat peräisin taikuuden ja uskonnon maailmasta. Onnittelujen esittämiseen, lahjojen antamiseen ja juhlan viettoon liittyvät tavat sytytettyine kynttilöineen tarkoitettiin entisaikoina suojelemaan syntymäpäivien viettäjää demoneilta ja varmistamaan hänen turvallisuutensa tulevan vuoden ajaksi. – – 300-luvulle saakka kristillisyys hylkäsi syntymäpäivien vieton pakanallisena tapana.” (Schwäbische Zeitung, Zeit und Welt -liite, 3/4.4.1981, s. 4.)

”Kreikkalaiset uskoivat, että jokaisella oli suojelushenki eli daimon, joka oli läsnä hänen syntymässään ja valvoi hänen elämäänsä. Tällä hengellä oli mystinen suhde siihen jumalaan, jonka syntymäpäivänä ihminen oli syntynyt. Myös roomalaisilla oli tämä käsitys. – – Tämä ajatus eli jatkuvasti ihmisten uskomuksissa, ja suojelusenkeli, hyvä haltijatar ja suojeluspyhimys ovat sen ilmentymiä. – – Kreikkalaiset aloittivat tavan koristella kakut palavilla kynttilöillä. – – Pyöreän kuun muotoisia hunajakakkuja, joissa oli sytytettyjä ohuita kynttilöitä, pantiin [Artemis-jumalattaren] temppelialttareille. – – Kansanuskomuksissa syntymäpäiväkynttilöillä katsotaan olevan erityistä toiveet toteuttavaa taikavoimaa. – – Palavilla kynttilöillä ja uhritulilla on ollut erityistä mystistä merkitystä aina siitä lähtien kun ihminen ensi kerran rakensi alttareita jumalilleen. Syntymäpäiväkynttilät ovat siis eräänlainen kunnianosoitus syntymäpäivälapselle ja tuovat hyvää onnea. – – Syntymäpäivätervehdykset ja onnentoivotukset ovat olennainen osa tätä juhlaa. – – Ajatus juontaa juurensa taikuudesta. – – Syntymäpäivätervehdykset voivat vaikuttaa hyvään tai pahaan suuntaan, koska tuona päivänä ihminen on lähempänä henkimaailmaa.” (Ralph ja Adelin Linton, The Lore of Birthdays, New York 1952, s. 8, 18–20.)

”Syntymäpäivää vietettiin antiikin aikana henkilökohtaisen suojelushengen (genius) juhlana. Kat. ja ortod. maissa on suojeluspyhimykseksi – – usein valittu se, jonka muistopäivä on syntymäpäivän kohdalla, ja syntymäpäivän sijasta on näissä maissa monin paikoin vietetty nimipäivää. Luterilaisissa maissa syntymäpäivää on yl. pidetty nimipäivää merkittävämpänä juhlana.” (Spectrum, 1983, 16. osa, s. 348.)

Perheen ja ystävien muina aikoina tapahtuvat tervehenkiset kokoontumiset, joissa syödään, juodaan ja iloitaan, ovat täysin sopivia

Saarn. 3:12, 13: ”Olen tullut tietämään sen, ettei heille ole mitään parempaa kuin iloita ja tehdä hyvää elämänsä aikana, ja myös sen, että jokaisen ihmisen tulisi syödä ja juoda ja nähdä hyvää kaiken kovan työnsä johdosta. Se on Jumalan lahja.”

Ks. myös 1. Kor. 10:31."