Huomautan vain, että Aabrahan ei sanonut uskovansa mihinkään epämääräiseen jumalaan ,

ja hän sanoi:
"Mihin te panitte hänet?"
He sanoivat hänelle:
"Herra, tule ja katso."
Niin Jeesus joutui taas liikutuksen valtaan
ja meni haudalle;
ja se oli luola,
ja sen suulla oli kivi.
Jeesus sanoi:
"Ottakaa kivi pois."
Martta,
kuolleen sisar,
sanoi hänelle:
"Herra, hän haisee jo,
sillä hän on ollut haudassa neljättä päivää."

Jeesus sanoi hänelle:
"Enkö minä sanonut sinulle,
että jos uskoisit,
niin sinä näkisit Jumalan kirkkauden?"

Niin he ottivat kiven pois.
Ja Jeesus loi silmänsä ylös
ja sanoi:
"Isä,
minä kiitän sinua,
että olet minua kuullut.
Minä kyllä tiesin,
että sinä minua aina kuulet;
mutta kansan tähden,
joka seisoo tässä ympärillä,
minä tämän sanon,
että he uskoisivat sinun lähettäneen minut."
Ja sen sanottuansa hän huusi suurella äänellä:
"Lasarus,
tule ulos!"
Ja kuollut tuli ulos,
jalat
ja kädet siteisiin käärittyinä,
ja hänen kasvojensa ympärille oli kääritty hikiliina.
Jeesus sanoi heille:
"Päästäkää hänet
ja antakaa hänen mennä."

Jo neljättä päivää mätämeässä oleva kuollut kuuli siis vielä Jeesuksen äänen ja varmasti pomppasi heti hautaluolasta ulos. Mahtavaa!

KR 1933/-38, Johanneksen evankeliumi, 12:9-12
Silloin suuri joukko juutalaisia sai tietää,
että hän oli siellä;
ja he menivät sinne,
ei ainoastaan Jeesuksen tähden,
vaan myöskin nähdäkseen Lasaruksen,
jonka hän oli herättänyt kuolleista.

Mutta
ylipapit
päättivät
tappaa
Lasaruksenkin,
koska
monet
juutalaiset
hänen
tähtensä
menivät
sinne
ja uskoivat Jeesukseen.

KR 1933/-38, 1Tess. 2:13-20
Ja sen tähden me myös lakkaamatta kiitämme Jumalaa siitä,
että te,
kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan,
otitte sen vastaan,
ette ihmisten sanana,
vaan,
niin kuin se totisesti on,
Jumalan sanana,
joka myös vaikuttaa teissä,
jotka uskotte.
Sillä teistä,
veljet,
on tullut niiden Kristuksessa Jeesuksessa olevien Jumalan seurakuntain seuraajia, jotka ovat Juudeassa,
sillä tekin olette kärsineet omilta kansalaisiltanne samaa kuin he juutalaisilta,

jotka tappoivat Herran Jeesuksenkin
ja profeetat
ja ovat vainonneet meitä,
eivätkä ole Jumalalle otollisia,
vaan ovat kaikkien ihmisten vihollisia,
kun estävät meitä puhumasta pakanoille heidän pelastumiseksensa.
Näin he yhäti täyttävät syntiensä mittaa.
Viha onkin jo saavuttanut heidät,
viimeiseen määräänsä asti.
Mutta kun meidät nyt,
veljet,
on hetkeksi aikaa erotettu teistä,
ulkonaisesti,
ei sydämeltä,
niin on meille tullut yhä suurempi halu päästä näkemään teidän kasvojanne.
Sentähden olemme tahtoneet tulla teidän tykönne,
minä,
Paavali,
puolestani,
en vain kerran,
vaan kahdestikin,
mutta saatana on meidät estänyt.
Sillä kuka on meidän toivomme
tai ilomme
tai meidän kerskauksemme kruunu?
Ettekö myös te,
meidän Herramme Jeesuksen edessä hänen tulemuksessaan?
Sillä te olette meidän kunniamme
ja meidän ilomme.

Ei ainoastaan Aabrahamilla ollut uskon asenne vaan myös hänen palvelijat vaelsivat
luottaen Aabrahamin Jumalaan, eikä heidän tarvinnut pettyä:

1 Moos 24:37-48
Ja herrani vannotti minua sanoen:
'Älä ota pojalleni vaimoa kanaanilaisten tyttäristä,
joiden maassa minä asun,
vaan mene minun isäni kotiin
ja sukuni luo
ja ota sieltä pojalleni vaimo.'

Silloin minä sanoin herralleni:
'Entä jos tyttö ei seuraa minua?'

Hän vastasi minulle:
'Herra,
jonka edessä minä olen vaeltanut,
lähettää enkelinsä sinun kanssasi
ja antaa matkasi onnistua,
niin että saat pojalleni vaimon minun suvustani
ja isäni perheestä.
Silloin,
kun saavut sukuni luo,
olet vapaa valasta,
jonka minulle vannoit;
jos he eivät häntä sinulle anna,
olet valasta vapaa.'

Niin minä tänään tulin lähteelle
ja sanoin:
'Herra,
minun herrani Aabrahamin Jumala,
jos annat onnistua sen matkan,
jolla olen,

salli tapahtua niin,
että se neitonen,
joka minun seisoessani tässä vesilähteellä tulee ammentamaan vettä
ja sanoessani hänelle: '
Anna minun juoda vähän vettä astiastasi',

vastaa minulle:
'Juo itse,
ja minä ammennan myös sinun kameleillesi'
- että hän on se vaimo,
jonka Herra on määrännyt minun herrani pojalle.
Tuskin
olin
lakannut
näin
puhumasta
itsekseni,

niin katso,
Rebekka tuli sinne,
vesiastia olallansa,
astui alas lähteelle
ja ammensi.
Ja minä sanoin hänelle:
'Anna minun juoda.'
Hän laski nopeasti astian alas olaltansa
ja sanoi:
'Juo,
minä juotan myös sinun kamelisi.'
Niin minä join,
ja hän juotti myös kamelit.

Ja minä kysyin häneltä sanoen:
'Kenenkä tytär sinä olet?'
Hän vastasi:
'Olen Betuelin,
Naahorin
ja Milkan pojan,
tytär.'
Niin minä panin nenärenkaan hänen nenäänsä
ja rannerenkaat hänen käsiinsä.
Ja minä kumarruin maahan
ja rukoilin Herraa,
kiittäen Herraa,
minun herrani Aabrahamin Jumalaa,
joka oli johdattanut minut oikeata tietä saamaan herrani veljen tyttären hänen pojalleen.

KR 1933/-38, 1Moos. 17:15-21
Ja Jumala sanoi Aabrahamille:
"Älä kutsu vaimoasi Saaraita enää Saaraiksi,
vaan Saara olkoon hänen nimensä.

Ja minä siunaan häntä
ja annan hänestäkin sinulle pojan;
niin,
minä siunaan häntä,
ja hänestä tulee kansakuntia,
polveutuu kansojen kuninkaita."

Aabraham lankesi kasvoillensa ja naurahti,
sillä hän ajatteli sydämessään:
"Voiko satavuotiaalle syntyä poika,
ja voiko Saara,
joka on yhdeksänkymmenen vuoden vanha,
vielä synnyttää?"

Ja Aabraham sanoi Jumalalle:
"Kunpa edes Ismael saisi elää sinun edessäsi!"

Niin Jumala sanoi:
"Totisesti, sinun vaimosi Saara synnyttää sinulle pojan,
ja sinun on pantava hänen nimekseen Iisak,
ja minä teen liittoni hänen kanssaan iankaikkiseksi liitoksi hänen jälkeläisillensä.

Mutta myös Ismaelista minä olen kuullut sinun rukouksesi;
katso,
minä siunaan häntä
ja teen hänet hedelmälliseksi
ja annan hänen lisääntyä ylen runsaasti.
Hänestä on polveutuva kaksitoista ruhtinasta,
ja minä teen hänestä suuren kansan.

Mutta liittoni minä teen Iisakin kanssa,
jonka Saara sinulle synnyttää tähän aikaan tulevana vuonna."

[ja juuri sen vuoksi kun Aabrahan uskoi tuon Jumalan sanan niin Hänelle se luettiin vanhurskaudeksi]

Ja, jos sulla on pyssy hilennä ittes. Jää datatilaa.

Johanneksen evankeliumi 8:54-58, KR 1933/-38 käänöksen mukaan:
Jeesus vastasi:
"Jos minä itse itselleni otan kunnian,
niin minun kunniani ei ole mitään.
Minun Isäni on se,
joka minulle kunnian antaa,
hän,
josta te sanotte:
'Hän on meidän Jumalamme',
ettekä tunne häntä;
mutta minä tunnen hänet.
Ja jos sanoisin,
etten tunne häntä,
niin minä olisin valhettelija niinkuin tekin;
mutta minä tunnen hänet
ja pidän hänen sanansa.

Aabraham,
teidän isänne,
riemuitsi siitä,
että hän oli näkevä minun päiväni;
ja hän näki sen
ja iloitsi."
Niin juutalaiset sanoivat hänelle:
"Et ole vielä viidenkymmenen vuoden vanha,
ja olet nähnyt Aabrahamin!"

Jeesus sanoi heille:
"Totisesti,
totisesti minä sanon teille:
ennenkuin Aabraham syntyi,
olen minä ollut."

Roomalaiskirje: 4:1-13, KR 1933/-38 käännöksen mukaan.
Mitä me siis sanomme esi-isämme Aabrahamin saavuttaneen lihan mukaan?
Sillä jos Aabraham on teoista vanhurskautettu,
on hänellä kerskaamista,
mutta ei Jumalan edessä.
Sillä mitä Raamattu sanoo?
"Aabraham uskoi Jumalaa,
ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi."
Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta,
vaan ansiosta,

mutta joka ei töitä tee,
vaan uskoo häneen,
joka vanhurskauttaa jumalattoman,
sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi;
niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä,
jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja:
"Autuaat ne,
joiden rikokset ovat anteeksi annetut
ja joiden synnit ovat peitetyt!
Autuas se mies,
jolle Herra ei lue syntiä!"
Koskeeko sitten tämä autuaaksi ylistäminen ainoastaan ympärileikattuja,
vai eikö ympärileikkaamattomiakin?
Sanommehan:
"Aabrahamille luettiin usko vanhurskaudeksi."
Kuinka se sitten siksi luettiin?
Hänen ollessaanko ympärileikattuna vai ympärileikkaamatonna?
Ei ympärileikattuna,
vaan ympärileikkaamatonna.
Ja hän sai ympärileikkauksen merkin sen uskonvanhurskauden sinetiksi,
joka hänellä oli ympärileikkaamatonna,
että hänestä tulisi kaikkien isä,
jotka ympärileikkaamattomina uskovat,
niin että vanhurskaus heillekin luettaisiin;
ja että hänestä tulisi myöskin ympärileikattujen isä,
niiden,
jotka eivät ainoastaan ole ympärileikattuja,
vaan myös vaeltavat sen uskon jälkiä,
mikä meidän isällämme Aabrahamilla oli jo ympärileikkaamatonna.

Sillä se lupaus,
että Aabraham oli perivä maailman,
ei tullut hänelle eikä hänen siemenelleen lain kautta,
vaan uskonvanhurskauden kautta.

KR 1933/-38, 1Moos. 21:12
Mutta Jumala sanoi Aabrahamille:
"Älä pahastu siitä poikasi
ja orjattaresi tähden.
Kuule Saaraa kaikessa,
mitä hän sinulle sanoo,
sillä ainoastaan Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläiset.
1.Mooseksen kirja: 21:1-12
Ja Herra piti Saarasta huolen,
niinkuin oli luvannut;
ja Herra teki Saaralle,
niinkuin oli puhunut.
Ja Saara tuli raskaaksi
ja synnytti Aabrahamille pojan hänen vanhoilla päivillään,
juuri sinä aikana,
jonka Jumala oli hänelle sanonut.

Ja Aabraham nimitti poikansa,
joka hänelle oli syntynyt,
sen,
jonka Saara oli hänelle synnyttänyt,
Iisakiksi.

Ja Aabraham ympärileikkasi poikansa Iisakin,
tämän ollessa kahdeksan päivän vanha,
niinkuin Jumala oli hänen käskenyt tehdä.
Aabraham oli sadan vuoden vanha,
kun hänen poikansa Iisak syntyi hänelle.
Ja Saara sanoi:
"Jumala on saattanut minut naurunalaiseksi;
kuka ikinä saa tämän kuulla,
se nauraa minulle."
Ja hän sanoi vielä:
"Kuka olisi tiennyt sanoa Aabrahamille:
Saara on imettävä lapsia?
Ja nyt minä kuitenkin olen synnyttänyt hänelle pojan hänen vanhoilla päivillään."

Ja poika kasvoi,
ja hänet vieroitettiin.
Ja Aabraham laittoi suuret pidot siksi päiväksi,
jona Iisak vieroitettiin.

Ja Saara näki egyptiläisen Haagarin pojan,
jonka tämä oli Aabrahamille synnyttänyt,
ilvehtivän

ja sanoi Aabrahamille:
"Aja pois tuo orjatar poikinensa,
sillä ei tuon orjattaren poika saa periä minun poikani,
Iisakin, kanssa."

Aabraham pahastui suuresti tästä puheesta poikansa tähden.

Mutta Jumala sanoi Aabrahamille:
"Älä pahastu siitä poikasi
ja orjattaresi tähden.
Kuule Saaraa kaikessa,
mitä hän sinulle sanoo,
sillä ainoastaan Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläiset.


Room. 9:7
eivät kaikki ole lapsia sentähden,
että ovat Aabrahamin siementä,
vaan:
"Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläiset";

Sanoiko Abraman uskovansa Jeesukseen eli ihmisen poikaan?

Amen. On Jumala Suur, On nimensä Suur.

> vaan kun hän kuuli Jumalan sanan ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi.

Mihin Raamatun kohtaan tuo perustuu?