Ilkan satraappi Hokkanen epäröi jo ääneen porvariyhteistyön hyödyllisyyttä presidentinvaaleissa nimenomaan kepun kannalta.
Lainaus ILKKA 12.4.05:**************
Entäs jos nyt vaihtoehdot olisivat oikeistoporvari (=Niinistö) ja vasemmistososialisti (=Halonen).
Asennetasolla ilman muuta olisi luontevampaa äänestää kokoomuslaista kuin demaria. Mutta entä asiatasolla, tässä ja nyt?
Pidän punamultayhteistyötä luonnollisena ja toivon sen kestävän paitsi yli presidentinvaalien myös yli seuraavien eduskuntavaalien.
Olen tyytyväinen istuvan presidentin ulkopolitiikkaan, etenkin ydinasiassa eli sotilaallisen liittoutumisen kysymyksessä. Se painaisi vaakaa Halosen suuntaan.
Asiatasolla en tietenkään haluaisi vahvistaa SAK-SDP:n hegemoniaa. Se helpottaisi Niinistön äänestämistä, vaikka toisaalta vieroksun hänen kovaa euro- ja globaalikapitalistista sanomaansa.
Demarit ovat nykyään kansallisempia kuin kokoomus. ****** lainaus päättyy
Kepu oli suunnitellut porvariyhteistyön nimenomaan vain sitä tilannetta varten, että kokoomus tuke kepun ehdokasta toisella kierroksella.
Nyt kun näyttää selvältä, että kepun ehdokas (=Vanhanen) on jäämässä pois toiselta kierrokselta, on kepussa tajuttu tapahtunut työtapaturma ja huomattu porvariyhteistyöhön sisältyneet suuret poliittiset riskit kepun kannalta.
Porvariyhteistyön saldo kepulle voikin olla seuraava: 1) Kepu ei saa omaa ehdokastaan Mäntyniemeen, 2) Luottamus kepu-sdp akselilla on mennyt ja 3) Kepu ei ole suurin puolue -07 ek-vaalien jälkeen ja löytää itsensä taas oppositiosta, kun SDP ja Kokoomus perustavat sinipunan.
Eipä tuo kepun "porvariyhteistyö" kestänyt tällä kertaa kuin muutaman viikon. Kepullahan ei ole mitään suurempaa periaatetta kuin vallassa pysyminen, keinot valitaan tilanteen mukaan - ja aina selitetään parhain päin.
Kepu on nyt paniikissa ja ansassa presidentinvaalien ja suureen ääneen julistamansa porvariyhteistyön vuoksi. Uhkana on, että porvariyhteistyöllä kepu ei saavuta yhtään mitään, mutta menettää hallituskumppani SDP:n luottamuksen. Ja kaiken huipuksi hallituskumppani on jo pari vuotta ollut gallup-ykkönen ja siten ilmeisellä paalupaikalla, kun seuraavasta hallituksesta neuvotellaan.
Hokkanen oli ensimmäinen, joka selvästi epäili kepun strategian toimivuutta. Paine kasvaa kepussa koko ajan.
Lainaus ILKKA 12.4.05:**************
Entäs jos nyt vaihtoehdot olisivat oikeistoporvari (=Niinistö) ja vasemmistososialisti (=Halonen).
Asennetasolla ilman muuta olisi luontevampaa äänestää kokoomuslaista kuin demaria. Mutta entä asiatasolla, tässä ja nyt?
Pidän punamultayhteistyötä luonnollisena ja toivon sen kestävän paitsi yli presidentinvaalien myös yli seuraavien eduskuntavaalien.
Olen tyytyväinen istuvan presidentin ulkopolitiikkaan, etenkin ydinasiassa eli sotilaallisen liittoutumisen kysymyksessä. Se painaisi vaakaa Halosen suuntaan.
Asiatasolla en tietenkään haluaisi vahvistaa SAK-SDP:n hegemoniaa. Se helpottaisi Niinistön äänestämistä, vaikka toisaalta vieroksun hänen kovaa euro- ja globaalikapitalistista sanomaansa.
Demarit ovat nykyään kansallisempia kuin kokoomus. ****** lainaus päättyy
Kepu oli suunnitellut porvariyhteistyön nimenomaan vain sitä tilannetta varten, että kokoomus tuke kepun ehdokasta toisella kierroksella.
Nyt kun näyttää selvältä, että kepun ehdokas (=Vanhanen) on jäämässä pois toiselta kierrokselta, on kepussa tajuttu tapahtunut työtapaturma ja huomattu porvariyhteistyöhön sisältyneet suuret poliittiset riskit kepun kannalta.
Porvariyhteistyön saldo kepulle voikin olla seuraava: 1) Kepu ei saa omaa ehdokastaan Mäntyniemeen, 2) Luottamus kepu-sdp akselilla on mennyt ja 3) Kepu ei ole suurin puolue -07 ek-vaalien jälkeen ja löytää itsensä taas oppositiosta, kun SDP ja Kokoomus perustavat sinipunan.
Eipä tuo kepun "porvariyhteistyö" kestänyt tällä kertaa kuin muutaman viikon. Kepullahan ei ole mitään suurempaa periaatetta kuin vallassa pysyminen, keinot valitaan tilanteen mukaan - ja aina selitetään parhain päin.
Kepu on nyt paniikissa ja ansassa presidentinvaalien ja suureen ääneen julistamansa porvariyhteistyön vuoksi. Uhkana on, että porvariyhteistyöllä kepu ei saavuta yhtään mitään, mutta menettää hallituskumppani SDP:n luottamuksen. Ja kaiken huipuksi hallituskumppani on jo pari vuotta ollut gallup-ykkönen ja siten ilmeisellä paalupaikalla, kun seuraavasta hallituksesta neuvotellaan.
Hokkanen oli ensimmäinen, joka selvästi epäili kepun strategian toimivuutta. Paine kasvaa kepussa koko ajan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tällanen löytyi, eli ei liene vielä vapaasti saatavilla, mistä otit maistiaisia. Olisi kiinnostavaa nähdä mitä jätit pois...
"
Vakaita ja vaihtelevia gallupeja
Media ilahdutti kansalaisia taas kahdella politiikkaan liittyvällä mielipidetiedustelulla, joiden tulokset menivät kovasti ristiin. Aamulehden lauantaina julkistama presidenttigallup kertoi suurista muutoksista aikaisempiin, Yleisradion eilinen puolueiden kannatusgallup taas varsin suuresta vakaudesta. Merkittävimmät muutoksetkin olivat menossa päinvastaisiin suuntiin.
Presidenttigallup, jonka oli tehnyt pienehköllä otannalla Research International, sisälsi todellakin yllätyksiä. Ensimmäisen kerran oli Tarja Halosen kannatusosuus alle puolet (45%). Toinen, tavallaan yllätys sekin, oli Sauli Niinistön rakettimainen nousu suosituimmaksi porvarilliseksi ehdokkaaksi ohi pääministeri Vanhasen, vieläpä isolla marginaalilla (19 ja 10 prosenttia).
Voisi ajatella, että puolueiden suosiolukemat seurailevat edes jotenkin niiden presidenttiehdokkaiden lukemia. Eilinen puoluegallup osoitti, että näin ei suinkaan ole, ainakaan presidenttikisan tässä vaiheessa. Punamultapuolueet taivaltavat samoissa asemissa kuin ennenkin kansan suosikkeina, tutussa järjestyksessä: SDP 25,5 ja keskusta 24,7 prosenttia, kumpikin sama lukema kuin kuukautta aikaisemmin. Niinistön suosio ei ole auttanut hänen puoluettaan: kokoomus on menettänyt kuukaudessa 1,2 prosenttiyksikköä ja sai nyt prosenttiluvun 18,9.
Kovin erilaiset gallupit kertovat, kuinka erilaisista vaaleista kansan mielestä eduskunta- ja presidentinvaaleissa on kysymys. Vaikka puolueiden jäsenmäärät ovat laskeneet ja poliittinen osallistuminen on vähäisempää kuin pari kolme vuosikymmentä sitten, suomalaiset ovat edelleen varsin uskollisia vakiintuneille puolueilleen.
Suomessa olisi vaikea kuvitella Ruotsin feministipuolueen kaltaista uuden puolueen äkkinousua, joka uhkaa sekoittaa sikäläisten vasemmistopuolueiden asemat kokonaan.
Presidentinvaaleissa ei ajatella samalla tavalla puolueita. Porvari pysyy porvarina, vaikka kertoisi kannattavansa tai todella kannattaisi Tarja Halosta jatkokaudelle. Muutosta haluava sanoo gallup-kyselijälle ensimmäiseksi mieleen juolahtavan nimen, ja se on nyt useimmille Sauli Niinistö, joka ensimmäiseksi ilmoittautui virallisesti presidentinviran tavoittelijaksi.
Huvittavana yksityiskohtana on äimistelty Matti Vanhasen kannatuksen nousua kyselyn kestäessä sen jälkeen kuin hän oli ilmoittanut avioerostaan. Kyse ei tietenkään ollut kohun aiheuttaneen ilmoituksen laadusta ja "säälipisteistä", vaan yksinkertaisesti julkisuuden määrästä.
Puolue- ja presidenttigallupien historia kertoo, että edellisten kyky ennakoida vaalien tuloksia on ollut verrattomasti parempi. Kuusi vuotta sitten vielä syyskesällä presidenttigallupien kärkeä pitivät Riitta Uosukainen ja Elisabeth Rehn, kun taas loppukilpailijat Esko Aho ja Tarja Halonen olivat lähes unohduksissa ja nousivat vasta kun varsinaiset vaalikeskustelut televisiossa olivat alkaneet.
Joulukuussa 1999 presidentti- ja puoluegallupit olivat lähinnä toisiaan. Joulun alla Aho sai 31 ja Halonen 28 prosenttia gallup-äänistä. Tuolloin oli jo alkanut "toisen kierroksen ennakointi" eli Aholle siirtynyt kannattajia kokoomuksesta, jonka ehdokkaan luisu alamäkeen oli jo alkanut. Loppiaisaattona Ahon kannatusprosentti oli 37 ja Halosen 32. Jälkimmäinen oli jokseenkin tasan SDP:n ja vasemmistoliiton yhteenlaskettu puoluekannatus.
Ensimmäisen kierroksen tulos oli Haloselle 40 ja Aholle 34,4 prosenttia; käytännössä Halosen tulos koostui vasemmistopuolueiden ja lähinnä vihreiden kannattajista. Toisella kierroksella sitten varsinkin Uosukaista, mutta myös pienten porvaripuolueiden ehdokkaita äänestäneitä - olettavasti enimmäkseen naisia - siirtyi niin paljon Haloselle, että hän voitti prosenttiluvuin 51,6 - 48,4.
Halosen voitto ei ollut gallupeille yllätys. Ne pystyivät sen ennustamaan suunnilleen vuodenvaihteesta lähtien. Mutta vasta sitten. Tuskin ne kovin paljon viisaampia ovat nytkään.
"
Ei pääkirjoitus, vaan Hokkasen kolumni Ilkassa 12.4.05
http://www3.ilkka.fi/servlet/page?_pageid=5402&_dad=portal30&_schema=PORTAL30&depa=10&id=3264707