Onko kenelläkään tietoa siitä, nostaako kirkkoon kuuluminen taivaaseen pääsyn todennäköisyyttä verrattuna siihen, jos uskoo Jeesukseen, mutta ei kuulu kirkkoon?
Onkohan Kirkon tutkimuskeskus tutkinut asiaa?
En tahtoisi maksaa tyhjästä.
Onkohan Kirkon tutkimuskeskus tutkinut asiaa?
En tahtoisi maksaa tyhjästä.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Nämä kysymykset voivat askarruttaa oikeasti jotakuta, joten kirjoitan vähän.
Kuulut Kristuksen Kirkkoon, jos/kun uskot Jeesukseen Kristukseen, ja olet kastettu.
Sillä ei ole väliä mihin kirkkokuntaan kuulut, kunhan kuulut Kristuksen Seurakuntaan. Kannattaa kuitenkin tietysti etsiytyä sellaisen opetuksen pariin, jossa pidetään Jumalan sanasta (Raamatun sanasta) kiinni.
Eli kirkkoon (Kristuksen Kirkkoon) pitää kuulua, mutta sillä ei ole väliä mihin kirkkokuntaan kuulut.
Tulet Jumalan valtakuntaan uudestisyntymisen kautta eli kun synnyt vedestä ja Hengestä. Tulet osalliseksi Kristuksen sovitustyöstä uskon ja sakramenttien kautta, eli sanan ja sakramenttien kautta. Jumala vaikuttaa uskon sanan ja sakramenttien kautta.
Se joka uskoo ja kastetaan, pelastuu.
koska jos uskoo väärin opettavan kirkon oppien mukaisesti käy hunosti kun taas jos uskoo oikein opettavan kirkon oppien mukaisesti käy hyvin. Kristuksen Kirkon tuntomerkki on juuri se, että se opettaa oikein eli Kristuksen sanan mukaisesti.
Tuosta en tiedä, olis kyllä mielenkiintonen tutkimuskohde. Toinen hyvä tutkimuksen aihe ois selvittää uskovaisten kuoleman jälkeinen katkeroitumisaste, kun he havahtuvat siihen, että luvatun taivaspaikan tilalla onkin vain tyhjyyttä ja mustaa ruutua.
Olen kyllä pitkälti samaa mieltä, että mustaa on ja tyhjyyttä
Pysähdy.
Ja mieti hetki toista vaihtoehtoa.
Entäpä jos se toinen vaihtoehto onkin oikea?
Luuk.
16:19 Oli rikas mies, joka pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin ja eli joka päivä ilossa loisteliaasti.
16:20 Mutta eräs köyhä, nimeltä Lasarus, makasi hänen ovensa edessä täynnä paiseita
16:21 ja halusi ravita itseään niillä muruilla, jotka putosivat rikkaan pöydältä. Ja koiratkin tulivat ja nuolivat hänen paiseitansa.
16:22 Niin tapahtui, että köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan.Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin.
16:23 Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan.
16:24 Ja hän huusi sanoen: 'Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!'
16:25 Mutta Aabraham sanoi: 'Poikani, muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa.
16:26 Ja kaiken tämän lisäksi on meidän välillemme ja teidän vahvistettu suuri juopa, että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme.'
16:27 Hän sanoi: 'Niin minä siis rukoilen sinua, isä, että lähetät hänet isäni taloon
16:28 - sillä minulla on viisi veljeä - todistamaan heille, etteivät hekin joutuisi tähän vaivan paikkaan.'
16:29 Mutta Aabraham sanoi: 'Heillä on Mooses ja profeetat; kuulkoot niitä.'
16:30 Niin hän sanoi: 'Ei, isä Aabraham; vaan jos joku kuolleista menisi heidän tykönsä, niin he tekisivät parannuksen.'
16:31 Mutta Aabraham sanoi hänelle: 'Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös.'"
Ilman uskoa ei voi pelastua, vaan silloin ihmistä odottaa iankaikkinen kadotus / helvetti.
Usko on Jumalan tekoa ja Jumala pelastaa/armahtaa jokaisen jolle evankeliumi kelpaa.
ei anna kaikille uskoa. Uskon lahjan saaneille evankeliumi kelpaa, amen.
ehkä loukaantuisin kristinuskon typistämisestä tällaiseksi alkeelliseksi keppi-ja-porkkana opiksi, missä oman nahan pelastaminen, "hyöty", on asian pääpointti.
Kyllä se "hyöty" taitaa se pääasia ja kaikkein tärkein asia / keskeisin asia kuitenkin olla.
Tärkein asia on juuri/nimenomaan tämä: meidän pelastuminen taivaan kotiin eikä joutuminen kadotukseen/helvettiin.
Ilman Kristusta joutuisimme kadotukseen.
Vain Kristuksen kautta on mahdollista päästä taivaan kotiin. Ja se on se kaikkein tärkein asia.
Tosiasiat on hyvä kohdata.
Mutta osittain olet myös oikeassa kritiikissäsi:
Jumalan rakkaus vetää meitä parannukseen.
Kuten esim. tässä sanotaan:
Roomalaiskirje:
2:4 Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen?
Mutta Jumalan vihaan liittyvillä Raamatun sanoilla on varmastikin myös tehtävänsä.
Tässä yksi:
Johanneksen evankeliumi:
3:36 Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä."
ylevää tuossa hyödyn tavoitelussa.
Eihän kyseessä ole mikään muu asia kuin se että en tahdo kadotukseen / helvettiin, joka kestää iankaikkisesti / ikuisesti. Sinäkään et varmaankaan tahtoisi sellaiseen paikkaan? Halusin vain todeta asian.
Eihän se ole hyödyn tavoittelua, vaan kyseessä on Jumalan kiittäminen siitä että Kristus on kuollut puolestani enkä siten joudu sinne kadotukseen, koska sijaisuhri on annettu ja olen päässyt uskon kautta osallisuuteen tuosta sovituksesta Pyhän Jumalan ja ihmisen välillä ja samalla minut on lunastettu Perkeleen ja kuoleman vallasta. En omin teoin tai tavoitteluin pääse osalliseksi tuosta armosta, vaan Jumala saa kaiken aikaan pelastumiseen liittyvissä asioissa sanan ja sakramenttien kautta. Pelastus on alusta loppuun Jumalan työtä.
Saamme kiittää Jumalaa siitä että saamme syntimme anteeksi ja pääsemme taivaan kotiin iankaikkiseen elämään emmekä joudu iankaikkiseen kadotukseen.
Tuo on keskeisin asia kristinuskossa.
Se on ristin työn hyöty, että meille tuli mahdolliseksi päästä Taivaan kotiin sisälle, sisälle Jumalan iankaikkiseen valtakuntaan.
(Ne pelastuvat jotka uskon kautta tarttuvat tuohon pelastukseen / Jumalan lupaukseen / ristin työn hyötyyn.)
kristinusko (ja mikä tahansa muu uskonto) tuollaisena keppi-ja-porkka oppina vaikuttaa aika omahyväiseltä tavalta nähdä maailma. Eli jos vetää oikeasta narusta niin saa palkinnon...
vielä sellainenkin juttu, etten pysty näkemään siinä kepin ja porkkanan välissä muuta kuin jymäytettyjä aaseja.
Lopulta kyse ei ole keppi-porkkana -asiasta, vaan siitä että joutuisimme ilman Kristusta kadotukseen.
Uskoit kadotukseen tai et, niin ilman kristusta me syntiset ihmiset emme voi pelastua.
Kadotus ei ole "keppi", vaan tosiasia.
Se on tosiasia, että normaalitilanteessa joutuisimme kaikki kadotukseen. Se ei siis ole "keppi" vaan tosiasia.
Onneksi Kristus on kuitenkin kuollut puolestamme emmekä silloin joudukaan kadotukseen vaan pääsemme taivaan kotiin. Siis kun uskon kautta tartumme ja omistamme tuon anteeksiantamuksen, eli kun uskomme Kristukseen ja panemme luottamuksemme häneen.
Kyseessä ei ole uskonto tai ihmisen päässä oleva uskomus, vaan tosiasia, jonka Jumala on meille itse ilmoittanut.
Se on tosiasia, että syntiinlankeemuksen jälkeisessä tilassa joutuisimme kaikki kadotukseen.
Siinä ei ole mitään "keppiä", vaan se on vain karu todellisuus.
Onneksi ongelmaan on ratkaisu: Jeesus Kristus.
Kyse ei ole uskoon pakottamisesta ("kepistä"), vaan iloitsemisesta siitä että saammekin syntimme anteeksi. Kyse on ilosanomasta, siitä että saammekin kuulla ilouutisen toivottomaan tilaamme. Tilamme on toivoton; se on toivoton, uskoimme me tilamme olevan toivoton tai emme. Voimme tietysti kieltäytyä puhtaasta lahjasta, joka on iankaikkinen elämä Jumalan valtakunnassa.
Mutta elämän lahja on tarjolla jokaiselle.
Jumalan puolelta kyse on vain lahjasta, siitä että hän tahtoisi meidän tulevan Kristuksen luo. Hän ei tahdo antaa meille muuta kuin iankaikkisen elämän Taivaan kodissa. Jumala ei tahdo meille iankaikkista kadotusta. Hän ei ole antamassa "keppiä", vaan hän on antamassa lahjoja: iankaikkisen elämän. Hän on antamassa anteeksi. Hän tahtoo antaa syntimme anteeksi ja hän tahtoo iloita ja järjestää suuret juhlat jokaiselle jolle lahja, syntien anteeksiantamus, kelpaa. Hän kutsuu meitä suureen hääjuhlaan, hääaterialle, kanssaan. Hän kutsuu meitä morsiamekseen Taivaan hääaterialle, ja täysin pelkästään lahjana. Meillähän ei olekaan mitään tarjottavana itsessämme muuta kuin syntiä. Hinta on maksettu ristin puulla. Me annamme syntimme Jeesukselle ja Jeesus antaa meille lahjaksi vanhurskauden ja iankaikkisen elämän Jumalan luona. Kyse on pelkästään lahjasta ja osallisuudesta iankaikkiseen elämään.
Osasinkohan kirjoittaa ymmärrettäväsi / oikein..
Ilmestyskirja:
19:9 Ja hän sanoi minulle: "Kirjoita: Autuaat ne, jotka ovat kutsutut Karitsan hääaterialle!" Vielä hän sanoi minulle: "Nämä sanat ovat totiset Jumalan sanat."
Nämä ovat vain tosiasioiden toteamista:
Ilm.
21:6 Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.
21:7 Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani.
21:8 Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema."
Ilm.
21:27 Eikä sinne ole pääsevä mitään epäpyhää eikä ketään kauhistusten tekijää eikä valhettelijaa, vaan ainoastaan ne, jotka ovat kirjoitetut Karitsan elämänkirjaan.
Luuk.
13:25 Sen jälkeen kuin perheenisäntä on noussut ja sulkenut oven ja te rupeatte seisomaan ulkona ja kolkuttamaan ovea sanoen: 'Herra, avaa meille', vastaa hän ja sanoo teille: 'En minä tunne teitä enkä tiedä, mistä te olette.'
13:26 Silloin te rupeatte sanomaan: 'Mehän söimme ja joimme sinun seurassasi, ja meidän kaduillamme sinä opetit.'
13:27 Mutta hän on lausuva: 'Minä sanon teille: en tiedä, mistä te olette. Menkää pois minun tyköäni, kaikki te vääryyden tekijät.'
13:28 Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys, kun näette Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin ja kaikkien profeettain olevan Jumalan valtakunnassa, mutta huomaatte itsenne heitetyiksi ulos.
13:29 Ja tulijoita saapuu idästä ja lännestä ja pohjoisesta ja etelästä, ja he aterioitsevat Jumalan valtakunnassa.
13:30 Ja katso, on viimeisiä, jotka tulevat ensimmäisiksi, ja on ensimmäisiä, jotka tulevat viimeisiksi."
Meitä suorastaan pakotetaan tulemaan aterialle Jumalan valtakuntaan, tämä ei ole "keppiä" vaan sitä, että suorastaan pakotetaan ottamaan hyvä asia vastaan. Suorastaan pakotetaan pois kadotuksesta ja helvetistä, ja tulemaan sen sijaan Taivaan kotiin, turvaan, sinne missä kaikki on hyvin iankaikkisesti. Suorastaan pakotetaan jättämään helvetti ja kadotus ja tulemaan pois Perkeleen luota rakastavan Isän luo. Halleluja, Aamen! Kiitos Jumalalle!
Luuk.
14:15 Tämän kuullessaan eräs pöytäkumppaneista sanoi hänelle: "Autuas se, joka saa olla aterialla Jumalan valtakunnassa!"
14:16 Niin hän sanoi hänelle: "Eräs mies laittoi suuret illalliset ja kutsui monta.
14:17 Ja illallisajan tullessa hän lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille: 'Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina.'
14:18 Mutta he rupesivat kaikki järjestään estelemään. Ensimmäinen sanoi hänelle: 'Minä ostin pellon, ja minun täytyy lähteä sitä katsomaan; pyydän sinua, pidä minut estettynä.'
14:19 Toinen sanoi: 'Minä ostin viisi paria härkiä ja menen niitä koettelemaan; pyydän sinua, pidä minut estettynä.'
14:20 Vielä toinen sanoi: 'Minä otin vaimon, ja sentähden en voi tulla.'
14:21 Ja palvelija tuli takaisin ja ilmoitti herralleen tämän. Silloin isäntä vihastui ja sanoi palvelijalleen: 'Mene kiiruusti kaupungin kaduille ja kujille ja tuo köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat tänne sisälle.'
14:22 Ja palvelija sanoi: 'Herra, on tehty, minkä käskit, ja vielä on tilaa.'
14:23 Niin Herra sanoi palvelijalle: 'Mene teille ja aitovierille ja pakota heitä tulemaan sisälle, että minun taloni täyttyisi;
14:24 sillä minä sanon teille, ettei yksikään niistä miehistä, jotka olivat kutsutut, ole maistava minun illallisiani.'"
kirjottamasi perusteella kyse on nimenomaan palkinto/rangaistus eli keppi/porkkana menettelystä: kuuliaisuus palkitaan, muille tulee satinkutia.
No, tämähän on valitettavan yleinen hallintoperiaate- ei siis mitään uutta auringon alla.
Ei, ymmärsit vielä väärin.
Me kaikki ansaitsisimme kadotuksen. Meille kaikille kuuluisi keppi / iankaikkinen kadotus, jossa kärsisimme ikuisuuden.
Kaikki ne pääsevät taivaaseen, jotka hyväksyvät että heidän syntinsä annetaan anteeksi, ne jotka katuvat syntejään ja pyytävät niitä anteeksi. Ne pääsevät taivaaseen, joille kutsu Taivaan kotiin kelpaa.
Kuuliaisuutemme on syntinen riepu Jumalan edessä.
Emme me voi omaa kuuliaisuuttamme esitellä Jumalalle yhtään. Meidän omat tekomme ovat saastaa Jumalan edessä.
Me pääsemme taivaan kotiin Kristuksen kuuliaisuuden tähden, emme oman kuuliaisuutemme tähden. Meidän kuuliaisuudessamme ei ole paljon esittelemistä Jumalan edessä! Häpeään silloin vain joutuu.
Kyse ei siis ole kepistä, koska me kaikki ansaitsisimme sen (iankaikkisen kadotuksen). Kyse on siitä, että tahdommeko me pois siitä iankaikkisesta kadotuksesta.
Ja itseasiassa kyse ei ole meidän tahtomisestamme, vaan Jumala saa meissä aikaa uskon.
Itsessämme olisimme vain menossa kadotukseen koko ajan. Me valitsemme aina kadotuksen itsessämme. (Niin järjettömiä me olemme.)
Jumala voi kuitenkin saada aikaan sen että käännymme ja pääsemme pois synnin, kuoleman ja Perkeleen vallasta. Hän kääntää meidät pois kadotuksen tieltä.
Hieman näihin asioihin liittyen. Tosin myös hieman ohi keskustellun aihepiirin. Tärkeintä on se, että olemmeko menossa taivaan kotiin vai emme. Tahtoisin, että sinäkin olisit menossa taivaan kotiin.
Tunnustuskirjoista iankaikkisesta valinnasta
3. Jumalan ja hänen Pyhä Henkensä tahtovat väkevästi vaikuttaa meissä sanan kautta, kun sitä saarnataan, kuullaan ja tutkitaan. Näin meidän sydämemme käännetään tosi parannukseen ja meitä varjellaan oikeassa uskossa.
4. Hän tahtoo vanhurskauttaa ja ottaa armoon, lapsiksi ja iankaikkisen elämän perillisiksi kaikki ne, jotka tosi parannuksen tehden ottavat oikealla uskolla Kristuksen vastaan.
8. Hän tahtoo antaa iankaikkisen elämän, autuuden ja kirkkauden niille, jotka hän on valinnut, kutsunut ja vanhurskauttanut.
..meidän on kerta kaikkiaan tyrmeästi ja lujasti pidettävä kiinni siitä, että niin kuin parannuksen vaatimus, niin on myös evankeliumin lupaus universali: se koskee kaikkia ihmisiä (Luuk. 24:47).
... Valittuja kuvataan sen vuoksi näin: "Minun lampaani kuulevat minun ääneni ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Ja minä annan heille iankaikkisen elämän" (Joh. 10:27 s.).
...Vaikka tämä kaikki ilmeneekin heissä kovin heikosti, on heillä ainakin vanhurskauden nälkää ja janoa (Matt. 5:6).
Monet tosin ottavat sanan ilolla vastaan, mutta luopuvat sittemmin (Luuk. 8:13). Syynä ei ole se, että Jumala ei haluaisi suoda kestävyyden armolahjaa niille, joissa hän on "aloittanut hyvän työn" - tällainen ajatushan on vastoin pyhän Paavalin sanaa (Fil. 1:6). Syynä on se, että he ehdoin tahdoin luopuvat pyhästä käskystä, saavat Pyhän Hengen surulliseksi ja katkeraksi, sotkeutuvat uudelleen maailman saastaan ja kaunistavat jälleen sydämeensä majan Perkelettä varten.
Hän on tahtonut niin huolellisesti varmistaa pelastumiseni, koska meidän lihamme heikkous ja pahuus voisi helposti riistää pelastuksen käsistämme, Perkeleen ja maailman kavaluus ja väkivalta voisi sen meiltä ryöstää.
---------
Pilkkaajat ja vainoajat eivät vain pääse taivaan kotiin, eli ne joille anteeksianto ei kelpaa.
Ei siinä mistään sen kummemmasta asiasta ole kyse.
He tahtovat kadotukseen, niin sinne silloin joutuu.
Eihän kyseessä ole silloin "keppi", koska he vain tahtoivat ettei heille annettaisi anteeksi. Kristuksessa tuo anteeksianto odottaa.
Kyse on vain vapautuksesta Perkeleen orjuudesta.
Kyse ei ole "kepistä", vaan vapautuksesta. Kristus on Vapahtaja ja lunastaja.
---------
Vielä tunnustuskirjoista:
Sillä yllä sanotun ja Kristuksessa ilmoitetun lisäksi tähän salaisuuteen kuuluu paljon sellaista, mistä Jumala on vaiennut, minkä hän on salannut ja viisaudessaan pitänyt omana tietonaan. Sitä emme saa tutkia emmekä pohdiskella; siitä meidän ei ole lupa omia ajatuksiamme seuraten tehdä päätelmiä, vaan meidän on tyydyttävä pitämään kiinni sanasta, joka on ilmoitettu. Tämä varoitus on erittäin tarpeellinen, sillä uteliaisuuttamme me aina paljon mieluummin askartelemme sen kimpussa, mikä on salassa, kuin tutkimme sitä, mitä Jumala on asiasta meille sanassaan ilmoittanut. Emmehän me pääse johdonmukaiseen käsitykseen, mutta ei meiltä ole sitä vaadittukaan.
Joku paadutetaan, sokaistaan ja jätetään (Room. 1:28) kelvottoman mielensä valtaan; toinen sitä vastoin pannaan kääntymään, vaikka hän on yhtä syyllinen. Tämäntapaisten ongelmien pohtimiselle Paavali asettaa tarkan rajan, jota emme saa ylittää; kadotukseen joutuvissa meidän tulee nähdä Jumalan tuomion toteutuvan, (Room. 9:14 ss.; Room. 11:22 ss.).
Näin meitä kehotetaan elämään Jumalan pelossa sekä tajuamaan ja ylistämään Jumalan hyvyyttä meitä kohtaan, kun hän ilman meidän ansiotamme, jopa vastoin sitä, mitä olemme ansainneet, antaa meille sanansa ja jättää sen meidän keskellemme, meidän, joita hän ei paaduta eikä hylkää.
Koska synnin turmelema luontomme on syynalainen ja ansaitsee Jumalan vihan ja kadotustuomion, ei Jumala ole velvollinen antamaan meille sanaa, Henkeä eikä armoa. Kun hän kuitenkin ne laupeutensa tähden antaa, me torjumme usein hänen lahjansa ja teemme siten itsestämme kelvottomia iankaikkiseen elämään (Ap.t. 13:46). Niinpä hän antaa vanhurskaan, hyvin ansaitun tuomionsa ilmeisellä tavalla kohdata muutamia maita, kansoja ja yksilöitä, jotta me vertaisimme itseämme tuomittuihin ja toteaisimme olevamme heidän kaltaisiaan. Sitä ahkerammin meidän on opeteltava tuntemaan ja ylistämään Jumalan täysin ansaitsematonta (Room. 9:23;Room. 11:5) armoa, joka kohdistuu "laupeuden astioihin".
Ei niille tehdä vääryyttä, joita rangaistaan; heillehän maksetaan "synnin palkka". Kun Jumala sitä vastoin antaa sanansa kerran ja jatkuvasti kuulua toisaalla ja siten valaisee ja käännyttää ihmisiä sekä varjelee heitä uskossa, hän tekee sen ihmisten ansioita kysymättä, oman armonsa ja laupeutensa ylistykseksi.
Näin syvälle tähän uskonkohtaan tunkeutuessamme me pysymme vielä oikealla tiellä. Onhan kirjoitettu, Hoos. 13:9: "Israel, omasta syystäsi sinä joudut turmioon; saamasi apu on yksinomaan minun armoani." Jos taas pyritään edemmäksi tässä tutkistelussa, näiden rajojen yli, silloin meidän on Paavalin tavoin pantava sormi suulle muistaen hänen sanansa: (Room. 9:20) "Oi ihminen, mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan?"
Suuri apostoli Paavali todistaa, että meidän on mahdotonta ja luvatonta tutkia ja selvittää tätä opinkohtaa pohjia myöten. Tuotuaan esiin runsaasti tätä opinkohtaa koskevaa Jumalan sanan ilmoitusta hän tukahduttaa ja keskeyttää keskustelun heti päästyään osoittamaan, minkä osan tätä salaisuutta Jumala on jättänyt kätketyn viisautensa asiaksi. Näin apostoli kirjoittaa: (Room. 11:33) "Oi sitä Jumalan viisauden ja tiedon rikkauden syvyyttä! Kuinka käsittämättömät ovat hänen tuomionsa ja tutkimattomat hänen tiensä! Kuka on tuntenut Herran mielen?" - nimittäin ohi ja yli sen, mitä hän on meille sanassaan ilmoittanut.
Isä tahtoo, että kaikki ihmiset kuulevat tämän saarnan ja tulevat Kristuksen luokse. Tulijoita Kristus ei aja luotaan, sillä näin on kirjoitettu: "Sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos" Joh. 6:37.
Sitä varten, että me pääsisimme Kristuksen luo, Pyhä Henki vaikuttaa sanan kuulemisen välityksellä tosi uskoa, sillä näin apostoli todistaa ja lausuu: "Usko tulee siis Jumalan sanan kuulemisesta", Room. 10:17, nimittäin kun sanaa kirkkaasti ja puhtaasti saarnataan.
Kun siis joku tahtoo tulla autuaaksi, hänen ei pidä vaivata ja piinata itseään pohtimalla, onko hänet Jumalan salaisessa suunnitelmassa valittu ja määrätty iankaikkiseen elämään - ilkeä Saatana semmoisilla ajatuksilla ahdistaa ja hätyyttää hurskaita ihmisiä. Hänen on sen sijaan kuunneltava Kristusta; Kristus on elämän kirja, johon on kirjoitettu kaikkien Jumalan lasten iankaikkinen valinta iankaikkiseen elämään. Kristus todistaa (Matt. 11:28) erotuksetta kaikille ihmisille, että Jumala tahtoo kaikkien synnin kuorman painamien ja raskauttamien tulevan hänen luokseen, jotta hän antaisi heille levon ja autuuden.
Oikein ja tosi on sekin sana, ettei kukaan tule Kristuksen luo, ellei Isä häntä vedä. (Joh. 6:44) Mutta Isä ei vedä ilman välineitä, vaan hän on normaaleiksi välineiksi siihen tarkoitukseen päättänyt ottaa käyttöön sanansa ja sakramentit. Ei siis tahdo Isä eikä tahdo Poika, että ihminen jättäisi Jumalan sanan saarnan kuulematta tai halveksisi sitä ja jäisi odottamaan, että Isä vetäisi häntä puoleensa ilman sanaa ja sakramentteja. Kyllä Isä vetää Pyhän Henkensä voimalla, mutta hänen yleisen säätämyksensä mukaan se tapahtuu hänen pyhää, jumalallista sanaansa kuunneltaessa. Sana on kuin nuotta, jolla valitut kiskotaan Perkeleen kidasta. Siksi on jokaisen kurjan syntisen hakeuduttava sanan luokse, kuunneltava sitä ahkerasti ja oltava varma siitä, että Isä vetää häntä. Pyhä Henki tahtoo nimittäin olla koko voimassaan läsnä sanassa ja vaikuttaa sen kautta. Juuri siten Isä vetää.
Syynä siihen, että jotkut sanan kuulijat eivät usko vaan joutuvat sitäkin syvemmälle kadotukseen, ei ole Jumalan haluttomuus pelastaa heidät. Itse he ovat syypäitä, kun eivät ole kuunnelleet sanaa oppiakseen vaan halveksiakseen, rienatakseen ja häpäistäkseen sitä. He ovat vastustaneet Pyhää Henkeä, joka tahtoi vaikuttaa heissä sanalla. Esimerkkinä tästä ovat Jeesuksen ajan fariseukset ja heidän joukkokuntansa.
Kadotukseen valmistaa ihmistä yksinomaan Perkele sekä ihminen itse, synnin avulla; Jumala ei sitä ikinä tee. Eihän Jumala tahdo, että kukaan joutuu kadotukseen.
Sillä Jumalan tahdoksi on ilmoitettu nämä molemmat: Ensiksi, Jumala tahtoo ottaa armoihin kaikki, jotka tekevät parannuksen ja uskovat Kristukseen. Toiseksi, Jumala tahtoo rangaista niitä, jotka ehdoin tahdoin "kääntyvät pois pyhästä käskystä ja taas kietoutuvat maailman saastaisuuksiin" (2 Piet. 2:20), kaunistavat sydämensä Saatanaa varten (Luuk. 11:25 s.), ja pilkkaavat Pyhää Henkeä (Hepr. 10:29). Kun he pysyvät tässä synnissä, hän tahtoo heidän paatuvan, sokeutuvan ja joutuvan iankaikkiseen kadotukseen.
Se lupaa Pyhän Hengen puhdistamaan ja uudistamaan heitä ja antaa siis murheellisille, ahdistetuille ihmisille mahdollisimman kestävän lohdun: se ilmoittaa, että heidän pelastumisensa ei ole heidän omassa kädessään. Jos olisi, he menettäisivät autuutensa paljon helpommin kuin Aadam ja Eeva paratiisissa, jopa hetki hetkeltä, yhä uudestaan. Mutta pelastuksemme perustuu Jumalan armolliseen valintaan, jonka hän on meille ilmoittanut Kristuksessa. Ja Kristuksen kädestä meitä ei voi kukaan riistää (Joh. 10:28; 2 Tim. 2:19).
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/yo/11.html
lähtökohtana maailmankuvan rakentamisessa, niin kai se mihin sitten tartutaan on samaa tavaraa.
Jumalan sana eli Raamatun sana on lähtökohtana maailmankuvan rakentamisessa.
Se, että saamme anteeksi Kristuksen tähden.
Pyhä Henki vaikuttaa sanansa ja sakramenttiensa kautta.
Maksat joka tapauksessa tyhjästä.
Jos kuuluu kansankirkkoon, taivaaseen pääsy voi hyvinkin käydä vain vaikeammaksi sen väärien oppien tähden. Jos kuuluu oikein opettavaan kirkkoo, mahdollisuudet paranevat, koska opit ovat oikeat. Pelkkä kirkon jäsenyys ei tietenkään vielä asiaa ratkaise, vaan se mitä uskoo. Jos uskoo niin kuin oikein opettava kirkko opettaa, pääsee varmuudella taivaaseen.
kuten moni muukin asia elämässä. Se on kuin osakkeisiin sijoittaminen: valitse oikein ja kaukonäköisesti!
- armosta. Monet ovat kutsutut mutta vain harvat ovat valitut.
Ensin sanot " riippuu mihin kuuluu", ja sitten "valinnan tekee Jumala".
Joo. Tuossa kommentissa kuvastuu juuri uskovaisten kaksinaismoraali.
Kun kuuluu yhteisöön on oikeauskoinen ja pelastuu.