Ainakin suomessa tuntuu olevan jotenkin synkää tämä kristillisyys, ihmiset ovat vakavia, pelokkaita, ahdistuneita ja suu mutrussa. Kiinnostaako ei uskovia tälläinen kristinusko? Evankeliumi on ilosanoma!
Minne on hävinnyt iloinen kristillisyys?
Anonyymi
3556
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Tätä myös usein ihmettelen missä on se ”ilosanoma”. Tuntuu, ettei uskovaisten elämässä ole mitään muuta kuin Saatana, Helvetti, synti ja maailmanloppu. ”Ilosanoma” onkin sitten pelkästään edellä mainituilla pelottelua ja syyllistämistä.
Kyllä iloisiakin uskovaisia on. Mutta suomalaiset nyt ovat synkeää porukkaa. Siitä seuraa, että joidenkin usko on yhtä saatanaa, helvettiä ja uhkailua. Toiset taas hakevat uskosta rauhoittavaa pilleriä ongelmiinsa ja puhuvat vain ongelmistaan. Kun tietyt asiat ovat lähellä sydäntä, niin raamatusta poimitaa ne lauseet, jotka vahvistavat omaa ajattelua. Usko on aina myös ihmisen itsensä näköistä. Sellaisia me olemme.
Jer.20:14-16 Kirottu olkoon se päivä, jona minä synnyi; älköön se päivä, jona äitini minut synnytti olko siunattu. Kirottu olkoon se mies, joka toi minun isälleni ilosanoman, sanoen: Sinulle on syntynyt poikalapsi, ja saattoi hänelle suuren ilon. Käyköön sen miehen niinkuin niiden kaupunkien, jotka Herra kukisti armahtamatta. Hän kuulkoon huudon aamulla, sotahuudon keskipäivän aikana. Jes.13:19
Job.3:1-3 Senjälkeen Job avasi suunsa ja kirosi syntymäpäivänsä; Job lausui ja sanoi: Kadotkoon se päivä, jona minä synnyi, ja se yö, joka sanoi. Poika on siinnyt. Job.10:18 -19 Miksi toit minut ilmoille äitini kohdusta? Jospa olisin kuollut, ihmissilmän näkemätönnä! Job.3:11-14
Olet eksynyt sivuraiteelle. Mene edes hiihtämään.
Emävalhe, sanoi Veikko Vennamo.
Älä levitä epäuskoasia täällä.
On parempi, että nukut yöllä kuin että kirjoitat puuta heinää. Sinulta puuttuu Jeesuksen sisäinen tuntemus.
Mitä on aito, kristillinen ilo?
Onko se jatkuvaa nauramista, syvällisen Jumalan sanan sijasta vitsien kerrontaa saarnatuolista, kevytmielistä asennetta uskonelämään ja sen syvimpään merkitykseen? "Aina hauskaa olla pittää!"? Käsien taputtamista Jeesukselle, ei kunnioittavaa käytöstä Jumalan Poikaa kohtaan, vaan kuin kuin sirkustirehtöörille joka vetäisi kukkakimpun hihastaan tai jonka napista yllättäen ruiskuaa vettä katsojan silmille?
Kristillinen ilo on syvää, hengellistä rauhaa ja varmuutta, ei omasta pelastuksestaan, vaan varmuutta Pelastajasta. Tässä toivossa murheellinen mieli kokee lohdutusta: ilo on jotain pyhempää kuin viihdettä ja naurunhohotusta, milloin millekin asialle.
Tätä iloa ei jumalattoman järki voi ymmärtää, vaan tätä halveksii ja pilkkaa: yhtäaikaista tuskaa ja syvää rauhaa.
~
Aloittaja ihmetteli, että kaikki ovat niin pelokkaita ja ahdistuneita, ei sanonut että koko ajan pitäisi nauraa tyhjälle.
Taitaa aloittaja nauraa itselleen. Ainakin kirjoituksesta päätellen.
Erityisesti helluntailaisuudessa odottaisi olevan iloisia kristittyjä.
Miksi, erityisesti heissä odottaisi olevan?
Niin kauan kuin olen hellareita tuntenut, olen havainnut heidät melko omituisiksi hiippailijoiksi. Äärettömän itsekkäiksi, pahansuoviksi. Ja nimenomaan tyhjännaurajiksi.
Aito ilo lähtee kustakin yksilöstä itsestä. Se ei vaadi ensin puhujapöntöstä kerrottua puujalkavitsiä.
Tuon tapainen kuva täältä palstallakin välittyy.
Meillä on erilaisia todellisuuksia.
Vai oikein palstalta välittyy?:D Tällä änkyräpalstalla on kuules aika vähän helluntailaisia.
Keitä nämä helvetistä ja Saatanasta yms paasaavat kahjot sitten ovat?
Hyvinkin asialliseen aloitukseen ei voi vastata muuten kuin, että kristillisyys on hävinnyt vittuun koko maailmasta.
Iloisuus ei ole sama kuin nauru. Nauravakin ihminen voi näyttää synkältä jos hänen silmänsä ja olemuksensa ei naura ja ole iloinen. Uskovan ilo ole vain nauramista, vaan se on sisäistä vapautta, rentoutta siitä ettei tarvitse kantaa synnin tuskaa harteilla eikä koko ajan murehtia täytäntö lain. Se on hieman samaa kuin lapsen huoleton leikkisä olemus parhaimmillaan kun maailman murheet ei vielä paina.
Sisäistä iloisuutta ei riko ulkoiset olosuhteet, ei ole heti tarpeen ottaa masennuslääkkeitä jos joku asia ei mene oman mielen mukaan eikä joku ole samaa mieltä kaikista asioista. Silloin ihminen ei ole räjähdysherkkä pienimmänkin vastoinkäymisen edessä eikä käyttäydy kuin kahdensuuntaisen persoonallisuushäiriön omaava.
Kun maailmassa on muotia olla jollakin tavalla sekaisin ja tehdä siitä suuri numero, niin se tarttunut jonkin verran uskoviinkin ja heistä tullut samanlaisia outoja luimuilijoita kuin maallisista urpoista. Jumalan lapseus on heistä kielttämättä hieman kadonnut, mutta se sinällään yksinkertainen asia korjata. Ei siinä tarvitse kuin kädet ristiä niin apu on lähellä. Ei tarvitse lähteä pyskodraamaan.
Mitä iloa voi olla jatkuvassa vainotuksi tulemisen tunteessa tilanteessa jossa oikeasti kukaan ei vainoa yhtään?
Hyvät psykoosit on aina mukavia.
Tietenkin se vaikuttaa uskoviinkin, kun evoluutio vaikuttanut maallisiin ihmisiin siten ettei kukaan ole normaali vaan kaikilla on jo adhd, hdah,thad tai joku muu yhdistelmä eikä kukaan ole normaali tai jos on niin se perin outoa.
Eihän se ole helppoa kun kadulla kävellessä tulee vastaan joko kahdensuuntaisen persoonallisuushäiriön omaavia, psykoosin partaalla olevia ja jos hetken vaikuttaa normaalta, niin hänet on vain pumpattu täyteen psyykelääkkeitä eikä haittavaikutukset ole vielä alkaneet.
Näin karussa todellisuudessa ei ole helppo olla vapaa kaikista sidonnaisuuksista ja katsella maailmaa vilpittömin silmin kuin lapsi.
Ei se ole uskovaisenkaan helppoa olla iloinen aina saatana kuitenkin on selän takana vaanimassa ja iskee heti kun ote herpaantuu mitä moninaisin tavoin toisaalta Jumala on antanut dogmit miten pitää elää se tuo oman stressin tähän elämään koska kyseessä on isot asiat taivas/helvetti .
Onhan niitä iloisiakin asioita esimerkiksi jossain pakanamaassa kun on maanjäristys tulee väkisinkin hymy huulille tai jihadisti räjäyttää pommin islamistimaassa onhan sekin sellainen että saattaa ihan pieni naurun purskahdus tulla jos ei kukaan näe ja hautajaiset (riippuen vainajasta)saattaa vaikuttaa niin että nenäliinan alla suunpielet nykii väkisinkin hymyyn ja tietysti se kun voi kertoa esimerkiksi ateistille miten minä olen pelastettu ja aivan erityinen ihminen maailmankaikkeudessa se antaa sellaisen onnellisuuden tunteen joka voi kestää jopa minuutteja .
Minun mielestäni siis iloisuus ja onnellisuus on asenne sekä tapa miten suhtautua maailmaan näennäisen huonossakin asiassa voi olla kultareunus ja ilon siemen näkijästä ja koijasta riippuen joten voin omalta kohdalta sanoa etten tätä iloista kristillisyyttäni antaisi pois etten vajoaisi maailmalliseen masennukseen.
Saarn.7:4 Suru on parempi kuin nauru, sillä sydämelle on hyväksi, että kasvot ovat murheelliset. Matt.5:4 Autuaita murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen. 2Kor.7:8-10
Tuo kuulostaa kyllä tosi iloiselta ei ihme että usko on kiva asia
Tämä on Suomi hei, herää.
Kyllä helluntailaiset ovat aina olleet oikeita hapannaamoja.
Niin miehet kuin naisetkin.
Oikein naama pitkänä katsellaan koko ajan, esim. työkavereinakin tämä heissä näkyy. Sitten pilataan toistenkin ilo, jos mahdollista tuomitsevilla ja syyttelevillä kommenteilla, jos heidän seurassaan uskallat nauraa tai ilmaista iloa tai hyväntuulisuutta.
Usko on heille kuolemanvakava asia ja kivireen vetämistä. Osana lieneen kateus "maailman " ihmisiä kohtaan, kun nämä saavat elää kuten haluavat, kaikkienhan pitäisi elää juuri samalla, ainoalla heidän oppinsa mukaisella "ainoalla oikella "tavalla kuten he.
Oikein myötähaävettävältä näyttvät nämä heidän ylistystanssinsakin, siinä liikutaan kankeasti ja haudanvakavina heilutellaan lippuja...
Tanssi pitäisi ymmärtää jättää heille jotka sen hallitsevat.
Menkääpä katsomaan mallia esim. kuinka Kreikassa, usein miehetkin tanssivat Zorbasta, tai israelilaiset omia tanssejaan.... Mikä elämänilo niistä välittyykään!
Eihän iloinen kristillisyys ole hävinnyt mihinkään.
Mutta, nämä palstat ovatkin niitten haureellisten palsta, jossa itketään elämän surkeutta. Siksi oletkin väärällä palstalla.
Digiaikojen kuulijoilla on vain 😁😂🤣
ei ole alunperinkään ollu ilo, vaan naulaaminen, kärsimys, veren ja ruumiin syönti, jne.... siis kärsimys.
ja jumalakin kertonut olevansa koston jumala. - tiedä sitten onko ne kirjoitukset yhtään totta, mutta jos on niin aika raakaa touhua on...
Synkäksi vetää kun ihmeparantamisilla, saarnaamisilla tai evankelioimisilla ei saa enää elantoa perheelle.
Tämän palstan ateistien iloa voi verrata puuceen iloon.
Millaista iloa siis koet paskalla käydessäsi?
Jos on iloa elämässä, niin pitäisi myös olla iloisia juttuja. Pitäisi pystyä näkemään asioita huumorilla vapautuneesti eikä olla kaikista hermot pinnassa, että onko tuo minun kanssani samaa mieltä tai alkaako sepittämään jotain omiaan. Eihän oikein muutoin voi olla iloisia ilmeitä, ellei me kerrota toisillemme hyviä asioita ja pystytä leikittelemään sanoilla. Sekin on vapautta Kristuksessa.
Jos taasen yritämme teennäisesti tehdä hauskuutta, niin se tosiaan maallisten ihmisten hörhöilyä, jossa päällimmäisen asia on tyhmyys eikä riemukkuus nähdä asioita.
Luonnostaan onnellisten ihmisten ei tarvitse sekoittaa päätään uskonnolla. Nämä hörhöt luulevat sitten tulevansa Jeesuksella autuaaksi ja vaahtoavat täällä oikeaoppisuudestaan ihan yhtä viheliäisinä ihmisinä kuin aina ennenkin.