Kritisoinnin ja propagoinnin ero on selkeä....

....mutta yksinkertainen persoona ei kykene tekemään niiden välille eroa. He omaksuvat sellaiset vihamielisyydetkin, jonka puolella he itse kokevat olevansa. Se ruokkii edelleen vihamielisyyttä. Tietynlaiset tapaukset kyllä ymmärtävät asian, mutta levittävät laskelmoidusti propagointia "totuutena", goebbelsmäisesti.

Ensimmäiset reaktiot Perussuomalaisten nuorten operaatioon oli selvästi hätäistä puolustelua, koska täysivaltaisen ja laillisen puolueen tietoinen mustamaalaaminen, hyväuskoisia lapsia hyväksikäyttäen, tiedetään olevan äärimmäisen häpeällistä toimintaa, jopa rikos. Oppilaiden kommentit, joita on jaettu viestimissä jo vuosien ajan, ovat järkyttävää luettavaa. Vihervasemmistolle on tietenkin hyväksyttävää unohtaa etiketit ja moraali "koska persut", mutta jos Persu toimii samoin, niin voi pojat sitä mielensäpahoittamista ja vollotusta ja voivottelua.

Sanna Ukkolan artikkeli on sanan varsinaisessa merkityksessä propagointia. Pyhässä yksinkertaisuudessaan kaava on tuttu: ensin rakennetaan perusta mielikuvallisesti, käyttäen esimerkkinä jotain vakavaa ja huolestuttavaa tapausta, mainiten tapaukseen liittyviä ikäviä yksityiskohtia. Sitten saumattomasti siirrytään kohteeseen, johon nämä ikävät mielikuvat halutaan liitettävän. Vaikka FBI:n ilmianna kommunisti kampanjalla ja Persunuorten vastatoimille propagoijia vastaan ei ole mitään yhteistä. Medialle on vain herkullista käyttää sanaa "ilmianto". Click click...

Sanna Ukkolan artikkeli ei ole kritiikkiä, vaan propagointia, maalittamista. Kuitenkin nämä samat tahot jaksavat aina syytellä Perussuomalaisia maalittamisesta. Miten tähän on tultu?

Milläs rattailla sitä tänään köröteltäisiin?

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/d035d4e8-f9fd-4ea6-9d8b-a7e355db3768