Ihan mielenkiinnosta kysyn, että miksi olet mennyt (jos olet mennyt) takaamaan jonkun toisen ihmisen lainaa? Onhan se tietysti ystävällinen teko mutta eikö takaamiseen liittyvä riski huoleta yhtään?
Omasta mielestäni takaajaksi meneminen on täysin tarpeetonta riskinottoa. Itse en aikanaan hankkinut omalle asuntolainalleni takaajia. En myöskään itse takaisi kenenkään lainaa. En edes omien lapsieni.
Omasta mielestäni takaajaksi meneminen on täysin tarpeetonta riskinottoa. Itse en aikanaan hankkinut omalle asuntolainalleni takaajia. En myöskään itse takaisi kenenkään lainaa. En edes omien lapsieni.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tämä viesti menee hieman aiheen sivusta.
Mutta uteliaisuudesta kysyisin, kuinka sitä asuntolainaa oikein voi saada ilman takaajia? Itse olen ollut huolissani, kun oman asunnon hankinta kiinnostaisi, mutta lähipiirissä ei ole ketään, joka voisi tulla takaajaksi.
Jos et pysty säästämään, et pysyt maksamaan velkojasikaan.
Lainaanhan voi ottaa takaajien sijaan vakuutta.
Asunto kelpaa n 70% vakuudeksi kauppahinnasta. Jos tarvitsen lainaa suuremmalle summalle kuin tuo 70%, voit joko pyytää esim. vanhempieasi asuntoa/säästötiliä vakuudeksi. Silloin tämä omaisuus on vain tuon puuttuvan vakuussumman "panttina".
Tai sitten voit ottaa täytetakauksen valtiolta, op:sta tai hyposta. Tämä maksaa pari prosenttia takauksen arvosta.
Nykyään on mahdollista saada lainaa seuraavasti: Asunnon arvo on takuuna 70%, valtio takaa 15 % ja sitten se loput 15 % pitää olla itsellä (jotkut kyllä lainaa senkin).
Eli henkilötakausta ei välttämättä tarvita lainkaan.
Jos lähtee miettimään omia mahiksiaan maksaa lainaa takaisin, niin tosiasia melkein on, että jos ei pysty itse lainkaan etukäteen säästämään, niin miten sitten on varaa maksaa lainaa takaisin?? Etukäteissäästöjä kannattaa kerätä pikkuhiljaa, siis todella kannattaa. Ja sitten kun tulee asunnonoston aika, säästöt ovat käytettävissä. Ja silloin voi vielä miettiä, saisiko vanhemmilta/... hiukan avustusta, jotta 15 % saadaan kasaan - ja lopuillehan ei henkilötakausta enää tarvitsekaan.
"tosiasia melkein on, että jos ei pysty itse lainkaan etukäteen säästämään, niin miten sitten on varaa maksaa lainaa takaisin??"
Ajattele nyt vähän.
Oletetaan että ostetaan 3-5 lapsiselle perheelle pysyvä koti pks-alueelta. Hintaluokka siinä 200.000 euroa (ei halua muuttaa 70-luvun kennotaloon Korson keskustaan). Tarvitaan siis 30.000 euroa (15%) omarahoitusosuus. Tällä hetkellä perhe asuu vuokralla 4h+k asunnossa, vuokra 850 e/kk. Tuon käsirahan säästäminen esim. viidessä vuodessa maksaisi 500 e/kk. Eli ennen asunnon ostoa pitäisi olla 1350 e/kk asuinkuluihin ! Alkaa olla mahdoton tilanne, etenkin kun asunnon oston syynähän on yleensä juuri tavoite PIENENTÄÄ asuinkustannuksia. Ja tuossa viidessä vuodessa lapset kasvavat isommiksi, vanhin esim. jo murrosikään ja rahantarve sen kuin kasvaa. Alkaa myös olla järjetöntä ostaa isoa asuntoa kun muutaman vuoden päästä lapset alkavat yksi toisensa jälkeen muuttamaan pois kotoa! Kymmenen vuoden kuluttua saattaa olla enää 1 lapsisesta perheestä kyse, mutta järjetön asunto ja -laina päällä. Pienikin matematiikka osoittaa ettei siinä ole mitään järkeä. Jos taas vaihtoehtona onkin ottaa laina heti täytetakauksella tai muulla vakuudella, ja lainalyhennys+yhtiövastike onkin yhteensä alusta asti tuon 850 e/kk, ei asuinkustannukset nouse MISSÄÄN VAIHEESSA, normaalia suuremmiksi, asunto saadaan silloin kun tilantarve on suurin (pieniä ja kouluikäisiä lapsia lauma) ja rahaa jää elämiseen. Kun lapset jättävät kodin, on asunnosta jo iso osa maksettu, vaihto pienempäänkin on mahdollinen kun asunnosta jo esim. puolet maksettuna.
Oletpa hienosti lapsesi kasvattanut kun et uskalla edes lainaa heille taata.
Talousvaikeudet voivat kohdata myös lapsuudessa hyvin kasvatun ihmisen.
Ovatko mielestäsi esim. kaikki 90-luvun alussa ylivelkaantuneet ihmiset huonon kasvatuksen saaneita? Johtuuko heidän rahahuolensa huonosta kotikasvatuksesta?
Nyky-yhteiskunnassa ei nähdäkseni voida suoraan vetää sellaista jotopäätöstä, että huonon kasvatuksen saaneet lapset ovat automaattisesti vähäosaisia myös aikuisena. Luotan lapsiini ja heidän rehellisyyteensä täysin. Siihen en luota etteikö jotain sellaista heistä riippumatonta voisi sattua, että he joutuvat aikuisena henkilökohtaiseen vararikkoon.
Olen sisarusteni kanssa tietääkseni ns. hyvä ja luotettava lapsi, nyt jo aikuinen. Vanhempani selvisivät lamasta jokseenkin kuivin jaloin, mutta ovat oppineet, että elämä ei mene aina ihan putkeen kunnon ihmisilläkään. Tiedän, että he eivät tule takaamaan meistä lapsista kenenkään lainoja, ennemmin kuulemma lainaavat itse pankista ja lainaavat sen meille edelleen. Näin tietävät varmasti mistä ovat vastuussa.
Vaikka suostuisivatkin, välttäisin takaajaksi pyytämistä viimeiseen asti. En halua, että mahdollisista omista epäonnistumisista, sairaudesta tai mitä lie, joutuisi joku maksamaan.
Ehdin jo tuohon alle vastaamaan. Juuri näin omat vanhempanikin ja itsekin ajattelen kuin Heka.
Siis ymmärrän asian niin, että jos lapsesi heistä itsestään riippumattomista syistä joutuvat talousvaikeuksiin niin sinun ei ainakaan tarvitse osallistua heidän auttamiseensa?
Varmaan he ovat onnellisia kun ainoat ihmiset maailmassa joihin voisi kuvitella luottavansa tilanteessa kuin tilanteessa eivät olekaan valmiita auttamaan.
Vastaan Hekan puolesta: Tuskin on kyse siitä, etteikö lastaan voisi auttaa ja auttaisikin. Omat vanhempani varmasti auttaisivat, mutta en haluaisi, että vanhempieni olisi pakko myydä esimerkiksi kotinsa, jos minulle käy huonosti. Tai että sisarustenikin täytyisi kärsiä asiasta, kun perintöä ei enää jääkään heille. Kun vanhemmat eivät ole takaajana, he voivat hädän tullen katsoa miten on järkevintä auttaa. Voihan sitä rahaa silloinkin vasta antaa, jos siltä tuntuu.
Jos todella pahaan tilanteeseen päätyisin, niin mieluummin antaisin vanhojen vanhempieni pitää kotinsa ja halutessaan he voisivat ottaa minut vaikka muutamaksi kuukaudeksi yläkertaan punkkaamaan.
Menin takaamaan 8 vuotta sitten silloista parasta ystävääni hänen asuntolainassaan. Hänellä oli tuolloin hyvä työpaikka ja onnellinen avioliitto. Mutta jatko ei ollutkaan sitten niin auvoista...
Työpaikka meni ja ero tuli. No tulihan siitä sitten minullekin maksettavaa. Onneksi velkaa ei ollut enää paljoa jäljellä ja selvisin alle 10000€ lainanotolla. Nyt tuo enää vain ikävä muisto. Tuohon kuitenkin kariutui silloinen ystävyyssuhde ja usko vakaaltakin näyttävään henkilökohtaiseen talouteen. Jatkossa yritän pitää varani...
eihän kaveria jätetä , tilamme on yhteisomistuksessa ,ja jos joku tarvitsee osastaan vakuutta, niin tarvitaan kaikkien suostumus . annoin luvan siskolleni taata osallaan lainaa.sitten jos takaus pitää käyttää niin tulee maksaminen, jos haluaa maat pitää suvulla, pitää ostaa hänen osansa pois , tämä nyt on riskitön takaus, kuitenkin.
Niin hyvää ystävää ei olekaan että menisin lainaa takaamaan. Ei!