Sinut minä muistan aina, ne suloisimmat kauneimmat onnen tunteet jotka minulle annoit, kodikkaimman lämpimimmän tunteen sydämessä jonka tieto sinusta antoi, lämpö sielussa jota en unohda koskaan.
Kuljet kanssani mielessäni kauneimpana muistona aina siihen hetkeen asti kun maailmasta lähden, ei sinua mikään pyyhi pois mielestäni älä koskaan luule niin.
Oli vain me ja kaunis puhdas pysähtynyt todellisuus jonka sulokkuudelle ei löydy vertoja, onni jota ei tiennyt voivan olla olemassakaan, rauha sielussa kuin taivaassa kun me kaksi vierekkäin kuljimme ja toisiimme kietoiduimme, ihon pehmeä tuoksu ja kosketus ikuinen, se syvä rauha joka sammutti sielun nälän.
Muisto ikuinen.
Kuljet kanssani mielessäni kauneimpana muistona aina siihen hetkeen asti kun maailmasta lähden, ei sinua mikään pyyhi pois mielestäni älä koskaan luule niin.
Oli vain me ja kaunis puhdas pysähtynyt todellisuus jonka sulokkuudelle ei löydy vertoja, onni jota ei tiennyt voivan olla olemassakaan, rauha sielussa kuin taivaassa kun me kaksi vierekkäin kuljimme ja toisiimme kietoiduimme, ihon pehmeä tuoksu ja kosketus ikuinen, se syvä rauha joka sammutti sielun nälän.
Muisto ikuinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niin kauniisti kirjoitettu.....
Kaunis muistokirjoitus. Muistokirjoitusten tapana on liioitella. Ei se kirjoitusta huononna. Miten varmistat että kohdehenkilösi tavoittaa kirjoituksesi?
Jos tuo oli muistokirjoitus, niin tuskinpa kohdehenkilö on sitä lukemassa? Talleta se sinne pilveen, niin sitten ehkä....
Ei tietenkään kirjaimellisesti muistokirjoitus vaan vertauskuvallisesti. Muistokirjoituksissa aina kehutaan poismennyttä miten hän oli hyvä jne.
Aloittajan viesti tyyliltään kuin muistokirjoitus.
Kaunis viesti. Eikö tuollainen pitäisi saada kohdehenkilön tietoon?
Ehkä se onkin jo kohdehenkilön tiedossa. :)
En kaipaa näitä kirjoituksia. Etkö ymmärrä. Se tie päättyi!!