Järki hivenen voitolla. Mitenkä teillä muilla?
Järjen ja tunteiden elämänmittainen taistelu
Anonyymi
67758
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 67
Vanhimmat
Pitäs olla voitolla mutta kai sekin murenee jos hänet näkee..
Minulla ei oo kenenkään muun kanssa samanlaista taivastaulua.
Sehän on tärkeintä elämässä . .
Nyt se on maalini
Todella ihana ja lohdullinen
internet on totta, koin valaistumisen
No nyt on vain kiusaantuneet muistot.
Eikai niissä järkeä ole mutta ...
Järki voittaa taas
Enempi nykyään menen järjen kanssa, ei kannata tunteilla mennä.
Kannattaa kuunnella sydäntään ja ajatella vähän myös järjellä, eikö vain?
Ei kun se menee toisinpäin, kuunnella järjen ääntä, silloin ei satuta liikaa sydäntään.
Niin, särjet vain sen toisen sydämen ja ehkä muutaman muunkin siinä sivussa.
Sydän on aina oikeassa, kuuntele sitä. Poikkeuksena suhteet, joissa on jotain sairaita piirteitä. Niihin ei tietenkään pidä ryhtyä/jäädä.
Järjen ääntä kuuntelen omalla kohdallani, silloin ei tule satutettua itseään enempää. Ei enää turhia ihastumisia, kun muistutan itseäni ettei vastakaikua ole aiemminkaan tullut. Rakennan suojamuuria oman sydämen ympärille, sinne ei pääse muut kuin kaikkein läheisimmät, järkeä kuuntelemalla olis aiemmat ihastumisetkin jääneet väliin. Enpä ole kenenkään muun sydäntä rikkonut kuin omaani. Järkeä kuuntelen myös jatkossa liittyen tuttaviin, oppinut jo monesti etten kelpaa oikeaksi ystäväksi, olen vaan joku jonka avulla joku voi pönkittää egoaan, kelpaan vaan silloin, kun musta on hyötyä jotenkin. Ei mun kohdalle tullut ikinä oikeita ystäviä, parempi siinäkin pärjätä yksinänsä. Helpompi elämä olisi ilman tunteita, ei tulis satutetuksi.
Joku on todellakin rikkonut sinut. Tiedätkö millaista elämä tulee olemaan ilman suuria tunteita? Ei kovin antoisaa. Ole onnellinen, että voit vielä tuntea noinkin vahvasti. Älä anna elämän kovettaa sinua. Sinua rakastetaan ja olet rakkauden arvoinen.
K
Tunteet vie voiton. Päätin tänään että kerron hänelle tunteistani, tavalla tai toisella.
Hyvä sinä, oikea päätös! Tsemppiä :)
Niin minäkin tein ja mönkään meni. Olen käynyt tuon taistelun pari kertaa ennenkin ja tehnyt sydämmen mukaan loppujen lopuksi huonolla vastakaiulla. Mutta kun minun kohdalla järki ohjaa kuuntelemaan sydäntä. Ja en haluaisi elää yksinkään...
Niin, silloin kun haluaa nolata itsensä 😂
Rakkaudessa ei ole mitään noloa. Tuo kommenttisi on enemmän nolo.
Järki voitolla edelleen. Pakenen luolaani
Höh, et sitten kertonut hänelle niistä tunteista?
Tilanne pahenee, tunteet voitolla taas. Pitäisi yrittää vältellä, mutten pysty
Sekoan ihan kohta . ap
Älä sekoa, vaan puhu hänen kanssaan oikeassa elämässä.
Puhuminen ei ole tässä tapauksessa vaihtoehto.
En sekoa. Väistyn takavasemmalle luolaani ja pysyn siellä toistaiseksi. Ei tässä ole mitään puhuttavaa, parempi olla sekoittamatta nettiharhoja oikeaan elämään ja enkä halua mitään noloja keskusteluja. Niistä nimittäin kokemusta ja vieläkin ahdistaa, vaikka parikymmentä vuotta jo kulunut.. Osaan olla asiallisen korrekti enkä halua aiheuttaa kellekään tarpeetonta häiriötä
Eihh! Vaikka nettiharhat olisi harhoja, niin joku ajattelee ja tuntee niin, eli se sinun henkilösikin voi ajatella ja tuntea niin. Aina voi puhua. Ehkä se toinenkin miettii.
En. En pysty, kykene enkä voi puhua. En halua . Kaikesta muusta voin keskustella mutta en tunteista. Saan paniikkikohtauksen
Sitten puhut kaikesta muusta, niin on helpompaa.
Jaa missä tapauksessa? Eiku sehän on varattu tietenkin
Kirjoita sitten.
Tietenkin sanon järki, mutta kysymys on oikeastaan nollasummapeliä.
Exältä jos kysyy, niin järki ja ihan liikaakin. Ite sanoisin samoin, mutta tuossapa nuo kynttilät loimuavat hämärässä, korvissa soi hidas valssi (aivan muuta tulossa) ja niin edelleen.
Haluaisin sanoa järki, mutten tiedä uskoako siihen. Liian usein löytää itsensä tilanteesta, jossa järki ei selitä reagointia kuin osittain. Ja se oikeastaan kertoo kaiken olennaisen.
Samaa tasapainoilua harrastan itsekin. Tunne vetää vahvemmin yhteen suuntaan, järki kyseenalaistaa tuon suunnan ja esittää toista. Välillä taivun järjen puolelle, mutta miksi itsekin reagoin vahvasti siihen toiseen? Sitä ei järki osaa perustella, koska se veto tulee syvemmältä.
M41
En ihan tiedä meneekö samoin, kun pystyn varsin hyvin polkemaan tunteen vedon järjen jalkoihin, vaikka kuinka sillä hetkellä ketuttaisikin. Mutta vain jos tilanne ei ole nopea, että on edes tovi aikaa harkita, nopeissa tilanteissa en ehdi aina mukaan. Välillä voisi olla ihan hyväkin antaa järjen pyöritellä asiaa, sitten ohittaa se ja seurata tunnettaan, tuli mitä tuli :)
Vedonlyöntiä vastaan järki vaimentaa tunteen paloa jostain erikoisesta syystä.
Eilen oli tasan, huomenna toivon että tapahtuisi jotain tunteen puoleen. Olisi helpompi tiedostaa mitä tehdä.
Antakaa tunteiden ja sydämen viedä, jottei tarvi katua! Rakkautta ei saa haudata!
Moni sitä vaan kitkuttaa kurjassa suhteessaan eikä anna itsensä elää ja vaihtaa parempaan
Sydäntä kuuntelemalla sitä vasta katuukin. Mun kohdalle ei ole rakkautta tullut ja enää on jo turha kuvitella sitä löytävänsä. Sitäkään virhettä en ikinä tee, ett kertoisin jollekin tunteistani jotakuta kohtaan, ei tarvi kuunnella vinoiluja ja naureskelua asian kustannuksella. Pidän tunteeni omana tietona, en kerro kellekään. Olihan se naurettavaa edes kuvitellakaan, ett joku vois mun näköseen tykästynyt, ilmankos tutut naureskeli mulle. Rakkaus on vaan kauniita ja nättejä varten.
No lopeta kitumasta. Samalla voit lopettaa tuon typerän yleistämisen muiden suhteista
Tiedät itsekkin että ne jotka nauravst js vinoilevat tämmöisille asioille ovat heikoilla itse.
Järki voittaa lopultakin, tässä tapauksessa ei muuta vaihtoehtoa jäänytkään.
Kuinkas se silleen?
Täälläkin järki ja tunteet kinaavat. Aina on kuitenkin vaihtoehtoja vaikka tuntuu ettei ole ulospääsyä tilanteesta. Jos haluaa nähdä ongelmia niin näkee jos hakee ratkaisuja niitäkin löytyy. Jos edelleen järjen jälkeen on tunteita jotka vaivaavat olisi paras kertoa ne suoraan kyseiselle henkilölle. Mistä tiedät vaikka hän taistelee samojen asioiden kanssa.
Järjen ylivalta johtaa tunteiden tukahduttamiseen, ja ennenpitkää jo niiden havaitseminen ja tunnistus käy vaikeaksi. Ja tietenkin sanoittaminenkin. Tunne pitäisi ymmärtää, syineen ja seurauksineen, jotta sen järki löytyisi. Jos tätä psyykkistä tunnetyötä ei tee, oma käytös voi jäädä arvoitukseksi itselleenkin. Eikä hahmota toistenkaan tunteita. Järjen ja tunteen tasapaino. Intuition sanotaan tapahtuvan järjen ja tunteen välimaastossa. Psykosomaattiset oireet, tunteiden vaikutus elimistöön....
Entä jos on joskus haavoittunut niin pahasti, että ei enää pysty käsittelemään tunteita? Elänyt niin kauan vain järkeensä luottaen, että ei hyväksy enää kaikkia omia tunteitaan ja ahdistuu niistä.
Vastapuolen tulisi osata nähdä ahdistus jollain lailla.
Haavoittunut ei ole täysin oma itsensä valinnoissa. Osattava jollain lailla helpottaa omaa ahdistusta.
Kyllä tämä juttu on ihan omassa päässäni ja itse se pitää ratkaista. Täytyisi pärjätä itsensä kanssa ensin, ei ole reilua sotkea toisia omiin ongelmiinsa. Eihän ne ongelmat tietenkään niitä pakenemalla ratkea, mutta joskus ei vaan ole vaihtoehtoja.
Ja tässä siis ei ole mitään vastapuolta, kuvitteluista ja harhoista kyse
Ikäänkuin äidinrakkautta ja huolehtimista. Aika vaikea vielä sanoa pystyykö koskaan olemaan kenenkään kanssa muunlaista rakkautta kuin henkistä välittämistä.
Täällä vähän sama tilanne erään kanssa. Toisaalta ei pidä väheksyä sitäkään, jos kaikki jääkin lopulta vain henkiselle tasolle. Aika näyttää , kiirehtiä ei saa näissä asioissa
Minä näin sellaisen unen, että huomenna saattaa tapahtua jotain sellaista joka liittyy puhumiseen.
Entä jos järki ja tunne suuntautuvat eri ihmisiin?
Molempiin vetää toki tunne, toiseen pelkästään ja toiseen enempi järjen kautta. Siinäpä pohdittavaa lisää palstalle.
Minä olen omaani pohtinut, mutta se johtaa vain loputtomaan juupas- eipäs- väittelyyn itseni kanssa.
En keräile mitään, mutta tunnen erityyppistä vetoa kahteen eri ihmiseen. Onko se omahyväisyyttä vai tavallista, kun et tiedä tunteiden syvempiä syitä?
En haluaisi olla koskaan toiselle se ”järkivalinta”. Mutta kukin elää tyylillään...
Lisään vielä. Ajattele näin: jos et saisi koskaan koskea, rakastella, höpötellä tai viettää arkeasi toisen kanssa, kumman valitsisit? Kumpaa jäisit kaipaamaan.
Varmaan se menee niin, että jotkut asiat eivät vaan enää ole minua varten. Todennäköisesti olen oman osani jo käyttänyt
Jäisin itse kaipaamaan sitä järkeä enemmän.
Tunteiden vyöry on mahtavaa mullistusta, mutta kuinka kauan se yksin kantaa? Jos se voi muuttua järjelliseksi, on se oikeampi valinta. Tuplapotti, järki ja tunne samassa. Toinen voisi olla, toinen ehkä ei.
Voi vittu!
Mutta kumpi on kumpi? Ja kuka on kuka?
Tunne on pitänyt pitkään otteessaan halusi tai ei. Järki hivuttaa hitaasti otettaan vahvemmaksi, mutta onko siinä tarpeeksi tunnetta, ettei kaikki kuihdu pois hetkessä? Kylmä järki on tyly kumppani.
Vaikka uskottelisi itselleen järjen voittaneen, se ei ole oikea voitto. Tunteet jäävät taustalle kummittelemaan ikuisiksi ajoiksi . Pahinta hallaa, mitä itselleen voi tehdä, mutta joskus on pakko. Vai onko?
Ei ole. Kolmas vaihtoehto on olla tekemättä mitään ja jatkaa kituutusta ilman oikeita tunteita.
Siksi kunnon tunteet vie ja järki yrittää jarrutella.
Jos joku rakastaa sua, niin anna palaa!!! Muuten kadut loppuelämäsi, kun päästit hänet meneen.
Kun järki ja se seisoo, se tie johtaa avioliittoon.🤣
Mikäs siinä jos noin menee,sehän kuulostaa hyvältä.
Käytännössä ne ovat sama asia, järkiajattelu perustuu vain monimutkaisempiin tunteisiin
Haen lapion ja alan kaivaa hautaa. Olen pystyynkuollut ja joutaisin pois
"Jotkut ei saa koskaan rakastaa."
Mutta heikkoina hetkinä hetkeksi murtuu ja kuvittelee toisin...
Aika lailla ratkaisuissa, jotka tuntuvat hiemankin vaikeilta, kuuntelen sydäntä. Voisi siis sanoa, että tunne. Mutta en välttämättä tee pikaisen tunteen perusteella aina ratkaisua, vaan yhdessä "järjen" kanssa pohdin asiaa. Järki siis on hyvä kaveri siinä mielessä, että saattaa antaa tuumaustaukoa ratkoa asiaa.
Tunteet tällä hetkellä.
Kumpiki vuototellen. Jarru piättävä piällä ku ei voi tietöö mitä m oikeesti aattelee. Voipi tulkita viärinpäin koko asian tai jospa se oiski ihan totta.
Jatkossa viisaampi ja möhlin vaan irl. Ja kaiken tunteisiin liittyvän pidän omana tietonani. Ne ovat minun, eivät kenenkään teatteriesityksen materiaalia. Järki lentänyt ikkunasta ulos aikoja sitten ja tuskin palaa, mutta se on oma ongelmani
Anteeksipyyntö unohtui. Anteeksi että olen olemassa ja anteeksi, että olen häirinnyt elämääsi.