Stallari:
"Voit kuvitella itsesi 1800-luvun torppariksi ja miettiä kun torpan lämpötila putoaa yöllä pakkasen puolelle ja päivällä nousee ehkä hieman plussan puolelle. Aamulla lypsät (jos sattuu enää lypsämään) ja ruokit lehmän jos sinulla sattuu olemaan sellainen ja kiität mielessäsi miten hyvä lämmönlähde se onkaan torpassasi."
Torpissa oli aina uunilämmitys ja sitä varten polttopuut omasta metsästä.
Lehmiä ja pienkarjaa oli torpan koon mukaan. Usein lypsäviä oli 3-5.
"Sitten pitääkin jo lähteä tekemään taksvärkkiä aamulla klo 4-5 aikaan että saat torppasi vuokran maksettua, joten kosteat vaateretaleet päälle ja reuhka päähän ja itse tehdyt sukset jalkaan jos sattuu sellaiset olemaan tai muuten saat tarpoa umpihangessa savotalle tai muuhun määrättyyn työhön mihin kartanon herra käski."
Taksvärkkiä ei talvella juuri tehty ja jos tehtiin niin valoisaan aikaan erilaisissa töissä,myös metsätöissä. Kesällä jouduttiin kyllä torpan omia maatöitä tekemään taksvärkin päälle.
"Illalla klo 8-9 aikoihin sinulle ilmaantuu vapaata aikaa jolloin ennen oman lehmän ilta lypsyä voit mennä tarpomaan jäälle umpihankea pitkin ja tehdä reiän tuuralla, jos sinulla on jossain vaiheessa ollut rahaa ostaa sellainen ja yrittää saada perheelle edes vähän kalaa sen pettuleivän lisäksi."
Taksvärkissä ei suinkaan oltu joka päivä,eikä koko väki silloinkaan kesän kiireaikoja lukuunottamatta.
Jos kalastamista harjoitettiin,niin jokainen täysjärkinen käytti verkkoja.
"Ihanaa ja romanttista elämää vai mitä. Ja jos sairastuit etkä kyennyt taksvärkkiä tekemään niin tuli isänmaallisen isännän hakemat venäläiset kasakat särkemään torpan uunin ja ikkunat. "
Häädöt olivat poikkeuksellisia,mutta niitäkin tehtiin.Ei siihen kasakoita tarvittu kuin elokuvissa ja romaaneissa. Joku poikkeustapaus saattoi ollakin.
"Eli seisoipa siinä torppari lapsineen umpihangessa vaimoraasu itkien vieressä, että miten meille nyt käy. Torppari itse seisoi horjuvin jaloin kovassa kuumeessa ja mietti miten tasan onnenlahjat menevätkään."
Elokuvat ja romaanit ovat fiktiota.
" Kaikilla torppareilla on tasan tarkkaan yhtä kurjaa."
Torpissa oli runsaassti myös kohtalaisesti toimeen tulevia ja pienen tai keskisuuren maatilan kokoisia. Väen määrästä ja osaamisesta riippuen saattoi saada sivutuloja esimerkiksi käsityöammateilla.
Stallarilla ei tavan mukaan ole harmaata haisua asiasta,mutta valehdella pitää.
"Voit kuvitella itsesi 1800-luvun torppariksi ja miettiä kun torpan lämpötila putoaa yöllä pakkasen puolelle ja päivällä nousee ehkä hieman plussan puolelle. Aamulla lypsät (jos sattuu enää lypsämään) ja ruokit lehmän jos sinulla sattuu olemaan sellainen ja kiität mielessäsi miten hyvä lämmönlähde se onkaan torpassasi."
Torpissa oli aina uunilämmitys ja sitä varten polttopuut omasta metsästä.
Lehmiä ja pienkarjaa oli torpan koon mukaan. Usein lypsäviä oli 3-5.
"Sitten pitääkin jo lähteä tekemään taksvärkkiä aamulla klo 4-5 aikaan että saat torppasi vuokran maksettua, joten kosteat vaateretaleet päälle ja reuhka päähän ja itse tehdyt sukset jalkaan jos sattuu sellaiset olemaan tai muuten saat tarpoa umpihangessa savotalle tai muuhun määrättyyn työhön mihin kartanon herra käski."
Taksvärkkiä ei talvella juuri tehty ja jos tehtiin niin valoisaan aikaan erilaisissa töissä,myös metsätöissä. Kesällä jouduttiin kyllä torpan omia maatöitä tekemään taksvärkin päälle.
"Illalla klo 8-9 aikoihin sinulle ilmaantuu vapaata aikaa jolloin ennen oman lehmän ilta lypsyä voit mennä tarpomaan jäälle umpihankea pitkin ja tehdä reiän tuuralla, jos sinulla on jossain vaiheessa ollut rahaa ostaa sellainen ja yrittää saada perheelle edes vähän kalaa sen pettuleivän lisäksi."
Taksvärkissä ei suinkaan oltu joka päivä,eikä koko väki silloinkaan kesän kiireaikoja lukuunottamatta.
Jos kalastamista harjoitettiin,niin jokainen täysjärkinen käytti verkkoja.
"Ihanaa ja romanttista elämää vai mitä. Ja jos sairastuit etkä kyennyt taksvärkkiä tekemään niin tuli isänmaallisen isännän hakemat venäläiset kasakat särkemään torpan uunin ja ikkunat. "
Häädöt olivat poikkeuksellisia,mutta niitäkin tehtiin.Ei siihen kasakoita tarvittu kuin elokuvissa ja romaaneissa. Joku poikkeustapaus saattoi ollakin.
"Eli seisoipa siinä torppari lapsineen umpihangessa vaimoraasu itkien vieressä, että miten meille nyt käy. Torppari itse seisoi horjuvin jaloin kovassa kuumeessa ja mietti miten tasan onnenlahjat menevätkään."
Elokuvat ja romaanit ovat fiktiota.
" Kaikilla torppareilla on tasan tarkkaan yhtä kurjaa."
Torpissa oli runsaassti myös kohtalaisesti toimeen tulevia ja pienen tai keskisuuren maatilan kokoisia. Väen määrästä ja osaamisesta riippuen saattoi saada sivutuloja esimerkiksi käsityöammateilla.
Stallarilla ei tavan mukaan ole harmaata haisua asiasta,mutta valehdella pitää.
Vastaukset 94
Vanhimmat
Stallari on keksinyt, että elämä oli kovaa ja fyysistä Suomessa ja muuallakin aina 1900 -luvun alkuun asti. Onneksi meillä ei kuitenkaan koskaan ollut orjataloutta, joissa ihmisiä omistettiin, kuten monissa muissa Euroopankin valtioissa.
Ei kaikilla toki. Ongelma on siinä ettei ilmeisesti etenkään länteen ja etelään ole päässyt kehittämään täyttä herrasluokkaa. Lapin vaurastuminen kotaröttelöistä hulpeisiin rakennelmiin on hämmästyttävä, mutta voidaanko samaa sanoa edes nykypäivänä Urjalasta. Furuhjelmin-akka siinä yhdessä Honkolan kartanosta katsomassani videossa totesi miten muka maalatut talot todistavat Urjalan asukkien sosiaalisesta noususta. Minusta sosiaalisesta noususta kertoo onko tukeva pohja jalkojen alla, ei joku maalattu röttelö.
Kannattaa myös muistaa, että yli sata vuotta sitten lapsia oli runsaasti ja yli kymmenlapsiset perheet olivat yleisiä. Ei taksvärkin teko ollutusinkaan pelkän torpan isännän varassa!
Halpatyövoimaa. Kirkkohan rohkaisi siihen tahallaan.
Ei kenenkään tarvinnut rohkaista silloin,kun ehkäisyä ei juuri tinnettu ja välineitä ei ollut laisinkaan!
Torppia syntyi alun alkaen,kun aateliset käyttivät vero-oikeuttaan hyväksi ja otivat maat haltuunsa maksamattomita veroista.
Toinen syy oli suurten tilojen tarve ratkaista työvoimapula. Torpparilaitos takasi pysyvän työvoiman suurtiloille.
Kun tilojen jako sallittiin,tuli tavaksi antaa tilan pääosa yhdelle jälkeläiselle ja lohkaista muille elinpaikaksi maata torppaa varten.
Torppia oli monen kokoisia pienistä vain hiema mäkitupaa suuremmista jopa keskikokoisen tilan suuruisia.
Torpparilaitos oli aikansa tuote ja monella tapaa sopimaton yhteiskunnan kehittyessä ja ihmisten vaatiessa oikeuksiaan.
On se silti uskomatonta, että yksi ukko työlistää puolet kylästä. Olihan Hämeessäkin kuitenkin vielä 1870-luvulla susia ja muita elukoita joiden turkkeja olisi voinut nylkeä ja sitä kautta yrittää päästä pois kurjuudesta. Oliko oikeassa elämässä lopulta tilainherrat pitäneet Maila Talvion Pimeässäpirtissä kuvattuja fiktiivisiä herroja paremmin maistaan huolta. Turkiskauppa lännempänä ja etelämpänä oli siis lähes täysin ruotsinkielisten käsissä.
Torpparit olivat käytännössä maaorjia. Mitään mahdollisuutta kilpailuttaa isäntiä ei ollut, koska kysyntää torpista oli enemmän kuin tarjontaa. Niinpä monet säätyläiset käyttivät häikäilemättä tilannetta hyväkseen, juuri kuten Väinö Linna sen kuvasi.
Savossa ja pohjoisemmassa Karjalassa asiat olivat toisin, siellä ei juuri säätyläisiä, eli ruotsalaisia leikkiviä nokinaamoja, ollut, vaan torpparit olivat usein isännän sukulaisia. Niinpä niillä alueilla ei juuri käyty sisällissotaakaan.
Hullujen hommaahan se sisällissota onkin, sopii paremmin germaaneille ja virolaisille kuin oikeille suomalaisille.
Nooh tiedä siitä. Monihan oli idempänä aika korvessa. Suuria asutuskeskuksia lähimpänä olleiden maanomistajien oli pakko kiskoa halpatyövoimastaan kaikki teho irti. Tampere oli 1880-luvulla melko toinen paikka, ei tamperelaisella selluköpillä tai ruotsinkielisen kotiapulaisella ollut mahdollisuuksia lähteä vuoden 1881 Rovaniemen markkinoille turkiksia kauppaamaan.
” Torpparit olivat käytännössä maaorjia. ”
Eivät olleet. Orja oli omaisuutta eikä mahtanut sille mitään.
Torpan saattoi jättää ja sopimukset olivat määräaikaisia! Tämä on se TÄRKEÄ ERO, joten termisi n väärä!
”Mitään mahdollisuutta kilpailuttaa isäntiä ei ollut, koska kysyntää torpista oli enemmän kuin tarjontaa.”
Aina voi etsiä entistä parempaa, lähteä siirtolaiseksi Amerikkaan tai kaupunkiin tehtaaseen töihin!
Häädöt olivat poikkeuksellisia,mutta niitäkin tehtiin.Ei siihen kasakoita tarvittu kuin elokuvissa ja romaaneissa.
Ilmeisesti isännät tykkäsivät kovasti hoitaa torpan tuhoamisen itse. Tuli mahtavat tunne rintaan kun tunsi tehneensä taas miehen työn.
"Eli seisoipa siinä torppari lapsineen umpihangessa vaimoraasu itkien vieressä, että miten meille nyt käy. Torppari itse seisoi horjuvin jaloin kovassa kuumeessa ja mietti miten tasan onnenlahjat menevätkään."
Elokuvat ja romaanit ovat fiktiota.
Kerro miten se meni oikeasti. Keksi jotain.
Se meni näin: torpastaan häädetyt olivat polvillaan maassa isännän edessä hatut kourissaan ja ilosta itkien kiittivät ja ylistivät hyvää isäntää hänen jalosta toiminnastaan. Sanoipa vielä torpastaan häädettykin siinä: "Olen niin iloinen, että saan elää Herran Maanomisajan alaisessa vapaassa markkinataloudessa, missä lapseni saavat nähdä nälkääkin vapaina ihmisinä. ilman valtion verotusta ja holhousta. Kyllä on elämä meitä palkinnut paljon, mutta että vielä noin hyvän Isännän meille antoi, ylenmäärin olemmet siitä kiitolliset. Kokoomusta äänestämme tästä etehenpäin joka vaaleissa."
Näin kertoo porvarin totuus sen, miten tottelemattomat maaorjat irrotettiin kahleistaan maahan, jota he eivät omistaneet.
Noin aina.
Kun punikit jäävät valeista kiinni,lyödään pökköä pesään ja vääristellään oikein urakalla.
Torpparilaitos oli moni-ilmeinen,eikä sitä voi kuvata vetämällä mutkat suoriksi ja täyttämällä tyhjät kohdat valeilla.
Esimerkiksi minun isäni isoisät olivat torppareita,toinen kartanossa ja toimi samalla renkinä,toinen sai osan jaetusta talosta ja teki puusepäntöitä torpan tuoton lisäksi.
Molemmat saivat sitten maatilan Lex Kallion perusteella.Asia auttoi,että toinen liittyi valkoisiin sodan viime päivinä ja toinen kieltäytyi punakaartiin lähdöstä.
Perimätieto ei tiedä kummankaan valittaneen torppariajoistaan. Maailma oli silloin sellainen.Kun se muuttui,tartuttiin tilaisuuteen.
Palstan stallareista ei sellaiseen ole.
Todellisuudessa ketään ei häädetty lyhyessä ajassa tai varoituksetta ja häädetyllä oli hyvää aikaa miettiä ja etsiä vaihtoehtoja siihen mitä tekee!
Hyvää osviittaa asiasta saa romaanista (vaikka onkin romaani niin vastaa totuutta tässä asiassa) ”Täällä pohjantähden alla”!
Kyllä ne oli kovia poikia riistämään. Helsingissä esimerkiksi 1920-luvulla halkoja myynyt isäntämies saattoi ostajan kuulla sanoneen kaupanteon jälkeen 'Miks en ampunu tota 1918'. Suomalaisesta talonpojasta ei saa Akseli Koskelaa, Jussi Koskelaa tai Saarijärven-Paavoa tekemälläkään. Saaren-Jallu on oikea esimerkki siitä minkälainen suomalainen talonpoika on aina ollut Hangosta Petsamoon.
Mitä nälkää ne näki. Linna väite, että joku hylkäsi entisen isännän ilmoituksen perusteella, oli väärä. Suomalainen isäntä olisi ottanut vaikka romanin töihin 1880-luvulla, jos olisi tiennyt ettei Hagert iske puukolla riistäjän häväistessä tämän sukukunniaa. Olikohan niistä moni sitten todella Jussi Koskelaakin kovemmin rääkättyjä, kuolivat yleensä sydänkohtaukseen, tuberkuloosiin tai muihin sairauksiin nelikymppisenä. Sellaista oli Suomen maaseudun elämä enemmistölle; ja on ehkä nykypäivänäkin jossain mielessä.
Koska uskoivat höpöhöpö-raamatun lupauksiin? Oli se kumma miten kuitenkaan ei Kansanvaltuuskunnan päälle 1918 sitten tulikiveä satannut, vaikka iso osa niistä oli ateisteja ja valmiina tappamaan kaikki isännät. Minunkin suvussa oli pientilan omistanut landepaukku väittänyt kovan elämänsä olevan 'Herran tahto'.
Oli ne aika armottomia. Huutolaisia hakkasivat säälittä ja torpparille sanoivat 'Kuolet ilman minua'.
Se on vain stallarin hellimä versio muka ”suomalaisesta talonpojasta”!
Ei keskiverto ihminen ole murhanhimoinen! Vain stallarilla se on hallitseva luonteenpiirre!
Ja sitten heräsit unesta ja muistit jo sata vuotta kuluneen unelmamaailmastasi!?
Useimmat olivat hyvin tyytyväisiä, jos saivat torpan. Torpparilaitoksen alkuaikoina niitä sai helposti, mutta myöhemmin torpan saanti oli hyvin vaikeaa. Sanonta "taivaassa torpan maa" kuvan hyvin tätä tilannetta.
Torppiin liittyy varsinkin vasureiden mielissä ihmeellisiä käsityksiä ja uskomuksia. Kysymyksessä oli vuokratila, jonka vuokra maksettii päivätöinä. Rahallakin sai yleensä vuokran maksaa, mutta tuon ajan Suomessa rahatalous oli kehittymätöntä. Harvalla oli rahaa vuokran maksuun. Ei se sen kummempaa ollut.
Uskon kyllä, että sinun sukuasikin Herra vihaa, koska niin monet ihmisetkin teitä vihaavat, ja ihan syystä vielä. Onnistutte suututtamaan kaikki ihmisistä jumaliin ja siltä väliltä.
Onhan tuo myös sukupuolittunutta tekstiä: talonpoikia haukutaan, mutta talojen tytöt kyllä kelpaavat paksuksi pantaviksi.
Minun lapsuudenkodissani katto vuoti vesisateilla ja vesiastia nurkassa lattialla meni jäähileeseen kovilla pakkasilla. Varakkailla ei näin ollut josta syystä meillä ei kannatettu Kokoomusta eikä Maalaisliittoa.
Eikä silti paikattu kattoa?
Kun lämmittää asuntonsa ei jäähileitä synny sisälle!
Pitääkö olla uusavuton?
Noinhan se räkänokka porvari elämää määrittelee, köyhiä ei olekaan, on vain uusavuttomia. Uuteen kattoon oli aina varaa kaikilla kuten myös mielinmäärin lämmittämiseen.
Räkänokat oikeastaan käyvät sääliksi, niin on äärioikeiston propaganda heidät sokaissut.
” Noinhan se räkänokka porvari elämää määrittelee, köyhiä ei olekaan, on vain uusavuttomia. Uuteen kattoon oli aina varaa kaikilla kuten myös mielinmäärin lämmittämiseen.”
Tarkkispoika käy taas kuumana kun hyvää nyyhkyjuttua mollataan!?
Tiedoksesi: yli sata vuotta sitten maalaistalojen ja tönöjen katot olivat pärekattoja eikä vuodon korjaus vaatinut ’uutta kattoa’ vaan muutamaa paikkapärettä ja pikku korjaus oli nopea tehdä!
Mitä lämmittämiseen tulee niin Suomessa on aina ollut puita ja pinon teko talvea vasten oli oletus ja siihen löytyi aina sen verramn puuta kuin tarvittiin!
”Räkänokat oikeastaan käyvät sääliksi, niin on äärioikeiston propaganda heidät sokaissut.”
Tarkkispojan oma räkänokka vuotaa ja niin tekee jututkin! Ei enää puutu muuta kuin kiimaiset isännät ja onnettomat piiat ja leskiemännät!
Ei sitä sateessa viitsinyt paikata ja poutakelillä se ei vuotanut.
Omaa persettään silti iso osa 1918 ajatteli. Vakaumuksellisia olivat ne Mustialassa 1918 olleet helsinkiläiset, koska he todella uskoivat faktoihin perustuen maanviljelijän olevan synonyymi sanalle riistäjä. Mitähän Mustialassa 1918 olleet punaiset olisivat tehneet maanviljelijöitä 'ystäviksi' kutsuneelle Li Anderssonille. Kärnä oikein vannotti Li-rouvaa ettei varmasti maataloustuet lähde nykyiseltä aatelistoltamme.
Mitä sitten? Vasuritkaan lopulta sitä kattoa paikanneet. On se hauskaa miten isänpuolelta rikkaille sukulaisille kävi jopa itse Paavo Aitio Posiolla asti saarnaamassa miten syrjäseudut oli SKDL:n sydämmen asia. Isän mukaan alueella 15 lehmää omistanut lestadiolainen kannatti etenkin Aition vierailun jälkeen SKDL-puoluetta.
Minun lapsuudessa tukka kastui kun seisoin ulkona sateessa. Viisaampien piti neuvoa minua menemään suojaan!
Meillä maalla oltiin niin rikkaita lapsinakin, että meillä oli hatut.
Tuontipuuvillasta tehty roska oli Suomen viheliäisellä maaseudulla rikkauden merkki. Ei vastaa kepukulakkien mielikuvaa Natsi-Saksan propagandajulisteissa esiintyneistä peltoa sixpack-vatsalihaksilla niittäneistä maalaispojista.
” Uuteen kattoon oli aina varaa kaikilla kuten myös mielinmäärin lämmittämiseen.”
Jokaiseen torpan pinta-alaan sisältyi sekä peltoa että metsiä!
Pärekaton vuotavan kohdan paikkaus oli rutiinijuttu ja yleensä sitä varten olitehty itse katon teon yhteydessä kasa varapäreitä odottamaan korjaustarvetta!
Talvea vasten torppari teki halussaan olevasta metsästä talvea vasten tarvittavat polttopuut ja niitä riittävän määrän siihen, että torppa pysyi lämpimänä!
Tuntuu kovin tarkoitushakuiselta keksiä stooria, jossa tavallisia ylläpitotoimia ei ole tehty ja vedota omassa jutussaan ’rikkauteen’! Ei nämä perusasiat mitään erikoista varakkuutta vaatineet!
Jokaiseen torpan pinta-alaan sisältyi sekä peltoa että metsiä!
Porvarispoikien älyn tasoa tuo. Luullaan, että täällä on vielä kirjoittajia jotka ovat eläneet lapsuutensa torppariaikana. Ikää jo tuollaiset 110 vuotta nuorimmillakin heistä.
-----Talvea vasten torppari teki halussaan olevasta metsästä talvea vasten tarvittavat polttopuut ja niitä riittävän määrän siihen, että torppa pysyi lämpimänä!------
Hauskoja nuo sinun juttusi, tosi hauskoja. Entäs sitten kun torpparilaitos oli lakkautettu ja torppa oli itsenäinen niin sittenkinkö sai hakea puut isännän metsästä vai eikö töllejä enää tarvinnutkaan pitää lämpiminä.
” Hauskoja nuo sinun juttusi, tosi hauskoja. Entäs sitten kun torpparilaitos oli lakkautettu ja torppa oli itsenäinen niin sittenkinkö sai hakea puut isännän metsästä vai eikö töllejä enää tarvinnutkaan pitää lämpiminä.”
Kiukuttaako! Torpalle erotettiin torpan alue, joka koostui pellosta, metsästä, kasvimaasta ja pihapiiristä!
Polttopuut hän teki omasta metsästään sekä kesää että talvea vasten. Yleensä metsää oli sen verran, että siitä voi raivata lisäpeltoa ja myydä puuta vieraille.
Torpan lunastukseen sai pitkäaikaisen valtion takaaman pankkilainan, joka ajan myötä maksettiin pois!
Torpalle erotettiin torpan alue, joka koostui pellosta, metsästä, kasvimaasta ja pihapiiristä!
Kylläpä olivatkin torpparit varakasta väkeä, ihan kateeksi käy. Minun esivanhempani sai mäkituvan jossa maata oli 0,72 ha. Revi siitä onnesi, pottopuut yms. eläminen. Perunat juuri sai mutta ei muuta.
Mäkitupalaiset eivät olleet torppareita. Silti he olivat yhteiskunnallisesti renkien yläpuolella.
Halpatyövoimaa etenkin ruotsinkielisille herroille, vaikka Linna toki viittasi omaan kotiseutuunsa kertoessaan suomenkielisenkin isännän osaavan riistää.
Niinpä tietysti. Valtio turvasi kulakin tienestit tehdessä uusia kulakkeja. Ilmankos oli niin heikot eiväät 1939-1945 puolustaa 'lunastettua torppaa'. Todellisuudessa Suomen olisi pitänyt rohkeasti kansallistaa maatalousmaa jo 1941 myös entisten torpparien piilotellessa elintarvikkeita joita myivät lopulta trokarien välityksellä sotaleskeille. Joidenkin tietojen mukaan isännät kiristivät seksipalveluja sotaleskeiltä vastineeksi leivästä. Oli se niin huvittavaa se Waltarinkin Oi Kallis Suomen maa propagandaelokuva 1940, todellisuudessa invalidisoituneita evakkoja vasta vihattiinkin 'ristillisten isäntämies' toimesta. Suomalainen talonpoika on aina ollut melko itsekäs, ahne ja äärimmäisen julma.
Kyllä jokainen voi asioihin perehtyä. Torpparit eivät toisaalta juuri kapinoineet 1918 ja rengit olivat loukanneet huutolaisia AU:ksi estäen täten täysin maaseudun kapinoimisen. Linnan logiikka kapinasta maatalousvaltaisena sen takia koska enemmistö asui maaseudulla ei täsmää faktojen kanssa. Helsingistä lähti esimerkiksi sankarilauma Mustialaan, pidätti siellä vuonna 1918 kulakkien lapsia ja sitten lopulta melko kauniisti murhasi ne siinä junassa tai jollakin pysäkillä kostoksi siitä trokaamisesta jota näkivät pääkaupungissa 1917. Ja nyt oli Jari Leppä hakkaamassa Evon metsät puupelloiksi ennen isänmaallisten suomalaisten asiaan puuttumista. Punakaartilainen kysyi 1918 'Eikö talonjussin ahneudella ole rajaa, eikö näitä voida hävittää luokkana?'.
Todellisuudessa isännät säännöllisesti raiskasivat torppien hameväkeä ja kiskoivat asukkaita samalla tavalla kuin pappila Jussi Koskelaa.
” Porvarispoikien älyn tasoa tuo. Luullaan, että täällä on vielä kirjoittajia jotka ovat eläneet lapsuutensa torppariaikana. Ikää jo tuollaiset 110 vuotta nuorimmillakin heistä.”
Lukemalla oppii menneestä ajasta! Kokeile joskus!
” Todellisuudessa isännät säännöllisesti raiskasivat torppien hameväkeä ja kiskoivat asukkaita samalla tavalla kuin pappila Jussi Koskelaa.”
Kyllä Suomessa on aina ollut laki ja esivalta ja raiskaaja päätyi linnaan!
Höpö höpö, ei torppari uskaltanut mitään sanoa kenellekään ettei sopimusta samnota irti. Lihavat ja rumat isännät saivat ihan rauhassa jatkaa Niskavuoren isännän touhujaan torpparien naisväen kanssa.
Salattu totuus että isännät homoilivat torppariensa kanssa.
Kyllä kai se niin oli, että ihmiset kuolivat nälkäänkin avuttomuuttaan. Ei tajunneet että syömällä se nälkä lähtee. Jos omasta aitasta leipä loppuu niin sitten joko syödään pullaa tai mennään ostamaan kyläkaupasta se mitä tarvitaan.
Näin se nälkä lähtee.
Jos ajatellaan vaikka muutaman sadan isännän hallitsemaa Hämettä, niin tuskin valistivat halpatyövoimaansa 1867. Suomen puolella säilyneessä Karjalassa maa oli omaa ja muutenkin myös Venäjälle menneessä 1721 ajateltiin itse. Isäntä esimerkiksi julisti Hämeessä sienten olevan elukoiden ruokaa, julistus saattoi kirjaimellisesti tappaa lapsia nälkään 1867.
”I säntä esimerkiksi julisti Hämeessä sienten olevan elukoiden ruokaa, julistus saattoi kirjaimellisesti tappaa lapsia nälkään 1867.”
Outoa? Ei minua ainakaan pelkkä naapurin mielipide ole estänyt syömästä mitä lystään!
Näin se on. Maanvilejlijät riistävät, mutta ruuan voi ostaa aina halvemmalla kaupasta!
Tuohon aikaan vielä työnteollakin vielä rikastui ja reipas nuori mieskin hankki sitten vekselillä hevosen millä puunajoa ja kesällä kappaletavara ajoa ja sitten varaustui vielä melko nopeasti ja aivan tyhjästä aloitti.
Kyllä pientila elätti asukkinsa vielä ennen sotia. Sotien jälkeen perustettiin liikaa kylmiä ja elinkelvottomia tiloja.
Pientilat elättivät kyllä asukkinsa sodan jälkeenkin.
Muuhun tuotto ei riittänytkään.Lisäksi ne vaativat valtavan työpanoksen,johon seuraava sukupolvi ei enää juui innostunut.Palkkatyö toi leivän paljon helpommin - ja voita päälle.
Se riippui perheen määrästä. Tämä tietenkin unohdetaan jopa tietoisesti maanomistajien toimesta asioista puhuttaessa. Jos ukolla on vaikka kymmenen lasta, niin eipä siinä paljoa Urpo Hietasen kuvailema huono maa elätä. Väinö Linna on myös rehellisesti Päämäärässä kertonut ilman Pohjantähden valheellista sankariromantiikkaa minkälaista niiden elämä oli joilla ei ollut edes torppaa. Linnan tilannetta pahensi se että oli joutunut siihen kurjuuteen isän vararikon takia. Linnan entistä työnantajaa Furuhjelmia ei kuitenkaan hävetä joka vuosi pyytää arpajaisvoiton verran maataloustukea Suomen kansalta. Suomi on ihmeellinen maa, koska monet muut kansat olisivat kollektivisoineet maataloutensa jo ajat sitten vastaavassa tilanteessa.
Ei se maaseutu todella tyhjentynyt kuin Wällärin ja muiden ay-satraappien työn tuloksena vasta 60-luvun lopulta aina nykypäivään. Se on aivan selvää, että Urjalassakin menevät nykyään selluköpeiksi Honkolan kartanon liedekuskin ammatin sijasta. Se hyvä puoli eliittiduunari-luokassa on että maanomistaja kärsii sen takia ja paljon.
Ja paskat. Kurjaa oli elämä jopa 'kaupunkilaistuneille' rehupunteille. Linna ja Pekkanen ovat sen hyvin Päämäärässä ja Tehtaan Varjossa kuvanneet. Pohjantähdestä on tykänyt, koska se oli sellaista romanttista höttöä. Oikeassa elämässä Koskelan torppa olisi ollut vararikossa jo 30-luvulla. Kulakeille toki menneisyys oli unelmaa, Väinö Linnan kotikylä Honkola oli täynnä potentiaalista nälkäpalkalla valmiina raatamaan olevaa työvoimaa muutamalle kylän maat omistaneelle rehupuntille.
Miksi sitten Saksasta ja neukkulasta itkettiin safkaa 1939-1945? On se toisaalta ollut kyllä fiksu järjestelmä. Isäntä antoi torppareille ja evakoille vähän omaakin kivipeltoa huonompaa maata, odotti vähän aikaa ja lopulta osti itse tai poikansa avulla maat takaisin suvulle 60-luvulla. Janne Kivivuoren Pohjantähdessä kuvaama 'pientilojen syöminen' tapahtui vasta 1960-luvulla. Linna on voinut toki kuvitella Urjalan Honkolan pientilavaltaiseksi, mutta todellisuudessa se oli torppareiden ja muutaman tilainherran aluetta.
Kuka itki safkaa Saksasta tai neukkulasta 1939?
Ettei taas olisi kyse vain ateistien ongelmista. Suurimmat perhekoot ovat vieläkin lestadiolaisperheissä, joissa ei tosiaan olla köyhiä, kuten Sipilästäkin tiedetään. Eihän siitä hyvä seuraa jos juomalla ja tupakoimalla tuhoaa Herran temppeleistä meitä jokaista lähimmän ja menettää ennenaikaisesti työkykynsä. Kyllä siinä sitten huudetaan sosiaaliturvaa apuun, kuten nykyäänkin kaikenlaiset hampun salaviljelijät tekevät!
Köyhä rikollinen ansaitsee aina hyysäystä, köyhää viljelijää taas pitää näköjään vihata niin paljon kuin voi.
----Pärekaton vuotavan kohdan paikkaus oli rutiinijuttu ja yleensä sitä varten olitehty itse katon teon yhteydessä kasa varapäreitä odottamaan korjaustarvetta!-----
Ittelläs taitaa olla varapäreet kainalossa. Et taida ymmärtää, että pärekatto ei kestä niin kauaa aikaa kuin talon hirsiseinät. Katto on kokonaan uusittava talon elinaikana monta kertaa eikä se ihan varapäreillä onnistu. Kun ei ole varaa uuteen kattoon niin ei ole.
” Ittelläs taitaa olla varapäreet kainalossa. ”
On toki siinä mielessä, että en hermostu koskaan!
”Et taida ymmärtää, että pärekatto ei kestä niin kauaa aikaa kuin talon hirsiseinät. Katto on kokonaan uusittava talon elinaikana monta kertaa eikä se ihan varapäreillä onnistu. ”
Luin kuukausi sitten Pohjantähden (varmaan viidettä kertaa) uudelleen ja itse Linna kiistää väitteesi. Koskelan rakennuksesta erikseen mainitaan, että rakennukset olivat hyvässä kunnossa ja katolla näkyi vain muutama uunituore varapäre! Kyllä pakkaamalla alkuun parikymmentä ekaa vuorra mentiin!
”Kun ei ole varaa uuteen kattoon niin ei ole.”
Miksei olisi? Päreet ja laudat saatiin omasta metsästä ja talvella oli aikaa!
Toki on hienoa, että Tarkkispoikaa kiinnstaa maaseudun sadan voden rakentamnen näin jippelitasolla! Olen kyllä pikkupoikana ollut irsekin pärekattoa laittamassa! Mukavaa puuhastelua!
Suotta intät että kaikilla oli omaa metsää. Suurimmalla osalla ei ollut. Minunkin kotikylälläni oli yksi maatila ja sillä neljä torppaa. Itsenäistyttyään ne kaikki 4 olivat noin hehtaarin "maatiloja". Siitähän on kiva ottaa päreet ja polttopuut. Tarttee olla aika fakiiri jos se onnistuu.
Lopeta jo tuo sonnan jauhaminen. Oliko isännillä sen helpompaa esimerkiksi vuoden 1899 tulvien aikaan. Ongelma on aina ollut sää ja huono maatalousmaa, ei omistussuhteet Linnan esittämällä tavalla. Minä olisin punakaartin päällikkönä 1918 rohkeasti määrännyt maaseudulla isännät perheineen tapettaviksi, talot poltettaviksi, karjat teurastettaviksi ja lopulta maan suolattavaksi niin ettei kukaan enää Norjan leveysasteilla yritä maataloutta. Huomaatko miten Norjassa keskittyvät lammastenhoitoon ja poronhoitoon, eivät yritä mitään kevätkylvöjä hallaiseen märkään routaiseen huonoon maahan.
Enimmäkseen kuitenkin oli. Sääli, että esi-isiltäsi päreet puuttuivat! Sukuvika varmaan...
Etelä-Norjassa harjoitetaan laajaa maataloutta. P-Norjassa vain siellä,missä on viljeyskelpoista maata.
Samoin Ruotsissa jaVenäjällä Suomen leveysasteilla.
Talvio ja Linna kuitenkin olivat Hämeen sydänmailla, kai ne nyt jotain totuutta asioista kirjoihinsa jättivät.
” Minunkin kotikylälläni oli yksi maatila ja sillä neljä torppaa. Itsenäistyttyään ne kaikki 4 olivat noin hehtaarin "maatiloja".”
Mahtaneeko pitää paikkansa kertojan huomioonottaen? Mielestäni hehtaarin tila on pikemminkin omakotitalo eikä elinkelpoinen maatila.
---- Päreet ja laudat saatiin omasta metsästä ja talvella oli aikaa!----
Valmiita lautoja ja päreitä ei ole tiettävästi kenenkään metsässä, ne pitää teettää. Eikä kukaan sahan tai pärehöylän omistaja mitään ilmaiseksi tehnyt, piti olla käteistä rahaa millä maksaaa. Mutta kun aina ei ollut niin ei.
Porvarispoika ei huomioi sitä, että oli myös vanhoja ja sairaita asukkaita joista ei ollut enää tukkimetsään. Tai köyhyyden takia heikko vaatetus millä ei jäisessä metsässä tarkene.
Surkeat yrityksesi valehdella, että ei Suomessa ole köyhyyttä ja kurjuutta ollut ovat hukkaanheitettyjä ja läpeensä naurettavia.
Suurin osa torpista oli kooltaan yli 3 hehtaaria. "Kotikylän" neljällä torpalla oli selvästi huono diili, hehtaarin tontti oli pikemminkin suuri mäkitupa.
” Valmiita lautoja ja päreitä ei ole tiettävästi kenenkään metsässä, ne pitää teettää. Eikä kukaan sahan tai pärehöylän omistaja mitään ilmaiseksi tehnyt, piti olla käteistä rahaa millä maksaaa. Mutta kun aina ei ollut niin ei.”
Lautoja tehtiin kenttäsahalla ja tottakai se maksoi hoikan. Päreiden tekoon oli oma laitteensa (pärehöylä) ja monessa talossa se valmistettiin itse ja vain terä hankittiin kyläsepältä.
”Porvarispoika ei huomioi sitä, että oli myös vanhoja ja sairaita asukkaita joista ei ollut enää tukkimetsään. Tai köyhyyden takia heikko vaatetus millä ei jäisessä metsässä tarkene.”
Et varmaan muista, että tuohon aikaan eli samassa taludessa useampi sukupolvi ja tukkimetsään mentiin nuoremmasta ja vahvimmasta päästä eikä päinvastoin!
”Surkeat yrityksesi valehdella, että ei Suomessa ole köyhyyttä ja kurjuutta ollut ovat hukkaanheitettyjä ja läpeensä naurettavia.”
Elo oli tuolloin monin tavoin köyhää ja niukkaa ja paljon kovempaa kuin nykypäivänä. En ole sitä missään kieltänyt!
Sinua vain jurppii kun laskettelet päätöntä köyhälisto-hirmutarinoita ja minä oion pahimpia ylilyöntejä!
Kerro taas kuinka paksu isäntä perii maksua kymmeneltä köyhältä sotaleskeltä...
Torppien viljelypinta-alat vaihtelivat 1–35 hehtaarin väliltä. Keskimäärin yhdessä torpassa oli viljeltyä maata 8,5 hehtaaria. Isoimmat torpat saattoivat pitää renkiä, jonka tehtävänä oli torpalle määrättyjen päivätöiden tekeminen kartanossa.
Suurimmalla osalla Laukon torpista oli vain suulliset vuokrasopimukset. Tyypillinen torpan vuosivuokra saattoi olla seuraavanlainen (esimerkkinä Laukon kartanon Murron torppa):
5 hehtolitraa ruista
38 markkaa rahaa
20 kananmunaa
5 litraa puolukoita
30 heinäseivästä
194 hevospäivää (mies ja hevonen työssä kartanossa)
"Lautoja tehtiin kenttäsahalla ja tottakai se maksoi hoikan. Päreiden tekoon oli oma laitteensa (pärehöylä) ja monessa talossa se valmistettiin itse ja vain terä hankittiin kyläsepältä."
Ei kenttäsahoja tai pärehöyliä ollut kylissä tai edes pitäjissä montaa. Niitähän ei jatkuvasti tarvittu, kerran pari 20 - 40 vuoden aikana. Laudat ja päreet tehtiin melkeimpä aina talkootyönä sen ainoan sahan tai höylän omistajan ja naapureiden yhteistyöllä. Näin toimittiin vielä 60-luvun lopulla.
-----Päreiden tekoon oli oma laitteensa (pärehöylä) ja monessa talossa se valmistettiin itse ja vain terä hankittiin kyläsepältä------
Kyllä voisi olla mutta ei vaan ollut. Ja kerros millä voimalla sitä olisi maatalossa pyöritetty, piiat ja rengitkö veivaamassa. En ole kuullut yhdestäkään hevoskiertoisesta pärehöylästä, koskivoimaa se vaati kuten myllytkin ja sahat.
Torpassa oli suuri lapsilukumäärä ja lähes jokaisessa myös hevonen. Yleensä taksvärkkiin sisältyi hevostyöpäiviä!
Olet sikäli tyypillinen stallari, eytä koet minkä hyvänsä tekemisen itsensä tai isännän edestä täysin mahdottomaksi! Ei sadan vuoden takaiset suomalaiset olleet mitään väytksiä!
Avauskirjoituksessa mainittu torppari oli laiska vetelys, jos torpassa paleli. Kunnon torpparit pitivät torpistaan hyvää huolta ja elättivät perheensä ilman suurempia huolia.
Punakapinan aikana SDP yritti saada torpparit mukaan kapinaan. Vain pieni osa torppareista noudatti punaisten kutsua. Valkoisten puolella taisteli yhtä paljon torppareita kuin punsisten puolella, ja valtaosa torppareista pysytteli kotona.
Äärioikeistolaista näkemystä, köyhiä ei oikeasti ole, on vain laiskoja. Ilmeisesti nälkäänkin kuolivat kun eivät viitsineet ruokapöytään makuulta nousta. Olisi ollut liian suuri vaiva.
Laiskahan se on joka ei viitsi kovalla pakkasella taloaan lämmittää. Tällaisia laiskoja on toki aina ollut sekä torppareissa että talollisissa.
” Äärioikeistolaista näkemystä, köyhiä ei oikeasti ole, on vain laiskoja. Ilmeisesti nälkäänkin kuolivat kun eivät viitsineet ruokapöytään makuulta nousta. Olisi ollut liian suuri vaiva.”
Köyhiä tokioli, mutta ei torppari sentään ruuan tai polttopuun puutteessa ollut eli stallari enimmäkseen valehtelee!
Eikö edes 1867?
Oli köyhän elämä helppoa ja turvattua entisinä aikoina, ruokaa, lämmintä ja hyviä asuntoja riitti kasvatella perheitä. Kurjuutta ei ollut missään eikä koskaan.
Ainoastaan Stalinin kommunistit sortivat köyhiä ja villitsivät heitä. Heti kun Stalin kuoli, koitti köyhille paratiisin olot.
Me puhuimme torppareista ja sinä asian vierestä!
Vielä kun torpparille annettiin porttari kirkonkylän kievariin niin kurjuus oli sanoinkuvaamatonta.
Torppareita taisteli valkoisten riveissä ja saivat kiitokseksi torpparivapautuksen jo syksyllä1918.
Se oli punikeille katkera paikka.
Ja on vieläkin.
Panee kirkumaan valeita!
Viime sodissa noin 30% rintamamiehistä oli entisten torpparien ja muiden punikkien poikia!
Useimmat maalaisliiton äänestäjiä!
Punikit listittävänä vapaus-sodas . Kaikkia ei saatu .
Onneksi Stalin listi Bolsevikki-Venäjälle paenneet.
Jotain hyvää siis tapahtui sielläkin.
Toivottavasti Herr Putler kohtelee nykyisiä maanpettureita samalla tavalla.
Pyrkiihän hän muutenkin seuraamaan suuren oppi-isänsä esimerkkiä.
Hahahahaha no sitähän Putin nimenomaan Ukrainassa tekee, eli tappaa ukrainalaisia punikkeja, ta todellisuudessa niiden jälkeläisiä:-D
Putin on pöhveIin toiveiden täyttymys 😂
Herr Putler on putleristien ja muiden maanpettureiden idoli.
Eli pöhveIin😂
TODELLISUUDESSA: SUURIN INHOKKI MAAN PÄÄLLÄ!