https://www.doria.fi/handle/10024/74204 "Jatkosodan loppuvaiheessa ja pian sen jälkeen suomalaisen panssarintorjunta koki suuren murroksen. Sodan jälkeen taktiset havainnot koottiin panssarintorjunnan taktisiksi periaatteiksi. Panssarintorjunnan taktisina periaatteina korostettiin taistelumaaston oikeaa valintaa, painopisteen luomista ja keskitettyä tulenkäyttöä, torjunnan syvyyttä, aktiivisuutta, joustavuutta ja liikkuvuutta, riittävien reservien varaamista, suunnitelmallista yhteistoimintaa kaikkien aselajien kanssa, keskitettyä suunnittelua ja johtamista, sekä 1980-luvulta alkaen panssarintorjunnan etupainoisuutta.
Lopputuloksen voidaan todeta olleen varsin onnistuneen, sillä taktisissa periaatteissa ei tapahtunut merkittäviä muutoksia koko tutkimuksen kohteena olevana ajanjaksona."
Lopputuloksen voidaan todeta olleen varsin onnistuneen, sillä taktisissa periaatteissa ei tapahtunut merkittäviä muutoksia koko tutkimuksen kohteena olevana ajanjaksona."
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mielenkiintoista nähdä miten pyörä keksitään aina uudelleen. Eivät suomalaiset toki ainoita olleet, jotka alun epäonnistumisien jälkeen kehittivät olennaisesti samanlaisen panssarintorjuntataktiikan, joka toimi huomattavasti paremmin.
Ideahan on täsmälleen sama kuin jo Rooman legioonien taktiikka Epeiroksen ja Karthagon sotanorsuja vastaan:
Jos norsu (tai tankki) yritetään raskaasti aseistetuilla joukoilla väkisin pysäyttää kuin seinään, niin siitä syntyy paljon tappioita omalle puolelle, eikä silti välttämättä onnistu.
Parempi taktiikka on nopealiikkeisillä joukoilla hidastaa norsun (tai tankin) etenemistä omien linjojen läpi ja estää vihollisen jalkaväen pääsy tukemaan, kunnes päästään saartamaan se ja iskemään heikkoihin kohtiin.
Miten se indikoi onnistumista ettei tapahdu muutosta? Se pikemminkin indikoi sitä että on jääty pahasti kansainvälistä kehitystä jälkeen
Edelleenkin yrityskonsultit paasaavat että täytyy juosta entistä kovemmin että pysyy edes tasoissa. 40-luvun puolivälin PST-taktiikalla nykypäivän panssarisodankäynnissä? Ei hyvää päivää, todella onnistunut taktiikka.
Tutkielma kertoo kaiken tarpeellisen esiupseerikurssin vaatimustasosta. Tutkinto hoidetaan siviilielämään verrattuna väärällä päällä. Tosin se on sotilasammateissa muutoinkin tapana.
Totta kai taktiikan yksityiskohtia kehitetään, mutta toistaiseksi kukaan (ei Suomessa eikä ulkomailla) ei ole keksinyt suurpiirteisesti tarkasteltuna parempaa taktiikkaa kuin päästää panssari hallitusti etenemään samalla kun sen tukijoukot pysäytetään, panssari saarretaan ja lopulta tuhotaan iskemällä sen heikkoihin kohtiin.
Se, käytetäänkö panssareita vastaan juuri telamiinoja, molotovin cocktaileja, sinkoja tai kranaatinheittimiä, on hienosäätöä.
Pientä kehittämistä olikin vuoden 1944 jälkeen. Saksasta oli saatu keväällä panssarikauhuja sekä -nyrkkejä. Ne jätettiin varikoille, koulutusta ei juuri annettu ja kaiken huippuna saksankielisiä ohjeita ei käännetty suomeksi. Voiko surkeemmin enää toimia? Tai siis ei toimittu ollenkaan.
Hölynpölyä!
Käyttöä kyllä valmisteltiin ja koulutusta järjestettiin,mutta verkkaisesti.
Suurhyökkäyksen alkaessa oli aseiden jako juuri meneillään,Käytön tehostaminen vei viikon verran.
Aseita tuli lisää ja ohjeita jaettiin.
Se olikijn mainiota, miten se kehittyi sotien jälkeen, kun ei ollut Hitleriä päämajaa holhoamassa.
Hitler ei millään tavalla holhonnut Päämajaa.
Yhteyskenraali Erfurth huolehti hvyin Suomen eduista ja sai siitä maanmiehiltään jopa moitteita.