Kaikki menee päin honkia

Sairastuin viisivuotta sitten ammatti tautiin entisen työn antajan hyvin hoidetussa työ tiloissa..... erittäin ärhäkkään ja pahaan astmaan leikkuunesteistä johtuva ja iholla nikkeli allergiaan. Sain diagnoosin keuhkojen osalta että paluuta entiseen ei ole, ja oireet pahenevat iän myötä. No aluksi kun ammatti tautia epäiltiin minut laitettiin sairaslomalle, josta työn antaja ei suostunut maksamaan sairas ajan palkkaa ylläri ylläri ja kela ei maksanut, koska ei ollut kuulemma todettu kansan tauti, vakuutus yhtiölään ei maksanut, koska varmaa ammattitautia ei vielä ollut. Eli meni siinä 6 ja puoli kuukautta ilman mitään tuloa, taistellessa pankin kanssa asuntovelkajärjestelyistä, jotka sain paikattua pikavipeillä. No kun ammattitauti diaknosoitiin, niin vakuutusyhtiö alkoipainostamaan heti sairaalassa, jo uuteen koulutukseen. Olin aivan sekaisin ammattitauti diagnoosista ja kaikesta kohtelusta, mitä olin joutunut kokemaan sairaslomallani. Minulle oli ihansama mitä teen tai tapahtuu, kunhan saan saamatta jääneet rahan jostain. Niinpä vakuutus yhtiö yksimielisesti rummutti minut saman alan insinööri opintoihin kovalla kiireellä, heti syksyllä piti aloittaa. No, kun olin join kuin selvinnyt ekasta vuodesta koulua ja samalla astman ja ihotauti ongelmien jatkotutkimuksista ja vakuutus yhtiön maksu päätöksistä ja hankalasta entisestä työn antajasta. Niin hain ensimäistä kesätyö harjoittelu paikkaa konetekniikka aloilta sain jokaisessa haastattelussa hylyn ja oletko oikeasti miettinyt, nyt alasi oikein. Ei insinöörikään sentään aina voi näissä hommissa olla käymättä, tuotannossa saatikka vierailuilla tehtaan puolella, ja lisäksi olet sairautesi puolesta meille jätti potti riski. Otin yhteyttä vakuutus yhtiöön, mutta ei auttanut asiantuntijat olivat päättäneet, että olen oikealla alalla. No näin jatkui kaikki kolme kesää en päässyt mihinkään. Hakemuksia ja eri paikkoja tuli käytyä kaiken kaikkiaan 87, hylsyjä kaikki en kelvannut. No nyt jouduin suorittamaan harjoittelut 41vuotiaana opiskelija poikana koululla ja koulunkautta sain myös tämän opinnäytetyö paikan, jota nyt olen syksystä asti tehnyt. Nyt, kuitenkin jälleen vakuutus yhtiön edustaja vaatii tietoa miksen ole vielä saanut opintoja päätökseen ilmoitin että maaliskuun loppuun saisin opinnotkuntoon, koska komponenttien toimittaja, joka toimittaa työhön osat on aika taulusta myöhässä noin kolme kuukautta aikataulun on ilmoittanut minulle työn tilaava konepaja ja tämän kun ilmoitin vakuutus yhtiöön niin ei ole minun opinnäyte työ tekemiselle kuulemma mikään este ollut suorittaa syksyn aikana opparia kuntoon. Jaha No mitäs sitten teen jos laitteistoon ei saada lopullisia osia ja en pysty yrityksen kanssa toimittamaan sitä (en voi laittaa aihetta paremmin esille). Nyt joudun koululta ja työn antaja yhtiöltä toimittamaan lausunnot vakuutus yhtiöön miksi olen aikataulusta myöhässä. Ilmottivat myös, että maksu katkeaa seuraavan kuun jos en saa opoaria valmiiksi taas ollaan puilla paljailla. Tämän jälkeen kuulemma minut siirretään johonkin työ kokeiluihin työkkäriin työttömäksi. Huh huh en tiedä koulu on viittä vaille valmis ja tällaista sotkua. Mietinkin että mahdanko kaivaa itselleni hautaa tällä kouluttautumisella, kun ei työ paikastakaan ole mitään tietoa. Yhteenvetona tämän ammatti taudin jälkeen. Elämä on mennyt ihan sekaisin, kahden lapsen isänä ja velkasen asunnon omistajana, on aikas rankkaa käydä koulua, tapella vakuutus yhtiön kanssa, ja jatkuvasti hakea töitä ja kuula, että olet liian suuri riski työn antajalle. Nyt sitten ollaankin tämän ammatti taudinkanssa menossa kohti avioeroa. Jokseenkin vois sanoo, et ensin meni terveys sitten loppu rahat sitten meni elämä ja nyt lähtee perhe ja oma rakentama talo alta. Ei mitenkään enää pysty sanoon niinkun, Olavi Virta, et mitäs näistä kyl otta pannuun.