tarkoituksellisuudessa harhautuksesta ettei tiedä tai halua vastata kysymykseen...mene ja tiedä...
Aarno Kotro, opettaja ja kirjailija näkee sanojen sisällön ja taakse piiloutuvat vaikuttimet ja otti asiaan kantaa Us plogissaan. Joten tässä mietintä myssyyn hieman alustusta esim. "suositun PM Marinin joka kieroilee joka vastauksessaan". Puhumattakaan Ohisalon ohi vastauksien ryppäitä joka kysymykseen.
Kotro:
" Poliittisten keskusteluohjelmien parissa minussa ottaa opettaja välillä vallan.
Kun arvioin opiskelijoiden esseevastauksia, tärkein kriteeri on se, vastaako opiskelija kysymykseen. Esseet arvioin asteikolla 0-20 pistettä. Jos vastaus menee kysymyksen ohi, voi saada yhden pisteen.
Opettajien koulutustilaisuuksissa luennoi eri alojen ihmisiä, ja kiva niin. Mutta ehkä opettajien kannattaisi vastaavasti käydä kertomassa poliitikoille ja toimittajille, että kysymyksiin pitää vastata eikä huteja saa päästää läpi? Diiba-daaba kun pahasti aliarvioi äänestäjän älykkyyden.
Katsotaan nyt esimerkiksi, mitä valtiovarainministerinä toiminut Katri Kulmuni vastasi viime keväänä, kun toimittaja kysyi häneltä hävittäjähankintojen siirtämisestä. Dialogi A-studiossa kulki seuraavasti:
Toimittaja: ”Onko tämä semmoinen kauppa, jota voidaan siirtää?”
Kulmuni: ”Tätä hankintaahan on valmisteltu vaalikaudesta toiseen, ja on hyvin tärkeää tietenkin nyt kun taloudellinen tilanne on muuttunut, niin omalta osaltani teen kaikkeni, että toukokuussa saadaan rajoituksia purettua, elvytystä liikkeelle ja syksyllä meidän pitää hakea talouden tasapainoa.”
Siinä se. Yksi piste.
(------ Ja sitten Marinin kieroilua)
Sama oli meininki äskettäisessä puolueiden puheenjohtajien tentissä Ylellä. Heti kolmen minuutin kohdilla toimittaja tiedusteli Sanna Marinilta, mitä tapahtuu, jos koronatoimissa siirrytään kakkostasolle, jossa hallitus ottaa ohjat: rajoitetaanko lasten ja nuorten harrastuksia?
Vastaus polveili erilaisissa toiveissa, huolissa ja tilannekatsauksissa mutta se ei selvinnyt, mitä niille kysytyille lasten ja nuorten harrastuksille kävisi. Ei ihme, jos kansaa alkoi kaikota kanavalta.
Myöhemmin puoluejohtajilta kysyttiin, mistä he leikkaisivat, kun koronan jälkeen alkavat sopeutukset. Paljon kuultiin kaikesta muusta paitsi siitä, mistä he leikkaisivat.
Ja ennen kuin tulee syyte siitä, että siinä taas yksi setämies morkkaa naispoliitikkoja, totean että aivan sama on meininki miespoliitiikojenkin kanssa. Niin meillä kuin muualla. Jenkkien presidenttitentissä sen enempää Trump kuin Bidenkaan ei vastannut yhteenkään kysymykseen kummankin ladellessa etukäteen opeteltuja vaalilauseita.
Sukupuolikysymys tämä ei siis ole, vaan kyseessä näyttäisi ennemminkin olevan ammatinvalintakysymys.
Entä jos poliitikolta tivataan jotain, mihin hänellä ei kerta kaikkiaan ole vastausta? Silloin voi sanoa: en tiedä. Koulussa se ei tuo pisteitä, mutta politiikassa kyllä.
En tiedä -vastaus välittää itse asiassa arvokasta tietoa ja se olisi rehellisenraikas veto kaiken selittelyn ja väistelyn keskellä.
Ja toisi kymmenen pistettä, jos ei nyt ihan papukaijamerkkiä sentään. "
Oli niin ansiokas kirjoitus joka ansaitsee täyden A ja se papukaijja merkki.
Aarno Kotro, opettaja ja kirjailija näkee sanojen sisällön ja taakse piiloutuvat vaikuttimet ja otti asiaan kantaa Us plogissaan. Joten tässä mietintä myssyyn hieman alustusta esim. "suositun PM Marinin joka kieroilee joka vastauksessaan". Puhumattakaan Ohisalon ohi vastauksien ryppäitä joka kysymykseen.
Kotro:
" Poliittisten keskusteluohjelmien parissa minussa ottaa opettaja välillä vallan.
Kun arvioin opiskelijoiden esseevastauksia, tärkein kriteeri on se, vastaako opiskelija kysymykseen. Esseet arvioin asteikolla 0-20 pistettä. Jos vastaus menee kysymyksen ohi, voi saada yhden pisteen.
Opettajien koulutustilaisuuksissa luennoi eri alojen ihmisiä, ja kiva niin. Mutta ehkä opettajien kannattaisi vastaavasti käydä kertomassa poliitikoille ja toimittajille, että kysymyksiin pitää vastata eikä huteja saa päästää läpi? Diiba-daaba kun pahasti aliarvioi äänestäjän älykkyyden.
Katsotaan nyt esimerkiksi, mitä valtiovarainministerinä toiminut Katri Kulmuni vastasi viime keväänä, kun toimittaja kysyi häneltä hävittäjähankintojen siirtämisestä. Dialogi A-studiossa kulki seuraavasti:
Toimittaja: ”Onko tämä semmoinen kauppa, jota voidaan siirtää?”
Kulmuni: ”Tätä hankintaahan on valmisteltu vaalikaudesta toiseen, ja on hyvin tärkeää tietenkin nyt kun taloudellinen tilanne on muuttunut, niin omalta osaltani teen kaikkeni, että toukokuussa saadaan rajoituksia purettua, elvytystä liikkeelle ja syksyllä meidän pitää hakea talouden tasapainoa.”
Siinä se. Yksi piste.
(------ Ja sitten Marinin kieroilua)
Sama oli meininki äskettäisessä puolueiden puheenjohtajien tentissä Ylellä. Heti kolmen minuutin kohdilla toimittaja tiedusteli Sanna Marinilta, mitä tapahtuu, jos koronatoimissa siirrytään kakkostasolle, jossa hallitus ottaa ohjat: rajoitetaanko lasten ja nuorten harrastuksia?
Vastaus polveili erilaisissa toiveissa, huolissa ja tilannekatsauksissa mutta se ei selvinnyt, mitä niille kysytyille lasten ja nuorten harrastuksille kävisi. Ei ihme, jos kansaa alkoi kaikota kanavalta.
Myöhemmin puoluejohtajilta kysyttiin, mistä he leikkaisivat, kun koronan jälkeen alkavat sopeutukset. Paljon kuultiin kaikesta muusta paitsi siitä, mistä he leikkaisivat.
Ja ennen kuin tulee syyte siitä, että siinä taas yksi setämies morkkaa naispoliitikkoja, totean että aivan sama on meininki miespoliitiikojenkin kanssa. Niin meillä kuin muualla. Jenkkien presidenttitentissä sen enempää Trump kuin Bidenkaan ei vastannut yhteenkään kysymykseen kummankin ladellessa etukäteen opeteltuja vaalilauseita.
Sukupuolikysymys tämä ei siis ole, vaan kyseessä näyttäisi ennemminkin olevan ammatinvalintakysymys.
Entä jos poliitikolta tivataan jotain, mihin hänellä ei kerta kaikkiaan ole vastausta? Silloin voi sanoa: en tiedä. Koulussa se ei tuo pisteitä, mutta politiikassa kyllä.
En tiedä -vastaus välittää itse asiassa arvokasta tietoa ja se olisi rehellisenraikas veto kaiken selittelyn ja väistelyn keskellä.
Ja toisi kymmenen pistettä, jos ei nyt ihan papukaijamerkkiä sentään. "
Oli niin ansiokas kirjoitus joka ansaitsee täyden A ja se papukaijja merkki.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Juurikin näin!
Toisaalta se uusi termi "muunneltua totuutta" jota poliitikot harrastaa paljastuu kun seuraa heidän toimiaan kyseisessä asiassa myöhemmin.
Esim kun puhutaan tasa-arvosta ja vaaditaan tuet myös rikkaille niin voi myöhemmin havaita ettei kyse ollut tasa-arvosta vaan ahneudesta.
Koska jokin tuki alunperin kehitettiin jotta köyhällä olisi ruokaa niin rikas tulee kateelliseksi ja haluaa saman rahan ja keksii syyksi "tasa-arvon".
Tai toinen esimerkki : kun joku ahne poliitikko puhuu "meistä suomalaisista" jonkin asian edunsaajana niin voi myöhemmin teoista huomata että se etu tuli vain rikkaille.
Näin ollen "me suomalaiset" ei tarkoittanutkaan koko kansaa kuten kuulija saattoi luulla vaan "me kokoomuslaiset" olisi ollut enemmän totuus.
Näin toimii muunneltu totuus eli valhe.
Näistä huomioista kannattaa siis kuulijan oppia että rikkaan suusta kuultuna "me suomalaiset" EI tarkoita kaikkia. Eikä myöskään sana "tasa-arvo".
Näillä pääsee jo pitkälle kun haluaa tietää kuka valehtelee vaalitentissä.
Ihmiset unohtaa ettei poliittisissa debateissa voi empatisoida vastapuolen ajatuksia kovinkaan pitkälle koska haluaa että yhteiskunnan asiat tehtäisiin oman puolueen tavalla. Äänestäjät päättää sitten mitä linjaa mennään,mutta parempi ehkä olisi että jokainen puolue rakentaisi omanlaisensa maailman ,niin pitkälle kuin pystyy ja ne ihmiset jotka on samaa mieltä puolueen linjasta tekevät niin ja muut taas omaansa. Näin tulisi ehkä vähiten riitelyä ja sen seurauksena sotia yhteiskunnissa.
Siksi diiba daaba kuuluu poliittiseen käyttäytymiseen yhtenä sen osana jotta ei ajauduta nokkapokkaan ,tappeluihin ja sotiin joka yhteisessä puolueiden tapaamisissa.
Muualla taas ihmiset elää ja toimii enemmän normaali arkea jossa on oltava yleensä konkreettisesti jotain mieltä ja toimittava sen mukaan.
Vanhasta pakkokonsensus kylmänsodan ajoista jossa kaikkien oli oltava samaa mieltä pitäisi jo vihdoin päästä pois. Jokaisella pitäisi olla jo oikeus elää tavallaan kunhan se ei häiritse muiden tapaa elää myös. Vapaan elämän maailma pitäisi olla tulevaisuutta eikä taas suureneva ahdasmielisyys niin kuin nykyisin näyttää olevan.