Pääsikö Se Oikea karkuun?

Kyllähän se oikea on päässyt karkuun.

Niin hölmöltä kuin se kuulostaakin. Se oikea on juuri semmoinen henkilö, kuka saa iloiseksi ja onnelliseksi pelkällä läsnäololla tai juttelulla. Ei sen kummempia tarvitse olla. Sen vain tietää.

Vastaan tulee ihmisiä keillä on kaikenlaista statusta, omaisuutta ja tekee vaikka mitä extremeä omasta mielestään. Mutta en semmoista halua. Se oikea olisi minulle henkilö kenen kanssa voisi vaan olla ja kenen kanssa on mukava jutella. Henkilö kenen kanssa voisi tehdä yhdessä ihan arkisia juttuja. Vaikka askarrella yhdessä, kokkailla tai käydä vain kävelyllä pururadalla. Ihmetellä ja miettiä maailman menoa, katsella ikkunasta kuinka lunta sataa. Nörtittää koneella, kun toinen nörtittää vieressä omia pelejään. Kannustaa ja innoittaa toisiamme ihan perusasioissa, sekä oppimaan ja kokeilemaan uusia juttuja toisiltamme.

Yksi todella on Se joka pääsi karkuun. Ei epäilystäkään asiasta.

Mulla kesti pitkään päästä yli edes sen verran että olisi kiinnostanut mikään muu. Kohtasin tosi paljon vastakkaisen sukupuolen edustajia opintojen kautta yms. ja se oli itselleni aina ihan kivuliaan selvää ettei kukaan tunnu edes ajatuksena yhtään samalta kuin hän eli mua ei todella kiinnostanut tippaakaan. Ajattelin että miksi edes yrittäisin kun menee korkeintaan vuosi ja kaipaisin taas vain häntä.

Sit päätin ettei voi olla näin mun on pakko edes harkita sitä että yrittäisin päästä yli. Toivoin vain että voisin elää niin kuin muutkin ja lopettaa vellomisen yksinäni ajatuksissani.
Asiat johti toisiin, yllättävän helposti ja nopeasti. Se tuntui kummalliselta kun ei enää ollutkaan kaikki vaikeaa. Siinä mielessä se oli varmaan oikea kohtaaminen että se vaan meni eteenpäin.
Tälleen myöhemmin voin nähdä että tein nekin päätökset häneen liittyen. Halusin yli hänestä, en halunnut olla yhdessä sellaisen ihmisen kanssa joka voisi tuntea hänet, näytti vähän häneltä jne. Eipä siis silloinkaan tainnut mielessä pyöriä kuin Se, joka pääsi karkuun.

Tottakai valitsisin Sen Oikean, jos saisin ihan vapaasti valita. Elämässä ei vaan saa aina. Tunnen itseni kiittämättömäksi kun tunnen näin, mutta mitäpä tunteilleen voi. Kumppanissa ei ole mitään vikaa mutta ei vain oo sama asia. Oon sen saattanut joskus suutuksissani tuoda esiinkin että tiedän mitä rakkaus on ja tää on siihen verrattuna ihan haaleaa ja tyhjää. Ja mä en ole tässä omasta valinnastani. Oma valintani oli aivan selvä mutta sitä ei ollut tarkoitettu tapahtuvaksi. Ikävää sanoa tuollaista kellekään, mutta kyllä tää tilanne tekee kipeää ja se varmasti näkyy myös.

Itse koen asian niin, että silloin kyseinen henkilö ei ollut se oikea, jos siitä ei mitään tullut.,
Omiin tapoihin ei kuulu ottaa ketään ns. Paremman puutteessa. Yksin on parempi olla.

Ei, jos joku livisti, sen ei ollut tarkoitettu tapahtuvan. Tahtoa ei ollut tarpeeksi, sen avulla menee kyllä vaikka harmaan kiven läpi. Ihmistä, jonka kanssa elää on pidettävä arvossa, entisiä voi muistella nostalgisesti.

On päässyt karkuun. Vain tyhjää ollut sen jälkeen.

Joo ei hittolainen kyllä se pääs karkuun. Heitin parisen katiskaa veteen ja laitoin onkeen paksun lihaisan makkaran pätkän sinapilla ja HYVIN terävällä matokoukulla että varmasti tarttuisi. Ei jestas kun vielä yritin virvelöidäkin ja laittaa parhaimman vieheen kera videopelin, mut se tarttui jonnekkin kaislikkoon ja sinne meni kallis investointi. Haavista puhumattakaan kun pirulainen pääsi luikkimaan raoista karkuun.

No, uiskentelkoon syvemmissä merissä kun ei herraa kiinnosta niin ei kiinnosta.

No ei tietenkään päässyt karkuun🤣 ei mitenkään päin😆

Ei ole päässyt kukaan karkuun. Minulla on "ovet ja ikkunat" vielä auki, mitä tulee kumppaninvalintaan. En ole tehnyt lopullista päätöstä vielä. Hyviä vaihtoehtoja on tarjolla. Päätös tehdään aina molemminpuolisesti.

Se oikea on vain pelkkää hihhulointia.

Öö karkuunko ? ;D

Ei ole mitään oikeita. Eikä vääriä.on vaan päätöksiä sitoutua ja perustaa perhe. Pitää siitä kiinni.se on hienoa se!

Hassu sanonta missä ei päätä eikä häntää.

Vanha ketju, mutta sopivasti näin vapaapäivänä muutaman ottaneena voi reflektoida menneisyyttä tähän kun Google tämän löysi.

Kyllä, yksi pääsi karkuun. Eräs salolainen tyttö johon törmäsin nuoruudessa Bar Fly:ssa.

Eipä hänet tavatessani ymmärtänyt maailman menosta mitään tai osannut naisista mitään. Ennen tuohon henkilöön törmäämistä oma käsitys naisista oli jokseenkin rajoittunut. Vaan tyttö tuo muutti kaiken ja rupesin katsomaan vastakkaista sukupuolta muutenkin kuin yhden illan pysäkkinä.

Toki vanhojen tapojen ja oman epävarmuuteni mukaan onnistuin mokaamaan koko homman, mutta muutaman hetken oli hauskaa, toivoittavasti molemmila. Kännipuhelunkin tuo aikanaan soitti, mutta en saanut aikaiseksi ottaa taksia ja paikata tilannetta. Myöhemmin satuin häneen vielä törmäämään kuppilassa, mutta siinäkään tilanteessa en osannut ottaa tilannetta haltuun vaan sössin senkin (ja todennäköisesti hänen silloiset treffitkin jonkun kanssa)

Kokemuksesta jäi kuitenkin se hieno asia, että oma näkemys hioutui, ajattelu tapa muuttui ja näkemys vastakkaisesta sukupuolesta muuttui. Tuon johdosta päädyin erään toisen naisen kanssa yhteen ja jälkipolveakin sitten tuli useampi kappalette.

Sanoisin että kyseessä oli "Oikea ihminen, väärään aikaan" ja viiteeksi Ahdin kappale...

https://www.youtube.com/watch?v=nlg2hnlnkVM

Katson ettei pääse karkuun ❤️

Jaa kuinka voi päästä karkuun jos ei itse edes yritä mu olen ai mieltän tuonkin niin jos kun kerran joku toinen sai omakseen eipä ollu mua vartoin lopputuloksena siis vähemmällä päänvaivalla pääsin joku ois koittan väliin tunkea kuitee ja kun kerran onnistu viemään toisen väittämästä kiinnostuksesta huolimatta olis ollu kenen tahansa paperilla paremman vietävissä kuitenkin

Ei päässy mutta en ole saanut vielä kiinni. Toivottavasti saan

Ei luovuteta vielä.

Ihania kommentteja vaikeista tunteista, hyvä aloitus.

Itsellä salamarakkautena alkoi kuumimmat kemiat ja herkkä tunneyhteys mieheen joka oli kaikkien toiveideni ruumiillistuma, niin monin eri tavoin. En mitään olisi hänestä muuttanut. Hänellä oli myös ilmiselvästi vahvoja ja rehellisiä tunteita minuun, yhteys ja läheisyys pisti pään niin sekaisin etten ole ikinä kokenut mitään vastaavaa. Tämä jatkui vuositasolla. Siitä on kuukausia kun nähtiin ohimennen, mutta tunteet ei ole muuttuneet, aina vaan hän.

Mutta mitään ei ikinä vaan alkanut. Jossain syvällä ytimessäni kuitenkin yhä tunnen hänen maskuliinisuutensa aviomiehen olemuksena. Vaikken itse varsinaisesti ole naimisiinmenevää perhetyyppiä.

En ole häntä enää yrittänyt tavoitella, olen sairastellut ja koitan vaan lähinnä pärjäillä ja toipua. Joskus kuitenkin tunnen, että hän ajattelee minua. Minua ei mitenkään häiritse mennä hautaan yksinäni, sekin vaihtoehto on aina läsnä. Olen niin tottunut syvään yksinäisyyteeni. Joidenkin ihmisten kohdalla rakkaus vain käy, mutta sekin on rakkautta ja arvokasta.

Joskus hetken ajattelin, että miksen sitä, miksen tätä ja että menetin mahdollisuuteni kun en "napannut" häntä. Voi olla että joskus vielä palaan näihin ajatuksiin heikkona hetkenäni.

Miksi en napannut häntä? Koska ihminen ei ole mikään tavara joka otetaan käteen kaupan hyllyltä. Vähän epäilen, että hänen maailmassaan tälläinen opportunismi on arkipäivää. Itse olen oppinut, että ihmisiltä pyydetään, ei oteta. Hän ei tainnut oikein tykätä, kun lähestyin edustamillani asenteilla, olisi pitänyt kuitenkin olla erilainen.

Eli ehkä olimme ne kliseiset kaksi laivaa jotka keskellä olemassaolonsa merta, yksinäisyytensä yön pimeydessä, kohtasivat toistensa valot; valot jotka lopulta haipuivat pois loputtoman yöllisen meren pimeyteen. Ikiajoiksi.

Minä olen niin kauhea ihminen, synkkä, ailahteleva, brutaali kusipää joka vihaa ihmisiä, että ihan turha kuvitella, että tuosta vaan ottaisin jonkun kakkosvaihtoehdon tai korvaushoidon; jonkun taviksen jonka kanssa laittaisin jonkun arkielämäteatterin pystyyn. Vtun naurettavaa, valitsen haudan eikä ole edes vaikea valinta.

Päästän menemään.

Jos joku "pääsi karkuun", niin eihän hän halunnut olla kanssani. Naisena en koe että voin juosta kenenkään perässä, haluan tulla valituksi ja otetuksi.

Olen päätynyt köyhänä elämään rikkaiden keskelle missä en kelpaa ja oppinut joitain asioita. Rakastuminen ei yleensä ole sattumaa eikä mene ohi sosiaaliluokan. Köyhän ja heikko-osaisen harvemmin kannattaa haaveilla pariutumisesta huomattavasti parempiosaisen kanssa, ellei ole joitain ihmeitä tarjota siihen varallisuuden sijalle. Rikkaat valitsee mieluumminrikkaan ja hyväosaisen puolison kuin summamutikassa jonkun johon sattuu rakastumaan, mutta toki rikkaisiinja hyväosaisiin helposti rakastutaankin. Onneksi Jeesus rakastaa tasa-arvoisesti kaikkia,tai erityisesti niitä heikkoja ja kurjia.

Juu,, pääsi arvokkain karkuun ku en osannu pitää hyvänä sitä. Pakotin senkin juomaan. En arvostanu sitä. Teeskentelin avointa et pystyin hyötymään siitä. Sit se lopuks lähti. Jäläkeempäin oon miettiny et kurjaa tein. Se oliki kaikki se mitä halusinki.
-juoppo

A-mies pääsee kaikilta karkuun

Se on niin että se oikea ei juokse karkuun. Se joka pakenee se saa mennä.

On päässyt. En ole huolinut muita.

Yrittä neuvoa minua työssäni naiivi pikkuämmä

Pääsi, koska itsellä rapakunto. Meni lujaa kuin maantiekiitäjä