Aihe

Piti melkein kuolla että raitistuin

Anonyymi

Alkoholin tunti aina olevan "minun juttuni", humalassa oli aina todella hyvä olo, ja krapulatkin yleensä hävisivät dokaamisen jälkeisen päivän iltapäivään mennessä. Näin jälkikäteen ajateltuna olin kai "funktionaalinen alkoholisti" lähes vuosikymmenen, melkein koskaan en esimerkiksi myöhästynyt töistä vaikka edellisenä iltana olisin ottanut kunnolla.
Homma lähti kuitenkin pahasti käsistä hieman ennen 30v syntymäpäiviäni kun lopetin työt ja oli aikaa ryypätä aamusta iltaan, ja minähän ryyppäsin. Päivässä saattoi helposti mennä koppa olutta ja pullollinen viinaa päälle, promillet olivat siellä 2-3 tienoilla vaikka olo ei edes ollut kovin humalainen. Tätä jatkui useamman kuukauden, ja lopulta hommasta oli hupi ja hyvänolontunne kaukana mutta jatkoin silti.
Olisi pitänyt hakeutua hoitoon siinä vaiheessa kun piti "pakottaa" itsensä juomaan se muutama annos aamulla että sai pahimman huonon olon pois. Fyysisiä oireitakin alkoi ilmetä, todella uupunut olo ja pelkkä lievän ylämäen kävely otti pahasti voimille (onneksi alkoon pääsi taksilla). Lopulta vihreää oksennusta usein ja olin näkevinäni keltaisuutta silmissä mutta uskottelin itselleni että näen omiani. Otin puhelimella kymmeniä kuvia silmistäni ja osissa niistä näkyi selkeästi keltaisuutta, mutta osassa ei ja tietysti uskoin mielummin niihin kuviin joissa keltaisuutta ei näkynyt.

Sitten, eräänä elokuisena päivänä tuli aika maksaa huveista. Olin käymässä isäni luona toisella paikkakunnalla (olin siis yön yli), ja heräsin joskus kello 15 siihen että isäni ravistelee minua hereille ja sanoo että nyt lähdetään sairaalaan. Kysyin että miksi, ja vastaus oli että olen kuulemma ihan keltainen. Olokin oli todella huono, pystyin vain vaivoin kävelemään.
Ajoimme sairaalaan ja minut otettiin vastaan. En itseasiassa muista tästä kovinkaan paljoa, koska kognitiiviset kykyni olivat jo hiipumassa, sain kuulla isältäni vasta jälkeenpäin että olin puhunut sekavia, esim. kertonut hänelle vaimostani vaikka olen sinkku. Muistan kuitenkin että vastusteluistani huolimatta minulle laitettiin katetri ja päädyin johonkin valvontaosastolle sairaalavuoteeseen.
Seuraava asia jonka muistan on se, että vakavan oloinen nuori mieslääkäri seisoi vuoteeni vieressä ja kertoi että hänellä on todella ikäviä uutisia. "Tätä ei varmastikkaan ole mukava kuulla, mutta noin 75% todennäköisyydellä et tule poistumaan täältä elossa." hän sanoi. Verikokeiden perusteella maksani oli lakannut toimimasta täysin ja minulle oli laitettu elvytyskielto.
Olin äärimmäisen yllättynyt, koska oloni ei mielestäni ollut NIIN paha, ja vasta edellisenä päivänä olin vielä pystynyt käymään kaupassa omin jaloin. Yllättäen en tuntenut pelkoa, en huutanut tai itkenyt tai tuntenut oikeastaan mitään. En vain pystynyt käsittämään että näin voisi tapahtua minulle.
Vietin valvontaosastolla tiputuksessa 3-4 vuorokautta, en muista tarkalleen. Yhdessä vaiheessa minulle laitettiin askites-dreeni ja nesteen saantia rajoitettiin todella paljon. En ole koskaan ollut niin janoinen kuin niinä parina päivänä, onneksi en kuollut, olisi ollut hanurista kuolla ennenkuin sain nauttia kylmästä juotavasta.
Lopulta sama mieslääkäri tuli kertomaan että viimeisimpien verikokeiden perusteella maksani oli alkanut taas toimimaan, ja tulisin todennäköisesti elämään normaalipituisen elämän mikäli lopetan alkoholinkäytön kokonaan. Tästä olin tietysti todella helpottunut, vaikka kaikki tuntui vieläkin epätodelliselta.
Minut siirrettiin vuodeosastolle jossa vietin hieman yli viikon. Yrittivät vielä kovasti saada minua johonkin päihdekuntoutukseen, mutta tästä kieltäydyin.

Lopullinen toipuminen vei useamman kuukauden, oli pitkään todella heikko ja väsynyt olo, vatsa sekaisin ja verenvuotoherkkyyttä yms, mutta olo palautui hitaasti normaaliksi. Tämän jälkeen en ole juonut pisaraakaan alkoholia, ja tätä raittiutta tulen jatkamaan loppuikäni koska en halua ottaa riskiä että sama tai jotain vielä pahempaa tapahtuu uudelleen.

Muistakaa että vaikka kännissä on kivaa niin siitä voi joutua maksamaan kovan hinnan jos on yhtä tyhmä kuin allekirjoittanut.

6

91

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Hyvä ja opettavainen tarina.Toivottavasti alkoholistit ottavat opiksi ihmisellä kun on vain yksi maksa yhdet aivot yksi haima jayksi elämä ja se kun ei ole pitkä jos nauttii liikaa alkoholia myös pitkäaikainen käyttö on pahasta.Huonolla tuurilla alkoholi voi pilata muistin ja ihmisuhteet eli aina löytyy paljon syitä miksi kannattaisi pistää korkki kiinni.

    • Varsin vaikuttava "oppitunti" alan harrastajille. Kauanko kuvaamistasi tapahtumista on?

    • Anonyymi

      Se on valitettavaa, että usein asiat menevät jo liian pahaksi ennenkuin itse "herää " tajuamaan oman tilanteen.

      Minunkin elämäni on ollut nuoresta pitäen päihdehuuruista ja aika pahasti piti käydä ennenkuin parannusta tapahtui.
      Minulla ei sentään maksa paukahtanut, muuten on kyllä jäänyt kaikenlaista vaivaa, myös maksaan.

      Ehkä kävin joitain kertoja jokseenkin lähellä kuolemaakin, mutta sekoiluni koppui siihen kun oli lähellä ettei toinen ihminen menettänyt henkeään.
      Se oli pysäyttävä tapahtuma josta otin opikseni, enhän enää halua ajautua uudestaan samanlaiseen tilanteeseen.

      Ap oli kirjoittanut hyvin ja olisi tosi hyvä kun mahdollisimman moni lukisi sen.
      Joskus on tosin valitettavaa kun jotkut antavat elämänsä ajautua entistä pahemmaksi vaikka mitä sattuisi, eli toisinsanoen eivät osaa ottaa opikseen.

      Joka kerta on mukava lukea selviytymistarinoita, siitä tulee hyvälle mielelle ja antaa positiivista voimaa itsellekin.

    • Anonyymi

      Kiitos tästä kirjoituksesta, en tiedä kuinka pian pystyn lopettamaan tämän kierteen, toivottavasti se ei tarvitse yhtä kovaa kokemusta.

      • Anonyymi

        Minäkin toivon sulle kaikkea hyvää.


    • Anonyymi

      Kertomus vahvistaa sitä käsitystäni että alkoholistin täytyy raitistuakseen kohdata jollain tapaa oman juomisensa seuraukset. Sairaalassa selvinpäin kuunnelltu kuolemantuomio taisi olla riittävä pysäytys, ja juominen loppui kerrasta, ja vieläpä ilman TK:N psykiatrisia terapiaistuntoja.

      Mutta kaikkia ei pysäytä edes kuolemantuomiolla uhkaaminen.
      Kaverini joi myös sisukalunsa siihen kuntoon, että lääkäri totesi ettei edes aspiriinia saa ottaa ilman lääkärin lupaa.
      Mutta jossain tilanteessa kaverini kuitenkin ajautui maistamaan hiukan alkoholia, ja sitten vielä vähän, ja...
      Reilun viikon kuluttua olin kaverini hautajaisissa.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Suomeen julistettu poikkeustila

      Ulkonaliikkumiskielto pikapuoliin.
      Maailman menoa
      277
      6390
    2. Hallitus sekaisin kuin seinäkello, olis kuitenkin pitänyt ottaa se Nyrkki

      Yle: Toisen asteen rajoitukset saavat hallituksen rivit rakoilemaan. "Nuorisojärjestöt vaativat koronanyrkkiä: Onko tilanne kenenkään hallussa?" Ris
      Maailman menoa
      217
      4561
    3. Helsingin Itäkeskuksessa maskipakko, valvotaanko sitä?

      Itiksessä on nyt maskipakko mutta valvotaanko sitä mitenkään? https://www.itis.fi/fi/ajankohtaista/kauppakeskuksessa-maskipakko
      Maailman menoa
      211
      3911