Isossa mittakaavassa näen uskonnot ja uskonnolliset yhteisöt osana kansan hallitsemista, alamaisuuden opettamista ja tulonjakoa.
Olen kristitty, esim viimeisen vuoden aikana olen osallistunut netin kautta yli 50 kirkolliseen tapahtumaan ja oman evlut. seurakuntani papisto ja kanttorit ovat tulleet tutuksi. Usein jään jopa tunniksi miettimään kunkin jumalanpalveluksen sanomaa, mitä papisto halusi viestiä seurakunnalleen.
Kristillisissä kirkko- ja seurakunnissa pääsevät usein myös ns maallikkosaarnaajat ääneen. He käyttävät väkensä keskuudessa myös melkoista vaikutusvaltaa, usein suurempaa kuin virallinen papisto.
Suomessa voi uskonnollista kasvatusta, seurakunnan johtamista sekä raamatun sanomaa ja kirkkohistoriaa opiskella ihan yliopistotasolla Helsingissä, Turussa ja Joensuussa, muiden kuin kristinuskon osalta opetusta ei juuri saa vaan on lähdettävä ulkomaille.
Pienissä lahkoissa saarnamiesten ja -naisten pätevyys käsitellä ja jakaa oman yhteisönsä viestiä seurakunnalle pyritään varmistamaan järjestämällä 2-3 kertaa vuodessa ydinporukalle erilaisia opistoviikonloppuja, verkkoluentoja tai ameriikan isojen pappien kasvatustilaisuuksia.
Yleensä politiikkaa ei suoraan enää kuule saarnastuolista, mutta vielä 1950-luvulla papisto otti käskettynä kyllä terävästi kantaa mm vasemmistoa vastaan sekä erilliskysymyksinä alkoholiin, esiaviolliseen seksiin ja vielä muutama vuosikymmen sitten naispappeuteen, kauppojen sunnuntai-aukioloon ja televisioon.
Enemmän kansaa villitsivät kristinuskon varjolla kuitenkin maallikkosaarnaajat, muistan omasta lapsuudesta eräänkin saarnamiehen suoraan luetelleen kolme nimeä, joista seuraväen piti valita oma kunnallisvaaliehdokas äänestäessään.
Oma lukunsa ovat seurakunnan jäseniltä kerättävät maksut, tai kymmenykset, kuten verotus raamatussa kaunistellen sanotaan. Toki seurakunta tarvitsee rahaa, papiston ja saarnamiesten toimeentuloon, materiaalin valmistukseen, tilojen hankkimiseen ja ylläpitoon jne jne.
Internet on mullistanut myös uskonnollisen tiedon hallinnan. Toki jokainen sivistynyt ihminen tietää että kaikki tieto mitä netissä jaetaan ei ole totta. Internet hajoittaa valtaa vanhoilta yhteisöiltä ja keskittää sen monikansallisille yrityksille.
Tiedon ymmärtämisen sijaan valta onkin sillä joka tarjoaa väylän tiedon siirtämiseen, varastointiin ja analysointiin. Samalla koko yhteiskunnan ja siinä sivussa myös uskontojen valta näkyy yhä enemmän rahana, siitä on tullut vallan mitta.
Poliitikkoja ja saarnamiehiä tulee ja menee, mutta raha jää jossain muodossa. Arvo mitataan rahana, ei enää välttämättä tietona, työnä, inhimillisyytenä tai uskon hartaudella.
En halua siunausta toivottaa kun eräiden mielestä maallikon toivottamana se halventaa itse herran pyhittämistä. Siispä kiitän vain siitä että näin aamuyöstä sain kirjoittaa ilmeisesti unettomuuteni aiheuttavan ajatusrykelmän tekstiksi. Olkoon tuuli myötäinen päiväsi askareissa.
Olen kristitty, esim viimeisen vuoden aikana olen osallistunut netin kautta yli 50 kirkolliseen tapahtumaan ja oman evlut. seurakuntani papisto ja kanttorit ovat tulleet tutuksi. Usein jään jopa tunniksi miettimään kunkin jumalanpalveluksen sanomaa, mitä papisto halusi viestiä seurakunnalleen.
Kristillisissä kirkko- ja seurakunnissa pääsevät usein myös ns maallikkosaarnaajat ääneen. He käyttävät väkensä keskuudessa myös melkoista vaikutusvaltaa, usein suurempaa kuin virallinen papisto.
Suomessa voi uskonnollista kasvatusta, seurakunnan johtamista sekä raamatun sanomaa ja kirkkohistoriaa opiskella ihan yliopistotasolla Helsingissä, Turussa ja Joensuussa, muiden kuin kristinuskon osalta opetusta ei juuri saa vaan on lähdettävä ulkomaille.
Pienissä lahkoissa saarnamiesten ja -naisten pätevyys käsitellä ja jakaa oman yhteisönsä viestiä seurakunnalle pyritään varmistamaan järjestämällä 2-3 kertaa vuodessa ydinporukalle erilaisia opistoviikonloppuja, verkkoluentoja tai ameriikan isojen pappien kasvatustilaisuuksia.
Yleensä politiikkaa ei suoraan enää kuule saarnastuolista, mutta vielä 1950-luvulla papisto otti käskettynä kyllä terävästi kantaa mm vasemmistoa vastaan sekä erilliskysymyksinä alkoholiin, esiaviolliseen seksiin ja vielä muutama vuosikymmen sitten naispappeuteen, kauppojen sunnuntai-aukioloon ja televisioon.
Enemmän kansaa villitsivät kristinuskon varjolla kuitenkin maallikkosaarnaajat, muistan omasta lapsuudesta eräänkin saarnamiehen suoraan luetelleen kolme nimeä, joista seuraväen piti valita oma kunnallisvaaliehdokas äänestäessään.
Oma lukunsa ovat seurakunnan jäseniltä kerättävät maksut, tai kymmenykset, kuten verotus raamatussa kaunistellen sanotaan. Toki seurakunta tarvitsee rahaa, papiston ja saarnamiesten toimeentuloon, materiaalin valmistukseen, tilojen hankkimiseen ja ylläpitoon jne jne.
Internet on mullistanut myös uskonnollisen tiedon hallinnan. Toki jokainen sivistynyt ihminen tietää että kaikki tieto mitä netissä jaetaan ei ole totta. Internet hajoittaa valtaa vanhoilta yhteisöiltä ja keskittää sen monikansallisille yrityksille.
Tiedon ymmärtämisen sijaan valta onkin sillä joka tarjoaa väylän tiedon siirtämiseen, varastointiin ja analysointiin. Samalla koko yhteiskunnan ja siinä sivussa myös uskontojen valta näkyy yhä enemmän rahana, siitä on tullut vallan mitta.
Poliitikkoja ja saarnamiehiä tulee ja menee, mutta raha jää jossain muodossa. Arvo mitataan rahana, ei enää välttämättä tietona, työnä, inhimillisyytenä tai uskon hartaudella.
En halua siunausta toivottaa kun eräiden mielestä maallikon toivottamana se halventaa itse herran pyhittämistä. Siispä kiitän vain siitä että näin aamuyöstä sain kirjoittaa ilmeisesti unettomuuteni aiheuttavan ajatusrykelmän tekstiksi. Olkoon tuuli myötäinen päiväsi askareissa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Lopun ajan lähestyessä uskoa koetellaan. Kirjoituksestasi jotenkin jäi maku että et ole vielä päästänyt jumalaa sydämeesi. Rukoilen että sydämesi avautuu.
Jumalan valtakunta ei toimi ihan niillä arvoilla kuin millä täällä mittaamme elämää, laatua, hyvyyttä tai muuta asia. Turhuus on vallannut maailman, heittäkää työ ja palvelkaa herraa.