Aikuisten satukirja
kirjallisuusanalyysi
Lasten kirjat
Itselleni tutuimpia satukirjoja ovat Selma Lagerlöfin Peukaloisten retket (Nils Holgerssons underbara resa), Astrid Lindgrenin (Pippi Långstrump, Emil i Lönnereberga, Karlsson på taket, Bröderna Lejonhjärta) monet kirjat ja H.C. Andersenin kirjat. Kirja voi olla lapselle niin kuin aikuisellekin aina lukunautinto. Tampereen yliopistossa kirjallisuuskursseilla analysoimme kirjoja syvemmin. Kirjailijallahan ei ole motivaatiota kirjoittaa, ellei hän sisällytä kirjaansa jotakin sanomaan. Hän voi haluta ottaa kantaa johonkin yhteiskunnalliseen ongelmaan tai kertoa, miten selviytyä jostakin elämän ongelmatilanteesta. Kirjailijalla on aina kirjassaan joku tarkoitus ja tavoite lukijansa suhteen, muuten hänen voisi olla hankala saada inspiraatiota kirjoittaa.
Astrid Lindgrenin kirjoista näkyy selvästi, kuinka hän haluaa toimia lasten psykologina. Hahmot satukirjoissa ovat kuvitteellisia eivätkä tapahtumat ole totta. Eletään mielikuvitusmaailmassa, mutta silti lapsi oppii kirjoista, kuinka tärkeää on rakastaa lähimmäisiä, mikä on oikein ja mikä väärin. Opettaminen on kirjailijalle tärkeä asia. Sadussa tapahtumat ovat siis kuvitteellisia eikä totta, mutta tärkeintä onkin ymmärtää kirjan sanoma.
Aikuisten satukirja
Monelle uskominen Jumalaan tai Jeesukseen on vaikea asia. Monesti kaikki ihmeet tekevät uskomisen vaikeaksi. On vaikea ymmärtää luomiskertomuksia, kun rinnalla on tieteellisiä selityksiä maailman synnystä. Toisaalta mielestäni tiede ei poissulje samanaikaisesti raamatun kertomuksia elämän alusta. Raamatussahan kysymys voi olla vertauskuvallisesta maailman synnystä. Se kuvaa sitä, kuinka ihmisen elämään tulee pahuutta ja hyvyyttä myös maailman synnyn yhteydessä. Elämässä on kaikenlaisia houkutuksia sekä hyviin että pahoihin tekoihin. Ehkä ihmiset ajattelevat liian konkreettisesti asioita.
Otetaan toinen Jeesuksesta ja hänen kävelystään veden päällä. Tavallisen ihmisen on mahdotonta uskoa, että Jeesus todella käveli veden päällä. Hänen opetuslapsensahan alkoi vajota, kun olisi pitänyt myös pysyä veden pinnalla. He pyysivät apua mestariltaan. Tässäkin voisi sanoa, että ehkä konkreettista veden päällä kävelyä ei ole koskaan tapahtunut vaan kysymys oli vertauskuvasta. Kun meiltä menee usko elämään ja elämän hyvyyteen, alamme vajoamaan masennukseen ja kaikkeen muuhun ikävään. Meidän on osattava pyytää apua, jotta uskomme elämään säilyisi. On mahdotonta tietää 2000 vuoden takaisista asioista, ovatko ne konkreettisesti tapahtuneet vai ovatko ne esimerkiksi raamatussa esitetty vain opettavina tarinoina kuten vaikkapa Astrid Lindgrenin satukirjoissa. En pysty näkemään 2000 vuotta taaksepäin enkä pysty ottamaan kantaa ihmeitten konkreettisuuteen.
Veljeni Leijonamieli on kirja, jota voisi ajatella satukirjaksi vakavasti sairaalle lapselle. Se helpottaa varmasti lapsen elämää. Raamatusta voisi ajatella, että se on aikuisten (ja miksei lastenkin) satukirja niille, jotka eivät kykene uskomaan raamatun tapahtumia todeksi. Voihan ajatella vaikka raamatun henkilöt täysin kuvitteellisiksi hahmoiksi, mutta sanomapa onkin kaikkein tärkein. Kirjailijoille oman sanoman välittäminen heidän kirjassaan on kaikkein tärkein asia. Samalla tavalla raamatussa on sanoma tärkein ja se on rakkaus. Ihmiset voivat toki itse päättää, uskovatko vai eivät raamatun tapahtumiin ja henkilöihin. Kuitenkin tuo kirja on olemassa. Voidaan myös sanoa, että Jumala on sama asia kuin raamattu. Koska raamattu on olemassa ja sen voi konkreettisesti nähdä, niin myös kirjan sisältö on tietenkin konkreettisesti olemassa. Jos raamattu on sama asia kuin Jumala, niin on mahdotonta väittää, ettei Jumalaa ole olemassa.
Rakkauden henki
Kirjailijat, jotka ovat kirjoittaneet raamatun, ovat kirjoittaneet rakkaudesta ihmiskuntaa kohtaan. Raamattu kertoo, että Jumala on rakkaus. Joka ei tunne Jumalaa, ei tunne rakkautta, sillä Jumala on rakkaus. Jumala sanaa voi siis käyttää synonyymina sanalle rakkaus. Ihan jokaisessa asiassa raamattu opettaa, kuinka meidän tulee kohdella lähimmäisiämme.
Moni kokee hirveänä ja kauheana asiana, kun raamatussa puhutaan helvetin tulesta. Moni saarnamies suorastaan uhkailee ihmisiä helvetin tulella, että nämä alkaisivat uskomaan Jumalaan. Siinä he tekevät kuitenkin väärin. Raamattu sanoo ”älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi, sillä millä te mittaatte, sillä teille mitataan”. Ihminen on sellainen, että jos häntä lyödään henkisesti tai fyysisesti, niin hän lyö automaattisesti takaisin. Helvetin tuli -ajatusta käytetään siis monissa lahkoissa väärin. Ei Jeesus mennyt ketään henkilökohtaisesti uhkailemaan ja sanomaan, että sinä joudut helvettiin. Päinvastoin hän meni ja antoi anteeksi, oli valmis kääntämään toisenkin posken. Jos pahalle vastataan pahalla, niin konfliktit ihmisten välillä vain paisuvat ja saattavat joskus johtaa jopa väkivaltaisiin tekoihin. Raamattu ei hae väkivaltaa vaan sovintoa ja iloa ihmisten välille.
Jälleen muistutan, että ne, jotka eivät uskoa Jeesukseen, voivat uskoa hänen ajatuksiinsa ja opetuksiinsa. Hän tarkoitti hyvää ihmisten välille, ei riitoja. Hän halusi ihmisten auttavan toisia ja rakastavan lähimmäisiään. Siinä ovat kaikki raamatun ajatukset kiteytettynä lyhyesti. Voimme siis ajatella, että raamatun henkilöt esim. Jeesus ja opetuslapset ovat keksittyjä mielikuvitushahmoja, mutta sanoma kirjalla silti on. Koska meillä on kirja, jota nimitetään raamatuksi ja tuo kirja sisältää kirjoitettua tekstiä, emme voi väittää, että kirjaa ei ole olemassa. Kirjassa on henkilöitä, joista voimme uskoa, että he ovat todella eläneet 2000 vuotta sitten tai sitten emme usko. Se onkin oikeastaan epäolennaisempaa kuin kirjan sanoman etsiminen ja löytäminen. Se sanoma on yhdellä sanalla sanottuna sana rakkaus. Rakkaudella tarkoitetaan sovintoa, lähimmäisten auttamista, toisen kärsivän ihmisen auttamista ja hyväksymistä.
Jeesus meni syntisten ihmisten keskelle ja hyväksyi nämäkin. Me emme saa siis tuomita vaan tuoda rakkautta ja anteeksiantoa elämään. Tällä tavalla saamme elämää muutettua paremmaksi ja maailmasta paikan, jossa on hyvä hengittää. Tämä pitäisi muistaa, vaikka kuinka välillä tunnemme kiukkua, kun asiat eivät suju. Spontaanisti vihastumme lähimmäiseen, mikä ei ole hyvästä. Toisaalta vihastuminenkin on luonnollinen piirre, mutta jos se johtaa kokonaan toisen ihmisen hylkäämiseen, se on jo vahingollista. Riidat päättyvät, kun itse antaa anteeksi. Se, joka antaa anteeksi, voi olla ylpeä teostaan. Väärää ylpeyttä on ajatella itse olevansa oikeassa ja sen vuoksi ei voi antaa anteeksi. Se ei tee kenellekään mitään hyvää eikä anna anteeksiantamattomalle henkilölle mitään palkintoa, josta voisi nauttia.
Helvetin tulesta raamatussa puhutaan sen vuoksi, että suojelisi ihmisiä. Ihmisillä voi olla tahto loukata toista ja aiheuttaa mieliharmia sekä kaikenlaista pahaa. Nyt, kun elämässä on pelko helvetin tulesta, emme voi tehdä tuota pahaa, mikä on hyvä ja positiivinen asia. Se johtaa auttamattomasti siihen, että emme hylkää lähimmäisen rakkautta ja teemme sovintoja. Ydinajatus on siis maailman kaunein. Ehkä kukaan ei todellisuudessa joudu koskaan mihinkään helvettiin vaan uhka raamatussa on luotu vain siksi, että emme tekisi toisillemme pahaa. Tämä kai elämässä pitäisi olla tärkein asia.
Jyrkkyys
Taistelen pahaa vastaan joka päivä. Eräs ihminen kertoi, kuinka raamattu opettaa varustautumaan pahaa vastaan. Siteeraan nyt kirjaa:
Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja avaruuden pahoja henkiä vastaan. Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus, niin että kykenette pahan päivän tullen tekemään vastarintaa ja selviytymään taistelusta pystyssä pysyen. Seiskää lujina! Kiinnittäkää vyöksenne totuus, pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan ja sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan evankeliumia. Ottakaa kaikessa suojaksenne uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa pahan palavat nuolet. Ottakaa myös pelastuksen kypärä, ottakaa Hengen miekka, Jumalan sana. Tehkää tämä kaikki rukoillen ja anoen. Rukoilkaa joka hetki Hengen antamin voimin. Pysykää valveilla ja rukoilkaa hellittämättä kaikkien pyhien puolesta (Ef. 6:12)
Tämä ihminen jatkoi vielä kertoen, että Jumala on antanut meille aseet tätä taistelua varten Sanassaan ja rukouksessa. Vain niiden avulla voimme päästä irti pahan usein niin salakavalasta otteesta. Ihminen, joka kokee olevansa hädässä ja ahdistuksessa, voi siis turvautua raamatun sanaan. Häntä on voitu syyllistää viattomasti. Ihminen, joka todella kokee näin, on oikeutettu turvautumiseen. Jos hän kokee itsensä vihatuksi, mitä raamattu ei hyväksy, on oikein ilmaista, että ystävää vihaava on ansainnut tuomion. Se siis kertoo jälleen vain yhden asian, sen, että viha on aina väärin. Jos viestin vastaanottaja ei vihaa toista ihmistä, niin eipä hänellä ole mitään syytä pelätä tuomiota. Tällainen uhkahan on vain hyväksi, sillä viha luo vihaa ja ystävyys ystävyyttä. Helvetin tulen tarkoitus raamatussa on vain hyvä, koska se ohjaa ihmisiä vain rakastamaan ja olemaan hyviä toisilleen. Siinä ilmauksessa ei ole mitään pelättävää.
Voimme siis todeta, että raamattu ohjaa ihmistä rakastamaan. Puheet helvetistä ja saatanasta ovat vain hyväksi, sillä ne estävät käytännön arjessa tekemästä pahaa toiselle. Ne ovat siis raamatun suojamekanismi. Sanat voivat tuntua aluksi pelottavilta, mutta tarkempi tarkastelu osoittaa, että ne ovat vain sanoja.
Saatana itse asiassa todella näkyy elämässä. Ajatellaanpa ihmistä, joka vaikka on lenkillä luontopolulla ja satuttaa jalkansa kiveen. Se käy kipeää ja aiheuttaa reaktiona kiroilun ”saatana, kun sattuu”. Juuri se, että sattuu tuota pahaa, sanotaan saatanaksi. Raamatun kielessä kaikkea pahaa voidaan sanoa saatanaksi. Ihminen ei tietenkään itse halunnut, että hänen jalkaansa sattuu, kun hän lyö sen kiveen. Ihminen ei itse siis tehnyt mitään väärää vaan tuo kipu jalkaa tuli ihmisen ulkopuolelta siitä maassa olleesta kivestä, johon hän löi jalkansa. Siis ihminen ei oikeastaan itse ole paha vaan se pahuus on voima, joka tulee ihmisen ulkopuolelta. Siispä emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja avaruuden pahoja henkiä vastaan pitää paikkaansa. Kukaan ihminen ei siis oikeastaan ole paha millään tavalla.
Raamatussa siis nimitetään kaikkea pahaa saatanaksi ja kaikki hyvä on Jumalasta. Sen ihmeellisemmästä asiasta ei ole kyse. Nuo ns. kirosanat voivat tuntua pahoilta ja pelottavilta, mutta kuitenkin on niin, että raamatussa pahoista asioista puhutaan raamatussa voimakkailla sanoilla siksi, jotta me ihmiset ymmärtäisimme rakkauden merkityksen ja tärkeyden. Raamatun rakkaus ei todellakaan tarkoita naimisiin menoa tai seurustelua. Ydin on kuitenkin siinä, että kirja opettaa rakkautta. Yksi asia on hyvä muistaa: ”Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan”. Raamattu opettaa, että viha johtaa tuohon väärän henkivallan alaisuuteen ja pahaan. Sydämen äänten kuuntelu on toinen ydinasia. Pysähdy ja kuuntele! Haluanko loukata toista vai välittää? Uskossa puhutaan Jeesuksen ottamisesta sydämeen. Se tarkoittaa, että lopetan loukkaamiset ja ilkeilyt ja alan rakastamaan toisia ihmisiä tuomitsematta. Tiedostan sen, että hylätessäni toisen, olemalla ilkeä teen toiselle pahaa, mutta se pahuus aiheuttaakin itselleni vielä pahempaa kärsimystä. Sekä minulle itselleni että lähimmäiselleni on parasta olla ystävä ja antaa anteeksi. Välittämällä voi parantaa elämän laatua. Viha luo vaikeuksia elämässä itselle ja myöskin vihan kohteelle. Raamatun kohta ”Joka veljeensä vihastuu, on ansainnut oikeuden tuomion” opettaa todella kauniin asian. Ensiksikin sen, että viha satuttaa ja hankaloittaa lähimmäisen elämää joskus todella kohtuuttomasti ja toisaalta siitä koituu lopuksi vain itselle harmia. Elämä on paljon helpompaa ilman vihaa. Kostaminen elämässä ei myöskään johda mihinkään hyvään.
Hyvä ja paha
Raamattu on kuvaus hyvästä ja pahasta. Näille on annettu omat nimensä. Jumala edustaa kaikkea hyvää. Raamatun sanoma on yksinkertainen ja sen voi sanoa yhdellä sanalla ”rakkaus”. Se opettaa ihmisiä rakastamaan toisiaan ja jättämään riidat. Jos kirjassa esiintyy uhkauksia, ne eivät ole tarkoitettu ketään tuomitsemaan vaan ohjaamaan rakkauteen ja kaikkeen hyvään ihmiskunnassa. Pelote esimerkiksi helvetistä on tarkoitettu vain sitä varten, että emme riitelisi. Onko helvettiä olemassa, on jo toinen kysymys ja siihen ei tässä ole tarkoitus ottaa kantaa? Helvetin tulihan voi olla keksitty raamattuun, jotta emme tekisi toisillemme pahaa eli sen perimmäinen tarkoitus on ohjata ihmisiä hyvään elämään ja lähimmäisen rakkauteen. En ota kantaa raamatun henkilöiden olemassaoloon tässä viestissä mitenkään. Niistä saa jokainen itse päättää.
Sanoman etsiminen
Se, mitä elämälle tapahtuu, kun toimii raamatun opetusten mukaan, voi nähdä vain kokeilemalla. Kokeile. Kun sinua lyödään, käännä toinenkin poski. (Huom! Lyömisellä ei tarkoiteta konkreettista iskua vaan esim. jos joku lyö sinua jotenkin henkisellä tavalla poskelle.) Katso, mitä tapahtuu. Älä jätä hommaa kesken vaan seuraa tapahtumien kulkua. Kun sinulla on mielessäsi, että nyt tuomitsen tuon ihmisen teon, niin jätäpä tuomitsematta. Mieti sitä elämän konkretiaa, mihin tuomitseminen johtaa. Johtaako se siihen, että sinut tuomitaan. Näitä raamatun juttuja voi testailla, miten ne realisoituu elämässä. Sen jälkeen voit sanoa, onko raamattu totta vai ei. Ehkä helpointa on tutkia aluksi uutta testamenttia. Jos joskus haluat siteerata raamattua, muista, että sanat ovat raamatun kirjoittajien kirjoittamia eikä sinun omiasi.
Ihmeet
Niitäkin tapahtuu vielä tänä päivänä. Näistä voit lukea internetistä esimerkiksi Nokiamission ja rukousystävät ry:n kotisivuilta. Jotkut nauravat ihmeille, mutta tosiasia on, että parantumista esimerkiksi imusolmukesyövästä on tapahtunut. Tiedemiehetkin ja lääkärit ovat joutuneet myöntämään ihmeet. Jos pyörätuolissa oleva ihminen lähtee kävelemään, niin ei lääkäri voi sanoa, että ei se kävele. Naurajilta tekisi mieleni kysyä, mitä pahaa sairauksista paranemisessa on. Mieluummin ainakin itse eläisin kuin kuolisin syöpään. Onko kyse periaatteellisesta vastustuksesta uskoa kohtaan, josta itse ei oikeastaan tiedä mitään, kun ei ole asioista lukenut ja niihin todella perehtynyt.
En itse kiellä Jumalan olemassaoloa enkä myöskään tässä viestissä sano uskovani Jumalaan. Pidän sen omana asianani. Haluan vain sanoa ei-uskoville, että etsivät raamatun sanoman eivätkä miettisi sitä, onko Jumalaa olemassa vai ei. Ehkä sieltä kuitenkin löytyy jotain. Vaikka et uskoisi raamattuun, testaa sen opetuksia.
Raamattu itse sanoo, että Jumala on rakkaus. Löytyykö rakkautta raamatusta? Jos löytyy, niin silloin olet jo löytänyt Jumalan, sillä Jumala on rakkaus. Kokeile anteeksiantamista, älä tuomitse, puhu hyvää toisista.
Toinen kysymys, jonka lopuksi haluan esittää mietittäväksi on, löytyykö raamatusta pahaa? Jumalan lait (10 käskyä) ovat rakkautta ihmisiä kohtaan, jotta emme tekisi toisillemme pahaa. Täytyy miettiä, mikä tarkoitus milläkin lauseella on. Mitä sillä on haluttu sanoa?
Mielestäni kaikella on vain hyvä tarkoitus ja hyvään se lopulta johtaakin.
kirjallisuusanalyysi
Lasten kirjat
Itselleni tutuimpia satukirjoja ovat Selma Lagerlöfin Peukaloisten retket (Nils Holgerssons underbara resa), Astrid Lindgrenin (Pippi Långstrump, Emil i Lönnereberga, Karlsson på taket, Bröderna Lejonhjärta) monet kirjat ja H.C. Andersenin kirjat. Kirja voi olla lapselle niin kuin aikuisellekin aina lukunautinto. Tampereen yliopistossa kirjallisuuskursseilla analysoimme kirjoja syvemmin. Kirjailijallahan ei ole motivaatiota kirjoittaa, ellei hän sisällytä kirjaansa jotakin sanomaan. Hän voi haluta ottaa kantaa johonkin yhteiskunnalliseen ongelmaan tai kertoa, miten selviytyä jostakin elämän ongelmatilanteesta. Kirjailijalla on aina kirjassaan joku tarkoitus ja tavoite lukijansa suhteen, muuten hänen voisi olla hankala saada inspiraatiota kirjoittaa.
Astrid Lindgrenin kirjoista näkyy selvästi, kuinka hän haluaa toimia lasten psykologina. Hahmot satukirjoissa ovat kuvitteellisia eivätkä tapahtumat ole totta. Eletään mielikuvitusmaailmassa, mutta silti lapsi oppii kirjoista, kuinka tärkeää on rakastaa lähimmäisiä, mikä on oikein ja mikä väärin. Opettaminen on kirjailijalle tärkeä asia. Sadussa tapahtumat ovat siis kuvitteellisia eikä totta, mutta tärkeintä onkin ymmärtää kirjan sanoma.
Aikuisten satukirja
Monelle uskominen Jumalaan tai Jeesukseen on vaikea asia. Monesti kaikki ihmeet tekevät uskomisen vaikeaksi. On vaikea ymmärtää luomiskertomuksia, kun rinnalla on tieteellisiä selityksiä maailman synnystä. Toisaalta mielestäni tiede ei poissulje samanaikaisesti raamatun kertomuksia elämän alusta. Raamatussahan kysymys voi olla vertauskuvallisesta maailman synnystä. Se kuvaa sitä, kuinka ihmisen elämään tulee pahuutta ja hyvyyttä myös maailman synnyn yhteydessä. Elämässä on kaikenlaisia houkutuksia sekä hyviin että pahoihin tekoihin. Ehkä ihmiset ajattelevat liian konkreettisesti asioita.
Otetaan toinen Jeesuksesta ja hänen kävelystään veden päällä. Tavallisen ihmisen on mahdotonta uskoa, että Jeesus todella käveli veden päällä. Hänen opetuslapsensahan alkoi vajota, kun olisi pitänyt myös pysyä veden pinnalla. He pyysivät apua mestariltaan. Tässäkin voisi sanoa, että ehkä konkreettista veden päällä kävelyä ei ole koskaan tapahtunut vaan kysymys oli vertauskuvasta. Kun meiltä menee usko elämään ja elämän hyvyyteen, alamme vajoamaan masennukseen ja kaikkeen muuhun ikävään. Meidän on osattava pyytää apua, jotta uskomme elämään säilyisi. On mahdotonta tietää 2000 vuoden takaisista asioista, ovatko ne konkreettisesti tapahtuneet vai ovatko ne esimerkiksi raamatussa esitetty vain opettavina tarinoina kuten vaikkapa Astrid Lindgrenin satukirjoissa. En pysty näkemään 2000 vuotta taaksepäin enkä pysty ottamaan kantaa ihmeitten konkreettisuuteen.
Veljeni Leijonamieli on kirja, jota voisi ajatella satukirjaksi vakavasti sairaalle lapselle. Se helpottaa varmasti lapsen elämää. Raamatusta voisi ajatella, että se on aikuisten (ja miksei lastenkin) satukirja niille, jotka eivät kykene uskomaan raamatun tapahtumia todeksi. Voihan ajatella vaikka raamatun henkilöt täysin kuvitteellisiksi hahmoiksi, mutta sanomapa onkin kaikkein tärkein. Kirjailijoille oman sanoman välittäminen heidän kirjassaan on kaikkein tärkein asia. Samalla tavalla raamatussa on sanoma tärkein ja se on rakkaus. Ihmiset voivat toki itse päättää, uskovatko vai eivät raamatun tapahtumiin ja henkilöihin. Kuitenkin tuo kirja on olemassa. Voidaan myös sanoa, että Jumala on sama asia kuin raamattu. Koska raamattu on olemassa ja sen voi konkreettisesti nähdä, niin myös kirjan sisältö on tietenkin konkreettisesti olemassa. Jos raamattu on sama asia kuin Jumala, niin on mahdotonta väittää, ettei Jumalaa ole olemassa.
Rakkauden henki
Kirjailijat, jotka ovat kirjoittaneet raamatun, ovat kirjoittaneet rakkaudesta ihmiskuntaa kohtaan. Raamattu kertoo, että Jumala on rakkaus. Joka ei tunne Jumalaa, ei tunne rakkautta, sillä Jumala on rakkaus. Jumala sanaa voi siis käyttää synonyymina sanalle rakkaus. Ihan jokaisessa asiassa raamattu opettaa, kuinka meidän tulee kohdella lähimmäisiämme.
Moni kokee hirveänä ja kauheana asiana, kun raamatussa puhutaan helvetin tulesta. Moni saarnamies suorastaan uhkailee ihmisiä helvetin tulella, että nämä alkaisivat uskomaan Jumalaan. Siinä he tekevät kuitenkin väärin. Raamattu sanoo ”älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi, sillä millä te mittaatte, sillä teille mitataan”. Ihminen on sellainen, että jos häntä lyödään henkisesti tai fyysisesti, niin hän lyö automaattisesti takaisin. Helvetin tuli -ajatusta käytetään siis monissa lahkoissa väärin. Ei Jeesus mennyt ketään henkilökohtaisesti uhkailemaan ja sanomaan, että sinä joudut helvettiin. Päinvastoin hän meni ja antoi anteeksi, oli valmis kääntämään toisenkin posken. Jos pahalle vastataan pahalla, niin konfliktit ihmisten välillä vain paisuvat ja saattavat joskus johtaa jopa väkivaltaisiin tekoihin. Raamattu ei hae väkivaltaa vaan sovintoa ja iloa ihmisten välille.
Jälleen muistutan, että ne, jotka eivät uskoa Jeesukseen, voivat uskoa hänen ajatuksiinsa ja opetuksiinsa. Hän tarkoitti hyvää ihmisten välille, ei riitoja. Hän halusi ihmisten auttavan toisia ja rakastavan lähimmäisiään. Siinä ovat kaikki raamatun ajatukset kiteytettynä lyhyesti. Voimme siis ajatella, että raamatun henkilöt esim. Jeesus ja opetuslapset ovat keksittyjä mielikuvitushahmoja, mutta sanoma kirjalla silti on. Koska meillä on kirja, jota nimitetään raamatuksi ja tuo kirja sisältää kirjoitettua tekstiä, emme voi väittää, että kirjaa ei ole olemassa. Kirjassa on henkilöitä, joista voimme uskoa, että he ovat todella eläneet 2000 vuotta sitten tai sitten emme usko. Se onkin oikeastaan epäolennaisempaa kuin kirjan sanoman etsiminen ja löytäminen. Se sanoma on yhdellä sanalla sanottuna sana rakkaus. Rakkaudella tarkoitetaan sovintoa, lähimmäisten auttamista, toisen kärsivän ihmisen auttamista ja hyväksymistä.
Jeesus meni syntisten ihmisten keskelle ja hyväksyi nämäkin. Me emme saa siis tuomita vaan tuoda rakkautta ja anteeksiantoa elämään. Tällä tavalla saamme elämää muutettua paremmaksi ja maailmasta paikan, jossa on hyvä hengittää. Tämä pitäisi muistaa, vaikka kuinka välillä tunnemme kiukkua, kun asiat eivät suju. Spontaanisti vihastumme lähimmäiseen, mikä ei ole hyvästä. Toisaalta vihastuminenkin on luonnollinen piirre, mutta jos se johtaa kokonaan toisen ihmisen hylkäämiseen, se on jo vahingollista. Riidat päättyvät, kun itse antaa anteeksi. Se, joka antaa anteeksi, voi olla ylpeä teostaan. Väärää ylpeyttä on ajatella itse olevansa oikeassa ja sen vuoksi ei voi antaa anteeksi. Se ei tee kenellekään mitään hyvää eikä anna anteeksiantamattomalle henkilölle mitään palkintoa, josta voisi nauttia.
Helvetin tulesta raamatussa puhutaan sen vuoksi, että suojelisi ihmisiä. Ihmisillä voi olla tahto loukata toista ja aiheuttaa mieliharmia sekä kaikenlaista pahaa. Nyt, kun elämässä on pelko helvetin tulesta, emme voi tehdä tuota pahaa, mikä on hyvä ja positiivinen asia. Se johtaa auttamattomasti siihen, että emme hylkää lähimmäisen rakkautta ja teemme sovintoja. Ydinajatus on siis maailman kaunein. Ehkä kukaan ei todellisuudessa joudu koskaan mihinkään helvettiin vaan uhka raamatussa on luotu vain siksi, että emme tekisi toisillemme pahaa. Tämä kai elämässä pitäisi olla tärkein asia.
Jyrkkyys
Taistelen pahaa vastaan joka päivä. Eräs ihminen kertoi, kuinka raamattu opettaa varustautumaan pahaa vastaan. Siteeraan nyt kirjaa:
Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja avaruuden pahoja henkiä vastaan. Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus, niin että kykenette pahan päivän tullen tekemään vastarintaa ja selviytymään taistelusta pystyssä pysyen. Seiskää lujina! Kiinnittäkää vyöksenne totuus, pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan ja sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan evankeliumia. Ottakaa kaikessa suojaksenne uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa pahan palavat nuolet. Ottakaa myös pelastuksen kypärä, ottakaa Hengen miekka, Jumalan sana. Tehkää tämä kaikki rukoillen ja anoen. Rukoilkaa joka hetki Hengen antamin voimin. Pysykää valveilla ja rukoilkaa hellittämättä kaikkien pyhien puolesta (Ef. 6:12)
Tämä ihminen jatkoi vielä kertoen, että Jumala on antanut meille aseet tätä taistelua varten Sanassaan ja rukouksessa. Vain niiden avulla voimme päästä irti pahan usein niin salakavalasta otteesta. Ihminen, joka kokee olevansa hädässä ja ahdistuksessa, voi siis turvautua raamatun sanaan. Häntä on voitu syyllistää viattomasti. Ihminen, joka todella kokee näin, on oikeutettu turvautumiseen. Jos hän kokee itsensä vihatuksi, mitä raamattu ei hyväksy, on oikein ilmaista, että ystävää vihaava on ansainnut tuomion. Se siis kertoo jälleen vain yhden asian, sen, että viha on aina väärin. Jos viestin vastaanottaja ei vihaa toista ihmistä, niin eipä hänellä ole mitään syytä pelätä tuomiota. Tällainen uhkahan on vain hyväksi, sillä viha luo vihaa ja ystävyys ystävyyttä. Helvetin tulen tarkoitus raamatussa on vain hyvä, koska se ohjaa ihmisiä vain rakastamaan ja olemaan hyviä toisilleen. Siinä ilmauksessa ei ole mitään pelättävää.
Voimme siis todeta, että raamattu ohjaa ihmistä rakastamaan. Puheet helvetistä ja saatanasta ovat vain hyväksi, sillä ne estävät käytännön arjessa tekemästä pahaa toiselle. Ne ovat siis raamatun suojamekanismi. Sanat voivat tuntua aluksi pelottavilta, mutta tarkempi tarkastelu osoittaa, että ne ovat vain sanoja.
Saatana itse asiassa todella näkyy elämässä. Ajatellaanpa ihmistä, joka vaikka on lenkillä luontopolulla ja satuttaa jalkansa kiveen. Se käy kipeää ja aiheuttaa reaktiona kiroilun ”saatana, kun sattuu”. Juuri se, että sattuu tuota pahaa, sanotaan saatanaksi. Raamatun kielessä kaikkea pahaa voidaan sanoa saatanaksi. Ihminen ei tietenkään itse halunnut, että hänen jalkaansa sattuu, kun hän lyö sen kiveen. Ihminen ei itse siis tehnyt mitään väärää vaan tuo kipu jalkaa tuli ihmisen ulkopuolelta siitä maassa olleesta kivestä, johon hän löi jalkansa. Siis ihminen ei oikeastaan itse ole paha vaan se pahuus on voima, joka tulee ihmisen ulkopuolelta. Siispä emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja avaruuden pahoja henkiä vastaan pitää paikkaansa. Kukaan ihminen ei siis oikeastaan ole paha millään tavalla.
Raamatussa siis nimitetään kaikkea pahaa saatanaksi ja kaikki hyvä on Jumalasta. Sen ihmeellisemmästä asiasta ei ole kyse. Nuo ns. kirosanat voivat tuntua pahoilta ja pelottavilta, mutta kuitenkin on niin, että raamatussa pahoista asioista puhutaan raamatussa voimakkailla sanoilla siksi, jotta me ihmiset ymmärtäisimme rakkauden merkityksen ja tärkeyden. Raamatun rakkaus ei todellakaan tarkoita naimisiin menoa tai seurustelua. Ydin on kuitenkin siinä, että kirja opettaa rakkautta. Yksi asia on hyvä muistaa: ”Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan”. Raamattu opettaa, että viha johtaa tuohon väärän henkivallan alaisuuteen ja pahaan. Sydämen äänten kuuntelu on toinen ydinasia. Pysähdy ja kuuntele! Haluanko loukata toista vai välittää? Uskossa puhutaan Jeesuksen ottamisesta sydämeen. Se tarkoittaa, että lopetan loukkaamiset ja ilkeilyt ja alan rakastamaan toisia ihmisiä tuomitsematta. Tiedostan sen, että hylätessäni toisen, olemalla ilkeä teen toiselle pahaa, mutta se pahuus aiheuttaakin itselleni vielä pahempaa kärsimystä. Sekä minulle itselleni että lähimmäiselleni on parasta olla ystävä ja antaa anteeksi. Välittämällä voi parantaa elämän laatua. Viha luo vaikeuksia elämässä itselle ja myöskin vihan kohteelle. Raamatun kohta ”Joka veljeensä vihastuu, on ansainnut oikeuden tuomion” opettaa todella kauniin asian. Ensiksikin sen, että viha satuttaa ja hankaloittaa lähimmäisen elämää joskus todella kohtuuttomasti ja toisaalta siitä koituu lopuksi vain itselle harmia. Elämä on paljon helpompaa ilman vihaa. Kostaminen elämässä ei myöskään johda mihinkään hyvään.
Hyvä ja paha
Raamattu on kuvaus hyvästä ja pahasta. Näille on annettu omat nimensä. Jumala edustaa kaikkea hyvää. Raamatun sanoma on yksinkertainen ja sen voi sanoa yhdellä sanalla ”rakkaus”. Se opettaa ihmisiä rakastamaan toisiaan ja jättämään riidat. Jos kirjassa esiintyy uhkauksia, ne eivät ole tarkoitettu ketään tuomitsemaan vaan ohjaamaan rakkauteen ja kaikkeen hyvään ihmiskunnassa. Pelote esimerkiksi helvetistä on tarkoitettu vain sitä varten, että emme riitelisi. Onko helvettiä olemassa, on jo toinen kysymys ja siihen ei tässä ole tarkoitus ottaa kantaa? Helvetin tulihan voi olla keksitty raamattuun, jotta emme tekisi toisillemme pahaa eli sen perimmäinen tarkoitus on ohjata ihmisiä hyvään elämään ja lähimmäisen rakkauteen. En ota kantaa raamatun henkilöiden olemassaoloon tässä viestissä mitenkään. Niistä saa jokainen itse päättää.
Sanoman etsiminen
Se, mitä elämälle tapahtuu, kun toimii raamatun opetusten mukaan, voi nähdä vain kokeilemalla. Kokeile. Kun sinua lyödään, käännä toinenkin poski. (Huom! Lyömisellä ei tarkoiteta konkreettista iskua vaan esim. jos joku lyö sinua jotenkin henkisellä tavalla poskelle.) Katso, mitä tapahtuu. Älä jätä hommaa kesken vaan seuraa tapahtumien kulkua. Kun sinulla on mielessäsi, että nyt tuomitsen tuon ihmisen teon, niin jätäpä tuomitsematta. Mieti sitä elämän konkretiaa, mihin tuomitseminen johtaa. Johtaako se siihen, että sinut tuomitaan. Näitä raamatun juttuja voi testailla, miten ne realisoituu elämässä. Sen jälkeen voit sanoa, onko raamattu totta vai ei. Ehkä helpointa on tutkia aluksi uutta testamenttia. Jos joskus haluat siteerata raamattua, muista, että sanat ovat raamatun kirjoittajien kirjoittamia eikä sinun omiasi.
Ihmeet
Niitäkin tapahtuu vielä tänä päivänä. Näistä voit lukea internetistä esimerkiksi Nokiamission ja rukousystävät ry:n kotisivuilta. Jotkut nauravat ihmeille, mutta tosiasia on, että parantumista esimerkiksi imusolmukesyövästä on tapahtunut. Tiedemiehetkin ja lääkärit ovat joutuneet myöntämään ihmeet. Jos pyörätuolissa oleva ihminen lähtee kävelemään, niin ei lääkäri voi sanoa, että ei se kävele. Naurajilta tekisi mieleni kysyä, mitä pahaa sairauksista paranemisessa on. Mieluummin ainakin itse eläisin kuin kuolisin syöpään. Onko kyse periaatteellisesta vastustuksesta uskoa kohtaan, josta itse ei oikeastaan tiedä mitään, kun ei ole asioista lukenut ja niihin todella perehtynyt.
En itse kiellä Jumalan olemassaoloa enkä myöskään tässä viestissä sano uskovani Jumalaan. Pidän sen omana asianani. Haluan vain sanoa ei-uskoville, että etsivät raamatun sanoman eivätkä miettisi sitä, onko Jumalaa olemassa vai ei. Ehkä sieltä kuitenkin löytyy jotain. Vaikka et uskoisi raamattuun, testaa sen opetuksia.
Raamattu itse sanoo, että Jumala on rakkaus. Löytyykö rakkautta raamatusta? Jos löytyy, niin silloin olet jo löytänyt Jumalan, sillä Jumala on rakkaus. Kokeile anteeksiantamista, älä tuomitse, puhu hyvää toisista.
Toinen kysymys, jonka lopuksi haluan esittää mietittäväksi on, löytyykö raamatusta pahaa? Jumalan lait (10 käskyä) ovat rakkautta ihmisiä kohtaan, jotta emme tekisi toisillemme pahaa. Täytyy miettiä, mikä tarkoitus milläkin lauseella on. Mitä sillä on haluttu sanoa?
Mielestäni kaikella on vain hyvä tarkoitus ja hyvään se lopulta johtaakin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.