Miksi käännyitte?

Moni ev.lut. jäsen on ns. tapajäsen. Ei edes kiinnosta ottaa selvää mitä se Luther oikein ajoi takaa tai mikä mies hän oli.
Ev.lut. kirkolla on tylsä maine, sitä pidetään valtion laitoksena.
Itse todella koin etten saa sieltä yhtään mitään, mutta en kyllä edes yrittänyt hakea sieltä mitään.

MAP-kirkko viehätti ihanalla musiikilla ja kuvilla ja yhteenkuuluvaisuuden tunteella..Kaikki oli todella ihanaa!
Sitten koitti arki ja huomasi todella olevansa naimisissa kirkon kanssa ja ikäänkuin "pakkositoutunut" siihen...Alkoi ahdistaa ja piti päästä pois. Alkoi perhe-elämä olla kireää ja pahantuulista...
Kirkon historia on myös aika kyseenalainen mm. moniavioisuuden, temppelitoimitusten, vapaamuurariyhteksien, verisovituksen takia. Näistä ei puhuta kirkossa..Jos kirkko olisi tosi Kristuksen kirkko, sillä ei olisi mitään peiteltävää tai kiellettyä puheenaihetta. Kaikki kirkonvastainen on heidän mielestä paholaisesta...Voisiko se olla päinvastoin? JÄseniä kehoitetaan kestämään vastoinkäymisiä joita he kokevatkin, mutta olisiko se sittenkin että paholaisella on jalansija kirkossa?

Lammasten vaatteissa he tulevat....nii-in...
Kääntymys on ihanaa, niin ihanaa ettei se todellakaan voi olla totta. Kannatti käydä se koulu, olen nyt askeleen lähempänä Jumalaa ja taidan palata siihen ev.lut.kirkkoon!!!

huomasin kírkon ja sen julistaman evankeliuumin olevan totta. Olin usein mielessäsi ajatellut alkukirkkoa ja sitä, että ev.-lut. kirkossa ei ollut sen piirteitä. Kuitenkaan ilman lähetyssaaraajien opetuksia en tullut ajatelleeksi pitemmälle, vaan junnasin entisessä ilman, että se sain selkeyttä uskonnollisiin kysymyksiini.

Sen ymmärtäminen, että Kristus todella perusti kirkon, jossa oli mm. 12 apostolia, oli merkittävä lähtökohta. Mattiaksen valinta Juudaksen tilalle Kristuksen pois menon jälkeen osoitti, että tuon organisaation oli tarkoitus jatkua. Luopumus tuli, mitä se ollut vaikea huomata, kun siihen vähän viitattiin.

Mormonin kirjalla "muiden lampaiden" pyhänä kirjana oli tietenkin suuri merkitys. Sain siitä vakaumuksen ilman ihmeellisiä elämyksiä, mutta sellaisen, etten voi epäillä sen aitoutta.

Pyhä Henki todisti minulle että Jeesuksen Kristuksen Kirkko oli juuri sitä, mitä sen nimi ja lähetyssaarnajat sanoivat sen olevan.

Huolimatta suuresta aktiivisuudestani Luterilaisessa kirkossa ja hyvistä mahdollisuuksista sen piirissä tiedän tehneeni oikean valinnan.

Kasvoin hyvinkin aktiivisessa luterilaisessa kodissa. Kävin isäni kanssa kirkossa ja hän toi omalla esimerkillään uskoaan esille. Kuitenkaan se ei kolahtanut sen enempää, vaan kaikki oli jotensakin etäistä ja laitosmaista.
Kävin rippikoulun. Luultavasti odotin siltä jotakin syvällisempää, mutta jäi tunne, että se oli vain pakollinen kuvio aikuiseksi siirryttäessä.
Luterilaisuudessa minua vaivasi erikoisesti se, että vaikka puhuttiin käskyistä ja moraalista, niin kovin harvat elivät sen mukaan. Kaikki oli vain sanahelinää. Usko ei näkynyt millään tavalla ihmisten elämässä.
Samaa olen huomannut nykyäänkin. Esim. uskova henkilö saattaa käyttää rumaa kieltä, eli kiroilla. Toinen asia on yleinen moraalittomuus.
Muistan kuinka ihan vakavasti ajattelin silloin 70-luvulla, että kunpa jostakin löytyisi yhteisö, jossa ihmiset eläisivät Raamatun opetusten mukaan. Erityisesti minua vaivasi nuorison holtiton elämä. Olinhan silloin itsekin nuori.
Kun sitten luokkatoverini kautta tutustuin MAP-kirkkoon ja ennen kaikkea samanikäisiin nuoriin, tiesin, että tässä oli etsimäni järjestö. Juuri evankeliumin mukainen elämä, se valo, joka noista nuorista loisti, sai minut kiinnostumaan. He kertoivat avoimesti uskostaan ja elivät sen mukaan.
Lukuisat Pyhän Hengen kautta tulleet rukousvastaukset ovat vahvistaneet todistustani vuosi vuodelta. Vain sillä on merkitystä viimekädessä.
Mitä enemmän olen vuosien aikana tutustunut luterilaisuuteen ja muutamiin muihinkin uskontokuntiin ja lukenut heidän itsensä julkaisemia kirjoja, sitä varmemmalta on tuntunut, että olen oikealla tiellä.
Yli kolmekymmentä vuotta on takana, enkä ole katunut päivääkään ratkaisua, jonka silloin tein.

Nimettömälle, pettyneelle nimimerkille haluan sanoa, että ainakaan minulta ei ole koskaan salattu mitään negatiivistakaan tietoa. Mieluummin päin vastoin.
Olin ollut jäsen ehkä muutaman kuukauden, kun eräs seurakunnan veli lykkäsi käteeni erään antimormonin kirjoittaman kirjan ja sanoi, että lue ja kun olet lukenut, niin tule juttelemaan. Minä luin ja kieltämättä olin lievästi sanottuna ihmeissäni, mistä oli oikein kysymys.
Vakavana kävelin tuon veljen luo. Juteltiin useampi tunti ja kun sieltä lähdin pois, tuskin jalat koskettivat maata. Niin oli iloinen ja kevyt olo. Hän auttoi minua ymmärtämään tiettyjä asioita, näkemään millaisia keinoja vastustajat käyttävät kirkon mollaamisessa ja myöskin opin ymmärtämään, että eivät kirkon johtajat eivätkä jäsenet ole olleet eivätkä ole täydellisiä tai erehtymättömiä.
Tärkeintä kuitenkin oli se, että Pyhä Henki todisti tuon keskustelun aikana, että olin tehnyt oikean ratkaisun.
Tulipa vain mieleeni, että eipä rippikoulussa kerrottu, kuinka Martti Luther vihasi ja halveksi juutalaisia ja kuinka natsit käyttivät Lutherin kirjoja propagandavälineenä saadakseen kansan hyväksymään hirmutekonsa juutalaisia kohtaan.
Eipä siellä kerrottu myöskään kuinka juuri Lutherin kehotuksesta valtaapitävät tappoivat jopa 100 000 kapinoivaa talonpoikaa, kun nämä peräänkuuluttivat oikeuksiaan.

Liittymiseni tapahtui aivan liian hätiköiden. Jos olisin tutkinut enemmän, en olisi liittynyt, ja säästynyt paljolta.

kirkkoon ja kasteeni.
Hetkeäkään en ole katunut sitä.
Sinäkin saat tietää onko tämä totta kun luet ja pohdit ja sitten kysyt vilpittömästi rukouksessa, niin saat vastauksen lämpimänä varmuutena Pyhän Hengen kautta.
Älä kuuntele paholaisen joukkoja!
He eivät halua että kukaan löytäisi totuuden.
Siksi vastustus on niin kova, niinkuin voit täältä keskustelustakin huomata.