Halpaa vaiko tosi kallista

Jos koko päivän ruoka on 5-7 euroa niin on se kyllä halpa. Kerta-annoksesta se taasen on paljon tai ainakin liikaa monille, työssä käyvillekkin liikaa kun kyseessä siis jonkun ruokalan hinnat.

Kyllä se aika paljon maksoi 2010 -2013 vuosien välillä.
Äiti oli ei pystynyt syrjäkylällä olevassa mökissään asumaan yksin enää. Hän käveli rollaattorin avulla, oli hoitokotiin muuttaessaan jo pahasti muistisairas, painoa oli kuitenkin vähän yli 60 kg.
Äitini oli jollakin tapaa kunnallisessa, joka kuitenkin oli ainakin silloin yksityinen, vanhusten hoitoyksikössä niin ei se mitään halpaa lystiä ollut kävelykykyiselle vanhukselle.

Äitini eläke oli vähän päälle 1000€/kk.
Äitini maksoi säästöistään hoitonsa niin kauan kun pystyi omin jaloin kävelemään.

Hoitokodissa asuntona oli "yksiö". Periaatteessa siellä olisi voinut laittaa ruokaa, mutta hella ja jääkaappi olivat irti sähkoverkosta, valot paloivat vessassa läpi yön. Asunnon ovessa liiketunnistin ja automaattilukitus. Saattaja haki syömään ja toi takaisin tai toi ruuan äidin huoneeseen. Sen lisäksi hoitaja kävi äidin luona antamassa lääkkeet 3 krt päivässä, muuten äiti oli täysin yksin.
Oli turvaranneke ja puheyhteys toimistoon, mutta eihän äiti tajunnut mistä se ääni hänen huoneeseensa tulee (kaiutin oli näkyvillä). Luuli milloin kenenkin tutun tai tuntemattoman vainoavan häntä. Ei minkäänlaista harrastetoimintaa, ei kuntoutusta, ei mitään yhteistä tekemistä eikä ajan viettoa muiden asukkaisen kanssa tms. Lääkäri kävi jos erikseen kutsuttiin, ei ollut säännöllisiä tarkistuksia.

Asuminen, ruoka, pyykkien pesu, siivous ja hoitajien "läsnäolo" maksoivat kuukaudessa äidilleni yhteensä 1850€.
Tähän olisi saanut kunnalta jotain maksua alentavia hoitoseteleitä, mutta ne olivat kunnassa äidin muuttovuodelta (meni paikkaan helmikuussa) loppu. Seuraavalle vuodelle niitä anottiin, mutta, näin minulle vastattiin, etusijalla olivat ne jotka olivat niitä aiempina vuosina saaneet. Seteleitä ei riittänyt äidille toisenakaan vuonna.

Äitini maksoi itse vaippahousut (5-8 kpl/pvä) teki kuukaudessa jotain 200€ . Tähän päälle vessapaperit, shampoot, hammastahnat, ihon hoitoon tarvittavat rasvat + lääkkeet yhteensä n. 300€/kk.
Pari vuotta äiti pystyi käymään pesulla jollakin lailla ja vaihtamaan vaipat. Ei hänen hygieniansa kovin hyvällä tasolla ollut. Monesti oli likaiset vaatteet päällä ja petivaatteissa ulostetta.
Asun kaukana, ei sinne yksinhuoltajana pienten lasten kanssa päässyt edes joka kuukausi käymään. Oli pakko luottaa hoitolaitokseen, vaikka epäilytti kovasti.

Kun äiti oli kaatunut yksin pesulla ollessaan ja mursi lonkkansa hän joutui täysin vuoteen omaksi. Kustannukset putosivat huomattavasti. Vaipat, vessapaperit, rasvat, lääkkeet, täysi hoito tulivat nyt, siinä samassa hoitolaitoksessa, ns. julkisen palvelun kautta.
Siinä vaiheessa äiti maksoi enää eläketuloistaan otetulla maksulla. Äidille jäi joku suojaraha, n. 10-15% eläkkeestä. Hän maksoi enää alle 900/kk.
Onneksi hänen ei tarvinnut montaa kuukautta vuoteen omana maata. Äiti yritti koko valveillaoloaikansa päästä pois sängystä. Se oli jotain aivan hirveää katsottavaa. Luurankomaisen laiha ihminen pyytää koko ajan auttakaa auttakaa ja yrittää nousta. Ei syönyt, ei paljon juonut. Hoitajien mukaan jokainen päivä oli samanlainen, eikä rauhoittavaa lääkitystä muka voinut antaa kun niihin kuolee. Silloin ajattelin miksei Suomessa ole eutanasia-mahdollisuutta. Olisin maksanut melkein mitä tahansa siitä että äitini loppuelämä olisi ollut erilainen.
Kuollessaan äitini painoi vajaat 45 kg. Ei ollut painava arkku kantaa.

Äidin loput säästöt riittivät hautajaiskustannuksiin.
Äidin mökki mätänee paikalleen. Sen arvo on tasan sähköliittymän verran, polttaakaan sitä ei voi, siitä tulisi ongelmajätettä ja palojäänteiden kaatopaikalle kuskaaminen maksaisi yli 1000€. Maapohjan arvo vajaat 500€/hehtaari. Sitäkään ei kannata kenellekään myydä sillä hinnalla. Puusto kasvaa sen vähän minkä kasvaa niillä perukoilla. Maa ei tuota mitään, mutta ei viekään rahaa yhtään joten en tee sille mitään. Onpahan minulla ja lapsillani maapala muistona mummostaan.

Toivottavasti näiden julkisuudessa olleiden kohujen myötä tämän hetken vanhusten viimeiset elin vuodet olisivat siedettävämmät kuin mitä minun äidin kolme viimeistä vuotta oli.

Siinä hoitokodissa missä omaiseni oli, asukkaan pyykit pestiin vain kerran viikossa.
Sen vuoksi läheiselläni piti olla todella runsaasti täysiä vaatekertoja.

Trikoovaatteet olivat kaikkein kätevimpiä. Eivät kutistuneet pesussa eikä konekuivauksessa. Puuvillaa ja trikoota voi myös pestä korkeammissa lämpötiloissa (oli usein molempia ulostesotkuja tai ruokaa vaatteissa) ja yhdessä lakanapyykin kanssa niissä isoissa pesukoneissa.
Keinokuituiset olisi joutunut pesemään erikseen matalammissa lämpötiloissa. Niihin olisi voinut matalamman pesulämpötilan vuoksi ulostebakteerijäämiä.