Organisaatiot eivät tuo pelastusta.

Mikään organisaatio ei ole pelastava vaan pelastuksessa on kyse suhteesta Jumalaan ja Jeesuksen Kristuksen meidän puolestamme antaman uhrin vastaanottamisesta.
Pelastumisen ytimessä on Jeesus. Hän on tie, totuus ja elämä.
Joh. 14: 1-6
"1. "Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun.
2. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa?
3. Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.
4. Ja mihin minä menen - tien sinne te tiedätte."
5. Tuomas sanoi hänelle: "Herra, me emme tiedä, mihin sinä menet; kuinka sitten tietäisimme tien?"
6. Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. "
Mikä kirkko sitten oikeastaan on tai voi olla: kun on kristitty Jeesuksen seuraaja, kuuluu tavallaan maailmanlaajuiseen kirkkoon - kirkko-sanan laajimmassa merkityksessä. Kirkkokuntarajoilla ei ole oikeastaan tässä merkitystä. Jumala näkee ja osaa tuomita ketkä ovat osa Hänen kirkkoaan.
Wikipediasta lainaus: " Laajimmassa merkityksessään sanalla kirkko voidaan viitata myös kaikki kristityt kattavaan (hengelliseen) yhteisöön."
Aiheeseen eli pelastukseen (ja kirkkoon) liittyen lainaus teoksesta Johdatus varhaisen kirkon teologiaan s.236-237:
Kirkon käsitteestä Augustinus kirjoitti mm seuraavaa: "Kirkkoon kuuluvat myös kaikki ne, jotka menneisyydessä ovat uskoneet Kristukseen, ja ne jotka tulevat uskomaan häneen.
Donatolaisia vastaan Augustinus opetti, että tässä maailmassa näkyvä kirkko on pyhistä ja syntisistä "sekoittunut ruumis", corpus permixtum. Hän perusteli näkemystään Jeesuksen vertauksella rikkaviljasta. Pellolla kasvaa vehnää ja rikkaviljaa, ja ne erotellaan vasta sadonkorjuun aikana. Augustinuksen mukaan vertaus kuvaa kirkkoa ja tarkoittaa sitä, että ihmiset eivät voi tuomita toisiaan - Jumala tekee sen aikanaan.
Donatolaiset ovat tavallaan oikeassa siinä, että kirkon Kristuksen morsiamena tulee olla "ilman tahraa ja ryppyä", mutta he tekevät väärin tehdessään jaon jo nyt.
Augustinos itse ratkaisi tämän ongelman tekemällä eron näkyvän ja näkymättömän kirkon välillä. Hänen mukaansa KAIKKI ULKONAISESTI KIRKKOON KUULUVAT IHMISET EIVÄT TODELLISUUDESSA KUULU KIRKKOON: on ihmisiä, jotka näyttävät kuuluvan kirkkoon ja käyttävät sen sakramentteja, mutta eivät silti ole osallisena rakkauden yhteydestä.
Donatolaiset EREHTYIVÄT TEHDESSÄÄN ULKOISEN; INSTITUTIONAALISEN JAON; KUN JAKO TODELLISUUDESSA ON HENGELLINEN JA JUMALAN ASIA. "
"Aikojen lopussa kirkko näyttäytyy todellisena, kun kristityt pääsevät elämään ikuista autuutta."
"Ainoastaan Jumala tietää, missä todellisen kirkon rajat kulkevat. Siksi hän sanoo, että pelastuvien joukossa on sellaisia, jotka tällä hetkellä ovat "ulkopuolella" eli hereetikkoja tai skismaatikkoja, kun taas sellaiset, jotka näyttävät kuuluvan kirkkoon, eivät kuitenkaan ole sisäpuolella."
Jotain donatolaisuudesta Wikipediasta:
Donatolaisten tärkeimpänä tarkoitusperänä oli kirkon pyhyys, joka heidän mukaansa riippui sen yksityisten jäsenten siveellisyydestä (vrt. aikaisempi novatiolaisuus); he halusivat erottaa vainon aikana horjuneet piispat ja papit, traditores (’luovuttajat’ eli ne, jotka olivat luovuttaneet Raamattunsa viranomaisille), vastustivat epäkristillistä valtakunnankirkkoa ja korostivat velvollisuutta kärsiä marttyyrikuolema uskon puolesta. Donatolaiset itse kutsuivat kirkkoaan ’marttyyrien kirkoksi’."
"Donatolaiskiista oli ensimmäinen ekklesiologinen kiista. Muun muassa Augustinus vastusti donatolaisia jyrkästi: hänen mukaansa papin henkilökohtainen arvottomuus ei hänen mukaansa tehnyt sakramenttien pätevyyttä kyseenalaiseksi[1]. Maanpäällinen kirkko on pyhien ja syntisten sekoittunut kokonaisuus (corpus permixtum) ja syntiset tuomitaan vasta aikojen lopussa."
Jehovan todistajat-uskonto muistuttaa tavallaan mennetten aikojen donatolaisia. Heistä tietyn kirkkokunnan/uskonnollisen yhteisön helmaan pitäisi olla koottuna puhdas pelastuvien valiojoukko eli vehnien pitäisi olla nätisti yhdessä vehnäaitassa ja rikkavilja pitäisi saada siististi ulkopuolelle tuon aitan.
Raamatun opetuksen mukaan asia ei kuitenkaan suju näin eikä sen tarvitsekaan sujua. Vehnää ja rikkaruohoa on sekaisin eri yhteisöissä ja kirkkokunnissa. Samassakin seurakunnassa/ yhteisössä on sekä vehnää että rikkaviljaa sekaisin. Jumala nimenomaan varoitti, ettei ihmisten tule toimia tuomareina vaan sen osaa vain Jumala.