Stalin ja Hitler solmivat elokuussa 1939 Molotov-Ribbentrop -sopimuksen. Siitä alkoi II maailmansota.
Suomalaiset ja kaikkien muidenkin maiden kommunistit olivat haltioissaan. Stalin oli kommnistien sankari jo vanhastaan, mutta nyt Hitleristäkin tuli kommunistien sankari. Kommunistit suorastaan palvoivat Hitleriä. Yksikään kommunisti ei kritisoinut natseja eikä Adolf Hitleriä.
Hitlerin palvonta loppui kesäkuussa 1941 kun Saksa hyökkäsi Nuvostoliitttoon. Samalla kommunistit "hautasivat" kaikki Hitleriä ja natseja ylistäneet muistonsa. Muistojen unohtaminen oli niin totaalista, että nuorempi polvi ei edes tiennyt kommunistien ja natsien aikaisemmasta yhteistyöstä. Tämän päivän kommunistitkaan eivät halua puhua siitä, tai jos puhuvat, kaikki tosiasiat vääristellään.
Suomalaiset ja kaikkien muidenkin maiden kommunistit olivat haltioissaan. Stalin oli kommnistien sankari jo vanhastaan, mutta nyt Hitleristäkin tuli kommunistien sankari. Kommunistit suorastaan palvoivat Hitleriä. Yksikään kommunisti ei kritisoinut natseja eikä Adolf Hitleriä.
Hitlerin palvonta loppui kesäkuussa 1941 kun Saksa hyökkäsi Nuvostoliitttoon. Samalla kommunistit "hautasivat" kaikki Hitleriä ja natseja ylistäneet muistonsa. Muistojen unohtaminen oli niin totaalista, että nuorempi polvi ei edes tiennyt kommunistien ja natsien aikaisemmasta yhteistyöstä. Tämän päivän kommunistitkaan eivät halua puhua siitä, tai jos puhuvat, kaikki tosiasiat vääristellään.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Miksi ihmeessä kommunistit olisivat erityisemmin ilahtuneen kahden ei-kommunistin välisestä sopimuksesta?
Siksi, että Natsi-Saksa oli tuolloin Neuvostoliiton liittolainen, ja se riitti kommunisteille, joille ohjeet tulivat Moskovasta.
"Kun sitten sota alkoi olla ovella vuonna 1939, niin kuka oli se mies, joka ensimmäisenä kiiruhti natsismia tukemaan? Se oli tietysti Stalin, joka tekemällä liiton Hitlerin kanssa auttoi tätä aloittamaan toisen maailmansodan. Ja sama Dimitrov, joka pitkässä puheessaan oli tuominnut kaikki natseja avustaneet puolueet, valtiomiehet ja valtiot, joutui Kominternin pääsihteerinä siunaamaan Hitlerin Puolaan kohdistuneen hyökkäyksen, ja sitten ymmärtämään niitä sähkösanomia, joita Molotov lähetti Hitlerille, kun tämä oli valloittanut Tanskan, Norjan, Hollannin ja Belgian ja hyökkäsi täydellä voimalla Ranskaan. Silloinhan Molotov Neuvostohallituksen nimissä jokaisen tämmöisen suuren voiton jälkeen onnitteli Hitleriä ja Kominternin johtajisto aina selitti, että Hitler oikeastaan taistelee edistyksen puolesta, koska maailman taantumusta edustivat juuri Hitlerin vastustajat, lähinnä Englanti ja Ranska, tietysti myös Amerikka."
Arvo Tuominen, Kremlin kellot, ss. 159-160.
https://www.finna.fi/Record/selma.134890
"Kahden ei-kommunistin välisestä sopimuksesta"? Kyllä kai Stalin oli kommunisti.
Ei ollut. Mikään Stalinin politiikassa ei edes yrittänyt viedä Neuvostoliittoa kommunismin suuntaan. Stalin muunmuassa vahvisti entisestään Leniniltä perimäänsä autoritääristä keskushallintoa, mikä on suoraan ristiriidassa kommunismin kanssa. Stalin ei missään vaiheessa pyrkinyt poistamaan yhteiskuntaluokkien eroja, vaan vain nostamaan oman oligarkkisen lähipiirinsä entisten hyväosaisten paikalle.
NL:n kommunistit olivat eri mieltä.Ja ovat Venäjällä vieläkin.
Stalin oli ja on heille sankari.Kuten myös täkäläisille maanpettureille.
Kyllä minä tiedän, että Neuvostoliittoa ja muita ”kommunistisia” maita kutsuttiin kommunistisiksi. Ei kukaan ole sitä kiistänyt. Mutta toistaiseksi kommunismia ei olla oikeasti kokeiltu missään muutaman kymmenen ihmisen pikkukylää suuremmassa mittakaavassa ja eritysesti mikään valtio ei ole ollut kommunistinen. ”Kommunistinen” puolue, joka ei pyri edistämään kommunismia, ei ole kommunistinen.
Stalin oli kommunisti suurin piirtein samalla tavalla kuin Jussi Halla-aho on vegaani, tosin sillä erotuksella Jussi ei väitä olevansa vegaani, mutta Stalin väitti olevansa kommunisti.
Siksi että Moskovan määräysten mukaan kommunistien piti toimia näin, ja siten edesauttaa NL:n liittolaista Natsi-Saksaa.
Norjankin kommunisteille tuli tämä tiukka määräys, ja sitä nämä tunnollisesti nudattivat.
Barbarossan alettua tuli käsky tuhotöihin, joista oli vahinkoa lähinnä Norjalle itselleen.
Puhut siis kommunisteista merkityksessä: 'henkilö, joka kannatti Neuvostoliiton "kommunistista" puoluetta',
etkä merkityksessä: 'henkilö, joka kannatti kommunismia'.
Tuo tarkennus olisi ihan hyvä lisätä silloin kun väärinkäsityksen vaara on ilmeinen, mutta ymmärrän kyllä, ettei sitä aina viitsi. Minäkin puhun yleensä pyöräilijöistä merkityksessä 'henkilö, joka pelaa tennistä' ja autoilijoilla tarkoitan tietysti 'henkilöä, joka myy autoja työkseen'.
Lopeta jo tuo saivartyelu ja paskan jauhaminen. Stalin oli kommunisti ja sillä selvä.
Voisitko nimetä muutaman Stalinin tekemän poliittisen päätöksen, jolla edistettiin kommunismia Neuvostoliitossa? Edes yhden?
Järjestäytyneet kommunistit ja epäilemättä suuri osa järjestäytymättömistäkin noudattivat Moskovasta tulleita määräyksiä tai toimivat ilman määräystäkin tavalla jota nämä arvelivat Moskovan haluavan.
Sen vuoksi on tasan oikein todeta : Kommunisti on henkilö, joka on kuuliainen Moskovan määräyksille, mutta joka ei kunnioita oman yhteiskuntansa määräyksiä ja toiveita.
Eli sinun mielestäsi sanoilla ”kommunismi” ja ”kommunisti” ei ole mitään tekemistä keskenään? Kommunistin määritelmään ei millään tasolla kuulu, että hän kannattaisi kommunismia, niinkö?
Minusta olisi luontevampaa kutsua Moskovan käskyjen kuuntelijaa ennemmin vaikka moskovistiksi, tai ehkä stalinistiksi, eikä kommunistiksi.
Kommunisti sanana viittaa minusta jollain intuitiivisella tasolla kommunismiin, en ihan tarkkaan osaa sanoa miksi. Ehkä tuo alkusointu jotenkin puhuttelee runoilijan sydäntäni. Minusta siis on niin, että henkilö, joka kannattaa kommunismia on kommunisti. Vähän samaan tapaan kuin henkilö, joka kannattaa sosialismia, on sosialisti ja henkilö, joka kannattaa kapitalismia, on kapitalisti. Ja feodalismia kannattaa feodalisti, militarismia militaristi, kitarismia kitaristi, ja niin edelleen.
He olivat joka tapauksessa kommunististen puolueiden jäseniä, joilla taas oli omat kriteerinsä jäseniksi pääsyyn.
Ei sitä kukaan ole kiistänyt. Tuohon maailmanaikaan ei vain ollut yhtäkään kommunistista puoluetta tai maata, joka olisi oikeasti kannattanut kommunismia.
Saksalaiset ja neuvostoliittolaiset kävivät syyskuussaa 1939 yhdessä sodan Puolaa vastaan. Joukot eteniväet etukäteen sovitulle linjalle, minkä jälkeen puna-armeijan joukost osallistuivat yhteiseen voitonparaatiin natsi-Saksan joukkojen kanssa. Tätä paraatia, jossa liehuivat rinnan sirppi- ja vasara- ja hakaristiliput, monen on vaikea uskoa. Mutta totta se on. Paraati on dokumentoitu hyvin ja siitä on olemassa muuan muassa paikan päällä kuvattu uutisfilmi (mahdollisesti useampiakin). Paraatin jälkeen Puolaa ei enää ollut. Saksa ja Neuvostoliitto jakoivat sen keskenään.
Neuvostoliiton ulkoministeri Vjatsheslav Molotov kehuskeli lokakuun lopulla pitämässään Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheessa Puolan valtauksen nopeaa ja menestyksekästä loppuun saattamista, Saksa-suhteiden mainiota tilaa ja saadun sotasaaliin määrää.
"Toiseksi täytyy viitata sellaiseen tosiasiaan, kuin Puolan täydelliseen sotilaalliseen lyömiseen ja Puolan valtion hajoamiseen. Puolan hallitsevat piirit ylpeilivät kovasti valtionsa ”lujuudella” ja armeijansa ”mahdilla”. Kuitenkin riitti lyhyt isku Puolan kimppuun ensin Saksan armeijan taholta ja sitten puna-armeijan taholta sen aikaansaamiseksi, ettei jäänyt jäljelle mitään tuosta Versailles'n sopimuksen rujosta luomuksesta"
-
"Mitä tulee sota-saaliiseemme Puolassa, se käsittää enemmän kuin 900 tykkiä, yli 10000 konekivääriä, yli 300 tuhatta kivääriä, yli 150 miljoonaa kiväärin patruunaa, noin 1 miljoona tykin ammusta, lähes 300 lentokonetta jne."
https://histdoc.net/pdf/molotov_31101939.pdf
”Puola – tuo Versaillesin rauhansopimuksen synnyttämä paskiainen on poistettu maailmankartalta! Kauan eläköön Neuvostoliiton ja Saksan ystävyys!”
Näin julisti M-R –sopimuksen toinen korkea allekirjoittaja, Neuvostoliiton ulkoministeri Vjatseslav Mihailovits Molotov.
http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/216658-punatahden-liitto-hakaristin-kanssa-–-brestin-salailtu-voitonparaati-2291939
Ja sitten marssittiin yhteisessä paraatissa pitkin Brestin katuja.
Linkki Huuskan mainioon juttuun lyhennettynä ja toimivana:
https://tinyurl.com/yawy5djj
Verellä ja raudalla halki Puolan lyöty veljellinen uusi raja sai nimen ”Rauhan raja” (Border of Peace”). Mutta vain kahden hyökkääjävaltion kielipelissä, muut – Puola itse ja koko ulkoinen maailma paheksui tätä ”riistanjakoa”.
Katso kuvia veljellisestä vehkeilystä ja juhlinnasta Neuvostoliiton ja Saksan edustajien kesken Brestissä 22.9.1939:
http://www.rferl.org/media/photogallery/history-world-war-soviet-union/26538932.html
Niin ihailivat IKL- ja Kokoomuslaisetkin, siitähän sitten syntyi se Talvisodan ihme, kun arvot ja ihanteet olivat yhteneväiset koko kansalla.
Kokoomus otti paljon mallia Saksan kansallissosialistisesra puolueesta.
Sotaan valmistautuva maa loi runsaasti työpaikkoja tehtaissa ja erilaisissa suureellisissa rakennusprojekteissa. Samalla Hitler kielsi ammattiliitot ja teki lakoista laittomia. Työntekijän kieltäytyminen tarjotusta työstä muuttui kielletyksi ja työpaikkaa sai vaihtaa vain työnantajien suostumuksella. Palkat laskivat Saksassa vuodesta 1933 vuoteen 1938 mennessä noin neljänneksellä.
Samanlainen kehityskulku työelämään olisi ollut odotettavissa myös Suomessa, mikäli oikeistovoimat olisivat päässeet sodan jälkeen valtaan.
”Suomen tuotantoelämä olisi täysin alistettu poliittiselle ohjaamiselle. Siinä porukassa, joka Suomessa olisi pitänyt valtaa Saksan voittaman sodan jälkeen, oli työnantajapuoli hyvin edustettuna ja osa heistä vieroksui sosiaalidemokraattista puoluetta voimakkaasti”, sanoo Jokisipilä.
Suomeen syntynyt pohjoismainen sosiaalidemokratia ja kansallissosialismi ovat toisilleen täysin vieraita, ja se olisi näkynyt myös työelämässä.
”Kokoomuksestakin löytyi niitä, joiden mukaan sosiaalidemokraattinen puolue pitäisi kieltää lailla, koska sillä on ideologiassa sama lähtökohta kuin kommunismilla. Nykyisen hyvinvointivaltion rakentaminen olisi jäänyt aivan alkutekijöihinsä.”
Jos demareita ei olisi kielletty lailla, vasemmiston toiminta olisi joka tapauksessa joutunut todella ahtaalle, ja puoluekartta olisi sodan jälkeen mennyt Suomessa uusiksi.
”Ehkä meillä olisi voinut olla samankaltainen järjestelmä kuin Itä-Saksassa, joka tosiasiallisesti oli yksipuoluejärjestelemä, mutta muitakin puolueita oli olemassa. Mitään äärivasemmistoa ei olisi ollut lainkaan ja sosiaalidemokraatitkin olisivat joutuneet hyvin ahdistettuun asemaan. Valta olisi ollut oikeistokonservatiivisen porukan käsissä.”
Demari jauhaa propadandaa ja piehtaroi omissa harhaisissa ajatuksissaan. Kokoomus oli demokraattinen puolue, joka kannatti demokratiaa. Natseja se ei ainakaan ihaillut. Sen kokoomus jätti suomalaisille kommunisteille ja maassamme toimineelle hyvin pienelle kansallissosialistiselle puolueelle.
SDP:n toiminta ei kielletty edes SDP:n aloittaman punakapinan kukistamisen jälkeen. Silloin se olisi ollut jopa perusteltua, mutta Suomen porvarit ovat suvaitsevaisia sosialisteja kohtaan.
Kokoomus ei ollut mikään demokraattinen puolue, kokoomus osallistui myös Mäntsälän kapinaan.
Natsien ihailu oli kokoomuksessa yleistä.
Kokoomuksen tunnuskin, ruiskukka, on perinteinen natsisymboli.
Kokoomus ei osallistunut Mäntsälän kapinaan. Maalaisliittokaa (nyk. keskusta) ei siihen osallisstunut, vaikka useimmat Mäntsälän kapinalliset olivat maalaisliittolaisia.
Tasavallan presidentti P. E. Svinhufvud komensi Mäntsälän kapinalliset lopettamaan kapinansa ja noudsttamaan lakeja. Svinhufvud oli kokoomuslainen.
Kokoomus osallistui Mäntsälän kapinaan, koko Kokoomuksen eduskuntaryhmä asettui tukemaan kapinallisia.
Aamuyöllä 1. maaliskuuta 1932 hallitus yritti vangita Hämeenlinnan kaupunginhotellissa kapinan johtoa pitäneen Lapuan liikkeen johtajiston, joka kuitenkin varoitusten ansiosta pääsi pakenemaan. Lapualaisten pettymys oli kova, kun lapuanliikettä tukenut ja lapuanliikkeen tukema Svinhufvud asettuikin heitä vastaan. Myöhemmin päivällä Kansallisen Kokoomuksen ministerit K. E. Kilpeläinen, Kyösti Järvinen ja Niilo Solja asettuivat tukemaan Lapuan Liikkeen vaatimuksia ja erosivat hallituksesta. Järvinen kuitenkin veti eroanomuksensa takaisin harkinnan jälkeen. Tämä oli heidän vastalauseensa pidätysyrityksille, jotka heidän mukaansa kärjistivät tilannetta, varsinkin kun tasavallan suojelulaki asetettiin voimaan. Koko Kokoomuksen eduskuntaryhmä asettui tukemaan kapinallisia, mutta hallitus ei kaatunut.
Toivo Horelli oli kokoomuksen ministeri ja natsien kannattaja ja antisemitisti
Kesän 1938 aikana Suomeen saapui noin 350 Saksasta lähtenyttä pakolaista, joiden joukossa oli noin 150 juutalaista. Jatkosodan sytyttyä kesäkuussa 1941 Saksa painosti liittolaistaan luovuttamaan heidät, ja asia oli esillä myös Gestapon päällikön Heinrich Himmlerin Suomen vierailun yhteydessä kesällä 1942.[2] Muutamaa kuukautta myöhemmin Horelli ja valtiollisen poliisin päällikkö Arno Anthoni järjestivät 27 pakolaisen luovuttamisen saksalaisten käsiin. Horelli oli antanut hänelle valtuudet hoitaa karkotukset pelkkänä poliisitoimena. Myös Anthoni oli Horellin tapaan saksalaismielinen ja juutalaisvastainen. Hieman aikaisemmin samana syksynä Horelli oli Anthonin aloitteesta esittänyt Gestapon Tallinnan päällikölle Martin Sandbergerille myönnettäväksi Suomen valkoisen ruusun ritarikunnan suurristiä.[15]
Luovutukset oli tarkoitus tehdä salaisesti, mutta asia päätyi hallituksen tietoon valtiovarainministeri Tannerin kautta. Vaikka presidentti Ryti ilmoitti erolla uhanneelle sosiaaliministeri Fagerholmille, ettei karkotuksia panna täytäntöön luovutettiin Gestapolle 6. marraskuuta 27 pakolaisen ryhmä, johon kuului kahdeksan juutalaista.[11] Horellin ja Anthonin suunnitelmissa oli jatkaa karkotuksia myös tämän jälkeen, mutta ne keskeytettiin lähinnä Tannerin ja Fagerholmin vastustuksen ansiosta. Horellin kerrotaan raivostuneen, kun valtiovarainministeri Tanner puuttui hänen toimivaltaansa. Myös useat sanomalehdet kritisoivat luovutuksia niiden tultua julkisuuteen.[2]
Viron valtionarkistosta löytyneiden dokumenttien mukaan saksalaisille Tallinnassa luovutetut juutalaiset surmattiin jo parin päivän kuluttua.[2] Horelli ja Anthoni kielsivät myöhemmin, että juutalaispakolaisten luovutus johtui heidän etnisyydestään.[16] Horelli perusteli päätöstään sillä, että karkotettavat olivat epäluotettavia rikollisia kuvaten heitä ”sabotööreiksi, vakoojiksi ja varkaiksi”.[17] Hallitukselle hän antoi selvityksen, jonka mukaan ainoastaan rikoksiin syyllistyneet karkotetaan.[18] Luovutettujen joukossa kuitenkin oli henkilöitä, joilla ei ollut rikosrekisteriä, eikä muillakaan ollut turvapaikkaoikeuden peruuttamiseen oikeuttaneita rikkeitä. Ainoastaan kahdella karkotetulla juutalaisella oli tuomio, toisella 10 kuukauden vankeusrangaistus salakuljetuksesta ja toisella sakkotuomio tuohon aikaan yleisestä säännöstelyrikkomuksesta.[11]
Horelli ei joutunut oikeudelliseen vastuuseen ihmisluovutuksista.[3] Liittoutuneet esittivät Horellin, Anthonin ja Valpossa työskennelleen Ari Kauhasen liittämistä sotarikollisten luetteloon marraskuussa 1944, ja myös Puolan hallitus teki asiasta erillisen pyynnön. Heitä ei kuitenkaan asetettu syytteeseen, koska Neuvostoliiton johtama valvontakomissio ei esittänyt vaatimusta Suomen viranomaisille.[19] Tämä johtui ilmeisesti siitä, että Neuvostoliitto oli kiinnostunut vain omiin kansalaisiinsa kohdistuneista sotarikoksista.[20] Horelli oli kuultavana ainoastaan eduskunnan entisen varapuhemiehen ominaisuudessa menettelyvirheestä syytteeseen asetetun Anthonin oikeudenkäyntiin liittyen. Hallitussihteeri Otto Brusiinin kuulusteluissa Horelli kieltäytyi kertomasta kenen aloitteesta pakolaiset luovutettiin ilmoittaen vastaavansa kysymykseen ainoastaan valtakunnanoikeudessa.[3] Brusiin sai Horellin puheista käsityksen, että saksalaisille luovutetut juutalaiset valikoituivat sattumalta ilman mitään erityistä syytä. Hänen mukaansa Horelli suhtautui kuulusteluihin erittäin kielteisesti ja puhui juutalaisista halventavaan sävyyn ”jutkuina”.[
Ei ole olemassa mitään lähdettä, jonka mukaan Himmler olisi painostanut luovuttamaan edes juutalaispakolaisia. Itse asiassa tämä on nimenomaan kiistetty.
Anthonin luovuttamat olivat nimenomaan vakoojia ja sitten oli se vaarallinen häirikkö, jonka poliitikot kuitenkin pelastivat. Yleensä vakoojilla ym. ei ole rikosrekisteriä. Pakolaisilla harvemmin enättää yleensä olemaan
Lue parempi tutkimus eli Rautakallion
Stalinilla oli sodan aikana ihailijoita myös demarien keskuudessa siitä hulimatta, että Stalinin 1930-luvun puhdistukset olivat tuolloin demareiden tiedossa.
Olavi Paavilainen ja Urho Kekkonen ihailivat varmuuden vuoksi molempia.
Krkkosella oli myös juutalaisvastaisia asenteita. Kun Kekkonen opiskeli Saksassa joskus 1920- ja 1930-lukujen vaihteen tienoissa, hän lähetti kirjeitä vaimolleen. Kirjeissä olirasistisia ilmauksia juutalaisita. Huom! Tämä tapahtui ennen kuin Hitler oli päässyt edes valtaan Saksassa. Jostakin kumman syystä, näitä Kekkosen juutalaisvastaisia lausuntoja ei ole käsitelty julkisuudessa.
Kommunisteilla on ollut aina korkeita ihanteita.
Ja matala käytäntö.
Neuvostoliiton ja natsi-Saksan yhteistyö oli hyvin läheistä kahden vuoden ajan 1939-1941. Kauppa kukoisti, oli kulttuurivaihtoa, sotilaallista yhteistyötä ja kaikkea muuta. Kommunistien mielestä Hitler oli kaikin puolin hyvä mies.
SDP.n leirissä oli myös niitä, jotka ihailivat Hitleriä.
Muuan Josif Stalin moitti ulkoministerinsä Vjatsheslav Molotovin suulla liittolaisena Adolf Hitlerin vastustajia Englantia ja Ranskaa "järjettömiksi" ja "rikollisiksi" näiden julistettua sodan Saksaa vastaan.
Että sellainen fasisminvastainen Kremlin kortteeraaja Herran vuonna 1939.
https://histdoc.net/pdf/molotov_31101939.pdf
Se, että Neuvostoliitto oli natsi-Saksan liittolainen II maailmansodan kahtena ensimmäisenä vuotena lähes unohdettiin sodan jö
älkeen. Neuvostoliitto harjoitti voimakasta propagandaa, johon kuului historian väärentäminen, ja suomettuneet suomalaisetkin unohtivat natsien ja kommunistien läheisen yhteistyön.
Moni suyomalainen luuli ja luulee vieläkin, että Neuvostoliitto oli sodassa natsi-Saksan kanssa koko II maailmansodan ajan. Tosiasiassa Neuvostoliitto ja Saksa olivat, kuten edellä on kerrottu, läheisiä liittolaisia sodan kahden ensimmäisen vuoden ajan.
Kyllä koira isäntänsä tuntee.
Fasismi, ja kommunismi ovat lopulta aika lähellä toisiaan.
Kun mennään tarpeeksi oikealle, tai vasemmalle, ympyrä sulkeutuu, ja päät löytävät toisensa.