Oli kesäilta muutama vuosi sitten, mökillä oltiin ja istuin yksin iltaa rannalla ja join viiniä. Ja join lisää ja lisää. Katsoin jokea ja mietin, miltä tuntuisi hukkua ja valua virran mukana pois. Näen sellaista unta usein. Ei ollut ketään, kenen kanssa jutella. En sitä paitsi edes osaa puhua omista henkilökohtaisista asioista tai tunteistani. Mies oli jo nukkumassa. Viini loppui ja hoipertelin mökkiin Menin lääkekaapille ja tyhjensin täyden purkin nukahtamislääkkeitä ja kaiken muunkin mitä löysin. Eihän niillä henki lähde tietenkään, tiedän sen nyt, kun olen vähän googlaillut. Silloin en tiennyt
Nukuin pitkälle iltapäivään. Kukaan ei edes tajunnut asiaa. Ei minulla mitään psyykelääkkeitä ole , joskus yli vuosikymmen sitten pieni jakso masennuslääkettä, muttei muita lääkkeitä eikä diagnooseja. Ehkä pitäisi olla, en tiedä. Minulla on omat terapiani yksin.
Nukuin pitkälle iltapäivään. Kukaan ei edes tajunnut asiaa. Ei minulla mitään psyykelääkkeitä ole , joskus yli vuosikymmen sitten pieni jakso masennuslääkettä, muttei muita lääkkeitä eikä diagnooseja. Ehkä pitäisi olla, en tiedä. Minulla on omat terapiani yksin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Pahin pelko
Alkoholi ei sovi minulle. Ei ehkä elämäkään, mutta alkoholi huonommin
Miksi et juttele miehesi kanssa?
Pitkä ja surullinen tarina, jota en ala tässä sen tarkemmin avaamaan.
Itsellä ollut joskus samoja ajatuksia seistessäni eräällä joen yli menevällä sillalla. Katselin virtaavaa vettä, mietin miltä tuntuis hypätä veteen ja antaa vaan virran viedä. Koin niin voimakkaasti läheisen sairastumisen, oli yksinäinen olo, tuntui ettei millään ollut enää väliä. Myöhemminkin ollut samoja tuntemuksia, jostain syystä roikkuu yhä tässä yksinäisyyttä täynnä olevassa elämässä kiinni. Välillä tulee mieleen yks entinen työkaveri, joka lähti oman käden kautta. Silloin en ymmärtänyt miks teki sen mitä teki, nykyään ymmärrän jo paremmin. Elämä on välillä, niin helvetin rankkaa. Pitänee oppia elämään tämän yksinäisyyden kans.
Yritä jaksaa! <3 Ei saa luovuttaa! ap,