vain todetaksemme, että olimme molemmat täällä
Ja näemme 40 vuoden kuluttua vanhainkodissa
Anonyymi
14<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mä en taida niin vanhaks elää
Samaa ajatellut, tosin se taival sinne vanhainkotiin kohdallamme on lyhyempi. No, at the gates of the heaven viimeistään.
En elä niin pitkään
En astu jalallanikaan minkään valtakunnan vanhainkotiin. Omaan mökkiin kupsahdan kesken marjamehun keiton, ja Ikävä-palsta auki futuristisella nettiselaimella 😂
Jos juo marjamehua niin ei voi kupsahtaa. Oon huomannut. Sivusta
On muuten totta. Jatkan suvun perinnettä siis.
Se futuristinen nettiselain on varmaan silloin jo suoraan kiinni aivoissa. Tekoäly osaa vastata juuri ne ihanat sanat jotka ihminen haluaa kuulla. Jokainen pääsee Uljaan uuden maailman kaltaiseen transsiin virtuaalimaailmaan. Ei tarvitse edes ajatella itse enää, mielipiteet tulee suoraan ylhäältä aivoihin. Ihmisyys on niin kuin robotilla, jota ruokitaan mielihyvällä. Mutta onko se kaivattu sellaista tusinatavaraa että tekoälyn tuottama teatteri vakuuttaa jokaikisen papan että tässähän se on eikä tuolla ulkona tarpomassa omia raskaita polkuja omien muistojensa kanssa. Sivusta.
Omassa elämässäni autenttisuus tulee ainakin säilymään aina, jopa mummona.. Vähän kieli poskella mainitsin tästä palstasta, en ole täällä niin tosissani.
Teknologia toki kehittyy mutta aivan kaikkea ei tarvitse purematta niellä. 😉 En ole pappa. Tuskin vuosikymmentenkään päästä.
Pitää vaan sitten muistaa kysyä tovereilta, että olitko täällä silloin ja silloin 😊
Se että me pojun kanssa jouduttaisiin samaan vanhainkotiin, on kyllä hemmetin epätodennäköistä, mutta toisaalta, saattaahan niin vaikka käydäkin..
Hilma istuu kiikkustuolissaan ja kuuntelee sitä iänikuista rokkenrolliaan. Hilmalla on kuulo jo mennyt joten volyymit on syystä aika korkealla.
Hoitajat tuskastuvat, kun eivät kuule omia ajatuksiaan möykän keskeltä. Vaivihkaa laittavat ääntä hiljemmalle, mutta hetken päästä rokki taas raikuu.
Onni köpöttelee keppinsä kanssa eteenpäin. Muisti jo hieman heikentynyt ja kaikenlaista kremppaa on ikä tuonut tullessaan
Hilman muisti on totisesti jo mennyttä, siksi Hilman huoneen ovessa on kuva hänestä nuoruusvuosilta. Hilma ei enää tunnista omaa kuvaansa peilistä, vaan pelästyy vierasta ihmistä peilissä. Sen tähden hoitajat ovat laittaneet Hilman nuoruuskuvan huoneen oveen, että Hilma osaa mennä kotiaan.
Myös Onnin huoneen ovessa on kuva Onnista hieman nuorempana.
Usein nähdään Onni ja Hilma toistensa huoneen ovilla katselemassa toistensa kuvia. Onni usein silittelee kuvaa kädellään ja Hilman silmänurkasta valuu kyynel kun Onnin kuvaa katselee.
Hoitajat ihmettelevät tätä usein itsekseen, kun kuitenkin oleskelutilassa Onni ja Hilma eivät toisiinsa kiinnitä erityisempää huomiota.
Molemmat elävät mielessään toista aikaa, nykyisyydellä ei heille ole enää suurta merkitystä.
Heli
Sulla on kyky maalata kuvia sanojen avulla. Sanat hallussa. Tuollastahan se muistisairaiden elämä on, elävät muistoissa, eivät tiedosta sairauttaan, eivätkä tunnista itseään peilistä. Ja kun nykysukupolvi päätyy hoitokoteihin, niin musiikki on sitä nuoruusajan musiikkia, rokkia, heviä ja räppiä. Nykyisyys on usvaa heille, muistot ovat kirkkaita kuvia ja ihmisiä ja ääniä mielessä.
Näin se on. Suvussa kun on muistisairauksia, tulee noita juttuja joskus mietittyä.
Heli, olen sinun fani. Kirjoitat tosi hyvin
Kiitos ☺