...taas yksi feministinen myytti murtui:
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa/kotimaa.shtml?2005/04/361135
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa/kotimaa.shtml?2005/04/361135
Työn ja kodin yhteensovitus...
Nari Säre
13629
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Itse asiassa tuo ei ole mikään feministinen myytti vaan päinvastoin: Tätä myyttiä siitä, että naisen olisi erityisen vaikeaa yhdistää perhe ja työ, on toitettu lähinnä naisvastaisilta tahoilta. Tavoitteena on ollut kannustaa ja ohjata naisia luopumaan urastaan ja jäämään kotiin. Esim. Amerikassa vanhoilliset puolueet ja valtalehdistö ovat varsin kiitettävästi olleet mukana luomassa tätä myyttiä naisen uran ja peheen yhteensovittamisen mahdottumuudesta. Tutkimustulokset, joissa on todettu tämän perheen ja uran yhteensovittamisen onnistuneen mainiosti, on jätetty täysin huomioimatta kun taas tutkimustulokset, joilla on pyritty (usein vääristellenkin) osoittamaan, että naiset kärsivät kohtuuttomasti tälläisessa uran ja lasten ristipaineesssa, ovat saaneet kohtuuttomasti palstatilaa.
...nimenomaan Suomen tilanteesta (jota tuo Antilan tutkimuskin koski) ja esim. sitten eräiden feministien täälläkin esittämiä voivotteluja "naisen tuplatyötaakasta" (joissa annettiin ymmärtää, että se olisi esim. miehiin verrattuna se tupla, mikä ei perheissä pidä paikkaansa - nyt ei edes tämän kokemuksen suhteen vaikeudesta yhdistää työ ja koti).
Minäkään en usko, että naiset kärsivät -> sen vuoksi en esim. kannata enää spesifiä politiikkaa, jonka mukaan naisille sinänsä pitäisi suunnata jotain erityistoimenpiteitä valtion taholta, jossa työn ja kodin yhteensovittamisesta puhutaan... Vaan esim. pitäisi keskittyä asioihin yleensä ilman sukupuoliviritystä (tämmöisiähän ovat esim. pätkätyöt, jotka koskevat nuoria ihmisiä yleensä, naisia vähän enemmän vain, jne.).
Eli tästä asiasta nyt sukupuolimytologia sivuun, ja puhumaan asioista asioina.
...tosi monella on oikeasti "tuplatyötaakka", kun on pakko tehdä kahtakin palkkatyötä, jotta voisi elää saati perhettä elättää...
Ts. siellä on taatusti vaikeaa yhdistää koti ja työ... ainakin vähemmän koulutetulla kansanosalla (myös ne koulutetut tekevät usein peräsuolipitkää päivää).
"..vaikka usein on viljelty myyttiä siitä, että erityisesti naisilla olisi tuo työelämän ja kodin yhdistäminen hankalaa."
Kumosit (vahingossa) antifeministien myytin :)
En ole lukenut Antilan tutkimusta, mutta ainakaan tuossa pienessä tiivistelmässä ei mitenkään viitattu siihen, naisten oletetut "vaikeudet" johtuisivat yksinomaan tuplatyötaakasta. Käsittääkseni siinä viitattiin tuohon varsin yleisesti vallalla olevaan yleiseen käsitykseen, että naisten olisi vaikea yhdistää uraa ja perhe-elämää.
Mielestäni tässä on oleellisinta se, että ei yritetä jollain tavoin keinotekoisesti luonnehtia naisluontoa sellaiseksi, että nainen ei pystyisi luomaan niin menestynyttä uraa kuin perhettäkin. Se ei poista sitä tosiasiaa, että esim. monessa parisuhteessa naisen menestyminen vaatii kohtuuttomankin paljon, kun hän joutuu uransa lisäksi lähes yksin kantamaan vastuun koti/lapsenhoitotöistä.
"Vaan esim. pitäisi keskittyä asioihin yleensä ilman sukupuoliviritystä (tämmöisiähän ovat esim. pätkätyöt, jotka koskevat nuoria ihmisiä yleensä, naisia vähän enemmän vain, jne.).
Eli tästä asiasta nyt sukupuolimytologia sivuun, ja puhumaan asioista asioina. "
Kuinka paljon enemmän noiden pätkätöiden pitäisi koskettaa naisia, jotta niistä voitaisiin puhua myös sukupuoliriippuvaisena asiana? Mielestäni on turhaa asioiden kieltämistä, jos jokin varsin selkeästi sukupuoliriippuvainen asia kielletään johtuvaksi sukupuolesta. Tällöin asian korjaaminen on myös melkoisen hankalaa, jos asiaan vaikuttavat tekijät kokonaan kielletään.
Tuo uutinenhan viittasi tutkimukseen, joka vain kertoo naisten tuovan nykyään töitä kotiin yhtä paljon kuin miehetkin. Hektinen aikataulutettu työ pakottaa siihen, näin on mahdollista a) joustavammin sovittaa koti-ja työelämää yhteen b) selvitä työtehtävistään. Toisaalta tämä ratkaisu saattaa ottaa aikaa pois kotitöiltä, mutta takaa vanhemman läsnäolon, se lienee katsottu sen verran arvokkaaksi saavutukseksi vanhempien ja lasten kannalta, että maksaa vaivan (kotona tehdystä ansiotyöstä ei useimmiten makseta ylityö- tms. palkkaa, ellei siitä ole erikseen sovittu).
Kun em. ratkaisun katsotaan tuovan helpotusta perheellisten miesten ja naisten tilanteeseen, niin totta kai silloin ko. ratkaisuun ilmaistaan tyytyväisyyttä.
Eihän Antilan tutkimuksessa puhuta mitään siitä, kumpi tekee enemmän kotitöitä, mutta näyttää selvästi siltä, että naisten "työtyö"-osuus on siis kasvamaan päin verrattuna siihen vanhaan, epäeksaktiksi arvosteltuun (kysymyksenasetteluiltaan ja vastausten tulkinnoiltaan) kokonaistyöaikatutkimukseen, johon Nari tavan takaa viittaa.
Jatkotulkintamahdollisuudet ovat: a) kotityöt on joka tapauksessa tehtävä, joten naisten kokonaistyöaika on kasvamaan päin b) naisten on vähennettävä vastaavasti kotityön osuutta ja kokonaistyöaika pysyttelee ennallaan c) miesten ylitöihin käyttämää aikaa on siirtymässä koteihin, kotityöosuus ennallaan, kokonaistyömäärä kasvaisi d) tai miesten kotityön aika pienenee entisestään, kok.työmäärä ennallaan.
Tuskin kukaan uskoo kokonaistyömäärän vähenneen? En voi olla ihmettelemättä oppiarvojaan mainostavien antifeministien pinnallisia ja asennekylläisen vääristeleviä "pikatulkintoja" tällä palstalla vastoin tilastojen ja tutkimusten tuomaa näyttöä, kirjoitus toisensa jälkeen. Miten esim. tämä tutkimus voisi kaataa myyttiä, jota se ei varsinaisesti käsittele? Implisiittisesti tutkimus paljastaa sen, että kodin ja työelämän vaatimusten yhteensovittelu on haasteellinen tehtävä (vissinlainen "ongelma" siis) ja siihen etsitään ja löydetään ratkaisuja.
...eli naisetkin ovat nyt heräämässä siihen, että aiemmin 100% työpanos toisella vanhemmalla esim. lapsiperheissä kotona ei enää riitäkään...
Kahden palkansaajan malli useampilapsisessa perheessä johtaa aina siihen, että työpanos on aina 150% verrattuna vaikkapa sinkkuun (joka tosin voi sitten tehdä ylitöitä).
Ehkäpä juuri tämä rankkuus, johon naisetkin ovat nyt tulleet sisälle, on johtanut myyttiin "tuplatyötaakasta"... jota sitten usein virheellisesti verrataan ikään kuin esim. miehillä ei sitä olisi... Siinä mielessä esim. perheitä ja perheiden työn ja kodin yhteensovittamista kannattaa katsoa ennemminkin kokonaisuutena kuin esim. yksisilmäiseltä feministiseltä näkökannalta, jolloin puhutaan "naisten sitä ja tätä".
Eli olemme siis tulkinneet homman niin, että kokonaistyövaade etenkin perheellisillä on huomattavasti sossufeministimallissa lisääntynyt... Tämähän nyt on hienoa heille, jotka sitä haluavatkin.
Omalta osaltanihan esim. suomen korkea verotus (jossa esim. perheellisyyttä ei enää oteta huomioon) ja lapsilisien ostovoiman heikennys johti siihen, että äänestin ns. jaloillani. Ettei tarttisi tehdä niin paljon ja että esim. olisi lapsille aikaa sitten samalla kun toimeentulo on parempi.
Ei ole sattumaa, että yhä useampi monilapsinen perhe putoaa köyhyysrajan alapuolelle nykyhyvinvoinnissamme.
Naisten osuus pätkä- ja osa-aikatöistä on 30-35% ja miesten vastaava lukema noin 7%. Epävarman työllistymiskysymyksen vuoksi naiset kokevat tulevaisuuden näkymänsä epävarmana ja heille jää usein myös paineita kodin ja lasten hoidosta.
Naiset ovat siirtyneet työmarkkinoille muiden ihmisten tapaan, mutta miehet eivät ole ottaneet vastuuta vastaavassa suhteessa kodin ja lasten hoito-osuudestaan.
Mielenkiintoisia tällaiset kevyet väittämät. Ja mikä ihmeen muu motiivi niillä voisi olla kuin suunnaton PELKO miesten ja naisten mahdollisen yhdenvertaisen aseman toteutuminen yhteiskunnassa.
Henkinen vahvuus vaatii tietysti jonkin verran rohkeutta ja vaivaakin...
"perheitä ja perheiden työn ja kodin yhteensovittamista kannattaa katsoa ennemminkin kokonaisuutena kuin esim."
Kyllä näitä kysymyksiä on katsottava kokijan ja toimijan (nyt tässä naisen) omasta näkökulmasta eikä sosiaaliviranomaisten tai vanhoillisten miesten silmälasien lävitse.
Tarkoitin "Pelkoa" - viestini aloitustekstin kirjoittajalle. Pistin sen vahingossa väärään paikkaan.
"...eli naisetkin ovat nyt heräämässä siihen, että aiemmin 100% työpanos toisella vanhemmalla esim. lapsiperheissä kotona ei enää riitäkään..."
Heräämässä? Suomessa viime sotien aikana ja niiden jälkeen naistyövoiman osuus on kasvanut huikeasti ja pääosin siitä syystä, että teollisuus ja muu elinkeinotoiminta TARVITSI kaiken mahdollisen työpanoksen. Kansantalous ja sotakorvauksista selviäminen vaati sitä. Nari, historian, erityisesti taloushistorian tuntemuksessasi on vakavia aukkoja. Arvaapa nyt seuraavaksi, olivatko feministit vai sossut työvoimantarpeen takana vai kenties talouselämän johto ja työnantajapiirit?
Työväenliike, ay-liike ja omalla osuudellaan myös naisjärjestöt ovat vuosikymmeniä koettaneet panostaa työn ja kodin tarpeiden yhteensovittamiseen hieman inhimillisemmällä tavalla, kuin miten vielä 50v sitten oli asianlaita. Maalaisliitto viis veisasi ja Kokoomus aina vastusti - paitsi parin viime vuosikymmenen aikana myös porvarillisen palkansaajaväestön paine on jonkin verran muuttanut ainakin juhlapuheiden sävyjä. Tavoitteiden toteuttaminen on auttanut PERHEITÄ, perheisiin kuuluu tavallisesti mies- ja naispuolisia ihmisolentoja. Myös naisten työolojen ja palkkauksen parantaminen auttaa perheitä, useimmat naiset kun avioituvat ja toistaiseksi enimmäkseen miesten kanssa, ja useimmat saavat poikia ja tyttöjä. You see?
Sossufeministitkö sitä työtahtia Suomessa kiristävät, rationalisoivat, aikatauluttavat, puristavat kaiken irti ihmisestä? On sinulla ihmeelliset silmälasit, joiden läpi katselet maailmaa. Minua hävettäisi lasketella selvää potaskaa, vai oikeinko todella tietosi ovat noin heppoiset?
Parempaa oikeudenmukaisuutta työelämän rasitteiden ja etujen kohtaannossa sp-näkökulmasta olisi teoreettisesti erittäin helppo toteuttaa, jos vain niin päätettäisiin. Päätöksiä ei synny. Mitenkäs se päättäjien sp.jakauma meneekään, miehet ylimmillä oksilla ..
Minua huvittaa nämä propagandistiset "tutkimukset", joita on tehty 70-luvulta alkaen ja kaikissa hoetaan, miten Suomen täytyy nyt äkkiä ruveta ottamaan kymmenin tuhansin lisää maahanmuuttajia. Tarvitaan kuulemma halvaksi työvoimaksi palveluihin. Milläs ne elävät, sosiaalituilla? Ja miten palvelevat, kun ei edellytetä kielitaitoa, niiden omaa kulttuuria vaan pitäisi tarjota.
Kouluttamattoman vierastyövoiman naiset ovatkin sitten palstan miesten unelmien täyttymys, taatusti kotona, synnyttävätkin niin ihastuttavan runsaslukuisasti, että. Mikä parasta, eivät kilpaile miesten kanssa työmarkkinoilla, tietävät paikkansa. Näitä meillä sitten on Suomessa näköjään varaa elätellä? Suomalaisäidit tulevat niin kovin kalliiksi, jos ne riivatut pätkätöiltään kehtaavat lisääntyä. Elinkeinoelämän johto (EK) tekee kaikkensa estääkseen sen.
Toinen hokema on, että otetaankin vain ulkomaisia huippuosaajia. Mutta mitenkäs, kun niille täytyisi maksaa kansainvälisesti kelvollista palkkaa, eihän suomalaisillekaan osaajille sitä makseta, ei missään nimessä. Suomen koulutettu työvoima on palkkakuopassa mihin länsimaahan verrattuna tahansa, ja pelottavan paljon on valumassa muille maille. Insinööriopiskelijat osoittivat vastikään mieltään liikakoulutusta vastaan, ei ole työpaikkoja. Mutta mantra kuuluu: "ulkomailta", sieltä saapuu pelastus. Keille, kysyn vaan.
Ulkomaisen huipputyövoiman saannin ratkaisuna on tähän mennessä ollut alennettu verotustaso (35%, Nokian kuuluisa klausuuli), tämäkö on se tie? Suomalaisille sitä ei sallita, ei. Jos meillä verotusta yhtäällä minimaalisesti alennetaan, niin toisaalla räpätään lisää. Poliitikot vain kailottavat suurenmoista veronalennusohjelmaansa (jota ei ole). EK:n ja työvoimaministeriön vaatimukset johtavat mielestäni koulutustarpeen ja perhekustannusten kasvuun, kasvavan kotinurkissa elelevän nais- ja miesporukan työttömyys- ja toimeentulotukien kasvuun samanaikaisesti, kun yritystoiminta Kiina-ilmiön lumoissa investoi halpamaihin ja yhä kasvava automaatio vähentää ihmistyövoiman tarvetta kotimaassakin, myös perinteisillä palvelualoilla.
Ihmeellisiä "tutkimuksia", niitä julkistetaan kritiikittä. Hyppäsin nyt toiseen tutkimukseen ja toiseen aiheeseen, mutta pistän silti tähän ketjuun.
Samoilla linjoilla.
"Mikä parasta, eivät kilpaile miesten kanssa työmarkkinoilla, tietävät paikkansa."
Mielestäni tästä on pitkälle kysymys tämänkin palstan vanhoillisten näkökulmasta. Niitä on näköjään sekä miehissä että naisissa. Huoli sukupuolten yhdenvertaisen aseman toteutumisesta yhteiskunnassa vaikuttaa olevan kova.