Aika kauheata, että samaan aikaan kun homoliitot hyväksytään
(täysin Raamatun sanan vastainen asia, STT:n uutinen eilen, Ruotsin kirkon "teologinen" komitea otti sellaisen kannan),
niin samaan aikaan hurskaita pappeja ei vihitä virkaan ja olemassaolevia erotetaan virastaan.
Arne Olsson erotettiin Ruotsin kirkossa papin virastaan. (Tietolähde: Concordia 1/2005.)
Arne Olsson toimii Ruotsin lähetyshiippakunnan piispana.
Räikeä Raamatun sanan vastaisuus tahdotaan hyväksyä, mutta Jumalan sanaa ei hyväksytä kirkossa. Ollaan vihamielisiä Jumalan sanalle. Hurskaita opettajia ei vihitä virkaan ja jopa erotetaan papin virastaan.
Jumalan sana tyrkätään ja potkitaan pois kirkosta hallinnollisin voimakeinoin. Tämä aikakausi edustaa hallintofundamentalismia.
Tunnustuskirjoista:
"Koska siis paavin orjiksi antautuneet piispat puolustavat jumalatonta oppia ja kultteja, eivät vihi hurskaita saarnaajia virkaan, harjoittavat paavin apureina julmuutta ja ovat lisäksi riistäneet kirkkoherroilta tuomiovallan, jota he käyttävät yksinomaan tyrannien tavoin, ja koska he lopuksi seuraavat avioasioissa monia epävanhurskaita lakeja, on seurakunnilla kyllin monta pakottavaa syytä olla tunnustamatta heitä piispoiksi."
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/pavalta.html
Ainut mikä ei täysin koske nykypäivän joitakin tai monia piispoja on tuo paavin orjuuteen antautuminen, vaikkakin sitäkin näyttäisi jo tapahtuvan.
Nykypäivään sovellettuna lause voisi alkaa:
"Koska luopumuksen orjiksi antautuneet piispat puolustavat jumalatonta oppia ja kulttia, eivät vihi hurskaita saarnaajia virkaan, ..."
Teuvo Huhtinen on lainannut seuraavanlaisia tekstejä tunnustuskirjoista luterilaisuuteen ja papiksi vihkimiseen liittyen. Seuraavat lainaukset on kirjoitettu Länsi-Suomen Rukoilevaisten lehdessä nro 4/2005.
http://www.rukoilevaisuus.com/lehti.php
Paavin valta ja johtoasema s. 294: "Milloin siis varsinaisista piispoista tulee evankeliumin vihollisia tai kun he (piispat) kieltäytyvät vihkimästä pappeja, seurakunnat säilyttävät silti oikeutensa. Sillä missä ikinä on seurakunta, siellä sillä on oikeus evankeliumin virkaan. Sen vuoksi on välttämätöntä, että seurakunta säilyttää oikeuden kutsua, valita ja vihkiä viran hoitajia. Tämä oikeus on nimenomaan seurakunnalle annettu lahja, jota ei mikään inhimillinen auktoriteetti voi siltä riistää."
Schmalkaldenin opinkohdat s. 277: "Jos piispat tahtoisivat olla oikeita piispoja ja pitää huolta kirkosta ja evankeliumin julistamisesta, niin voitaisiin rakkauden ja yksimielisyyden tähden, vaikka asia ei välttämätön olekaan, suostua siihen, että he vihkisivät ja vahvistaisivat meidät ja saarnaajamme virkaan. ... Mutta heidän tähtensä ei kirkkoa saa jättää ilman palvelijoita. Siksi me tahdomme ja meidän tulee vanhan kirkon ja sen isien esimerkkiä noudattaen itse vihkiä kykeneviä henkilöitä virkaan. Siitä piispat eivät saa meitä kieltää eivätkä estää edes omankaan lakinsa mukaan."
nimim. "hallintofundamentalismi leviää"
(täysin Raamatun sanan vastainen asia, STT:n uutinen eilen, Ruotsin kirkon "teologinen" komitea otti sellaisen kannan),
niin samaan aikaan hurskaita pappeja ei vihitä virkaan ja olemassaolevia erotetaan virastaan.
Arne Olsson erotettiin Ruotsin kirkossa papin virastaan. (Tietolähde: Concordia 1/2005.)
Arne Olsson toimii Ruotsin lähetyshiippakunnan piispana.
Räikeä Raamatun sanan vastaisuus tahdotaan hyväksyä, mutta Jumalan sanaa ei hyväksytä kirkossa. Ollaan vihamielisiä Jumalan sanalle. Hurskaita opettajia ei vihitä virkaan ja jopa erotetaan papin virastaan.
Jumalan sana tyrkätään ja potkitaan pois kirkosta hallinnollisin voimakeinoin. Tämä aikakausi edustaa hallintofundamentalismia.
Tunnustuskirjoista:
"Koska siis paavin orjiksi antautuneet piispat puolustavat jumalatonta oppia ja kultteja, eivät vihi hurskaita saarnaajia virkaan, harjoittavat paavin apureina julmuutta ja ovat lisäksi riistäneet kirkkoherroilta tuomiovallan, jota he käyttävät yksinomaan tyrannien tavoin, ja koska he lopuksi seuraavat avioasioissa monia epävanhurskaita lakeja, on seurakunnilla kyllin monta pakottavaa syytä olla tunnustamatta heitä piispoiksi."
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/pavalta.html
Ainut mikä ei täysin koske nykypäivän joitakin tai monia piispoja on tuo paavin orjuuteen antautuminen, vaikkakin sitäkin näyttäisi jo tapahtuvan.
Nykypäivään sovellettuna lause voisi alkaa:
"Koska luopumuksen orjiksi antautuneet piispat puolustavat jumalatonta oppia ja kulttia, eivät vihi hurskaita saarnaajia virkaan, ..."
Teuvo Huhtinen on lainannut seuraavanlaisia tekstejä tunnustuskirjoista luterilaisuuteen ja papiksi vihkimiseen liittyen. Seuraavat lainaukset on kirjoitettu Länsi-Suomen Rukoilevaisten lehdessä nro 4/2005.
http://www.rukoilevaisuus.com/lehti.php
Paavin valta ja johtoasema s. 294: "Milloin siis varsinaisista piispoista tulee evankeliumin vihollisia tai kun he (piispat) kieltäytyvät vihkimästä pappeja, seurakunnat säilyttävät silti oikeutensa. Sillä missä ikinä on seurakunta, siellä sillä on oikeus evankeliumin virkaan. Sen vuoksi on välttämätöntä, että seurakunta säilyttää oikeuden kutsua, valita ja vihkiä viran hoitajia. Tämä oikeus on nimenomaan seurakunnalle annettu lahja, jota ei mikään inhimillinen auktoriteetti voi siltä riistää."
Schmalkaldenin opinkohdat s. 277: "Jos piispat tahtoisivat olla oikeita piispoja ja pitää huolta kirkosta ja evankeliumin julistamisesta, niin voitaisiin rakkauden ja yksimielisyyden tähden, vaikka asia ei välttämätön olekaan, suostua siihen, että he vihkisivät ja vahvistaisivat meidät ja saarnaajamme virkaan. ... Mutta heidän tähtensä ei kirkkoa saa jättää ilman palvelijoita. Siksi me tahdomme ja meidän tulee vanhan kirkon ja sen isien esimerkkiä noudattaen itse vihkiä kykeneviä henkilöitä virkaan. Siitä piispat eivät saa meitä kieltää eivätkä estää edes omankaan lakinsa mukaan."
nimim. "hallintofundamentalismi leviää"
Vastaukset 5
Vanhimmat
Juuri tälllainen on valitettavasti tilanne kirkossamme. Herra meitä armahtakoon! Rukoillan Sanalle uskollisten paimenten puolesta.
Kaikkinainen eksytys saa valtaa vaikka kuinka paljon. Huoruus täyttää Suomen maata sen kuin ehtii. Luopumus ja laittomuus alkaa saamaan valtaa yhä enemmän (?).
Onneksi Kristuksen luona on täydellisessä turvassa.
Eksytykset tunnistaa ja ne kannattaa kiertää kaukaa, ja on anteeksiantamuksen valtakunnassa. Saatanan syytöksetkään eivät pure. Ne syytökset voivat tuntua kovastikin mutta lopulta Saatanan täytyy väistyä Kristuksen tieltä.
(Vaikka hän näkee jo hävinneensä, hän silti vain jatkaa syyttämistään sen kuin ehtii, yötä päivää hän vain syyttää vaikka näkee Kristuksen kuolleen puolestamme ja henkilökohtaisesti minun ja sinun puolesta, mutta syytökset eivät lopulta vie meitä kristittyjä epätoivoon koska turvaamme Herraan, Jeesukseen Kristukseen.)
Saatanalla ei ole silloin enää meissä mitään syytettävää, koska uhrikaritsa on annettu.
Syytettävää meistä kyllä löytyy oikein reilusti
(Saatanalla riittää syytettävää meissä, hän syyttää meitä yötä päivää ja aina vain löytyy lisää syytettävää),
mutta Jeesus on ottanut syntimme kantaakseen ristin puulla.
Heh. Luthersäätiö perustakoon oman kirkon, kun noin korpee. Taidatte nauttia "uskonpuhdistajana" olemisesta? Omassa kirkossa menettäisitte julkisen mielenkiinnon ja saisitte ryhtyä selvittelemään omia sotkujanne. Syyllinen kun ei enää löytyisikään ulkopuolelta.
Kauheeta......Luterilaiset ei hyväksy homoja. Ettekö hyväksy heitä ihmisiksi ja anna heille ihmiselle kuuluvaa arvoa olla mikä on, ovathan heki JUMALAN KUVIA. tuolla jossain on keskustelu abortista, hyväksyykö luterilainen abortin, ei pitäisi koska on kristitty, mutta mitä jos siitä sikiöstä tulee homo! onko sillä oikeutta elää..on mutta ei sellaisena kuin on....mitä jos joku rupeaa sanomaan että luterilaiset eivät saa olla sellaisia kuin ovat, sen on Darwinia vastaan!!!!
Jumala ei luonut homoutta, vaan se on syntiinlankeemuksen seurausta. Siis Jumalan suunnitelma on mies ja nainen ja heidän liittonsa siunaaminen. Jos uskovat alkavat siunata homoliittoja, he joko eivät ole edes uskossa tai kieltävät uskonsa.(tai ovat saaneet raamatunvastaista harhaopetusta ja nielaisseet sen)
Jumala ei siunaa syntiä. Ja homouden harjoittaminen on sitä. MUTTA se ei tarkoita, etteikö Jumala rakastaisi aivan yhtälailla homoja kuin heterojakin. Eli pelastus kristuksessa on tarkoitettu yhtälailla myös homoseksuaaleille eikä homous ole taivaspaikan esteenä vaan epäusko(kuten kaikilla muillakin eiuskovilla).
Siihen en osaa sanoa mitään, että jos homoseksuaali löytää kristuksen vapahtajakseen, niin aiheuttaako miessuhteet kadotukseen joutumisen lopulta,jos niitä ei lopeteta..Jokainenhan tekee syntiä, kyse on kai siitä ennemminkin, että Jos Jumalan henki ilmoittaa useaan otteeseen kyseiselle henkilölle itselle, että hänen pitäisi luopua miessuhteista, eikä näin tapahdu, niin onko silloin kadotus edessä? Kuitenkin vapaaehtoisesti synnissä eläminen silloin, kun Jumala on siitä omalletunnolle huomauttanut,johtaa yleensä kuitenkin lopulta omantunnon turtumiseen ja luopioksi ajatumiseen.
Tämänhän näkee siitäkin, että joku henkilö, joka on tehnyt rikoksia pitkään, ei omaa tervettä omaatuntoa. Tai vaimoansa vaikkapa pettävä mies ei enää tunne edes omantunnon tuskia.
Ihminen ei luonnostaan omaa kovin tarkkaa omaatuntoa, ja siksi ihmiset vaan ajautuvat enemmän ja enemmän pahuuteen tai vääryyden poluille. Esim. ennen irtosuhteet olivat tuomittavia ja nykyään vain sitä tavallista menoa. Onko kyse siitä, että ennen ihmiset eivät tajunneet pitää hauskaa, vai olisiko kenties sittenkin niin, että ihmiskunnan omatunto turtuu jatkuvasti enemmän?
Jokainenhan tietää, miten ihana ja viaton pikkulapsi on alussa ja haluaa suojella tätä kaikelta pahalta ja likaiselta. Miksi sitten aikuisen pitäisi voida tehdä mitä vain,kuten nykyisin melkein jo on? Miksi puhdas elämä lapsessa on hyväksyttävää, muttei aikuisen kohdalla? Eikö itseasiassa ole esim. paljon miellyttävämpää tavata joskus ihminen, joka ei ole niin kauhean paatunut ja kyyninen? Esim. lukuiset irtosuhteet ja katkenneet parisuhteet haavoittavat ihmisen sielua, ja saavat monesti aikaan katkeruutta, jopa elämänilon menetyksen. Ihmisestä tulee käytetty ja väsynyt kehäraakki jo kolmekymppisenä kun mikään ei enää ole pyhää.