Kirjoitin muutama päivä sitten tälle foorumille, että EU:n tukipaketit eivät kannata, ja taloustietelijät ovat perustelleet niitä omituisilla tekosyillä. Nyt Juha Tervala myöntää Helsingin Sanomissa, että näin pääsi käymään.
Tämä on hyvä alku, mutta toisaalta täysin riittämätöntä. Nyt Tervala keksii puolustella tukipaketteja sillä, että EU:n yhteismarkkina on tuonut Suomelle suuria hyötyjä. Voi hyvä Taivas! Sinne yhteismarkkinalle pääsisi vapaakauppasopimuksella. EU:hun kuulumattomat Norja, Sveitsi ja Islanti ovat mukana EU:n sisämarkkinoilla. Siis EU:hun kuulumattomat Norja, Sveitsi ja Islanti.
Kysymys kuuluu, että onko Juha Tervala niin helvetin tyhmä, että ei tiedä tätä, vai johtaako hän lukijoita tahallaan harhaan, ja millä oikeudella?
Suomessa olisi nyt korkea aika käydä kansalaiskeskustelua unionin tuleavsta suunnasta. Tervala kertoo, että EU:ssa jo havitellaan yhteistä finanssipolitiittista kapasiteettia, eli Suomeksi sanottuna jäsenvaltioiden välisiä tulonsiirtoja.
Minun on vaikea ymmärtää tällaisen toiminnan oikeutusta. Suomalainen mies joutuu puolustamaan isänmaataan ase kädessä. Vieläkö hänen pitäisi maksaa Etelä-Euroopan maiden laskut?
Tervala puhuu solidaarisuudesta. Minulle solidaarisuus tarkoittaisi sitä, että saksalaisia joukko-osastoja sijoitettaisiin pysyvästi Suomeen, vaikkapa Kontiolahden ja Mikkelin tyhjiin varuskuntiin.
Se olisi solidaarisuutta ja tarkoittaisi, että EU:sta on todella tulossa sellainen valtio, joka pystyy puolustamaan rajojaan.
Solidaarisuus! Mikä ihana sana! Mitä EU:n jäsenvaltioiden välinen solidaarisuus tarkoittaa käytännössä kriisitilanteessa? Käsittääkseni ei yhtään mitään! Suomi yrittää ostaa EU:sta turvallisuutta, ja saa tyhjän.
Voitaisiinko tästä asiasta lopultakin käydä analyyttista keskustelua? Suomi on EU:n mallioppilas, koska suomalaiset pelkäävät sotaa Venäjän kanssa ja toivovat, että EU auttaa ehkä jotenkin, jos sellainen tilanne tulee. Ehkä jotenkin - tämän pitemmälle se ajattelu ei ulotu, ei Presidentillä, ei poliitikoilla, ei politiikan tutkijoilla.
Ovatko nämä asiat niin pelottavia, että niistä ei voi puhua oikeilla nimillä. SOTA SOTA SOTA. VENÄJÄ VENÄJÄ VENÄJÄ. Nyt se on sanottu! Voitasiinko lopultakin keskustella siitä EU:sta ja siitä, mitä se maksaa?
Ehkä joukkossamme on jokunen idealistinen sielu, jonka mielestä EU:n fiananssipoliittinen solidaarisuus on itsessään hyvä asia, vaikka Suomi ei saa mitään vastineeksi? Autetaan köyhiä?
Tämä on valtavan kaunis ja hieno ajatus, mutta tosiasiassa EU-maat ovat vääriä avunsaajia. EU-maat ovat maailman mittakaavassa rikkaita maita, eikä niille tulisi antaa kehitysapua. Rahat tulisi antaa Afrikkaan.
Puhutaan haavoittuvista EU-maista ja EU:n heikkommista talouksista. Ensinnäkin Suomi on itse melko haavoittuva talous. Lähin vertailukohta Suomen taloudelle on Ranska, ei Saksa. Niin että tässäkin mielessä voidaan kysyä, olemmeko me velvollisia antamaan apua?
Toisekseen EU:hun kuuluu monelaista veijaria. Itä-Euroopan maiden kohdalla jonkinlaisen kehitysavun ajatuksen ymmärtää vielä jotenkin - kukapa ei haluaisi auttaa esim. Viron kaltaista maata - mutta Etelä-Euroopan kohdalla sitä on mahdoton hyväksyä.
Jos Kreikan, Italian, Espanjan ja Portugalin taloudet ovat haavoittuvia, kyse on elämäntapavalinnasta. Nämä ovat rikkaita sivistysmaita, joissa pyöritettiin pankkitoimintaa jo silloin, kun suomalaisten esi-isät elivät vielä luolissa. Suomalaisilla ei todellakaan ole velvollisuutta olla niin ylitsevuotavan solidaarisia näitä maita kohtaan. Ai niin, ja siellä paistaa aurinko!
Taustaksi:
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000007803179.html
Tämä on hyvä alku, mutta toisaalta täysin riittämätöntä. Nyt Tervala keksii puolustella tukipaketteja sillä, että EU:n yhteismarkkina on tuonut Suomelle suuria hyötyjä. Voi hyvä Taivas! Sinne yhteismarkkinalle pääsisi vapaakauppasopimuksella. EU:hun kuulumattomat Norja, Sveitsi ja Islanti ovat mukana EU:n sisämarkkinoilla. Siis EU:hun kuulumattomat Norja, Sveitsi ja Islanti.
Kysymys kuuluu, että onko Juha Tervala niin helvetin tyhmä, että ei tiedä tätä, vai johtaako hän lukijoita tahallaan harhaan, ja millä oikeudella?
Suomessa olisi nyt korkea aika käydä kansalaiskeskustelua unionin tuleavsta suunnasta. Tervala kertoo, että EU:ssa jo havitellaan yhteistä finanssipolitiittista kapasiteettia, eli Suomeksi sanottuna jäsenvaltioiden välisiä tulonsiirtoja.
Minun on vaikea ymmärtää tällaisen toiminnan oikeutusta. Suomalainen mies joutuu puolustamaan isänmaataan ase kädessä. Vieläkö hänen pitäisi maksaa Etelä-Euroopan maiden laskut?
Tervala puhuu solidaarisuudesta. Minulle solidaarisuus tarkoittaisi sitä, että saksalaisia joukko-osastoja sijoitettaisiin pysyvästi Suomeen, vaikkapa Kontiolahden ja Mikkelin tyhjiin varuskuntiin.
Se olisi solidaarisuutta ja tarkoittaisi, että EU:sta on todella tulossa sellainen valtio, joka pystyy puolustamaan rajojaan.
Solidaarisuus! Mikä ihana sana! Mitä EU:n jäsenvaltioiden välinen solidaarisuus tarkoittaa käytännössä kriisitilanteessa? Käsittääkseni ei yhtään mitään! Suomi yrittää ostaa EU:sta turvallisuutta, ja saa tyhjän.
Voitaisiinko tästä asiasta lopultakin käydä analyyttista keskustelua? Suomi on EU:n mallioppilas, koska suomalaiset pelkäävät sotaa Venäjän kanssa ja toivovat, että EU auttaa ehkä jotenkin, jos sellainen tilanne tulee. Ehkä jotenkin - tämän pitemmälle se ajattelu ei ulotu, ei Presidentillä, ei poliitikoilla, ei politiikan tutkijoilla.
Ovatko nämä asiat niin pelottavia, että niistä ei voi puhua oikeilla nimillä. SOTA SOTA SOTA. VENÄJÄ VENÄJÄ VENÄJÄ. Nyt se on sanottu! Voitasiinko lopultakin keskustella siitä EU:sta ja siitä, mitä se maksaa?
Ehkä joukkossamme on jokunen idealistinen sielu, jonka mielestä EU:n fiananssipoliittinen solidaarisuus on itsessään hyvä asia, vaikka Suomi ei saa mitään vastineeksi? Autetaan köyhiä?
Tämä on valtavan kaunis ja hieno ajatus, mutta tosiasiassa EU-maat ovat vääriä avunsaajia. EU-maat ovat maailman mittakaavassa rikkaita maita, eikä niille tulisi antaa kehitysapua. Rahat tulisi antaa Afrikkaan.
Puhutaan haavoittuvista EU-maista ja EU:n heikkommista talouksista. Ensinnäkin Suomi on itse melko haavoittuva talous. Lähin vertailukohta Suomen taloudelle on Ranska, ei Saksa. Niin että tässäkin mielessä voidaan kysyä, olemmeko me velvollisia antamaan apua?
Toisekseen EU:hun kuuluu monelaista veijaria. Itä-Euroopan maiden kohdalla jonkinlaisen kehitysavun ajatuksen ymmärtää vielä jotenkin - kukapa ei haluaisi auttaa esim. Viron kaltaista maata - mutta Etelä-Euroopan kohdalla sitä on mahdoton hyväksyä.
Jos Kreikan, Italian, Espanjan ja Portugalin taloudet ovat haavoittuvia, kyse on elämäntapavalinnasta. Nämä ovat rikkaita sivistysmaita, joissa pyöritettiin pankkitoimintaa jo silloin, kun suomalaisten esi-isät elivät vielä luolissa. Suomalaisilla ei todellakaan ole velvollisuutta olla niin ylitsevuotavan solidaarisia näitä maita kohtaan. Ai niin, ja siellä paistaa aurinko!
Taustaksi:
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000007803179.html
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.