Mitä tapahtui minulle?

"Sinulle tapahtui se, mitä tapahtuu suurimmalle osalle lääkkeitä käyttävistä."
Olisko taas lähdettä?

Anonyymi kirjoitti:

"Sinulle tapahtui se, mitä tapahtuu suurimmalle osalle lääkkeitä käyttävistä."
Olisko taas lähdettä?

Olisko sulla lähdettä sille, että masennus johtuu kemiallisesta epätasapainosta aivoissa? Voisit joutessasi kaivaa lähteet myös sille, miten masennuslääkkeet tämän epätasapainon korjaavat.
Laita myös linkki Käypä hoito -suositukseen, missä selostetaan serotoniinin määrän mittaaminen aivoista.

Anonyymi kirjoitti:

Olisko sulla lähdettä sille, että masennus johtuu kemiallisesta epätasapainosta aivoissa? Voisit joutessasi kaivaa lähteet myös sille, miten masennuslääkkeet tämän epätasapainon korjaavat.
Laita myös linkki Käypä hoito -suositukseen, missä selostetaan serotoniinin määrän mittaaminen aivoista.

Lue lisää

Nykyäänhän horistaan enemmänkin masennusläkkeiden kohdalla neuroplastisuuden lisääntymisestä ja se olisi se suotuisa vaikuttava tekijä. Neuroplastisuus voi lisääntyä käsittääkseni esim aivovaurioidenkin jälkeen joten se ei yksinomaa ole suotuinen asia ja neuroplastisuutta voi lisätä myös niinkin yksinkertaisella asialla kuin liikkumisella jolloin se varmasti on hyödyllinen asia. Liikunta ei esim aiheuta seksuaalihäiriöitä kuten masennuslääke ja sen vaikutukset keholle yn useimmiten suotuisia. Neuroplastisuus luo toivoa meille jonka aivot ja hermosto on saanut harmia/vaurioita lääkkeistä koska se luo toivoa että aivot ja hermosto korjaa itseään. Jos nykyään olisin näillä tiedoin samassa tilanteessa missä psykiatri määräsi lääkkeitä en olisi aloittanut masennuslääkkeitä aikanaan. Meille on luotu kuva kuin masennuksesta ei olisi mitään muuta toivoa parantua kuin pillereillä mihin en usko enää hetkeäkään vaan niin meidät on haluttu aivopestä.

Kemialliset epätasapainot on hiljaisuudessa lakaistu maton alle- että niin koskaan ollaan sanottukaan (liian yksinkertaistettu väite, ei tieteellistä näyttöä). Toki moni potilas muistaa vallan hyvin että lääkkeet on heille perusteltu kemiallisella epätasapainolla, serotoniinivajeella ym ja jo kun lääkepaketin alkutekstit lukee niin voi saada käsityksen kuin kemiallinen epätasapaino olisi masennuksen syy. Moni kokee että heillä on joku kemiallinen häiriö aivoissaan mitä he lääkkeillä korjaa ym.

Välittäjäaineet toimii hyvässä balanssissa ennen lääkkeitä.(toki jotkut on voineet välittäjäaineitaan sekoittaa päihteilläkin ym). Kyllä se mielestäni on enemmän lääke joka tämän kemiallisen epätasapainon aiheuttaa mikä ilmenee sitten vieroitusoireina ynnä muina haittavaikutuksina. Ne haittavaikutukset johtuvat siitä kun kehon välittäjäaineiden normaalia toimintaa häiritään lääkkeillä. Kun lääkkeen ottaa se vaikutus on kuin laittaisi dominopalikat liikkeelle ja sillä voi olla kauaskantoisia vaikutuksia hormoneihin asti.

Anonyymi kirjoitti:

Nykyäänhän horistaan enemmänkin masennusläkkeiden kohdalla neuroplastisuuden lisääntymisestä ja se olisi se suotuisa vaikuttava tekijä. Neuroplastisuus voi lisääntyä käsittääkseni esim aivovaurioidenkin jälkeen joten se ei yksinomaa ole suotuinen asia ja neuroplastisuutta voi lisätä myös niinkin yksinkertaisella asialla kuin liikkumisella jolloin se varmasti on hyödyllinen asia. Liikunta ei esim aiheuta seksuaalihäiriöitä kuten masennuslääke ja sen vaikutukset keholle yn useimmiten suotuisia. Neuroplastisuus luo toivoa meille jonka aivot ja hermosto on saanut harmia/vaurioita lääkkeistä koska se luo toivoa että aivot ja hermosto korjaa itseään. Jos nykyään olisin näillä tiedoin samassa tilanteessa missä psykiatri määräsi lääkkeitä en olisi aloittanut masennuslääkkeitä aikanaan. Meille on luotu kuva kuin masennuksesta ei olisi mitään muuta toivoa parantua kuin pillereillä mihin en usko enää hetkeäkään vaan niin meidät on haluttu aivopestä.

Kemialliset epätasapainot on hiljaisuudessa lakaistu maton alle- että niin koskaan ollaan sanottukaan (liian yksinkertaistettu väite, ei tieteellistä näyttöä). Toki moni potilas muistaa vallan hyvin että lääkkeet on heille perusteltu kemiallisella epätasapainolla, serotoniinivajeella ym ja jo kun lääkepaketin alkutekstit lukee niin voi saada käsityksen kuin kemiallinen epätasapaino olisi masennuksen syy. Moni kokee että heillä on joku kemiallinen häiriö aivoissaan mitä he lääkkeillä korjaa ym.

Välittäjäaineet toimii hyvässä balanssissa ennen lääkkeitä.(toki jotkut on voineet välittäjäaineitaan sekoittaa päihteilläkin ym). Kyllä se mielestäni on enemmän lääke joka tämän kemiallisen epätasapainon aiheuttaa mikä ilmenee sitten vieroitusoireina ynnä muina haittavaikutuksina. Ne haittavaikutukset johtuvat siitä kun kehon välittäjäaineiden normaalia toimintaa häiritään lääkkeillä. Kun lääkkeen ottaa se vaikutus on kuin laittaisi dominopalikat liikkeelle ja sillä voi olla kauaskantoisia vaikutuksia hormoneihin asti.

Lue lisää

Tarkennus ja korjaus. Neuroplastisuus siis viittaa aivojen kykyyn organisoitua uudelleen muodostamalla uusia hermoyhteyksiä. Neurogeneesi viittaa uusien neuronien muodostumiseen aivoissa.
Tietyissä aivojen osissa, kuten oppimisen ja muistin kannalta tärkeässä hippokampuksessa, syntyy uusia hermosoluja läpi elämän. Hippokampus on tärkeä oppimisen ja muistin kannalta. Tätä prosessia missä uusia hermosoluja syntyy kutsutaan aikuisiän neurogeneesiksi. Terveet elämäntavat tutkimusten mukaan edistävät neurogeneesiä ja siten pitävät yllä aivojen muokkautumiskykyä.

Nämä siis lisäävät toivoa meille ketkä on saaneet vauriota, ei siis pelkkä neuroplastisuus ja on tärkeää erottaa nämä käsitteet kun ne on eri asia. Keho kyllä pyrkii korjaamaan itseään mutta siinäkin voi olla rajoja ja prosessi voi olla hitaampi mitä luullaan.

Psyykenlääkkeissä usein korostetaan kuin ne olisi "neuroprotektiivisia" ja jotenkin suojaisi aivoja. Masennuslääkkeissä sanotaan kuinka ne lisäävät aivojen muovautuvuutta ja lisäävät hermokasvutekijöiden määrää, uusien hermoyhteyksien muodostumista ja jopa uusia hermosoluja aivoissa. Tämähän on kerrassaan mahtavaa, eikös totta? Sopisiko tähän sanonta "liian hyvää ollakseen totta?" No me ketkä olemme saaneet haittaa ja käyneet ikävän vieroituksen läpi tiedämme sen toisen puolen. En oikeasti pitkään masennuslääkkeitä käyttäneenä koe niitä millään tavaa aivoille suotuisina, esim. jo sen valossa mitä vieroitus tai parin annoksen unohtaminen tuntui aiheuttavan (esim. sähköiskutuntemuksia päässä). Vieroitus oli vielä hirveämpi prosessi. Jotkut haitat ei pitkäaikaiskäytöstä vain ole kadonneet ja vieroitus puhkaisi uusia.

Asioita mitä minun mielestäni aiheeseen liittyen pitäisi ottaa huomioon:
a) masennuslääkkeet ovat psykotrooppisia aineita. Tämän psykiatria tuntuu sivuuttaneen. Psykotrooppisten aineiden lakeihin kuuluu adaptaatio, toleranssi, vieroitusoireet, fysiologinen riippuvuus. Nämä kuuluu myös tietyllä tavalla masennuslääkkeisiin vaikkei näissä ole yhtä dramaattista riippuvuus/toleranssia kuin esim bentsoissa. Masennuslääkkeet ovat psykoaktiivisia aineita jotka tekevät normaalin sijaan enemmänkin epänormaalin tilan aivoissa joka toki voidaan kokea myös suotuisana mutta....:
b) niissä on haittavaikutuksia. miten on pitkäaikaiskäytön laita? Mitä se tekee aivoille? mitä vieroitus tekee aivoille, mitä aivoissa tapahtuu vieroituksen aikana, sen jälkeen? Me jotka kuvaamme oikeasti kokeneemme vieroituksesta pahoja oireita, ja mahdollisesti jo pitkäaikaiskäytöstä haittaa ja oikeasti kärsineemme pitkään oireista, tunnumme olevan vain jotain anekdootteja joiden kokemuksella ei ole merkitystä. Kuinka paljon oikeasti ihmisten haitallisia kokemuksia pitkäaikaiskäytöstä laitetaan vaan sen piikkiin että ihmisellä on mielenterveysongelma näissä tilanteissa? Välitetäänkö siitä yhtään, että ihmisten hyvinvointia voidaan oikeasti pitkällä tähtäimellä jopa heikentää näillä lääkkeillä koska lääkkeissä on ongelmia joita psykiatria ei tunnu halunneen ottaa huomioon?
c) pitäisi mielestäni pitää terve skeptisyys sen suhteen, onko masennuslääkkeiden lisäämä ja aikaansaama aivojen muovautuvuus ja jopa neurogeneesi yksinomaa hyvä ja positiivinen asia. Siis että ne laukaisevat tällaista.
https://www.madinamerica.com/2018/06/joanna-moncrieff-carmine-pariante-debate-antidepressants/ (mm.kohta 22:35, muutenkin mielenkiintoinen keskustelu)
d) Kerran törmäsin aika mielenkiintoiseen kirjoitukseen suomalaiselta psykiatrilta, joka tuntuu olevan enemmän bentsodiatsepiinien satunnaiskäytön kuin masennuslääkkeiden käytön kannalta. Lainaus hänen kirjoituksestaan

"Vaihtoehtona bentsodiatsepiineille Pekka Laine tarjoaa mielialalääkkeitä niiden neuroplastisuutta lisäävän vaikutuksen vuoksi, vaikka hoidollisesta vaikutuksesta ei ole näyttöä. Masennuslääkkeiden neuroplastisuutta lisäävän vaikutuksen on arveltu edistävän myös hermosolujen apoptoottista kuolemaa (Andrews ym. 2012). Hyvin tuntemani kansainvälisesti nimekäs yhdysvaltalainen neurobiologi ei tämän vaikutuksen vuoksi halua käyttää SSRI-lääkkeitä oman sosiaalisen ahdistuneisuutensa hoitoon. Hän pitäytyy pieniannoksisen bentsodiatsepiinin vuosikautisessa käytössä. Aika näyttää, kuka ja missä olosuhteissa on tässä suhteessa oikeassa"

https://www.duodecimlehti.fi/duo10560
Andrewsin analyysi googlessa: "Primum Non Nocere: An Evolutionary Analysis of Whether Antidepressants Do More Harm than Good"

Itse en ole kyllä minkään bentsodiatsepiinien kannalla (etenkään jatkuvan), mutta tuo kirjoitus laittaa pohtimaan. Onko jatkuvasta masennuslääkkeen kroonisesta syömisestä oikeasti loppupeleissä paljon haittaa? Onko osa masennuslääkkeestä koetusta hyödyistä oikeasti enemmänkin seurausta siitä, että ne on psykotrooppisia aineita ja keho mukautuu niihin, ja jos niistä yrittää irti niin olo on kahta kauheampi ja alkaa tuntua että vain lääkkeellä on normaali olo? Voiko neuroplastisuutta lisäävästä vaikutuksesta tosiasiasiallisesti olla enemmän haittaa pitkällä tähtäimellä?

Anonyymi kirjoitti:

Olisko sulla lähdettä sille, että masennus johtuu kemiallisesta epätasapainosta aivoissa? Voisit joutessasi kaivaa lähteet myös sille, miten masennuslääkkeet tämän epätasapainon korjaavat.
Laita myös linkki Käypä hoito -suositukseen, missä selostetaan serotoniinin määrän mittaaminen aivoista.

Lue lisää

Kyllä minä sitten lähteitä laittelen, kun esitän omia väitteitäni.
Mutta mennäämpäs fleimauksesta ihan asiaan.

Lääkkeiden haitosta puhuminen on tärkeä asia, ja ajan sitä agendaa ihan mielelläni, niillä pienillä keinoilla mitä minulla on.

Mutta asian tietoisuuden lisääminen ei voi alkaa omalla mielipiteellä, tai asialla joka yleisen käsityksen mukaan voi hyvinkin olla valhetta. Suurin osa ihmisistä kun syö lääkkeitä ihan sen takia että se aidosti auttaa ainakin siinä hetkessä.

Yleisen käsityksen vastaisesta väittämästä saa helposti sen "Hullun" leiman, mistä tälläkin foorumilla usein valitetaan. Eikä kukaan lue enää seuraavaa lausetta.

Eli neuvoni on enemmän faktaa ja vähemmän fanatismia, ellei sitten satu oleman Greta Rhunberg.

Anonyymi kirjoitti:

"Sinulle tapahtui se, mitä tapahtuu suurimmalle osalle lääkkeitä käyttävistä."
Olisko taas lähdettä?

No ei ole lähdettä, mutta näilläkin palstoilla kun lukee ihmisten kokemuksia esim. masennuslääkkeistä, ja niiden aiheuttamista haitoista, ja hankalista vieroitusoireista, niin se on jo aika hyvä lähde.

Minulla on myös omakohtaista kokemusta.
Kun kyselet lähdettä, niin tuli mieleeni, että oletko itse ikinä käyttänyt mielialalääkkeitä ?
Toki lääkkeistäkin on mielipiteitä yhtä paljon kuin on niiden käyttäjiä.

Anonyymi kirjoitti:

No ei ole lähdettä, mutta näilläkin palstoilla kun lukee ihmisten kokemuksia esim. masennuslääkkeistä, ja niiden aiheuttamista haitoista, ja hankalista vieroitusoireista, niin se on jo aika hyvä lähde.

Minulla on myös omakohtaista kokemusta.
Kun kyselet lähdettä, niin tuli mieleeni, että oletko itse ikinä käyttänyt mielialalääkkeitä ?
Toki lääkkeistäkin on mielipiteitä yhtä paljon kuin on niiden käyttäjiä.

Lue lisää

Kun lähteitä kaivattiin, niin tällä videolla on asiantuntijatietoa, laaja paketti psyykenlääkkeistä ja niiden haittavaikutuksista:

Psyykenlääkevierotus: uhka vai mahdollisuus?

https://www.youtube.com/watch?v=o4qv_97qXDw

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä minä sitten lähteitä laittelen, kun esitän omia väitteitäni.
Mutta mennäämpäs fleimauksesta ihan asiaan.

Lääkkeiden haitosta puhuminen on tärkeä asia, ja ajan sitä agendaa ihan mielelläni, niillä pienillä keinoilla mitä minulla on.

Mutta asian tietoisuuden lisääminen ei voi alkaa omalla mielipiteellä, tai asialla joka yleisen käsityksen mukaan voi hyvinkin olla valhetta. Suurin osa ihmisistä kun syö lääkkeitä ihan sen takia että se aidosti auttaa ainakin siinä hetkessä.

Yleisen käsityksen vastaisesta väittämästä saa helposti sen "Hullun" leiman, mistä tälläkin foorumilla usein valitetaan. Eikä kukaan lue enää seuraavaa lausetta.

Eli neuvoni on enemmän faktaa ja vähemmän fanatismia, ellei sitten satu oleman Greta Rhunberg.

Lue lisää

Lähteistä puhuttaessa, suosittelen professori Peter C. Götzschen kirjoja, esim. Tappava psykiatria ja lääkinnän harha. Hän kuvaa siinä perusteellisesti tutkimustietoa psyykenlääkkeiden vaikutuksista ja mitä tiedetään erilaisten psyykkisten ongelmien kuten masennuksen syistä, mm. juuri "kemiallisesta epätasapainosta" - joka on siis jo kauan sitten todettu virheelliseksi hypoteesiksi.

Götzsche on tarkka ja perusteellinen ja se kirja kannattaa lukea jos aihe yhtään kiinnostaa.

Anonyymi kirjoitti:

No ei ole lähdettä, mutta näilläkin palstoilla kun lukee ihmisten kokemuksia esim. masennuslääkkeistä, ja niiden aiheuttamista haitoista, ja hankalista vieroitusoireista, niin se on jo aika hyvä lähde.

Minulla on myös omakohtaista kokemusta.
Kun kyselet lähdettä, niin tuli mieleeni, että oletko itse ikinä käyttänyt mielialalääkkeitä ?
Toki lääkkeistäkin on mielipiteitä yhtä paljon kuin on niiden käyttäjiä.

Lue lisää

No sehän tässä juuri on, kun on sitä omaa kokemusta, niin lääkkeistä, kuin myös "Hulluna" olemisesta, ja jälkimmäisestä vielä pitkän kaavan kautta. Oma tarinani, ei ole mikään erityisen kaunis tai onnistunut, siksi tunnen sympatiaa myös muita kohtaan, joilla on sama tilanne.

Mutta oman tarinani epäonnistuminen, ei todellakaan johdu yhdestä lääkkeestä, tai diagnoosista, vaan siinä pitää mennä paljon syvemmälle, sairaudentuntoon, tai vaikka kulttuurisiin tekijöihin.

Pitkän kaavan kautta on myös tullut seurattua "Hulluutta" sisältä käsin. Vaikka siellä näkyy samoja asioita mitä tälläkin foorumilla puhutaan, niin siellä näkee myös paljon muuta. Jostain syystä se kaikki muu tuntuu puuttuvan tältä foorumilta.

Siksi minulle aidosti tulee se tunne, että tällä foorumilla ei ole kuin alle tusina aktiivista kävijää, jotka toistavat samaa tarinaa, kuin rikkinäinen levy.

Lääkehaittoista puhuttaessa suosittelisin.
-Pitämään tilasto faktan, ja omakohtaisen kokemustekstin erillään.
-Älkää tyytykö suomalaiseen kieltämiseen, vaan tarjotkaa useita pienin askelin toteutettavia vaihtoehtoja. Miten esimerkiksi asuminen järjestetään jos ei ole lääkehoidossa?
-Muistakaa myös että kaikki mielenterveyden hyväksi tehty työ esitää pitkässä juoksussa myös lääkehaittojen ehkäisemistä.
-Kokemusasiantuntijoiden tai omaisille suunnatun Finfamin toiminta ei todellakaan ole pois lääkehaittojen kertomisesta.

Anonyymi kirjoitti:

No sehän tässä juuri on, kun on sitä omaa kokemusta, niin lääkkeistä, kuin myös "Hulluna" olemisesta, ja jälkimmäisestä vielä pitkän kaavan kautta. Oma tarinani, ei ole mikään erityisen kaunis tai onnistunut, siksi tunnen sympatiaa myös muita kohtaan, joilla on sama tilanne.

Mutta oman tarinani epäonnistuminen, ei todellakaan johdu yhdestä lääkkeestä, tai diagnoosista, vaan siinä pitää mennä paljon syvemmälle, sairaudentuntoon, tai vaikka kulttuurisiin tekijöihin.

Pitkän kaavan kautta on myös tullut seurattua "Hulluutta" sisältä käsin. Vaikka siellä näkyy samoja asioita mitä tälläkin foorumilla puhutaan, niin siellä näkee myös paljon muuta. Jostain syystä se kaikki muu tuntuu puuttuvan tältä foorumilta.

Siksi minulle aidosti tulee se tunne, että tällä foorumilla ei ole kuin alle tusina aktiivista kävijää, jotka toistavat samaa tarinaa, kuin rikkinäinen levy.

Lääkehaittoista puhuttaessa suosittelisin.
-Pitämään tilasto faktan, ja omakohtaisen kokemustekstin erillään.
-Älkää tyytykö suomalaiseen kieltämiseen, vaan tarjotkaa useita pienin askelin toteutettavia vaihtoehtoja. Miten esimerkiksi asuminen järjestetään jos ei ole lääkehoidossa?
-Muistakaa myös että kaikki mielenterveyden hyväksi tehty työ esitää pitkässä juoksussa myös lääkehaittojen ehkäisemistä.
-Kokemusasiantuntijoiden tai omaisille suunnatun Finfamin toiminta ei todellakaan ole pois lääkehaittojen kertomisesta.

Lue lisää

Mun huomio kiinnittyi tuohon asumisen järjestämiseen jos ei ole lääkitystä.
Mitäköhän kirjoittaja mahtaa tarkoittaa ?

Millä tavalla lääkitys vaikuttaa asumiseen ?
Ehkä jos asuu jossain palvelukodissa tms. , niin on ymmärrettävää, ettei kaikki suju oman tahdon mukaan, vaikka siinä tilanteessa jos haluaa muuttaa omilleen.

Jos asuu jo itsekseen, niin ei lääkityksillä kai ole mitään merkitystä asumiseen, käyttää sitten lääkkeitä tai ei.

Anonyymi kirjoitti:

Mun huomio kiinnittyi tuohon asumisen järjestämiseen jos ei ole lääkitystä.
Mitäköhän kirjoittaja mahtaa tarkoittaa ?

Millä tavalla lääkitys vaikuttaa asumiseen ?
Ehkä jos asuu jossain palvelukodissa tms. , niin on ymmärrettävää, ettei kaikki suju oman tahdon mukaan, vaikka siinä tilanteessa jos haluaa muuttaa omilleen.

Jos asuu jo itsekseen, niin ei lääkityksillä kai ole mitään merkitystä asumiseen, käyttää sitten lääkkeitä tai ei.

Lue lisää

En minäkään ymmärrä, mitä kirjoittaja tarkoittaa sillä, että miten asuminen järjestetään jos ei ole lääkitystä? Esim. avoimen dialogin mallissa lääkitys ei ole hoidossa pääasiassa, vaan dialogi, ja esimerkiksi Norjassa on kehitelty psykoosin hoidossa lääkevapaan hoidon mallia josta uusi uutinen täällä: https://www.bbc.com/news/stories-56097028
Osastolla tuetaan myös lääkevähentämistä ja useat vähentävätkin lääkkeitä hoidossaan.
Joku kuvaa entisiä hoitokokemustaan kuinka olisi ollut niin lääkkeissä että pää oli yhtä sumua. Hän istui vain passiivisesti elämänsä menevän ohi ilman yhteyttä tunteisiinsa. Tämä toistui hänen elämässään lukuisia kertoja, kunnes hän on nyt lääkevapaan mallin kautta hoidossa. Tämä on aika merkittävästi erilainen malli, mitä esim. Suomessa tarjotaan nykyisellään (lukuunottamatta Keroputaata), jossa ihmisten ongelmat tunnutaan hoidossa ymmärrettävän pahimmillaan lääkkeiden puutteena. Näen tässä lääkekeskeisessä vaihtoehdottomassa hoidossa ihmisoikeuksien suhteenkin problematiikkaa ja artikkelissa oli esim. nostettu YK:n kidutuksen vastaisen komitean kannanotto Norjassa yleisemmin tapahtuvaa esim. pakkoeristystä kohtaan. Itse näen esim. pakkolääkinnänkin hyvin paljon eettisesti problemaattisempana kuin mitä psykiatria antaa ymmärtää. Etenkin jos alkaa hiljalleen valumaan tutkimusnäyttöä, että psykoosista voi myös päästä ilman lääkkeitä ja lääkkeetön hoitokin voi olla tehokasta. Kuinkakohan paljon esim. lääkeyhtiöillä on intressiä tukea tällaista tutkimusta ;)

Tuntuu, että jutussa mainituista epäeettisistä asioista nykyisessä psykoosin hoidossa ei juuri puhuta ja ei haluta nähdä mitään vaihtoehtoisia tapoja hoitaa ihmisiä, koska biologiskeskeinen psykiatria on niin vallalla nykyään diskursseissa. Minä itse toivon nykyisen paradigman vaihdosta, jossa yksilön ongelmat nähdään yksilön ongelmien sijaan yhä enemmän myös sosiaalisina (mistä näkökulmasta avoin dialogi lähtee), yhteiskuntaankin liittyvinä ongelmina. Ihmiset voivat sairastua myös yhteiskunnassa olevien arvojen takia, mitkä altistavat pahoinvoinnille. Nykyään tuntuu lisäksi, kuinka päähuomio olisi mennyt mt-ongelmien biologisen puolen tarkasteluun. Ja aletaan tarjota ihmisille tukea mikä ei ole lääkekeskeistä ja lisäämään ihmisten päätösvaltaa sekä että tarjolla olisi erilaisiakin vaihtoehtoja. Nähdään lääkkeisiin sisältyvät ongelmat selvemmin, ja nähdään että joillekin lääkkeet on paremminvoimisen este ja olon huonontaja. Nykyisellään lääkkeisiin huonosti vastaavat ihmiset voivat joutua todella huonoihin tilanteisiin. Ymmärretään sen merkitys, että ihmisille oikeasti tarjotaan riittävä informaatio haitoista, mikä ei nykyisellään todellakaan toteudu mielenterveyshoidossa. Esim. tuossa BBC:n artikkelissa eräs lääkäri toteaa näin: "Sinun pitää kertoa totuus potilaalle miten lääke toimii ja mitä tiedät siitä. Lääkeyhtiöiden vaikutuksesta potilaille on kerrottu asioita lääkkeistä eivät ole täysin oikein, kuten esimrekiksi miten lääke toimii ja mitkä ovat riskit. Esimerkiksi on olemassa myytti kemiallisesta tasapainosta aivoissa ihmisillä, joilla on vakavia mielenterveyden ongelmia ja oikeasti ei ole tutkimusta mikä tukee tätä"


"mielenterveyden hyväksi tehty työ esitää pitkässä juoksussa myös lääkehaittojen ehkäisemistä" Ei pelkästään mielenterveyden työ, vaan myös yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus. Lisäksi nykyinen biopsykiatrian biologiaan keskittyvä malli altistaa ihmisiä lääkehaitoille. Lisää rahaa mielenterveysongelmien hoidolle ei ratkaise ongelmia, vaan voi jopa altistaa sille, että yhä isompi määrä ihmisiä on lääkkeissä. Myös ihan normaaleja ihmisen elämän ongelmia voidaan medikalisoida, kun kaikenlaisesta mielipahasta aletaan puhua lääketieteellisten termien ja sairaus-diskurssin kautta. Tämä voi altistaa yhä isomman osan väestöä lääkehaitoille, ja iatrogeenisesti aiheutetuille ongelmille. Tästä aiheesta itse katsoin Medicating Normal-dokumentin, joka oli ihan mielenkiintoinen kuvaus siitä, millaisiin syöksykierteisiin ihmiset on saattaneet lääkitysten takia joutua, ja todellisuudessa heidän ongelmansa on ollut reaktiota elämässä tapahtuneisiin asioihin.

Itse en myöskään kannusta sanomaan ihmisille että "sinulle tapahtui niin kuin suurimmalle osalle lääkkeiden käyttäjistä", jos mitään tilastoa ei ole sanomisen vastapainoksi. Ei varmasti kaikille lääkkeenkäyttäjille tapahdu näin mitä tässä ketjussa. Toisaalta on olemassa epäilyä, että pitkäaikainen lääkehoito voi olla yhteydessä esim. huonompiin hoitotuloksiin https://urly.fi/1W7D Joku muu osaisi varmaan eritellä muuta tutkimusnäyttöä, jossa lääkehoito voi olla yhteydessä huonompiin hoitotuloksiin.

Mietin vain sitä, miten hyvin edes tutkitaan pitkäaikaisen lääkehoidon tuloksia. Veikkaan, että tämä on vähemmällä tutkinnalla. Ihmisiä vain pidetään lääkkeissä. Jos olisikin sellainen tilanne, että lääkehoito olisi ajanut ihmisen huonoon jamaan ja vaikka jopa työkyvyttömäksi, niin miten tämä voidaan todistaa?

Anonyymi kirjoitti:

En minäkään ymmärrä, mitä kirjoittaja tarkoittaa sillä, että miten asuminen järjestetään jos ei ole lääkitystä? Esim. avoimen dialogin mallissa lääkitys ei ole hoidossa pääasiassa, vaan dialogi, ja esimerkiksi Norjassa on kehitelty psykoosin hoidossa lääkevapaan hoidon mallia josta uusi uutinen täällä: https://www.bbc.com/news/stories-56097028
Osastolla tuetaan myös lääkevähentämistä ja useat vähentävätkin lääkkeitä hoidossaan.
Joku kuvaa entisiä hoitokokemustaan kuinka olisi ollut niin lääkkeissä että pää oli yhtä sumua. Hän istui vain passiivisesti elämänsä menevän ohi ilman yhteyttä tunteisiinsa. Tämä toistui hänen elämässään lukuisia kertoja, kunnes hän on nyt lääkevapaan mallin kautta hoidossa. Tämä on aika merkittävästi erilainen malli, mitä esim. Suomessa tarjotaan nykyisellään (lukuunottamatta Keroputaata), jossa ihmisten ongelmat tunnutaan hoidossa ymmärrettävän pahimmillaan lääkkeiden puutteena. Näen tässä lääkekeskeisessä vaihtoehdottomassa hoidossa ihmisoikeuksien suhteenkin problematiikkaa ja artikkelissa oli esim. nostettu YK:n kidutuksen vastaisen komitean kannanotto Norjassa yleisemmin tapahtuvaa esim. pakkoeristystä kohtaan. Itse näen esim. pakkolääkinnänkin hyvin paljon eettisesti problemaattisempana kuin mitä psykiatria antaa ymmärtää. Etenkin jos alkaa hiljalleen valumaan tutkimusnäyttöä, että psykoosista voi myös päästä ilman lääkkeitä ja lääkkeetön hoitokin voi olla tehokasta. Kuinkakohan paljon esim. lääkeyhtiöillä on intressiä tukea tällaista tutkimusta ;)

Tuntuu, että jutussa mainituista epäeettisistä asioista nykyisessä psykoosin hoidossa ei juuri puhuta ja ei haluta nähdä mitään vaihtoehtoisia tapoja hoitaa ihmisiä, koska biologiskeskeinen psykiatria on niin vallalla nykyään diskursseissa. Minä itse toivon nykyisen paradigman vaihdosta, jossa yksilön ongelmat nähdään yksilön ongelmien sijaan yhä enemmän myös sosiaalisina (mistä näkökulmasta avoin dialogi lähtee), yhteiskuntaankin liittyvinä ongelmina. Ihmiset voivat sairastua myös yhteiskunnassa olevien arvojen takia, mitkä altistavat pahoinvoinnille. Nykyään tuntuu lisäksi, kuinka päähuomio olisi mennyt mt-ongelmien biologisen puolen tarkasteluun. Ja aletaan tarjota ihmisille tukea mikä ei ole lääkekeskeistä ja lisäämään ihmisten päätösvaltaa sekä että tarjolla olisi erilaisiakin vaihtoehtoja. Nähdään lääkkeisiin sisältyvät ongelmat selvemmin, ja nähdään että joillekin lääkkeet on paremminvoimisen este ja olon huonontaja. Nykyisellään lääkkeisiin huonosti vastaavat ihmiset voivat joutua todella huonoihin tilanteisiin. Ymmärretään sen merkitys, että ihmisille oikeasti tarjotaan riittävä informaatio haitoista, mikä ei nykyisellään todellakaan toteudu mielenterveyshoidossa. Esim. tuossa BBC:n artikkelissa eräs lääkäri toteaa näin: "Sinun pitää kertoa totuus potilaalle miten lääke toimii ja mitä tiedät siitä. Lääkeyhtiöiden vaikutuksesta potilaille on kerrottu asioita lääkkeistä eivät ole täysin oikein, kuten esimrekiksi miten lääke toimii ja mitkä ovat riskit. Esimerkiksi on olemassa myytti kemiallisesta tasapainosta aivoissa ihmisillä, joilla on vakavia mielenterveyden ongelmia ja oikeasti ei ole tutkimusta mikä tukee tätä"


"mielenterveyden hyväksi tehty työ esitää pitkässä juoksussa myös lääkehaittojen ehkäisemistä" Ei pelkästään mielenterveyden työ, vaan myös yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus. Lisäksi nykyinen biopsykiatrian biologiaan keskittyvä malli altistaa ihmisiä lääkehaitoille. Lisää rahaa mielenterveysongelmien hoidolle ei ratkaise ongelmia, vaan voi jopa altistaa sille, että yhä isompi määrä ihmisiä on lääkkeissä. Myös ihan normaaleja ihmisen elämän ongelmia voidaan medikalisoida, kun kaikenlaisesta mielipahasta aletaan puhua lääketieteellisten termien ja sairaus-diskurssin kautta. Tämä voi altistaa yhä isomman osan väestöä lääkehaitoille, ja iatrogeenisesti aiheutetuille ongelmille. Tästä aiheesta itse katsoin Medicating Normal-dokumentin, joka oli ihan mielenkiintoinen kuvaus siitä, millaisiin syöksykierteisiin ihmiset on saattaneet lääkitysten takia joutua, ja todellisuudessa heidän ongelmansa on ollut reaktiota elämässä tapahtuneisiin asioihin.

Itse en myöskään kannusta sanomaan ihmisille että "sinulle tapahtui niin kuin suurimmalle osalle lääkkeiden käyttäjistä", jos mitään tilastoa ei ole sanomisen vastapainoksi. Ei varmasti kaikille lääkkeenkäyttäjille tapahdu näin mitä tässä ketjussa. Toisaalta on olemassa epäilyä, että pitkäaikainen lääkehoito voi olla yhteydessä esim. huonompiin hoitotuloksiin https://urly.fi/1W7D Joku muu osaisi varmaan eritellä muuta tutkimusnäyttöä, jossa lääkehoito voi olla yhteydessä huonompiin hoitotuloksiin.

Mietin vain sitä, miten hyvin edes tutkitaan pitkäaikaisen lääkehoidon tuloksia. Veikkaan, että tämä on vähemmällä tutkinnalla. Ihmisiä vain pidetään lääkkeissä. Jos olisikin sellainen tilanne, että lääkehoito olisi ajanut ihmisen huonoon jamaan ja vaikka jopa työkyvyttömäksi, niin miten tämä voidaan todistaa?

Lue lisää

"Siksi minulle aidosti tulee se tunne, että tällä foorumilla ei ole kuin alle tusina aktiivista kävijää, jotka toistavat samaa tarinaa, kuin rikkinäinen levy."
Itse pääasiallinen syyni on kirjoittaa se, että vastustan nykyistä biologisen psykiatrian paradigmaa, ja sen periaatteita ja sen tarjoamaa vaihtoehdottomuutta hoidossa. Vaikka mielenterveys tavallaan muka yritetäänkin ymmärtää laaja-alaisemmin, todellisuus on kuitenkin se, että ihmisille määrätään lähes ensimmäisenä aina pillereitä. Todellisuudessa hoito usein lähtee lääkkeistä ja on lääkekeskeistä, ja lääkkeet koetaan erityisen tärkeäksi, eikä muita vaihtoehtoja oikein haluta edes nähdä. Lisäksi olen jo aikapäiviä sitten tajunnut, että mielenterveydessä on kyse paljon monimutkaisemmasta ilmiöstä, mitä psykiatria antaa olettaa, jossa pääpaino on yksilön ongelmissa (yksilö usein syyttää itseään ongelmistaan), biologiassa, geeneissä ja usein aivokemioissa (miksi muuten niitä venkslattaisiin lääkkeillä). Näitä usein otetaan esiin puhuessa mielenterveydestä. Lisäksi olen nähnyt ja lukenut kammottavia tarinoita siitä, kun lääkehoito on mennyt pieleen, lääkärit ovat tehneet todella hölmöjä päätöksiä lääkkeiden suhteen ja epäilen, että jotkut itsemurhatapauksetkin voivat olla liitoksissa tähän. Netissä ihmiset ovat alkaneet organisoitua ja potilaiden yhteenliittymissä voi olla tuhansia ihmisiä puhumassa samoista aiheista. Silti yhteiskunnassa tuntuu olevan vain yksi tapa puhua asioista ja mielenterveydestä puhuttaessa unohdetaan täysin lääkehaitat ja niiden ihmisten tarinat ketkä on saaneet harmia jää pimentoon (onneksi masennuslääkkeiden vieroitusoireista on alettu puhua julkisestikin, mutta kylläkin vuosikymmeniä myöhässä!). Stigmaa tavallaan yritetään mt-asioissa lievittää, mutta jos mt-potilaana puhut lääkehaitoista niitä laitetaan ongelmiesi piikkiin. Omassa kokemuksessani ne haitat olivat niin tuhoavia, että ne melkein veivät minulta hengen ja veivät minut pahaan kierteeseen.
Uskon, että tulevaisuudessa aletaan suhtautua kriittisemmin lääkehoitoihin. Mt-resurssien puute ei ole syy alkaa tunkemaan ihmisille vain erilaisia pillereitä, joilla pahimmissa tapauksissa voi olla todella karuja seurauksia ihmiselämälle, eikä edes niiden toimintamekanismia kunnolla ymmärretä. Kun lääkkeitä määrätään länsimaissa miljoonille niin pienellä kynnyksellä, niin se joukko kuka saa harmia tulee kasvamaan ja ongelmia alkaa pulpahtelemaan esiin. Laajemmin ilmiötä voisi kuvata laajemminkin medikalisaationa, ja tieteenkin ongelmana jossa tietynlaista tutkimusta tuetaan enemmänkin kuin toisenlaista, jos se vain tuottaa esimerkiksi voittoa lääkeyhtiöille. Rahan tekeminen alkaa mennä ihmisten hyvinvoinnin edelle.

En itse ole niin kiinnostunut kirjoittamaan ihmisten mielenterveyden ongelmista tai henkisten ongelmien ratkomisesta, koska mielestäni ylläolevat aiheet on sellaisia, mitä haluan painottaa, koska niistä ei puhuta. Ne ovat tabuja. Niistä pitää puhua. Joku muu saa kirjoittaa niistä asioista, jos on kiinnostunut. Itselläni suuri osa ongelmista ratkesi, kun pääsin kamalasta lääkekierteestä pois ja aloin ymmärtämään itseäni laajemmin kuin vain psykiatrian tarjoaman ihmiskuvan kautta jossa näin itseni sairaana, joka tarvii pillereitä. En ole ikinä voinut niin huonosti kuin vieroitusoireiden aikana, jotka psykiatri diagnosoi mielenterveysongelmiksi johon tarjolla oli lisää lääkehoitoa.

Näen nykyisissä käytännöissä jopa ihmisoikeuksia vaarantavia asioita ja lisäksi tämä tapa määrätä lääkkeitä voi johtaa monille iatrogeeniseen kärsimykseen jossa lähes plaseboon verrattuna tehottomien lääkkeiden takia saa päälle oman ongelmapinonsa. Ihmisille ei tarjota oikeaa tietoa lääkkeistä, vaan niistä tarjotaan paljon vääristeltyä tietoa, siitä miten ne toimii eikä kerrota haitoista määrätessä lääkkeitä.

Jos haluaa perehtyä psyykenlääkkeisiin sisältyviin vieroitusongelmiin ja haittoihin enemmän, suosittelen tätä International Institute for Psych Drug Withdrawal - paneelikeskustelua : https://www.youtube.com/watch?v=Pj-mLG7tYi4
Sieltä löytyy asiantuntemusta aiheesta. Mm. mukana tutkija, joka on varmaan ollut yksi aikaansaava voima sille, että masennuslääkkeiden vieroitusoireet otetaan vakavammin. Yhä uusia asiantuntijoiden paneelikeskusteluita on tulossa, esim. 12.3, jolloin mukana on uudet panelistit.

Anonyymi kirjoitti:

"Siksi minulle aidosti tulee se tunne, että tällä foorumilla ei ole kuin alle tusina aktiivista kävijää, jotka toistavat samaa tarinaa, kuin rikkinäinen levy."
Itse pääasiallinen syyni on kirjoittaa se, että vastustan nykyistä biologisen psykiatrian paradigmaa, ja sen periaatteita ja sen tarjoamaa vaihtoehdottomuutta hoidossa. Vaikka mielenterveys tavallaan muka yritetäänkin ymmärtää laaja-alaisemmin, todellisuus on kuitenkin se, että ihmisille määrätään lähes ensimmäisenä aina pillereitä. Todellisuudessa hoito usein lähtee lääkkeistä ja on lääkekeskeistä, ja lääkkeet koetaan erityisen tärkeäksi, eikä muita vaihtoehtoja oikein haluta edes nähdä. Lisäksi olen jo aikapäiviä sitten tajunnut, että mielenterveydessä on kyse paljon monimutkaisemmasta ilmiöstä, mitä psykiatria antaa olettaa, jossa pääpaino on yksilön ongelmissa (yksilö usein syyttää itseään ongelmistaan), biologiassa, geeneissä ja usein aivokemioissa (miksi muuten niitä venkslattaisiin lääkkeillä). Näitä usein otetaan esiin puhuessa mielenterveydestä. Lisäksi olen nähnyt ja lukenut kammottavia tarinoita siitä, kun lääkehoito on mennyt pieleen, lääkärit ovat tehneet todella hölmöjä päätöksiä lääkkeiden suhteen ja epäilen, että jotkut itsemurhatapauksetkin voivat olla liitoksissa tähän. Netissä ihmiset ovat alkaneet organisoitua ja potilaiden yhteenliittymissä voi olla tuhansia ihmisiä puhumassa samoista aiheista. Silti yhteiskunnassa tuntuu olevan vain yksi tapa puhua asioista ja mielenterveydestä puhuttaessa unohdetaan täysin lääkehaitat ja niiden ihmisten tarinat ketkä on saaneet harmia jää pimentoon (onneksi masennuslääkkeiden vieroitusoireista on alettu puhua julkisestikin, mutta kylläkin vuosikymmeniä myöhässä!). Stigmaa tavallaan yritetään mt-asioissa lievittää, mutta jos mt-potilaana puhut lääkehaitoista niitä laitetaan ongelmiesi piikkiin. Omassa kokemuksessani ne haitat olivat niin tuhoavia, että ne melkein veivät minulta hengen ja veivät minut pahaan kierteeseen.
Uskon, että tulevaisuudessa aletaan suhtautua kriittisemmin lääkehoitoihin. Mt-resurssien puute ei ole syy alkaa tunkemaan ihmisille vain erilaisia pillereitä, joilla pahimmissa tapauksissa voi olla todella karuja seurauksia ihmiselämälle, eikä edes niiden toimintamekanismia kunnolla ymmärretä. Kun lääkkeitä määrätään länsimaissa miljoonille niin pienellä kynnyksellä, niin se joukko kuka saa harmia tulee kasvamaan ja ongelmia alkaa pulpahtelemaan esiin. Laajemmin ilmiötä voisi kuvata laajemminkin medikalisaationa, ja tieteenkin ongelmana jossa tietynlaista tutkimusta tuetaan enemmänkin kuin toisenlaista, jos se vain tuottaa esimerkiksi voittoa lääkeyhtiöille. Rahan tekeminen alkaa mennä ihmisten hyvinvoinnin edelle.

En itse ole niin kiinnostunut kirjoittamaan ihmisten mielenterveyden ongelmista tai henkisten ongelmien ratkomisesta, koska mielestäni ylläolevat aiheet on sellaisia, mitä haluan painottaa, koska niistä ei puhuta. Ne ovat tabuja. Niistä pitää puhua. Joku muu saa kirjoittaa niistä asioista, jos on kiinnostunut. Itselläni suuri osa ongelmista ratkesi, kun pääsin kamalasta lääkekierteestä pois ja aloin ymmärtämään itseäni laajemmin kuin vain psykiatrian tarjoaman ihmiskuvan kautta jossa näin itseni sairaana, joka tarvii pillereitä. En ole ikinä voinut niin huonosti kuin vieroitusoireiden aikana, jotka psykiatri diagnosoi mielenterveysongelmiksi johon tarjolla oli lisää lääkehoitoa.

Näen nykyisissä käytännöissä jopa ihmisoikeuksia vaarantavia asioita ja lisäksi tämä tapa määrätä lääkkeitä voi johtaa monille iatrogeeniseen kärsimykseen jossa lähes plaseboon verrattuna tehottomien lääkkeiden takia saa päälle oman ongelmapinonsa. Ihmisille ei tarjota oikeaa tietoa lääkkeistä, vaan niistä tarjotaan paljon vääristeltyä tietoa, siitä miten ne toimii eikä kerrota haitoista määrätessä lääkkeitä.

Jos haluaa perehtyä psyykenlääkkeisiin sisältyviin vieroitusongelmiin ja haittoihin enemmän, suosittelen tätä International Institute for Psych Drug Withdrawal - paneelikeskustelua : https://www.youtube.com/watch?v=Pj-mLG7tYi4
Sieltä löytyy asiantuntemusta aiheesta. Mm. mukana tutkija, joka on varmaan ollut yksi aikaansaava voima sille, että masennuslääkkeiden vieroitusoireet otetaan vakavammin. Yhä uusia asiantuntijoiden paneelikeskusteluita on tulossa, esim. 12.3, jolloin mukana on uudet panelistit.

Lue lisää

Kyllä! Näitä paneelikeskusteluja kannattaisi lääkäreidenkin seurata. Luulisi aiheen kiinnostavan?

Anonyymi kirjoitti:

En minäkään ymmärrä, mitä kirjoittaja tarkoittaa sillä, että miten asuminen järjestetään jos ei ole lääkitystä? Esim. avoimen dialogin mallissa lääkitys ei ole hoidossa pääasiassa, vaan dialogi, ja esimerkiksi Norjassa on kehitelty psykoosin hoidossa lääkevapaan hoidon mallia josta uusi uutinen täällä: https://www.bbc.com/news/stories-56097028
Osastolla tuetaan myös lääkevähentämistä ja useat vähentävätkin lääkkeitä hoidossaan.
Joku kuvaa entisiä hoitokokemustaan kuinka olisi ollut niin lääkkeissä että pää oli yhtä sumua. Hän istui vain passiivisesti elämänsä menevän ohi ilman yhteyttä tunteisiinsa. Tämä toistui hänen elämässään lukuisia kertoja, kunnes hän on nyt lääkevapaan mallin kautta hoidossa. Tämä on aika merkittävästi erilainen malli, mitä esim. Suomessa tarjotaan nykyisellään (lukuunottamatta Keroputaata), jossa ihmisten ongelmat tunnutaan hoidossa ymmärrettävän pahimmillaan lääkkeiden puutteena. Näen tässä lääkekeskeisessä vaihtoehdottomassa hoidossa ihmisoikeuksien suhteenkin problematiikkaa ja artikkelissa oli esim. nostettu YK:n kidutuksen vastaisen komitean kannanotto Norjassa yleisemmin tapahtuvaa esim. pakkoeristystä kohtaan. Itse näen esim. pakkolääkinnänkin hyvin paljon eettisesti problemaattisempana kuin mitä psykiatria antaa ymmärtää. Etenkin jos alkaa hiljalleen valumaan tutkimusnäyttöä, että psykoosista voi myös päästä ilman lääkkeitä ja lääkkeetön hoitokin voi olla tehokasta. Kuinkakohan paljon esim. lääkeyhtiöillä on intressiä tukea tällaista tutkimusta ;)

Tuntuu, että jutussa mainituista epäeettisistä asioista nykyisessä psykoosin hoidossa ei juuri puhuta ja ei haluta nähdä mitään vaihtoehtoisia tapoja hoitaa ihmisiä, koska biologiskeskeinen psykiatria on niin vallalla nykyään diskursseissa. Minä itse toivon nykyisen paradigman vaihdosta, jossa yksilön ongelmat nähdään yksilön ongelmien sijaan yhä enemmän myös sosiaalisina (mistä näkökulmasta avoin dialogi lähtee), yhteiskuntaankin liittyvinä ongelmina. Ihmiset voivat sairastua myös yhteiskunnassa olevien arvojen takia, mitkä altistavat pahoinvoinnille. Nykyään tuntuu lisäksi, kuinka päähuomio olisi mennyt mt-ongelmien biologisen puolen tarkasteluun. Ja aletaan tarjota ihmisille tukea mikä ei ole lääkekeskeistä ja lisäämään ihmisten päätösvaltaa sekä että tarjolla olisi erilaisiakin vaihtoehtoja. Nähdään lääkkeisiin sisältyvät ongelmat selvemmin, ja nähdään että joillekin lääkkeet on paremminvoimisen este ja olon huonontaja. Nykyisellään lääkkeisiin huonosti vastaavat ihmiset voivat joutua todella huonoihin tilanteisiin. Ymmärretään sen merkitys, että ihmisille oikeasti tarjotaan riittävä informaatio haitoista, mikä ei nykyisellään todellakaan toteudu mielenterveyshoidossa. Esim. tuossa BBC:n artikkelissa eräs lääkäri toteaa näin: "Sinun pitää kertoa totuus potilaalle miten lääke toimii ja mitä tiedät siitä. Lääkeyhtiöiden vaikutuksesta potilaille on kerrottu asioita lääkkeistä eivät ole täysin oikein, kuten esimrekiksi miten lääke toimii ja mitkä ovat riskit. Esimerkiksi on olemassa myytti kemiallisesta tasapainosta aivoissa ihmisillä, joilla on vakavia mielenterveyden ongelmia ja oikeasti ei ole tutkimusta mikä tukee tätä"


"mielenterveyden hyväksi tehty työ esitää pitkässä juoksussa myös lääkehaittojen ehkäisemistä" Ei pelkästään mielenterveyden työ, vaan myös yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus. Lisäksi nykyinen biopsykiatrian biologiaan keskittyvä malli altistaa ihmisiä lääkehaitoille. Lisää rahaa mielenterveysongelmien hoidolle ei ratkaise ongelmia, vaan voi jopa altistaa sille, että yhä isompi määrä ihmisiä on lääkkeissä. Myös ihan normaaleja ihmisen elämän ongelmia voidaan medikalisoida, kun kaikenlaisesta mielipahasta aletaan puhua lääketieteellisten termien ja sairaus-diskurssin kautta. Tämä voi altistaa yhä isomman osan väestöä lääkehaitoille, ja iatrogeenisesti aiheutetuille ongelmille. Tästä aiheesta itse katsoin Medicating Normal-dokumentin, joka oli ihan mielenkiintoinen kuvaus siitä, millaisiin syöksykierteisiin ihmiset on saattaneet lääkitysten takia joutua, ja todellisuudessa heidän ongelmansa on ollut reaktiota elämässä tapahtuneisiin asioihin.

Itse en myöskään kannusta sanomaan ihmisille että "sinulle tapahtui niin kuin suurimmalle osalle lääkkeiden käyttäjistä", jos mitään tilastoa ei ole sanomisen vastapainoksi. Ei varmasti kaikille lääkkeenkäyttäjille tapahdu näin mitä tässä ketjussa. Toisaalta on olemassa epäilyä, että pitkäaikainen lääkehoito voi olla yhteydessä esim. huonompiin hoitotuloksiin https://urly.fi/1W7D Joku muu osaisi varmaan eritellä muuta tutkimusnäyttöä, jossa lääkehoito voi olla yhteydessä huonompiin hoitotuloksiin.

Mietin vain sitä, miten hyvin edes tutkitaan pitkäaikaisen lääkehoidon tuloksia. Veikkaan, että tämä on vähemmällä tutkinnalla. Ihmisiä vain pidetään lääkkeissä. Jos olisikin sellainen tilanne, että lääkehoito olisi ajanut ihmisen huonoon jamaan ja vaikka jopa työkyvyttömäksi, niin miten tämä voidaan todistaa?

Lue lisää

Tuo oli erittäin hyvä kirjoitus.

Minulla oli tilanne, että lääkkeiden takia pysyin huonossa kunnossa vuosikausia.
Nuorena alkoi päihdeongelmat, ja siitä seurasi mielenterveysongelmia, joita alettiin lääkitä.

Vuosikausia kun otin lääkkeitä ja alkoholia yhdessä, lisäksi joitain muitakin päihdyttäviä aineita, niin kyllähän se laittoi elämän aivan solmuun.
Aika nuorena jäin työkyvyttömyyseläkkeellekin.

Ehkäpä lääkitysten seurauksista jotain voitaisiin todistaakin, mutta kukapa olisi se, joka sellaista lähtisi tutkimaan/selvittämään.
Se olisi kaikki pois lääketehtailta, menettäisivät suuria summia, kun jäisi lääkkeet myymättä.
Ja ehkä se saattaisi heilauttaa myös lääkäreiden jonkinlaista arvovaltaa.

Kirjoitit myös tuosta, olisiko kumpi mahdollinen, ovatko psyykkiset vaivat biologista, vai ympäristön vaikutusta.
Itse olen sitä mieltä, että asiassa on molempia.

Kaikki ihmiset reagoivat ympäristöön ja kohtaamiinsa haasteisiin omalla tavallaan, ja paljonhan on kiinni siitä, miten ihminen ottaa vastaan erilaisia asioita ja elämän haasteita.
Toisille on helpompaa käsitellä asioita kuin toisille.
Jotkut ottavat pienetkin vaikeudet todella raskaasti, kun sitten on taas heitä, joita eivät ehkä isommatkaan asiat paljoa hetkauta.

Tunnen jonkin verran ihmisiä, jotka käyttävät lääkkeitä, kuka minkäkinlaista.
Osalla on sen verran vahva lääkitys, että näkyy jopa päällepäin. Silmät tavallaan " seisovat päässä ", eli ovat ilmeettömät, ja liikehdintä on hitaanpuoleista, eikä " hoksottimet " ole aivan ajan tasalla.
Joillakin on jatkuvaa ahdistusta, jopa masennustakin, eivätkä saa aikaan paljon mitään, eli mielellään vaan ovat tekemättä mitään. Tila on ns. kroonistunut.

Oma ajatukseni on ajoittain ollut, että osa näistäkin ihmisistä varmasti voisi paremmin, jos eivät söisi lääkkeitä.
Toki kaikista ei voi sanoa samaa, joillekin on lääkitys todellakin tarpeeseen.

Olisi myös erittäin hyvä, jos lääkeettömiä hoitomuotoja otettaisiin käyttöön laajassa mittakaavassa, olisivat kenties paljon tehokkaampia, ja ihmiset tulisivat vielä jatkossakin pärjäämään elämässään.

Jos joku on esim. masennuksen takia todella pitkällä sairaslomalla, ja hänelle syötetään jatkuvasti lääkkeitä, huonolla tuurilla jopa useampaa sorttia, niin onko tämä ihminen enää työkykyinen.
Mielestäni siinä vaiheessa on enää aika vaikeaa palata työelämään.
Joten ei ole ihme, että psyykkisistä syistä työkyvyttömyyseläkkeelle jäävien määrät nousevat jatkuvasti.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä! Näitä paneelikeskusteluja kannattaisi lääkäreidenkin seurata. Luulisi aiheen kiinnostavan?

Hehe, jos lääkärit näitä seuraisivat, niin meitä pakkohoidettavia olisi ihan liikaa.
Siis jos katsotaan tätä asiaa lääkäreiden näkökulmasta.

Ei lääkäreille saa yleensä esittää omia mielipiteitään tai sanoa vastaan, se on jo vakavamman puoleinen mielenterveyden häiriö.......

Totta puhuakseni, olisi todellakin tarpeeseen, että myös lääkärit näitä lukisivat, ja oikein ajatuksen kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

En minäkään ymmärrä, mitä kirjoittaja tarkoittaa sillä, että miten asuminen järjestetään jos ei ole lääkitystä? Esim. avoimen dialogin mallissa lääkitys ei ole hoidossa pääasiassa, vaan dialogi, ja esimerkiksi Norjassa on kehitelty psykoosin hoidossa lääkevapaan hoidon mallia josta uusi uutinen täällä: https://www.bbc.com/news/stories-56097028
Osastolla tuetaan myös lääkevähentämistä ja useat vähentävätkin lääkkeitä hoidossaan.
Joku kuvaa entisiä hoitokokemustaan kuinka olisi ollut niin lääkkeissä että pää oli yhtä sumua. Hän istui vain passiivisesti elämänsä menevän ohi ilman yhteyttä tunteisiinsa. Tämä toistui hänen elämässään lukuisia kertoja, kunnes hän on nyt lääkevapaan mallin kautta hoidossa. Tämä on aika merkittävästi erilainen malli, mitä esim. Suomessa tarjotaan nykyisellään (lukuunottamatta Keroputaata), jossa ihmisten ongelmat tunnutaan hoidossa ymmärrettävän pahimmillaan lääkkeiden puutteena. Näen tässä lääkekeskeisessä vaihtoehdottomassa hoidossa ihmisoikeuksien suhteenkin problematiikkaa ja artikkelissa oli esim. nostettu YK:n kidutuksen vastaisen komitean kannanotto Norjassa yleisemmin tapahtuvaa esim. pakkoeristystä kohtaan. Itse näen esim. pakkolääkinnänkin hyvin paljon eettisesti problemaattisempana kuin mitä psykiatria antaa ymmärtää. Etenkin jos alkaa hiljalleen valumaan tutkimusnäyttöä, että psykoosista voi myös päästä ilman lääkkeitä ja lääkkeetön hoitokin voi olla tehokasta. Kuinkakohan paljon esim. lääkeyhtiöillä on intressiä tukea tällaista tutkimusta ;)

Tuntuu, että jutussa mainituista epäeettisistä asioista nykyisessä psykoosin hoidossa ei juuri puhuta ja ei haluta nähdä mitään vaihtoehtoisia tapoja hoitaa ihmisiä, koska biologiskeskeinen psykiatria on niin vallalla nykyään diskursseissa. Minä itse toivon nykyisen paradigman vaihdosta, jossa yksilön ongelmat nähdään yksilön ongelmien sijaan yhä enemmän myös sosiaalisina (mistä näkökulmasta avoin dialogi lähtee), yhteiskuntaankin liittyvinä ongelmina. Ihmiset voivat sairastua myös yhteiskunnassa olevien arvojen takia, mitkä altistavat pahoinvoinnille. Nykyään tuntuu lisäksi, kuinka päähuomio olisi mennyt mt-ongelmien biologisen puolen tarkasteluun. Ja aletaan tarjota ihmisille tukea mikä ei ole lääkekeskeistä ja lisäämään ihmisten päätösvaltaa sekä että tarjolla olisi erilaisiakin vaihtoehtoja. Nähdään lääkkeisiin sisältyvät ongelmat selvemmin, ja nähdään että joillekin lääkkeet on paremminvoimisen este ja olon huonontaja. Nykyisellään lääkkeisiin huonosti vastaavat ihmiset voivat joutua todella huonoihin tilanteisiin. Ymmärretään sen merkitys, että ihmisille oikeasti tarjotaan riittävä informaatio haitoista, mikä ei nykyisellään todellakaan toteudu mielenterveyshoidossa. Esim. tuossa BBC:n artikkelissa eräs lääkäri toteaa näin: "Sinun pitää kertoa totuus potilaalle miten lääke toimii ja mitä tiedät siitä. Lääkeyhtiöiden vaikutuksesta potilaille on kerrottu asioita lääkkeistä eivät ole täysin oikein, kuten esimrekiksi miten lääke toimii ja mitkä ovat riskit. Esimerkiksi on olemassa myytti kemiallisesta tasapainosta aivoissa ihmisillä, joilla on vakavia mielenterveyden ongelmia ja oikeasti ei ole tutkimusta mikä tukee tätä"


"mielenterveyden hyväksi tehty työ esitää pitkässä juoksussa myös lääkehaittojen ehkäisemistä" Ei pelkästään mielenterveyden työ, vaan myös yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus. Lisäksi nykyinen biopsykiatrian biologiaan keskittyvä malli altistaa ihmisiä lääkehaitoille. Lisää rahaa mielenterveysongelmien hoidolle ei ratkaise ongelmia, vaan voi jopa altistaa sille, että yhä isompi määrä ihmisiä on lääkkeissä. Myös ihan normaaleja ihmisen elämän ongelmia voidaan medikalisoida, kun kaikenlaisesta mielipahasta aletaan puhua lääketieteellisten termien ja sairaus-diskurssin kautta. Tämä voi altistaa yhä isomman osan väestöä lääkehaitoille, ja iatrogeenisesti aiheutetuille ongelmille. Tästä aiheesta itse katsoin Medicating Normal-dokumentin, joka oli ihan mielenkiintoinen kuvaus siitä, millaisiin syöksykierteisiin ihmiset on saattaneet lääkitysten takia joutua, ja todellisuudessa heidän ongelmansa on ollut reaktiota elämässä tapahtuneisiin asioihin.

Itse en myöskään kannusta sanomaan ihmisille että "sinulle tapahtui niin kuin suurimmalle osalle lääkkeiden käyttäjistä", jos mitään tilastoa ei ole sanomisen vastapainoksi. Ei varmasti kaikille lääkkeenkäyttäjille tapahdu näin mitä tässä ketjussa. Toisaalta on olemassa epäilyä, että pitkäaikainen lääkehoito voi olla yhteydessä esim. huonompiin hoitotuloksiin https://urly.fi/1W7D Joku muu osaisi varmaan eritellä muuta tutkimusnäyttöä, jossa lääkehoito voi olla yhteydessä huonompiin hoitotuloksiin.

Mietin vain sitä, miten hyvin edes tutkitaan pitkäaikaisen lääkehoidon tuloksia. Veikkaan, että tämä on vähemmällä tutkinnalla. Ihmisiä vain pidetään lääkkeissä. Jos olisikin sellainen tilanne, että lääkehoito olisi ajanut ihmisen huonoon jamaan ja vaikka jopa työkyvyttömäksi, niin miten tämä voidaan todistaa?

Lue lisää

Alla linkki Yleisradion Dosentti-ohjelmaan, jossa haastatellaan psykologi Aku Kopakkalaa nykyisen mielenterveyshoidon ongelmakohdista. Kannattaa katsoa, esim. kohdasta 8.00 alkaen on puhe Keroputaan mallista - ja myös, miksi se ei yleisty muualla maassa...

Kohdasta 2.00 eteenpäin Kopakkala kertoo puolueettomista seurantatutkimuksista, joissa on verrattu neuroleptejä käyttäneitä ja lääkkeettömiä skitsofreniadiagnosoituja ihmisiä. Lääkitsemättömät paranivat yli kaksi kertaa todennäköisemmin kuin neurolepteilla lääkityt.

Psykologi Aku Kopakkala, Dosentti-ohjelma, Onko Suomi sairas lääkkeistä?

https://www.youtube.com/watch?v=UYNqCCqUzow

Lähteitä siteerataan myös Ylen MOT-ohjelmassa Masentavat lääkkeet. Ohjelmassa haastateltavina mm. professori Peter C. Götzsche, Aku Kopakkala ja kokemusasiantuntijoita.

YLE MOT - Masentavat lääkkeet
https://www.youtube.com/watch?v=sd0IW_MqJvA

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä! Näitä paneelikeskusteluja kannattaisi lääkäreidenkin seurata. Luulisi aiheen kiinnostavan?

En näe syytä miksi tieteeseen uskovat lääkärit eivät voisi seurata International Institute for Psych Drug Withdrawal - paneelikeskusteluja. Paneelikeskustelussa on chat-ikkuna, missä pystyy kommentoimaan. Paneelikeskustelut järjestetään livenä ja päästäkseen seuraamaan livenä keskustelua, pitää rekisteröityä tilaisuuteen mukaan. Seuraava keskustelu järjestetään tosiaan 12.3 ja mukana on tällä kertaa hyvinkin arvostettuja tutkijoita, kuten Giovanni Fava ja Mark Horowitz, ketkä on tehneet tieteellistä tutkimusta aiheesta. https://www.eventbrite.com/e/exploring-the-science-of-psychiatric-drug-withdrawal-tickets-140064838703

Voin kertoa hiukan edelliskerralla mukana keskustelleiden ihmisten taustoista tuolla videolla minkä linkkasin.

Yksi keskustelija ylläolevalla videolla oli Surviving Antidepressants-palstan perustaja. Hänen palstallaan on tuhansia jäseniä ja sivu saa kuukausittain yli satatuhatta katselukertaa. Palstalla autetaan vertaistuella ihmisiä irti lääkkeistä. Hän on kerännyt sivuillensa tieteellisiä artikkeleita masennuslääkevieroituksesta. Ne löytyy foorumilta kohdasta "From journals and scientific sources". Hänen näkemyksiään masennuslääkkeiden vieroitusoireista on otettu sen verran vakavasti, että hän kävi keskustelua esimerkiksi Britannian Royal College of Psychiatristin silloisen johtohahmon psykiatri Wendy Burnin kanssa keskustelua masennuslääkkeiden vieroitusoireista, mistä Burn kirjoitti näin: https://blogs.bmj.com/bmj/2020/09/25/wendy-burn-medical-community-must-ensure-that-those-needing-support-to-come-off-anti-depressants-can-get-it/ Wendy Burnin aikana masennuslääkkeen vieroitusoireet alettiin ottamaan vakavammin ja hän koki, että ihmiset tarvitsee lisää tukea masennuslääkevieroitukseen.
Tuon kirjoituksen jälkeen Britannian Royal college of Psychiatrists julkaisi uuden materiaalin "Stopping Antidepressants", missä kehotetaan joissakin tapauksissa vähentämään 10 prosenttia kuukaudessa edellisestä annoksesta. Kyseinen materiaali löytyy netistä googlatessa Royal College of psychiatrists ja "Stopping antidepressants". Samaa tapaa on jo pitkään ennen tätä suositellut Surviving Antidepressants-foorumi. Kyseinen hitaampi kehoa kuunteleva vieroitustapa voi auttaa ihmisiä pääsemään lääkkeistä, joilla muuten on hankala päästä irti lääkkeitä. Kyseinen materiaali ilmestyi sen jälkeen, kun Britanniassa oli muokattu hoitosuosituksia huomioimaan masennuslääkkeiden vieroitusoireet paremmin (josta psykiatri Ben Furman puhui) : https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/psykiatri-ben-furman-suomen-masennuksen-kaypa-hoito-suositus-on-maailman-laakemyonteisin-tuhannet-kokevat-etteivat-paase-laakkeista-eroon/7598532

Mukana paneelikeskustelussa on myös psykologian professori ja tutkija John Read, kuka on ollut mukana tekemässä tutkimusta masennuslääkkeiden vieroitusoireista. Yhdestä tutkimuksesta missä hän oli mukana kirjoitti Hesarikin näin 5.10.2018: "Tutkimus: Masennuslääkkeet aiheuttavat pahempia vieroitusoireita kuin virallisesti tiedetään – Suomalaisprofessori: ”Ongelma on, että iso osa potilaista lopettaa lääkehoidon kesken” Kyseisessä artikkelissa haastateltiin lisäksi Käypähoitosuositusten tekijä Erkki Isometsää, joka ei kokenut että tulokset vakuuttivat häntä. Hän sanoi näin "On totta, että vieroitusoireet voivat joskus olla hankalia. Omaan kokemukseen suhteutettuna nämä vieroitusoireista kärsivien osuudet ovat kuitenkin liian suuria, ja katsauksen sisältämistä tutkimuksista osa oli varsin heppoisia", hän toteaa. Jutussa sanotaan kuitenkin näin "Nyt on kuitenkin Isometsän mukaan syytä varmistaa, onko kuva muuttumassa. "Tämäkin katsaus käydään huolella läpi, kun Suomen käypä hoito - suosituksia päivitetään."
Isometsä sanoi kyseisessä haastatteluissa näin: hän huomauttaa, että "Britannian kansallisissa suosituksissa vieroitusoireiden yleisyyttä ei tunnisteta"...mutta:

2019 Britanniasta alkoi tulla tällaisia kannanottoja psykiatreilta https://www.bbc.com/news/health-48457980 "Psychiatrists call for warnings over antidepressant withdrawal" Lopulta tilanne päätyi yllämainitsemiini asioihin, eli hoitosuositusten päivittämiseen ja vieroitusoireiden vakavammin ottamiseen.

Isometsä sanoi Hesarin artikkelissa lisäksi, että "hän uskoo, että lääkärit yleensä osaavat erottaa masennusoireet lääkityksen aiheuttamista vieroitusoireista, koska ne ovat erilaisia". Tätä kyllä kritisoin, suuresti.

Anonyymi kirjoitti:

En näe syytä miksi tieteeseen uskovat lääkärit eivät voisi seurata International Institute for Psych Drug Withdrawal - paneelikeskusteluja. Paneelikeskustelussa on chat-ikkuna, missä pystyy kommentoimaan. Paneelikeskustelut järjestetään livenä ja päästäkseen seuraamaan livenä keskustelua, pitää rekisteröityä tilaisuuteen mukaan. Seuraava keskustelu järjestetään tosiaan 12.3 ja mukana on tällä kertaa hyvinkin arvostettuja tutkijoita, kuten Giovanni Fava ja Mark Horowitz, ketkä on tehneet tieteellistä tutkimusta aiheesta. https://www.eventbrite.com/e/exploring-the-science-of-psychiatric-drug-withdrawal-tickets-140064838703

Voin kertoa hiukan edelliskerralla mukana keskustelleiden ihmisten taustoista tuolla videolla minkä linkkasin.

Yksi keskustelija ylläolevalla videolla oli Surviving Antidepressants-palstan perustaja. Hänen palstallaan on tuhansia jäseniä ja sivu saa kuukausittain yli satatuhatta katselukertaa. Palstalla autetaan vertaistuella ihmisiä irti lääkkeistä. Hän on kerännyt sivuillensa tieteellisiä artikkeleita masennuslääkevieroituksesta. Ne löytyy foorumilta kohdasta "From journals and scientific sources". Hänen näkemyksiään masennuslääkkeiden vieroitusoireista on otettu sen verran vakavasti, että hän kävi keskustelua esimerkiksi Britannian Royal College of Psychiatristin silloisen johtohahmon psykiatri Wendy Burnin kanssa keskustelua masennuslääkkeiden vieroitusoireista, mistä Burn kirjoitti näin: https://blogs.bmj.com/bmj/2020/09/25/wendy-burn-medical-community-must-ensure-that-those-needing-support-to-come-off-anti-depressants-can-get-it/ Wendy Burnin aikana masennuslääkkeen vieroitusoireet alettiin ottamaan vakavammin ja hän koki, että ihmiset tarvitsee lisää tukea masennuslääkevieroitukseen.
Tuon kirjoituksen jälkeen Britannian Royal college of Psychiatrists julkaisi uuden materiaalin "Stopping Antidepressants", missä kehotetaan joissakin tapauksissa vähentämään 10 prosenttia kuukaudessa edellisestä annoksesta. Kyseinen materiaali löytyy netistä googlatessa Royal College of psychiatrists ja "Stopping antidepressants". Samaa tapaa on jo pitkään ennen tätä suositellut Surviving Antidepressants-foorumi. Kyseinen hitaampi kehoa kuunteleva vieroitustapa voi auttaa ihmisiä pääsemään lääkkeistä, joilla muuten on hankala päästä irti lääkkeitä. Kyseinen materiaali ilmestyi sen jälkeen, kun Britanniassa oli muokattu hoitosuosituksia huomioimaan masennuslääkkeiden vieroitusoireet paremmin (josta psykiatri Ben Furman puhui) : https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/psykiatri-ben-furman-suomen-masennuksen-kaypa-hoito-suositus-on-maailman-laakemyonteisin-tuhannet-kokevat-etteivat-paase-laakkeista-eroon/7598532

Mukana paneelikeskustelussa on myös psykologian professori ja tutkija John Read, kuka on ollut mukana tekemässä tutkimusta masennuslääkkeiden vieroitusoireista. Yhdestä tutkimuksesta missä hän oli mukana kirjoitti Hesarikin näin 5.10.2018: "Tutkimus: Masennuslääkkeet aiheuttavat pahempia vieroitusoireita kuin virallisesti tiedetään – Suomalaisprofessori: ”Ongelma on, että iso osa potilaista lopettaa lääkehoidon kesken” Kyseisessä artikkelissa haastateltiin lisäksi Käypähoitosuositusten tekijä Erkki Isometsää, joka ei kokenut että tulokset vakuuttivat häntä. Hän sanoi näin "On totta, että vieroitusoireet voivat joskus olla hankalia. Omaan kokemukseen suhteutettuna nämä vieroitusoireista kärsivien osuudet ovat kuitenkin liian suuria, ja katsauksen sisältämistä tutkimuksista osa oli varsin heppoisia", hän toteaa. Jutussa sanotaan kuitenkin näin "Nyt on kuitenkin Isometsän mukaan syytä varmistaa, onko kuva muuttumassa. "Tämäkin katsaus käydään huolella läpi, kun Suomen käypä hoito - suosituksia päivitetään."
Isometsä sanoi kyseisessä haastatteluissa näin: hän huomauttaa, että "Britannian kansallisissa suosituksissa vieroitusoireiden yleisyyttä ei tunnisteta"...mutta:

2019 Britanniasta alkoi tulla tällaisia kannanottoja psykiatreilta https://www.bbc.com/news/health-48457980 "Psychiatrists call for warnings over antidepressant withdrawal" Lopulta tilanne päätyi yllämainitsemiini asioihin, eli hoitosuositusten päivittämiseen ja vieroitusoireiden vakavammin ottamiseen.

Isometsä sanoi Hesarin artikkelissa lisäksi, että "hän uskoo, että lääkärit yleensä osaavat erottaa masennusoireet lääkityksen aiheuttamista vieroitusoireista, koska ne ovat erilaisia". Tätä kyllä kritisoin, suuresti.

Lue lisää

Paneelikeskustelussa oli myös mukana lääkäri sekä kaksi "kokemusasiantuntijaa", jotka ovat kokeneet vieroitushankaluuksia. He ovat kampanjoineet masennuslääkkeiden vieroitusoireiden tiedostamisen eteen, mm. tekemällä podcasteja ym ja osaltaan yrittivät luoda tietoisuutta pitkäkestoisemmista vaikeammista oireista, kun niitä ei etenkään vielä tiedostettu julkisesti samalla tavalla. Tuo International Institute for Psych Drug Withdrawal käsittääkseni pyrkii yhdistämään asiantuntijoita ja asiaa kokeneita.

Olen perehtynyt aiheeseen siksi niin paljon, että minua suuresti otti aikanaan päähän, että ei saanut mitään ymmärrystä lääkäreiltä masennuslääkevieroituksen suhteen, aiheesta ei juuri puhuttu ja hoitosuositukset suosittivat ottamaan potilaita lääkkeistä irti tahdilla, joka oikeasti voi altistaa vieroitusoireille. Aloin seuraamaan netissä somessa keskustelua Britanniassa ja olin aivan ihmeissäni kuinka paljon enemmän kriittistä keskustelua ja kampanjointia aiheesta löytyi Britanniasta Suomeen verrattuna. Tiesin monet asiat jo kauan ennen, kun niistä alettiin puhua Suomessa. Yhtäkkiä Suomessakin alettiin puhumaan julkisuudessa enemmän vaikeammista masennuslääkevieroitusoireista.

Kun tutustuu tuohon ylläolevaan kuvioon, voi havaita, että kaikki ei lue Käypähoitosuosituksessa, mikä siellä pitäisi lukea. Asiat voi madella sinne jälkijunassa. Esimerkiksi Britanniassa oltiin edelläkävijöitä masennuslääkevieroitusongelmien tunnistamisessa.

Hyvä kysymys aiheen suhteen lienee vain; miksi vaikeammat vieroitusoireet on otettu huomioon vasta kymmeniä vuosia myöhemmin markkinoille tulosta kunnolla? Täällä on erittäin hyvää pohdintaa aiheesta: https://www.rapport.fi/journalistit/jani-kaaro/mielialalaakkeiden-vieroitusoireet-deja-vu

Lainaus artikkelista:
"2000-luvulla raportit SSRI-lääkkeiden vieroitusoireista lisääntyivät. Suomalaisillakin asiantuntijoilla oli siis hyvät mahdollisuudet tutustua SSRI- lääkkeiden vieroitusoireiden problematiikkaan jo kaksikymmentä vuotta sitten. Onkin erikoista, että mediakin vaikeni SSRI-lääkkeiden vieroitusoireista parikymmentä vuotta ja sitten yhtäkkiä kaikki julkaisevat samanlaisen jutun."

Anonyymi kirjoitti:

En näe syytä miksi tieteeseen uskovat lääkärit eivät voisi seurata International Institute for Psych Drug Withdrawal - paneelikeskusteluja. Paneelikeskustelussa on chat-ikkuna, missä pystyy kommentoimaan. Paneelikeskustelut järjestetään livenä ja päästäkseen seuraamaan livenä keskustelua, pitää rekisteröityä tilaisuuteen mukaan. Seuraava keskustelu järjestetään tosiaan 12.3 ja mukana on tällä kertaa hyvinkin arvostettuja tutkijoita, kuten Giovanni Fava ja Mark Horowitz, ketkä on tehneet tieteellistä tutkimusta aiheesta. https://www.eventbrite.com/e/exploring-the-science-of-psychiatric-drug-withdrawal-tickets-140064838703

Voin kertoa hiukan edelliskerralla mukana keskustelleiden ihmisten taustoista tuolla videolla minkä linkkasin.

Yksi keskustelija ylläolevalla videolla oli Surviving Antidepressants-palstan perustaja. Hänen palstallaan on tuhansia jäseniä ja sivu saa kuukausittain yli satatuhatta katselukertaa. Palstalla autetaan vertaistuella ihmisiä irti lääkkeistä. Hän on kerännyt sivuillensa tieteellisiä artikkeleita masennuslääkevieroituksesta. Ne löytyy foorumilta kohdasta "From journals and scientific sources". Hänen näkemyksiään masennuslääkkeiden vieroitusoireista on otettu sen verran vakavasti, että hän kävi keskustelua esimerkiksi Britannian Royal College of Psychiatristin silloisen johtohahmon psykiatri Wendy Burnin kanssa keskustelua masennuslääkkeiden vieroitusoireista, mistä Burn kirjoitti näin: https://blogs.bmj.com/bmj/2020/09/25/wendy-burn-medical-community-must-ensure-that-those-needing-support-to-come-off-anti-depressants-can-get-it/ Wendy Burnin aikana masennuslääkkeen vieroitusoireet alettiin ottamaan vakavammin ja hän koki, että ihmiset tarvitsee lisää tukea masennuslääkevieroitukseen.
Tuon kirjoituksen jälkeen Britannian Royal college of Psychiatrists julkaisi uuden materiaalin "Stopping Antidepressants", missä kehotetaan joissakin tapauksissa vähentämään 10 prosenttia kuukaudessa edellisestä annoksesta. Kyseinen materiaali löytyy netistä googlatessa Royal College of psychiatrists ja "Stopping antidepressants". Samaa tapaa on jo pitkään ennen tätä suositellut Surviving Antidepressants-foorumi. Kyseinen hitaampi kehoa kuunteleva vieroitustapa voi auttaa ihmisiä pääsemään lääkkeistä, joilla muuten on hankala päästä irti lääkkeitä. Kyseinen materiaali ilmestyi sen jälkeen, kun Britanniassa oli muokattu hoitosuosituksia huomioimaan masennuslääkkeiden vieroitusoireet paremmin (josta psykiatri Ben Furman puhui) : https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/psykiatri-ben-furman-suomen-masennuksen-kaypa-hoito-suositus-on-maailman-laakemyonteisin-tuhannet-kokevat-etteivat-paase-laakkeista-eroon/7598532

Mukana paneelikeskustelussa on myös psykologian professori ja tutkija John Read, kuka on ollut mukana tekemässä tutkimusta masennuslääkkeiden vieroitusoireista. Yhdestä tutkimuksesta missä hän oli mukana kirjoitti Hesarikin näin 5.10.2018: "Tutkimus: Masennuslääkkeet aiheuttavat pahempia vieroitusoireita kuin virallisesti tiedetään – Suomalaisprofessori: ”Ongelma on, että iso osa potilaista lopettaa lääkehoidon kesken” Kyseisessä artikkelissa haastateltiin lisäksi Käypähoitosuositusten tekijä Erkki Isometsää, joka ei kokenut että tulokset vakuuttivat häntä. Hän sanoi näin "On totta, että vieroitusoireet voivat joskus olla hankalia. Omaan kokemukseen suhteutettuna nämä vieroitusoireista kärsivien osuudet ovat kuitenkin liian suuria, ja katsauksen sisältämistä tutkimuksista osa oli varsin heppoisia", hän toteaa. Jutussa sanotaan kuitenkin näin "Nyt on kuitenkin Isometsän mukaan syytä varmistaa, onko kuva muuttumassa. "Tämäkin katsaus käydään huolella läpi, kun Suomen käypä hoito - suosituksia päivitetään."
Isometsä sanoi kyseisessä haastatteluissa näin: hän huomauttaa, että "Britannian kansallisissa suosituksissa vieroitusoireiden yleisyyttä ei tunnisteta"...mutta:

2019 Britanniasta alkoi tulla tällaisia kannanottoja psykiatreilta https://www.bbc.com/news/health-48457980 "Psychiatrists call for warnings over antidepressant withdrawal" Lopulta tilanne päätyi yllämainitsemiini asioihin, eli hoitosuositusten päivittämiseen ja vieroitusoireiden vakavammin ottamiseen.

Isometsä sanoi Hesarin artikkelissa lisäksi, että "hän uskoo, että lääkärit yleensä osaavat erottaa masennusoireet lääkityksen aiheuttamista vieroitusoireista, koska ne ovat erilaisia". Tätä kyllä kritisoin, suuresti.

Lue lisää

Minkäköhän takia professori on todennut, että se on ongelma, kun iso osa potilaista lopettaa lääkehoidon kesken.

Itse näen omatoimisen lopettamisen siltä kannalta, jos sitä ei itse lopeta, niin se ei tule loppumaan koskaan.
Hyvinkin usein on sanottu, että lääkitystä joutuu käyttämään loppuelämän.
Jos ei muuten, niin vähintään ennaltaehkäisevässä tarkoituksessa.
Tai juuri johtuen siitä, kun vieroitusoireet luokitelllaan usein " sairauden pahenemiseksi ".

Olisi kiva tietää, onko kenellekkään masennuslääkkeitä määrännyt lääkäri sanonut tarkemmin, kuinka kauan lääkitystä tulisi jatkaa, jotta " hyöty " tulisi saavutetuksi.

Omalla kohdallani, sekä myös parin tuntemani ihmisen kohdalla on käynyt niin, kun on puhunut lääkärille, että haluaisi lopettaa lääkkeiden käytön, niin on sanottu katsotaan nyt vielä.
Kun menee uudestaan lääkärille, niin käykin sillä tavalla, että lääkäri on vaihtunut ( etenkin julkisella puolella ), ja taas kun mainitsee lääkityksen lopettamisesta, niin taas sanotaan, katsotaan nyt vielä.
Ja sama kierre jatkuu, ja jatkuu, ja jatkuu, loputtomiin.
En yhtään ihmettele, että ihmiset alkavat itse lopetella lääkityksiään.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo oli erittäin hyvä kirjoitus.

Minulla oli tilanne, että lääkkeiden takia pysyin huonossa kunnossa vuosikausia.
Nuorena alkoi päihdeongelmat, ja siitä seurasi mielenterveysongelmia, joita alettiin lääkitä.

Vuosikausia kun otin lääkkeitä ja alkoholia yhdessä, lisäksi joitain muitakin päihdyttäviä aineita, niin kyllähän se laittoi elämän aivan solmuun.
Aika nuorena jäin työkyvyttömyyseläkkeellekin.

Ehkäpä lääkitysten seurauksista jotain voitaisiin todistaakin, mutta kukapa olisi se, joka sellaista lähtisi tutkimaan/selvittämään.
Se olisi kaikki pois lääketehtailta, menettäisivät suuria summia, kun jäisi lääkkeet myymättä.
Ja ehkä se saattaisi heilauttaa myös lääkäreiden jonkinlaista arvovaltaa.

Kirjoitit myös tuosta, olisiko kumpi mahdollinen, ovatko psyykkiset vaivat biologista, vai ympäristön vaikutusta.
Itse olen sitä mieltä, että asiassa on molempia.

Kaikki ihmiset reagoivat ympäristöön ja kohtaamiinsa haasteisiin omalla tavallaan, ja paljonhan on kiinni siitä, miten ihminen ottaa vastaan erilaisia asioita ja elämän haasteita.
Toisille on helpompaa käsitellä asioita kuin toisille.
Jotkut ottavat pienetkin vaikeudet todella raskaasti, kun sitten on taas heitä, joita eivät ehkä isommatkaan asiat paljoa hetkauta.

Tunnen jonkin verran ihmisiä, jotka käyttävät lääkkeitä, kuka minkäkinlaista.
Osalla on sen verran vahva lääkitys, että näkyy jopa päällepäin. Silmät tavallaan " seisovat päässä ", eli ovat ilmeettömät, ja liikehdintä on hitaanpuoleista, eikä " hoksottimet " ole aivan ajan tasalla.
Joillakin on jatkuvaa ahdistusta, jopa masennustakin, eivätkä saa aikaan paljon mitään, eli mielellään vaan ovat tekemättä mitään. Tila on ns. kroonistunut.

Oma ajatukseni on ajoittain ollut, että osa näistäkin ihmisistä varmasti voisi paremmin, jos eivät söisi lääkkeitä.
Toki kaikista ei voi sanoa samaa, joillekin on lääkitys todellakin tarpeeseen.

Olisi myös erittäin hyvä, jos lääkeettömiä hoitomuotoja otettaisiin käyttöön laajassa mittakaavassa, olisivat kenties paljon tehokkaampia, ja ihmiset tulisivat vielä jatkossakin pärjäämään elämässään.

Jos joku on esim. masennuksen takia todella pitkällä sairaslomalla, ja hänelle syötetään jatkuvasti lääkkeitä, huonolla tuurilla jopa useampaa sorttia, niin onko tämä ihminen enää työkykyinen.
Mielestäni siinä vaiheessa on enää aika vaikeaa palata työelämään.
Joten ei ole ihme, että psyykkisistä syistä työkyvyttömyyseläkkeelle jäävien määrät nousevat jatkuvasti.

Lue lisää

"Nuorena alkoi päihdeongelmat, ja siitä seurasi mielenterveysongelmia, joita alettiin lääkitä."

Mitä olen katsellut ympärilleni ja jopa itseäni, olen ollut huomaavinani että ne mielenterveysongelmat onkin useimmilla alkaneet ensin ja sitten niitä on lääkitty sillä alkoholilla.

Ja kun alkoholi on lähes yhtä huono lääke kuin SSRI:t, on potilaan vointi huonontunut.

Anonyymi kirjoitti:

"Nuorena alkoi päihdeongelmat, ja siitä seurasi mielenterveysongelmia, joita alettiin lääkitä."

Mitä olen katsellut ympärilleni ja jopa itseäni, olen ollut huomaavinani että ne mielenterveysongelmat onkin useimmilla alkaneet ensin ja sitten niitä on lääkitty sillä alkoholilla.

Ja kun alkoholi on lähes yhtä huono lääke kuin SSRI:t, on potilaan vointi huonontunut.

Lue lisää

Meneehän se usein noinkin päin.
Omalla kohdallani oli normaali lapsuus, kotona oli hyvät oltavat, koulu meni aika hyvin, mutta silti tuli päihteet jo kouluikäisenä mukaan kuvioihin.

Itsetunto laski aika pian, kun tunsin itseni täysin nollaksi, niin kuvittelin, että muutkin ajattelevat, ettei minusta ole mihinkään ja huonouteni muka loistaa jotenkin ympärilleni.

Huonosta itsetunnosta seurasi paha paniikkihäiriö, ja voin myöntää että siihen käytinkin jo alkoholia lääkkeenä.

On totta, että on vaikeaa päätellä tai selvittää, kumpi on tullut ensin, mielenterveys- vai päihdeongelma.

Ahdistukseen, masennukseen ym. saattaa alkaa käyttää alkoholia/päihteitä lääkkeenä, ja toisaalta, jos on tosi paha päihdeongelma, niin se alkaa ajan myötä nakertaa psyykkistä vointia.

Tapahtuu jommassa kummassa järjestyksessä, valitettavan usein nämä molemmat ongelmat kulkevat ns. käsi kädessä.

Anonyymi kirjoitti:

Meneehän se usein noinkin päin.
Omalla kohdallani oli normaali lapsuus, kotona oli hyvät oltavat, koulu meni aika hyvin, mutta silti tuli päihteet jo kouluikäisenä mukaan kuvioihin.

Itsetunto laski aika pian, kun tunsin itseni täysin nollaksi, niin kuvittelin, että muutkin ajattelevat, ettei minusta ole mihinkään ja huonouteni muka loistaa jotenkin ympärilleni.

Huonosta itsetunnosta seurasi paha paniikkihäiriö, ja voin myöntää että siihen käytinkin jo alkoholia lääkkeenä.

On totta, että on vaikeaa päätellä tai selvittää, kumpi on tullut ensin, mielenterveys- vai päihdeongelma.

Ahdistukseen, masennukseen ym. saattaa alkaa käyttää alkoholia/päihteitä lääkkeenä, ja toisaalta, jos on tosi paha päihdeongelma, niin se alkaa ajan myötä nakertaa psyykkistä vointia.

Tapahtuu jommassa kummassa järjestyksessä, valitettavan usein nämä molemmat ongelmat kulkevat ns. käsi kädessä.

Lue lisää

"Huonosta itsetunnosta seurasi paha paniikkihäiriö"

Mistä olet päätellyt tuon syy- seuraussuhteen?

Ajallisesti nuo varmaan meni noin, mutta mistä tiedät, että niiden välillä on syy- seuraussuhde?

Anonyymi kirjoitti:

"Huonosta itsetunnosta seurasi paha paniikkihäiriö"

Mistä olet päätellyt tuon syy- seuraussuhteen?

Ajallisesti nuo varmaan meni noin, mutta mistä tiedät, että niiden välillä on syy- seuraussuhde?

Lue lisää

On tullut mietittyä, mikä siihen paniikkihäiriöön aikoinaan johti, eikä ole muuta syytä tullut mieleen kuin se etten arvostanut itseäni lainkaan, vaan syyllistin itseäni kaikesta ja kuten kirjoitin, en pitänyt itseäni minkään arvoisena.

Kai se oli se silloinen häpeä " huonosta elämästäni päihteineen " ja itseni ulkopuoliseksi tunteminen, jännitti aina hirveästi muiden ihmisten seurassa, ja se jännitys sai panikoimaan.

Ei varmaan kaikille kovin vierasta sellainen tunne, kun jännittää jotain tilannetta ja tulee ns. paniikki päälle, huimaa, sydän hakkaa, haluaisi juosta pois tilanteesta.

Heti kun sain elämäni paremmalle tolalle, jätin päihteet pois ja itsetunto parani, niin katosi paniikkihäiriökin. Aloin taas luottaa itseeni.
Vaikka itsetuntoa luultavasti joudun vielä parantelemaan nykyisestäkin.

Riittäisikö tämä vastaukseksi sinulle, joka kyselit syy-seuraussuhdetta ?

Anonyymi kirjoitti:

On tullut mietittyä, mikä siihen paniikkihäiriöön aikoinaan johti, eikä ole muuta syytä tullut mieleen kuin se etten arvostanut itseäni lainkaan, vaan syyllistin itseäni kaikesta ja kuten kirjoitin, en pitänyt itseäni minkään arvoisena.

Kai se oli se silloinen häpeä " huonosta elämästäni päihteineen " ja itseni ulkopuoliseksi tunteminen, jännitti aina hirveästi muiden ihmisten seurassa, ja se jännitys sai panikoimaan.

Ei varmaan kaikille kovin vierasta sellainen tunne, kun jännittää jotain tilannetta ja tulee ns. paniikki päälle, huimaa, sydän hakkaa, haluaisi juosta pois tilanteesta.

Heti kun sain elämäni paremmalle tolalle, jätin päihteet pois ja itsetunto parani, niin katosi paniikkihäiriökin. Aloin taas luottaa itseeni.
Vaikka itsetuntoa luultavasti joudun vielä parantelemaan nykyisestäkin.

Riittäisikö tämä vastaukseksi sinulle, joka kyselit syy-seuraussuhdetta ?

Lue lisää

Juu, riittää hienosti vastauseksi. Vaikka kysyin ehkä vähän hölmösti, kysyin kuitenkin ihan tosissani.

Ja tuo mitä kerrot, kuulostaa ihan loogiselta, olen itsekin kokenut samaa, huonon itsetunnon kun olen omannut koko elämäni.

En vaan ole itse panikoinut enää vuosiin, olen oppinut erakoitumaan. Niin ei tarvitse esittää ihmisille mitään, kun toinen vaihtoehto on se, että on oma itsensä ja järkyttää ihmisiä ja kokee siitä huonoa omaatuntoa.

Anonyymi kirjoitti:

Juu, riittää hienosti vastauseksi. Vaikka kysyin ehkä vähän hölmösti, kysyin kuitenkin ihan tosissani.

Ja tuo mitä kerrot, kuulostaa ihan loogiselta, olen itsekin kokenut samaa, huonon itsetunnon kun olen omannut koko elämäni.

En vaan ole itse panikoinut enää vuosiin, olen oppinut erakoitumaan. Niin ei tarvitse esittää ihmisille mitään, kun toinen vaihtoehto on se, että on oma itsensä ja järkyttää ihmisiä ja kokee siitä huonoa omaatuntoa.

Lue lisää

"En vaan ole itse panikoinut enää vuosiin, olen oppinut erakoitumaan. Niin ei tarvitse esittää ihmisille mitään, kun toinen vaihtoehto on se, että on oma itsensä ja järkyttää ihmisiä ja kokee siitä huonoa omaatuntoa."

Sivuhuomio tähän: On niin väärin, että psykiatria ei tarjoa juuri mitään apua tämänkaltaisiin ihmiselämän perusongelmiin! Näitä on vähän joka toisella. Aiheuttavat suurta kärsimystä ja toimimisen vaikeutta, joskus jopa työnteon vaikeutta, ja vähentävät ihmisen kapasiteettia osallistua yhteiskunnassa. Ja niin turhaan...

Hienoa että se jolle vastasit on itse pähkäillyt tilanteensa kuntoon tai paremmaksi, ja sinulle että kestät, mutta hirveän ikävää että joudut ratkaisuna "erakoitumaan."

Mistä niille psykiatrille palkkoja maksetaan, ja verovaroista vielä, kun eivät tällaisissa tilanteissa pysty auttamaan ihmisiä? Lykkäävät vaan lääkkeitä, jotka aiheuttavat enemmän haittaa kuin hyötyä, ja joiden pääasiallinen hyöty ainakin minun mielestäni on pitää kärsivät ihmiset poissa psykiatrin silmistä. Hiljaisina.
Anonyymi 17.02.2021 20:23

Anonyymi kirjoitti:

Kun lähteitä kaivattiin, niin tällä videolla on asiantuntijatietoa, laaja paketti psyykenlääkkeistä ja niiden haittavaikutuksista:

Psyykenlääkevierotus: uhka vai mahdollisuus?

https://www.youtube.com/watch?v=o4qv_97qXDw

Lue lisää

Olipa muuten "huono" lähde. Tuotakin kun sopivasti tulkitsee, niiin ssri lääkkeiden viekkareista kärsii vain 30% ihmisiä, ja sekin vain jos lääkitys lopetetaan lyhyessä ajassa.

Itsekkin lääkityksen lopettaneena, ihmettelen, että miksi aiheesta ei ole "tarkempaa" dataa.

Anonyymi kirjoitti:

Mun huomio kiinnittyi tuohon asumisen järjestämiseen jos ei ole lääkitystä.
Mitäköhän kirjoittaja mahtaa tarkoittaa ?

Millä tavalla lääkitys vaikuttaa asumiseen ?
Ehkä jos asuu jossain palvelukodissa tms. , niin on ymmärrettävää, ettei kaikki suju oman tahdon mukaan, vaikka siinä tilanteessa jos haluaa muuttaa omilleen.

Jos asuu jo itsekseen, niin ei lääkityksillä kai ole mitään merkitystä asumiseen, käyttää sitten lääkkeitä tai ei.

Lue lisää

Olisin näköjään voinut kirjoittaa vähän selkeämmin. Tai siis ylipäätään mt-kentän asmumis järjestelyt olisivat ihan oman ketjun arvoiset. Sen verran siinäkin on asiaa ja näkökulmia.

Mutta siis, olenko ainoa joka törmää säännöllisesti ihmisiin jotka saavat häädön? Tietysti mitä vähemmän tässä skenessä on häätöjä, niin sen parempi.

Eikä lääke hoito sinänsään ole missään syy yhteydessä kotikuntoisuuteen, mutta mikään avoin dialogikaan ei pysty suojelemaan ihmisiä häädöiltä, kun siinä pisteessä ollaan.

Tilanteet varmaan vaihtelee eripuolilla suomea, mutta täälläpäin häätö tarkoittaa käytännössä sitä, että joutuu muuttamaan 20-30 kilometrin päähän keskustaajamasta. Paikkaan jossa on paljon vähemmän palveluita, tai valinnanvaraa, vaikkapa hoitosuhteen tai harrastuksiin. On sissejä jotka käyvät avoimissa ryhmissä, ja terapioissa tuoltakin matkalta, mutta harvassa ovat.

Toinen oma lukunsa on kaikki tuetun asumisen muodot, jos kotona ei enää pärjää. Käsittääkseni vanhus puolella vuokraan voidaan käyttää kelan myöntämä X määrä rahaa. MT-puolella säätäjänä taitaa olla sote alueet, ja yllättäen rahasumma onkin X -N määrä rahaa. Oletan tämän olevan syy, miksi niin moni yksikkö perustetaan johonkin vanhaan kyläkouluun, "parantavan metsäilman" läheisyyteen, eikä dialogia tuottavan torin viereen. Mutta tämäkin epäkohta kaivannee oman ketjunsa.

Olisihan se ihana, jos olisi kristallipallo, mistä lääkäri ja potilas voisivat yhdessä katsoa, hoidon hyödyt, haita, ja kerrannaisvaikutukset. Niiden perusteella päättää lähdetäänkö lääkityskeen vai ei. Valitettavati näin ei ole. Eikä se edelleenkään ole minulta pois, jos lääkehoidon tilalla olisi vaikka se avoimen dialogin malli.

Oli mielenterveysongelma, tai sen hoito mikä tahansa niin se ei koskaan voi olla lisenssi elää yleisten asumisnormien ulkopuolella.

Anonyymi kirjoitti:

"En vaan ole itse panikoinut enää vuosiin, olen oppinut erakoitumaan. Niin ei tarvitse esittää ihmisille mitään, kun toinen vaihtoehto on se, että on oma itsensä ja järkyttää ihmisiä ja kokee siitä huonoa omaatuntoa."

Sivuhuomio tähän: On niin väärin, että psykiatria ei tarjoa juuri mitään apua tämänkaltaisiin ihmiselämän perusongelmiin! Näitä on vähän joka toisella. Aiheuttavat suurta kärsimystä ja toimimisen vaikeutta, joskus jopa työnteon vaikeutta, ja vähentävät ihmisen kapasiteettia osallistua yhteiskunnassa. Ja niin turhaan...

Hienoa että se jolle vastasit on itse pähkäillyt tilanteensa kuntoon tai paremmaksi, ja sinulle että kestät, mutta hirveän ikävää että joudut ratkaisuna "erakoitumaan."

Mistä niille psykiatrille palkkoja maksetaan, ja verovaroista vielä, kun eivät tällaisissa tilanteissa pysty auttamaan ihmisiä? Lykkäävät vaan lääkkeitä, jotka aiheuttavat enemmän haittaa kuin hyötyä, ja joiden pääasiallinen hyöty ainakin minun mielestäni on pitää kärsivät ihmiset poissa psykiatrin silmistä. Hiljaisina.
Anonyymi 17.02.2021 20:23

Lue lisää

Eihän tuo ongelma ole vain psykiatrinen.

Kun vuosikymmenien takainen kaveri järjestää 50v juhlat, on pakko keksiä joku syy, että ei pääse tulemaan paikalle.

Sinne on tulossa dipl.inssejä, ekonomeja ja lääkäreitä.

Itsellä opinnot pysähtyi siihen paikkaan kun voimat loppui kesken.

Mene sitten sinne kuuntelemaan miten hienosti uuden mersun hybriditeniikka toimii, kun itsellä elämän täyttää se, että saa säästettyä rahaa -60% hintaisiin ruokaostoksiin.

Se olisi myös viimeinen kerta kun olisin noiden ihmisten kanssa tekemisissä, he alkaisivat karttamaan minua. No, en ole heidän kanssaan ollut tekemisissä muutenkaan vuosikymmeniin. Mutta vältyn häpeältä ja ahdistukselta kun en mene paikalle.

Kenellekään ei oikein omista ongelmista kannata puhua, se voi olla viimeinen kerta kun sen ihmisen kanssa kommunikoi. Joten... parasta vaan olla omissa oloissa kun ei jaksa eiä pysty vetämään mitään rooliakaan.

Anonyymi kirjoitti:

Olisin näköjään voinut kirjoittaa vähän selkeämmin. Tai siis ylipäätään mt-kentän asmumis järjestelyt olisivat ihan oman ketjun arvoiset. Sen verran siinäkin on asiaa ja näkökulmia.

Mutta siis, olenko ainoa joka törmää säännöllisesti ihmisiin jotka saavat häädön? Tietysti mitä vähemmän tässä skenessä on häätöjä, niin sen parempi.

Eikä lääke hoito sinänsään ole missään syy yhteydessä kotikuntoisuuteen, mutta mikään avoin dialogikaan ei pysty suojelemaan ihmisiä häädöiltä, kun siinä pisteessä ollaan.

Tilanteet varmaan vaihtelee eripuolilla suomea, mutta täälläpäin häätö tarkoittaa käytännössä sitä, että joutuu muuttamaan 20-30 kilometrin päähän keskustaajamasta. Paikkaan jossa on paljon vähemmän palveluita, tai valinnanvaraa, vaikkapa hoitosuhteen tai harrastuksiin. On sissejä jotka käyvät avoimissa ryhmissä, ja terapioissa tuoltakin matkalta, mutta harvassa ovat.

Toinen oma lukunsa on kaikki tuetun asumisen muodot, jos kotona ei enää pärjää. Käsittääkseni vanhus puolella vuokraan voidaan käyttää kelan myöntämä X määrä rahaa. MT-puolella säätäjänä taitaa olla sote alueet, ja yllättäen rahasumma onkin X -N määrä rahaa. Oletan tämän olevan syy, miksi niin moni yksikkö perustetaan johonkin vanhaan kyläkouluun, "parantavan metsäilman" läheisyyteen, eikä dialogia tuottavan torin viereen. Mutta tämäkin epäkohta kaivannee oman ketjunsa.

Olisihan se ihana, jos olisi kristallipallo, mistä lääkäri ja potilas voisivat yhdessä katsoa, hoidon hyödyt, haita, ja kerrannaisvaikutukset. Niiden perusteella päättää lähdetäänkö lääkityskeen vai ei. Valitettavati näin ei ole. Eikä se edelleenkään ole minulta pois, jos lääkehoidon tilalla olisi vaikka se avoimen dialogin malli.

Oli mielenterveysongelma, tai sen hoito mikä tahansa niin se ei koskaan voi olla lisenssi elää yleisten asumisnormien ulkopuolella.

Lue lisää

Olennaisessa osassa on se, että lääkityksistä kerrotaan olennaiset asiat niistä. Esim. SSRI-lääkkeissä olisin halunnut tietää

Vieroitusoireista ja tärkeydestä vähentää lääke pois siksi. Se että vieroitusoireet voi olla hankaliakin
Joidenkin hankaluuksista lopettaa
Se että "masennuslääke" voi aiheuttaa tunteiden leikkautumista (ja sen kutsuminen masennuslääkkeeksi on kyseenalaista!)
Seksuaalihäiriöistä
Että ne ei korjaa aivokemiallisia häiriöitä ja kemiallinen epätasapaino on myytti eikä tiede tue tätä
Että pitkäaikaiskäyttö ja isommat annokset aiheuttaa todennäköisemmin vieroitusoireita
Että siinä voi kenties olla jotain probleemaa määrätä lääkkeitä niin nuorelle mikä olin jonka aivot on vasta kehittymässä.
Että masennuslääkkeet voi aiheuttaa joillekin jopa akatisiaa ja motorinen levottomuus on yksi mitä ne voi aiheuttaa ihmisille

...Jos olisin kuullut näistä en olisi suostunut käyttämään lääkettä koskaan.
Pelkästään vieroitusoireet ja kuuleminen PSSD:stä (mikä voi pilata elämän) olisi saaneet minut kieltäytymään lääkkeistä. Valitettavasti olin nuori, auktoriteettiin luottava, tietämätön ja naiivi mennessäni psykiatrille, enkä osannut vielä itse mennä etsimään tietoa ja tutkimustuloksia. Elin vuosia typerässä uskossa siihen että psykiatrit tietävät mitä he tekevät ja annoin terveyteni heidän käsiinsä, koska he ovat lääkäreitä.

Silloin jo kun aloitin lääkkeet oli tutkimusnäyttöä ja huolta viekkareista mutta psykiatria ei ole ollut vuosikymmeniin huolestunut vieroitusoireista masennuslääkkeissä vaan niitä on vähätelty kutsumalla niitä "lopetusoireiksi" ja on niin korostettu että riippuvuutra ei synny vaikka lähes kaikista heidän lääkkeistään syntyy hankaluuksia lopettaa ja vieroitusoireita. Osittain taustalla on lääkeyhtiöiden intressit valkopestä haittoja ja vieroitusongelmia.

Sen sijaan sain kuulla

Kemiallisista epätasapainoista serotoniinin suhteen miksi masentunut tarvii lääkitystä(vale, ei tieteellistä näyttöä)
Että masennuslääkkeet ei aiheuta riippuvuutta ja ne voi lopettaa milloin vain(vääristelty kaunisteltu totuus)
Ei mitään mainintaa vieroitusoireista, tunteiden leikkautumisesta eikä seksuaalihäiriöistä(jotka voi jäädä pysyviksi)
Sain kuulla että masennuslääkkeissä voi olla jotain "sivuoireita". (Ne ei ole sivuoireita ne on osa sitä miten lääke vaikuttaa kehossa ja joillakin ne puhkaisee pahemmat haitat. Esim seksuaalihäiriöt on niin yleisiä että niitä voisi kutsua lääkkeen vaikutuksiksi)

..Minkä vuoksi en koskaan enää luota psykiatreihin elämässäni. Yksi syy oli myös kohtelu vieroitusoireita saadessa.

Jälkikäteen löysin psykiatri Joanna Moncrieffin teoriat masennuslääkkeistä ja hän on mielestäni oikeasti tajuaa mistä näissä lääkkeissä on kyse. Lukiessani hänen kirjoja palakset alkoi loksahdella kohdilleen. Masennuslääkkeiden käyttäminen ja määrääminen ei ole väärin mutta potilaat ansaitsevat tietää, miten lääkkeet todellisuudessa vaikuttaa ja mitä ongelmia niistä voi seurata. Turvallisemmin niitä määrätään kun niiden oikea luonne ymmärretään. Psykiatreilta tai lääkäreiltä ei tätä kuule koska he seuraa sokeasti Käypähoitosuositusta, eivät ole kiinnostuneet oikeasti aiheuttamastaan vahingoista mitä he aiheuttavat vuosikausien lääkemääräyksillä, ja toisten aivoja sorkkimalla eivätkä ymmärrä yhtään pitkäaikaisen lääkinnän ongelmista. Monet lääkärienkin luulot lääkkeistä tuntuvat faktan sijaan perustuvan uskomuksiin niiden hyödyllisyydestä ja turvallisuudesta.
Masennuslääkkeitä pitäisi määrätä vain kunnon informoinnilla ja jatkuvalla seurannalla ja huomattavasti varovaisemmin kuin nykypäivänä. Eikä niitä pitäisi kutsua "masennuslääkkeiksi".

Minulle tuli myös psykiatrian parissa kokemusta muista lääkkeistä ja ainut kommenttini niihin on että ne oli vieläkin toksisempia kuin masennuslääkkeet, jotka kyllä nekin on toksisia. Herranjumala sentään mikä kokemus. Silloin viimeistään tajusin että psykiatria ei tiedä mitä tekee ja tulee vielä tuhoamaan minut. Tuosta suosta nousemiseen vaadittiin omaa kriittistä ajattelua jolloin laski yksi plus yksi ja vertaisasiantuntijoita jotka auttoi pois "lääkesuosta". Psykiatria vielä silloinkin kun yritin lääkkeistä irti näki lääkkeiden syönnin tärkeäksi. Vieroituksen aikana sain kuulla useita kertoja ehdotuksia lääkkeistä, kohdatessa ihan yleislääkäreitä. Aina kun oli joku vaiva siihen ehdotetaan lääkkeitä. Silloin tajusin että ei se ihme ole että kävelin lääkeansaan aikanaan nykyisen medikalisaation aikana.

Anonyymi kirjoitti:

Olennaisessa osassa on se, että lääkityksistä kerrotaan olennaiset asiat niistä. Esim. SSRI-lääkkeissä olisin halunnut tietää

Vieroitusoireista ja tärkeydestä vähentää lääke pois siksi. Se että vieroitusoireet voi olla hankaliakin
Joidenkin hankaluuksista lopettaa
Se että "masennuslääke" voi aiheuttaa tunteiden leikkautumista (ja sen kutsuminen masennuslääkkeeksi on kyseenalaista!)
Seksuaalihäiriöistä
Että ne ei korjaa aivokemiallisia häiriöitä ja kemiallinen epätasapaino on myytti eikä tiede tue tätä
Että pitkäaikaiskäyttö ja isommat annokset aiheuttaa todennäköisemmin vieroitusoireita
Että siinä voi kenties olla jotain probleemaa määrätä lääkkeitä niin nuorelle mikä olin jonka aivot on vasta kehittymässä.
Että masennuslääkkeet voi aiheuttaa joillekin jopa akatisiaa ja motorinen levottomuus on yksi mitä ne voi aiheuttaa ihmisille

...Jos olisin kuullut näistä en olisi suostunut käyttämään lääkettä koskaan.
Pelkästään vieroitusoireet ja kuuleminen PSSD:stä (mikä voi pilata elämän) olisi saaneet minut kieltäytymään lääkkeistä. Valitettavasti olin nuori, auktoriteettiin luottava, tietämätön ja naiivi mennessäni psykiatrille, enkä osannut vielä itse mennä etsimään tietoa ja tutkimustuloksia. Elin vuosia typerässä uskossa siihen että psykiatrit tietävät mitä he tekevät ja annoin terveyteni heidän käsiinsä, koska he ovat lääkäreitä.

Silloin jo kun aloitin lääkkeet oli tutkimusnäyttöä ja huolta viekkareista mutta psykiatria ei ole ollut vuosikymmeniin huolestunut vieroitusoireista masennuslääkkeissä vaan niitä on vähätelty kutsumalla niitä "lopetusoireiksi" ja on niin korostettu että riippuvuutra ei synny vaikka lähes kaikista heidän lääkkeistään syntyy hankaluuksia lopettaa ja vieroitusoireita. Osittain taustalla on lääkeyhtiöiden intressit valkopestä haittoja ja vieroitusongelmia.

Sen sijaan sain kuulla

Kemiallisista epätasapainoista serotoniinin suhteen miksi masentunut tarvii lääkitystä(vale, ei tieteellistä näyttöä)
Että masennuslääkkeet ei aiheuta riippuvuutta ja ne voi lopettaa milloin vain(vääristelty kaunisteltu totuus)
Ei mitään mainintaa vieroitusoireista, tunteiden leikkautumisesta eikä seksuaalihäiriöistä(jotka voi jäädä pysyviksi)
Sain kuulla että masennuslääkkeissä voi olla jotain "sivuoireita". (Ne ei ole sivuoireita ne on osa sitä miten lääke vaikuttaa kehossa ja joillakin ne puhkaisee pahemmat haitat. Esim seksuaalihäiriöt on niin yleisiä että niitä voisi kutsua lääkkeen vaikutuksiksi)

..Minkä vuoksi en koskaan enää luota psykiatreihin elämässäni. Yksi syy oli myös kohtelu vieroitusoireita saadessa.

Jälkikäteen löysin psykiatri Joanna Moncrieffin teoriat masennuslääkkeistä ja hän on mielestäni oikeasti tajuaa mistä näissä lääkkeissä on kyse. Lukiessani hänen kirjoja palakset alkoi loksahdella kohdilleen. Masennuslääkkeiden käyttäminen ja määrääminen ei ole väärin mutta potilaat ansaitsevat tietää, miten lääkkeet todellisuudessa vaikuttaa ja mitä ongelmia niistä voi seurata. Turvallisemmin niitä määrätään kun niiden oikea luonne ymmärretään. Psykiatreilta tai lääkäreiltä ei tätä kuule koska he seuraa sokeasti Käypähoitosuositusta, eivät ole kiinnostuneet oikeasti aiheuttamastaan vahingoista mitä he aiheuttavat vuosikausien lääkemääräyksillä, ja toisten aivoja sorkkimalla eivätkä ymmärrä yhtään pitkäaikaisen lääkinnän ongelmista. Monet lääkärienkin luulot lääkkeistä tuntuvat faktan sijaan perustuvan uskomuksiin niiden hyödyllisyydestä ja turvallisuudesta.
Masennuslääkkeitä pitäisi määrätä vain kunnon informoinnilla ja jatkuvalla seurannalla ja huomattavasti varovaisemmin kuin nykypäivänä. Eikä niitä pitäisi kutsua "masennuslääkkeiksi".

Minulle tuli myös psykiatrian parissa kokemusta muista lääkkeistä ja ainut kommenttini niihin on että ne oli vieläkin toksisempia kuin masennuslääkkeet, jotka kyllä nekin on toksisia. Herranjumala sentään mikä kokemus. Silloin viimeistään tajusin että psykiatria ei tiedä mitä tekee ja tulee vielä tuhoamaan minut. Tuosta suosta nousemiseen vaadittiin omaa kriittistä ajattelua jolloin laski yksi plus yksi ja vertaisasiantuntijoita jotka auttoi pois "lääkesuosta". Psykiatria vielä silloinkin kun yritin lääkkeistä irti näki lääkkeiden syönnin tärkeäksi. Vieroituksen aikana sain kuulla useita kertoja ehdotuksia lääkkeistä, kohdatessa ihan yleislääkäreitä. Aina kun oli joku vaiva siihen ehdotetaan lääkkeitä. Silloin tajusin että ei se ihme ole että kävelin lääkeansaan aikanaan nykyisen medikalisaation aikana.

Lue lisää

Sinä joka puhut asumisesta ja lääkkeistä, en edelleenkään tajua pointtiasi. Näet että vain lähinnä lääkkeiden avulla ihminen pystyy asumaan itsenäisesti?

Anonyymi kirjoitti:

Eihän tuo ongelma ole vain psykiatrinen.

Kun vuosikymmenien takainen kaveri järjestää 50v juhlat, on pakko keksiä joku syy, että ei pääse tulemaan paikalle.

Sinne on tulossa dipl.inssejä, ekonomeja ja lääkäreitä.

Itsellä opinnot pysähtyi siihen paikkaan kun voimat loppui kesken.

Mene sitten sinne kuuntelemaan miten hienosti uuden mersun hybriditeniikka toimii, kun itsellä elämän täyttää se, että saa säästettyä rahaa -60% hintaisiin ruokaostoksiin.

Se olisi myös viimeinen kerta kun olisin noiden ihmisten kanssa tekemisissä, he alkaisivat karttamaan minua. No, en ole heidän kanssaan ollut tekemisissä muutenkaan vuosikymmeniin. Mutta vältyn häpeältä ja ahdistukselta kun en mene paikalle.

Kenellekään ei oikein omista ongelmista kannata puhua, se voi olla viimeinen kerta kun sen ihmisen kanssa kommunikoi. Joten... parasta vaan olla omissa oloissa kun ei jaksa eiä pysty vetämään mitään rooliakaan.

Lue lisää

Mistä voit tietää etukäteen, että nuo ihmiset alkaisivat karttaa sinua ?

Ymmärrän kyllä, että tuollaiset tilanteet voivat tuntua vaikeilta, mutta mitä siinä menettää, jos yhden kerran jossain juhlissa käy.

Juhlissa, tai missään muuallakaan ei ole pakko vetää mitään roolia, voi jutella muiden mukana. Ei ole myöskään pakko alkaa avautua omista ongelmistaan ja vaikeuksistaan.

Miksi pitäisi tuntea esim. häpeää siitä, miten on elämä mennyt ?
Kunhan yrittää itse hyväksyä itsensä ja elämänkulkunsa, niin sillä jo pääsee pitkälle.
Ei aina tarvitse miettiä, mitä muut mahtavat ajatella.

Anonyymi kirjoitti:

Sinä joka puhut asumisesta ja lääkkeistä, en edelleenkään tajua pointtiasi. Näet että vain lähinnä lääkkeiden avulla ihminen pystyy asumaan itsenäisesti?

Niinkö siinä luki?

Ehkä sitä pointtia ei tajua, ennen kuin tajuaa että asunnottomuus on totta. Minulta itseltänikin meni siihen useampi vuosi siinä poliisi televisiosta tutustta taloyhtiössä. Enkä mä voi edes valehdella, että mulla aidosti olis ikävä niitä kaikkia MT-kuntoutujia jotka siitä sai sen häädön. Ei se häätö vahingossa tapahdu.

Mutta kun sitä touhua katteli muutaman vuoden, niin tuli sellanen olo että voisko asiat olla toisin? Ylipäätään, jos saat häädön slummista, niin mihin siitä voi enää päätyä?

Mutta ehkä sen kuvion laajempi tajuaminen vaatii sen, että itellä on sen verran asiat hyvin, että pystyy ihan pikkasen ajattelemaan omaa napaa pidemmälle.

Anonyymi kirjoitti:

Tarkennus ja korjaus. Neuroplastisuus siis viittaa aivojen kykyyn organisoitua uudelleen muodostamalla uusia hermoyhteyksiä. Neurogeneesi viittaa uusien neuronien muodostumiseen aivoissa.
Tietyissä aivojen osissa, kuten oppimisen ja muistin kannalta tärkeässä hippokampuksessa, syntyy uusia hermosoluja läpi elämän. Hippokampus on tärkeä oppimisen ja muistin kannalta. Tätä prosessia missä uusia hermosoluja syntyy kutsutaan aikuisiän neurogeneesiksi. Terveet elämäntavat tutkimusten mukaan edistävät neurogeneesiä ja siten pitävät yllä aivojen muokkautumiskykyä.

Nämä siis lisäävät toivoa meille ketkä on saaneet vauriota, ei siis pelkkä neuroplastisuus ja on tärkeää erottaa nämä käsitteet kun ne on eri asia. Keho kyllä pyrkii korjaamaan itseään mutta siinäkin voi olla rajoja ja prosessi voi olla hitaampi mitä luullaan.

Psyykenlääkkeissä usein korostetaan kuin ne olisi "neuroprotektiivisia" ja jotenkin suojaisi aivoja. Masennuslääkkeissä sanotaan kuinka ne lisäävät aivojen muovautuvuutta ja lisäävät hermokasvutekijöiden määrää, uusien hermoyhteyksien muodostumista ja jopa uusia hermosoluja aivoissa. Tämähän on kerrassaan mahtavaa, eikös totta? Sopisiko tähän sanonta "liian hyvää ollakseen totta?" No me ketkä olemme saaneet haittaa ja käyneet ikävän vieroituksen läpi tiedämme sen toisen puolen. En oikeasti pitkään masennuslääkkeitä käyttäneenä koe niitä millään tavaa aivoille suotuisina, esim. jo sen valossa mitä vieroitus tai parin annoksen unohtaminen tuntui aiheuttavan (esim. sähköiskutuntemuksia päässä). Vieroitus oli vielä hirveämpi prosessi. Jotkut haitat ei pitkäaikaiskäytöstä vain ole kadonneet ja vieroitus puhkaisi uusia.

Asioita mitä minun mielestäni aiheeseen liittyen pitäisi ottaa huomioon:
a) masennuslääkkeet ovat psykotrooppisia aineita. Tämän psykiatria tuntuu sivuuttaneen. Psykotrooppisten aineiden lakeihin kuuluu adaptaatio, toleranssi, vieroitusoireet, fysiologinen riippuvuus. Nämä kuuluu myös tietyllä tavalla masennuslääkkeisiin vaikkei näissä ole yhtä dramaattista riippuvuus/toleranssia kuin esim bentsoissa. Masennuslääkkeet ovat psykoaktiivisia aineita jotka tekevät normaalin sijaan enemmänkin epänormaalin tilan aivoissa joka toki voidaan kokea myös suotuisana mutta....:
b) niissä on haittavaikutuksia. miten on pitkäaikaiskäytön laita? Mitä se tekee aivoille? mitä vieroitus tekee aivoille, mitä aivoissa tapahtuu vieroituksen aikana, sen jälkeen? Me jotka kuvaamme oikeasti kokeneemme vieroituksesta pahoja oireita, ja mahdollisesti jo pitkäaikaiskäytöstä haittaa ja oikeasti kärsineemme pitkään oireista, tunnumme olevan vain jotain anekdootteja joiden kokemuksella ei ole merkitystä. Kuinka paljon oikeasti ihmisten haitallisia kokemuksia pitkäaikaiskäytöstä laitetaan vaan sen piikkiin että ihmisellä on mielenterveysongelma näissä tilanteissa? Välitetäänkö siitä yhtään, että ihmisten hyvinvointia voidaan oikeasti pitkällä tähtäimellä jopa heikentää näillä lääkkeillä koska lääkkeissä on ongelmia joita psykiatria ei tunnu halunneen ottaa huomioon?
c) pitäisi mielestäni pitää terve skeptisyys sen suhteen, onko masennuslääkkeiden lisäämä ja aikaansaama aivojen muovautuvuus ja jopa neurogeneesi yksinomaa hyvä ja positiivinen asia. Siis että ne laukaisevat tällaista.
https://www.madinamerica.com/2018/06/joanna-moncrieff-carmine-pariante-debate-antidepressants/ (mm.kohta 22:35, muutenkin mielenkiintoinen keskustelu)
d) Kerran törmäsin aika mielenkiintoiseen kirjoitukseen suomalaiselta psykiatrilta, joka tuntuu olevan enemmän bentsodiatsepiinien satunnaiskäytön kuin masennuslääkkeiden käytön kannalta. Lainaus hänen kirjoituksestaan

"Vaihtoehtona bentsodiatsepiineille Pekka Laine tarjoaa mielialalääkkeitä niiden neuroplastisuutta lisäävän vaikutuksen vuoksi, vaikka hoidollisesta vaikutuksesta ei ole näyttöä. Masennuslääkkeiden neuroplastisuutta lisäävän vaikutuksen on arveltu edistävän myös hermosolujen apoptoottista kuolemaa (Andrews ym. 2012). Hyvin tuntemani kansainvälisesti nimekäs yhdysvaltalainen neurobiologi ei tämän vaikutuksen vuoksi halua käyttää SSRI-lääkkeitä oman sosiaalisen ahdistuneisuutensa hoitoon. Hän pitäytyy pieniannoksisen bentsodiatsepiinin vuosikautisessa käytössä. Aika näyttää, kuka ja missä olosuhteissa on tässä suhteessa oikeassa"

https://www.duodecimlehti.fi/duo10560
Andrewsin analyysi googlessa: "Primum Non Nocere: An Evolutionary Analysis of Whether Antidepressants Do More Harm than Good"

Itse en ole kyllä minkään bentsodiatsepiinien kannalla (etenkään jatkuvan), mutta tuo kirjoitus laittaa pohtimaan. Onko jatkuvasta masennuslääkkeen kroonisesta syömisestä oikeasti loppupeleissä paljon haittaa? Onko osa masennuslääkkeestä koetusta hyödyistä oikeasti enemmänkin seurausta siitä, että ne on psykotrooppisia aineita ja keho mukautuu niihin, ja jos niistä yrittää irti niin olo on kahta kauheampi ja alkaa tuntua että vain lääkkeellä on normaali olo? Voiko neuroplastisuutta lisäävästä vaikutuksesta tosiasiasiallisesti olla enemmän haittaa pitkällä tähtäimellä?

Lue lisää

En ole koskaan kuullut (valhetta) että Psyykke lääkkeet lisäisi neuroplastisuutta, jos tajuaa ihmisen toiminta mekanismin ei usko siihen, koska jos panet kemian tehtaan serotoniinia SSRI pillereitä kehoosi pilleri muodossa, oman kehosi hyvän laatuinen luomu serotoniini tulee virtasi mukana ulos, tai jos syöt suolaa, sama määrä potassiumia tulee ulos, joten uskon että on täysi valhe että Psyykke lääkkeet jotka kutistaa aivoja, katkoo neuroneista joiden kautta yhteys aivo osasta toiseen kulkee,

Psykiatria on puoskarointia A sta Ö hön. Niin kauan kunnes he mittaa labrassa niin serotoniini, kuin Dobamiinit ja viite arvoon saa lääkitä potilaan suostuessa.

Mutta selostukset että potilaalla (ilman labraa) on kemiallinen epätasapaino,
Tai ihminen tarvitsee sitä tätä tai tuota on pelkkää valhetta.
Toki epilepsia kohtauksia ja kouristeluja saavan on pakko käyttää epilepsia lääkkeitä.

Paniikista en tiedä muuta kuin sen että heillä veri on kohtauksen aikana liian emäksistä, onko se paniikki kohtauksen auheiäuttaja, vai merkki että nyt kohtaus tulee, en tiedä,

Mutta kaikkeen muuhun Psyykke lääkitykseen pitää suhtautua varoen ja ymmärtää että niitä myydään kenelle vaan, koska valtio maksaa esim. Hyvin paljon näytetustä pahasta RISPE xxx nimisestä Neurolepteistä n. 400 € /kuukausi annos, siksi sillä otetaan vanhuksilta viikossa kaikki omatoimisuus (esim. Ulosteen pitokyky) pois ja kaikki valuu housuun siksi kaikki vanhukset on vaipoissa jos heillä on RISPExxx nimistä pilleriä. Suoraan sanon valtio on paha koska se maksaa Psyykke pillerit, kansa on kauppatavaraa, tohtoreista on tullut ainakin minun silmissä ihmisille valehtelijoita, että saavat big faramlle ja apteekkareille rahaa, ei heistä kukaan välitä, mitä se yksilö kärsii, kun valtio rahoittaa kärsimyksen tuottoa ja kansan tuhoamista psyykkepillerein.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä minä sitten lähteitä laittelen, kun esitän omia väitteitäni.
Mutta mennäämpäs fleimauksesta ihan asiaan.

Lääkkeiden haitosta puhuminen on tärkeä asia, ja ajan sitä agendaa ihan mielelläni, niillä pienillä keinoilla mitä minulla on.

Mutta asian tietoisuuden lisääminen ei voi alkaa omalla mielipiteellä, tai asialla joka yleisen käsityksen mukaan voi hyvinkin olla valhetta. Suurin osa ihmisistä kun syö lääkkeitä ihan sen takia että se aidosti auttaa ainakin siinä hetkessä.

Yleisen käsityksen vastaisesta väittämästä saa helposti sen "Hullun" leiman, mistä tälläkin foorumilla usein valitetaan. Eikä kukaan lue enää seuraavaa lausetta.

Eli neuvoni on enemmän faktaa ja vähemmän fanatismia, ellei sitten satu oleman Greta Rhunberg.

Lue lisää

Syön lääkettä jos lääkäri on labrassa tai x Ray, lla kuvanut taudin.
Psykiatria ssa diaknoosi tehdään suulla,.
Kukaan psykiatri tai koululääketiede ei tiedä millainen on ihmisen näkymätön sisin. Mielestäni on erityisen vaarallista puoskaroida ihmisten näkymättömällä sisimmällä kuten koululääketiede tekee Ketä he ovat leimaamaan ihmisiä, ja millä oikeudella?
Psyykke lääkkeet myrkyttää maksaa munuaisia ja haimaa, ja en todella usko että se parantaa kenenkään näkymätöntä sisintä ja suurimmalla osalla ei ole mitään tautia mitä lääkitä. Psykiatrit leimaa tauteja että apteekkarit ja big farma saa rahaa.

Esim. Jos pappi myisi tehtaansa sielun parannus pillereitä ja valehtelisi että ne parantaa sielua ja leimaisi sinun sielullesi 300 sta taudista ja 2000 eri pilleristä sielun parannus pillerin juuri sinulle, koska valtiolla ja papilla on sopimus että valtio maksaa 400 €/kk per pilleri purkki pappien omistamalle sielun parannus pilleri tehtaalle.
Ja ellet syö pillereitä valehtelisi että hän on sielun asiantuntija ja sielusi ei koskaan parane ilman pillereitä ja pappi kutsuisi poliisin joka vie sinut vankilaan jossa barbaarit sielun hoitajat väkivalloin injektoi sielun parannus myrkkyjä papin pelossa ja koska uskoo papin sulla tehtyjä diaknoseeja sielusi sairaudesta. Pappi puolustautuisi huijausta Ab tään, sanomalla että sielusi on sairauden tunnoton, koska hän vaan näkee sielun sairaudet ja vaatii valtiota pidätys oikeutta niille jotka ei pappien sielun parannus pillereillä myrkytä itseään,
tajuammeko kuinka vaarallinen, sairas koululääketieteen psykiatria on.
Ainakin minä olen oppinut kiertämään koululääketiedettä ja käytän aina muita vaihtoehtoja, jos mahdollista, kyllä ne koululääketieteen väkivaltaiset teoriat on sairaimpia maapallon teoroita, se joka puolustaa niitä näillä palstoilla saa pilleri tehdas rahaa tai palkkaa.

On päivän selvää että koululääketiede on psykiatrian suhteen kuin yllä mainittu pappi, huijari ja psykiatria on maapallon suurin huijaus ja se on minun pysyvä mielipiteeni.

Anonyymi kirjoitti:

No sehän tässä juuri on, kun on sitä omaa kokemusta, niin lääkkeistä, kuin myös "Hulluna" olemisesta, ja jälkimmäisestä vielä pitkän kaavan kautta. Oma tarinani, ei ole mikään erityisen kaunis tai onnistunut, siksi tunnen sympatiaa myös muita kohtaan, joilla on sama tilanne.

Mutta oman tarinani epäonnistuminen, ei todellakaan johdu yhdestä lääkkeestä, tai diagnoosista, vaan siinä pitää mennä paljon syvemmälle, sairaudentuntoon, tai vaikka kulttuurisiin tekijöihin.

Pitkän kaavan kautta on myös tullut seurattua "Hulluutta" sisältä käsin. Vaikka siellä näkyy samoja asioita mitä tälläkin foorumilla puhutaan, niin siellä näkee myös paljon muuta. Jostain syystä se kaikki muu tuntuu puuttuvan tältä foorumilta.

Siksi minulle aidosti tulee se tunne, että tällä foorumilla ei ole kuin alle tusina aktiivista kävijää, jotka toistavat samaa tarinaa, kuin rikkinäinen levy.

Lääkehaittoista puhuttaessa suosittelisin.
-Pitämään tilasto faktan, ja omakohtaisen kokemustekstin erillään.
-Älkää tyytykö suomalaiseen kieltämiseen, vaan tarjotkaa useita pienin askelin toteutettavia vaihtoehtoja. Miten esimerkiksi asuminen järjestetään jos ei ole lääkehoidossa?
-Muistakaa myös että kaikki mielenterveyden hyväksi tehty työ esitää pitkässä juoksussa myös lääkehaittojen ehkäisemistä.
-Kokemusasiantuntijoiden tai omaisille suunnatun Finfamin toiminta ei todellakaan ole pois lääkehaittojen kertomisesta.

Lue lisää

Kriittiset kommentit poistetaan, joten ne asiat joita sanot ettei palstalla ole. Voi johtua poistoista, koska meidän pitää kirjoittaa kiertäen asian vierestä koska kuten sananlasku sanoo "totuuden puhuja ei yösijaa löydä". Eli palstatilaa et saa jos sanot asiat suoraan., koska big farma kaverit poistaa ne.

Anonyymi kirjoitti:

Kriittiset kommentit poistetaan, joten ne asiat joita sanot ettei palstalla ole. Voi johtua poistoista, koska meidän pitää kirjoittaa kiertäen asian vierestä koska kuten sananlasku sanoo "totuuden puhuja ei yösijaa löydä". Eli palstatilaa et saa jos sanot asiat suoraan., koska big farma kaverit poistaa ne.

Lue lisää

Kannattaa lukea Peter C. Gøtschen kirja "Tappava psykiatria ja lääkinnän harha". Se on silmät aukaiseva teos. Siitä selviää hyvin psyykenlääkkeisiin liittyvän korruption ja väärinkäytösten kiemurat. Big pharman rajaton, ABSOLUUTTINEN röyhkeys on jotain täysin yliluonnollista.

Tiedän tuonkin, itselleni on jäänyt hermostosairaus lääkitysten seurauksena, en tietty voi sanoa etteikö olisi ollut muitakin myrkkyjä mukana sotkemassa.

Fyysiset oireet ovat huonompia palautumaan, valitettavasti eivät välttämättä parane koskaan.
Mutta tuo emotionaalinen puoli ja stressit ja hermostuneisuudet, niiden pitäisi helpottaa pikkuhiljaa, jos saa itsensä muuten henkisesti tasapainoon.

On kuitenkin niin, että psyyke vaikuttaa ihmiseen kokonaisvaltaisesti, ei pelkästään aivoihin.
Jos tai kun pääsee henkisesti siihen tasapainoon, niin voi olla helpompaa ymmärtää fyysisten vaivojen olemassaolon, ja voi elää siedettävää elämää.

Jos jää murehtimaan asioita negatiivisesti, esim. juuri syyttelemään lääkkeitä niistä aiheutuneiden harmien takia, tai lääkkeitä määränneitä tahoja, siinä saattaa katkeroitua, joka sitten aiheuttaa vain lisää stressiä, ja kenties ahdistustakin.

Itse olen ainakin hyväksynyt sen asian, että tapahtunut on tapahtunut, eikä sille voi enää mitään näin jälkikäteen, on vain jatkettava eteenpäin.
Vaikka eihän se mukavaa ole, että on erilaista ongelmaa ja toiminnoissa vajavuutta edelleen.
Sen kun yrittää myöntää itselleen, ettei näille voi mitään, niin on edes vähän helpompaa.

Anonyymi kirjoitti:

Tiedän tuonkin, itselleni on jäänyt hermostosairaus lääkitysten seurauksena, en tietty voi sanoa etteikö olisi ollut muitakin myrkkyjä mukana sotkemassa.

Fyysiset oireet ovat huonompia palautumaan, valitettavasti eivät välttämättä parane koskaan.
Mutta tuo emotionaalinen puoli ja stressit ja hermostuneisuudet, niiden pitäisi helpottaa pikkuhiljaa, jos saa itsensä muuten henkisesti tasapainoon.

On kuitenkin niin, että psyyke vaikuttaa ihmiseen kokonaisvaltaisesti, ei pelkästään aivoihin.
Jos tai kun pääsee henkisesti siihen tasapainoon, niin voi olla helpompaa ymmärtää fyysisten vaivojen olemassaolon, ja voi elää siedettävää elämää.

Jos jää murehtimaan asioita negatiivisesti, esim. juuri syyttelemään lääkkeitä niistä aiheutuneiden harmien takia, tai lääkkeitä määränneitä tahoja, siinä saattaa katkeroitua, joka sitten aiheuttaa vain lisää stressiä, ja kenties ahdistustakin.

Itse olen ainakin hyväksynyt sen asian, että tapahtunut on tapahtunut, eikä sille voi enää mitään näin jälkikäteen, on vain jatkettava eteenpäin.
Vaikka eihän se mukavaa ole, että on erilaista ongelmaa ja toiminnoissa vajavuutta edelleen.
Sen kun yrittää myöntää itselleen, ettei näille voi mitään, niin on edes vähän helpompaa.

Lue lisää

Itse tulen suhtautumaan jatkossa varauksella KAIKKEEN, mitä masennuslääkkeitä määräävä taho sanoo. Lääkäri, joka sanallakaan väittää masennuslääkkeiden olevan turvallisia ja hyvin siedettyjä, menee vaihtoon välittömästi. Olkoon muuten kuinka hyvä lääkäri tahansa.

Juuri näin.
Ja niissähän luetellaan kaikki mahdolliset ja mahdottomat haitat.
Niin on sen takia, että jos joku jonkin haitan saa, niin lääkkeen valmistaja ei joudu siitä vastuuseen, koska " hehän ovat varoittaneet " asiasta, juuri siinä paperissa.

Kaikkia haitta- ja sivuoireita ei siellä ole ollut. Esimerkiksi maininta PSSD:sta eli lopetuksen jälkeen määrittelemättömän ajan jatkuvista seksuaalisen puolen häiriöistä. Se ilmestyi SSRI paketteihin vasta viime vuosina lääkevirastojen toimesta.

En tiedä kuinka hyvin siellä mainitaan myöskään kroonistunut masennus tai tunteiden leikkautuminen mitä ihmiset kuvaa lääkkeiden takia. Että pitkät lääkehoitoajat voi olla yhteydessä mahdollisesti huonompiin hoitotuloksiin mistä jossain tutkimuksissa on saatu viitteitä. Kun serotoniinia nostetaan luonnottoman korkeaksi se johtaa esim serotoniinireseptorien vähenemiseen ja loppuvaiheessa siitä seurauksena voi olla kurjempi olo. Aivoissa ja kehossa tapahtuu muutoksia käytön aikana jotka ei kaikki välttämättä heti palaudukaan. Se sentään on mainittu että pitemmät käyttöajat ja isommat annokset on yhteydessä vieroitusoireiden suurempaan mahdollisuuteen vaikkakin moni lääkäri ei tästä tunnu juuri huolissaan olevan. Löytyypä paketeista maininta kuukausia tai pitempään kestävämmistä vaikeammastakin vieroitusoireista, joilla lääkeyhtiät sanoutuu irti vastuusta. Julkisesti niistä on alettu puhua vasta viime vuosina, vaikkakin vuosikymmeniä vieroitusoireisto on ymmärretty. Melkein kaikissa psykiatrian lääkkeissä ennen SSRI moskaa (trisykliset,bentsot),tiedostettiin vieroitusoireet, mutta SSRI pillereiden kohdalla lääkeyhtiöt teki tietoista vaikuttamistyötä pyrkiäkseen vähättelemään ongelmaa mm.puhumalla vieroitusoireista lopetusoireina ja korostamalla että ne ei aiheuta riippuvuutta (unohtamalla mainita että lääkkeet voi olla hankala lopettaa).

Itsemurha-ajatukset on saatu kuulostamaan kuin olisi vain ongelma nuorien kohdalla vaan on ihmisiä varmaan lähtenyt oman käden kautta myöhemminkin esim. noiden lääkkeiden vieroitusoireiden, PSSD:n, maanisuuden puhkeamisen tai esim.akatisian kautta. Motorisen levottomuuden ja hermostuneisuuden kokemukset voi olla hyvin tuskallisia kestää. Onhan se myös hieman ikävä asia tulla kemiallisesti kastroiduksi.

Kaikkea noiden lääkkeiden ongelmista ei ole luettavissa lääkepaketista. Tai ne hahmottaa vasta kun niistä lukee enemmän.

Ensimmäinen tärkeä asia ymmärrettäväksi haittavaikutuksista on, että haittavaikutukset voidaan ymmärtää lääkkeen vaikutuksina siinä missä suotuisinakin pidetyt vaikutukset eikä jonain merkityksettömänä sivujuonteena jolla on jotenkin vähäpätöisempi merkitys. Serotoniinireseptorien toiminnan sotkemisesta voi olla laajoja myös negatiivisena pidettäviä seurauksia ja ne voi vaikuttaa laajasti kehossa esim hormoneihinkin jne. Se on kuin ketjureaktio mikä tapahtuu kehossa kun näitä aineita vetää.

Anonyymi kirjoitti:

Kaikkia haitta- ja sivuoireita ei siellä ole ollut. Esimerkiksi maininta PSSD:sta eli lopetuksen jälkeen määrittelemättömän ajan jatkuvista seksuaalisen puolen häiriöistä. Se ilmestyi SSRI paketteihin vasta viime vuosina lääkevirastojen toimesta.

En tiedä kuinka hyvin siellä mainitaan myöskään kroonistunut masennus tai tunteiden leikkautuminen mitä ihmiset kuvaa lääkkeiden takia. Että pitkät lääkehoitoajat voi olla yhteydessä mahdollisesti huonompiin hoitotuloksiin mistä jossain tutkimuksissa on saatu viitteitä. Kun serotoniinia nostetaan luonnottoman korkeaksi se johtaa esim serotoniinireseptorien vähenemiseen ja loppuvaiheessa siitä seurauksena voi olla kurjempi olo. Aivoissa ja kehossa tapahtuu muutoksia käytön aikana jotka ei kaikki välttämättä heti palaudukaan. Se sentään on mainittu että pitemmät käyttöajat ja isommat annokset on yhteydessä vieroitusoireiden suurempaan mahdollisuuteen vaikkakin moni lääkäri ei tästä tunnu juuri huolissaan olevan. Löytyypä paketeista maininta kuukausia tai pitempään kestävämmistä vaikeammastakin vieroitusoireista, joilla lääkeyhtiät sanoutuu irti vastuusta. Julkisesti niistä on alettu puhua vasta viime vuosina, vaikkakin vuosikymmeniä vieroitusoireisto on ymmärretty. Melkein kaikissa psykiatrian lääkkeissä ennen SSRI moskaa (trisykliset,bentsot),tiedostettiin vieroitusoireet, mutta SSRI pillereiden kohdalla lääkeyhtiöt teki tietoista vaikuttamistyötä pyrkiäkseen vähättelemään ongelmaa mm.puhumalla vieroitusoireista lopetusoireina ja korostamalla että ne ei aiheuta riippuvuutta (unohtamalla mainita että lääkkeet voi olla hankala lopettaa).

Itsemurha-ajatukset on saatu kuulostamaan kuin olisi vain ongelma nuorien kohdalla vaan on ihmisiä varmaan lähtenyt oman käden kautta myöhemminkin esim. noiden lääkkeiden vieroitusoireiden, PSSD:n, maanisuuden puhkeamisen tai esim.akatisian kautta. Motorisen levottomuuden ja hermostuneisuuden kokemukset voi olla hyvin tuskallisia kestää. Onhan se myös hieman ikävä asia tulla kemiallisesti kastroiduksi.

Kaikkea noiden lääkkeiden ongelmista ei ole luettavissa lääkepaketista. Tai ne hahmottaa vasta kun niistä lukee enemmän.

Ensimmäinen tärkeä asia ymmärrettäväksi haittavaikutuksista on, että haittavaikutukset voidaan ymmärtää lääkkeen vaikutuksina siinä missä suotuisinakin pidetyt vaikutukset eikä jonain merkityksettömänä sivujuonteena jolla on jotenkin vähäpätöisempi merkitys. Serotoniinireseptorien toiminnan sotkemisesta voi olla laajoja myös negatiivisena pidettäviä seurauksia ja ne voi vaikuttaa laajasti kehossa esim hormoneihinkin jne. Se on kuin ketjureaktio mikä tapahtuu kehossa kun näitä aineita vetää.

Lue lisää

Itse tulen suhtautumaan jatkossa varauksella KAIKKEEN, mitä masennuslääkkeitä määräävä taho sanoo. Lääkäri, joka sanallakaan väittää masennuslääkkeiden olevan turvallisia ja hyvin siedettyjä, menee vaihtoon välittömästi. Olkoon muuten kuinka hyvä lääkäri tahansa. aaa

Anonyymi kirjoitti:

Itse tulen suhtautumaan jatkossa varauksella KAIKKEEN, mitä masennuslääkkeitä määräävä taho sanoo. Lääkäri, joka sanallakaan väittää masennuslääkkeiden olevan turvallisia ja hyvin siedettyjä, menee vaihtoon välittömästi. Olkoon muuten kuinka hyvä lääkäri tahansa. aaa

Lue lisää

Samalla tavalla suhtaudun itse. En enää luota lääkärin näkemykseen vaan teen taustatyötä lääkkeistä, oli se sitten fyysisen puolen lääke sitten. Olisi pitänyt tehdä myös lääkepurusta vuosien käytön jälkeen kunnon taustatyö. Vertaisasiantuntijat antoi parempaa neuvoa lääkepurkamisen suhteen kuin lääkärit. Ennen liian helposti kuuntelin lääkärien mielipidettä ja sain maksaa todella ison hinnan siitä

Helpompi olisi anteeksiantaa terveyden tuhoaminen lääkkeillä jos ei olisi saanut niin surkeaa kohtelua haittoja kohdatessaan, nämä lääkkeet oikeasti osoittaisi mahtavaa tehoa lääketutkimuksisa plaseboon verrattuna ja olisi tullut edes kunnolla varoitetuksi haitoista. Ja olisi tiennyt mikä on potilaan asema haittojen kohdalla tai ylipäätään mielenterveyshoidossa.

Tunnen itseni tyhmäksi että söin lääkkeitä jotka tuhosi minulta elämän.

Anonyymi kirjoitti:

Samalla tavalla suhtaudun itse. En enää luota lääkärin näkemykseen vaan teen taustatyötä lääkkeistä, oli se sitten fyysisen puolen lääke sitten. Olisi pitänyt tehdä myös lääkepurusta vuosien käytön jälkeen kunnon taustatyö. Vertaisasiantuntijat antoi parempaa neuvoa lääkepurkamisen suhteen kuin lääkärit. Ennen liian helposti kuuntelin lääkärien mielipidettä ja sain maksaa todella ison hinnan siitä

Helpompi olisi anteeksiantaa terveyden tuhoaminen lääkkeillä jos ei olisi saanut niin surkeaa kohtelua haittoja kohdatessaan, nämä lääkkeet oikeasti osoittaisi mahtavaa tehoa lääketutkimuksisa plaseboon verrattuna ja olisi tullut edes kunnolla varoitetuksi haitoista. Ja olisi tiennyt mikä on potilaan asema haittojen kohdalla tai ylipäätään mielenterveyshoidossa.

Tunnen itseni tyhmäksi että söin lääkkeitä jotka tuhosi minulta elämän.

Lue lisää

Minä tein taustatyötä lääkityksen purkamisesta, mutta sekään ei riittänyt. Lääkkeen hidaskaan lopetus ei eliminoi pitkäaikaisten vieroitusoireiden mahdollisuutta.

Lääkkeeni oli Optipar 40 mg, jota söin 15 vuotta. Sitä ennen oli Seroxat 20 mg noin 5 vuoden ajan. Optiparista yritin vieroittautua ekan kerran 2010 fluoksetiinin avulla. Vieroitusoireet kävivät sietämättömiksi, joten jouduin palaamaan Optipariin. Toinen vieroittautumisyritys loppuvuosi 2019-alkuvuosi 2020 johti niin perkeleelliseen myllytykseen, että luulot ovat edelleen poissa. Ihmettelen edelleen, mitä helvettiä on tapahtunut. Ajattelen, että joku suuri tarkoitus elämälläni on oltava, että olen kaiken jälkeen vielä elossa.

Purettuani lääkityksen olin usein ärtynyt, kävin ylikierroksilla ja aloin käyttäytyä impulsiivisesti. Näistä mitkään eivät todellakaan kuuluneet alkuperäiseen taudinkuvaani, vaan ilmenivät vasta lääkityksen poisjättämisen jälkeen. Pitkäaikainen lääkitys on ilmeisesti tuhonnut kehoni oman serotoniinin tuotannon kokonaan. Nyt olen vihdoin erossa Optiparista, mutta vieroittautumisen hinta on kova. Oireitani nyt: kylmät kädet, anhedonia, aivosumu, muisti ja keskittymiskyky heikot, aamuöiset paniikinomaiset herätykset, hermostoperäinen ahdistus, keliakian oireet. Suolisto sekaisin, kuten aineenvaihdunta ja hormonitoimintakin.
Tuntuu kuin olisi aivoni ja hermostoni olisivat vaurioituneet.

EKG, pään MRI, paksusuolentähystys, verikokeet - kaikki tulokset normaaleja, ei selittäviä tekijöitä! Kaiken voi siis kätevästi laittaa "toimintakykyisen" potilaan kuvitelmien piikkiin.

Anonyymi kirjoitti:

Minä tein taustatyötä lääkityksen purkamisesta, mutta sekään ei riittänyt. Lääkkeen hidaskaan lopetus ei eliminoi pitkäaikaisten vieroitusoireiden mahdollisuutta.

Lääkkeeni oli Optipar 40 mg, jota söin 15 vuotta. Sitä ennen oli Seroxat 20 mg noin 5 vuoden ajan. Optiparista yritin vieroittautua ekan kerran 2010 fluoksetiinin avulla. Vieroitusoireet kävivät sietämättömiksi, joten jouduin palaamaan Optipariin. Toinen vieroittautumisyritys loppuvuosi 2019-alkuvuosi 2020 johti niin perkeleelliseen myllytykseen, että luulot ovat edelleen poissa. Ihmettelen edelleen, mitä helvettiä on tapahtunut. Ajattelen, että joku suuri tarkoitus elämälläni on oltava, että olen kaiken jälkeen vielä elossa.

Purettuani lääkityksen olin usein ärtynyt, kävin ylikierroksilla ja aloin käyttäytyä impulsiivisesti. Näistä mitkään eivät todellakaan kuuluneet alkuperäiseen taudinkuvaani, vaan ilmenivät vasta lääkityksen poisjättämisen jälkeen. Pitkäaikainen lääkitys on ilmeisesti tuhonnut kehoni oman serotoniinin tuotannon kokonaan. Nyt olen vihdoin erossa Optiparista, mutta vieroittautumisen hinta on kova. Oireitani nyt: kylmät kädet, anhedonia, aivosumu, muisti ja keskittymiskyky heikot, aamuöiset paniikinomaiset herätykset, hermostoperäinen ahdistus, keliakian oireet. Suolisto sekaisin, kuten aineenvaihdunta ja hormonitoimintakin.
Tuntuu kuin olisi aivoni ja hermostoni olisivat vaurioituneet.

EKG, pään MRI, paksusuolentähystys, verikokeet - kaikki tulokset normaaleja, ei selittäviä tekijöitä! Kaiken voi siis kätevästi laittaa "toimintakykyisen" potilaan kuvitelmien piikkiin.

Lue lisää

Lisäys: Ei tarvitse tuntea itseään tyhmäksi masennuslääkkeitä syötyään. Itsekin uskoin pitkään, että lääkärit eivät valehtelisi potilailleen masennuslääkkeiden haitoista.

Olin väärässä, sillä periaatteet ovat muuttuneet. Nyt ratkaisee vain raha. Tässä ei ole enää totuudelle sijaa.
Potilaan tehtävänä on syödä kiltisti masennuslääkkensä mitään kyseenalaistamatta, jotta lääketeollisuuden riistokapitalisti voi rikastua entisestään.

Anonyymi kirjoitti:

Lisäys: Ei tarvitse tuntea itseään tyhmäksi masennuslääkkeitä syötyään. Itsekin uskoin pitkään, että lääkärit eivät valehtelisi potilailleen masennuslääkkeiden haitoista.

Olin väärässä, sillä periaatteet ovat muuttuneet. Nyt ratkaisee vain raha. Tässä ei ole enää totuudelle sijaa.
Potilaan tehtävänä on syödä kiltisti masennuslääkkensä mitään kyseenalaistamatta, jotta lääketeollisuuden riistokapitalisti voi rikastua entisestään.

Lue lisää

Paroksetiini on ilmeiseti juuri sellainen masennuslääke, josta saa niitä ikävämpiä vieroitusoireita todennäköisemmin. Oliko se siksi, että se oli jotenkin lyhytvaikutteisempi. En muista. Ilmeisesti siksi on sinulla on yritetty vieroitusta tehdä fluoksetiinilla.

Minullakin masennuslääkevieroituksen seurauksena puski hiukan vastaavantyyppisiä oireita, mitkä eivät siis ennen lääkitystä kuuluneet oirekuvaani. Todellakin on tullut mietittyä, että mitä helvettiä oikein tapahtui. Tällä palstalla on kymmenen vuotta sitten käyty keskustelua jo vieroitusoireista, jossa on aika paljon ihmiset puhuneet ihan samantyyppisistä oireista mitä itse kävin lävitse. https://keskustelu.suomi24.fi/t/10174942/jarkyttavat-vieroitusoireet-escitalopram-actaviksesta!

Eipä nuo hermostolliset oireet, mitä nuo oireet todennäköisimmin itsellä on, ole nähtävillä mistään kuvauksista tai verikokeista.

En tiedä ketä edes syyttää tästä nykyisestä tilanteesta jossa mielenterveyshoito on vahvasti medikalisoitunut. Eniten syytän lääkeyhtiöitä, jotka suurella lobbauksella yrittivät saada lääkkeet markkinoille, ja lääkäreiden määrättäväksi ja välillä tuntuu että etiikkakin ja potilasturvallisuus on niillä unohtunut voitontavoittelun ollessa ykkösenä. Siinä mielessä taustalla on raha. Lääketutkimuksia voisi syvästi kritisoida esim. siitä miten niitä on rakennettu. Se minkälaista tutkimusta isolla rahalla tuetaan, se vaikuttaa sitten siihen mitä tieteessä painotetaan ja tutkitaan. Toisaalta syytän myös lääkäreitä siitä, että eivät ymmärrä perustavanlaatuisia lakeja mitä näihin psyykenmömmöihin liittyy: kehon mukautuminen niihin(adaptaatio), fysiologinen riippuvuus, toleranssi ja vieroitusoireet, mitkä valitettavasti voivat koskea myös masennuslääkkeitä siinä missä muitakin psykotrooppisia aineita. Tälle ollaan sokeita.

En tiedä kenen vika on että potilaalle ei informaatio haitoista kulje ja esimerkiksi vieroitusoireista aletaan puhumaan todenteolla vasta kymmeniä vuosia myöhemmin markkinoilletulosta. Sitä voidaan miettiä. Ja kun ainoa ongelma olisikin vieroitusoireet, mutta kyllä se ongelma on se, että nuo lääkkeet sotkee kehon, välittäjäaineiden ja hermoston toimintaa ja se taitaa hiljalleen alkaa näkyä sitten pitkässä juoksussa. Ja niitä lääkkeitähän ei alunperin oltu edes tutkittu tai varmaan tarkoitettukaan niin pitkäaikaiseen käyttöön kun niitä yleisesti nykyään käytetään.

SSRI-masennuslääkkeiden kohdalla psykiatria unohti ongelmat mitä heidän vanhojen lääkkeiden kanssa oli ollut ja oltiin että kyllä meillä on nyt niin turvallinen lääke: ei vieroitusongelmia ja ei riippuvuutta! Se markkinointipuhe mitä lääkkeistä kuulin oli todella vääristelevä. Luottamus meni ikuisesti psykiatriaan. Jos he tuovat markkinoille jotain uusia turvallisia lääkkeitä niin minä kyllä en siihen usko pätkääkään, koska historia toistaa itseään psykiatriassa. Hinnat näistä hypetyksistä maksaa ansaan kävelevä potilas joka polo luulee että hänellä on biologista hoitoa vaativa sairaus kun hän täyttää lomakkeen valkotakkisen ihmisen luona! Huonot hoitokeinot voidaan pikkuhiljaa lakaista maton alle, kun tilalle tulee taas uusia ja mullistavia "turvallisia" hoitokeinoja.

Anonyymi kirjoitti:

Paroksetiini on ilmeiseti juuri sellainen masennuslääke, josta saa niitä ikävämpiä vieroitusoireita todennäköisemmin. Oliko se siksi, että se oli jotenkin lyhytvaikutteisempi. En muista. Ilmeisesti siksi on sinulla on yritetty vieroitusta tehdä fluoksetiinilla.

Minullakin masennuslääkevieroituksen seurauksena puski hiukan vastaavantyyppisiä oireita, mitkä eivät siis ennen lääkitystä kuuluneet oirekuvaani. Todellakin on tullut mietittyä, että mitä helvettiä oikein tapahtui. Tällä palstalla on kymmenen vuotta sitten käyty keskustelua jo vieroitusoireista, jossa on aika paljon ihmiset puhuneet ihan samantyyppisistä oireista mitä itse kävin lävitse. https://keskustelu.suomi24.fi/t/10174942/jarkyttavat-vieroitusoireet-escitalopram-actaviksesta!

Eipä nuo hermostolliset oireet, mitä nuo oireet todennäköisimmin itsellä on, ole nähtävillä mistään kuvauksista tai verikokeista.

En tiedä ketä edes syyttää tästä nykyisestä tilanteesta jossa mielenterveyshoito on vahvasti medikalisoitunut. Eniten syytän lääkeyhtiöitä, jotka suurella lobbauksella yrittivät saada lääkkeet markkinoille, ja lääkäreiden määrättäväksi ja välillä tuntuu että etiikkakin ja potilasturvallisuus on niillä unohtunut voitontavoittelun ollessa ykkösenä. Siinä mielessä taustalla on raha. Lääketutkimuksia voisi syvästi kritisoida esim. siitä miten niitä on rakennettu. Se minkälaista tutkimusta isolla rahalla tuetaan, se vaikuttaa sitten siihen mitä tieteessä painotetaan ja tutkitaan. Toisaalta syytän myös lääkäreitä siitä, että eivät ymmärrä perustavanlaatuisia lakeja mitä näihin psyykenmömmöihin liittyy: kehon mukautuminen niihin(adaptaatio), fysiologinen riippuvuus, toleranssi ja vieroitusoireet, mitkä valitettavasti voivat koskea myös masennuslääkkeitä siinä missä muitakin psykotrooppisia aineita. Tälle ollaan sokeita.

En tiedä kenen vika on että potilaalle ei informaatio haitoista kulje ja esimerkiksi vieroitusoireista aletaan puhumaan todenteolla vasta kymmeniä vuosia myöhemmin markkinoilletulosta. Sitä voidaan miettiä. Ja kun ainoa ongelma olisikin vieroitusoireet, mutta kyllä se ongelma on se, että nuo lääkkeet sotkee kehon, välittäjäaineiden ja hermoston toimintaa ja se taitaa hiljalleen alkaa näkyä sitten pitkässä juoksussa. Ja niitä lääkkeitähän ei alunperin oltu edes tutkittu tai varmaan tarkoitettukaan niin pitkäaikaiseen käyttöön kun niitä yleisesti nykyään käytetään.

SSRI-masennuslääkkeiden kohdalla psykiatria unohti ongelmat mitä heidän vanhojen lääkkeiden kanssa oli ollut ja oltiin että kyllä meillä on nyt niin turvallinen lääke: ei vieroitusongelmia ja ei riippuvuutta! Se markkinointipuhe mitä lääkkeistä kuulin oli todella vääristelevä. Luottamus meni ikuisesti psykiatriaan. Jos he tuovat markkinoille jotain uusia turvallisia lääkkeitä niin minä kyllä en siihen usko pätkääkään, koska historia toistaa itseään psykiatriassa. Hinnat näistä hypetyksistä maksaa ansaan kävelevä potilas joka polo luulee että hänellä on biologista hoitoa vaativa sairaus kun hän täyttää lomakkeen valkotakkisen ihmisen luona! Huonot hoitokeinot voidaan pikkuhiljaa lakaista maton alle, kun tilalle tulee taas uusia ja mullistavia "turvallisia" hoitokeinoja.

Lue lisää

Tähän väliin sen verran omasta kokemuksestani, että jo yli 20 vuotta sitten olin tosi huonossa kunnossa, ja kokeiltiin jos minkälaisia lääkkeitä.

Mikään ei auttanut, ja ollessani laitoksessa suljetulla piti paikalla olla joku " lääke-expertti "-lääkäri, joka määräisi minulle todella hyvät lääkkeet.

Sainkin sitten kahta eri masennuslääkettä, jotka olivat ihan uusia ja tajuttoman kalliita, niitä ei edes kela korvannut.
Niitä sitten " nautiskelin " puolisen vuotta, jona aikana sairastelin monenlaista flunssaa ja keuhkoputkentulehdusta.

Se puoli vuotta kun oli mennyt, niin tilanne eskaloitui todella pahaksi. Minulle tuli jokin vakava tilanne ja vauhdilla sairaalapäivystykseen.
Siellä oli jo kuume noussut yli 40 asteeseen ja ei mennyt kauan kun tajukin lähti.

Yön vietin päivystyksessä osittain taju kankaalla ja osittain kai nukkuen.
Sattuikin niin, että tämä kyseinen " lääke-expertti " oli juuri sinä yönä päivystämässä sairaalassa, ja oli kuulemma käynyt minua katsomassa melkein puolen tunnin välein yön aikana.
Itse en siitä muista mitään, omainen kertoi jälkeenpäin.

En ikinä saanut tietää, mikä minulla oli, mutta hengenlähtö oli aika lähellä.
Niiden lääkkeiden käyttö minulla loppui välittömästi.

Se niiden turvallisuudesta..........

"Lääkepakkauksissa tulee mukana paperi, missä lukee mm. mahdolliset sivuoireet ja haittavaikutukset."

Ja sinä lammasmaisesti uskot kaiken, mitä paperissa sanotaan. Uskot myös, että kaikki sivuoireet ja haittavaikutukset on ylipäätään kerrottu paperissa ja totuudenmukaisesti.

Anonyymi kirjoitti:

Paroksetiini on ilmeiseti juuri sellainen masennuslääke, josta saa niitä ikävämpiä vieroitusoireita todennäköisemmin. Oliko se siksi, että se oli jotenkin lyhytvaikutteisempi. En muista. Ilmeisesti siksi on sinulla on yritetty vieroitusta tehdä fluoksetiinilla.

Minullakin masennuslääkevieroituksen seurauksena puski hiukan vastaavantyyppisiä oireita, mitkä eivät siis ennen lääkitystä kuuluneet oirekuvaani. Todellakin on tullut mietittyä, että mitä helvettiä oikein tapahtui. Tällä palstalla on kymmenen vuotta sitten käyty keskustelua jo vieroitusoireista, jossa on aika paljon ihmiset puhuneet ihan samantyyppisistä oireista mitä itse kävin lävitse. https://keskustelu.suomi24.fi/t/10174942/jarkyttavat-vieroitusoireet-escitalopram-actaviksesta!

Eipä nuo hermostolliset oireet, mitä nuo oireet todennäköisimmin itsellä on, ole nähtävillä mistään kuvauksista tai verikokeista.

En tiedä ketä edes syyttää tästä nykyisestä tilanteesta jossa mielenterveyshoito on vahvasti medikalisoitunut. Eniten syytän lääkeyhtiöitä, jotka suurella lobbauksella yrittivät saada lääkkeet markkinoille, ja lääkäreiden määrättäväksi ja välillä tuntuu että etiikkakin ja potilasturvallisuus on niillä unohtunut voitontavoittelun ollessa ykkösenä. Siinä mielessä taustalla on raha. Lääketutkimuksia voisi syvästi kritisoida esim. siitä miten niitä on rakennettu. Se minkälaista tutkimusta isolla rahalla tuetaan, se vaikuttaa sitten siihen mitä tieteessä painotetaan ja tutkitaan. Toisaalta syytän myös lääkäreitä siitä, että eivät ymmärrä perustavanlaatuisia lakeja mitä näihin psyykenmömmöihin liittyy: kehon mukautuminen niihin(adaptaatio), fysiologinen riippuvuus, toleranssi ja vieroitusoireet, mitkä valitettavasti voivat koskea myös masennuslääkkeitä siinä missä muitakin psykotrooppisia aineita. Tälle ollaan sokeita.

En tiedä kenen vika on että potilaalle ei informaatio haitoista kulje ja esimerkiksi vieroitusoireista aletaan puhumaan todenteolla vasta kymmeniä vuosia myöhemmin markkinoilletulosta. Sitä voidaan miettiä. Ja kun ainoa ongelma olisikin vieroitusoireet, mutta kyllä se ongelma on se, että nuo lääkkeet sotkee kehon, välittäjäaineiden ja hermoston toimintaa ja se taitaa hiljalleen alkaa näkyä sitten pitkässä juoksussa. Ja niitä lääkkeitähän ei alunperin oltu edes tutkittu tai varmaan tarkoitettukaan niin pitkäaikaiseen käyttöön kun niitä yleisesti nykyään käytetään.

SSRI-masennuslääkkeiden kohdalla psykiatria unohti ongelmat mitä heidän vanhojen lääkkeiden kanssa oli ollut ja oltiin että kyllä meillä on nyt niin turvallinen lääke: ei vieroitusongelmia ja ei riippuvuutta! Se markkinointipuhe mitä lääkkeistä kuulin oli todella vääristelevä. Luottamus meni ikuisesti psykiatriaan. Jos he tuovat markkinoille jotain uusia turvallisia lääkkeitä niin minä kyllä en siihen usko pätkääkään, koska historia toistaa itseään psykiatriassa. Hinnat näistä hypetyksistä maksaa ansaan kävelevä potilas joka polo luulee että hänellä on biologista hoitoa vaativa sairaus kun hän täyttää lomakkeen valkotakkisen ihmisen luona! Huonot hoitokeinot voidaan pikkuhiljaa lakaista maton alle, kun tilalle tulee taas uusia ja mullistavia "turvallisia" hoitokeinoja.

Lue lisää

SSRI-vieroituksesta aiheutuneet vaurioni ovat sellaisia, ettei niihin enää psyykenmömmöt tehoa. Lääkärit, hoitajat ja omaiset vaan ihmettelee että mikä on kun kaveri on päällisin puolin kunnossa. Tutkimuksia on tehty tajuton määrä ja mitään ei löydy mistään. Ei hermostolliset ja toiminnalliset vauriot varmaan missään kokeissa näykään. Muisti ja kognitio ovat surkeat, mutta ei ihmekään, sillä ikääkin alkaa olla jo lähes neljäkymmentä.

Anonyymi kirjoitti:

SSRI-vieroituksesta aiheutuneet vaurioni ovat sellaisia, ettei niihin enää psyykenmömmöt tehoa. Lääkärit, hoitajat ja omaiset vaan ihmettelee että mikä on kun kaveri on päällisin puolin kunnossa. Tutkimuksia on tehty tajuton määrä ja mitään ei löydy mistään. Ei hermostolliset ja toiminnalliset vauriot varmaan missään kokeissa näykään. Muisti ja kognitio ovat surkeat, mutta ei ihmekään, sillä ikääkin alkaa olla jo lähes neljäkymmentä.

Lue lisää

En väheksy ongelmaasi. Mutta, sorruin itse aikoinaan samaan, päättelin asioita, että mitään ei ole tehtävissä tai että asia a johtuu asiasta b.

Entä jos olosi ei johdukaan SSRI vieroitusesta, vaan jostakin, joka tulee esille nyt, kun SSRI ei ole blokkaamassa sitä pois?

Ja entä jos sinulla ei olekaan hemostollista vauriota?

Pientä kyseenalaistamista peliin. Olen ihan varma, että kun meitä on 8 miljardia tällä pallolla, niin joku joka painii samojen tuntemusten kanssa, on kirjoittanut nettiin jotakin tuosta.

Anonyymi kirjoitti:

En väheksy ongelmaasi. Mutta, sorruin itse aikoinaan samaan, päättelin asioita, että mitään ei ole tehtävissä tai että asia a johtuu asiasta b.

Entä jos olosi ei johdukaan SSRI vieroitusesta, vaan jostakin, joka tulee esille nyt, kun SSRI ei ole blokkaamassa sitä pois?

Ja entä jos sinulla ei olekaan hemostollista vauriota?

Pientä kyseenalaistamista peliin. Olen ihan varma, että kun meitä on 8 miljardia tällä pallolla, niin joku joka painii samojen tuntemusten kanssa, on kirjoittanut nettiin jotakin tuosta.

Lue lisää

Osa oireista voi hyvin olla psyykkisiä. Kuitenkin, jo minimaalinen määrä kofeiinia laukaisee minulla sellaisen ahdistuksen, että en meinaa kehossani pysyä. Näkisin, että tämä johtuu yliherkästä hermostosta. Tällaista minulla ei ollut lääkityksen aikana eikä sitä ennenkään. Jotain hermostolleni on siis täytynyt tapahtua. -Anonyymi19.02.2021 15:40

Anonyymi kirjoitti:

Osa oireista voi hyvin olla psyykkisiä. Kuitenkin, jo minimaalinen määrä kofeiinia laukaisee minulla sellaisen ahdistuksen, että en meinaa kehossani pysyä. Näkisin, että tämä johtuu yliherkästä hermostosta. Tällaista minulla ei ollut lääkityksen aikana eikä sitä ennenkään. Jotain hermostolleni on siis täytynyt tapahtua. -Anonyymi19.02.2021 15:40

Lue lisää

Aiheesta löytyy ihan wikipedia sivu Antidepressant discontinuation syndrome.

Siellä kerrotaan että tyypillisesti oireet kestää viikosta neljään, mutta myös vuodenkin pitkiä jaksoja on tavattu.

Toivottavasti et ole tuo vuoden tapaus. Mutta sellaisen käsityksen tuolta sivulta saa, että kyllä ne ohi menee.

Anonyymi kirjoitti:

Aiheesta löytyy ihan wikipedia sivu Antidepressant discontinuation syndrome.

Siellä kerrotaan että tyypillisesti oireet kestää viikosta neljään, mutta myös vuodenkin pitkiä jaksoja on tavattu.

Toivottavasti et ole tuo vuoden tapaus. Mutta sellaisen käsityksen tuolta sivulta saa, että kyllä ne ohi menee.

Lue lisää

Minulla on ollut liikaa lääkityksen muutoksia lyhyen ajan sisällä. Asiasta tekee hankalan se, että olen altistunut myös muille toksiineille kuin masennuslääkkeille. Tätä ei ole uskonut yksikään lääkäri tai hoitaja. Tai vaikka olisi uskottu, se ei ole vaikuttanut hoitooni mitenkään.
Kun epämääräisiä oireita vielä hoidetaan uusilla lääkkeillä, saadaan niillä kyllä vaurioitettua hermostoa lisää. Oloni on melkein kuin olisin impannut aivoni piloille.
-Anonyymi19.02.2021 15:40

Anonyymi kirjoitti:

Minulla on ollut liikaa lääkityksen muutoksia lyhyen ajan sisällä. Asiasta tekee hankalan se, että olen altistunut myös muille toksiineille kuin masennuslääkkeille. Tätä ei ole uskonut yksikään lääkäri tai hoitaja. Tai vaikka olisi uskottu, se ei ole vaikuttanut hoitooni mitenkään.
Kun epämääräisiä oireita vielä hoidetaan uusilla lääkkeillä, saadaan niillä kyllä vaurioitettua hermostoa lisää. Oloni on melkein kuin olisin impannut aivoni piloille.
-Anonyymi19.02.2021 15:40

Lue lisää

Ongelma taitaa tulla vastaan siinä kohtaa, että yleisimpiin ongelmiin on valmiit hoitosuunnitelmat, joita tulee lääkärin noudattaa.

Sitten kun tuleekin vastaan normien ulkopuolinen tapaus, on helppo jättäytyä siihen tilaan, ettei tehdä mitään. Ei tule ainakaan virheitä joista joutuisi vastaamaan.

Olen törmännyt tähän ilmiöön toisenlaisten terveysongelmien kanssa.

Kyllä terveydenhoitojärjestelmässämme on varmasti paljon hyvää, mutta kyllä liian moni asia menee myös pieleen.

Anonyymi kirjoitti:

Minulla on ollut liikaa lääkityksen muutoksia lyhyen ajan sisällä. Asiasta tekee hankalan se, että olen altistunut myös muille toksiineille kuin masennuslääkkeille. Tätä ei ole uskonut yksikään lääkäri tai hoitaja. Tai vaikka olisi uskottu, se ei ole vaikuttanut hoitooni mitenkään.
Kun epämääräisiä oireita vielä hoidetaan uusilla lääkkeillä, saadaan niillä kyllä vaurioitettua hermostoa lisää. Oloni on melkein kuin olisin impannut aivoni piloille.
-Anonyymi19.02.2021 15:40

Lue lisää

Mulla oli -90-luvulla tilanne, että lääkityksiä vaihdeltiin jatkuvasti.
Voisi ajatella, ettei ihan jokainen lääke kerinnyt edes alkaa vaikuttaa muuten kuin laittamalla valmiiksi sekaisin olevan pään vielä sekaisemmaksi.

Eihän niistä pitkällä tähtäimellä ollut muuta kuin haittaa.
Aina tuli jotain haittoja, joita alettiin " hoitaa " taas uudella lääkkeellä.

Siitä " maailmasta " ei ollut mitään mahdollisuutta nousta ylös, parempaan kuntoon, silloisessa elämänvaiheessa.

Nykyään onneksi kaikki on paremmin.
Raskaat ja kalliit olivat oppivuodet.

Anonyymi kirjoitti:

Aiheesta löytyy ihan wikipedia sivu Antidepressant discontinuation syndrome.

Siellä kerrotaan että tyypillisesti oireet kestää viikosta neljään, mutta myös vuodenkin pitkiä jaksoja on tavattu.

Toivottavasti et ole tuo vuoden tapaus. Mutta sellaisen käsityksen tuolta sivulta saa, että kyllä ne ohi menee.

Lue lisää

En usko että vuosi tulee riittämään. Tunteeni ovat syväjäässä. Totaalisesti ja perusteellisesti. Pelkkää usvaa. Ei ole eilistä eikä huomista. Ei tulevaisuuden visiota. Mielenkiinto asioita, ihmisiä ja elämää kohtaan nolla. Ei tällaista zombiena oloa voi pidemmän päälle jaksaa kukaan.

Kiitos psykiatrialle hyvästä hoidosta.

-Anonyymi19.02.2021 15:40

Itselläni auttaa kun ajattelen, että vaikka en pysty kontrolloimaan ahdistustani, niin pystyn silti kontrolloimaan kehoani.

Kun niiltä saisikin muita lääkkeitä kuin "turvallisia ja hyvin siedettyjä" SSRI-lääkkeitä tai käsikauppavalmisteita. Tai pelkkiä kehoituksia vedenjuontiin ja lenkkeilyyn.

Kun potilas pyytää sellaista lääkettä, mikä todella auttaisi, kohdellaan potilasta heti päihdeongelmaisena. Vain siksi, että pieni joukko ihmisiä käyttää lääkkeitä päihtymistarkoituksiin.

Perseestä koko systeemi.

Mulla yksi mikä meni vieroituksen seurauksena huonoksi ja sekaisin oli uni. Ja kun se menee huonoksi niin siitä tulee taas lisää ongelmia. En eläessäni ollut juurikaan kokenut ongelmaa unen kanssa. Yhtäkkiä uni alkoi jäämään muutamaan tuntiin. Heräilin masennuslääkeviekkarien aikana siihen, että ajan ja paikantaju hukassa, ja unet oli tosi sekavia. Pää sumussa. Kesti todella pitkän aikaa että unisyklit alkoi normalisoitua, ettei uni katkeillut tai jäänyt liian lyhyeksi. Ongelmaahan pahensi se että määrättiin sitten lääkkeitä tukemaan unta , kun elämästä ei tullut mitään univaikeuksien kanssa ja sitten tuntui hiljalleen etten osaa nukkua ilman niitä. Jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt antaa kropan palautua yhdestä lääkkeestä eikä sotkea sitä uusilla. Niistäkin piti tehdä vieroitus ja niistä vieroituksessa puski taas omat uniongelmansa. Pitkään oli se että heräilin keskellä yötä kuin adrenaliiniryöppyyn keskeltä rauhallista unta aamuyöstä. Sydän saattoi tykyttää pitkin yötä ja kroppa käydä kierroksilla. Unettomuudesta oli tullut hiljalleen yksi isoimmista ongelmista mitä koin kun sen kanssa ei koskaan ollut aiemmin ollut ongelmaa. Unettomuus alkoi hallita elämääni ja myös rajoittaa asioita.

Jälkikäteen olen tajunnut kuinka välittäjäaineiden toimintaan puuttumalla voi pedata itselleen uniongelman. Monessa lukee haittana tai vieroitusoireena unettomuus. Unihan on loppupeleissä kemiaa, jossa välittäjäaineet toimii herkässä balanssissa. Kun jotain välittäjäaineen toimintaa alkaa muokkaamaan lääkkeillä niin siitä voi olla seurauksena vaikka ja mitä. Esim unen vaiheet voi muuttua ja tulla painajaisunia intensiivisempiä unia tms.

Jälkikäteen tajusin, että masennuslääkkeet laukaisi mulle merkittävää päiväväsymystä. Olin niitä käyttäessä kokoajan jotenkin väsynyt. Vieroituksessa asiat kääntyi päinvastoin. Uni katosi. Kävin kierroksilla.

Ei enää lääkkeitä mulle ainakaan kiitos! Nyt uni on hiukan palautunut jo, mutta edelleenkään olo ei ole ok.

Tässä on juuri kyse siitä, että joutuu korjaamaan vahinkoa mitä psykiatria oppeineen ja lääkkeineen on minun keholleni ja mielelleni aiheuttanut. Ja tämä tieteenhaara siis esiintyy terveyden ja hyvinvoinnin edistäjänä. Ne jutut mitkä toimi ennen lääkkeitä ei toimi enää, kun kroppa käy kierroksilla, hermosto on herkistynyt, uni ei palauta ja katkeilee. Väsyy helpommin. Esim liikkuminenkin pitää siis yhteensovittaa hermosto-oireiden kanssa. Jonain päivinä olo on sellainen että liikunta on viimeisenä mielessä kun oireet on päällä.

Toki joku varmaan kokee minutkin luulotautisena vaan onko yllätys, että hermostoon vaikuttavista pitkäaikaisista lääkkeistä voi seurata esimerkiksi hermoston ja autonomisen hermoston toiminnan ongelmia? Tokihan nämä voi helposti niputtaa psykosomaattiseksi.

Itsellä ainakin parhaiten on toiminut hyvin hidastempoinen liikunta mistä esimerkin mainitsitkin ja sen tietäminen milloin pitää levätä. Keskityn aika paljon rentoutumiseen ja erilaisiin rentoutusharjoituksiin. Pääasiana ainakin itsellä liikunnassa on vähentää stressiä, lisätä hyvinvointia ja saada ajatuksia muuhun. Jaksan sitä murto-osan entiseen verrattuna. Stressinsietokyky, liikunnansietokyky ja jaksaminen on alhaista ja kaikki tekeminen pitää mitoittaa sen mukaan. Jos vedän itseäni liian tiukille, oireet hyökkää päälle. Tarvitsenkin paljon lepoa. Jos tiedän että tulee jotain enemmän stressaavaa, joudun huomioimaan suuremman levon tarpeen. Tämä on tasapainoilua. Välillä olo on kuin kidutusta kun oireet menee päälle.

Ruokavalio on ainakin minulla ihan suht kunnossa. Voihan sitä aina tuunata vielä paremmaksi. En itse näe ravintolisiä tarpeelliseksi jos ruokavalio tasapainoinen. Käytän kyllä paria. Olen samaa mieltä, että suolistosta lähtee hyvinvointi ja olen pyrkinyt syömään ruokaa, mikä tukee suoliston hyvinvointia. Prebiootteja ja probiootteja.

Anonyymi kirjoitti:

Tässä on juuri kyse siitä, että joutuu korjaamaan vahinkoa mitä psykiatria oppeineen ja lääkkeineen on minun keholleni ja mielelleni aiheuttanut. Ja tämä tieteenhaara siis esiintyy terveyden ja hyvinvoinnin edistäjänä. Ne jutut mitkä toimi ennen lääkkeitä ei toimi enää, kun kroppa käy kierroksilla, hermosto on herkistynyt, uni ei palauta ja katkeilee. Väsyy helpommin. Esim liikkuminenkin pitää siis yhteensovittaa hermosto-oireiden kanssa. Jonain päivinä olo on sellainen että liikunta on viimeisenä mielessä kun oireet on päällä.

Toki joku varmaan kokee minutkin luulotautisena vaan onko yllätys, että hermostoon vaikuttavista pitkäaikaisista lääkkeistä voi seurata esimerkiksi hermoston ja autonomisen hermoston toiminnan ongelmia? Tokihan nämä voi helposti niputtaa psykosomaattiseksi.

Itsellä ainakin parhaiten on toiminut hyvin hidastempoinen liikunta mistä esimerkin mainitsitkin ja sen tietäminen milloin pitää levätä. Keskityn aika paljon rentoutumiseen ja erilaisiin rentoutusharjoituksiin. Pääasiana ainakin itsellä liikunnassa on vähentää stressiä, lisätä hyvinvointia ja saada ajatuksia muuhun. Jaksan sitä murto-osan entiseen verrattuna. Stressinsietokyky, liikunnansietokyky ja jaksaminen on alhaista ja kaikki tekeminen pitää mitoittaa sen mukaan. Jos vedän itseäni liian tiukille, oireet hyökkää päälle. Tarvitsenkin paljon lepoa. Jos tiedän että tulee jotain enemmän stressaavaa, joudun huomioimaan suuremman levon tarpeen. Tämä on tasapainoilua. Välillä olo on kuin kidutusta kun oireet menee päälle.

Ruokavalio on ainakin minulla ihan suht kunnossa. Voihan sitä aina tuunata vielä paremmaksi. En itse näe ravintolisiä tarpeelliseksi jos ruokavalio tasapainoinen. Käytän kyllä paria. Olen samaa mieltä, että suolistosta lähtee hyvinvointi ja olen pyrkinyt syömään ruokaa, mikä tukee suoliston hyvinvointia. Prebiootteja ja probiootteja.

Lue lisää

Olen itse todennut hyväksi L-teaniinin. Vaikuttaa positiivisesti mielialaan, parantaa unta ja rentouttaa. Annostus saa olla 200-500 mg päivässä, haittavaikutuksia ei ole isoinakaan annoksina. Jauheena tai tablettina myytävä teaniini on samaa kuin vihreässä teessä, mutta teetä ei voi juoda niin paljon että saisi saman vaikutuksen.

Jos minulla olisi lääkevaurioita niin kokeilisin kyllä joskus lisäravinteitakin, varsinkin niitä jotka ovat täysin luonnontuotteita. Tavallinen teollinen perusruokavalio on aika ravintoköyhä, niin ainakin sanovat monet ravitsemustieteen asiantuntijat... Esimerkiksi magnesiumia, joka on aivojen toiminnan kannalta tärkeä hivenaine (vaikuttaa moneen asiaan, mm. serotoniinin synteesiin ja d-vitamiinin imeytymiseen), saatiin 1900-luvun alussa ravinnosta 1200 mg päivässä, nykyään hyvä jos 200. Useimmat suomalaiset eivät saa sitä tarpeeksi nykysuosituksen mukaan, joka on naisille 280 ja miehille 350 mg (USA:ssa suositus on jotain 400). Pahoittelen jos saarnaan. Olen itse saanut ravintotottumusten tarkistamisesta ja joistakin lisäravinteistakin hyötyä kun on ollut stressaavia ajanjaksoja ja on pitänyt ottaa ns. kaikki keinot käyttöön.

http://luontainenterveys.fi/index.php/tuotteet/l-teaniini/

"L-teaniini on aminohappo, jota löytyy vihreästä teestä. L-teaniinin käyttöalueita ovat stressi, ahdistus ja immuunipuolustuksen tukeminen. Se saattaa edistää myös keskittymiskykyä. L-teaniinilla saatta olla positiivisia vaikutuksia myös sydämen- ja verisuonten terveydelle.

Teaniini tukee hyvää mieltä, sillä se edistää GABA (gamma-aminovoihappo) tasoja aivoissa. GABA vaikuttaa kehon rentoutumiseen. Teaniini kykynee ylittämään veriaivoesteen ja se lisää aivojen alfa-aaltoja alle 40 minuutissa. L-teaniinin käyttäminen edistää rentoutumisen tunnetta ilman että se aiheuttaa tokkuraisuutta."

oletko kokeillut kaiken?

minä kokeilin 10 vuoden aikana kaikki mahdolliset vitamiinit, hivenaineet, kivennäisaineet, aminohapot, uv-säteilyn, valohoidon, ruokavaliot, liikunnan ym ym

ja löysin lopulta ratkaisun, toki monta pientä asiaa matkan varrelta jotka vaikutti myös

joskus tuntuu että ideat loppui, mutta sitten aina putkahti uusia juttuja mitä en ollut vielä kokeillut ja pääsin eteenpäin

Anonyymi kirjoitti:

oletko kokeillut kaiken?

minä kokeilin 10 vuoden aikana kaikki mahdolliset vitamiinit, hivenaineet, kivennäisaineet, aminohapot, uv-säteilyn, valohoidon, ruokavaliot, liikunnan ym ym

ja löysin lopulta ratkaisun, toki monta pientä asiaa matkan varrelta jotka vaikutti myös

joskus tuntuu että ideat loppui, mutta sitten aina putkahti uusia juttuja mitä en ollut vielä kokeillut ja pääsin eteenpäin

Lue lisää

Lisäravinteiden, vitamiinien ja aminohappojen suhteen kannattaa huomata se tosiseikka että joidenkin hermosto voi olla niille yliherkkä vieroituksessa. Täten lisäravinteet sekä lääkkeet voivat aiheuttaa reaktioita mitä normaalitilassa ei niihin kokisi. Lisäravinteiden suhteen varovaisuuteen kehottaa esim. Surviving Antidepressants-foorumi, missä on pitkää keskustelua esimerkiksi vitamiineista ym. Myöskin esim. Benzo Buddies foorumilla jotkut kuvaa herkkyyttä lisäravinteille. Jotkut kuvaa että ovat kokeneet oireidensa pahentuneen joidenkin lisäravinteiden myötä. Käsittääkseni esim. Surviving Antidepressants foorumi suosittelee lähinnä magnesiumia ja kalaöljyä ja niitäkin vain niille ketkä niistä ei koe ongelmia. Ilmeisesti noita suositellaan siksi, että aika moni on niistä saattanut jotain hyötyä kokea eikä suuremmin haittaa. Yhtä lisäravinnetta suositellaan kokeiltavaksi kerrallaan ja kasvattaen annosta pienestä jotta minimoidaan oireiden pahenemisen mahdollisuus. Heidän pääneuvonsa vieroittautujille on: pidä tilanne mahdollisimman simppelinä, hitaana ja tasapainossa, ei siis että aletaan vaan summamutikassa kokeilemaan kaikenlaisia lisäravinteita ja erilaisia lääkkeitä kun vieroitusoireet päällä, koska se voi johtaa vielä huonompaan tilanteeseen ja pahempiin oireisiin. Täällä Surviving Antidepressantsin perusperiaatteet vieroituksesta toipumiselle. https://www.survivingantidepressants.org/topic/6632-the-rule-of-3kis-keep-it-simple-keep-it-slow-keep-it-stable/
Rehellisesti sanoen olen hyvin skeptinen, että lisäravinteet parantavat hermostollisia ongelmia mitä vieroitus laukaisee. Muutenkin en ole lisäravinteiden käytön kannalla mitenkään erityisesti vaan lähtökohtaisesti terveellisen ruokavalion ja muiden elämäntapakeinojen kannalla. Niissä tapauksissa tietenkin voisi olla hyötyä vitamiineista, jossa oikeasti on todettu puutosta. Suomen oloissa toki D-vitamiini on suositeltavaa. Magnesium on toki voi olla hyödyllinen aine monelle, eikä sitä välttämättä ruoasta saa riittävästi, mutta kaikille vieroituksessa sekään ei sovi. Jotkut voi kokea apua esim. teaniinista rentoutumiseen, mutta sekin on yksilöllistä. Ja on myös hyvin yksilöllistä, kuka on herkkä ja kuka ei. En kiellä, etteikö jotkut voi saada lisäravinteista apua.

Ne lainalaisuudet mitkä pätee normaalitilanteessa ei päde välttämättä vieroituksessa. Ne lisäravinteet ja lääkkeet mitä normaalisti on sietänyt, eivät välttämättä olekaan suotuisia vieroituksessa. Se liikunta mitä rakasti tuntuukin uuvuttavan ihan täysin vieroituksessa ja pahentaa oireita.

Ikävä sanoa näin, mutta kyllä se taitaa olla enemmän aika joka parantaa. En sano, etteikö kannata yrittää tehdä asioita niinkuin esimerkiksi käyttää päätään jos kokee kognitiivisia ongelmia. Ja toki kannattaa opetella rentoutustaitoja ja kaikenlaisia itsestä hyvinvoinnin taitoja. Ja syödä terveellisesti. Mutta siis kaikki on vaan haastavampaa vieroituksessa, ja sitä voi olla hankala tajuta ihmisellä, joka ei tätä ole kokenut.

Anonyymi kirjoitti:

Lisäravinteiden, vitamiinien ja aminohappojen suhteen kannattaa huomata se tosiseikka että joidenkin hermosto voi olla niille yliherkkä vieroituksessa. Täten lisäravinteet sekä lääkkeet voivat aiheuttaa reaktioita mitä normaalitilassa ei niihin kokisi. Lisäravinteiden suhteen varovaisuuteen kehottaa esim. Surviving Antidepressants-foorumi, missä on pitkää keskustelua esimerkiksi vitamiineista ym. Myöskin esim. Benzo Buddies foorumilla jotkut kuvaa herkkyyttä lisäravinteille. Jotkut kuvaa että ovat kokeneet oireidensa pahentuneen joidenkin lisäravinteiden myötä. Käsittääkseni esim. Surviving Antidepressants foorumi suosittelee lähinnä magnesiumia ja kalaöljyä ja niitäkin vain niille ketkä niistä ei koe ongelmia. Ilmeisesti noita suositellaan siksi, että aika moni on niistä saattanut jotain hyötyä kokea eikä suuremmin haittaa. Yhtä lisäravinnetta suositellaan kokeiltavaksi kerrallaan ja kasvattaen annosta pienestä jotta minimoidaan oireiden pahenemisen mahdollisuus. Heidän pääneuvonsa vieroittautujille on: pidä tilanne mahdollisimman simppelinä, hitaana ja tasapainossa, ei siis että aletaan vaan summamutikassa kokeilemaan kaikenlaisia lisäravinteita ja erilaisia lääkkeitä kun vieroitusoireet päällä, koska se voi johtaa vielä huonompaan tilanteeseen ja pahempiin oireisiin. Täällä Surviving Antidepressantsin perusperiaatteet vieroituksesta toipumiselle. https://www.survivingantidepressants.org/topic/6632-the-rule-of-3kis-keep-it-simple-keep-it-slow-keep-it-stable/
Rehellisesti sanoen olen hyvin skeptinen, että lisäravinteet parantavat hermostollisia ongelmia mitä vieroitus laukaisee. Muutenkin en ole lisäravinteiden käytön kannalla mitenkään erityisesti vaan lähtökohtaisesti terveellisen ruokavalion ja muiden elämäntapakeinojen kannalla. Niissä tapauksissa tietenkin voisi olla hyötyä vitamiineista, jossa oikeasti on todettu puutosta. Suomen oloissa toki D-vitamiini on suositeltavaa. Magnesium on toki voi olla hyödyllinen aine monelle, eikä sitä välttämättä ruoasta saa riittävästi, mutta kaikille vieroituksessa sekään ei sovi. Jotkut voi kokea apua esim. teaniinista rentoutumiseen, mutta sekin on yksilöllistä. Ja on myös hyvin yksilöllistä, kuka on herkkä ja kuka ei. En kiellä, etteikö jotkut voi saada lisäravinteista apua.

Ne lainalaisuudet mitkä pätee normaalitilanteessa ei päde välttämättä vieroituksessa. Ne lisäravinteet ja lääkkeet mitä normaalisti on sietänyt, eivät välttämättä olekaan suotuisia vieroituksessa. Se liikunta mitä rakasti tuntuukin uuvuttavan ihan täysin vieroituksessa ja pahentaa oireita.

Ikävä sanoa näin, mutta kyllä se taitaa olla enemmän aika joka parantaa. En sano, etteikö kannata yrittää tehdä asioita niinkuin esimerkiksi käyttää päätään jos kokee kognitiivisia ongelmia. Ja toki kannattaa opetella rentoutustaitoja ja kaikenlaisia itsestä hyvinvoinnin taitoja. Ja syödä terveellisesti. Mutta siis kaikki on vaan haastavampaa vieroituksessa, ja sitä voi olla hankala tajuta ihmisellä, joka ei tätä ole kokenut.

Lue lisää

Aivan totta, olen samaa mieltä, enkä ole vierotusekspertti. Jokainen löytää omansa kokeilemalla, ja kun kärsii lääkehaitoista (tai jostain perussairaudesta) kannattaa perehtyä ensisijaisesti psyykenlääkevierotusta tutkineiden asiantuntijoiden ja vierotuksen
omakohtaisesti kokeneiden julkaisemaan tietoon. Yleisesti voi kuitenkin todeta, että ravintoon ei kiinnitetä nyky-yhteiskunnassa riittävästi huomiota, vaan luotetaan liikaa siihen yleiseen käsitykseen mitä monet lääkäritkin hokevat, että "normaalista terveellisestä ruuasta" saa kaiken mitä tarvitsee. Ei saa, sen ovat ravitsemustieteilijät osoittaneet tutkimuksissaan. Tavanomaisesti tuotettu teollinen perusruoka mitä useimmat syövät, vaikka olisikin periaatteiltaan kohtuullisen terveelliseksi ruokavalioksi koottu (jolloin siinä olisi runsaasti mm. kasviksia), sisältää liian vähän ravintoaineita jo siksi, että tehoviljely heikentää maan ravinnepitoisuutta. Siitä johtuu esimerkiksi se ettemme saa ruuasta riittävästi magnesiumia ja seleeniä. Ennen syötiin luomuruisleipää, ja se oli yksi tärkeimpiä magnesiumin lähteitä. - Toinen juttu mihin kasvissyöjät usein lankeavat, on liiallinen kalsiumin saanti. Jos syö suuria määriä maitotuotteita, varsinkin juustoa, saa niin paljon kalsiumia että monet muut tärkeät ravintoaineet kuten esim. magnesium ja kalium eivät imeydy kunnolla. Tämä vaikuttaa myös d-vitamiinin imeytymiseen.

Aiheesta voisi jauhaa pitempäänkin, mutta se ei ole nyt tarkoitukseni, eikä ketjun tarkoitus. Pointtini on vaan, että ruualla voi vaikuttaa :)

Yksi tärkeä asia mitä aina korostan ruuan suhteen on, että lempiruuistaan ei kannata luopua. Eikä muistakaan lempitekemisistä:) Jos tietää jonkun asian epäterveelliseksi, kannattaa miettiä sen asema kokonaisuudessa, ja säätää sen mukaan.
Anonyymi 17.02.2021 20:23

Anonyymi kirjoitti:

Aivan totta, olen samaa mieltä, enkä ole vierotusekspertti. Jokainen löytää omansa kokeilemalla, ja kun kärsii lääkehaitoista (tai jostain perussairaudesta) kannattaa perehtyä ensisijaisesti psyykenlääkevierotusta tutkineiden asiantuntijoiden ja vierotuksen
omakohtaisesti kokeneiden julkaisemaan tietoon. Yleisesti voi kuitenkin todeta, että ravintoon ei kiinnitetä nyky-yhteiskunnassa riittävästi huomiota, vaan luotetaan liikaa siihen yleiseen käsitykseen mitä monet lääkäritkin hokevat, että "normaalista terveellisestä ruuasta" saa kaiken mitä tarvitsee. Ei saa, sen ovat ravitsemustieteilijät osoittaneet tutkimuksissaan. Tavanomaisesti tuotettu teollinen perusruoka mitä useimmat syövät, vaikka olisikin periaatteiltaan kohtuullisen terveelliseksi ruokavalioksi koottu (jolloin siinä olisi runsaasti mm. kasviksia), sisältää liian vähän ravintoaineita jo siksi, että tehoviljely heikentää maan ravinnepitoisuutta. Siitä johtuu esimerkiksi se ettemme saa ruuasta riittävästi magnesiumia ja seleeniä. Ennen syötiin luomuruisleipää, ja se oli yksi tärkeimpiä magnesiumin lähteitä. - Toinen juttu mihin kasvissyöjät usein lankeavat, on liiallinen kalsiumin saanti. Jos syö suuria määriä maitotuotteita, varsinkin juustoa, saa niin paljon kalsiumia että monet muut tärkeät ravintoaineet kuten esim. magnesium ja kalium eivät imeydy kunnolla. Tämä vaikuttaa myös d-vitamiinin imeytymiseen.

Aiheesta voisi jauhaa pitempäänkin, mutta se ei ole nyt tarkoitukseni, eikä ketjun tarkoitus. Pointtini on vaan, että ruualla voi vaikuttaa :)

Yksi tärkeä asia mitä aina korostan ruuan suhteen on, että lempiruuistaan ei kannata luopua. Eikä muistakaan lempitekemisistä:) Jos tietää jonkun asian epäterveelliseksi, kannattaa miettiä sen asema kokonaisuudessa, ja säätää sen mukaan.
Anonyymi 17.02.2021 20:23

Lue lisää

Oon kyllä syönyt monta vuotta jo hyvin. Pääasiassa syön luomua ja muutenkin yritän syödä mahdollisimman puhdasta ja lähellä tuotettua ruokaa. En edes muista milloin olisin syönyt jotain valmisruokaa tai grilliruokaa. Aina teen kaikki päivän ruuat itse. Ja tosiaan syön sen 5krt päivässä. Olen huomannut, että olen tullut todella herkäksi sokerilla ja eritoten kahville joten sitäkin menee vain kuppi aamuisin enää, koska nautin kuitenkin kahvin mausta enkä halua siitä yhdestä kupista luopua. Sokeria esim karkkeja ei pysty oikeen enää jostain syystä syömään muuten oireet pahenee.. tiedä sitte mikä syynä on. En koe, että syömisissäni siis olisi vikaa. -Aloittaja

Anonyymi kirjoitti:

Oon kyllä syönyt monta vuotta jo hyvin. Pääasiassa syön luomua ja muutenkin yritän syödä mahdollisimman puhdasta ja lähellä tuotettua ruokaa. En edes muista milloin olisin syönyt jotain valmisruokaa tai grilliruokaa. Aina teen kaikki päivän ruuat itse. Ja tosiaan syön sen 5krt päivässä. Olen huomannut, että olen tullut todella herkäksi sokerilla ja eritoten kahville joten sitäkin menee vain kuppi aamuisin enää, koska nautin kuitenkin kahvin mausta enkä halua siitä yhdestä kupista luopua. Sokeria esim karkkeja ei pysty oikeen enää jostain syystä syömään muuten oireet pahenee.. tiedä sitte mikä syynä on. En koe, että syömisissäni siis olisi vikaa. -Aloittaja

Lue lisää

Sellaistahan se on, taiteilua ja taistelua, itse kullakin ja päivä kerrallaan. Jos ei itselläni olekaan lääkehaitat ongelmana, niin on sitten muuta, mihin on koetettava etsiä konsteja suunnalta jos toiselta.:) Onneksi nykyään on aika paljon tietoa saatavilla ja näiltä foorumeilta oppii paljon, esim. juuri psyykenlääkeasioista, sellainenkin jolla ei niistä omakohtaista kokemusta ole. Voimia kaikille:) Anonyymi 17.02.2021 20:23

Anonyymi kirjoitti:

Sellaistahan se on, taiteilua ja taistelua, itse kullakin ja päivä kerrallaan. Jos ei itselläni olekaan lääkehaitat ongelmana, niin on sitten muuta, mihin on koetettava etsiä konsteja suunnalta jos toiselta.:) Onneksi nykyään on aika paljon tietoa saatavilla ja näiltä foorumeilta oppii paljon, esim. juuri psyykenlääkeasioista, sellainenkin jolla ei niistä omakohtaista kokemusta ole. Voimia kaikille:) Anonyymi 17.02.2021 20:23

Lue lisää

PS. Tunnen kyllä ihmisiä, jotka ovat kokeneet juuri niin kamalia haittoja kuin täälläkin kuvataan. Siksikin rupesin kommentoimaan, vaikka en juuri sitä riesaa ole itselleni saanut. - Aika parantaa, lienee paikkansapitävä totuus. Olisi kiva jos toipumista noista turhista lääkehaitoista voisi jotenkin toisen puolesta nopeuttaa... Anonyymi 17.02.2021 20:23

joo ei tavalliset pulliaset ymmärrä, että kuormittava liikunta yleensä pahentaa tilannetta vaan, kun keho on ylivirittynyt, väsynyt ja syke koholla muutenkin. Kevyt liikunta sen sijaan varmasti hyvästä niin kuin rento uiminen tai kävely.

Anonyymi kirjoitti:

joo ei tavalliset pulliaset ymmärrä, että kuormittava liikunta yleensä pahentaa tilannetta vaan, kun keho on ylivirittynyt, väsynyt ja syke koholla muutenkin. Kevyt liikunta sen sijaan varmasti hyvästä niin kuin rento uiminen tai kävely.

Lue lisää

Ainoa liikunta mikä itselle toimii on rauhallinen liikunta. Kaikki mikä pistää kierroksille liikaa, saa oireet päälle. Rauhallista liikuntaa on kävely, kevyt lähinnä hengittämiseen ja venyttelyyn keskittyvä jooga, venyttely, kevyt pyöräily. Uintia en ole kokeillut mutta epäilen että kevyt uinti ehkä voisi sopia. Ei puhettakaan että menisi salille tai tekisi jotain tosi raskasta. Rääkki saa hermoston ylivireyden samantien nousemaan ja oireet päälle. En kestä edes normaalia määrää rasitusta ilman että oireet menee päälle. Stressinsietokyky on pikkuisen kasvanut mutta on edelleen alhainen.
Veikkaan että kyse on autonomisen hermoston ongelmista mitkä yksi lääkevieroitus puhkaisi. Unen häiriintyminen oli pitkään ongelmana mikä myös vaikeutti palautumista

Työterveyshuolto on vitsi. Työterveyshuoltoon mennessäsi kävelet rahanvallan syliin. Masennuslääkkeiden aiheuttamaan aivovammaan työterveyshuollollani oli tarjota hoidoksi vain vedenjuontia ja lenkkeilyä.

Anonyymi kirjoitti:

Työterveyshuolto on vitsi. Työterveyshuoltoon mennessäsi kävelet rahanvallan syliin. Masennuslääkkeiden aiheuttamaan aivovammaan työterveyshuollollani oli tarjota hoidoksi vain vedenjuontia ja lenkkeilyä.

Lue lisää

Haluaisin nähdä tämän ihannepotilaan elämän vuosikymmen myöhemmin lääkkeiden kanssa. Jos siis jää käyttämään niitä niinkuin jotkut potilaat jäävät. Katsotaanpa sitten uudelleen.
Monet varmaan alkuhuumassa kehuvat lääkkeitään ja hoitoaan.

Anonyymi kirjoitti:

Haluaisin nähdä tämän ihannepotilaan elämän vuosikymmen myöhemmin lääkkeiden kanssa. Jos siis jää käyttämään niitä niinkuin jotkut potilaat jäävät. Katsotaanpa sitten uudelleen.
Monet varmaan alkuhuumassa kehuvat lääkkeitään ja hoitoaan.

Lue lisää

Sairastan rasvamaksatautia ja uniapneaa.
Aivoni ja hermostoni eivät myöskään enää kestä psyykenlääkkeitä.
Jos vielä jatkan niiden syöntiä henkeni kaupalla, ei minua enää 10 vuoden päästä ole olemassakaan.
Kun tämän saisi jotenkin menemään hoitavan tahon kaaliin, mutta ei. :((
-Anonyymi21.02.2021 09:17

"En väitä ettei tuon haastattelun nainen olisi masentunut, mutta jotenkin puistattaa se, että alunperin hän koki itsensä työkuntoiseksi ja hetken päästä hänellä on vaikka mitä diagnooseja. Pääasia että hän tuntui itse olevan tyytyväinen hoitoon."

Minulla psykiatrinen hoito on ainoastaan pahentanut tilannettani. Terapiastakaan en suoraan sanoen ole uskaltanut kieltäytyä vaikka se näennäisesti vapaaehtoista onkin. Vaikutus on ollut lumeen tasoista. Toistaiseksi olen ok-palkkaisissa vakitöissä, mutta kyllä minutkin työkyvyttömäksi saadaan mitä enemmän käypähoidetaan.

Kovasti kun ollaan huolissaan verotulojen riittävyydestä, niin samalla ylilääkitään ihmisiä työkyvyttömiksi. Ei kukaan normaalijärkinen voi pitää tällaista hyvänä hoitona.
Edelleen ihmettelen, mikä on ylilääkinnän motiivi? Kosto, vallankäyttö, rankaisu vai mikä?

Todennäköisesti olisit vähemmällä lääkityksellä jo työkykyinen. Norjassa (ja Keroputaalla?) on ymmärretty, että vaihtoehtojakin on: https://www.bbc.com/news/amp/stories-56097028

Kuulostaa niin tutulta. Psykiatrisessa hoidossa määrättiin lääkkeitä lääkkeiden haittoihin ja vieroitusoireisiin, luultiin että kun on kuin ihmisraunio hoidon tuloksena niin sitten vielä pitää nostaa lääkitystä. Loppuvaiheessa lääkintääni, psykiatri nosti antipsykoottiannoksen niin isoksi, että tuntui kuin olisin halunnut päästä nahoistani joka annoksen ottamisen jälkeen, koska se aiheutti niin paljon sisäistä levottomuutta. Tuota sitten todennäköisesti tulkittiin vain mielenterveysongelmanani. Tuohon aikoihin tunsin jatkuvasti tarvetta rauhoittaviin lääkkeisiin, koska lääkkeet aiheutti levottomuutta ja ahdistusta. Tuo hoito oli oikeasti tuhoisaa ja tuhosi terveyttäni ja hyvinvointiani. Aloin luovuttaa elämäni suhteen kun en ymmärtänyt yhtään mitä minulle oli tapahtunut. Lopulta irrottauduin itse lääkkeistä ja alkoi toipuminen. Valitettavasti tuosta ajanjaksosta, kun lääkkeitä määrättiin muutaman kuukauden aikana ketjussa ja päällekkäin, aiheutui pahaa vahinkoa hermostolleni. Mutta siitä ei näillä "lääketieteilijöillä" ole mitään hajua.

Toivoton, paha, levoton zombiolo alkoi kadota, kun lääkehuurutkin alkoi kadota.

Mä olin sun ikäisenä samanlaisessa tilanteessa, työkyvytön ja elämä hajalla.

Voin lohduttaa, nyt jo yli 50-vuotiaana, että silti voi pärjätä kohtalaisesti.
Elämäni on aina ollut ylä- ja alamäkeä, eikä todellakaan ole aina ollut helppoa.
Kummasti sitä silti on tullut sinniteltyä näinkin pitkälle, ja toivottavasti vielä vuosia on edessäkin päin, vaikka helppoa ei aina tule olemaan jatkossakaan.

Minua on toisaalta helpottanut se, kun en kanna katkeruutta mukanani.
Olen hyväksynyt sen , että tapahtunut mikä tapahtunut, se on kuitenkin mennyttä.
Ja tuleva on vasta edessäpäin, eikä siitä voi tietää etukäteen.

Toivoaan ei ole pakko menettää, vaikka kuinka kohtaisi vastoinkäymisiä.
Niidenkin kanssa pystyy elämään, kun omalla tavallaan hyväksyy ne ja opettelee elämään niiden kanssa.

On huonoja päiviä, ja on hyviä päiviä, se on ihmisen osa tässä maailmassa.

Anonyymi kirjoitti:

Mä olin sun ikäisenä samanlaisessa tilanteessa, työkyvytön ja elämä hajalla.

Voin lohduttaa, nyt jo yli 50-vuotiaana, että silti voi pärjätä kohtalaisesti.
Elämäni on aina ollut ylä- ja alamäkeä, eikä todellakaan ole aina ollut helppoa.
Kummasti sitä silti on tullut sinniteltyä näinkin pitkälle, ja toivottavasti vielä vuosia on edessäkin päin, vaikka helppoa ei aina tule olemaan jatkossakaan.

Minua on toisaalta helpottanut se, kun en kanna katkeruutta mukanani.
Olen hyväksynyt sen , että tapahtunut mikä tapahtunut, se on kuitenkin mennyttä.
Ja tuleva on vasta edessäpäin, eikä siitä voi tietää etukäteen.

Toivoaan ei ole pakko menettää, vaikka kuinka kohtaisi vastoinkäymisiä.
Niidenkin kanssa pystyy elämään, kun omalla tavallaan hyväksyy ne ja opettelee elämään niiden kanssa.

On huonoja päiviä, ja on hyviä päiviä, se on ihmisen osa tässä maailmassa.

Lue lisää

Valitettavasti moneen vuoteen ei ole osunut yhtäkään hyvää päivää. Silloinhan pärjäiski paremmin ja antais myös sitä toivoa paremmasta jos olisi niitä hyviä päiviä vaan kun ei ole.

Kiinnostava juttu. Mietityttää vaan, onko tuossa kyse kuitenkin jostain pois-selittämisestä leimaamalla oireet mielikuvitukseksi - jutusta ei käy oikein selkeästi ilmi, mitä lääkärit loppupeleissä tuolla tarkoittavat.

Vaikka ajateltaisiin kuten itse ajattelen, että pitkäaikaiset lääkevauriot ovat hermostollisia ilmiöitä, aidosti biologisia ja fysiologisia tapahtumia, niin stressi ja ylivirittyneisyys vaikuttavat niihin koko ajan pahentavasti ja vastaavasti rentoutuminen luo edellytyksiä toipumiselle solutasolla. Esimerkiksi uusien hermosolujen syntyminen (jota tapahtuu ainakin hippokampuksessa, muistin ja oppimisen keskuksessa) estyy kovassa stressissä. Vastaavasti mieluisa toiminta rentoutuneessa mielentilassa edistää neurogeneesiä.

Ylivirittyneisyys ilmenee mm. ruumiillisina jännitystiloina. Niitä voi purkaa esimerkiksi liikunnalla tai hengitysharjoituksilla. Harmi vaan, että kun puhutaan liikunnasta, tulee helposti kuva että sen tarvitsisi olla aina jotain raskasta, suorituskyvyn rajoille vievää reuhtomista (tyyliin koulun liikuntatunnit, armeijan cooperintesti). Päinvastoin, pienelläkin liikkeellä voi olla suuria vaikutuksia, kun sen vain tekee oikein, eli itselle sopivalla tavalla. Joku hyvin rauhallinen joogavenytys voi osua kohtaan, jossa on vuosia kestänyt paha jännitystila ollut päällä yötä päivää (ilman että sitä on koskaan edes huomannut). Olennaista on löytää se mikä sopii itselle, Esim. traumasensitiivisessä joogassa ohjaaja lähtee siitä, että ihmistä ei komenneta noudattamaan tiettyjä valmiita kuvioita, vaan kuuntelemaan omaa kehoaan ja soveltamaan ohjeita. Ja myös kuulostelemaan, miltä tilassa tuntuu, onko turvallinen olo ryhmässä jne., ja ottamaan tämän huomioon siinä miten tekee harjoituksia. Anonyymi 17.02.2021 20:23

Anonyymi kirjoitti:

Kiinnostava juttu. Mietityttää vaan, onko tuossa kyse kuitenkin jostain pois-selittämisestä leimaamalla oireet mielikuvitukseksi - jutusta ei käy oikein selkeästi ilmi, mitä lääkärit loppupeleissä tuolla tarkoittavat.

Vaikka ajateltaisiin kuten itse ajattelen, että pitkäaikaiset lääkevauriot ovat hermostollisia ilmiöitä, aidosti biologisia ja fysiologisia tapahtumia, niin stressi ja ylivirittyneisyys vaikuttavat niihin koko ajan pahentavasti ja vastaavasti rentoutuminen luo edellytyksiä toipumiselle solutasolla. Esimerkiksi uusien hermosolujen syntyminen (jota tapahtuu ainakin hippokampuksessa, muistin ja oppimisen keskuksessa) estyy kovassa stressissä. Vastaavasti mieluisa toiminta rentoutuneessa mielentilassa edistää neurogeneesiä.

Ylivirittyneisyys ilmenee mm. ruumiillisina jännitystiloina. Niitä voi purkaa esimerkiksi liikunnalla tai hengitysharjoituksilla. Harmi vaan, että kun puhutaan liikunnasta, tulee helposti kuva että sen tarvitsisi olla aina jotain raskasta, suorituskyvyn rajoille vievää reuhtomista (tyyliin koulun liikuntatunnit, armeijan cooperintesti). Päinvastoin, pienelläkin liikkeellä voi olla suuria vaikutuksia, kun sen vain tekee oikein, eli itselle sopivalla tavalla. Joku hyvin rauhallinen joogavenytys voi osua kohtaan, jossa on vuosia kestänyt paha jännitystila ollut päällä yötä päivää (ilman että sitä on koskaan edes huomannut). Olennaista on löytää se mikä sopii itselle, Esim. traumasensitiivisessä joogassa ohjaaja lähtee siitä, että ihmistä ei komenneta noudattamaan tiettyjä valmiita kuvioita, vaan kuuntelemaan omaa kehoaan ja soveltamaan ohjeita. Ja myös kuulostelemaan, miltä tilassa tuntuu, onko turvallinen olo ryhmässä jne., ja ottamaan tämän huomioon siinä miten tekee harjoituksia. Anonyymi 17.02.2021 20:23

Lue lisää

Sinulla on hyviä huomioita siitä miten oireita voi oppia hallitsemaan, esim. juuri hyvin kevyt liikunta joka kuuntelee kehoa ja voi auttaa stressiin.

Minua hiukan huolettaa tuon ylläolevan jutun valossa, että esimerkiksi ihmisten keskushermostoon vaikuttavista lääkkeistä saamia oireita ja vieroitusoireita voidaan tulkita "toiminnallisina oireina". Koska nämä oireethan voi olla tietyllä tavalla "lääketieteellisesti selittämättömiä" ja niitä saatetaan juuri niputtaa toiminnallisiksi oireiksi. Ne voi olla todella eriskummallisia ja ahdistavia kokijalleen.

Jutussa sanotaan esim näin:
"Vuorovaikutus on olennaista, koska kertyneen tutkimustiedon mukaan toiminnallisissa häiriöissä on usein kyse keskushermoston herkistymisestä samaan tapaan kuin kroonisessa kivussa.

– Haitalliset kipuradat tai oirehermoradat jäävät päälle ja vahvistuvat, kun potilas fokusoi huomiotaan niihin. Syntyy niin sanottu nosebo-kierre, Liira sanoo.

Nosebo eli pahennevaikutus on plasebon vastakohta. Molemmat ovat hoitoon liittyvää lumevaikutusta, jossa potilaan omat odotukset heijastuvat hoidon tulokseen. Nosebo-ilmiössä kielteiset odotukset tuottavat haitallisia vaikutuksia, pahentavat tilannetta.

– Kun esimerkiksi ympäristöherkkä potilas fokusoi oireisiinsa, hän tulee yhä herkemmäksi ja yhä useampi altiste aiheuttaa oireita.

Tämä nosebo-kierre pitää saada katkaistua, ja siihen keskitytään Toiminallisten häiriöiden poliklinikalla.

– Tunnustelemme, onko potilaalle mahdollinen ajatus, että oireissa on taustalla keskushermoston herkistyminen. Jos potilas on valmis työstämään omaa ajatteluaan, hyviä tuloksia saatetaan saada nopeastikin, Liira sanoo."

Tämä kuulostaa kuin ajattelun työstämisellä toiminnalliset oireet olisi ratkaistavissa,
mikä ei todellakaan ole välttämättä asia esimerkiksi vieroitusoireiden/lääkkeistä seuranneiden keskushermoston ongelmien kanssa. Toki asenteella on aina merkitystä. Jos ihminen vaikkapa kokee, ettei kykene ikinä parantumaan, niin ei se välttämättä asianlaitaa paranna. Itse olen yrittänyt oireideni kanssa opetella sellaista tietynlaista optimistisuutta ja toiveikkuutta, missä mietin että kyllä nämä vielä tulevat helpottamaan ja olo paranee. Tuota oli tosin hyvin vaikea soveltaa pahimmassa vaiheessa. Olen lukenut paljon ihmisten selviytymistarinoita lääkkeistä eroon ynnä muuta, millä yritän lisätä optimismia. Mutta enemmän olen jotenkin vain oppinut ajan kanssa pärjäämään oireideni kanssa, ja havainnut mikä toimii ja mikä ei. Olen oppinut esimerkiksi havainnoimaan mikä lisää oireita ja mikä auttaa oireita.

Yksi asia mikä on minua auttanut pärjäämään on se, että tajuan, että stressinsietokykyni ei ole lääkevieroitusten seurauksena samalla tasolla eikä myöskään esimerkiksi jaksamiseni liikkua. Eri lainalaisuudet pätee vieroituksessa kuin normaalissa olossa. Joku stressi vie nykyään helposti kehoni ihan sietokyvyn rajoille. Kehon vieminen liian lujille voi laukaista oireita. Joudun siis elämään elämääni nyt hiukan erilaisilla selviytymiskeinoilla. Oireet voi aaltoilla, välillä tullen päälle ja välillä mennen pois. Rentoutuskeinojen opettelu on ollut yksi osa pärjäämistäni oireiden kanssa.

" niin stressi ja ylivirittyneisyys vaikuttavat niihin koko ajan pahentavasti ja vastaavasti rentoutuminen luo edellytyksiä toipumiselle solutasolla. "

Ongelmaksi näen sen, että vieroitusoireet itsessään aiheuttavat stressiä ja vieroitus on keholle luonnoton ja hyvin stressaava tapahtuma, mihin ei välttämättä valmenna mikään aikaisempi kokemus välttämättä elämässä. Pitkittyneet oireet voivat saada kehon olemaan kroonisessa stressissä. Vieroitus voi puhkaista uniongelmia, levottomuutta, lisääntynyttä ahdistusta, tunteiden heittelyä ja listan erilaisia fyysisiä oireita. Mitä muuta nuo oireet voi laukaista sitten kuin pitkittynyttä stressiä? Keho voi ajautua tuollaisen seurauksena stressikierteeseen, missä
omassa kehossa tapahtuvat asiat voi tuntua uhkaavilta ja laukaista jopa tietynlaisen vaaran tunteen mikä oireilee "taistele pakene reaktiona". Rentoutuminen voi tuntua haasteelliselta tuollaisessa olossa, mutta toki on suotuisampaa.

Olen lukenut useita ihmisten kokemuksia masennuslääkevieroituksesta ja usein sitä on kuvattu sanalla ylivirittynyt, "ylikierroksilla käyminen". Eihän se ihme ole. Varsinkin jos omassa elämässä on haasteita ja samaan aikaan vielä käy läpi vieroitusoireiden stressiä.

Anonyymi kirjoitti:

Sinulla on hyviä huomioita siitä miten oireita voi oppia hallitsemaan, esim. juuri hyvin kevyt liikunta joka kuuntelee kehoa ja voi auttaa stressiin.

Minua hiukan huolettaa tuon ylläolevan jutun valossa, että esimerkiksi ihmisten keskushermostoon vaikuttavista lääkkeistä saamia oireita ja vieroitusoireita voidaan tulkita "toiminnallisina oireina". Koska nämä oireethan voi olla tietyllä tavalla "lääketieteellisesti selittämättömiä" ja niitä saatetaan juuri niputtaa toiminnallisiksi oireiksi. Ne voi olla todella eriskummallisia ja ahdistavia kokijalleen.

Jutussa sanotaan esim näin:
"Vuorovaikutus on olennaista, koska kertyneen tutkimustiedon mukaan toiminnallisissa häiriöissä on usein kyse keskushermoston herkistymisestä samaan tapaan kuin kroonisessa kivussa.

– Haitalliset kipuradat tai oirehermoradat jäävät päälle ja vahvistuvat, kun potilas fokusoi huomiotaan niihin. Syntyy niin sanottu nosebo-kierre, Liira sanoo.

Nosebo eli pahennevaikutus on plasebon vastakohta. Molemmat ovat hoitoon liittyvää lumevaikutusta, jossa potilaan omat odotukset heijastuvat hoidon tulokseen. Nosebo-ilmiössä kielteiset odotukset tuottavat haitallisia vaikutuksia, pahentavat tilannetta.

– Kun esimerkiksi ympäristöherkkä potilas fokusoi oireisiinsa, hän tulee yhä herkemmäksi ja yhä useampi altiste aiheuttaa oireita.

Tämä nosebo-kierre pitää saada katkaistua, ja siihen keskitytään Toiminallisten häiriöiden poliklinikalla.

– Tunnustelemme, onko potilaalle mahdollinen ajatus, että oireissa on taustalla keskushermoston herkistyminen. Jos potilas on valmis työstämään omaa ajatteluaan, hyviä tuloksia saatetaan saada nopeastikin, Liira sanoo."

Tämä kuulostaa kuin ajattelun työstämisellä toiminnalliset oireet olisi ratkaistavissa,
mikä ei todellakaan ole välttämättä asia esimerkiksi vieroitusoireiden/lääkkeistä seuranneiden keskushermoston ongelmien kanssa. Toki asenteella on aina merkitystä. Jos ihminen vaikkapa kokee, ettei kykene ikinä parantumaan, niin ei se välttämättä asianlaitaa paranna. Itse olen yrittänyt oireideni kanssa opetella sellaista tietynlaista optimistisuutta ja toiveikkuutta, missä mietin että kyllä nämä vielä tulevat helpottamaan ja olo paranee. Tuota oli tosin hyvin vaikea soveltaa pahimmassa vaiheessa. Olen lukenut paljon ihmisten selviytymistarinoita lääkkeistä eroon ynnä muuta, millä yritän lisätä optimismia. Mutta enemmän olen jotenkin vain oppinut ajan kanssa pärjäämään oireideni kanssa, ja havainnut mikä toimii ja mikä ei. Olen oppinut esimerkiksi havainnoimaan mikä lisää oireita ja mikä auttaa oireita.

Yksi asia mikä on minua auttanut pärjäämään on se, että tajuan, että stressinsietokykyni ei ole lääkevieroitusten seurauksena samalla tasolla eikä myöskään esimerkiksi jaksamiseni liikkua. Eri lainalaisuudet pätee vieroituksessa kuin normaalissa olossa. Joku stressi vie nykyään helposti kehoni ihan sietokyvyn rajoille. Kehon vieminen liian lujille voi laukaista oireita. Joudun siis elämään elämääni nyt hiukan erilaisilla selviytymiskeinoilla. Oireet voi aaltoilla, välillä tullen päälle ja välillä mennen pois. Rentoutuskeinojen opettelu on ollut yksi osa pärjäämistäni oireiden kanssa.

" niin stressi ja ylivirittyneisyys vaikuttavat niihin koko ajan pahentavasti ja vastaavasti rentoutuminen luo edellytyksiä toipumiselle solutasolla. "

Ongelmaksi näen sen, että vieroitusoireet itsessään aiheuttavat stressiä ja vieroitus on keholle luonnoton ja hyvin stressaava tapahtuma, mihin ei välttämättä valmenna mikään aikaisempi kokemus välttämättä elämässä. Pitkittyneet oireet voivat saada kehon olemaan kroonisessa stressissä. Vieroitus voi puhkaista uniongelmia, levottomuutta, lisääntynyttä ahdistusta, tunteiden heittelyä ja listan erilaisia fyysisiä oireita. Mitä muuta nuo oireet voi laukaista sitten kuin pitkittynyttä stressiä? Keho voi ajautua tuollaisen seurauksena stressikierteeseen, missä
omassa kehossa tapahtuvat asiat voi tuntua uhkaavilta ja laukaista jopa tietynlaisen vaaran tunteen mikä oireilee "taistele pakene reaktiona". Rentoutuminen voi tuntua haasteelliselta tuollaisessa olossa, mutta toki on suotuisampaa.

Olen lukenut useita ihmisten kokemuksia masennuslääkevieroituksesta ja usein sitä on kuvattu sanalla ylivirittynyt, "ylikierroksilla käyminen". Eihän se ihme ole. Varsinkin jos omassa elämässä on haasteita ja samaan aikaan vielä käy läpi vieroitusoireiden stressiä.

Lue lisää

Plasebo ja nosebo ovat tutkittuja ja todistetusti olemassaolevia ilmiöitä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että ns. toiminnallisiksi katsotuissa häiriöissä ei voisi olla mitään muuta elimellistä pohjaa. Tuossa jutussa lääkärit näyttävät lopulta tarkoittavan, että pelkällä hermoston rauhoittamisella päästäisiin sellaisista asioista kuin psyykenlääkkeiden aiheuttamat aivomuutokset, sähkö- ja valoyliherkkyys tai krooninen väsymysoireyhtymä. Varmaan niissä on hermosto ylivirittynyt, mutta lienee elimistössä tapahtunut muutakin.

Minulla on eräs ystävä, joka on monta vuotta kärsinyt kroonisesta väsymysoireyhtymästä. Se on tila, johon ei ole varmaa tieteellistä selitystä, mutta on paljon tutkimustietoa, joka viittaa esim. hermosolujen rasvakerroksen eli myeliinin vähenemiseen. Myeliini on tärkeä hermosolujen toiminnalle. Yksi hypoteesi joka on saanut tutkimuksista tukea on että myeliinin väheneminen voisi johtua aminohappojen puutoksesta ruokavaliossa. Ystäväni on todella huonokuntoinen tämän vaivansa vuoksi, sitä ei voi olla havaitsematta kaikki jotka hänet tuntevat. Hän on anonut työkyvyttömyyseläkettä monta kertaa, mutta ei ole myönnetty. Toisaalta hänellä on myös asenne sellainen, minkä voi helposti uskoa pahentavan tilannetta. Hyvin pessimistinen mm. Nosebo varmasti vaikuttaa hänellä. Mutta eihän se tarkoita, että hänellä ei olisi myös tosiasiallista fyysistä sairautta. - Ystäväni on hyvin perehtynyt asiasta tehtyihin tutkimuksiin ja on kärryillä niiden etenemisestä. Siksi hänen tai minunkaan on vaikea uskoa, että kuten tuossa jutussa näytettiin väittävän, krooninen väsymysoireyhtymä olisi pelkästään "toiminnallinen" häiriö - tai pelkästään hermoston ylivirittyneisyyttä joka voitaisiin purkaa rentouttamalla hermostoa. Vaikka se varmasti voisi siihen suuntaan vaikuttaakin, ainakin pitkällä tähtäimellä.

Itselläni oli vuosia sitten paha sähköyliherkkyys. En pystynyt käyttämään tietokoneita ja kännyköitäkään paljoa. Se oli äärimmäisen kiusallista. Rupesin sitten kiinnittämään huomiota ravintoon, otin selvää asioista ja lisäilin tarpeellisia ravintoaineita sekä purkista että ruuasta. Samalla koetin hoitaa unirytmiä paremmaksi (apuna silloin mm. valeriaana). Näistä olikin apua ja toivuin sähköyliherkkyydestä. Saattoihan noilla toimenpiteillä olla plasebovaikutustakin, mutta mitä olen lukenut elektromagneettisesta säteilystä niin on kyllä tutkimustietoa jonka mukaan se vaikuttaa soluihin rasitustekijänä. Silloin kyse on siitä, kuinka vahva elimistö on sietämään sellaista. Parannuskeino oli lopulta yksinkertainen, eikä siinä tarvinnut miettiä, onko minulla päässä vikaa tai tarvetta esim. kognitiiviselle terapialle, jota niihin aikoihin suositeltiin jopa STM:n taholta sähköyliherkkyydestä kärsiville! Nykyään ovat näkemykset sähköherkkyyden suhteen viranomaistaholla jonkin verran avartuneet, siitä tuokin lehtijuttu varmaan yksi esimerkki. Anonyymi 17.02.2021 20:23

Kuulostaa valitettavan tutulta. Tuntuu, että keho on ihan ylikiihtyneessä tilassa ollut siitä lähtien kun lääkkeet lopetin ja just väsähtää todella nopeaa jos tekee lihaksilla jotain liian raskasta tai tälle tilalle liian raskasta ja rasittavaa... En voi muuta sanoa, kun tsemppiä sullekkin ja toivotaan, että tämä tästä ajan kanssa helpottaisi :(

"Älkää säätäkö päätänne – häiriö on todellisuudessa"