Mitä opetuksellista on järjestää peruskouluissa koululaisjumalanpalveluksia kahdesti vuodessa evankelisluterilaisissa kirkoissa? Miten tämä palvelee maallistuneen yhteiskunnan suunnitelmaa sivistää ja kouluttaa nuoria?
Kyseessä ei ole mikään muu tapahtuma kuin uskonnollinen seremonia, jossa lauletaan virsiä, lausutaan rukouksia ja tunnustetaan evankelisluterilaista uskoa.
Tämä on räikeä rike lasten kasteseremonian kanssa, jossa lapsi vastoin tämän kykyä päättää asioistaan liitetään osaksi evankelisluterilaista kirkkoa Suomessa. Koululaisjumalanpalvelukset on lakkautettava.
Kyseessä ei ole mikään muu tapahtuma kuin uskonnollinen seremonia, jossa lauletaan virsiä, lausutaan rukouksia ja tunnustetaan evankelisluterilaista uskoa.
Tämä on räikeä rike lasten kasteseremonian kanssa, jossa lapsi vastoin tämän kykyä päättää asioistaan liitetään osaksi evankelisluterilaista kirkkoa Suomessa. Koululaisjumalanpalvelukset on lakkautettava.
Vastaukset 64
Vanhimmat
asettaa jumalat eriarvoiseen asemaan. Toisille suunnattuja huomionosoituksia tuetaan julkisen vallan, myös koululaitoksen, toimesta, kun taas jumalten enemmistö saa tulla omillaan toimeen.
Kansalaisten tasa-arvon lisäksi Suomeen pitäisi saada myös jumalien tasa-arvo.
Sivistyksellistä ja koulutuksellista antia ei luterilaisen uskonnon harjoittamisella näyttäisi olevan, ainakaan päätellen luterilaispalstan keskustelujen sisällöistä.
Hukassa olet. On vain yksi Jumala.
Hukassa olet itse. Ei ole Jumalaa/jumalia.
Myöskään välitunneilla ja ruokatunneilla ei ole opetuksellista sisältöä eli ota paha pois!
että kun uskonto kuuluu kultuuriin, niin koululaisjumalanpalvelukset ovat osa tutustumista kulttuuriin. Suomessahan suurin osa ihmisistä kuuluu luterilaiseen kirkkoon.
Yhdessä koululaisjumalanpalveluksessa jotkut oppilaista tekivät ohjelmista lennokkeja ja heittelivät niitä. Joukossahan tyhmyys tiivistyy. Siinä oli papilla oiva tilaisuus opettaa kädestä pitäen, miten kirkossa tulee käyttäytyä. Se heittely loppui siihen. Opettajia varmaan nolotti, ja koulussa luultavasti jatkettiin keskustelua asiasta. Oppilaita kannattaa viedä paitsi kirkkoon niin myös näyttelyihin, konsertteihin yms. Samalla tulevat myös käyttäytymistavat taas kerran opetetuiksi.
Varmaan jotain luterilaislapsia.
Minun pakanalapseni ei ainakaan heittele lennokkeja kirkossa, kun hän ei koululaisjumalanpalveluksiin edes osallistu.
oppilaista ei ketään ollut vapautettu kirkkoon menemisestä, olivat sitten pakanoita tai mitä olivatkin. Eipä sitä kouluissa oppilaiden käytöksen perusteella huomaa, kuka on pakanalapsi ja kuka ei tai ainakaan sitä ei tuolla perusteella karsinoida. Luulenpa, että opettajat eivät välttämättä asiaa edes tiedä. Murrosikäiset ovat murrosikäisiä kaikkialla. Uskonnoilla ei ole asiaan paljonkaan vaikutusta. Muistaa sen jokainen omalta kouluajaltaankin.
On eri asia tutustua uskontoon kuin harjoittaa sitä. Koululaisjumalanpalvelukset ovat uskonnon harjoittamista.
Suomessa noin 83 prosenttia kuuluu evankelisluterilaiseen kirkkoon, mutta se ei kerro sitä moniko jakaa ko. kirkon käsitykset ja opetukset. Totta kai kuuluu, koska valtaosa lapsista liitetään vauvaiässä evankelisluterilaiseen kirkkoon. Tuossa iässä on kuitenkin mahdotonta ihmiselle päättää itse omista uskomuksista ja siitä mihin järjestöön haluaa liittyä.
Tällaiset kyseenalaiset menetelmät luovat sen perustan, jolla evankelisluterilainen kirkko voi paukutella henkseleitään.
Kulttuurin määrittely on vaikea asia, ja on vaikea nähdä mitä relevanssia kristinuskolla on annettavana nykykulttuurille. Nykyaikana kulttuuri on muuta kuin jonkin tietyn uskonnon valta-aseman pönkittämistä.
miten se, että käy luokkansa mukana pari kertaa vuodessa kirkossa, jossa vielä ajatukset saattavat olla jossain muualla kuin kirkonmenoissa, on uskonnon harjoittamista. Ei se kovin kummoiselta harrastamiselta kuulosta, jos pari kertaa vuodessa istuu kirkonpenkissä.
Kautta aikain vanhemmat ovat opettaneet omaa kulttuuriaan lapsilleen. Sehän on itsestään selvää. Näin on varmaan menetelty myös uskonnottamissa perheissä. Vai ajattelitko niin, että ihan kaikkien tulisi ensimmäiseksi opettaa lapsilleen uskonnottomuutta?
Miten luulisit lapsiperheessä voitavan järjestää niin, että vaikka vanhemmat käyvät kirkossa, katselevat hengellisiä ohjelmia televisiosta, puhuvat keskenään tai vieraidensa kanssa hengellisistä asioista yms., he voivat jättää lapset kaiken tämän ulkopuolelle? Pitäisikö vanhempien palkata lapsenvahteja ja nimenomaan ateistisia, vai mitä oikein ajattelet?
Kelpaisiko sinulle tämä määrittelyksi kulttuurista: yhteiskuntatieteissä käsite, jolla tarkoitetaan jonkin yhteisön jäsenten opittujen ja symbolien välityksellä jäseneltä toiselle siirtyvien tapojen, tottumusten, uskomusten, tietojen ja taitojen muodostamaa kokonaisuutta?
"Nykyaikana kulttuuri on muuta kuin jonkin tietyn uskonnon valta-aseman pönkittämistä."
Kukas tuollaista on väittänyt, että kulttuuri olisi tai sen tulisi olla tietyn uskonnon valta-aseman pönkittämistä? Minä sanoin, että kulttuurin lasketaan kuuluviksi tieteet, taiteet ja uskonto. ( Huom. Mainitsin varta vasten tieteen ensimmäisenä ja uskonnon vasta viimeisenä, jotta kukaan uskomaton ei saisi valittamisen syytä. ) Jos ihmetellään sitä, mitä annettavaa kristinuskolla on nykykultuurille, niin yhtä hyvin voisi kysyä sitä, mitä annettavaa taiteellä on nykykulttuurille, molemmathan ovat kulttuurin osa-alueita.
ja surullista että tuollaisia asenteita vielä löytyy.
Suomikin on hyväksynyt YK ihmisoikeuksien julistuksia, kuten myös lasten asemaa käsitteleviä.
Käytännössä evlut lahko pyyhkii perseensä noihin.
PS. jos perustelet asiaa kulttuurilla, hyvä on mutta silloin SE EI SAA OLLA TUNNUSTUKSELLISTA.
Kertoisitko nyt, mitä YK:n lapsenoikeuksien julistuksessa sanotaan lasten elämänkatsomuksista?
Katsotko itse olevasi "neutraali" suhteessa uskontoon, koska olet ateisti? Katsotko että ateismi on se oppi, joka jokaiselle lapselle tulisi opettaa ikäänkuin itsestäänselvyytenä, ja tämän jälkeen he voisivat sitten itse omaksua eri uskontoja, jos se heitä sattuisi kiinnostamaan?
Eikö lähtökohtasi ole nyt se, että katsot ateismin olevan se ainoa ja oikea?
Alaikäisen lapsen kasvatuksesta henkisesti, moraalisesti, elämänkatsomuksellisesti yms. on vastuussa lapsen huoltaja. Esimerkiksi itse en kuulu kirkkoon (eikä lapseni myöskään). Koska halusin lapseni omaksuvan mahdollisimman monipuolisen kuvan erilaisista elämänkatsomnuksista, hän käy koulussa ET:tä. Tällöin hänellä MINUN MIELESTÄNI on hyvät edellytykset tehdä valintoja myöhemmällä iällä. Kyseessä on siis MINUN VALINTANI - ei lapsen.
Mikä minä olen valitsemaan lapseni puolesta, että hän käy juuri ET:tä...?
minusta uskonnonopetuksen tulisi olla tunnustuksetonta.
Tunnustuksellisuus - mitä ikinä se lieneekään - on virallisesti poistettu uskonnonopetuksesta jokin vuosi sitten. Asia erikseen ovat nämä kaksi kertaa vuodessa toistuvat koululaisjumalanpalvelukset, jotka uskonnottomille ja eri ev.lut. ulkopuolisia uskontoja tunnustaville ovat vapaaehtoisia. Kuitenkin katsoisin että esimerkiksi joulukirkko edustaa pikemminkin traditioita ja suomalaista kulttuuria kuin uskonnonharjoittamista.
Toki uskonnonopetuksessa iso osuus, varsinkin pikkupaikkakunnilla, on opettajan omalla uskonnollisuudella. Tähän tulisikin mielestäni kiinnittää enemmän huomiota. Näin helsinkiläisenä lähinnä naurattaa vouhkaaminen lasten "aivopesusta", jos nämä käyvät hoilaamassa perinnevirsiä kerran vuodessa ennen joululomille lähtöä.
"- - miten se, että käy luokkansa mukana pari kertaa vuodessa kirkossa, jossa vielä ajatukset saattavat olla jossain muualla kuin kirkonmenoissa, on uskonnon harjoittamista. Ei se kovin kummoiselta harrastamiselta kuulosta, jos pari kertaa vuodessa istuu kirkonpenkissä."
Yksikin kerta on liikaa, jos seuraavat kriteerit täyttyvät: Kyseessä on erillinen kouluttamisen yhteyteen kytketty evankelisluterilaisen kirkon uskonnollinen tapahtuma, jossa lauletaan virsiä, jossa rukoillaan mm. syntejä anteeksi ja papit siunaavat koululaiset.
Tämä ei ole tutustumista uskontoihin, vaan tietyn uskonnon tunnustuksellista harjoittamista. Kyseessä on todellakin perinne, uskonnollinen perinne.
"Vai ajattelitko niin, että ihan kaikkien tulisi ensimmäiseksi opettaa lapsilleen uskonnottomuutta? "
Kenenkään ei tulisi opettaa lapselleen yksioikoisia totuuksia iässä, jolloin hän ei kykene vielä itse kriittisesti tarkastelemaan tällaisia asioita. Siksi myös kaste, jossa Suomessa lapsi liitetään kirkkoon, on väärin ja lapsensa kastaneet vanhemmat saisivat hävetä.
"Kautta aikain vanhemmat ovat opettaneet omaa kulttuuriaan lapsilleen."
Vaikka tämä olisi totta ja itsestäänselvää, niin se ei tee siitä oikeaa ja hyväksyttävää tapaa toimia.
"Miten luulisit lapsiperheessä voitavan järjestää niin, että vaikka vanhemmat käyvät kirkossa, katselevat hengellisiä ohjelmia televisiosta, puhuvat keskenään tai vieraidensa kanssa hengellisistä asioista yms., he voivat jättää lapset kaiken tämän ulkopuolelle?"
Tämä koskee etenkin uskonnollisen perheen vanhempia. Lapselle pitää tarjota tietoa ja auttaa lasta muodostamaan omat käsitykset uskonkysymyksistä ja siitä kannattaako uskoa ollenkaan. Mitä taas tulee moraalisiin kysymyksiin, niin ne ovat olemassa ilman uskontoakin. Syvälliset ja opettavat keskustelut eivät automaattisesti ole hengellisiä.
Jos uskonnolliset vanhemmat eivät osaa muuta kuin aivopestä lapsensa, niin ehkä heidän ei tulisi hankkia lapsia ollenkaan?
"Jos ihmetellään sitä, mitä annettavaa kristinuskolla on nykykultuurille, niin yhtä hyvin voisi kysyä sitä, mitä annettavaa taiteellä on nykykulttuurille, molemmathan ovat kulttuurin osa-alueita."
Usko on yksityinen asia. On hankalaa kutsua uskontoa kulttuuriksi, koska uskonto on luonteeltaan yksilöitä sitovaa ja oppirakennelmia säilyttävä. Kulttuuri on uudistuva, taide on luovaa, mitä uskonto ei ole. Uskonto sinänsä on yksipuolinen ideologia, jonka tulisi olla yksityisasia, eikä yhteisöllinen määrittävä tekijä.
Analogiasi taiteesta ja uskonnosta on outo.
>>Katsotko että ateismi on se oppi, joka jokaiselle lapselle tulisi opettaa ikäänkuin itsestäänselvyytenä, ja tämän jälkeen he voisivat sitten itse omaksua eri uskontoja, jos se heitä sattuisi kiinnostamaan?
se että monisatavuotinen kirkon vaikutus on mennyt niin hyvin perille että normaalit ihmiset eivät edes huomaa esille tuomiasi asioita.
Kyseenalaistaminen puuttuu kokonaan, samoin mitä ihmeellisimmikn perusteluin koitetaan vakuuttaa että toiminta on hyväksyttävää ja haitatonta, itseasiassa tarpeellista koska ilman sitä meiltä puuttuisivat esimerkiksi moraali ja kulttuuri.
Uskomatonta.
>>Se mitä lapselle tulisi opettaa pitäisi tietysti perustua tietoon eikä uskomuksiin.>Virsien veisuut ja uakontunnustukset sisältävät juuri uskomuksia.
>>Elämänkatsomuskysymykset, moraali, esteettisyys, elämänvalinnat, kauneus- ja oikeusarvot yms. eivät ole tietoon perustuvia asioita vaan ne auttavat lasta myöhemmällä iällä tekemään elämänkatsomuksellisia ja moraalisia valintoja. Tämä kasvatuksellinen vastuu on huoltajalla ja hän myös tekee valinnat.>Tuo on huoltajan valinta. Ei lapsi niitä virsiä veisaa sen takia että olisi uskossa, vaan pääosin siksi, että sillä tavoin jatketaan traditiota. Kuuluin lapsena kirkkoon ja koin kaiken tuon hömpötyksen lähinnä perinteenä, josta minunkin oli hyvä olla tietoinen ymmärtääkseni niitä ihmisiä, joille kristinusko on muutakin kuin pelkkä traditio
>>Koulun tehtävä on jakaa tietoa, eikä uskomuksia.>Koulun tehtävä ei ole ylläpitää uskonnollisia traditioita vaan opettaa.>Ei aina, jos huoltaja ei valitse niin koulu valitsee mihin ne lapset viedään ja nyt puhuttiin kirkoista.>Koulun tehtävä ei ole ylläpitää uskonnollisia traditioita vaan opettaa.
on outoa? Näinhän väität: "Analogiasi taiteesta ja uskonnosta on outo."
Tarkistin varmuuden vuoksi tietosanakirjasta, mitä kulttuurilla tarkoitetaan, ettei joku täällä taas alkaisi niuhottaa, ja sieltä tuon analogian sain. En tosin ihmettelisi, vaikka jonkun mielestä pitäisi olla erikseen ateistinen ateisteille tarkoitettu tietosanakirja, jossa ei uskonnoista puhuttaisi yhtään mitään. Varmaan fundamentalistiateistien mielestä pitäisi olla eri koulut, eri yliopistot, eri työpaikat ja vielä eri asuinalueet ateisteille ja uskoville etteivät ateistilapset vain kuulisi koskaan uskonnoista mitään. Fundamentalistit ovat fundamentlisteja riippumatta siitä, onko heillä usko vai puuttuuko heiltä se.
Muuten opettaminen ja aivopesu ovat kaksi eri asiaa.
Ilmeisesti olet itse sokea aiheelle. Ajatellaanpa asiaa toista kautta:
Toki me ymmärrämme että esimerkiksi graffittien tekeminen on kulttuuria mutta emme silti pyri tekemään jokaisesta peruskoululaisesta graffititaiteilijaa perustellen asiaa kulttuurisyillä.
Graffiteista tulee ja voi kertoa oppilaille, he saavat sitten itse miettiä niiden tekemisen mielekkyyttä.
>>Koulun tehtävänä on antaa lapselle ja nuorelle tiedot, taidot ja valmiudet elämää varten. Tämän lisäksi koululle kuuluu tietty kasvatuksellinen vastuu. >Koulun tehtävänä ei ole pelkästään jakaa ja opettaa tietoa, vaan ennenkaikkea tutustuttaa lapsi erilaisiin elämänilmiöihin >Valmiudet elämää varten" eivät ole pelkkiä tieteellisiä faktoja, vaan lapsen tulee tuntea ja ymmärtää mm. oma kulttuuritaustansa.> Valinnan tekee aina lapsen huoltaja. Tavalla tai toisella.>Kuten jo sanoin, koululla on muitakin vastuita kuin opetusvastuu. Koulu ei ylläpidä uskonnollisia traditioita vaan ne tulevat oppilaan huoltajan tekemien valintojen mukaan ko. seurakunnilta. "Uskonnollinen traditio" on myös osa suomalaista kulttuuria, jossa varsinkin evankelisluterilainen kirkko näyttelee merkittävää roolia.
>>aivan ja mitä siitä, mutta kasvatullinen vastuu on viimekädessä aina kuitenkin kotona, koska mitään "kasvatus tunteja" ei kouluaineissa tunneta.
Kysymyshän oli uskomuksien jakamisesta, miten ne tuohon liittyi?>siis kumpi koulussa on tärkeämpää, tiedon jakaminen JA OPETTAMINEN vai tutustuminen "elämänilmiöihin"?>Sinä varmaan näkisit viellä mieluusti Magian ja noituuden kouluaineina.>Ei, jos jättää valitsematta, silloin sen tekee usein joku toinen, tässä tapauksessa koulu.>Kuka sille on sellaisia vastuita antanut ja missä?
>>aivan ja mitä siitä, mutta kasvatullinen vastuu on viimekädessä aina kuitenkin kotona, koska mitään "kasvatus tunteja" ei kouluaineissa tunneta.
Kysymyshän oli uskomuksien jakamisesta, miten ne tuohon liittyi?Sinulla on jonnekin 60-luvulle jämähtänyt käsitys koulun tehtävistä. Tähän en voi muuta todeta kuin että OTA SELVÄÄ! >siis kumpi koulussa on tärkeämpää, tiedon jakaminen JA OPETTAMINEN vai tutustuminen "elämänilmiöihin"?>Aihetta sivutaan jossain määrin ET-tunneilla. Tosin "noituus" siinä kristillisesti värittyneessä sabluunassa jossa sinä sen ymmärrät ei anna aihepiiristä oikeaa kuvaa. Ongelmahan on sinun. Tämä osaltaan osoittaa, miten olet omaksunut kristillisen ajattelutavan vaikka itse muuta väität ;-D>Miten huoltaja voi olla valitsematta kuuluuko lapsi vai eikö kuulu kirkkoon?>Samainen mainitsemasi opetusministeriö. >Lapsen tulee tuntea mm. yhteiskunta jossa elää ja toimii, kuten myös oma kulttuurinsa. Molemmissa kristillisellä uskolla on oma vahva asemansa. Näin asia vain on, vaikka muuta intät.
Ei minun lapseni ainakaan ole tarvinnut kirkkoihin eikä koululaisjumalanpalveluksiin osallistua. Hän käy ET:tä ja aina kun tuon tapaisia tilaisuuksia järjestetään, niistä tulee ennakkoon kysely, HALUAAKO lapseni mahdollisesti osallistua kirkonmenoihin? Mikäli ei, niin vaihtoehtoista ohjelmaa on tarjolla. Tänään käsittelevät ET:ssä mm. YK:n lapsen oikeuksien julistusta.
Tietenkin jos kuuluu kirkkoon ja haluaa että on kakaroilla varmuuden vuoksi paperit valmiina Taivaaseen, niin sitten on asiasta turha urputtaaa...
Tämä on askel parempaan suuntaan. Silti, mikä oikeus vanhemmilla on päättää siitä, että lapsen pitää mennä kirkkoon harjoittamaan evankelisluterilaista uskoa?
Koululaisjumalanpalvelus kun nimenomaan on uskonnon harjoittamista, rukouksineen, virseineen ja siunauksineen.
Miksi koulujen ylipäätään pitää järjestää mahdollisuus harjoittaa evankelisluterilaista uskoa, mutta ei esimerkiksi samalla tarjota useampia vaihtoehtoja kuten hindulaisuutta, islamia jne.? Miksi tietyllä uskonnolla on etusija?
Parhaiten ongelma hoituisi järjestemällä ei-uskonnollista ohjelmaa, kuten teatteriesitykseen osallistumista tai muuta vastaavaa mahdollisuuksien mukaan.
>>Silti, mikä oikeus vanhemmilla on päättää siitä, että lapsen pitää mennä kirkkoon harjoittamaan evankelisluterilaista uskoa?>Miksi koulujen ylipäätään pitää järjestää mahdollisuus harjoittaa evankelisluterilaista uskoa, mutta ei esimerkiksi samalla tarjota useampia vaihtoehtoja kuten hindulaisuutta, islamia jne.? >Miksi tietyllä uskonnolla on etusija?>Parhaiten ongelma hoituisi järjestemällä ei-uskonnollista ohjelmaa, kuten teatteriesitykseen osallistumista tai muuta vastaavaa mahdollisuuksien mukaan.
">>Miksi koulujen ylipäätään pitää järjestää mahdollisuus harjoittaa evankelisluterilaista uskoa, mutta ei esimerkiksi samalla tarjota useampia vaihtoehtoja kuten hindulaisuutta, islamia jne.?
>>pääsääntöisesti koulu tarjoaa uskonnonharjoittamiseen mahdollisuuden, kunhan kyse on evlut-lahkosta.
"Niinpä. Mikä oikeus vanhemmilla on päättää mistään lapsen henkiseen kehitykseen vaikuttavista tekijöistä? Mikä oikeus vanhemmilla on estää lasta katselemasta pornoa keskellä yötä - sehän kuuluu tähän elävään elämään? Mikä oikeus vanhemmilla on ylipäätään tehdä mitään moraalisia tai elämänkatsomuksellisia valintoja lapsen puolesta...? "
En ymmärrä miten lapsen suojeleminen tietyn uskonnollisen suuntauksen opettamiselta ja siihen liittämiseltä johtaa tällaisiin seurauksiin? Lapsi on täysin kykenemätön päättämään tällaisista asioista.
Moraalikysymykset ovat olemassa ilman uskonnon opettamista ja uskontoa. Asialliset vanhemmat kertovat lapselle, että maailmassa on monia uskontoja ja uskoon liittyvät kysymykset eivät ole yksiselittäisiä toisin kuin lapsen maailma. Totta kai lapselle saa antaa tietoa eri uskonnoista tasapuolisesti ja uskonnottomuudesta, kannustaa lasta löytämään oma tie. Tämä päättelyketjusi on ns. slippery slope.
"Ei koulu niitä vaihtoehtoja tarjoa, vaan seurakunnat."
Koulu huomioi tapahtumat lukujärjestyksessään ja tapahtumiin osallistutaan luokittain opettajineen. Koulun ei tulisi ottaa huomioon lukujärjestyksessään mitään uskonnollisten seurakuntien järjestämiä mahdollisuuksia osallistua uskonnonharjoitukseen, eikä antaa uskonnollisten yhteisöjen vaikuttaa tätä kautta opetusjärjestelmään.
"Miksi demokratiassa ylipäätään enemmistö jyrää?"
Tämäkin on outo analogia. Demokratiallahan tarkoitetaan yhteiskunnan hallinnollista järjestelmää ja sitä tapaa, jolla yhteiskunta valitsee itselleen päättäjiä.
Yleisen mielipiteen pohjalta ei voi perustella sitä mikä on totta ja mikä ei, miten on oikein toimia ja miten ei, onko evankelisluterilaisen kirkon opetus totta vai ei. En voisi kuvitella vastuuttomampaa tapaa kasvattaa lasta, opettaa hänelle moraalisia taitoja ja liittää hänet johonkin uskontoon, kuin yleisen mielipiteen pohjalta.
>>Lapsi on täysin kykenemätön päättämään tällaisista asioista.
"Tämä on totta. Siksipä valinnan tuleekin tehdä lapsen huoltajan. Kasvatusvastuu on vanhemmilla, enkä minä ainakaan ole sen enempää kykenevä kuin viisaampikaan kritisoimaan toisten ihmisten elämänkatsomuksellisia valintoja."
Kasvatusvastuu ei tarkoita yksipuolisten totuuksien kertomista totuutena lapselle. Sinä et ehkä siihen kykene, mutta uskontoihin voidaan ottaa perusteltu kriittinen asenne, samoin moraalisiin kysymyksiin. Ylempänä väität, että moraali ym. arvoasiat eivät ole tiedollisesti tavoitettavissa, mistä olen eri mieltä. Näit asioita voidaan lähestyä erittelevällä ja analysoivalla tavalla. Jos aikuinen ihminen ei tähän kykene, niin ehkä hänen ei kannata vielä hankkia lapsia.
Lapsen mieli on tyhjän taulun kaltainen ja kun lapsi esimerkiksi kysyy mummon tai papan kuollessa mihin tämä menee, niin vanhemman vastauksella on suuri merkitys. Hän saa vastauksen ihmiseltä, joka ruokkii ja pitää hänestä huolta. Jos vastaus on, että mummo katselee taivaasta meitä ja onnellinen, niin se jättää kyllä jäljen lapseen ja mahdollisesti vaikuttaa myöhemmällä iällä siihen millaisien uskomusten pariin hän hakeutuu. Vanhemmilla on todella suuri kasvatusvastuu.
>>Ylempänä väität, että moraali ym. arvoasiat eivät ole tiedollisesti tavoitettavissa, mistä olen eri mieltä.>Näit asioita voidaan lähestyä erittelevällä ja analysoivalla tavalla. Jos aikuinen ihminen ei tähän kykene, niin ehkä hänen ei kannata vielä hankkia lapsia.>Jos vastaus on, että mummo katselee taivaasta meitä ja onnellinen, niin se jättää kyllä jäljen lapseen ja mahdollisesti vaikuttaa myöhemmällä iällä siihen millaisien uskomusten pariin hän hakeutuu.
kun sattui ihan juuri äskettäin!!
>>Itse en vastaavassa tilanteessa (tapahtui itse asiassa ihan vähän aikaa sitten) vastannut mitään, vaan kysyin, mitä mieltä lapsi itse on.
Tyttäreni vastasi aika yllättäen, että hänen mielestään mummo syntyy uudestaan, koska hän itsekin muistaa "edellisestä elämästään" jotain.>Mene siinä sitten oikomaan lapsen käsityksiä. Toki olemme myöhemmin keskustelleet asiasta monet kerrat, mutta mielenkiintoista tapauksessa oli mielestäni se, miten lapsi alkaa muodostamaan omia käsityksiään ilman että niitä kukaan hänelle ehdoin tahdoin tyrkyttääkään.
...että kommenttisi ovat äärimmäisen typeriä, olet osoittanut täydellisen osaamattomuutesi keskustella asia-aiheista asiallisin kommentein.
Olemme toki tottuneet erilaisiin häiriköihin tälläkin palstalla. Olet yksi heistä ja ansaitset aivan samanlaisen huomion.
Olet nyt saanut huomioni, joten voinet mennä rauhassa ottamaan ilta-samariinisi ja tutimaan, että huomenna riittää taas voimia uusiin lapsellisuuksiin.
>
Onko systeemit Suomessa muuttuneet, ei me aikoinaan noin usein kirkossa käyty ? Muutaman kerran koko kouluaikana, jos en väärin muista.
Kirkon kattomaalaukset on ja moniväriset korkeat lasi-ikkunat muistan vieläkin, varmaan niitä on tullut aikansa kuluksi tarkemmin tutkituksi.
Saarnoista en muista juuri mitään, kerran vain harmittelin kun loppui kesken. Satuin takapenkkiin yhden Riitan vierelle, ja mukavaa oli, sillai ujostellen niinkuin siihen aikaan tapana oli...
Järki käteen tässäkin asiassa. En tiedä, että kukaan olisi ainakaan kirkonmenojen seurauksena uskoon tullut - pikemminkin päinvastoin. ;-)
Puhumpa nyt omasta lapsestani tässäkin. Joskus on hieman arveluttanut, kun tyttö ei tunnu tietävän höhkäsen pölläystä jeesuksista, mooseksista eikä raamatuntarinoista. Ei siksi, että olisi vaarana uskoontulo, vaan siksi että länsimaisessa kulttuurissa kristillisellä uskolla on niin laaja pohja. Oli kyseessä sitten musiikki, kuvataide, kertomukset, filosofia... kulttuurin eri osa-alueet ovat sidoksissa monilta osin kristilliseen uskoon. Länsimaisessa yhteiskunnassa kristinuskon tunteminen on osa yleissivistystä.
>>Puhumpa nyt omasta lapsestani tässäkin. Joskus on hieman arveluttanut, kun tyttö ei tunnu tietävän höhkäsen pölläystä jeesuksista, mooseksista eikä raamatuntarinoista.
Olen joutunut kertomaan sitten jeesuksista ja mooseksista. Olen kertonut myös mistä uskonnossa on kysymys ja miten se vaihtelee maittain, kansoittain ja on pitkälti kulttuuriin sidoksissa. Se vaan, että elämme niin syvästi sidoksissa kristinuskoon, että esimerkiksi erilaiset metaforat taiteessa tahtovat jäädä lapselle käsittämättömiksi, koska hän ei ymmärrä lukea teoksia kontekstuaalisesti. Siis hankalaa on, ja aika yllättävällä tavalla.
>>Se vaan, että elämme niin syvästi sidoksissa kristinuskoon, että esimerkiksi erilaiset metaforat taiteessa tahtovat jäädä lapselle käsittämättömiksi, koska hän ei ymmärrä lukea teoksia kontekstuaalisesti. Siis hankalaa on, ja aika yllättävällä tavalla.
>>miten sinä elät "syvästi sidoksissa kristinuskoon", sinähän olet ateisti?>"metafoorat" varmaan aukeaa sitten lapelle aikuisena jos ei lapsena.
>>>"metafoorat" varmaan aukeaa sitten lapelle aikuisena jos ei lapsena.
... että olet liian lapsellinen keskustellaksesi asiallisin argumentein.
Aina kun joudut alakynteen asiakysymyksissä alat solvata ja hyökätä henkilöä vastaan. Lapsellista ja läpinäkyvää.
>>mutta sen "syvälliset" vaikutukset onkin sitten toinen juttu, ainakaan sen opit ei minuun vaikuta millään lailla.
egosi tärkein ilmaisu toisista ihmisistä?
No kerroppa missä minä olin tuossa keskustelussa ja sinun jaarittelussasi "alakynnessä"?
Minusta sinä vaikutat lähinnä huvittavalta noine kasvatus käsityksineesi ja väärien tietojesi kanssa.
>
>>Minusta sinä vaikutat lähinnä huvittavalta noine kasvatus käsityksineesi ja väärien tietojesi kanssa.
>Kasvatusmetodeistani sen verran, että tyttäreni on erinomaisen hyvin voiva iloinen ja tasapainoinen lapsi,
http://www.oph.fi/info/ops/
Klikkaa sivuilla jompaa kumpaa ylinnä olevista linkeistä ja lukaise sieltä kohta 2.1 "Perusopetuksen arvopohja", niin sinullekin selviää mitä kaikkea koulun tehtäviin kuuluu. Huom: "Opetuksessa on otettava huomioon kaksi kansankirkkoamme". Revi siitä.
Loput viestistäsi on yksinkertaisesti ala-arvoista paskanjauhantaa, jollaiseen en viitsi alentua vastaamaan.
Miten opetuksen arvopohja ja kasvatusvastuu liittyy yhteen?
Onhan selvää että opetuksella on määritelty "arvopohja" jolta pohjalta opetusta annetaan, mutta vastuu kasvatuksesta on sitten aivan jotain muuta, tuon nyt pitäisi sinunlaisesikin tollon tajuta.
Etkö siihen "kasvatusvastuuseen" löytänyt parempaa ohjetta?
>
Ellet itse saatanan pöljä osaa lukea, en minä sinua voi siihen opettamaankaan ryhtyä. Sieltä ne OPS:ista löytyy kaikki tarvittava.
Lue se, niin ehkä pääset noista luuloistasi. Turha minun on tässä sinun kuvitelmistasi väitellä. Ota selvää asioista äläkä jäkätä.
jäi se kasvatusvelvollisuus toteamatta.
Valtakunnallinen OPS, kohta 2.2:
"2.2 Perusopetuksen tehtävä
Perusopetus on osa koulutuksen perusturvaa. Sillä on sekä KASVATUS- että opetustehtävä. Sen tehtävänä on toisaalta tarjota yksilölle mahdollisuus hankkia yleissivistystä ja suorittaa oppivelvollisuus ja toisaalta antaa yhteiskunnalle väline kehittää sivistyksellistä pääomaa sekä lisätä yhteisöllisyyttä ja tasa-arvoa.
Perusopetuksen on annettava mahdollisuus monipuoliseen KASVUUN, oppimiseen ja terveen itsetunnon kehittymiseen, jotta oppilas voi hankkia elämässä tarvitsemiaan tietoja ja taitoja, saada valmiudet jatko-opintoihin ja osallistuvana kansalaisena kehittää demokraattista yhteiskuntaa. Perusopetuksen on myös tuettava jokaisen oppilaan kielellistä ja KULTTUURILLISTA IDENTITEETTIÄ sekä äidinkielen kehitystä. Tavoitteena on myös herättää halu elinikäiseen oppimiseen.
Yhteiskunnan jatkuvuuden varmistamiseksi ja tulevaisuuden rakentamiseksi perusopetuksen tehtävänä on SIIRTÄÄ KULTTUURIPERINTÖÄ sukupolvelta toiselle, kartuttaa tarvittavaa tietoa ja osaamista sekä lisätä tietoisuutta yhteiskunnan PERUSTANA OLEVISTA ARVOISTA ja toimintatavoista. Sen tehtävänä on myös kehittää kykyä arvioida asioita kriittisesti, luoda uutta kulttuuria sekä uudistaa ajattelu- ja toimintatapoja."
Mutta kun minä edelleen kaipaan sitä VASTUUTA, enkä sen tehtävää tollo.
Totta kait koululaitoksella on kasvatuksellinen ja opetuksellinen tehtävä, mutta mikä on sen VASTUU tehtävässä ja mitkä on sen rangaistukset jos se ei "vastuussaan" onnistu?
Opetushallitusko VASTAA jos ei kasvatus ole onnistunut?
Jos tollo edes ymmärtäisit...niin kyllä minä luen.
Nyt kysymys onkin sitten vastuusta, kun se aikaisemmin oli kasvatuksellisuudesta. Koeta nyt hyvä höyrypää päättää, mitä sinä oikein haet. En jaksa enää kauaa jankuttaa kanssasi selvästä asiasta, jos olet noin laiska lukemaan ettet jaksa itse ottaa asiasta selvää vaikka annan sinulle tekstit suoraan nenän eteen.
>>Opetushallitusko VASTAA jos ei kasvatus ole onnistunut?
>>Jaahas...
Kirjoittanut: Eerolainen 21.4.2005 klo 20.16
Nyt kysymys onkin sitten vastuusta, kun se aikaisemmin oli kasvatuksellisuudesta. Koeta nyt hyvä höyrypää päättää, mitä sinä oikein haet.>Jaahas. Ja kukas sen kasvatusvastuun onnistumisen mielestäsi sitten arvioi? Onko kasvatusvastuu epäonnistunut, jos lapsesta tuleekin uskovainen vai...?
Kumpi sinulla nyt oikein mättää? Logiikka vai ymmärrys?
Mikäli jollekin instanssille määritellään tietty tehtävä, on tämä taho tottakai myös vastuussa tehtävänsä toteuttamisesta. Mikäli koululaitokselle määritellään tehtäväksi osa kasvatustehtävästä, on se myös vastuussa tämän tehtävänsä toteutumisesta. Mikä tuossa on noin vaikeata käsittää?
Ymmärrän kyllä että itsetuntosi ajaa sinua jankuttamaan noita turhanpäiväisyyksiäsi, harrastus tietysti sekin. Meitä on näköjään moneen junaan...
>>Kumpi sinulla nyt oikein mättää? Logiikka vai ymmärrys?
Mikäli jollekin instanssille määritellään tietty tehtävä, on tämä taho tottakai myös vastuussa tehtävänsä toteuttamisesta. Mikäli koululaitokselle määritellään tehtäväksi osa kasvatustehtävästä, on se myös vastuussa tämän tehtävänsä toteutumisesta. Mikä tuossa on noin vaikeata käsittää?
>>Sehä siinä juuri on kun se ei vastaa mistään, ja toisekseen meillä on oppivelvollisuus, mutta ei koulupakkoa, joten ei myöskään silloin vastuuta koululaitoksella kasvatuksesta sen enempää kuin oppimisestakaan.
>>Meillä on oppivelvollisuus ja koulu vastaa omalta osaltaan oppivelvollisuuden edellyttämästä opetustehtävästä.
Koulu vastaa tehtävästä joka sille on annettu. Piste.
On täysin järjetöntä viedä lasta kirkkoon aivopestäväksi. Foorumin uskikset paljastaa syyn, miksi näin.
Kertoisitko, mistä itse olet varoittava esimerkki?
Pelottaa todella jos omasta lapsesta tulisi tuollainen. Mitä sinulle on pienenä tehty?