Toisen maailmansodan jälkeinen aika Balkanin sodan syttymiseen saakka oli pisin yhtenäinen rauhanjakso sitten Pax Romanan Euroopan historiassa. Mikä sen sai aikaan? Tietenkin osansa oli sotaisten saksalaisten demilitarisoinnilla. Nousevalta ekspansiiviselta suurvallalta leikattiin munat veks (käyttääkseni Juice Leskisen ilmaisua), mutta ehkä vielä enemmän rauhallisen maailman syntymiseen vaikuttivat Stalinin johtaman Neuvostoliiton toimet. Jos kohta Stalinin kansallisuuspolitiikka Neuvostoliiton sisällä oli sekavaa ja ristiriitaista, ulkopolitiikassa hän oli johfonmukainen ja toteutti tavallaan ehkä jopa itsensä Marxin käsitystä kansallismielisyydestä.
Niin kansainvälinen kuin marxismin perusta onkin, se toisaalta lähtee siitä, että kunkin kansan tulee saada elää omalla tavallaan, ilman että edes markkinavoimat voivat pakottaa niille kaikille samanlaisia tapoja ja jopa kieltä, joka sekin uhkaa tulevaisuudessa tapahtua. Kansainvälisyyden idea onkin siinä, että erilaiset kansat elävät rinnakkain sovussa keskenään, eivät sotien ja että alemmilla yhteiskuntaluokilla on tietyt yhteiset intressit, joiden vuoksi niiden kannattaa tehdä yhteistyötä. Aluksi sosialismissa olikin voimakas nationalistinen elementti ja se oli myös marxilaisessa sosialismissa. Marx ei kuitenkin näki kansojen väliset konfliktit vain pääomapiirien taisteluksi luonnonvaroista ja työvoimasta. Hän ei tainnut juuri ottaa kantaa alueisiin, joissa kansallisuudet olivat sekoittuneet, arvelleen, että kulttuurit ja kielet voivat niilläkin eläää sovussa rinnan, kun kapitalismista vaan päästään. Siinä marxilainen näkäemys kuitenkin oli selvä, että alueiden ei tullut olla vieraiden etnisten ryhmien vallan alla.
Niin kauan kun väestön määrä oli kasvussa Euroopassa, monietniset alueet muodostivat räjähtäviä pisteitä. Ei tarvittu sen kummemmin edes kapitalismia siihen, että siinä missä sukujen välillä syntyy kilpailua resursseista, sitä väistämättä syntyy myös etnisten ryhmien välille, sillä sukujen on helpompi toimia yhteistyössä saman etnisen ryhmän sisällä. Suurempi konflikti aina yhdistää ja vähentää pienempiä konflikteja.
Stalin ei kaihtanut siirrellä ihmisiä paikasta toiseen ja niinpä hän häikäilemättä siirtelli vähemmistöjä pois enemmistöjen alueilta. Ja tietyissä tapauksissa myös järjesti rajat etnisten ryhmien mukaan. Niin hän toimi Puolassa liittäessään Puolan alaisuuteen joutuneet Valko-Venäjän ja Ukrainan alueet takaisin niiihin. Niin hän toimi sodan jälkeen tapahtuneissa rajajärjestelyissä, joissa Saksan alueessa erillään olleet saarekkeet hävitettiin ja yhdistettin niitä ympäröivien suurempien kansojen alueisiin, ja kaikkialta muiden kansojen alueilta sakslaiset vähemmistöt siirrettiin pois. Siihen saakka lakkaamattomasti sotia aiheuttaneet kansallisuuskiistat loppuivat kuin seinään Balkanista pohjoiseen. Ainoa syy, miksi ne eivät loppuneet myös Balkanilla, oli tietenkin se, että Neuvostoliitto ei saanut siitä kunnollista otetta, vaan jopa Titon partisaanit tekivät yhteistyötä Britannian kanssa ja Kreikkahan taas jäi rautaesiripun länsipuolelle, alueeksi, joka käytännössä olikin sitten sisällissodan tilassa melkein koko kylmän sodan ajan ja kuohahtaa helposti vielä nykyäänkin.
Meille suomalaisille kipein rauhaanpakottaminen tapahtui meidän itärajallamme. Kun rajaa siirrettin läntee lähemmäs vedenjakajia ja suomensukuiset lähes hävitettiin myös entisen itärajan takaa, on alue alkanut muuttua molemmin puolin läpitunkemattomaksi erämääksi, jonka molemmin puolin tarpeet kostoretkiin rajan taakse ovat loppuneet.
Jos joku olisi ansainnut Nobelin rauhanpalkinnon, niin nimemomaan juuri Josef Stalin. Miksei sitä voisi myöntää myös postuumisti?
Niin kansainvälinen kuin marxismin perusta onkin, se toisaalta lähtee siitä, että kunkin kansan tulee saada elää omalla tavallaan, ilman että edes markkinavoimat voivat pakottaa niille kaikille samanlaisia tapoja ja jopa kieltä, joka sekin uhkaa tulevaisuudessa tapahtua. Kansainvälisyyden idea onkin siinä, että erilaiset kansat elävät rinnakkain sovussa keskenään, eivät sotien ja että alemmilla yhteiskuntaluokilla on tietyt yhteiset intressit, joiden vuoksi niiden kannattaa tehdä yhteistyötä. Aluksi sosialismissa olikin voimakas nationalistinen elementti ja se oli myös marxilaisessa sosialismissa. Marx ei kuitenkin näki kansojen väliset konfliktit vain pääomapiirien taisteluksi luonnonvaroista ja työvoimasta. Hän ei tainnut juuri ottaa kantaa alueisiin, joissa kansallisuudet olivat sekoittuneet, arvelleen, että kulttuurit ja kielet voivat niilläkin eläää sovussa rinnan, kun kapitalismista vaan päästään. Siinä marxilainen näkäemys kuitenkin oli selvä, että alueiden ei tullut olla vieraiden etnisten ryhmien vallan alla.
Niin kauan kun väestön määrä oli kasvussa Euroopassa, monietniset alueet muodostivat räjähtäviä pisteitä. Ei tarvittu sen kummemmin edes kapitalismia siihen, että siinä missä sukujen välillä syntyy kilpailua resursseista, sitä väistämättä syntyy myös etnisten ryhmien välille, sillä sukujen on helpompi toimia yhteistyössä saman etnisen ryhmän sisällä. Suurempi konflikti aina yhdistää ja vähentää pienempiä konflikteja.
Stalin ei kaihtanut siirrellä ihmisiä paikasta toiseen ja niinpä hän häikäilemättä siirtelli vähemmistöjä pois enemmistöjen alueilta. Ja tietyissä tapauksissa myös järjesti rajat etnisten ryhmien mukaan. Niin hän toimi Puolassa liittäessään Puolan alaisuuteen joutuneet Valko-Venäjän ja Ukrainan alueet takaisin niiihin. Niin hän toimi sodan jälkeen tapahtuneissa rajajärjestelyissä, joissa Saksan alueessa erillään olleet saarekkeet hävitettiin ja yhdistettin niitä ympäröivien suurempien kansojen alueisiin, ja kaikkialta muiden kansojen alueilta sakslaiset vähemmistöt siirrettiin pois. Siihen saakka lakkaamattomasti sotia aiheuttaneet kansallisuuskiistat loppuivat kuin seinään Balkanista pohjoiseen. Ainoa syy, miksi ne eivät loppuneet myös Balkanilla, oli tietenkin se, että Neuvostoliitto ei saanut siitä kunnollista otetta, vaan jopa Titon partisaanit tekivät yhteistyötä Britannian kanssa ja Kreikkahan taas jäi rautaesiripun länsipuolelle, alueeksi, joka käytännössä olikin sitten sisällissodan tilassa melkein koko kylmän sodan ajan ja kuohahtaa helposti vielä nykyäänkin.
Meille suomalaisille kipein rauhaanpakottaminen tapahtui meidän itärajallamme. Kun rajaa siirrettin läntee lähemmäs vedenjakajia ja suomensukuiset lähes hävitettiin myös entisen itärajan takaa, on alue alkanut muuttua molemmin puolin läpitunkemattomaksi erämääksi, jonka molemmin puolin tarpeet kostoretkiin rajan taakse ovat loppuneet.
Jos joku olisi ansainnut Nobelin rauhanpalkinnon, niin nimemomaan juuri Josef Stalin. Miksei sitä voisi myöntää myös postuumisti?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Paksua puppua.
Stalin johti hyökkäilyä kuuteen naapurimahansa1939-40 hyvässä yhteisymmärryksessä Hitlerin kanssa.
Länsivaltojen tuella sodasta selvittyään Stalin miehitti häikäilemättä ns.kansandemokratiat ja vielä Tshekkoslovakian pitäen orjinaan oman maansa lisäksi puolta Eurooppaa.
Suomea hän ei kyennyt alistamaan.
Onneksi länsi ryhtyi vastatoimiin,mikä johti aikanaan NL:n hajoamiseen ja Itä-Euroopan vapautumiseen kommunismista.
Pax Stalina oli sillä siirretty historian roskatynnyriin stallarien ihaitavaksi.
Aiotko kiistää tosiasiat? Neuvostoliiton valtaama alue oli juuri kansallisuuskiistojen täyttämää aluetta. Ennen Neuvostoliittoon aloittamaansa hyökkäystä Saksa joutui kovin sanoin laittamaan keskenään eri alueista riitelvät liittolaisensa ruotuun. Ensimmäisen kerran alueita järjesteltiin uudelleen Saksan johdolla ja alueen jouduttua Neuvostoliiton vallan alle, vielä toisen kerran ja tällä kertaa perusteellisemmin, koska edes millään alueella asuvalla väestöryhmällä siinä ollut ylivoimaista sanan valtaa. Joten myös saksalaiset järjestettiin omaan etniseen maahansa.
Niin kuin näet, seuraava sota puhkesi juuri sillä alueella, jonne neuvostojoukot eivät jääneet pysyvästi, nimittäin Jugoslaviassa. Sen sijaan ne reunavaltioiden alueet, joilla Neuvostoliitto sai Stalinin johdolla vapaasti järjestää asiat, rauhoittuivat niin, että on edelleen hyvin vaikea kuvitella sotaa.
Vaikka kuinka vihaisi Stalinia ja kenties jopa syystä, niin se vain jää tosiasiaksi, että hän oli rauhan suuri arkkitehti.
On muuten mielenkiintoista, kuinka pontevasti Neuvost-Venäjän ja Neuvostoliiton joukkojen vyörymiset rajojen yli esim Puolaan ja Suomeen tuomitaan, kun taas Saksan hyökkäys jo 1914 pienen puolueettoman naapurinsa kimppuun ohitetaan olankohautuksella, aivan kuten hyökkäys Puolaan 1939. Tai sitten Saksan toimet selitetään joko "vahingoksi" tai "välttämättömäksi". Jos sitten itketään itäeuroopan kohtaloa, niin on hyvä miettiä, kuinka itsenäinen Belgian tai Hollannin asema olisi ollut, ellei Saksa olisikaan hävinnyt sotiaan. Neuvostoliitto oli sentään sen verran viisaampi, ettei lähtenyt tappiollisiin sotiin.
Kumma juttu,mutta nuo Stalinin alistamat kansakunnat eivät arvostaneet Pax Stalinaa lainkaan, vaan erosivat siitä kiireen vilkkaa, kun NL:n pakkovalta kirposi.
Ei Saksan valtauksia ole hyväksytty sen kummemmin kuin muidenkaan suurvaltojen.
Se on vain stallarienyritys kääntää historiaa omien valeidensa mukaiseksi.
Ei onnistu.
"Niin kuin näet, seuraava sota puhkesi juuri sillä alueella, jonne neuvostojoukot eivät jääneet pysyvästi, nimittäin Jugoslaviassa"
Vain, jos jätetään huomiotta ainakin 4 000 kuollutta vaatinut Unkarin kansannousu 1956. Silloin ei ollut kyse kansallisista rajoista, vaan halusta vapautua totalitarismin kuristusotteesta. Myös Tsekkoslovakian miehitys 1968 oli sotatoimi.
Täysimittainen ydinsota rauhoittaisi Maapalloa kummasti, jos siinä saataisiin jotenkin varmistettua, ettei ihmisiä henkiin jää.
Joten jääpi haaveeksi...
Ydinaseita tarvitaa jonkinlainen arsenaali tuommoiseen. Eikö helpompi ole valmistaa yksi Stalin, joka historian todistuksen mukaan on lähes yhtä tehokas?
Miten olisi kaksi Stalinia eri mantereilla? Saataisiin aikaan ottelu, jonka sääntöinä ei olisi "Last Man Standing", vaan "No Man Standing".
Pölyn laskeuduttua ja laskeuman haihduttua Maapallo kiittäisi ; )
Helppohan se on rauhaa ylläpitää kun murskaa satelliittivaltioidensa itsenäisen päätöksenteon heti alkuunsa jos ne yrittävät mitään Neuvostoliiton ”etujen” vastaista.
Pax Romana ei muuten ollut mikään rauhanaika Euroopassa, vaan vain Italiassa, Hispaniassa, läntisessä Pohjois-Afrikassa ja Länsi-Galliassa. Itä-Galliassa ja Germaniassa, Balkanilla ja Syyriassa sodittiin jatkuvasti.
Stalin on ikuinen kivi porvarin kengässä.
Stalin on ikuinen syöpäkasvi stallarin keuhkossa!
On todellakin helppoa suorittaa vertailuja Itä- ja Länsi-Euroopan välillä. Edellisessä väännettiin kansallisuuksien rajat uusiksi tappamalla ja karkottamalla miljoonia ihmisiä , mutta jälkimmäisessä säilytettiin vuoden 1937 rajat. Toinen alue on saanut elää rauhassa maailmansodasta asti, kun taas toisessa on käyty lukuisia nimenomaan etnisyyteen perustuvia sotia ja rajoista sekä niiden väärällä puolella olevista miehittäjistä kiistellään edelleen.
Asia ei ole noin yksinkertainen. Läntisen Euroopan vuoden 1937 rajat olivat pääosin paljon vanhemmat kuin itäisen Euroopan, johon ne muodostuivat vasta ensimmäisen maailmansodan jälkeen alueille, jotka olivat aiemmin kuuluneet osaksi suurempia valtakuntia, jolloin myös kansat alueella olivat sekoittuneet. Kiistoja ja konflikteja oli itäisessa osassa jo ennen toista maailmansotaa ja kiistaton tosiasia on, että neuvostomiehitystä seuranneet uudelleen järjestelyt poistivat niistä enimmät.
Missään Länsi-Euroopan alueella ei ollut sellaista tilannetta kuin Puolan läntisen Puolan alueella, tai Vilnan alueella tai Puolan entisissä läntisissä osissa tai...
Sekin on hyvä muistaa, että suoritetuilla karkotuksilla ja rajansiirroilla oli länsivaltojen tuki. Jos vastaava perkaus olisi suoritettu myös Jugoslavian alueella, ei 1990-luvun sotaa siellä olisi käyty.
Länsi-Euroopassa oli ja on edelleen kansallisia vähemmistöjä. mutta niillä on suojellut oikeutensa. Länsi suostui saksalaisten siirtoihin länteen ehdolla, että ne suoritettaisiin mahdollisimman humaanilla tavalla. Toista miljoonaa uhria vaatineet karkotustoimet eivät olleet tuon ehdon mukaisia.
Venäjä vakautti tilanteen kuten niin monesti ennenkin joutui tekemään.
Tämä kahleilla tehty vakaus purkautui sitten 1990-luvulla. Länsi-Euroopassa ei vastaavaa tullut.
Venäjähän on joutunut tilanten vakauttajaksi mm. Georgiassa, Ukrainassa ja Syyriassa. Nyt on vuorossa Libya.
Raskas on rauhantekijän rooli. Mustanmeren palatsikin pitäisi saada valmiiksi.Tai ainakin puretuksi.
Poikkeaako suurestikin Kolumbiasta, Irakista, Afganistamista...
Ainakin Suomeen Venäjän vakauttamilta alueilta ei juuri tule pakolaisia. USA:n demokratisoimilta sen sijaan vaeltaa tänne parhaimmillaan kymmeniä tuhansia.
Mielenkiintoinen on myös Pakistan. Siellä USA kukisti ensimmäisenä sillä alueella vasemmistohallinnon ja auttoi valtaan uskonnollisempia voimia. Kun Neuvostoliitto miehitti Afganistanin, Pakistan toimi sissisodan tukialueena, jonka suojiin myös ahdistetut jihadistit saattoivat paeta suojaan neuvostojoukkoja, jotka eivät uskaltaneet ylittää rajaa.
Entäpä nyt, onko Pakistan demokratian kukoistava ja vauras onnella? Ei aivan. Väestönkasvu on hillitöntä, köyhyys suurta ja suuret joukot pakistanialaisia muuttaa Britanniaan ja osa heistä on hyvin väkivaltaista ainesta.
USA:n kosketus on erittäin korruptoiva, jos mikään enkeli ei ole Venäjäkään. Vain äärimmäisessä hädässä olen valmis valitsemaan niiden väliltä, muuten suhtaudun varauksella kumpaankin. Mutta toki kummankin kanssa on tultava toimeen ja käytävä kauppaa, siinä myös Venäjä on meille hyvin tärkeä.
Kun Venäjä/Neuvostoliitto "vakautti" Karjalan, niin sieltä pakeni yli 400 000 karjalaista Suomen nykyalueelle. Sama ilmiö on tapahtunut mm. Itä-Preussissa, Setumaalla, ja Kuriileilla. Sittemmin "vakautuksen" kohteena ovat olleet mm. Afganistan ja Syyria, joka näkyy myös pakolaismäärissä.
Afganistanista on ainakin Suomeen tullut pakolaisia vasta USA:n hyökättyä maahan. Syyriasta on Suomeen tullut vähemmän pakolaisia kuin Irakista.
Mitä tulee muihin, niin totta, osin Neuvostoliitto karkoitti kyseisten alueiden asukkaat. Sen jälkeen kaikki nuo alueet ovat rauhoittuneet täysin. Suomen ja Neuvostoliiton/Venäjän rajalla ei ole sen jälkeen ollut yhtään kahakkaa, vaikka raja erottaa toisistaan "vuosisataiset viholliset".
Karvaat lääkkeet ehkä tehoavat parhaiten.
Eli kansanmurhat ja etniset puhdistukset ovat mielestäsi "rauhoittamista"?
Suomen ja Neuvostoliiton rajalla ei ollut myöskään yhtään kahakkaa, ennen kuin puna-armeija ylitti sen 30.11.1939.
” Jos joku olisi ansainnut Nobelin rauhanpalkinnon, niin nimemomaan juuri Josef Stalin. Miksei sitä voisi myöntää myös postuumisti?”
Siksi, että mies murhasi 20 miljoonaa omaa kansalaista gulageilla 1925-1955 ja orjuutti koko Itä-euroopan maat ja niiden kymmenet miljoonat asukkaat 45:n vuodn ajaksi raakoihn poliisivalltioihin, jotka vapautuivat vasta 1990, kun Stalin luomus romahti!
Stalin olisi pitänyt tuomita kuolemaan Nyrnbergissä Katynin murhista. Vähemmästäkin siellä tuomittiin sotarikollisia kuolemaan.