Sana yhdestä kasteesta ei merkitse sitä, etteikö
kastetta voisi suorittaa uudelleen, mikäli sitä ei
aiemmin ole toimitettu Raamatun mukaisesti.
Paavali itse kastoi efesolaiset uudelleen, vaikka
juuri heille hän kirjoitti että on vain "yksi Herra,
yksi usko, yksi kaste" (Ef. 4:5).
Apostoli oli tarkka.
Vain se seikka, ettei efesolaisia oltu kastettu
oikeaan nimeen, vaikka he olivat uskovia ja
opetuslapsia, sai hänet uusimaan kasteen
(Ap.t. 19:1-6).
Samassa yhteydessä on kirjoitettu myös: Yksi usko. Jos
sinulla aiemmin on ollut uskomuksia, jotka poikkeavat
raamatullisesta uskosta, se ei kuitenkaan merkitse
ettetkö nyt saisi uskoa uudelleen oikein.
Siinä on kirjoitettu myös: Yksi Herra. Jos sinulla on
ollut vaikka kymmenen erilaista herraa aikaisemmin,
sekään ei merkitse, ettetkö nyt voisi ottaa omaksesi
uutta Herraa, Jeesusta Kristusta.
Samoin jos sinulle on aiemmin tehty jokin muu toimitus
kuin Herran Jeesuksen asettama raamatullinen uskoviksi
tulleiden upotuskaste, se merkitsee sitä että sinua ei
vielä koskaan ole kastettu tällä Raamatun sanan
mukaisella yhdellä kasteella.
Ohjeena kastekysymyksessä tulee olla ainoastaan Uuden
Testamentin opetus ja käytäntö.
Ihmisten tulkinnat ja historiallinen kehitys ovat
jättäneet jälkensä kaikkeen, mutta myöhempien
vuosisatojen kehitys ei saa olla ohjaamassa myöskään
kastekäsitystämme.
Pysyäksemme Raamatullisessa kasteessa raamatullisesti,
meidän on löydettävä sen teologia ja käytännön
toteutus Raamatusta.
Muussa tapauksessa se jäisi ilman raamatullista
arvovaltaa, eikä sitä näin ollen voitaisi pitää
raamatullisena kasteena vaan epäraamatullisena
pakanarituaalina kuten lapsikastelurituaali, jonka
avulla kirkkojärjestelmät pääsääntöisesti saavat
jäsenensä ja
veronmaksajansa.
Pyhä Raamattu opettaa, että usko - evankeliumin sanan
kuulemisen kautta syntynyt usko - vaatii synnyttyään
kastetta:."Joka tuli uskoon ja kastettiin, se
pelastuu"
(Mark.16:16) ja se sulkee lapsikasteluopin
pois täysin.
"Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta joka julisti
evankeliumia... niin he ottivat kasteen", (Ap.t.
8:12).
Parannus (kreik. metanoia = mielenmuutos, kääntymys,
katumus) edeltää raamatullisen kasteen ottamista:
"Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen
Jeesuksen Kristuksen nimeen", (Ap.t.
2:38). Lapsikasteluoppi sulkeutuu automaattisesti
pois, sillä vauvat eivät tee parannusta eivätkä ota
henkilökohtaisesti pyytäen raamatullista kastetta.
Jos Jumalan Sana ilmaisee kantansa näin tarkasti ja
suoraan ja selvästi, että vain ne, jotka ovat
tarpeeksi vanhoja kuulemaan ja vastaanottamaan
Jumalan Sanan, pitäisi kastaa, niin miksi
lapsikasteluoppijärjestelmä vaatii vastasyntyneet
pienet lapset, vauvat kasteltaviksi, sillä sehän ei
ole koskaan ollut raamatullinen kaste?
Onko kysymys vain ihmisten ottamisesta
lapsikastelujärjestelmän
orjuuteen heti heidän syntymänsä jälkeen?
Sinun on ratkaistava tämä kysymys omassa sydämessäsi.
Johtopäätöksen aika tässä asiassa.
Kun sinä olit vauva, pieni lapsi,sinut kastettiin.
Kastettiinko sinut todella vai
pirskoteltiinko tai valeltiinko päällesi vain vähän
vettä?
Kaikki riippuu siitä, kumpaa näkökantaa uskot -
Jumalan Sanaa vai ihmisten traditioita?
Pidä ihmeessä mielessä Jeesuksen sanat oman aikansa
uskonnollisille johtajille:
"Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa
perinnäissääntöänne." Mark. 7:9.
Mistä sitten koko lapsikaste voi olla kotoisin, jos UT
ei sitä ollenkaan tunne?
Tähän saamme vastauksen professori R. M. Petersenin
teoksesta "Tanskan pakanuuden ajan historiasta",
sivulta 336:
"Myös pakanuuden aikana oli useitten vanhempien
kansanheimojen tapana heti syntymän jälkeen valaa
lapsi vedellä eli kuten sitä nimitettiin kastella
sitä, jolla se ikäänkuin vihittiin elämälle, otettiin
sukuunsa ja pyhitettiin paikkakunnan
suojelusjumalille. Tähän rituaaliin liittyi myös nimen
antaminen."
Islannin historian kirjoittaja, Jansson toteaa
"Islannin kulta-aika"-teoksessa sivulla 365:
"Heti syntymän jälkeen valeltiin vettä lapsen ylitse
ja sille annettiin nimi. Loitsurunoista selviää, että
vanhimpana aikana lapsen isä valoi lasta vedellä ja
antoi sille nimen."
Kun nyt tekee yhteenvedon kaikesta siitä, mitä lähinnä
teologit ja papisto koettavat ohi Raamatun sisällyttää
kasteeseen, ja lukee edellä olevat tiedemiesten
lausunnot pakanallisista toimituksista, niin ei voi
olla havaitsematta, mikä läheinen yhteys
lapsikasteella ja pakanallisilla menoilla. Niissä on
silmiinpistävä yhdenmukaisuus.
Veden pirskoitus/valelu/kasteluriitti vauvojen päälle
on pakanallinen pakanoiden pakanariitti.
Kumpi saa nyt ratkaista suhteesi kastekysymykseen,
Raamattu vai ihmismielipiteet?
Muista, että Jumalaa tulee kuulla enemmän kuin
ihmisiä!
Näin sanoo Raamattu! "Tahtonsa mukaan HÄN synnytti
meidät TOTUUDEN SANALLA!" (Jaak.1:18, vrt. Gal. 3:9,
26, Joh. 3:16, Ef. 2:8, 1 Kor. 4:15) EI SIIS
KASTEVEDELLÄ! (Joh. 1:12,13)
"MUTTA KAIKILLE, JOTKA OTTIVAT HÄNET VASTAAN,
HÄN ANTOI OIKEUDEN TULLA JUMALAN LAPSIKSI, NIILLE,
JOTKA USKOVAT HÄNEN NIMEENSÄ."
Raamatussa on monia todistajankertomusta
upotuskasteesta, kuten Jeesuksen ja etiopialaisen
hoviherran.
Erikseen ei tarvitse mainita, että kastettava
painettiin veden alle, koska kun he olivat molemmat
astuneet veteen, itse kastaa sana sisältää tuon
ilmaisun veteen upottamisesta (baptidzo=upottaa).
Seuraava on todenperäinen kertomus kasteesta, joka on
tapahtunut Roomassa v. 100 ja se on julkaistu
Time-lehdessä 5.12.1955:
"Diakoni kohotti kätensä ja Publius Decius astui
kasteovesta.
Altaassa seisoi vyötäisiään myöten vedessä Marcus
Vasca, puunmyyjä.
Hän hymyili, kun Publius kahlasi altaaseen hänen
vierelleen.
'Uskotko?' hän kysyi.
'Uskon', vastasi Publius.
'Uskon, että pelastukseni tulee Jeesukselta
Kristukselta, joka ristiinnaulittiin Pontius
Pilatuksen aikana. Hänen kanssaan olen kuollut, jotta
minulla Hänen kanssaan olisi iankaikkinen elämä.'
Sitten hän tunsi voimakkaiden käsien kannattavan
häntä, kun hän antoi itsensä kaatua taaksepäin
altaaseen, ja kuuli korvissaan Marcuksen äänen:
'Kastan sinut Herran Jeesuksen nimeen' ... kun kylmä
vesi peitti hänet."
kastetta voisi suorittaa uudelleen, mikäli sitä ei
aiemmin ole toimitettu Raamatun mukaisesti.
Paavali itse kastoi efesolaiset uudelleen, vaikka
juuri heille hän kirjoitti että on vain "yksi Herra,
yksi usko, yksi kaste" (Ef. 4:5).
Apostoli oli tarkka.
Vain se seikka, ettei efesolaisia oltu kastettu
oikeaan nimeen, vaikka he olivat uskovia ja
opetuslapsia, sai hänet uusimaan kasteen
(Ap.t. 19:1-6).
Samassa yhteydessä on kirjoitettu myös: Yksi usko. Jos
sinulla aiemmin on ollut uskomuksia, jotka poikkeavat
raamatullisesta uskosta, se ei kuitenkaan merkitse
ettetkö nyt saisi uskoa uudelleen oikein.
Siinä on kirjoitettu myös: Yksi Herra. Jos sinulla on
ollut vaikka kymmenen erilaista herraa aikaisemmin,
sekään ei merkitse, ettetkö nyt voisi ottaa omaksesi
uutta Herraa, Jeesusta Kristusta.
Samoin jos sinulle on aiemmin tehty jokin muu toimitus
kuin Herran Jeesuksen asettama raamatullinen uskoviksi
tulleiden upotuskaste, se merkitsee sitä että sinua ei
vielä koskaan ole kastettu tällä Raamatun sanan
mukaisella yhdellä kasteella.
Ohjeena kastekysymyksessä tulee olla ainoastaan Uuden
Testamentin opetus ja käytäntö.
Ihmisten tulkinnat ja historiallinen kehitys ovat
jättäneet jälkensä kaikkeen, mutta myöhempien
vuosisatojen kehitys ei saa olla ohjaamassa myöskään
kastekäsitystämme.
Pysyäksemme Raamatullisessa kasteessa raamatullisesti,
meidän on löydettävä sen teologia ja käytännön
toteutus Raamatusta.
Muussa tapauksessa se jäisi ilman raamatullista
arvovaltaa, eikä sitä näin ollen voitaisi pitää
raamatullisena kasteena vaan epäraamatullisena
pakanarituaalina kuten lapsikastelurituaali, jonka
avulla kirkkojärjestelmät pääsääntöisesti saavat
jäsenensä ja
veronmaksajansa.
Pyhä Raamattu opettaa, että usko - evankeliumin sanan
kuulemisen kautta syntynyt usko - vaatii synnyttyään
kastetta:."Joka tuli uskoon ja kastettiin, se
pelastuu"
(Mark.16:16) ja se sulkee lapsikasteluopin
pois täysin.
"Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta joka julisti
evankeliumia... niin he ottivat kasteen", (Ap.t.
8:12).
Parannus (kreik. metanoia = mielenmuutos, kääntymys,
katumus) edeltää raamatullisen kasteen ottamista:
"Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen
Jeesuksen Kristuksen nimeen", (Ap.t.
2:38). Lapsikasteluoppi sulkeutuu automaattisesti
pois, sillä vauvat eivät tee parannusta eivätkä ota
henkilökohtaisesti pyytäen raamatullista kastetta.
Jos Jumalan Sana ilmaisee kantansa näin tarkasti ja
suoraan ja selvästi, että vain ne, jotka ovat
tarpeeksi vanhoja kuulemaan ja vastaanottamaan
Jumalan Sanan, pitäisi kastaa, niin miksi
lapsikasteluoppijärjestelmä vaatii vastasyntyneet
pienet lapset, vauvat kasteltaviksi, sillä sehän ei
ole koskaan ollut raamatullinen kaste?
Onko kysymys vain ihmisten ottamisesta
lapsikastelujärjestelmän
orjuuteen heti heidän syntymänsä jälkeen?
Sinun on ratkaistava tämä kysymys omassa sydämessäsi.
Johtopäätöksen aika tässä asiassa.
Kun sinä olit vauva, pieni lapsi,sinut kastettiin.
Kastettiinko sinut todella vai
pirskoteltiinko tai valeltiinko päällesi vain vähän
vettä?
Kaikki riippuu siitä, kumpaa näkökantaa uskot -
Jumalan Sanaa vai ihmisten traditioita?
Pidä ihmeessä mielessä Jeesuksen sanat oman aikansa
uskonnollisille johtajille:
"Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa
perinnäissääntöänne." Mark. 7:9.
Mistä sitten koko lapsikaste voi olla kotoisin, jos UT
ei sitä ollenkaan tunne?
Tähän saamme vastauksen professori R. M. Petersenin
teoksesta "Tanskan pakanuuden ajan historiasta",
sivulta 336:
"Myös pakanuuden aikana oli useitten vanhempien
kansanheimojen tapana heti syntymän jälkeen valaa
lapsi vedellä eli kuten sitä nimitettiin kastella
sitä, jolla se ikäänkuin vihittiin elämälle, otettiin
sukuunsa ja pyhitettiin paikkakunnan
suojelusjumalille. Tähän rituaaliin liittyi myös nimen
antaminen."
Islannin historian kirjoittaja, Jansson toteaa
"Islannin kulta-aika"-teoksessa sivulla 365:
"Heti syntymän jälkeen valeltiin vettä lapsen ylitse
ja sille annettiin nimi. Loitsurunoista selviää, että
vanhimpana aikana lapsen isä valoi lasta vedellä ja
antoi sille nimen."
Kun nyt tekee yhteenvedon kaikesta siitä, mitä lähinnä
teologit ja papisto koettavat ohi Raamatun sisällyttää
kasteeseen, ja lukee edellä olevat tiedemiesten
lausunnot pakanallisista toimituksista, niin ei voi
olla havaitsematta, mikä läheinen yhteys
lapsikasteella ja pakanallisilla menoilla. Niissä on
silmiinpistävä yhdenmukaisuus.
Veden pirskoitus/valelu/kasteluriitti vauvojen päälle
on pakanallinen pakanoiden pakanariitti.
Kumpi saa nyt ratkaista suhteesi kastekysymykseen,
Raamattu vai ihmismielipiteet?
Muista, että Jumalaa tulee kuulla enemmän kuin
ihmisiä!
Näin sanoo Raamattu! "Tahtonsa mukaan HÄN synnytti
meidät TOTUUDEN SANALLA!" (Jaak.1:18, vrt. Gal. 3:9,
26, Joh. 3:16, Ef. 2:8, 1 Kor. 4:15) EI SIIS
KASTEVEDELLÄ! (Joh. 1:12,13)
"MUTTA KAIKILLE, JOTKA OTTIVAT HÄNET VASTAAN,
HÄN ANTOI OIKEUDEN TULLA JUMALAN LAPSIKSI, NIILLE,
JOTKA USKOVAT HÄNEN NIMEENSÄ."
Raamatussa on monia todistajankertomusta
upotuskasteesta, kuten Jeesuksen ja etiopialaisen
hoviherran.
Erikseen ei tarvitse mainita, että kastettava
painettiin veden alle, koska kun he olivat molemmat
astuneet veteen, itse kastaa sana sisältää tuon
ilmaisun veteen upottamisesta (baptidzo=upottaa).
Seuraava on todenperäinen kertomus kasteesta, joka on
tapahtunut Roomassa v. 100 ja se on julkaistu
Time-lehdessä 5.12.1955:
"Diakoni kohotti kätensä ja Publius Decius astui
kasteovesta.
Altaassa seisoi vyötäisiään myöten vedessä Marcus
Vasca, puunmyyjä.
Hän hymyili, kun Publius kahlasi altaaseen hänen
vierelleen.
'Uskotko?' hän kysyi.
'Uskon', vastasi Publius.
'Uskon, että pelastukseni tulee Jeesukselta
Kristukselta, joka ristiinnaulittiin Pontius
Pilatuksen aikana. Hänen kanssaan olen kuollut, jotta
minulla Hänen kanssaan olisi iankaikkinen elämä.'
Sitten hän tunsi voimakkaiden käsien kannattavan
häntä, kun hän antoi itsensä kaatua taaksepäin
altaaseen, ja kuuli korvissaan Marcuksen äänen:
'Kastan sinut Herran Jeesuksen nimeen' ... kun kylmä
vesi peitti hänet."
Vastaukset 2
Vanhimmat
kristillisellä kasteella kastettuja...Efesolaiset olivat kastetut Johanneksen kasteella, joka ei ollut Jeesuksen asettama kristillinen kaste, jonka
Herra itse asetti vasta ylösnousemuksen jälkeen...samoja kliseitä lentelee kuin 1970-luvullakin...uusi polvi helluntailee!!
Tiedän ihmisiä, jotka on kastettu kolmekin kertaa, kun mikään kaste ei oikein tunnu olevan se oikea. Aina tulee joku ns. viisas ja väittää, että tämä kaste se vasta oikea on. Eihän kaste pelasta, vaan usko. Miksi siis koko ajan jauhetaan tätä kastetta, kun pitäisi puhua uskosta. Paholaisesta koko turha jauhaminen, sanon minä ja moni muukin.