Muutto ulkomaille?

Toisen maan kansalaisuuden saaminen ei ole itsestäänselvyys. Joka valtiolla on omat vaatimuksensa, prosessi on yleensä pitkä.

Ehkä selvittelet itse sen maan vaatimukset, jonka kansalaisuuden haluat. Jos tämä ei onnistu, et taida sitä kansalaisuuttakaan saada.

Canadaan voi menna puoleksi vuodeksi. toivo, etta loydat tyon tuona aikana tai voithan opiskella myos. laitat vaan kirjat sitten Canadaan. mut ennemmin suosittelisin Australiaa / uutta seelantia. kun oot kerta nuori. Australiassa voi olla 20 - 28 ika vuoden aikana 2 vuotta toissa

toinen keino on, etta menet tuon maan kansalaisen kanssa naimisiin ja hommaat aika nopeasti lapsen. mutta ole varma, etta on hyva seuralainen tai ettei huijaa

Ensin anotaan ja myönnetään vain oleskelu- ja /tai työlupa, jota pitää monta kertaa uusia määräajoin. Vasta vuosia myöhemmin saadaan kansalaisuus. Tämä pätee joka maahan. Vaikka menisi naimisiin toisen maan kansalaisen kanssa.

Kannattaa siis hakea työtä ko. maasta ja se lupa työskennellä ja oleskella maassa. Ja asuntoa, josta käsin käy töissä. Kukaan ei edes harkitsee päästää maahan ihmisiä, jotka haluavat sinne lorvimaan tukien varassa tai asunnottomana.

Myös pidempi loma tai jokin vapaaehtoistyö tai au pair-työ voi olla hyvä ensiaskel, jotta näkee, jaksaisiko sitä ihan oikeita töitä ja oikeaa asumista kyseisessä maassa.

Netistä löytää ulkomaille muuttokertomuksia.

Maiden lähetystöistä saa tietoa ja maiden omilta matkustus- ym. sivuilta myös. Esim. jos haluat Torontoon, käy Toronton kaupungin omilla sivuilla.

Ja kieli tietysti kannattaa ottaa haltuun. Sekä selvittää maassa jo asuvat suomalaiset ja suomalaiset lähetystöt yms.

Verojakin on maksettava Suomeen yleensä n. 3 vuotta toiseen maahan muuton jälkeen vielä, joten erilaisilla virallisilla sivuilla, kuten verotoimiston, Kelan ja maahanmuuttoviraston sivustoilla kannattaa vierailla lukemassa tietoja.

Lisäksi tarvitaan englanninkielelle käännettyjä syntymä- ja koulu- ym. todistuksia, joihin vaaditaan Apostille-leimat, jos et mene suomalaiselle työnantajlle, kuten komennusfirmoihin, töihin. Käännös- ja todistusasiatkin siis kannattaa selvittää.

Sitten, jos muutto etenee jo lähtöön asti, pitää vielä selvittää, vietkö myös tavarasi mukanasi ja mitä ylipäänsä saa viedä maahan, ja järjestää kuljetukset.

Ja sen sellaista.

Helpommalla pääset maailmaa näkemään ja kokemaan, kun pysyt Suomen kansalaisena ja suomalaisen sosiaaliturvan piirissä ja haet sellaisen suomalaisen työnantajan alaiseksi, joka palkkaa haluamaasi maahan töihin.

Halut ulkomaille muuttoon ja toisen maan kansalaiseksi alkaa aika monelta karista jo siinä vaiheessa, kun lukee edellä olevaa listaa siitä, mitä kaikkea pitää vähintäänkin tehdä sen asian eteen.

Olen itse halunnut ja suunnitellut jo vuosia lähtöä ja muuttoa ulkomaille, suurimman osan omaisuudestakin jo luovuttanut muille - mutta vuosienkin valmistautumisen jälkeen ajatus muuton toteuttamisesta ihan loppuun saakkaa jännittää rutosti, koska lähtö on sekä henkisesti että fyysisesti vaativaa. Varsinkin nuo asioitten selvittämiset ja etukäteisjärjestelyt, mitä tarvitaan, että maahan asti edes pääsee, tuntuu aika työläältä. Ja sitten kun joskus on siellä asti, alkaa toinen sopeutumisprosessi maan oloihin. Se prosessi saattaa monet myös maitojunalla takaisin kotiin, koska ikävä ja stressi ja kulttuurierot käyvät useimmilla sietämättömiksi.

Sisko muutti nuorena ulkomaille. Luopui ammatistaan ja antoi ja myi koko omaisuutensa pois. Samanlaisen tarinan olen kuullut monen muun lähteneen suusta.

On siis oltava valmis isoihin muutoksiin ja luopumisiin. Ulkomaille ei yleensä sellaiset lähdekään asumaan, joille joka lempikahvikupin hyvästely tuottaa ongelmia.

Jos haluaa aikuisten oikeasti ulkomaille asumaan, kannattaa vain mennä ja jäädä sinne. Kyllä ne säädökset ja paperiasiat siellä sitten myöhemmin hoituvat. Pahinta mitä voi itselleen tehdä on miettiä liikaa ja selvitellä ja kysellä liikaa ja lopulta jättää menemättä kun tuli mietittyä ja selviteltyä liian monta vuotta. Itse lähdin USA:han 17-vuotiaana, menin turistina ja jäin sinne. Paikan päällä kaikki asiat selvisi kyllä. Empiminen on onnellisuuden pahin este.

Ei joka maahan noin vaan marssita ja vaadita asuntoa, rahaa ja kansalaisuutta...Suomeen voi tulla kuka vaan vaatimaan kaikkea ja vieläpä saakin kaiken.

Ja muista että Suomalainen sosiaaliturva ulottuu myös ulkomaille:

https://www.kela.fi/suomesta-ulkomaille-sosiaaliturvasopimukset

Aloita pohjoismaista. Silloin muutto kaikessa yksinkertaisuudessaan on, että saatuasi asunnon, muutat ja alat asumaan. Mitään lupaa et tarvitse, kuulut automaattisesti jommankumman (lähtö - tai tulomaan) sotuun, päällekkäisverotus on automaattisesti mahdottomuus ja pohjoismaassa sinulla äänioikeutta lukuunottamatta on täydet "kansalaisoikeudet".
Mutta ensinhän pitää tietysti ratkaista se toimeentulo, eli työ. Siinä taitaa helpoin tie olla tämä Norja, jossa itsekin olen. Pakkoruotsin pohjalla et täällä pärjää, mutta juutuupin "karense" auki ja sanakirja, niin alkaa aueta. Siitä Suomalaisesta työnantajasta ulkomailla (ainakin täällä) varoitan. Jotain häviät tai tulet nuorena jotenkin huijatuksi heidän töissään. Eli paikallisen työnantajan töihin.
"Maailman Kela" luukku on täällä viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana suljettu (Norja ei ole EU:n kaatopaikka), mutta töihinrekrytointi etenkin Ruotsista on vastaavasti kiihtynyt. Ja kieliongelmasta huolimatta me finskitkin olemme tervetulleita. Siksi tervetulleita, ettemme ole opiskelleet, mikä on KELA Norjaksi, vaan osanneet tänne tullessamme vähintään kaksi tärkeätä sanaa. TYÖ = ARBEID ja VEROKORTTI = SKATTEKORT.
Maineesi on tänne tullut jo ennen siittämistäsi. Tule sen perässä!
Hilsen fra Ålesund!