Verorahoja menee skitsofrenian hoitoon

ongelma 1. on valtio joka maksaa ihmisten maksan, haiman ja munuaisten myrkyttämisen.
Ongelma 2. Tohtorit opetetaan vainoharhaiseksi kuin Vatikaanin papit näkemään noitia kaikkialla, (jotka kasveilla lääkitsi perhettään) tohtorit näkee mielisairauksia kaikkialla koska vain leimaamalla lääketehdas chemist saa rahaa,
Ongelma 3. Leimatuilla ei ole niitä tauteja psyche, mieli, sielussaan olemassakaan joita tohtorit kuvittelevat ja manipuloivat tai pakottavat uskomaan ihmiset että heidän näkymättömässä sisimmässään on skitso tai muu tauti.

Ongelma 4. Ne jotka ei ole aivopesräviä, eivätkä ole yhteistyöhaluisia psykiatrian kanssa (sehän teke hypnoosia, suggestiota jne. Eli puhdasta noituutta mun silmissä) valtion sinitakit tulee ja vie kuin kulakin uudelleen kasvatus leirille, josta yksilöille jää lopunikäinnen pelko koko vainoharhaista inkivisitio yhteiskuntaamme kohtaan.
Sillä psykiatrit kiristävät rahaa vapaudella, eli ulos et lähde vankilaa pahemmasta kidudutus paikasta, ellet tuota rahaa syömällä pilleriä XXXX

Tämä on uusi ihmiskaupan muto. Jossa kansa on metsästettävä kuin Afrikan orjaa, meillä sairaaloista kohon kipu potilaita barbaari yhteiskuntamme (julkinen tätä yksinomaan tekee) sallii yli-viisaiden tohtoreiden tehdä kehon kivuista mistä vaan skitso tai muita diaknooseja, vaikka potilas on aivokalvon tulehdus päänsäryssä ja virus tekee tuhat oiretta, jotka merkataan mielisairaudeksi.

Nämä tehdään tahallaan, kun puoskaroinnin jälkeen menet yksityiselle ja tuot oikean diaknoosit aivokalvon tulehduksestasi, julkinen ei korjaa, vaan yhä pakottaa sua psykiatrille, eli näet että he teki hullun paprut tahallaan,

Eli on saatava kauppatavaraa hermomyrkky tehtaille, koska valtio maksaa pillerit.
Jos huijarit valehtelee että maksaa, munuaisia ja haimaa myrkyttämällä näkymätön sisin paranee taudeista joita yksilöllä ei ole koskaan ollutkaan.
Leimoja ei tehtäisi kuin niille noin 0,1 % populaatiosta, joilla oikeasti on harhoja,
Ja heitäkään ei myrkytettäisi, koska 1000 pahoinvointi oiretta tuottavat pillerit ei paranna heidänkään harhojaan.
Vaikka kauppamiehet ilman labraa valehtelee ihmisille "teillä on kemiallinen epätasapaino". Tai psyche, näkymätön sisimmän taudit ovat gneettiä, ilman että kenenkään näkymättömästä sisimmästä on geeni biobsiaa tehty!!! Kaikki nämä ovat valheita joita isot opukset valehtelee, ja niitä tekee lääketehtaiden %%% saavat professorit,
Tämä on ihmiskauppaa jossa 40% populaatiosta on myyty valheilla käyttämään kaikenlaisia mieltä ja kehoa tuhoavia pillereitä ja sitä ennen heidät leimataan, koska ilman leimaa valtio ei maksa.
Psykiatria on vain ja ainoastaan teoria, nilman pienintä fakta näyttöä että kenelläkään on ylipäätään olemassa mitään sellaista psycheä jota suuret professorit markkinoi tieteenä,
Kaikki se on huijausta.

Tämä huijaus business: - psykiatrien palkat ja - maksaa, - munuaisia ja haimaa myrkyttävät ja 1000 pahoinvointia tuovat pillerit maksaa 11 biljoonaa per vuosi, eli 5,3 % bruttokansan tuotteesta, ainoa hyödyn saaja apteekkarit ja lääketehdasta omistavat media ja tohtorit

Professorien valheet tulee johtamaan kansan murhaan kuin 1940,
Kun pään muodon mitoista mielisairaan papereita kirjoitettiin 20 miljoonalle mieleltään terveimmälle Euroopassa (darvinin eugenismi evoluutio oppien mukaan piti leimata skitsofreenikosksi ne jotka oli kehitys kelvottomia evoluution kannalta)

Virkamiehet katsoi tilastoja ja alkoivat salaa kaasuttaa mielisairaaksi merkatut.
Nyt mielisairaaksi merkattuja on liki yhtä paljon kuin 1940 kalloharpilla kallon muodosta mitattuna Euroopassa ja Nyt virkamiehet taas katsoo tilastoja, mielisairaita on liikaa, he vie 5,4% budjetista ja alkaa tilastojen siivoaminen ja salainen mielisairaaksi merkattujen injektointi hautaan.

Kenelläkään ei käy mielessä että ei ole mitään skitsofreinoita ja 300 muuta tautia ihmisten näkymättömissä sisimmissä. Joka tarvitsee biojoonien edestä pillereitä.
Psykiatrit on itse huijattuja, uskovat isoja valhe opuksia, joissa ei ole pienintä fakta näyttöä sellaisen psychen olemassa olosta, jota he lääketehtaiden palkka proffesorien isosta kirjoista opettelevat, kuten maapallo ei ollut pannukakku, vaikka heillä oli isot "tiede"kirjat.

Ihmisen näkymätön sisin on ylosnouseva ikuinen sielu, jonne kirjautuu kaikki meidän tekomme, ja kaikki mikä tapahtuu maailmassa tapahtuu ensin henkivalloissa.
Esim, vihtahousu saattaa tuoda lamaannuksen, epätoivon, masennus hengen ja valehdella "et sinä tästä selviä, tee vain itsemurha" hän on se käärme, joka tuhoutuu kaikkivaltiaan veressä.
Ei ole mitään sellaista psychea jota tohtorit markkinoi ja valtio maksaa.
Valtio on yhtä syyllinen maksaessaan moisen ihmiskaupan kuin 1800 luvulla valtio maksoi orjakauppalaivat, joilla orjia kuljetettiin laillisesti myytiin kuten nyt,
Mutta orjat pitää nyt kuten silloinkin merkata ala arvoiseksi "hulluksi" kunnes ihminen myydään lääketehtaan pillereille ikuiseksi orjaksi.
Psykiatria on kiellettävä huijauksena.

Moni skitrofeniaa sairastava on työelämässä.
Aloittajalla ei ole tietoa mielenterveysongelmista kärsivistä.
Nykyään mielenterveys ongelmia jossain vaiheessa elämää on lähes kaikilla.
Miten aloittajalla?

94 avustajaa on Marinilla mun tiedon mukaan.

Osasto hoito maksaa n 400 € vrk valtiolle oma vastuu 20 € ja pakolla injektoidusta piikistä valtio maksaa 300-1000 € eli jos yksilö 3 kk orjuus aikana saa 15 piikkiä, pelkäatåän piikit maksaa 7000 €.
Eli pakkohoito on erityisen tuottaa lääketehtaille, pillereitä joka orja syö tuhannella eurolla kuussa ja piikitetty tuottaa eniten,
Ja valtio maksaa sairaalan rakennuksen korjaukset, kiknteistöhoidon, siivoojat, sähköt.
SOS. Työntekijät, hoitajat ja psykiatrille kirurgin palkan ja pillerit,
Eli sosialistinen yhteiskunta rakenne on lopetettava,
Vakuutus terveys ei tee tallaista brutaalia ihmiskauppaa.
Vakuutus terveys ei leimaa kehon kivusta, vaan tutkii.
Vakuutus terveys ei myöskään vie pakkohoitoon rahan takia,
Koska siltä katoisi kaikki asiakkaat jos se toimisi kuin meidän systeemi.

Vakuutus terveys maissa on pakkohoitoja alle 50 per /10 000 asukasta.
Meillä 360/per 10 000 asukasta.

Eli 9 kertaa enemmän pakkohoitoja kuin vakuutus terveydessä.
Koska pakkohoito on erityisen tuottavaa lääketehtaille.
Maatamme ei valvo kukaan, ja jokainen virkatohtori pidätytää kenenkään estämättä kenet tahtoo rangaisruskena pakkohoitoon, pidätys keskuksena aina kaikissa tapauksissa julkisterveys.
yksityinen jossa omistaja vastaa toiminnasta, ei alistu tallaiseen barbarismiin.
Mikäli emme siirry vakuutus terveyteen maamme myrkyttää koko kansan,
Ja myrkyt vie työ ja sodassa palvelu tehon,
Eli sosialismi tuhoaa Suomen kansan myrkyillään ja myrkyt suomen itsenäisyyden, pillereillä tuhottu kansa ei pysty liikuntaan, jota sota vaatii. .

Vakuutus terveyttä valvoo kilpailu (julkista ei edes kilpailu)
Jos vakuutus terveys alkaisi pidättää kehon kipu potilaita pakkohoitoon, kuten julkinen barbaari tekee, vakuutus eli kilpailu terveydelta katoaisi kaikki asiakkaat.

KILPAILU ON AINOA JOKA VALVOO YHTEISKUNTAA.
VALVOVAT VRKAMIEHET VALVOO VAIN OMAN TILINAUHANSA, MUUN AJAN HE OVAT "KOKOUKSISSA" ELI MUKAVILLA RUPATTELU HETKILLÄ KANELIPULLAN ÄÄRESSÄ, MUTTA YKSIKÄÄN HEISTÄ EI VALVO KUINKA SOSIALISTI MAAMME PIDÄTTÄÄ SYYTTÖMIÄ MIELELTÄÄN TERVEIMMÄT (Kriitikot) JA KÄY ORJAKAUPPAA MIELELTÄÄN TERVEIMMILLÅ YKSILÖILLÄ PIKKU AIVOKALVON TULEHDUKSISTA TEHDÄÄN HULLUN PAPRUJA JA VANGITAAN (OMA KOKEMUS) TRAUMATISOIVAAN VANKILAA PAHEMPAAN PAIKKAAN JOSSA HÄN TAPAA ELÄMÄNSÄ PIRULLISIMMAT Puoskari PSYKIATRIN JA TÄÄ BARBAARI, PARATIISINA MARKKINOITU JULKISTEEVEYS MAAMME ON TRAUMOJEN TEKOON ERIKOITUNUT JA PAHOIN VOINNIN SUPER TUOTTO KESKUS.

Sosialismissa kukaan ei uskalla sanoa suoraan että he suomalaiset ostavat vakuutuksia siksi perheelleen, ettei heidän tarvitse mennä pelättävälle pahalle julkiselle.

Anonyymi kirjoitti:

Osasto hoito maksaa n 400 € vrk valtiolle oma vastuu 20 € ja pakolla injektoidusta piikistä valtio maksaa 300-1000 € eli jos yksilö 3 kk orjuus aikana saa 15 piikkiä, pelkäatåän piikit maksaa 7000 €.
Eli pakkohoito on erityisen tuottaa lääketehtaille, pillereitä joka orja syö tuhannella eurolla kuussa ja piikitetty tuottaa eniten,
Ja valtio maksaa sairaalan rakennuksen korjaukset, kiknteistöhoidon, siivoojat, sähköt.
SOS. Työntekijät, hoitajat ja psykiatrille kirurgin palkan ja pillerit,
Eli sosialistinen yhteiskunta rakenne on lopetettava,
Vakuutus terveys ei tee tallaista brutaalia ihmiskauppaa.
Vakuutus terveys ei leimaa kehon kivusta, vaan tutkii.
Vakuutus terveys ei myöskään vie pakkohoitoon rahan takia,
Koska siltä katoisi kaikki asiakkaat jos se toimisi kuin meidän systeemi.

Vakuutus terveys maissa on pakkohoitoja alle 50 per /10 000 asukasta.
Meillä 360/per 10 000 asukasta.

Eli 9 kertaa enemmän pakkohoitoja kuin vakuutus terveydessä.
Koska pakkohoito on erityisen tuottavaa lääketehtaille.
Maatamme ei valvo kukaan, ja jokainen virkatohtori pidätytää kenenkään estämättä kenet tahtoo rangaisruskena pakkohoitoon, pidätys keskuksena aina kaikissa tapauksissa julkisterveys.
yksityinen jossa omistaja vastaa toiminnasta, ei alistu tallaiseen barbarismiin.
Mikäli emme siirry vakuutus terveyteen maamme myrkyttää koko kansan,
Ja myrkyt vie työ ja sodassa palvelu tehon,
Eli sosialismi tuhoaa Suomen kansan myrkyillään ja myrkyt suomen itsenäisyyden, pillereillä tuhottu kansa ei pysty liikuntaan, jota sota vaatii. .

Vakuutus terveyttä valvoo kilpailu (julkista ei edes kilpailu)
Jos vakuutus terveys alkaisi pidättää kehon kipu potilaita pakkohoitoon, kuten julkinen barbaari tekee, vakuutus eli kilpailu terveydelta katoaisi kaikki asiakkaat.

KILPAILU ON AINOA JOKA VALVOO YHTEISKUNTAA.
VALVOVAT VRKAMIEHET VALVOO VAIN OMAN TILINAUHANSA, MUUN AJAN HE OVAT "KOKOUKSISSA" ELI MUKAVILLA RUPATTELU HETKILLÄ KANELIPULLAN ÄÄRESSÄ, MUTTA YKSIKÄÄN HEISTÄ EI VALVO KUINKA SOSIALISTI MAAMME PIDÄTTÄÄ SYYTTÖMIÄ MIELELTÄÄN TERVEIMMÄT (Kriitikot) JA KÄY ORJAKAUPPAA MIELELTÄÄN TERVEIMMILLÅ YKSILÖILLÄ PIKKU AIVOKALVON TULEHDUKSISTA TEHDÄÄN HULLUN PAPRUJA JA VANGITAAN (OMA KOKEMUS) TRAUMATISOIVAAN VANKILAA PAHEMPAAN PAIKKAAN JOSSA HÄN TAPAA ELÄMÄNSÄ PIRULLISIMMAT Puoskari PSYKIATRIN JA TÄÄ BARBAARI, PARATIISINA MARKKINOITU JULKISTEEVEYS MAAMME ON TRAUMOJEN TEKOON ERIKOITUNUT JA PAHOIN VOINNIN SUPER TUOTTO KESKUS.

Sosialismissa kukaan ei uskalla sanoa suoraan että he suomalaiset ostavat vakuutuksia siksi perheelleen, ettei heidän tarvitse mennä pelättävälle pahalle julkiselle.

Lue lisää

Niin sanottu WIN WIN tilanne, maksaa vähemmän, eikä pelkoa pakkohoidosta. XD

Onneksi ylipaino on vain riskitekijä siinä kuin moni muukin asia. Muutenhan meillä olisi puolet suomalaisista sokeritautisia! Suurin osa II-tyypin diabetestä sairastavista ei onnistu pudottamaan painoaan - sen paremmin kuin muutkaan suomalaiset. Ja onhan noita hoikkiakin sokeritautisia.

Niin ja kyllä niitä veroeuroja sinunkin elämisesi täällä maksaa, vaikka kuinka töissä kävisit. Kulutat yhteisiä julkisia palveluja siinä missä muutkin.

Mun tarvii vaatia hoitoa,psykiatrista lääkäriä jne. sitä mieltä olen kyllä,miten mulla on vaan lääkitys ,jota ketään ei kiinnosta tarkistaa ikinä

"Minulla mukamas "erittäin vaikea hoitoresistentti skitsofrenia""
Älä anna lääkärien aivopestä itseäsi. Ei sinulla mitään tuollaista muka-sairautta ole, vaan todennäköisesti olet vaan elänyt erittäin vaikean elämän, kovissa olosuhteissa, ja se näkyy siinä millaisia ongelmia sinulla on. Inhimillistä. Lääkärit osaavat harvoin auttaa kun elämä satuttaa...

Saan ilmeisesti itse tämän diagnoosin 18 vuoden sairastamisen jälkeen. Asia ei ole vielä varmistunut, sillä en ole päässyt psykologisiin testeihin. Tästä diagnoosista ei tosin ole kuin haittaa. Aiemmin en saanut hoitoa, koska olin liian terve, nyt olen liian sairas hoitoon. Kun ensimmäinen psykoottinen episodi alkoi, niin samaan aikaan peruttiin hoito, jota olin odottanut vuosia. En ole vieläkään päässyt takaisin jonoon, vaikka psykoosi oli ja meni. Sain myös taas kerran keskusteluapua psykologilta, joka tekee psykologisia testejä, jotka diagnoosin asettamiseksi tarvitaan. Diagnoosi on välttämätön tarvitsemani hoidon kannalta. Psykologi ei kuitenkaan voi tehdä testejä, vaikka minulle on hänen kanssaan aikoja, sillä ajat eivät ole sitä varten. Psykologi haluaa kartoittaa tilannetta, keskustella lapsuudesta, antaa mindfullness-harjoituksia, ehdottaa nettiterapiaa. , vaikka kerroin, että terapiaa en enää halua. Hän tokaisi, miten terapia on minua varten, ja voimme puhua mistä tahansa haluan. Hän on myös antanut mindfullness-ohjeita, jotka aiheuttavat minulle haittaa, harjoitukset provosoivat ahdistusta joka saa aikaan psykoottista oireilua. Vaikka ajat on tarkoitettu minun auttamiseksi, siellä keskustellaan ainoastaan siitä, josta hän haluaa ja minulla on jopa todistustaakka asioiden suhteen, jotka minulle tapahtui, Tämäkin hoito siis provosoi ahdistusta, joka aiheuttaa psykoottisia oireita, koska minua ei hoidossa kuunnella lainkaan. Testaukset eivät ole hänen ajoillaan mahdollisia, niissä ei myöskään voi puhua aiemmista traumaattisista kokemuksista hoidossa, eikä mistään muustakaan oleellisesta. Kun koitin puhua asioista, jotka ovat oikeasti minua ahdistaneet kuten rahatilanne (tai ylipäänsä minkään tuen puute) ja aiemmin sairaalassa tapahtuneet traumaattiset tapahtumat, niin psykologi alkoi tivaamaan että olenko varma, että niin tapahtui. Eli hoidossa, joka piti olla minua varten, päätettiin mistä minä saan puhua ja jos puhuin asioista, jotka eivät sopineet hänen käsitykseensä maailmasta ohitettiin täysin. Sama ihminen kehotti myös syömään koko ajan isompia määriä lääkettä ja lopulta olin niin sekaisin etten muistanut miten jalkoja liikutetaan. Ei ahdistanut, mutta ei tainnut mikään muukaan aivoissa toimia. Kirjoittelin psykoottisen ahdistuksen aikana nettiin erikoisia asioita. Kerroin psykologille, että voisin mennä keskustelemaaan erään henkilön kanssa, jolle olin näitä hulluja juttuja selittänyt, sillä ajattelin, että hän saattaa olla minusta huolissaan, psykologi tokaisi, ettei kannata. Että tuskin hänen motiivinsa ja sanansa tulee milloinkaan tyydyttämään minua. Voin selvitellä asiaa, kun psykoosiriski on ohi, kahden tai kolmen vuoden kuluttua. Minäpä sitten odottelen kotona pari kolme vuotta lisää.

Anonyymi kirjoitti:

Saan ilmeisesti itse tämän diagnoosin 18 vuoden sairastamisen jälkeen. Asia ei ole vielä varmistunut, sillä en ole päässyt psykologisiin testeihin. Tästä diagnoosista ei tosin ole kuin haittaa. Aiemmin en saanut hoitoa, koska olin liian terve, nyt olen liian sairas hoitoon. Kun ensimmäinen psykoottinen episodi alkoi, niin samaan aikaan peruttiin hoito, jota olin odottanut vuosia. En ole vieläkään päässyt takaisin jonoon, vaikka psykoosi oli ja meni. Sain myös taas kerran keskusteluapua psykologilta, joka tekee psykologisia testejä, jotka diagnoosin asettamiseksi tarvitaan. Diagnoosi on välttämätön tarvitsemani hoidon kannalta. Psykologi ei kuitenkaan voi tehdä testejä, vaikka minulle on hänen kanssaan aikoja, sillä ajat eivät ole sitä varten. Psykologi haluaa kartoittaa tilannetta, keskustella lapsuudesta, antaa mindfullness-harjoituksia, ehdottaa nettiterapiaa. , vaikka kerroin, että terapiaa en enää halua. Hän tokaisi, miten terapia on minua varten, ja voimme puhua mistä tahansa haluan. Hän on myös antanut mindfullness-ohjeita, jotka aiheuttavat minulle haittaa, harjoitukset provosoivat ahdistusta joka saa aikaan psykoottista oireilua. Vaikka ajat on tarkoitettu minun auttamiseksi, siellä keskustellaan ainoastaan siitä, josta hän haluaa ja minulla on jopa todistustaakka asioiden suhteen, jotka minulle tapahtui, Tämäkin hoito siis provosoi ahdistusta, joka aiheuttaa psykoottisia oireita, koska minua ei hoidossa kuunnella lainkaan. Testaukset eivät ole hänen ajoillaan mahdollisia, niissä ei myöskään voi puhua aiemmista traumaattisista kokemuksista hoidossa, eikä mistään muustakaan oleellisesta. Kun koitin puhua asioista, jotka ovat oikeasti minua ahdistaneet kuten rahatilanne (tai ylipäänsä minkään tuen puute) ja aiemmin sairaalassa tapahtuneet traumaattiset tapahtumat, niin psykologi alkoi tivaamaan että olenko varma, että niin tapahtui. Eli hoidossa, joka piti olla minua varten, päätettiin mistä minä saan puhua ja jos puhuin asioista, jotka eivät sopineet hänen käsitykseensä maailmasta ohitettiin täysin. Sama ihminen kehotti myös syömään koko ajan isompia määriä lääkettä ja lopulta olin niin sekaisin etten muistanut miten jalkoja liikutetaan. Ei ahdistanut, mutta ei tainnut mikään muukaan aivoissa toimia. Kirjoittelin psykoottisen ahdistuksen aikana nettiin erikoisia asioita. Kerroin psykologille, että voisin mennä keskustelemaaan erään henkilön kanssa, jolle olin näitä hulluja juttuja selittänyt, sillä ajattelin, että hän saattaa olla minusta huolissaan, psykologi tokaisi, ettei kannata. Että tuskin hänen motiivinsa ja sanansa tulee milloinkaan tyydyttämään minua. Voin selvitellä asiaa, kun psykoosiriski on ohi, kahden tai kolmen vuoden kuluttua. Minäpä sitten odottelen kotona pari kolme vuotta lisää.

Lue lisää

Voiko psykologian ja psykologien koulutus olla oikeasti näin surkeaa kuin mitä se on nykyisin. Ketään ei kiinnosta, mitä asiakas sanoo, vaan puhutaan suoraan asiakkaan ohi. Jos psykologi ei ole osana hoitotiimiä, niin lääkkeet kehotetaan lopettamaan ja jos psykologi on osana tiimiä, niin lääkettä kehotetaan syömään lisää, kunnnes potilas on aivan toimintakyvytön. V*ttu olen turhautunut tähän pompotteluun ja siihen että aina psykologi tietää asiakkaan asiat paremmin kuin itse asiakas. Ja tämäkin koko keskustelupalsta on täynnä lääkevastaisia henkilöitä, kuten myös suurin osa yhteiskunnasta. Eli lisää vaan terapiaa ihmisille, pilataan toki muidenkin elämä turhalla p*skanjauhannalla ja ongelmien vähättelyllä ja olemattomien asioiden loputtomalla käsittelyllä. Voisivat puhua ääneen siitäkin asiasta, että terapia pilaa ihmisen elämän, eivätkä psykologit huomaa edes psykoottisuutta asiakkaassa, vaikka asiakas kävisi siellä vuosia. Eivätkä halua asiasta kuulla, vaikka asiakas yrittää siitä kertoa, koska tietävät paremmin, mistä asiakkaan ongelmat kumpuaa: ongelmallisesta äitisuhteesta tai sairastumisen aiheuttamasta stigmatisaatiosta. Halutaan keskustella jostain lapsuusasioista, joilla ei ole mitään merkitystä tämän päivän kannalta, annetaan psykoottiselle ihmiselle mindfullness-harjoitteita ja provosoidaan heille psykoosi, jota ei sitten kuitenkaan huomata, kun potilas tulee vastaanotolle. Aiheutetaan perheenjäsenten välille uskomatonta riitaa, koska aina kaikki johtuu ongelmista äitisuhteessa. Miten tällaista koulutusta voi olla ja eikö kukaan valvo sitä, että sopiiko esimerkiksi kognitiivinen tai psykodynaaminen terapia lainkaan tietynlaisten vaikeiden mielenterveysongelmien ratkomiseen vai pitäisikö niitä käyttää mieluummin vaikka pienen mielipahan hoidossa. Yhteiskunnan etu ei voi olla se, että vakavasti masentuneilta revitään koko ihminen auki ja aletaan purkamaan koko elämän aikana käyneitä tapahtumia yksi kerrallaan. Jos et aiemmin ollut masentunut, niin aivan varmasti olet sen jälkeen. Kelakin mielellään maksaa vuosi kerrallaan lisää terapiaa, kunnen kolmen vuoden jälkeen hokkus pokkus, asiakas paranee kuin itsellään. Ja jos ei parane, niin asiakas odottaa kotonaan viisi vuotta, kunnes saa lisää hoitoa ja Kelan terapiaa. Kelan mielestä hoito kuuluu tämän jälkeen sairaanhoitopiirille, sairaanhoitopiiri ei myönnä terapiaa enää Kelan terapian jälkeen. He ovat tehneet sellaisen päätöksen. Eli jokaisella on subjektiivinen oikeus 3 vuoden terapiaan, mutta sen jälkeen ihmisten oikeudet katoaa. Ei ole oikeutta mihinkään. Kun kukaan ei hoida, niin sitten ihmiset makaa kotona vuosia. Samaan aikaan mietitään, että kylläpä mielenterveyshoito käy kalliiksi ja eläkkeiden määrä kasvaa. No toki käy yhteiskunnalle kalliiksi, kun sulla on terapiajaksojen välissä viiden vuoden tauko, kun et saa minkäänlaista hoitoa ja joudut makaamaan kotona pystymättä tekemään mitään. Ja kun olet puoli vuotta maannut kotona, palataan takaisin siihen pisteeseen, missä olit ennen hoitoa. Eli kaikki edistys on ollut turhaa. Toivoisin, että ihmiset, jotka asioista päättää, sallivat Suomessa eutanasian, koska tämä ihmisten löysässä hirressä säilyttäminen on sietämätöntä. Tulisi ainakin yhteiskunnalle säästöjä, ettei tarvitsisi turhaan skitsofreniapotilaille maksaa tukia.

Anonyymi kirjoitti:

Saan ilmeisesti itse tämän diagnoosin 18 vuoden sairastamisen jälkeen. Asia ei ole vielä varmistunut, sillä en ole päässyt psykologisiin testeihin. Tästä diagnoosista ei tosin ole kuin haittaa. Aiemmin en saanut hoitoa, koska olin liian terve, nyt olen liian sairas hoitoon. Kun ensimmäinen psykoottinen episodi alkoi, niin samaan aikaan peruttiin hoito, jota olin odottanut vuosia. En ole vieläkään päässyt takaisin jonoon, vaikka psykoosi oli ja meni. Sain myös taas kerran keskusteluapua psykologilta, joka tekee psykologisia testejä, jotka diagnoosin asettamiseksi tarvitaan. Diagnoosi on välttämätön tarvitsemani hoidon kannalta. Psykologi ei kuitenkaan voi tehdä testejä, vaikka minulle on hänen kanssaan aikoja, sillä ajat eivät ole sitä varten. Psykologi haluaa kartoittaa tilannetta, keskustella lapsuudesta, antaa mindfullness-harjoituksia, ehdottaa nettiterapiaa. , vaikka kerroin, että terapiaa en enää halua. Hän tokaisi, miten terapia on minua varten, ja voimme puhua mistä tahansa haluan. Hän on myös antanut mindfullness-ohjeita, jotka aiheuttavat minulle haittaa, harjoitukset provosoivat ahdistusta joka saa aikaan psykoottista oireilua. Vaikka ajat on tarkoitettu minun auttamiseksi, siellä keskustellaan ainoastaan siitä, josta hän haluaa ja minulla on jopa todistustaakka asioiden suhteen, jotka minulle tapahtui, Tämäkin hoito siis provosoi ahdistusta, joka aiheuttaa psykoottisia oireita, koska minua ei hoidossa kuunnella lainkaan. Testaukset eivät ole hänen ajoillaan mahdollisia, niissä ei myöskään voi puhua aiemmista traumaattisista kokemuksista hoidossa, eikä mistään muustakaan oleellisesta. Kun koitin puhua asioista, jotka ovat oikeasti minua ahdistaneet kuten rahatilanne (tai ylipäänsä minkään tuen puute) ja aiemmin sairaalassa tapahtuneet traumaattiset tapahtumat, niin psykologi alkoi tivaamaan että olenko varma, että niin tapahtui. Eli hoidossa, joka piti olla minua varten, päätettiin mistä minä saan puhua ja jos puhuin asioista, jotka eivät sopineet hänen käsitykseensä maailmasta ohitettiin täysin. Sama ihminen kehotti myös syömään koko ajan isompia määriä lääkettä ja lopulta olin niin sekaisin etten muistanut miten jalkoja liikutetaan. Ei ahdistanut, mutta ei tainnut mikään muukaan aivoissa toimia. Kirjoittelin psykoottisen ahdistuksen aikana nettiin erikoisia asioita. Kerroin psykologille, että voisin mennä keskustelemaaan erään henkilön kanssa, jolle olin näitä hulluja juttuja selittänyt, sillä ajattelin, että hän saattaa olla minusta huolissaan, psykologi tokaisi, ettei kannata. Että tuskin hänen motiivinsa ja sanansa tulee milloinkaan tyydyttämään minua. Voin selvitellä asiaa, kun psykoosiriski on ohi, kahden tai kolmen vuoden kuluttua. Minäpä sitten odottelen kotona pari kolme vuotta lisää.

Lue lisää

"Vaikka ajat on tarkoitettu minun auttamiseksi, siellä keskustellaan ainoastaan siitä, josta hän haluaa ja minulla on jopa todistustaakka asioiden suhteen, jotka minulle tapahtui"

Kamalaa, koko kirjoituksesi. Uskon täysin että se meni noin. Olet saanut tosi huonoa apua. Kaikki tehty päinvastoin kuin piti.

1.skitsofrenioita ei ole olemassakaan, ne on suulla tehtyjä diaknooseja, suulla tehdystä psykiatrian isoista Opuksista kuin maapallo on pannukakku,

On täysin vastuutonta tehdä yli viisaita teorioita ihmisten näkymättömästä sisimmästä ja leimata ihmisiä yliviisaana puoskaroida heidän kanssa.

Eka skitso hoito oli opioidit ja paljon rahaa niistä tohtoreille.
Toinen oli hukutushoito, eli pään pito veden alla ja nosto juuri ennen hukkumista. Toi sadistisen tyydytyksen psykiatreille.
Kolmas oli zyklon kaasuhoito kaikille jotka kallon muotoja mittaamalla sai skitso diaknoosit 10 miljoonaa mieleltään terveitä kuoli.

Neljäs skitso hoito oli insuliini eli myrkky hoito normaali sokeri potilaille, moni kuoli?
Viides neuroleptit jotka pitää valkosolut cemoterapiaa saaneen tasolla ja kuolevat haimatulehduksiin jne.

Koko psykiatria on suulla tehty tiede, suulla tehdyin diaknoosein,
Säälin jokaista joka psykiatrien kynsiin joutuu,
Myrkyttävät maksaa munuisia ja haimaa ja sanovat että näillä yksilön näkymätön sisin paranee taudeista, joita kysesellä myrkytettävällä eiole, mutta psykiatri on omalla suullaan leimannut.

Voi kuinka barbaareja yli viisaita ne psykiatrit on, viisas on se joka pysyy heistä ikuisesti erossa, eikä usko suulla tehtyjä tieteitä, joita narsistiset vastuun tunnottomat kunniaa ja valtaa itselleen valhe tieteitä tekemällä professorit tekevät ja opettavat 100 % occultismia, psykiatriaa joka on sairaampi kuin totaali marxismi ja sairauden tunnoton kuin psykiatrian edeltäjä eugenismi, josta koululääketiede vaikenee koska psykiatrit kaasutti 10 miljoonaa sillä välin kun Hitler johti sotaa bunkeristaan 24/7 ja luuli että kaasuleirillä tehdään aseita, kun Hitler otti puheluja vastaan vain kenraaleilta.
Psykiatrialta tulee ottaa määrä raha pois puoskarointina.
Teillä ei ole niitä tauteja olemassa joita psykiatri ilman labra tai fakta koetta päällenne raskaaksi taakaksi latoo,
Järkevä ei koskaan usko gurujen suulla tehtyjä teorioita puhuivat he kuinka suuria tahansa.
Teoriat tulee väkivaltaiseksi totaaliksi, ja silloin on kauhu ihmisillä, vankilaan joutuu Suomessa pienestä kritiikistä psykiatriaa vastaan kuin sovietissa Marxin teorioiden kritiikistä, li molemmat maat on teoria hulluja, yhtä pahoja, toisen guru oli Marx toisen Freud ja sivu guruna Kalle ahne, Engel jne..

Niin kauan kun sä uskot jokaisen valheen joka huijarien suusta lähtee, psykiatri on enkeli,
Heti jos hän huomaa että yksilö ei ole manipuloitavissa, suggestoitavissa uskomaan heidän teorioitaan, heistä tulee piruja.

Psyykkepillereiden tuottamat vauriot ja niistä syntyvä työkyvyttömyys on suurin eläkkeen syy.
Jos psykiatriaa ei olisi, nää ihmiset ei koskaan olisi saaneet suulla tehtyä diaknoosia eikä elämää tuhoavia 1000 pahoinvointia tuottavat pillerit olisi tuhonneet heidän työkykyään ja he olisi onnellisesti töissä.

Rohkenen taas olla eri mieltä, psykiatrien ammattikunnan poisto ei ole ratkaisu, sen näkee jo siitä että kovinkaan moni ei lähde "hoitoshoppailemaan" kehitysmaihin, vaikka se teksitstäsi esitettyjen tulosten perusteella olisi ihan validi idea.

Vaikka emme elä utopiassa, eikä mikään hoito ole täydellistä tai valmista, niin kannattaisi muistaa se että mikis taaksepäinkään ei kannata palata. Kehitysmaat, tai pimeä keskiaika ei ollut traumavapaata aikaa tai paikkaa jota kannattaa haaveilla.

Anonyymi kirjoitti:

Rohkenen taas olla eri mieltä, psykiatrien ammattikunnan poisto ei ole ratkaisu, sen näkee jo siitä että kovinkaan moni ei lähde "hoitoshoppailemaan" kehitysmaihin, vaikka se teksitstäsi esitettyjen tulosten perusteella olisi ihan validi idea.

Vaikka emme elä utopiassa, eikä mikään hoito ole täydellistä tai valmista, niin kannattaisi muistaa se että mikis taaksepäinkään ei kannata palata. Kehitysmaat, tai pimeä keskiaika ei ollut traumavapaata aikaa tai paikkaa jota kannattaa haaveilla.

Lue lisää

Psykiatria on jo kuollut ja sen merkki on se että psykiatrit ei siedä pienintä kyseenalaistamista, vaan aloittavat pikkusieluina hirvittävän rankaisun niille jotka tarot kortti ennustajia, joulupukkeja ja psykiatreja usko.

Anonyymi kirjoitti:

Rohkenen taas olla eri mieltä, psykiatrien ammattikunnan poisto ei ole ratkaisu, sen näkee jo siitä että kovinkaan moni ei lähde "hoitoshoppailemaan" kehitysmaihin, vaikka se teksitstäsi esitettyjen tulosten perusteella olisi ihan validi idea.

Vaikka emme elä utopiassa, eikä mikään hoito ole täydellistä tai valmista, niin kannattaisi muistaa se että mikis taaksepäinkään ei kannata palata. Kehitysmaat, tai pimeä keskiaika ei ollut traumavapaata aikaa tai paikkaa jota kannattaa haaveilla.

Lue lisää

Meidän psykiatria on keskiaikaista pimeää kidutusta.
Maailma on aina kautta historian pitänyt omaa aikaansa sivistyneenä ja ollut ajalleen sokeita puoskareita kuten psykiatria on freudista tähän päivään ja 20 vuoden kuluttua on yhä sairaampi kuin nyt, sillä mitä kauemmin. Teoriat on sitä pahempia niistä tulee.
1800 luvun alussa mouting jews kutsuttiin cabal jews keskuudessa oli eugenismi teoria jota darvin matki ja alkoi kehittää nimenomaan kehitys kelpoisen ihmisrodun löytämiseksi evoluutio teorian (darvin eugenismi salataan) ja se johti 10 miljoonan murhaan 120 vuotta sen jälkeen 1940 kun eka eugenistit luennoi 1800 luvun alussa kehityskelpoisen ihmisrodun eloon jättämisestä ja muiden tuhoamisesta.

Jokainen tohtori joka leimaa ihmisiä on sadisti koska vain sadisti kykenee käyttämään psykiatrian terminologiaa, ja jokainen joka ei kadu potilaidensa leimaaamista on psykopaatti.

Me juuri nyt olemme barbaareja, vainoharhaisia kuin vatikan inkvisitiossaan eli meidän tohtori me on vainoharhaisia ja näkee mielisairauksia kaikkialla, joka normaali toiminnossa kuin Vatikaanin papit pyykkiä pesevissä naisissa noitia, eli juuri sinä joka uskot tämän ajan teorioihin olet vaara yhteiskunnalle, koska olet vainoharhainen ja uskot korkealta pallilta suulla tehtyjä tieteitä, täyttä barbarismia koko psykiatria. Ja ellei kielletä psykiatriaa josta kansa on saanut tarpeekseen, se heikentää suomen puolustusta, koska ei tallaista vainoharhaista kuin "inkvisitio" maata puolusta kukaan kansasta.

Anonyymi kirjoitti:

Rohkenen taas olla eri mieltä, psykiatrien ammattikunnan poisto ei ole ratkaisu, sen näkee jo siitä että kovinkaan moni ei lähde "hoitoshoppailemaan" kehitysmaihin, vaikka se teksitstäsi esitettyjen tulosten perusteella olisi ihan validi idea.

Vaikka emme elä utopiassa, eikä mikään hoito ole täydellistä tai valmista, niin kannattaisi muistaa se että mikis taaksepäinkään ei kannata palata. Kehitysmaat, tai pimeä keskiaika ei ollut traumavapaata aikaa tai paikkaa jota kannattaa haaveilla.

Lue lisää

Sanot hoitoshoppailemaan, ei marxismissa totalitarismin tähden lähdetty puolueshoppailemaan, koska siitä tuli vankila reissu 10 vuodeksi kuten psykiatriassa jos kyseenalaistat sitä. Vai. 1 tuhannesta uskaltaa totaali psykiatria maassamme sanoa totuutta mitä mieltä ovat koska ikuinen vankila siitä suomessakin seuraa.
Suomi on vain tekee kostoksi hyvin paksut diaknoosit ja siksi Suomessa on 10 krt enemmän pakkohoitoa kuin länsimaissa, koska totalitarismi psykiatriassa on saavuttanut saman kauhu tason kuin totalitarismi marxismissa naapurissa.

Totalitarismi missä teoriassa tahansa on kauhu, Teoriat ovat vain teorioita, eli jonkun gurun mielipiteitä joihin uskotaan niin totaalisesti että ollaan valmiita ensin potkimaan eli merkkaamaan vastaväittjät kuten Freud skitsofreenikoksi, jonka tavoite on tehdä vasta väittäjä naurettavaksi - ei uskottavaksi - hulluksi ja juuri politiikkaa varten toisen naurettavaksi tekemiseksi psykiatria on tehtykin ja on aika ottaa vero raha pois politiikkaan alun alkaenkin tehdyltä huijari tieteeltä.

Anonyymi kirjoitti:

Rohkenen taas olla eri mieltä, psykiatrien ammattikunnan poisto ei ole ratkaisu, sen näkee jo siitä että kovinkaan moni ei lähde "hoitoshoppailemaan" kehitysmaihin, vaikka se teksitstäsi esitettyjen tulosten perusteella olisi ihan validi idea.

Vaikka emme elä utopiassa, eikä mikään hoito ole täydellistä tai valmista, niin kannattaisi muistaa se että mikis taaksepäinkään ei kannata palata. Kehitysmaat, tai pimeä keskiaika ei ollut traumavapaata aikaa tai paikkaa jota kannattaa haaveilla.

Lue lisää

Kuinka moni skitsoksi suulla merkattu kuoli insuliini eli myrkky hoitoihin?
Kuinka moni kuolee läneurolepteihin?
Kuinka moni syöpä tai aivokalvon tulehdus potilas on kuollut kun moninaiset oireet jotka kaikissa taudeissa on merkataan mielisairaudeksi ja tutkimukset ja hoito estetään vainoharhaisilla yli viisailla psykiatrian teorioilla? Kaikki kuolemat salataan.
Riittää puoskarointi, psykiatrian valtion tuki on otettava pois.

Kuvittele että papeilla olisi sielun parannus pilleri tehdas ja jokainen kirkkoon tulija saisi tappavat sielun parannus pillerit purkin, jonka valtio maksaisi pappien myrkky tehtaalle pillerit, ja papit sanoisi se on tiede..ja käärisi rahat sielun parannus pillereistä.
Etkö sanoisi heitä huijariksi ja vaatisi pappien pilleri tehtaan rahoituksen kieltoa ja pappeja korvaamaan uhreille huijaus pillerien haitat.

Sama tilanne on psykiariassa, joten sen rahoitus on kiellettävä heti.
Ja psykiatrien tulee omasta pussistaan korvata tuottamansa traumat ja vahingot ihmisille,
Mokomatkin näkymättömän sisimmän näkijä huijarit.

Menin osastolle hoitoon. En ollut aiemmin syönyt juuri ollenkaan lääkkeitä. Minulle määrättiin paljon lääkkeitä joista seurasi paljon haittoja. Tuntui kuin jalat meinasi pettää alta ja pyörrytti kun oli aloitettu illassa kaksi uutta lääkettä ja ensimmäistä kertaa elämässäni meni säännöllisesti rauhoittavia lääkkeitä useampi päivässä. Hoitaja tuli potkimaan minua lattialle että ylös sieltä älä esitä. Sellaista hoitoa. Hoito oli niin nöyryyttävää, että mietin että se oli viimeinen pisara jaksamisessa.

Anonyymi kirjoitti:

Kuinka moni skitsoksi suulla merkattu kuoli insuliini eli myrkky hoitoihin?
Kuinka moni kuolee läneurolepteihin?
Kuinka moni syöpä tai aivokalvon tulehdus potilas on kuollut kun moninaiset oireet jotka kaikissa taudeissa on merkataan mielisairaudeksi ja tutkimukset ja hoito estetään vainoharhaisilla yli viisailla psykiatrian teorioilla? Kaikki kuolemat salataan.
Riittää puoskarointi, psykiatrian valtion tuki on otettava pois.

Kuvittele että papeilla olisi sielun parannus pilleri tehdas ja jokainen kirkkoon tulija saisi tappavat sielun parannus pillerit purkin, jonka valtio maksaisi pappien myrkky tehtaalle pillerit, ja papit sanoisi se on tiede..ja käärisi rahat sielun parannus pillereistä.
Etkö sanoisi heitä huijariksi ja vaatisi pappien pilleri tehtaan rahoituksen kieltoa ja pappeja korvaamaan uhreille huijaus pillerien haitat.

Sama tilanne on psykiariassa, joten sen rahoitus on kiellettävä heti.
Ja psykiatrien tulee omasta pussistaan korvata tuottamansa traumat ja vahingot ihmisille,
Mokomatkin näkymättömän sisimmän näkijä huijarit.

Lue lisää

En lähtis sotkemaan uskontoa tähän keskusteluun, siinä yksittäisten ihmisten hoitovirhe tragediat alkaa muuttumaan "First World Problems" kun samaan aikaan kokonaisia kansakuntia hävitetään uskonnon perusteella.

Ja nykyiset lapset jatkavat viitoittamista aikanaan.
Kyllä heidänkin veronmaksujen aikansa tulee, kun siirtyvät työelämään.
Heitäkin voisi kiittää jo näin etukäteen.

Se mikä minua on jäänyt mietityttämään, on se että mikis tämä kiusaaminen ei nouse skitsofreniaa tutkittaessa tilastotieteessä samalla tavallla esille, kuin esim. näillä foorumeilla.

Siitä kyllä on jokunen lupaava itsenäinen tutkimus, mutta "isossa kuvasssa" se taitaa jäädä jopa genetiikan alapuolella, tai on jotakuinkin siihen verrattavissa.

Miksi siis tunne ja järki ei kohtaa tässäkään asiassa?

Luulin että kiitoksia.

Ei niitä tarkkaile kuin paranoidisen skitsofreenikon.

-Terveisin lähin tiedustelupalvelusi

jokku järkkä
jutuis kopate
..
käsityöläis
..
se sun "mukapaska"
työs on su aino linkki
no yhtä mihinkä
(ei astral tv) vaa
v*ttu muistii kuuplanettaa
salattuu tai "ömää hiljäisee
tietöö"

tääki viesti ilma senssuur
oli liian kertova
..
sit sata apinaa
huakkuu sen lytt
jossa
vihamiel
kerhos
joho o pakko liitty
tai mitä?
julistaisin rahat
päätty...
mään vasta sillo
...noh...voin kertoo
etten halu
mut keron
...
sitte ku joku massaa
siitta

Itse olisin enemmän huolissani nykypsykiatrian hoitomenetelmien laadusta ja tasosta.

Ihmisiä hoidetaan yhä edelleen vain enimmäkseen lääkkeillä.
Mikään sairaus tai oireet, esim. ahdistus, masennus tms. eivät noin vaan putkahda ja tule ihmiselle. Eikä aivojen tai muiden neurokemiaan liittyviä välittäjäaineita, tai niiden epäsuhtaakaan voi täysin pitää syyllisenä ihmisen sairastumiseen.

Varsinaista oikeaa, tehokasta, potilasta tukevaa keskusteluapua ja terapiaa ihmisille ei psykiatriassa ja avohoidossakaan anneta, eikä tarjota. Puhumattakaan ihmisen elämässä olevien tilanteiden ja ongelmien selvittämisestä ja ratkaisemisesta.

Näen sen aiheuttavan ja jatkavan potilaiden sairauksien ja oireiden pitkittymisenä ja sairauskierteen jatkumisena. Josta voi tulla pysyvä ja pysäyttämätön kierre.

Puhutaan aina vain resursseista, ja niiden vähyydestä. On toki varmaan niinkin. Mutta kyllä tässä on kyse myös jostakin aivan muusta. Psykiatriassa olevat ja työtä tekevät eivät vaan kykene näkemään, tai halua myöntää hoitotieteessään ja hoitomenetelmissään olevia puutteita.

Tästä, ja ihmisten lääkehoitokeskeisyyden, medikalisaation ja monista muista syistä johtuen psykiatria ei kykene uudistumaan ja kehittymään tieteenä eteenpäin.

Niin kun se on ainoa järkevä vaihtoehto. Kun psykiatri painostaa käyttämään lääkkeitä ja niistä kaikista tulee hirveitä sivuvaikutuksia eipä jää muuta vaihtoehtoa. Ei tietenkään roskiin saa laittaa, vaan viedä takaisin apteekkiin. Jos pärjää hyvin ilman lääkkeitä, niin miksi niitä pitäisi vain hoitohenkilökunnan mieliksi käyttää?

Mistä sinä paukutelisit henskeleitäsi? Jos pitkäaikaistutkimusten mukaan lääkkeen varhainen lopettaminen peräti kuusinkertaistaa todennäköisyyden parantua vakavista mielisairauksista kun otetaan huomioon muut ennusteeseen vaikuttavat riskitekijät, kuten älykkyys, koulutus ja sosiaaliset suhteet, niin onhan se aika pirun järkevä valinta. Erään tutkimuksen mukaan skitsofreenikot, jotka eivät syöneet lääkkeitä kuolivat neljä kertaa epätodennäköisemmin luonnollisista syistä alle 30-vuotiaina kuin KAIKKI neuroleptejä vetävät (myös muut kuin varsinaisesti mielisairaat) ja heillä oli yli viisi kertaa pienempi riski kuolla sydänperäiseen äkkikuolemaan (ei sinänsä mikään yllätys).

Täytyy olla aika mielisairas, että ajaa tuon tutkimusnäytön valossa itsensä vaikeaan lääkeriippuvuuteen, jonka aiheuttamille komplikaatioille skitsofrenian käypä hoidon tutkimusnäyttö suurelta osin pohjautu. Vähän kuin kehottaisit vetämään heroiinia loppuikänsä ihmistä vedoten tutkimuksiin, joissa heroiinilta alle kahdessa viikossa vieroitetut kärsivät enemmän psykoosin relapsista kuten esim. vihamielisyydestä, yhteistyökyvyttömyydestä ja paranoiasta. Näin saadaan peräti NNT 4 muutamaksi kuukaudeksi, tarkoittaa että sinun pitää hoitaa heroiinilla vakavasti heroiinirippuvaista potilasta vuosikausia, koska siitä vieroittaminen aiheuttaa yhdellä potilaalla viidestä valitulla mittaustasolla riittävästi esim. paranoiaa ja hoitokielteisyyttä, kaikki mitattavissa skitsofreniaa mittaavalla PANSS-skaalalla.

PANSS-skaala eivätkä muutkaan tutkimuksissa käytetyt kyselylomakkeet ole objektiivisia eikä se mittaa mitään dopaminenergisen järjestelmän häiriötä eikä mitään muutakaan aivotason ilmiötä, vaan käyttäytymistä ja sen tulkintoja. Ja kun ei ole toimivaa sokkoutusta, niin käytännössä suurin osa tutkimusnäytöstä on kokonaan nollatutkimusta, jolla on vahvat kaupalliset intressit. Skitsofrenian relapsikin vaihtelee tutkimuksesta toiseen yhteistyökyvyttömyydestä ja pienestä pisteiden noususta suoranaiseen sairaalahoitoon. Eivät nuo tutkijat edes oikein tiedä, että mitä tutkivat kun niinkin keskeisen käsitteen kuin psykoosin määritelmissä on niin valtavaa vaihtelua. Sama ongelma on psykiatrisessa hoidossa, eivät lääkärit välitä eivätkä ymmärrä mitä hoitavat. He vain määräväät lääkettä toisensa perään ja tulkitsevat jokaisen potilaan inahduksen jonain aivosairauden ilmentymänä. On se tosiaan vähän hupaisaa, että verovaroja tuhlataan noin valtavia summia ihmisten vammauttamiseen.

Anonyymi kirjoitti:

Mistä sinä paukutelisit henskeleitäsi? Jos pitkäaikaistutkimusten mukaan lääkkeen varhainen lopettaminen peräti kuusinkertaistaa todennäköisyyden parantua vakavista mielisairauksista kun otetaan huomioon muut ennusteeseen vaikuttavat riskitekijät, kuten älykkyys, koulutus ja sosiaaliset suhteet, niin onhan se aika pirun järkevä valinta. Erään tutkimuksen mukaan skitsofreenikot, jotka eivät syöneet lääkkeitä kuolivat neljä kertaa epätodennäköisemmin luonnollisista syistä alle 30-vuotiaina kuin KAIKKI neuroleptejä vetävät (myös muut kuin varsinaisesti mielisairaat) ja heillä oli yli viisi kertaa pienempi riski kuolla sydänperäiseen äkkikuolemaan (ei sinänsä mikään yllätys).

Täytyy olla aika mielisairas, että ajaa tuon tutkimusnäytön valossa itsensä vaikeaan lääkeriippuvuuteen, jonka aiheuttamille komplikaatioille skitsofrenian käypä hoidon tutkimusnäyttö suurelta osin pohjautu. Vähän kuin kehottaisit vetämään heroiinia loppuikänsä ihmistä vedoten tutkimuksiin, joissa heroiinilta alle kahdessa viikossa vieroitetut kärsivät enemmän psykoosin relapsista kuten esim. vihamielisyydestä, yhteistyökyvyttömyydestä ja paranoiasta. Näin saadaan peräti NNT 4 muutamaksi kuukaudeksi, tarkoittaa että sinun pitää hoitaa heroiinilla vakavasti heroiinirippuvaista potilasta vuosikausia, koska siitä vieroittaminen aiheuttaa yhdellä potilaalla viidestä valitulla mittaustasolla riittävästi esim. paranoiaa ja hoitokielteisyyttä, kaikki mitattavissa skitsofreniaa mittaavalla PANSS-skaalalla.

PANSS-skaala eivätkä muutkaan tutkimuksissa käytetyt kyselylomakkeet ole objektiivisia eikä se mittaa mitään dopaminenergisen järjestelmän häiriötä eikä mitään muutakaan aivotason ilmiötä, vaan käyttäytymistä ja sen tulkintoja. Ja kun ei ole toimivaa sokkoutusta, niin käytännössä suurin osa tutkimusnäytöstä on kokonaan nollatutkimusta, jolla on vahvat kaupalliset intressit. Skitsofrenian relapsikin vaihtelee tutkimuksesta toiseen yhteistyökyvyttömyydestä ja pienestä pisteiden noususta suoranaiseen sairaalahoitoon. Eivät nuo tutkijat edes oikein tiedä, että mitä tutkivat kun niinkin keskeisen käsitteen kuin psykoosin määritelmissä on niin valtavaa vaihtelua. Sama ongelma on psykiatrisessa hoidossa, eivät lääkärit välitä eivätkä ymmärrä mitä hoitavat. He vain määräväät lääkettä toisensa perään ja tulkitsevat jokaisen potilaan inahduksen jonain aivosairauden ilmentymänä. On se tosiaan vähän hupaisaa, että verovaroja tuhlataan noin valtavia summia ihmisten vammauttamiseen.

Lue lisää

Tässä asiayhteydessä henkselini paukuttelu voisi olla se että lopetin lääkkeiden syönnin kun ei niistä ollut hyötyä. Ei siinä tarvinnut huijata itseään, lääkäriä, saati kelaa.

Kyllä kaikki muutkin kela huijarit kehittelee päässään vaikka miten hienoja selityksiä ja oikeutuksia moraalittomalle toiminnalleen, mutta ei se totuutta muuta.

Anonyymi kirjoitti:

Tässä asiayhteydessä henkselini paukuttelu voisi olla se että lopetin lääkkeiden syönnin kun ei niistä ollut hyötyä. Ei siinä tarvinnut huijata itseään, lääkäriä, saati kelaa.

Kyllä kaikki muutkin kela huijarit kehittelee päässään vaikka miten hienoja selityksiä ja oikeutuksia moraalittomalle toiminnalleen, mutta ei se totuutta muuta.

Lue lisää

Mitä niiden ihmisten pitäisi tehdä joiden ei anneta lopettaa lääkitystä?

Anonyymi kirjoitti:

Mitä niiden ihmisten pitäisi tehdä joiden ei anneta lopettaa lääkitystä?

Koettaa taistella oikeuksistaan. Tilanteissa, joissa laki sallii pakkolääkinnän, tehdä yhteistyötä niiden ihmisten ja tahojen kanssa, jotka pyrkivät muuttamaan lainsäädäntöä yhteiskunnallisen vaikuttamisen keinoin. Tilanteissa, joissa pakkolääkintä on nykylainsäädännön mukaan laitonta (mm. epäsuora pakottaminen painostamalla avohoidossa olevia injektioille) koettaa saada se loppumaan ottamalla yhteyttä potilaan oikeuksia valvoviin viranomaisiin ja kansalaisjärjestöihin.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä niiden ihmisten pitäisi tehdä joiden ei anneta lopettaa lääkitystä?

Keskittyä kuntoutumiseen, ja oman elämän hallintaan.

Anonyymi kirjoitti:

Keskittyä kuntoutumiseen, ja oman elämän hallintaan.

Entä jos lääke onkin este

Anonyymi kirjoitti:

Entä jos lääke onkin este

Niin, entä jos jälkikäteen jossittelu joskus johtaiski parempaan lopputulokseen, kun yrittäminen.

Entä jos skitsofrenia ei johdukkaan niistä yhdestätoista geenimuunnoksesta jotka ovat yliedustettuina diagnoosin saaneilla? Silloin olisi kiva jossitella, siitä, että olisi ehkä kannattanut hoitaa asiansa niin ettei joudu lääkkeille.

Mutta vinoilu taas sikseen. En itsekkään usko siihen, että ihminen valitsisi sairautensa. Ehkä silloin vaan joutuu keskittymään entistä enempi kuntoutumiseen ja oman elämän hallintaan, niin että ne kompensoi lääkkeistä tulevia esteitä.

Ja silloin kun puhutaan esimerkiksi lääkkeisiin sitoutumisesta ja asumisesta, niin eihän aina ole pakko valita sitä halvinta asuntoa sieltä korven keskeltä. (tähän valitettavasti törmää aivan liian usein.) Siihen voi laittaa muutaman euron omaa rahaa, päästäkseen sellaiselle asuinalueelle / paikkakunnalle, jossa on enemmän ryhmätoimintaa, harrastuksia jne. Jotain sellaista joka voisi joskus aikanaan johtaa siihen, että lääkkeiden määrää voidaan vähentää.

Anonyymi kirjoitti:

Niin, entä jos jälkikäteen jossittelu joskus johtaiski parempaan lopputulokseen, kun yrittäminen.

Entä jos skitsofrenia ei johdukkaan niistä yhdestätoista geenimuunnoksesta jotka ovat yliedustettuina diagnoosin saaneilla? Silloin olisi kiva jossitella, siitä, että olisi ehkä kannattanut hoitaa asiansa niin ettei joudu lääkkeille.

Mutta vinoilu taas sikseen. En itsekkään usko siihen, että ihminen valitsisi sairautensa. Ehkä silloin vaan joutuu keskittymään entistä enempi kuntoutumiseen ja oman elämän hallintaan, niin että ne kompensoi lääkkeistä tulevia esteitä.

Ja silloin kun puhutaan esimerkiksi lääkkeisiin sitoutumisesta ja asumisesta, niin eihän aina ole pakko valita sitä halvinta asuntoa sieltä korven keskeltä. (tähän valitettavasti törmää aivan liian usein.) Siihen voi laittaa muutaman euron omaa rahaa, päästäkseen sellaiselle asuinalueelle / paikkakunnalle, jossa on enemmän ryhmätoimintaa, harrastuksia jne. Jotain sellaista joka voisi joskus aikanaan johtaa siihen, että lääkkeiden määrää voidaan vähentää.

Lue lisää

"Entä jos skitsofrenia ei johdukkaan niistä yhdestätoista geenimuunnoksesta jotka ovat yliedustettuina diagnoosin saaneilla?"

https://madinfinland.org/skitsofrenian-geeniteoria-kaatumassa/

Tutkimushankkeen saavutuksina voidaan pitää ainakin sitä, että harjoitetun retoriikan myötä lääkärit sekä psykoosin kokeneet uskovat todennäköisesti entistä vahvemmin psykoosisairauden olevan potilaan geeneissä. Periytyvän sairauden käsitys on tutkimuksissa yhdistetty negatiiviseen käsitykseen omista kuntoutumismahdollisuuksista sekä suurempaan uskoon lääkehoidon tehokkuudesta.

Potilaiden ja lääkäreiden kannalta ikävämpi uutinen on, että entinen psykoosisairauksien periytyvyyden puolestapuhuja, SUPER-tutkimuksen amerikkalaisen rahoittajatahon apulaisjohtaja sekä tieteellinen asiantuntija, E. Fuller Torrey, ei jaa näkemystä psykoosisairaus skitsofrenian periytyvyydestä. Hän ei usko, että nykyisenlaisilla geenitutkimuksilla olisi saavutettavissa mitään muuta kuin tarpeetonta rahankulua.

1. Mitä geenitutkimuksilla on saavutettu?

Kirjoittajien mukaan skitsofrenian periytyvyyttä on tutkittu jo ennestään paljon ja suurella rahalla. Kun suuri tutkimushanke Human Genome Project vuonna 2003 loppui, odotukset skitsofrenian suhteen olivat

1) löytää skitsofrenian aiheuttavat geenit
2) mahdollistaa skitsofrenian tunnistaminen jo ennen oireiden ilmaantumista
3) kehittää skitsofrenialle objektiivinen diagnostiikka
4) Laatia skitsofreniaan luotettavat hoito-ohjeet

Projektin yhteydessä tutkittiin lähes 800 kandidaattigeeniä ja rahaa hankkeeseen paloi lähes 250 miljoonaa dollaria. Lopputulos oli, että mitään merkittäviä riskigeenejä ei löydetty ja vähäisetkin tulokset olivat ristiriidassa keskenään. Tulosten selitysvoima ei ylittänyt satunnaisen kohinan tuottamaa selitysvoimaa, mikä aiheutti tutkijoille suuren pettymyksen. Yhtäkään yllä mainitusta neljästä tavoitteesta ei saavutettu.

Tämän jälkeen tutkimuksissa siirryttiin genominlaajuisiin assosiaatiotutkimuksiin (GWAS), joissa on etsitty DNA:sta yleisiä variantteja, jotka voisivat hieman nostaa riskiä sairastua skitsofreniaan. Yhdysvalloissa GWAS-tutkimuksia on tuettu julkisilla rahoilla yli 100 miljoonalla dollarilla vuosittain, mutta mitkään löydökset eivät ole olleet juuri skitsofrenialle ominaisia, ja lisäksi erilaiset “riskiyhdistelmät” ovat osoittautuneet hyvin moninaisiksi väestössä erittäin tavallisiksi. Näin ollen GWAS-tutkimukset eivät ole lisänneet ymmärrystä skitsofreniasta, ja nykyisin geenitutkimusten tavoitteena on etsiä “minimaalisia korrelaatioita”, jotka voisivat edes hieman olla yhteydessä kohonneeseen sairastumisriskiin.

Anonyymi kirjoitti:

Entä jos lääke onkin este

https://madinfinland.org/psykoosilaakityksen-kahden-vuoden-kuluessa-lopettavat-toipuvat-kuusi-kertaa-useammin-kuin-laakitysta-jatkavat/

Psykoosilääkityksen kahden vuoden kuluessa lopettavat toipuvat kuusi kertaa useammin kuin lääkitystä jatkavat

Anonyymi kirjoitti:

Niin, entä jos jälkikäteen jossittelu joskus johtaiski parempaan lopputulokseen, kun yrittäminen.

Entä jos skitsofrenia ei johdukkaan niistä yhdestätoista geenimuunnoksesta jotka ovat yliedustettuina diagnoosin saaneilla? Silloin olisi kiva jossitella, siitä, että olisi ehkä kannattanut hoitaa asiansa niin ettei joudu lääkkeille.

Mutta vinoilu taas sikseen. En itsekkään usko siihen, että ihminen valitsisi sairautensa. Ehkä silloin vaan joutuu keskittymään entistä enempi kuntoutumiseen ja oman elämän hallintaan, niin että ne kompensoi lääkkeistä tulevia esteitä.

Ja silloin kun puhutaan esimerkiksi lääkkeisiin sitoutumisesta ja asumisesta, niin eihän aina ole pakko valita sitä halvinta asuntoa sieltä korven keskeltä. (tähän valitettavasti törmää aivan liian usein.) Siihen voi laittaa muutaman euron omaa rahaa, päästäkseen sellaiselle asuinalueelle / paikkakunnalle, jossa on enemmän ryhmätoimintaa, harrastuksia jne. Jotain sellaista joka voisi joskus aikanaan johtaa siihen, että lääkkeiden määrää voidaan vähentää.

Lue lisää

"eihän aina ole pakko valita sitä halvinta asuntoa sieltä korven keskeltä. (tähän valitettavasti törmää aivan liian usein.) Siihen voi laittaa muutaman euron omaa rahaa, "

Kuinka typerää. Et sitten ole koskaan ollut Kelan minimietuuksien varassa. Jos olisit, tietäisit ettei silloin voi valita asuntoaan. On otettava sellainen, joka on toimeentulotukirajan puitteissa, ja useimmat julkisetkin vuokra-asunnot ovat tätä kalliimpia. Moni toimeentulotuelle joutuva joutuu muuttamaan pitkäaikaisesta, keskimääräisiä vuokria edullisemmastakin vuokra-asunnosta jotta vuokra mahtuisi Kelan normeihin. Siinä ei ole minkäänlaista valinnanvaraa.
Vain jotkut kaupungin asunnot - ei kaikki - ovat niin edullisia että toimeentulotuen saaja ainakin pääkaupunkiseudulla voi niihin muuttaa. On otettava pienin ja halvin yksiö siltä alueelta, missä niitä on eniten, ja ne ovat usein juuri niitä, mihin ihmisten enemmistö ei halua muuttaa.
Kela sanelee. Jos menee sinne valittamaan, että ei viihdy jossain asunnossa tai jollain alueella, saa pilkallisia katseita ja muistutuksen, ettei voi valita. Ystäväni esimerkiksi asui edullisessa vuokra-asunnossa, joka mahtui Kelan normeihin. Hän halusi kuitenkin muuttaa, koska masentui kyseisen alueen ilmapiiristä ja naapurit olivat ikäviä ja aiheuttivat häiriötäkin hänelle. Hän löysi julkisen vuokra-asunnon, joka oli melkein yhtä edullinen mutta meni muutaman kympin yli Kelan rajojen. Hän ei saanut korvausta muuttokuluista eikä takuuvuokrasta. Maksoi ne järjestelyillä joista oli hänelle paljon huolta ja haittaa (sukulaisiin turvautuminen, velka), mutta sai muutettua kuitenkin.
Itse olen kokenut vastaavaa. Olen monta kertaa kuullut Kelasta, kuinka "en tarvitse" mitään muuta kuin sen asunnon missä nyt olen, ja syy tähän on yksinkertaisesti että se on edullisempi kuin joku toinen.
Köyhällä se on pienestä kiinni.

Anonyymi kirjoitti:

"eihän aina ole pakko valita sitä halvinta asuntoa sieltä korven keskeltä. (tähän valitettavasti törmää aivan liian usein.) Siihen voi laittaa muutaman euron omaa rahaa, "

Kuinka typerää. Et sitten ole koskaan ollut Kelan minimietuuksien varassa. Jos olisit, tietäisit ettei silloin voi valita asuntoaan. On otettava sellainen, joka on toimeentulotukirajan puitteissa, ja useimmat julkisetkin vuokra-asunnot ovat tätä kalliimpia. Moni toimeentulotuelle joutuva joutuu muuttamaan pitkäaikaisesta, keskimääräisiä vuokria edullisemmastakin vuokra-asunnosta jotta vuokra mahtuisi Kelan normeihin. Siinä ei ole minkäänlaista valinnanvaraa.
Vain jotkut kaupungin asunnot - ei kaikki - ovat niin edullisia että toimeentulotuen saaja ainakin pääkaupunkiseudulla voi niihin muuttaa. On otettava pienin ja halvin yksiö siltä alueelta, missä niitä on eniten, ja ne ovat usein juuri niitä, mihin ihmisten enemmistö ei halua muuttaa.
Kela sanelee. Jos menee sinne valittamaan, että ei viihdy jossain asunnossa tai jollain alueella, saa pilkallisia katseita ja muistutuksen, ettei voi valita. Ystäväni esimerkiksi asui edullisessa vuokra-asunnossa, joka mahtui Kelan normeihin. Hän halusi kuitenkin muuttaa, koska masentui kyseisen alueen ilmapiiristä ja naapurit olivat ikäviä ja aiheuttivat häiriötäkin hänelle. Hän löysi julkisen vuokra-asunnon, joka oli melkein yhtä edullinen mutta meni muutaman kympin yli Kelan rajojen. Hän ei saanut korvausta muuttokuluista eikä takuuvuokrasta. Maksoi ne järjestelyillä joista oli hänelle paljon huolta ja haittaa (sukulaisiin turvautuminen, velka), mutta sai muutettua kuitenkin.
Itse olen kokenut vastaavaa. Olen monta kertaa kuullut Kelasta, kuinka "en tarvitse" mitään muuta kuin sen asunnon missä nyt olen, ja syy tähän on yksinkertaisesti että se on edullisempi kuin joku toinen.
Köyhällä se on pienestä kiinni.

Lue lisää

Ongelma on minusta se ettei perehdytä potilaaseen kokonaisvaltaisesti. Jokainen on yksilö sairaudestaan huolimatta. Nykyisin skitsofrenia diagnoosiin kuuluu vaan lääkitys ja psykoedukaatio. Kukaan ei esimerkiksi huomioi traumoja, kiusausta ja kaltoinkohtelua mahdollisena laukaisevana tekijänä. Pyritään ohjaamaan terveellisiin elämäntapoihin ja elämänhallintakeinoihin. Käytännössä "mielisairaudesta" kärsivä on heikko-osainen. Huonosti työllistyvä tai minimaalisella eläkkeellä. Ei ole vara paljon valita missä asuu. Elämästä tulee väkisinkin suppeeaa ja näköalatonta.

Anonyymi kirjoitti:

Niin, entä jos jälkikäteen jossittelu joskus johtaiski parempaan lopputulokseen, kun yrittäminen.

Entä jos skitsofrenia ei johdukkaan niistä yhdestätoista geenimuunnoksesta jotka ovat yliedustettuina diagnoosin saaneilla? Silloin olisi kiva jossitella, siitä, että olisi ehkä kannattanut hoitaa asiansa niin ettei joudu lääkkeille.

Mutta vinoilu taas sikseen. En itsekkään usko siihen, että ihminen valitsisi sairautensa. Ehkä silloin vaan joutuu keskittymään entistä enempi kuntoutumiseen ja oman elämän hallintaan, niin että ne kompensoi lääkkeistä tulevia esteitä.

Ja silloin kun puhutaan esimerkiksi lääkkeisiin sitoutumisesta ja asumisesta, niin eihän aina ole pakko valita sitä halvinta asuntoa sieltä korven keskeltä. (tähän valitettavasti törmää aivan liian usein.) Siihen voi laittaa muutaman euron omaa rahaa, päästäkseen sellaiselle asuinalueelle / paikkakunnalle, jossa on enemmän ryhmätoimintaa, harrastuksia jne. Jotain sellaista joka voisi joskus aikanaan johtaa siihen, että lääkkeiden määrää voidaan vähentää.

Lue lisää

Miksi sinulla on tarve vinoilla?

Anonyymi kirjoitti:

Miksi sinulla on tarve vinoilla?

Oli senverran tarkoituksen hakuinen kysymys, etten vain voinut vastustaa kiusausta.

Anonyymi kirjoitti:

"Entä jos skitsofrenia ei johdukkaan niistä yhdestätoista geenimuunnoksesta jotka ovat yliedustettuina diagnoosin saaneilla?"

https://madinfinland.org/skitsofrenian-geeniteoria-kaatumassa/

Tutkimushankkeen saavutuksina voidaan pitää ainakin sitä, että harjoitetun retoriikan myötä lääkärit sekä psykoosin kokeneet uskovat todennäköisesti entistä vahvemmin psykoosisairauden olevan potilaan geeneissä. Periytyvän sairauden käsitys on tutkimuksissa yhdistetty negatiiviseen käsitykseen omista kuntoutumismahdollisuuksista sekä suurempaan uskoon lääkehoidon tehokkuudesta.

Potilaiden ja lääkäreiden kannalta ikävämpi uutinen on, että entinen psykoosisairauksien periytyvyyden puolestapuhuja, SUPER-tutkimuksen amerikkalaisen rahoittajatahon apulaisjohtaja sekä tieteellinen asiantuntija, E. Fuller Torrey, ei jaa näkemystä psykoosisairaus skitsofrenian periytyvyydestä. Hän ei usko, että nykyisenlaisilla geenitutkimuksilla olisi saavutettavissa mitään muuta kuin tarpeetonta rahankulua.

1. Mitä geenitutkimuksilla on saavutettu?

Kirjoittajien mukaan skitsofrenian periytyvyyttä on tutkittu jo ennestään paljon ja suurella rahalla. Kun suuri tutkimushanke Human Genome Project vuonna 2003 loppui, odotukset skitsofrenian suhteen olivat

1) löytää skitsofrenian aiheuttavat geenit
2) mahdollistaa skitsofrenian tunnistaminen jo ennen oireiden ilmaantumista
3) kehittää skitsofrenialle objektiivinen diagnostiikka
4) Laatia skitsofreniaan luotettavat hoito-ohjeet

Projektin yhteydessä tutkittiin lähes 800 kandidaattigeeniä ja rahaa hankkeeseen paloi lähes 250 miljoonaa dollaria. Lopputulos oli, että mitään merkittäviä riskigeenejä ei löydetty ja vähäisetkin tulokset olivat ristiriidassa keskenään. Tulosten selitysvoima ei ylittänyt satunnaisen kohinan tuottamaa selitysvoimaa, mikä aiheutti tutkijoille suuren pettymyksen. Yhtäkään yllä mainitusta neljästä tavoitteesta ei saavutettu.

Tämän jälkeen tutkimuksissa siirryttiin genominlaajuisiin assosiaatiotutkimuksiin (GWAS), joissa on etsitty DNA:sta yleisiä variantteja, jotka voisivat hieman nostaa riskiä sairastua skitsofreniaan. Yhdysvalloissa GWAS-tutkimuksia on tuettu julkisilla rahoilla yli 100 miljoonalla dollarilla vuosittain, mutta mitkään löydökset eivät ole olleet juuri skitsofrenialle ominaisia, ja lisäksi erilaiset “riskiyhdistelmät” ovat osoittautuneet hyvin moninaisiksi väestössä erittäin tavallisiksi. Näin ollen GWAS-tutkimukset eivät ole lisänneet ymmärrystä skitsofreniasta, ja nykyisin geenitutkimusten tavoitteena on etsiä “minimaalisia korrelaatioita”, jotka voisivat edes hieman olla yhteydessä kohonneeseen sairastumisriskiin.

Lue lisää

Minulla diagnosoitiin psykoosisairaus kauan sitten.
Se ei kuitenkaan ole skitsofrenia.

Olen pohtinut paljon tuota geeniperimäasiaa, koska suvussani ei ole kenelläkään ollut mitään psykoottista.
Minullekin psykoosit tulivat vain ja ainoastaan päihteiden ja lääkkeiden sekakäytön seurauksena. Joskus jo aineita nauttineena ja joskus vasta vieroitusoireiden myötä.

Päihteettömänä minulla ei ole ollut koskaan minkäänlaisia harhoja tai muuta psykoottisuuteen viittaavaa.

Kenties psykoosialttius on ollut jotenkin olemassa aina, mutta ainoastaan sekakäytön takia psykoosit tulivat esiin, tiedä häntä.
Psykooseja ei ole tullut siitäkään huolimatta vuosiin, vaikka elämän varrella on sattunut ja tapahtunut vaikeita ja traagisiakin asioita.
Tavallaan pohdin, että miksei mikään muu laukaisisi psykoosia kuin ne päihteet, jos se sairaus olisi oikeasti olemassa.

Paljon tulee pohdiskeltua nyt, kun olen päässyt lääkkeistä ja päihteistä eroon, ja miettinyt syitä ja seurauksia, mikä mistäkin johtui ja mikä johti mihinkin, ja miksi.

Anonyymi kirjoitti:

Minulla diagnosoitiin psykoosisairaus kauan sitten.
Se ei kuitenkaan ole skitsofrenia.

Olen pohtinut paljon tuota geeniperimäasiaa, koska suvussani ei ole kenelläkään ollut mitään psykoottista.
Minullekin psykoosit tulivat vain ja ainoastaan päihteiden ja lääkkeiden sekakäytön seurauksena. Joskus jo aineita nauttineena ja joskus vasta vieroitusoireiden myötä.

Päihteettömänä minulla ei ole ollut koskaan minkäänlaisia harhoja tai muuta psykoottisuuteen viittaavaa.

Kenties psykoosialttius on ollut jotenkin olemassa aina, mutta ainoastaan sekakäytön takia psykoosit tulivat esiin, tiedä häntä.
Psykooseja ei ole tullut siitäkään huolimatta vuosiin, vaikka elämän varrella on sattunut ja tapahtunut vaikeita ja traagisiakin asioita.
Tavallaan pohdin, että miksei mikään muu laukaisisi psykoosia kuin ne päihteet, jos se sairaus olisi oikeasti olemassa.

Paljon tulee pohdiskeltua nyt, kun olen päässyt lääkkeistä ja päihteistä eroon, ja miettinyt syitä ja seurauksia, mikä mistäkin johtui ja mikä johti mihinkin, ja miksi.

Lue lisää

Kieltämättä tämä on ihan mielenkiintoinen juttu. Eikös suomessakin kerätty tietoa tässä pari vuotta sitten, psykoosisairauksista, ja niiden periytymisestä. En vain muista nähneeni vielä mitään tuloksia asiasta. Liekkö jo julkaistu, vai onko vain mennyt ohi.

Anonyymi kirjoitti:

Kieltämättä tämä on ihan mielenkiintoinen juttu. Eikös suomessakin kerätty tietoa tässä pari vuotta sitten, psykoosisairauksista, ja niiden periytymisestä. En vain muista nähneeni vielä mitään tuloksia asiasta. Liekkö jo julkaistu, vai onko vain mennyt ohi.

Lue lisää

Jos tarkoitat super-tutkimusta, siitä on juttua ylempänä.

Anonyymi kirjoitti:

Ongelma on minusta se ettei perehdytä potilaaseen kokonaisvaltaisesti. Jokainen on yksilö sairaudestaan huolimatta. Nykyisin skitsofrenia diagnoosiin kuuluu vaan lääkitys ja psykoedukaatio. Kukaan ei esimerkiksi huomioi traumoja, kiusausta ja kaltoinkohtelua mahdollisena laukaisevana tekijänä. Pyritään ohjaamaan terveellisiin elämäntapoihin ja elämänhallintakeinoihin. Käytännössä "mielisairaudesta" kärsivä on heikko-osainen. Huonosti työllistyvä tai minimaalisella eläkkeellä. Ei ole vara paljon valita missä asuu. Elämästä tulee väkisinkin suppeeaa ja näköalatonta.

Lue lisää

Suomessa on pitkät perinteet luukulta luukulle pompottelussa. Itse toivoisin että hoidon osalta aisa hieman helpottaisi, tulevien sote uudistusten myötä, mutta se ei tietenkään poista muiden osa-alueiden hankaluuksia. Asuminen, työt, koulut jne jne...

Traumojen ja kiusaamisen kohdalla tärkeintä olisi tietenkin ennalta ehkäisy. Helpommin sanottu kuin tehty. Jollain trauma terapialla näihin voisi tietenkin päästä käsiksi, ja itse toivon että terapia takuu toteutuu, joka voisi helpottaa esimerkiksi työkyvyttömyys eläkelläisten pääsyä terapiaan.

Ongelma on siinä, että kaikki ihmiset eivät hyödy terapiasta. Tiedän että Kelan näkökulmasta täälläpäin tehdään liian helposti terapialähetteitä jotka eivät johda vusienkaan vatvomisen jälkeen mihinkään.

Kun ketjun nimi on mikä on, on mainittava että on olemassa yksittäisiä ääri tapauksia, jossa ikään kuin keksitään kiusaajia. Huonona esimerkkinä voisin kertoa tapauksesta joka ei osannut käyttää digilaitetta, ja yksikantaan ilmoitti sen kiusaavan häntä.

Itse asiassa aika suloista ja kertoo enemmän ihmisen keinoista selittää asioita, mutta pelkään että joissain ääritapauksissa joku saattaa aidosti luulla, että laite kiusaa häntä.

Mielestäni näissä tapauksissa on se ongelma, että vain isoilla paikkakunnilla löytyy joitain matalan kynnyksen paikkoja, joissa voi hakea tukea. Vähänkään syrjemmässä, huonompien kulkuyhteyksien yms. takana on ihminen aika yksin kiusaajiensa kanssa, riippumatta siitä, mistä arjen ongelmasta on kyse.

Eli tekemistä riittää.

Anonyymi kirjoitti:

Suomessa on pitkät perinteet luukulta luukulle pompottelussa. Itse toivoisin että hoidon osalta aisa hieman helpottaisi, tulevien sote uudistusten myötä, mutta se ei tietenkään poista muiden osa-alueiden hankaluuksia. Asuminen, työt, koulut jne jne...

Traumojen ja kiusaamisen kohdalla tärkeintä olisi tietenkin ennalta ehkäisy. Helpommin sanottu kuin tehty. Jollain trauma terapialla näihin voisi tietenkin päästä käsiksi, ja itse toivon että terapia takuu toteutuu, joka voisi helpottaa esimerkiksi työkyvyttömyys eläkelläisten pääsyä terapiaan.

Ongelma on siinä, että kaikki ihmiset eivät hyödy terapiasta. Tiedän että Kelan näkökulmasta täälläpäin tehdään liian helposti terapialähetteitä jotka eivät johda vusienkaan vatvomisen jälkeen mihinkään.

Kun ketjun nimi on mikä on, on mainittava että on olemassa yksittäisiä ääri tapauksia, jossa ikään kuin keksitään kiusaajia. Huonona esimerkkinä voisin kertoa tapauksesta joka ei osannut käyttää digilaitetta, ja yksikantaan ilmoitti sen kiusaavan häntä.

Itse asiassa aika suloista ja kertoo enemmän ihmisen keinoista selittää asioita, mutta pelkään että joissain ääritapauksissa joku saattaa aidosti luulla, että laite kiusaa häntä.

Mielestäni näissä tapauksissa on se ongelma, että vain isoilla paikkakunnilla löytyy joitain matalan kynnyksen paikkoja, joissa voi hakea tukea. Vähänkään syrjemmässä, huonompien kulkuyhteyksien yms. takana on ihminen aika yksin kiusaajiensa kanssa, riippumatta siitä, mistä arjen ongelmasta on kyse.

Eli tekemistä riittää.

Lue lisää

Ihan pakko mainita tuosta digilaitteen kiusaamiskohdasta, että itse voisin ajatella " tapauksen " tarkoittaneen, että häntä kiusaa se, ettei osaa käyttää digilaitetta.
Ei ole tarkoittanut, että pelkää itse laitetta.

Mun mielestä ei ollut yhtään huono esimerkki mistään ääritapauksesta, vaan juuri siitä, miten joku toinen voi asian käsittää, käsittääkö aidon tarkoituksen.

Anonyymi kirjoitti:

Ihan pakko mainita tuosta digilaitteen kiusaamiskohdasta, että itse voisin ajatella " tapauksen " tarkoittaneen, että häntä kiusaa se, ettei osaa käyttää digilaitetta.
Ei ole tarkoittanut, että pelkää itse laitetta.

Mun mielestä ei ollut yhtään huono esimerkki mistään ääritapauksesta, vaan juuri siitä, miten joku toinen voi asian käsittää, käsittääkö aidon tarkoituksen.

Lue lisää

Jotenkin näinhän se pitää tulkita. Mutta vähänhän se on sellainen "tulkinnallinen" juttu.

Anonyymi kirjoitti:

Entä jos lääke onkin este

https://madinfinland.org/psykoosilaakkeita-kayttavien-ihmisten-kokemuksia-mia/

Psykiatrisia lääkkeitä käyttävien palvelun käyttäjien kokemuksia koskevaa tutkimusta on hyvin vähän, mutta saatavilla oleva näyttö osoittaa, että monien mielestä pitkäaikainen antipsykoottien käyttö heikentää paranemista. Tämä katasus lisää ymmärrystämme siitä, miten potilaat suhtautuvat psykoosilääkkeiden käyttöön ja mitä mielt ähe ovat sen hyödyistä ja haitoista.

”Järjestelmällisten katsausten PRISMA-ohjeiden avullaa kerättiin yhdeksästä eri tietokannasta tutkimuksia antipsykoottisia lääkkeitä käyttävien kokemuksista. Tutkimusten laatu tarkistettiin ja lopulta valittiin 35 tutkimusta, jotka kattavat yli 11 eri maata (mukaan lukien yksi julkaisematon väitöskirja).

Tulokset osoittivat, että vaikka neuroleptien käyttäjillä oli enimmäkseen negatiivisia näkemyksiä antipsykoottien aiheuttamista muutoksista heihin, he näkivät niiden vaikutukset oireisiin positiivisemmassa valossa.

Monet kuvasivat näiden lääkkeiden lamauttavia vaikutuksia, kuten emotionaalinen tyhjyys, uupumus, motivaation ja energian menetys, vähentynyt keskittymiskyky, heikentynyt älykkyys ja ajattelun selkeyden menetys. Se esti heitä suorittamasta mitään tarkoituksenmukaista toimintaa ja heidät kekemaan itsensä “zombeiksi”. Toiset kokivat ahdistuksen ja masennuksen lisääntymistä sekä saivat itsemurha ajatuksia. Yksi osallistuja kertoi:

”Muistan, että otin ensimmäisen annokseni… se tyrmäsi minut ehdottomasti… En voinut edes nostaa pölyrättiä ja harjaa, koska en voinut liikuttaa käsivarsiani, jalkojani… Minulla ei ollut ajatuksia päässäni. En voinut tehdä mitään … olin kuin zombi. “

Toisaalta jotkut osallistujat kertoivat, että lääkitys auttoi vähentämään oireita. Se johti heidän kuulemiensa äänien vähentymiseen ja joskus jopa selkeyttii ajattelua. Näille potilaille ajattelun tunteettomuus ja hidastuminen oli hyödyllistä, koska tämä kognitiivinen ja tunteellinen heikkeneminen vähensi henkistä sekaannusta, tunkeilevia ajatuksia ja harhakuvien voimakkuutta. Vaikka suurin osa potilaista valitti psykoosilääkkeiden lamaannuttavien ominaisuuksien olevan epämiellyttäviä, jotkut totesivat, että se auttoi heitä rentoutumaan ja nukkumaan.

Lisäksi käyttäjät kokivat, että antipsykoottisilla lääkkeillä oli kielteinen vaikutus heidän persoonallisuuteensa, itsetuntoonsa ja ”sieluunsa”. Motivaation lasku, kognitiiviset muutokset ja sivuvaikutukset, kuten painonnousu ja seksuaaliset vaikeudet, saivat monet kokemaan, että he olivat menettäneet todellisen itsensä. Toiset valittivat vähentyneestä”luovuudesta, mielikuvituksesta, huumorista tai henkisyyden ja henkisen yhteyden “tunteen” menetyksestä.

Muutama osallistuja totesi, että antipsykoottien aiheuttama oireiden vähentyminen auttoi heitä palauttamaan vanhan itsensä. Se vei heitä kohti normaalisuutta ja antoi heille mahdollisuuden osallistua valittuihin toimintoihin, lääkitys nosti heidän itsetuntoaan. Nämä havainnot viittaavat lääkkeiden käyttäjien kokemusten ja mielipiteiden heterogeenisyyteen ja monimutkaisuuteen.

Anonyymi kirjoitti:

"eihän aina ole pakko valita sitä halvinta asuntoa sieltä korven keskeltä. (tähän valitettavasti törmää aivan liian usein.) Siihen voi laittaa muutaman euron omaa rahaa, "

Kuinka typerää. Et sitten ole koskaan ollut Kelan minimietuuksien varassa. Jos olisit, tietäisit ettei silloin voi valita asuntoaan. On otettava sellainen, joka on toimeentulotukirajan puitteissa, ja useimmat julkisetkin vuokra-asunnot ovat tätä kalliimpia. Moni toimeentulotuelle joutuva joutuu muuttamaan pitkäaikaisesta, keskimääräisiä vuokria edullisemmastakin vuokra-asunnosta jotta vuokra mahtuisi Kelan normeihin. Siinä ei ole minkäänlaista valinnanvaraa.
Vain jotkut kaupungin asunnot - ei kaikki - ovat niin edullisia että toimeentulotuen saaja ainakin pääkaupunkiseudulla voi niihin muuttaa. On otettava pienin ja halvin yksiö siltä alueelta, missä niitä on eniten, ja ne ovat usein juuri niitä, mihin ihmisten enemmistö ei halua muuttaa.
Kela sanelee. Jos menee sinne valittamaan, että ei viihdy jossain asunnossa tai jollain alueella, saa pilkallisia katseita ja muistutuksen, ettei voi valita. Ystäväni esimerkiksi asui edullisessa vuokra-asunnossa, joka mahtui Kelan normeihin. Hän halusi kuitenkin muuttaa, koska masentui kyseisen alueen ilmapiiristä ja naapurit olivat ikäviä ja aiheuttivat häiriötäkin hänelle. Hän löysi julkisen vuokra-asunnon, joka oli melkein yhtä edullinen mutta meni muutaman kympin yli Kelan rajojen. Hän ei saanut korvausta muuttokuluista eikä takuuvuokrasta. Maksoi ne järjestelyillä joista oli hänelle paljon huolta ja haittaa (sukulaisiin turvautuminen, velka), mutta sai muutettua kuitenkin.
Itse olen kokenut vastaavaa. Olen monta kertaa kuullut Kelasta, kuinka "en tarvitse" mitään muuta kuin sen asunnon missä nyt olen, ja syy tähän on yksinkertaisesti että se on edullisempi kuin joku toinen.
Köyhällä se on pienestä kiinni.

Lue lisää

Kiitos kysymästä. Kuten kaikki suomalaiset, olen ollut Kelan asiakas, ja tulen myös olemaan.

"Mitä niiden ihmisten pitäisi tehdä joiden ei anneta lopettaa lääkitystä?"

"Ja silloin kun puhutaan esimerkiksi lääkkeisiin sitoutumisesta ja asumisesta, niin eihän aina ole pakko valita sitä halvinta asuntoa sieltä korven keskeltä. "

Mutta hyvä että tuli puheeksi, kun nyt näyttää olevan epäselvyyttä millaiseen asumiseen liittyy "lääkepakko".

Kelan myöntämään asumistukeen ei vaadita lääkkeiden käyttöä.

Asuin muodot joissa taas joutuu sitoutumaan lääkehoitoon, hoidetaan yleensä palvelusetelillä. Valitettavasti seteli ei aina korvaa kaikkia kustannuksia. Siinä, kuten monessa muussakin asiassa, ihminen joutuu tekemään valintoja, mitä asioita arvostaa.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos kysymästä. Kuten kaikki suomalaiset, olen ollut Kelan asiakas, ja tulen myös olemaan.

"Mitä niiden ihmisten pitäisi tehdä joiden ei anneta lopettaa lääkitystä?"

"Ja silloin kun puhutaan esimerkiksi lääkkeisiin sitoutumisesta ja asumisesta, niin eihän aina ole pakko valita sitä halvinta asuntoa sieltä korven keskeltä. "

Mutta hyvä että tuli puheeksi, kun nyt näyttää olevan epäselvyyttä millaiseen asumiseen liittyy "lääkepakko".

Kelan myöntämään asumistukeen ei vaadita lääkkeiden käyttöä.

Asuin muodot joissa taas joutuu sitoutumaan lääkehoitoon, hoidetaan yleensä palvelusetelillä. Valitettavasti seteli ei aina korvaa kaikkia kustannuksia. Siinä, kuten monessa muussakin asiassa, ihminen joutuu tekemään valintoja, mitä asioita arvostaa.

Lue lisää

"Asuin muodot joissa taas joutuu sitoutumaan lääkehoitoon,"

Nämä ovat käytännössä laitoksia, joissa toteutetaan avohoidossa pakkolääkintää. Se on lainvastaista, mutta psykiatria on kehittänyt tällaisen Suomen potilaslakia ja kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia kiertävän järjestelmän. Näitä laitoksia kutsutaan mm. asumispalveluyksiköiksi ja tukiasunnoiksi. Hämääviä nimiä.

Pakkolääkintä on mielenterveyslain mukaan sallittua ainoastaan sairaalaoloissa, tietyin ehdoin (tietyllä diagnoosilla) ja edellyttäen, että henkilöllä on voimassaoleva tarkkailulähete tai jatkohoitopäätös. Sairaalan ulkopuolella, siis avohoidossa tai ilman mitään hoitokontaktia olevalle ihmiselle kaikki terveydenhuolto - lääkitykset, hoitoneuvottelut ym,, kaikki - on lain mukaan täysin vapaaehtoista. Siitä voi kieltäytyä milloin tahansa, omalla ilmoituksella. Voi myös esittää toiveita siitä millaista hoitoa haluaisi, ja nämä toiveet on kirjattava potilaskertomukseen ja pyrittävä toteuttamaan mikäli se on lääketieteellisesti ja resurssien puitteissa mahdollista.

Jos et suostu ottamaan lääkkeitä näissä sairaalan ulkopuolisissa asumisjärjestelyissä, joissa toteutetaan pakkohoitoa avohoidon puitteissa, sinut uhataan lähettää tarkkailulähetteellä suljetulle osastolle. Uhka tuodaan esiin usein hienovaraisesti mutta toisinaan hyvinkin selvästi, kuten eräälle tuntemalleni henkilölle joka asui mielenterveyskuntoutujien asumispalveluyksikössä. Hän oli ilmaissut useaan otteeseen ettei halunnut lääkitystä. Hänelle ei kuitenkaan annettu vaihtoehtoja. "Jos et ota lääkkeitä, joudut takaisin sairaalaan".

Lääkityksen ottoa valvotaan, joten kun tuttavani koetti esimerkiksi laistaa pillerin oton piilottamalla sen suuhunsa ja hoitajat huomasivat sen, hän joutui ottamaan sen veteen sekoitettuna.

Asumispalveluyksikkö oli sillä hetkellä ainoa mahdollinen asumismuoto hänelle, sillä hän oli vastikään päässyt sairaalahoidosta eikä hänellä ollut muuta asuntoa. Hän koetti kyllä kaiken aikaa hakea yksityistä vuokra-asuntoa, mutta se oli vaikeaa työkyvyttömyyseläkeläiselle. Sairaala oli järjestänyt hänelle valmiiksi asunnon asumispalveluyksikkössä, joten hän ei ollut virallisesti asunnoton. Julkista vuokra-asuntoa hakiessa katsottiin ettei hänellä ole kiireellistä asunnontarvetta, joten hän joutui pitkän jonon hännille. Sillä, että hän joutui muuttamaan paikkaan jossa ei voinut vaikuttaa siihen mitä psykoaktiivisia aineita hänen kehoonsa laitettiin, ei ollut mitään merkitystä julkisen vuokra-asunnon tarpeen arvioinnissa. Eikä sillä, että hän menetti asumispalveluyksikössä muutenkin suuren osan perusoikeuksistaan, mm. oikeuden yksityisyyteen ja kotirauhaan. Hoitohenkilökunta saattoi tulla avaimellaan sisään hänen pieneen yksiöönsä koska vaan tarkastuskäynnille.

Asumispalveluyksikössä hän joutui alistumaan jatkuvaan tarkkailuun, ohjailuun kehotusten ja käskyjen muodossa siitä kuinka elää, ja merkintöihin, joita tehtiin tarkkailun perusteella "hoitosuunnitelmaan." Häntä, aikuista ihmistä, kohdeltiin kuin pientä lasta tai vajaaälyistä, minkä hän koki loukkaavana.

Mainittakoon, että asumispalveluyksikön hoitosuunnitelma, kuten terveydenhuollon potilaskirjauksetkin ovat asiakirjoja, jotka henkilökunta laatii ja joihin niiden kohde, potilaana tai asukkaana oleva ihminen, ei voi itse lisätä mitään. Toki hän voi ilmaista mielipiteensä ja sitä joskus kysytäänkin, mutta hänen kertomansa suodattuu henkilökunnan tulkintojen läpi eikä hän voi itse vaikuttaa siihen mitä hänestä tai hänen puheistaan huomioidaan ja miten niistä kirjoitetaan. Lisäksi on ongelmallinen peruslähtökohta, että henkilö, jonka asioita kirjaukset koskevat, ei voi saada omaa, virallista näkemystään tallennetuksi kirjallisessa muodossa toisten hänestä tekemien päätelmien rinnalle.

Anonyymi kirjoitti:

"Asuin muodot joissa taas joutuu sitoutumaan lääkehoitoon,"

Nämä ovat käytännössä laitoksia, joissa toteutetaan avohoidossa pakkolääkintää. Se on lainvastaista, mutta psykiatria on kehittänyt tällaisen Suomen potilaslakia ja kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia kiertävän järjestelmän. Näitä laitoksia kutsutaan mm. asumispalveluyksiköiksi ja tukiasunnoiksi. Hämääviä nimiä.

Pakkolääkintä on mielenterveyslain mukaan sallittua ainoastaan sairaalaoloissa, tietyin ehdoin (tietyllä diagnoosilla) ja edellyttäen, että henkilöllä on voimassaoleva tarkkailulähete tai jatkohoitopäätös. Sairaalan ulkopuolella, siis avohoidossa tai ilman mitään hoitokontaktia olevalle ihmiselle kaikki terveydenhuolto - lääkitykset, hoitoneuvottelut ym,, kaikki - on lain mukaan täysin vapaaehtoista. Siitä voi kieltäytyä milloin tahansa, omalla ilmoituksella. Voi myös esittää toiveita siitä millaista hoitoa haluaisi, ja nämä toiveet on kirjattava potilaskertomukseen ja pyrittävä toteuttamaan mikäli se on lääketieteellisesti ja resurssien puitteissa mahdollista.

Jos et suostu ottamaan lääkkeitä näissä sairaalan ulkopuolisissa asumisjärjestelyissä, joissa toteutetaan pakkohoitoa avohoidon puitteissa, sinut uhataan lähettää tarkkailulähetteellä suljetulle osastolle. Uhka tuodaan esiin usein hienovaraisesti mutta toisinaan hyvinkin selvästi, kuten eräälle tuntemalleni henkilölle joka asui mielenterveyskuntoutujien asumispalveluyksikössä. Hän oli ilmaissut useaan otteeseen ettei halunnut lääkitystä. Hänelle ei kuitenkaan annettu vaihtoehtoja. "Jos et ota lääkkeitä, joudut takaisin sairaalaan".

Lääkityksen ottoa valvotaan, joten kun tuttavani koetti esimerkiksi laistaa pillerin oton piilottamalla sen suuhunsa ja hoitajat huomasivat sen, hän joutui ottamaan sen veteen sekoitettuna.

Asumispalveluyksikkö oli sillä hetkellä ainoa mahdollinen asumismuoto hänelle, sillä hän oli vastikään päässyt sairaalahoidosta eikä hänellä ollut muuta asuntoa. Hän koetti kyllä kaiken aikaa hakea yksityistä vuokra-asuntoa, mutta se oli vaikeaa työkyvyttömyyseläkeläiselle. Sairaala oli järjestänyt hänelle valmiiksi asunnon asumispalveluyksikkössä, joten hän ei ollut virallisesti asunnoton. Julkista vuokra-asuntoa hakiessa katsottiin ettei hänellä ole kiireellistä asunnontarvetta, joten hän joutui pitkän jonon hännille. Sillä, että hän joutui muuttamaan paikkaan jossa ei voinut vaikuttaa siihen mitä psykoaktiivisia aineita hänen kehoonsa laitettiin, ei ollut mitään merkitystä julkisen vuokra-asunnon tarpeen arvioinnissa. Eikä sillä, että hän menetti asumispalveluyksikössä muutenkin suuren osan perusoikeuksistaan, mm. oikeuden yksityisyyteen ja kotirauhaan. Hoitohenkilökunta saattoi tulla avaimellaan sisään hänen pieneen yksiöönsä koska vaan tarkastuskäynnille.

Asumispalveluyksikössä hän joutui alistumaan jatkuvaan tarkkailuun, ohjailuun kehotusten ja käskyjen muodossa siitä kuinka elää, ja merkintöihin, joita tehtiin tarkkailun perusteella "hoitosuunnitelmaan." Häntä, aikuista ihmistä, kohdeltiin kuin pientä lasta tai vajaaälyistä, minkä hän koki loukkaavana.

Mainittakoon, että asumispalveluyksikön hoitosuunnitelma, kuten terveydenhuollon potilaskirjauksetkin ovat asiakirjoja, jotka henkilökunta laatii ja joihin niiden kohde, potilaana tai asukkaana oleva ihminen, ei voi itse lisätä mitään. Toki hän voi ilmaista mielipiteensä ja sitä joskus kysytäänkin, mutta hänen kertomansa suodattuu henkilökunnan tulkintojen läpi eikä hän voi itse vaikuttaa siihen mitä hänestä tai hänen puheistaan huomioidaan ja miten niistä kirjoitetaan. Lisäksi on ongelmallinen peruslähtökohta, että henkilö, jonka asioita kirjaukset koskevat, ei voi saada omaa, virallista näkemystään tallennetuksi kirjallisessa muodossa toisten hänestä tekemien päätelmien rinnalle.

Lue lisää

Viranomaisasiakirjojen laatijoilla on "monopoli" viralliseen totuuteen. Siksi on olennaista, pääsevätkö vai eivätkö pääse terveydenhuollon potilaina tai asumispalveluyksiköiden asukkaina olevat ihmiset kirjoittamaan itse tilannettaan kuvaavia virallisia, pysyvästi säilytettäviä asiakirjoja, vai kirjoittavatko niitä ainoastaan heihin valtaa käyttävät hoitohenkilökunnan jäsenet.

Terveydenhuolto ja psykiatria sen osana on yhteiskunnallista valtaa käyttävä järjestelmä. Lainlaatijat ovat säätäneet sille paljon valtaoikeuksia puuttua yksilöiden elämän yksityisimmille alueille. Puhevalta, puheenvuorojen jako käytännön hoito- ja asiointitilanteissa ja kirjallisesti virallisissa asiakirjoissa on osa tätä terveydenhuollon vallankäyttöä.

Se, miten terveydenhuollon potilaana tai kuntoutujien asumispalveluyksikön asukkaana oleva kansalainen voi käyttää puheoikeuttaan ja oikeutta osallistua itsensä ja tilanteensa viralliseen määrittelyyn kertoo paljon koko yhteiskunnan demokratian tilasta.

Anonyymi kirjoitti:

Jotenkin näinhän se pitää tulkita. Mutta vähänhän se on sellainen "tulkinnallinen" juttu.

Juuri näin.
Asiansa sanova ainoastaan sanoo, mutta tulkinta on kuulijan hommaa.
Kenties juuri siitä syystä syntyy usein turhiakin väärinkäsityksiä.

Anonyymi kirjoitti:

"Asuin muodot joissa taas joutuu sitoutumaan lääkehoitoon,"

Nämä ovat käytännössä laitoksia, joissa toteutetaan avohoidossa pakkolääkintää. Se on lainvastaista, mutta psykiatria on kehittänyt tällaisen Suomen potilaslakia ja kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia kiertävän järjestelmän. Näitä laitoksia kutsutaan mm. asumispalveluyksiköiksi ja tukiasunnoiksi. Hämääviä nimiä.

Pakkolääkintä on mielenterveyslain mukaan sallittua ainoastaan sairaalaoloissa, tietyin ehdoin (tietyllä diagnoosilla) ja edellyttäen, että henkilöllä on voimassaoleva tarkkailulähete tai jatkohoitopäätös. Sairaalan ulkopuolella, siis avohoidossa tai ilman mitään hoitokontaktia olevalle ihmiselle kaikki terveydenhuolto - lääkitykset, hoitoneuvottelut ym,, kaikki - on lain mukaan täysin vapaaehtoista. Siitä voi kieltäytyä milloin tahansa, omalla ilmoituksella. Voi myös esittää toiveita siitä millaista hoitoa haluaisi, ja nämä toiveet on kirjattava potilaskertomukseen ja pyrittävä toteuttamaan mikäli se on lääketieteellisesti ja resurssien puitteissa mahdollista.

Jos et suostu ottamaan lääkkeitä näissä sairaalan ulkopuolisissa asumisjärjestelyissä, joissa toteutetaan pakkohoitoa avohoidon puitteissa, sinut uhataan lähettää tarkkailulähetteellä suljetulle osastolle. Uhka tuodaan esiin usein hienovaraisesti mutta toisinaan hyvinkin selvästi, kuten eräälle tuntemalleni henkilölle joka asui mielenterveyskuntoutujien asumispalveluyksikössä. Hän oli ilmaissut useaan otteeseen ettei halunnut lääkitystä. Hänelle ei kuitenkaan annettu vaihtoehtoja. "Jos et ota lääkkeitä, joudut takaisin sairaalaan".

Lääkityksen ottoa valvotaan, joten kun tuttavani koetti esimerkiksi laistaa pillerin oton piilottamalla sen suuhunsa ja hoitajat huomasivat sen, hän joutui ottamaan sen veteen sekoitettuna.

Asumispalveluyksikkö oli sillä hetkellä ainoa mahdollinen asumismuoto hänelle, sillä hän oli vastikään päässyt sairaalahoidosta eikä hänellä ollut muuta asuntoa. Hän koetti kyllä kaiken aikaa hakea yksityistä vuokra-asuntoa, mutta se oli vaikeaa työkyvyttömyyseläkeläiselle. Sairaala oli järjestänyt hänelle valmiiksi asunnon asumispalveluyksikkössä, joten hän ei ollut virallisesti asunnoton. Julkista vuokra-asuntoa hakiessa katsottiin ettei hänellä ole kiireellistä asunnontarvetta, joten hän joutui pitkän jonon hännille. Sillä, että hän joutui muuttamaan paikkaan jossa ei voinut vaikuttaa siihen mitä psykoaktiivisia aineita hänen kehoonsa laitettiin, ei ollut mitään merkitystä julkisen vuokra-asunnon tarpeen arvioinnissa. Eikä sillä, että hän menetti asumispalveluyksikössä muutenkin suuren osan perusoikeuksistaan, mm. oikeuden yksityisyyteen ja kotirauhaan. Hoitohenkilökunta saattoi tulla avaimellaan sisään hänen pieneen yksiöönsä koska vaan tarkastuskäynnille.

Asumispalveluyksikössä hän joutui alistumaan jatkuvaan tarkkailuun, ohjailuun kehotusten ja käskyjen muodossa siitä kuinka elää, ja merkintöihin, joita tehtiin tarkkailun perusteella "hoitosuunnitelmaan." Häntä, aikuista ihmistä, kohdeltiin kuin pientä lasta tai vajaaälyistä, minkä hän koki loukkaavana.

Mainittakoon, että asumispalveluyksikön hoitosuunnitelma, kuten terveydenhuollon potilaskirjauksetkin ovat asiakirjoja, jotka henkilökunta laatii ja joihin niiden kohde, potilaana tai asukkaana oleva ihminen, ei voi itse lisätä mitään. Toki hän voi ilmaista mielipiteensä ja sitä joskus kysytäänkin, mutta hänen kertomansa suodattuu henkilökunnan tulkintojen läpi eikä hän voi itse vaikuttaa siihen mitä hänestä tai hänen puheistaan huomioidaan ja miten niistä kirjoitetaan. Lisäksi on ongelmallinen peruslähtökohta, että henkilö, jonka asioita kirjaukset koskevat, ei voi saada omaa, virallista näkemystään tallennetuksi kirjallisessa muodossa toisten hänestä tekemien päätelmien rinnalle.

Lue lisää

"Pakkolääkintä on mielenterveyslain mukaan sallittua ainoastaan sairaalaoloissa, tietyin ehdoin (tietyllä diagnoosilla) ja edellyttäen, että henkilöllä on voimassaoleva tarkkailulähete tai jatkohoitopäätös. Sairaalan ulkopuolella, siis avohoidossa tai ilman mitään hoitokontaktia olevalle ihmiselle kaikki terveydenhuolto - lääkitykset, hoitoneuvottelut ym,, kaikki - on lain mukaan täysin vapaaehtoista. Siitä voi kieltäytyä milloin tahansa, omalla ilmoituksella."

Totta, mutta tästäkin huolimatta pakkohoitoa tai sen uhkaa käytetään potilaiden pakottamiseksi lääkkeitä käyttämään myös avohoidossa.Mielenterveyslakia on helppo tulkita niin että kriteerit täyttyvät.Ensimmäinen kohta täyttyy kun on diagnoosi, toiseen kohtaan riittää että yrittää/on lopettanut lääkityksen, mikä pahentaisi mielisairautta ja kolmas kohta ei paljon mielikuvitusta vaadi.

Henkilö voidaan määrätä tahdostaan riippumatta psykiatriseen sairaalahoitoon vain:

1) jos hänen todetaan olevan mielisairas;

2) jos hän mielisairautensa vuoksi on hoidon tarpeessa siten, että hoitoon toimittamatta jättäminen olennaisesti pahentaisi hänen mielisairauttaan tai vakavasti vaarantaisi hänen terveyttään tai turvallisuuttaan taikka muiden henkilöiden terveyttä tai turvallisuutta; ja

3) jos mitkään muut mielenterveyspalvelut eivät sovellu käytettäviksi tai ovat riittämättömiä.

Anonyymi kirjoitti:

"Pakkolääkintä on mielenterveyslain mukaan sallittua ainoastaan sairaalaoloissa, tietyin ehdoin (tietyllä diagnoosilla) ja edellyttäen, että henkilöllä on voimassaoleva tarkkailulähete tai jatkohoitopäätös. Sairaalan ulkopuolella, siis avohoidossa tai ilman mitään hoitokontaktia olevalle ihmiselle kaikki terveydenhuolto - lääkitykset, hoitoneuvottelut ym,, kaikki - on lain mukaan täysin vapaaehtoista. Siitä voi kieltäytyä milloin tahansa, omalla ilmoituksella."

Totta, mutta tästäkin huolimatta pakkohoitoa tai sen uhkaa käytetään potilaiden pakottamiseksi lääkkeitä käyttämään myös avohoidossa.Mielenterveyslakia on helppo tulkita niin että kriteerit täyttyvät.Ensimmäinen kohta täyttyy kun on diagnoosi, toiseen kohtaan riittää että yrittää/on lopettanut lääkityksen, mikä pahentaisi mielisairautta ja kolmas kohta ei paljon mielikuvitusta vaadi.

Henkilö voidaan määrätä tahdostaan riippumatta psykiatriseen sairaalahoitoon vain:

1) jos hänen todetaan olevan mielisairas;

2) jos hän mielisairautensa vuoksi on hoidon tarpeessa siten, että hoitoon toimittamatta jättäminen olennaisesti pahentaisi hänen mielisairauttaan tai vakavasti vaarantaisi hänen terveyttään tai turvallisuuttaan taikka muiden henkilöiden terveyttä tai turvallisuutta; ja

3) jos mitkään muut mielenterveyspalvelut eivät sovellu käytettäviksi tai ovat riittämättömiä.

Lue lisää

Itse diagnoosin omaavana ihmisenä olen hieman eri mieltä noista kriteereistä.
Siis toki tiedän, että kriteerit ovat juuri nuo kolme kohtaa.

Diagnoosi ei riitä todisteeksi siitä, että on mielisairas. Siihen tarvitaan jotain oireita, jotta sairauden olemassaolo voidaan todistaa.

Vuosia sitten lopetin lääkityksen, ja kerroin siitä psykiatrille.
Eihän hän siitä pitänyt, ja vihjaisikin jopa pakkohoidosta.
Oli kirjoittanut kuitenkin käyntitekstiin, että pakkohoidon kriteerit eivät täyttyneet.

Jos tai kun lääkityksen lopettaa, niin todisteeksi lääkityksen jatkamiseksi tarvitaan myös niitä oireita.
Myöskään etukäteen ei voida tietää paheneeko sairaus lääkityksen lopetuksen jälkeen, paitsi silloin, jos on aiemminkin käynyt niin.

Jos kaikki mielenterveyden takia diagnosoidut ihmiset yritettäisiin laittaa pakkohoitoon pelkästään siitä syystä, että heillä on diagnoosi, niin laitospaikat loppuisivat hyvin nopeasti kesken.

Voi myös olla niin, että ihminen on saanut diagnoosinsa vuosikymmeniä aiemmin, ja nykytilanne on aivan erilainen.
Diagnooseista kun ei eroon pääse, mikä on väärin.

Anonyymi kirjoitti:

Itse diagnoosin omaavana ihmisenä olen hieman eri mieltä noista kriteereistä.
Siis toki tiedän, että kriteerit ovat juuri nuo kolme kohtaa.

Diagnoosi ei riitä todisteeksi siitä, että on mielisairas. Siihen tarvitaan jotain oireita, jotta sairauden olemassaolo voidaan todistaa.

Vuosia sitten lopetin lääkityksen, ja kerroin siitä psykiatrille.
Eihän hän siitä pitänyt, ja vihjaisikin jopa pakkohoidosta.
Oli kirjoittanut kuitenkin käyntitekstiin, että pakkohoidon kriteerit eivät täyttyneet.

Jos tai kun lääkityksen lopettaa, niin todisteeksi lääkityksen jatkamiseksi tarvitaan myös niitä oireita.
Myöskään etukäteen ei voida tietää paheneeko sairaus lääkityksen lopetuksen jälkeen, paitsi silloin, jos on aiemminkin käynyt niin.

Jos kaikki mielenterveyden takia diagnosoidut ihmiset yritettäisiin laittaa pakkohoitoon pelkästään siitä syystä, että heillä on diagnoosi, niin laitospaikat loppuisivat hyvin nopeasti kesken.

Voi myös olla niin, että ihminen on saanut diagnoosinsa vuosikymmeniä aiemmin, ja nykytilanne on aivan erilainen.
Diagnooseista kun ei eroon pääse, mikä on väärin.

Lue lisää

"Diagnoosi ei riitä todisteeksi siitä, että on mielisairas. Siihen tarvitaan jotain oireita, jotta sairauden olemassaolo voidaan todistaa."

Jos psykiatri on sitä mieltä että oireita on kuka todistaa toisin.Lääkkeet voivat myös aiheuttaa erinäisiä haittoja jotka on helppo tulkita mielisairauden oireiksi.Yksinkertainen tosiasia on se että psykiatreilla on ihan liikaa valtaa.Kun mielisairautta ei edes ole olemassa muuten kuin metaforisessa merkityksessä kuinka sen olemassaolo tai olemattomuus edes voitaisiin todistaa.

Anonyymi kirjoitti:

Itse diagnoosin omaavana ihmisenä olen hieman eri mieltä noista kriteereistä.
Siis toki tiedän, että kriteerit ovat juuri nuo kolme kohtaa.

Diagnoosi ei riitä todisteeksi siitä, että on mielisairas. Siihen tarvitaan jotain oireita, jotta sairauden olemassaolo voidaan todistaa.

Vuosia sitten lopetin lääkityksen, ja kerroin siitä psykiatrille.
Eihän hän siitä pitänyt, ja vihjaisikin jopa pakkohoidosta.
Oli kirjoittanut kuitenkin käyntitekstiin, että pakkohoidon kriteerit eivät täyttyneet.

Jos tai kun lääkityksen lopettaa, niin todisteeksi lääkityksen jatkamiseksi tarvitaan myös niitä oireita.
Myöskään etukäteen ei voida tietää paheneeko sairaus lääkityksen lopetuksen jälkeen, paitsi silloin, jos on aiemminkin käynyt niin.

Jos kaikki mielenterveyden takia diagnosoidut ihmiset yritettäisiin laittaa pakkohoitoon pelkästään siitä syystä, että heillä on diagnoosi, niin laitospaikat loppuisivat hyvin nopeasti kesken.

Voi myös olla niin, että ihminen on saanut diagnoosinsa vuosikymmeniä aiemmin, ja nykytilanne on aivan erilainen.
Diagnooseista kun ei eroon pääse, mikä on väärin.

Lue lisää

Ongelma onkin noiden oireiden ja ylipäätään myös diagnoosien tulkinnanvaraisuudessa ja lääkärien suuressa harkintavallassa pakkohoidon suhteen. Sekään että on muiden ihmisten mielestä vahvasti psykoottinen ei tarkoita, että ihminen hyötyisi pakkohoidosta ja oletus että pakkohoito estäisi mielisairauden pahenemisen, ei perustu minkäänlaiseen näyttöön vaan vahvoihin oletuksiin. Jos vaikka vakavasti traumatisoitunut ihminen, jota haukutaan ja ilkutaan omassa päässään aamusta iltaan, joutuu vapaudenriiston ja nöyryytyksen kohteeksi ja kolkataan tajuttomaksi vahvoilla psyykelääkkeillä, niin ei vaadi kovin paljon sen älyämiseksi, että tuollainen ihminen menee entistä pahemmin sekaisin ja inhoaa itseään entistä kovemmin, vaikka lyhyellä tähtäimellä tajun vievät lääkkeet varmaan joskus vähentävät inhottavien ja ahdistavien ajatusten/äänten tiedostamista. Joidenkin potilaskertomuksien mukaan pelkästään diagnoosi ja psykiatrinen hoito tekivät potilaiden yksittäisistä kommentoivista ääniharhoista väkivaltaisia, hallitsemattomia ja jatkuvia. Hoito joka perustuu ihmisen tahdon nujertamiseen ei toimi ns. "mielisairauksissa", joissa itse häiriö syntyy kehollisen itsehallinnan menettämisen ja nöyryytyksen kokemuksista, kuten seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja koulukiusaamisesta.

Ei psykiatreilla ole aikaa eikä minkäänlaisia kognitiivisia eikä tiedollisia resursseja erotella niitä, jotka mahdollisesti hyötyvät pakkohoidosta niistä, joiden tilaa se pahentaa ja jotka jopa tappavat itsensä kokemuksen takia. Pitää ymmärtää, että psykiatrit ovat aivan tavallisia ihmisiä ,joilla on vahvoja kongitiivisa vääristymiä ajattelussaan jo itsessään, eivätkä he niitä tiedosta sen enempää kuin muutkaan ihmiset. Esimerkiksi diagnoosi voi luoda tulkintakehyksen erinäisille "oireille" itsessään, ja ihmisellä jolla on valtaa tulkita toisen ihmisen ajattelua ja käytöstä saattaa hyvinkin vääristää tulkinnoillaan ihmisen itsensä autenttisia kokemuksia ja tarkoitusperiä. Ja koska kyse on valtasuhteesta ja vuorovaikutussuhteesta niin potilas voi mennä mukaan vallankäyttäjän tulkintoihin osin vain siksi, että kokee olevansa altavastaajan asemassa. Karmeimmillaan tuo valtasuhde voi muistuttaa hyväksikäytetylle ihmiselle samaa suhdetta, joka hänellä oli hyväksikäyttäjäänsä ja sillä tavalla tuntua "tutulta", koska hän on tottunut luopumaan omista rajoistaan ja tarpeistaan. Sellaisia ihmisiä on helppo manipuloida, uhkailla ja vahingoittaa ilman, että hän kykenee mitenkään puolustautumaan hyväksikäyttäjäänsä vastaan. Siksi pakkohoito pitäisi kieltää lailla, koska se antaa liikaa valtaa lääkäreille kajota täysin ventovieraiden ihmisten perusoikeuksiin. Yksittäisissä tapauksissa se voisi johtaa siihen, että ihminen tekee itsarin ja toisen mielisairaus pahenee, mutta minkäänlaista näyttöä ei ole siitä, että se yleisellä tasolla vähentäisi itsemurhia tai parantaisi mielisairauksia. Pakkohoidon kieltäminen voisi myös nostaa psykiatrien arvostusta, koska he joutuisivat ilman pakkohoidon mahdollisuutta näkemään vaivaa oikeasti toimivien hoitomuotojen kehittämiseen väkivallan ja pakkohuumaamisen sijasta.

Anonyymi kirjoitti:

Ongelma onkin noiden oireiden ja ylipäätään myös diagnoosien tulkinnanvaraisuudessa ja lääkärien suuressa harkintavallassa pakkohoidon suhteen. Sekään että on muiden ihmisten mielestä vahvasti psykoottinen ei tarkoita, että ihminen hyötyisi pakkohoidosta ja oletus että pakkohoito estäisi mielisairauden pahenemisen, ei perustu minkäänlaiseen näyttöön vaan vahvoihin oletuksiin. Jos vaikka vakavasti traumatisoitunut ihminen, jota haukutaan ja ilkutaan omassa päässään aamusta iltaan, joutuu vapaudenriiston ja nöyryytyksen kohteeksi ja kolkataan tajuttomaksi vahvoilla psyykelääkkeillä, niin ei vaadi kovin paljon sen älyämiseksi, että tuollainen ihminen menee entistä pahemmin sekaisin ja inhoaa itseään entistä kovemmin, vaikka lyhyellä tähtäimellä tajun vievät lääkkeet varmaan joskus vähentävät inhottavien ja ahdistavien ajatusten/äänten tiedostamista. Joidenkin potilaskertomuksien mukaan pelkästään diagnoosi ja psykiatrinen hoito tekivät potilaiden yksittäisistä kommentoivista ääniharhoista väkivaltaisia, hallitsemattomia ja jatkuvia. Hoito joka perustuu ihmisen tahdon nujertamiseen ei toimi ns. "mielisairauksissa", joissa itse häiriö syntyy kehollisen itsehallinnan menettämisen ja nöyryytyksen kokemuksista, kuten seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja koulukiusaamisesta.

Ei psykiatreilla ole aikaa eikä minkäänlaisia kognitiivisia eikä tiedollisia resursseja erotella niitä, jotka mahdollisesti hyötyvät pakkohoidosta niistä, joiden tilaa se pahentaa ja jotka jopa tappavat itsensä kokemuksen takia. Pitää ymmärtää, että psykiatrit ovat aivan tavallisia ihmisiä ,joilla on vahvoja kongitiivisa vääristymiä ajattelussaan jo itsessään, eivätkä he niitä tiedosta sen enempää kuin muutkaan ihmiset. Esimerkiksi diagnoosi voi luoda tulkintakehyksen erinäisille "oireille" itsessään, ja ihmisellä jolla on valtaa tulkita toisen ihmisen ajattelua ja käytöstä saattaa hyvinkin vääristää tulkinnoillaan ihmisen itsensä autenttisia kokemuksia ja tarkoitusperiä. Ja koska kyse on valtasuhteesta ja vuorovaikutussuhteesta niin potilas voi mennä mukaan vallankäyttäjän tulkintoihin osin vain siksi, että kokee olevansa altavastaajan asemassa. Karmeimmillaan tuo valtasuhde voi muistuttaa hyväksikäytetylle ihmiselle samaa suhdetta, joka hänellä oli hyväksikäyttäjäänsä ja sillä tavalla tuntua "tutulta", koska hän on tottunut luopumaan omista rajoistaan ja tarpeistaan. Sellaisia ihmisiä on helppo manipuloida, uhkailla ja vahingoittaa ilman, että hän kykenee mitenkään puolustautumaan hyväksikäyttäjäänsä vastaan. Siksi pakkohoito pitäisi kieltää lailla, koska se antaa liikaa valtaa lääkäreille kajota täysin ventovieraiden ihmisten perusoikeuksiin. Yksittäisissä tapauksissa se voisi johtaa siihen, että ihminen tekee itsarin ja toisen mielisairaus pahenee, mutta minkäänlaista näyttöä ei ole siitä, että se yleisellä tasolla vähentäisi itsemurhia tai parantaisi mielisairauksia. Pakkohoidon kieltäminen voisi myös nostaa psykiatrien arvostusta, koska he joutuisivat ilman pakkohoidon mahdollisuutta näkemään vaivaa oikeasti toimivien hoitomuotojen kehittämiseen väkivallan ja pakkohuumaamisen sijasta.

Lue lisää

"Karmeimmillaan tuo valtasuhde voi muistuttaa hyväksikäytetylle ihmiselle samaa suhdetta, joka hänellä oli hyväksikäyttäjäänsä ja sillä tavalla tuntua "tutulta", koska hän on tottunut luopumaan omista rajoistaan ja tarpeistaan. "

Koettu on.

Anonyymi kirjoitti:

"Asuin muodot joissa taas joutuu sitoutumaan lääkehoitoon,"

Nämä ovat käytännössä laitoksia, joissa toteutetaan avohoidossa pakkolääkintää. Se on lainvastaista, mutta psykiatria on kehittänyt tällaisen Suomen potilaslakia ja kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia kiertävän järjestelmän. Näitä laitoksia kutsutaan mm. asumispalveluyksiköiksi ja tukiasunnoiksi. Hämääviä nimiä.

Pakkolääkintä on mielenterveyslain mukaan sallittua ainoastaan sairaalaoloissa, tietyin ehdoin (tietyllä diagnoosilla) ja edellyttäen, että henkilöllä on voimassaoleva tarkkailulähete tai jatkohoitopäätös. Sairaalan ulkopuolella, siis avohoidossa tai ilman mitään hoitokontaktia olevalle ihmiselle kaikki terveydenhuolto - lääkitykset, hoitoneuvottelut ym,, kaikki - on lain mukaan täysin vapaaehtoista. Siitä voi kieltäytyä milloin tahansa, omalla ilmoituksella. Voi myös esittää toiveita siitä millaista hoitoa haluaisi, ja nämä toiveet on kirjattava potilaskertomukseen ja pyrittävä toteuttamaan mikäli se on lääketieteellisesti ja resurssien puitteissa mahdollista.

Jos et suostu ottamaan lääkkeitä näissä sairaalan ulkopuolisissa asumisjärjestelyissä, joissa toteutetaan pakkohoitoa avohoidon puitteissa, sinut uhataan lähettää tarkkailulähetteellä suljetulle osastolle. Uhka tuodaan esiin usein hienovaraisesti mutta toisinaan hyvinkin selvästi, kuten eräälle tuntemalleni henkilölle joka asui mielenterveyskuntoutujien asumispalveluyksikössä. Hän oli ilmaissut useaan otteeseen ettei halunnut lääkitystä. Hänelle ei kuitenkaan annettu vaihtoehtoja. "Jos et ota lääkkeitä, joudut takaisin sairaalaan".

Lääkityksen ottoa valvotaan, joten kun tuttavani koetti esimerkiksi laistaa pillerin oton piilottamalla sen suuhunsa ja hoitajat huomasivat sen, hän joutui ottamaan sen veteen sekoitettuna.

Asumispalveluyksikkö oli sillä hetkellä ainoa mahdollinen asumismuoto hänelle, sillä hän oli vastikään päässyt sairaalahoidosta eikä hänellä ollut muuta asuntoa. Hän koetti kyllä kaiken aikaa hakea yksityistä vuokra-asuntoa, mutta se oli vaikeaa työkyvyttömyyseläkeläiselle. Sairaala oli järjestänyt hänelle valmiiksi asunnon asumispalveluyksikkössä, joten hän ei ollut virallisesti asunnoton. Julkista vuokra-asuntoa hakiessa katsottiin ettei hänellä ole kiireellistä asunnontarvetta, joten hän joutui pitkän jonon hännille. Sillä, että hän joutui muuttamaan paikkaan jossa ei voinut vaikuttaa siihen mitä psykoaktiivisia aineita hänen kehoonsa laitettiin, ei ollut mitään merkitystä julkisen vuokra-asunnon tarpeen arvioinnissa. Eikä sillä, että hän menetti asumispalveluyksikössä muutenkin suuren osan perusoikeuksistaan, mm. oikeuden yksityisyyteen ja kotirauhaan. Hoitohenkilökunta saattoi tulla avaimellaan sisään hänen pieneen yksiöönsä koska vaan tarkastuskäynnille.

Asumispalveluyksikössä hän joutui alistumaan jatkuvaan tarkkailuun, ohjailuun kehotusten ja käskyjen muodossa siitä kuinka elää, ja merkintöihin, joita tehtiin tarkkailun perusteella "hoitosuunnitelmaan." Häntä, aikuista ihmistä, kohdeltiin kuin pientä lasta tai vajaaälyistä, minkä hän koki loukkaavana.

Mainittakoon, että asumispalveluyksikön hoitosuunnitelma, kuten terveydenhuollon potilaskirjauksetkin ovat asiakirjoja, jotka henkilökunta laatii ja joihin niiden kohde, potilaana tai asukkaana oleva ihminen, ei voi itse lisätä mitään. Toki hän voi ilmaista mielipiteensä ja sitä joskus kysytäänkin, mutta hänen kertomansa suodattuu henkilökunnan tulkintojen läpi eikä hän voi itse vaikuttaa siihen mitä hänestä tai hänen puheistaan huomioidaan ja miten niistä kirjoitetaan. Lisäksi on ongelmallinen peruslähtökohta, että henkilö, jonka asioita kirjaukset koskevat, ei voi saada omaa, virallista näkemystään tallennetuksi kirjallisessa muodossa toisten hänestä tekemien päätelmien rinnalle.

Lue lisää

Näinhän niitä verorahoja menee skitsofrenian hoitoon.

Jännä muuten miten moinen hoitosysteemi on italiassa "maailman paras" mutta sitten kun se onkin totta suomessa niin...

Aina on ruoho vihreämpää aidantakana.

Kaikkihan me maksetaan veroja kaikesta.
Mitä voi oikeasti ostaa niin, ettei siitä menisi veroja ?
No joo, ehkä kirpparilta, oikein muuta ei tule mieleen.

Eli veroja maksaa jokainen, oli sairas tai ei.

Ei sinun tarvitse pyydellä anteeksi sitä, että olet sairastunut.
Et ole itse sairauttasi valinnut, joten et voi sille mitään.

Muiden haukkuvista mielipiteistä ja kommenteista ei kannata kauheasti välittää.
Ne kuvastavat usein ihmisten tietämättömyyttä ja hölmöyttä.

Sehän on hyvä asia, ettet ole tarvinnut hoitopaikkojakaan pitkään aikaan, eli taidat pärjätä suht hyvin.
Napeista en sano mitään, niitä itsekin aikoinani käyttäneenä tiedän jonkin verran millaista elämä niiden kanssa on.

Hyvää kesää sinulle.

lääketeollisuus ja lääkärit rahastavat ihmisten kärsimyksellä ja aloittajan kaltaiset ******* vinkuvat.

https://madinfinland.org/symposiumi/



Kuopiossa järjestettiin 12.-13.9.2019 Skitsofreniaverkoston symposiumi, jossa oli esillä hyvin lääkemyönteinen näkökulma skitsofrenian hoitoon. Paikalla oli myös runsaasti lääketeollisuuden edustajia markkinoimassa lääkkeitään karkin ja esitteiden kera. Lääkeyritysten tehtävä on tuottaa omistajilleen voittoa, mutta jostain syystä lääke-esittelijät nähdään helposti neutraaleina tiedon jakajina, jotka kertovat rehellisesti faktat tuoreista lääketutkimuksista.

Tutkimukset osoittavat vuorovaikutuksen lääke-esittelijöiden kanssa saavan lääkärit näkemään lääkkeet huomattavasti myönteisemmässä valossa kuin muutoin. Lisäksi, mitä enemmän lahjoja ja muuta hyvän miehen lisää lääkäri lääketeollisuudelta ottaa, sitä immuunimpi hän kokee tällaiselle vuorovaikutukselle olevansa. Lääketeollisuudella ei pitäisi olla symposiumeihin mitään asiaa.

Symposiumissa oli esillä myös skitsofrenian Käypä hoito -suositus, jonka tarkoitus on olla ”riippumaton, tutkimusnäyttöön perustuva kansallinen hoitosuositus”. Tutkimusnäytön arviointia vaikeuttaa merkittävästi se tosiasia, että noin puolet lääketieteellisistä, tutkimusrekisteriin merkityistä kliinisistä kokeista, jätetään kokonaan julkaisematta. Tämän lisäksi on osoitettu julkaisujen valikoituvuuden perustuvan lähinnä siihen, tuottaako tutkimus ”positiivisia” vai ”negatiivisia” tuloksia. Alalla vallitsee siis merkittävä lääkkeitä hoidoksi suosiva julkaisuharha, jonka vuoksi valikoiduista tutkimuksista kootut systemaattiset katsaukset osoittavat luotettavasti lähinnä vain tutkimuksiin liittyvän systemaattisen, lääkkeitä suosivan harhan.

Skitsofrenian Käypä hoito -suositus ei viittaa yhteenkään tutkimukseen, jossa olisi verrattu lääkkeillä ja lääkkeettömästi alusta lähtien hoidettujen skitsofreniapotilaiden hoitotuloksia keskenään. Tutkimukset, joissa kaikille potilaille määrätään ensin psykoosilääkitys, mutta osa potilaista jättää noudattamatta hoito-ohjeita ja lopettaa lääkityksensä, ei ole psykoosilääkkeiden tehokkuudesta kertovaa tutkimusnäyttöä. Tällainen asetelma saattaa kylläkin osoittaa vakavien vieroitusoireiden voivan johtaa välittömään psykoosin uusiutumiseen ja jopa kuolemaan. Psykoosilääkkeiden on osoitettu vaikuttavan negatiivisesti potilaiden kognitiivisiin kykyihin sekä aiheuttavan merkittävästi sydänperäisiä kuolemia, ja siksikin psykoosilääkityksen välttäminen skitsofrenian hoidossa olisi ensisijaisen tärkeää.

Myös Käypä hoito -suositusten osalta etusijalle tulisi asettaa potilaiden etu lääketeollisuuden edun sijaan. Jostain syystä kuitenkin lääketeollisuus nähdään helposti lääkärin tärkeimpänä yhteistyökumppanina, olipa kyse skitsofreniasymposiumista tai hoitosuositusten laatimisesta. Tällä on suoria negatiivisia vaikutuksia potilaiden arkeen ja siksi tilanteeseen olisi saatava muutos. Lääketeollisuudella ei voi olla valtaa vaikuttaa skitsofrenian hoitosuosituksiin eikä symposiumien järjestämiseen millään tavalla. Lääkemarkkinointi on pidettävä erillään lääketieteestä potilaiden ja yhteiskunnan edun vuoksi.

Kirjoitus oli lähetetty sanomalehteen mielipidekirjoituksena, mutta jää kaikesta päätellen julkaisematta. Siispä julkaisen kirjoituksen täällä Mad in Finlandissa.

Anonyymi kirjoitti:

lääketeollisuus ja lääkärit rahastavat ihmisten kärsimyksellä ja aloittajan kaltaiset ******* vinkuvat.

https://madinfinland.org/symposiumi/



Kuopiossa järjestettiin 12.-13.9.2019 Skitsofreniaverkoston symposiumi, jossa oli esillä hyvin lääkemyönteinen näkökulma skitsofrenian hoitoon. Paikalla oli myös runsaasti lääketeollisuuden edustajia markkinoimassa lääkkeitään karkin ja esitteiden kera. Lääkeyritysten tehtävä on tuottaa omistajilleen voittoa, mutta jostain syystä lääke-esittelijät nähdään helposti neutraaleina tiedon jakajina, jotka kertovat rehellisesti faktat tuoreista lääketutkimuksista.

Tutkimukset osoittavat vuorovaikutuksen lääke-esittelijöiden kanssa saavan lääkärit näkemään lääkkeet huomattavasti myönteisemmässä valossa kuin muutoin. Lisäksi, mitä enemmän lahjoja ja muuta hyvän miehen lisää lääkäri lääketeollisuudelta ottaa, sitä immuunimpi hän kokee tällaiselle vuorovaikutukselle olevansa. Lääketeollisuudella ei pitäisi olla symposiumeihin mitään asiaa.

Symposiumissa oli esillä myös skitsofrenian Käypä hoito -suositus, jonka tarkoitus on olla ”riippumaton, tutkimusnäyttöön perustuva kansallinen hoitosuositus”. Tutkimusnäytön arviointia vaikeuttaa merkittävästi se tosiasia, että noin puolet lääketieteellisistä, tutkimusrekisteriin merkityistä kliinisistä kokeista, jätetään kokonaan julkaisematta. Tämän lisäksi on osoitettu julkaisujen valikoituvuuden perustuvan lähinnä siihen, tuottaako tutkimus ”positiivisia” vai ”negatiivisia” tuloksia. Alalla vallitsee siis merkittävä lääkkeitä hoidoksi suosiva julkaisuharha, jonka vuoksi valikoiduista tutkimuksista kootut systemaattiset katsaukset osoittavat luotettavasti lähinnä vain tutkimuksiin liittyvän systemaattisen, lääkkeitä suosivan harhan.

Skitsofrenian Käypä hoito -suositus ei viittaa yhteenkään tutkimukseen, jossa olisi verrattu lääkkeillä ja lääkkeettömästi alusta lähtien hoidettujen skitsofreniapotilaiden hoitotuloksia keskenään. Tutkimukset, joissa kaikille potilaille määrätään ensin psykoosilääkitys, mutta osa potilaista jättää noudattamatta hoito-ohjeita ja lopettaa lääkityksensä, ei ole psykoosilääkkeiden tehokkuudesta kertovaa tutkimusnäyttöä. Tällainen asetelma saattaa kylläkin osoittaa vakavien vieroitusoireiden voivan johtaa välittömään psykoosin uusiutumiseen ja jopa kuolemaan. Psykoosilääkkeiden on osoitettu vaikuttavan negatiivisesti potilaiden kognitiivisiin kykyihin sekä aiheuttavan merkittävästi sydänperäisiä kuolemia, ja siksikin psykoosilääkityksen välttäminen skitsofrenian hoidossa olisi ensisijaisen tärkeää.

Myös Käypä hoito -suositusten osalta etusijalle tulisi asettaa potilaiden etu lääketeollisuuden edun sijaan. Jostain syystä kuitenkin lääketeollisuus nähdään helposti lääkärin tärkeimpänä yhteistyökumppanina, olipa kyse skitsofreniasymposiumista tai hoitosuositusten laatimisesta. Tällä on suoria negatiivisia vaikutuksia potilaiden arkeen ja siksi tilanteeseen olisi saatava muutos. Lääketeollisuudella ei voi olla valtaa vaikuttaa skitsofrenian hoitosuosituksiin eikä symposiumien järjestämiseen millään tavalla. Lääkemarkkinointi on pidettävä erillään lääketieteestä potilaiden ja yhteiskunnan edun vuoksi.

Kirjoitus oli lähetetty sanomalehteen mielipidekirjoituksena, mutta jää kaikesta päätellen julkaisematta. Siispä julkaisen kirjoituksen täällä Mad in Finlandissa.

Lue lisää

Lääkemarkkinoinnissa pyörii niin suuret summat, etteivät varmaan välitä ajatella potilaiden tai yhteiskunnan etuja.
Ahneus menee kaiken edelle.....