Miten on mahdollista että adventistipastorit kärsivät työuupumuksesta ja stressistä?
Näin on käynyt jopa bunkkerisaarnaajalle joka joutui eromaan maallikkopuhujan ja kanttorin tehtävistä.
Nykyään on varhaiseläkkeellä ja vapautettu Adventtikirkon jäsenyydestä.
Näin on käynyt jopa bunkkerisaarnaajalle joka joutui eromaan maallikkopuhujan ja kanttorin tehtävistä.
Nykyään on varhaiseläkkeellä ja vapautettu Adventtikirkon jäsenyydestä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ja sinä et koskaan kärsi uupumuksesta tai stressistä?
Miten olisi mahdollista, että adventistit olisivat poikkeus maaailman tavallisimman työperäisen sairauden puhkeamisissa.
Mitä stressiä niiden lahkon jäsenten tulisi potea?
Hehän ovat niin ihanassa ja loistavassa yhteisössä ja jumalat ovat heidän sisällään?
Uskovaisen ei missään tilanteessa pitäisi kärsiä stressistä.
Minulla ei ole ollut koskaan stressiä tai masennusta, vaikken käykään kirkossa, eikä minua mitkään jumalat hetkauttele.
Valehtelet jokaisessa sanassa.
Sapattilepo poistaa stressin.
Kokoeilkaa pastorit.
Sapatti on meille pastoreille se viikon stressaavin päivä. Silloin pitää raahautua aamulla varhain kirkko- tai seurakuntasaliin katsomaan niitä paria dementoitunutta mummelia ja pappaa.
(korona-aika on tietysti helpottanut asiaa huomattavasti, kun ei tarvitse mennä ollenkaan sinne kuolaavien ja unisten vanhusten eteen).
Rahan vuoksi tietysti täytyy väkisin pitää se tekohymy kasvoilla. Eihän sitä tiedä, vaikka joku mummeli kirkkosalin eteisessä lähtiessään kätellessäni häntä tunkisi salaa 100 € puvuntakin sivutaskuun. Yleensä ne ovat olleet vain 50 € seteleitä.
Pastori Helsingistä
Miten voi lusmuilijapastorilla olla työperäinen stressi? Helppo työ kun päätyönä menee viikko sapattisaarnan valmistukseen.
typerää toistoasi, eikö ole muuta puhuttavaa. Eikö huumepiippuriippuvuus tuo muuta mieleen
Aloittajaa vingututtaa korvienvälissään hänen vanhat juttunsa, otahan taas lääkkeesi.
Tuo osoittaa omasta sairaudestasi, joka vaatii valkotakkisien luonna pitkäääää käyntiä, että voisi vapautua sairaasta luonteenpiirteen kohdalta vapauteen.
Vinkujalle, että jätä mussutus, ja elä ihmiseksi. Ei tuollaista vinkujaa viitti aina vuodesta toiseen kuunnella.
Sapatti ja lauantai on meille pastoreille se viikon stressaavin ja inhottavin päivä. Silloin pitää raahautua aamulla varhain kirkko- tai seurakuntasaliin katsomaan niitä paria dementoitunutta mummelia ja pappaa.
(korona-aika on tietysti helpottanut asiaa huomattavasti, kun ei tarvitse mennä ollenkaan sinne kuolaavien ja unisten vanhusten eteen).
Rahan vuoksi tietysti täytyy väkisin pitää se tekohymy kasvoilla. Eihän sitä tiedä, vaikka joku mummeli kirkkosalin eteisessä lähtiessään kätellessäni häntä tunkisi salaa 100 € puvuntakin sivutaskuun. Yleensä ne ovat olleet vain 50 € seteleitä.
Pastori Helsingistä
Äläpä vinguta lihaasi. Toistelet mantraasi. Oma kuolasi on surkean näköinen palstalla
Perkeleen pastorius on lihasi henki. Ja hyppäät sen vanhankäärmeen narunpyöritystä.
Koskahan opit kirkastamaan sitä, mitä pitäisi kirkastaa, mutta kirkastus ei ole sinun lihasi ja mielesi mantra.
Voisitko ystävällisesti kirjoittaa suomeksi. Mitä kieltä lienet kirjoittanut? Kannattaa kuitenkin pysyä virallisissa kielissä.
Ellet kykene ilmaisemaan asiaasi millään tunnetulla kielellä, niin on ehkä parempi, että pidät höpinäsi ihan vain omana tietonasi.
Jos Jumalan käskyjä noudattamalla ei saa sapattilepoa, niin miten sitten?
Onko käynyt niin, että harhaoppi on realisoitunut.