Kissan käytöshäiriöt

Kissaemo

Osaisikohan kukaan antaa neuvoja kissan käytöshäiriöihin.

Muutaman kuukauden meillä ollut n. 2-vuotias leikattu poikakissa käyttäytyy minun kanssani aivan eri tavoin kuin mieheni kanssa. Kissa valitsi minut ihmisekseen heti alussa, se tulee syliin ja kulkee perässäni haluten osallistua kaikkeen tekemiseeni. Samalla se kuitenkin myös yllättäen raapii ja puree minua, vaikka onkin itse hakeutunut syliini. Se tarrautuu kiinni käteen tai jalkaan, potkii kynnet esillä kaikilla neljällä jalallaan ja puree samalla niin että saan kulkea kädet ja jalat naarmuilla kaiken aikaa. Öisin se saattaa yhtäkkiä hyökätä kimppuuni nukkuessani, raapia ja purra peiton alta näkyvää jalkaa. Muuten se on ystävällinen, leikkisä ja älykäs – melko hyperaktiivinen vain. Mieheni seurassa se käyttäytyy rauhallisesti, vaikkakin pitää enemmän etäisyyttä kuin minuun. Mies tekee töitä kotona, joten kissa on hänen seurassaan enemmän kuin minun. Kotiin tullessani kissa on heti vastassa ja riehaantuu: juoksee ympäriinsä ja tekee kaikkea kielletyksi tietämäänsä, ilmeisesti huomiotani hakien. Sylissäni ollessaan se usein tarpoo ja yrittää imeä sormiani eli ilmiselvästi olen sille jonkinlainen emon korvike.

Kissan tausta on hiukan epämääräinen. Se on ollut paljon muiden kissojen kanssa suuressa kissajoukossa erillään ihmisistä saaden vain silloin tällöin olla ihmisen kanssa ja ilmeisesti ongelma liittyy tähän. Havaitsimme kissalla olevan käytösongelmia jo sitä ottaessamme, mutta arvelimme niiden ratkeavan kärsivällisyydellä ja turvallisuudentunteella.

Meillä on myös koira, joka onnistui heti alussa tekemään selväksi, ettei suvaitse raapimista; kissa kunnioittaa sitä ja ne ovat hyvät kaverukset. Lapsia perheeseen ei kuulu. Lopetan kissan kanssa seurustelun, kun se käyttäytyy minua kohtaan aggressiivisesti, öisin jätän sen makuuhuoneen oven taakse jos se hyökkää kimppuuni, mutta muuten sitä ei ole kieltojen (ja tuskanhuutojen…) lisäksi rangaistu. Olemme yrittäneet lisätä kissan turvallisuudentunnetta Feliwayllä ja se tehoaa aika hyvin ainakin hetkeksi. Myös homeopatiaa (Rescue Remedeen –tipat) on kokeiltu joltisellakin menestyksellä. Mitään varsinaista läpimurtoa tässä ongelmassa ei kuitenkaan ole tapahtunut. Tiedän, että oireet vähenisivät, jos voisin olla kissan kanssa enemmän, sillä se käyttäytyy rauhallisemmin viikonloppuna. Elämän realiteettien vuoksi tämä ei kuitenkaan ole mahdollista. Sen sijaan yritän varata aikaa rauhalliseen yhdessä olemiseen silloin kun kissa itse tekee aloitteen, kehua hyvästä käytöksesta jne. Hyvät neuvot tulisivat kuitenkin tarpeeseen, sillä aggressiivista käytöstä ei jaksa loputtomiin sietää.

Onko kenelläkään kokemusta vastaavista ongelmista selviytymisestä?

11

5474

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • hakua

      Kokeile tuota suomi24:n hakua, laita hakusanoiksi kissani tappaa minut. Ongelma todellakin on siinä, että kissan ei ole annettu sosiaalistua ihmisiin riittävästi.

      • Kissaemo

        Noinko löysit viestini? Itsellä ovat jo hiukkasen vitsit vähissä; kiva että joku viitsii raapia tikkuja puujalastaan asian tiimoilta. Oikeasti uskon kyllä, että asialle on jotakin tehtävissäkin. Minulla on jo aikaisempaa kokemusta ulos syntyneiden ja myöhään ihmiseen sosiaalistuneiden kissojen parista. Niiden sosiaalistumattomuus kuitenkin ilmeni arkuutena, joka ajan oloon väheni.


      • tosissaan...
        Kissaemo kirjoitti:

        Noinko löysit viestini? Itsellä ovat jo hiukkasen vitsit vähissä; kiva että joku viitsii raapia tikkuja puujalastaan asian tiimoilta. Oikeasti uskon kyllä, että asialle on jotakin tehtävissäkin. Minulla on jo aikaisempaa kokemusta ulos syntyneiden ja myöhään ihmiseen sosiaalistuneiden kissojen parista. Niiden sosiaalistumattomuus kuitenkin ilmeni arkuutena, joka ajan oloon väheni.

        Tuolla otsikolla on viestiketju, jossa puhutaan samasta asiasta, kuin kyselet. Etkö vaivautunut edes kokeilemaan? Eipä taida sitten olla kovin iso ongelma.


      • Kissaemo
        tosissaan... kirjoitti:

        Tuolla otsikolla on viestiketju, jossa puhutaan samasta asiasta, kuin kyselet. Etkö vaivautunut edes kokeilemaan? Eipä taida sitten olla kovin iso ongelma.

        Vai ei kyseessä siis ollutkaan huono vitsi... Nyt katsoin. Vastauksissa olikin jotakin myös minulle hyödyllistä, kiitoksia.


    • Paljon pois kotoa

      Kyllä nauratti lukea kirjoitustasi! Meillä on sama tilanne, mutta lievempänä. Kissat ovat mieheni luona ja itse vietän arkipäivät 300 km:n päässä. Kun tulen kotiin kissat riehaantuvat. Ajavat toisiaan takaa pitkin kämppää eivätkä meinaa rauhottua lainkaan. Kai ne on niiden tapa toivottaa tervetulleeksi, jos koirat taas hyppivät vasten ja pyörivät muuten jaloissa :)

      Opsin (reilu 1v bengali) kanssa oli aluksi juuri noita "puremis" ongelmia. Itse punkee ensin syliin ja nukkuu rinnan päällä ihan lähellä naamaa ja sitten saattaa yhtäkkiä näykkäistä hampailla ja ruveta sutimaan takajaloillaan. Kerran tosiaan heräsin siihen, kun kissa näykkäsi (tai jotain) kaulalta, mutta sen tapahtuman jälkeen ei onneksi vastaavaa ole sattunut. Muutenkin ajan myötä Opsi on rauhoittunut ja hellyyshetket ovat päättyneetkin rauhallisesti :) Ongelmia ei ollutkaan kuin minun kanssa. Miehen kanssa, joka oli kotona, kissat olivat kunnolla.

      • Kissaemo

        Oli hauska kuulla, että teidän kohdaltanne samanlainen tilanne on rauhoittunut vähitellen. Jospa näin kävisi meilläkin! Kissamme on muuten myöskin bengali :-) ja muutoin tavattoman viehättävä pakkaus. Huolettaa kuitenkin, että jos kissa vaikka jossakin tilanteessa kävisi vieraan kimppuun. Kissa on voimakas ja minunkin on vaikea saada sitä irrottamaan otettaan, kun se alkaa raapia ja purra, vaikka se monissa tilanteissa "tottelee" minua harvinaisen hyvin, on jopa osoittanut, että osaa hakea tavaroita pyydettäessä, kuten joillakin bengaleilla on tapana. On alkanut kuitenkin tuntua, että aggressiivisuuteen pitää suhtautua vakavasti. Konsultoisin mielelläni jotakuta kissojen käytösongelmiin erikoistunutta spesialistia, en vain tiedä mistä sellaisen löytäisin. Täytyy varmaan kysyä eläinlääkäriltä.

        Kiitokset rohkaisevan samanlaisista kokemuksista ja mukavia hetkiä teille kaikille!


      • mirri
        Kissaemo kirjoitti:

        Oli hauska kuulla, että teidän kohdaltanne samanlainen tilanne on rauhoittunut vähitellen. Jospa näin kävisi meilläkin! Kissamme on muuten myöskin bengali :-) ja muutoin tavattoman viehättävä pakkaus. Huolettaa kuitenkin, että jos kissa vaikka jossakin tilanteessa kävisi vieraan kimppuun. Kissa on voimakas ja minunkin on vaikea saada sitä irrottamaan otettaan, kun se alkaa raapia ja purra, vaikka se monissa tilanteissa "tottelee" minua harvinaisen hyvin, on jopa osoittanut, että osaa hakea tavaroita pyydettäessä, kuten joillakin bengaleilla on tapana. On alkanut kuitenkin tuntua, että aggressiivisuuteen pitää suhtautua vakavasti. Konsultoisin mielelläni jotakuta kissojen käytösongelmiin erikoistunutta spesialistia, en vain tiedä mistä sellaisen löytäisin. Täytyy varmaan kysyä eläinlääkäriltä.

        Kiitokset rohkaisevan samanlaisista kokemuksista ja mukavia hetkiä teille kaikille!

        Kyllä kissat puree ja raapii ja niille on näytettävä missä kaappi seisoo muuten on paikat verillä. olin ihan pulassa kanssa kun kissani oli pentuja. Ja monesti huusin naama punasena niille ihan paniikissa kun sattu niin pirusti. Mut sitten löysin netistä neuvon mikä kuulostaa kamalalta mutta tepsi ja mun kissani ovat kilttejä kuin mitkä eikä ne mitään traumoja ole saanut. Yksinkertaisesti kun ne puri ja raapi mua otin jaloista toisella kädellä kiinni ja toisella laiton sormet kissan kurkkuun. eikä tarvinnut montaa kertaa tehdä niin loppu raapiminen ja pureminen. Kyllähän sitä koirankin kouluttamisesta sanotaan että ei saisi ottaa kättä pois suusta vaan työntää syvemmälle kun koira puree.

        Kuulostaa ehkä hurjalta mutta se toimi ja kissani eivät tosiaankaan pelkää mua. toinen kissoista joka pienenä teki sitä että imi sormiani ja puri ja raapi samalla, nyt vähän aikaa sit teki sen pitkästä aikaa uudelleen kun olin ollut yön poissa kotoa mut ilman hampaita ja kynsiä.

        Vesipyssyä voit myös kokeilla...


    • agan

      Suihkupullo on aika hyvä yöllisiin hyökkäyksiin. Itselläni on aina suihkupullo yöllä sängyn vieressä ja jo pelkästään sen olemassaolo usein riittää. Minkäänlaista raapimista ei pidä hyväksyä. JOs sylissä rapii, olen ottanut kissaani niskasta kiinni ja puhaltanut naamaan. On sen verran ärsyttävää, että on loppunut.

      Ennen nukkumaan menoa leikitä kissaasi niin paljon, että siltä meinaa lähteä taju. Sitten anna sen jälkeen iltaruoka, niin nukkuu ainakin vähän aikaa. Ikää kun tulee lisää, niin kyllä terrorisointikin vähenee. Itse otin kaverin kissalleni, niin se helpotti, käyttävät energiansa toistensa kiusaamiseen.

    • ongemia

      Kisuni käyttäytyy aivan samallalailla kuin sinunkin kissasi olen tosi pulassa koska sairastan sairautta ,että ihooni ei saisi tulla haavoja.Olen käyttänyt suihkupullosuihkutusta ja tätä eläinlääkärin määräämää ilmaan haihtuvaa rauhoittavaa ainetta,niistäkään ei tunnu olevan oikein apua.

    • B

      Heippa.
      Huomasin kyllä, että vähän vanha aihe? Vieläkö ketjun aloittaja on kuulolla? Kuin sujuu?

      Kissojen käytöshäiriöistä on valitettavan vähän asiantuntijoita, terapeutteja tai kouluttajia toisin kuin koirille, mutta kun tekstin luin ja omaa kissaa (4v maatiskapoitsu) ajattelin, niin turhautuminen on sisäkissoilla ongelma. Kissa on saalistaja eikä sohvatyyny ja vaikka kattini nukkuu päivät sohvalla ihan tyytyväisenä iltaisin ja aamuisin se kaipaa ihan hurjasti huomiota multa (eikä muilta kyllä, muitten se antaa hädin tuskin koskea) ja jos mulla on kiire, niinkuin aamusin usein on, niin se kiehnää jaloissa niin, että meinaan kompastua siihen joka askeleella ja jos ei huomiota tule niin sitten käy jalkaan kipeästi kiinni. Päästää kyllä onneksi irti aika salamannopeasti, mutta mutta... pitäis olla aina taskussa joku hiirilelu millä vois harhauttaa sitä...

      Mun kissa ei kuitenkaan onneks käy öisin kiinni. Joskus nuorempana se teki kyllä sitä - ehkä kerran - kävi siis mun hiuksiin kiinni (rastoihin) ja huusin kyllä niin perkeleesti, että jätti ne sitten jatkossa rauhaan.

    • celedonia82

      on ollut koko ikänsä hirveän kiltti, ikää on jo 15,5v ja koskaan se ei ole minua raapinut tai purrut..oli pakko kommentoida kun eksyin tänne palstalle ihan muuten vaan..leikkaamaton tyttökissa on kyseessä. Kissani on hyvin kiintynyt minuun ja juttelee mulle päivittäin enemmän ku monet ihmiset. En tiedä onko sitten jonkun verran rodusta kiinni osa noista häiriöistä..:/

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nyt tajusin mitä haet takaa

      En epäile etteikö meillä olisi kivaa missä vaan. Se on iso hyppy henkisellä tasolla sinne syvempään päätyyn, kuten tiedä
      Ikävä
      42
      3404
    2. Kiitos kun sanoit ikävästi minulle, herkälle

      Sait kesälomani pilattua😔
      Ikävä
      36
      2004
    3. Naiselle mieheltä

      Huomasin tuossa, että jääkaapissani on eräs sinun ostamasi tuote edelleen avaamattomana. Arvaatko mikä?
      Ikävä
      30
      1739
    4. Kaipaan niin....

      Aaawww mikä kaipuun tunne iski ja lujaa🥺😭❤️
      Ikävä
      16
      1527
    5. Eiii...

      Etkä! 😘
      Ikävä
      23
      1508
    6. Jalkapalloa

      Ura ja Kokkola Cup?
      Kannus
      9
      1391
    7. Mikset vain

      Unohtaisi?
      Ikävä
      24
      1387
    8. En ymmärrä miksi minä

      Maailma on täynnä sinulle muita
      Ikävä
      14
      1237
    9. Ihmetteletkö, mihin sinussa ihastuin?

      Pikkuhiljaa huomasin, että olet ainutlaatuinen luonne, plussana tietysti ulkoiset avut. Toista ei taida löytyä koko maai
      Ikävä
      78
      1145
    10. Jo Alkanutta Viikkoa Ja Maanantai Päivää

      Hyvää huomenta naiselle ❤🤗😘 Toivoo mies
      Ikävä
      22
      1102
    Aihe