Lueskelin nimimerkin professori vanhoja kirjoituksia. Siinä missä hän aivan oikein arvostelee ilmastonmuutos-kohinan kummallisuuksia, jotka ovatkin hyvin outoja, hän esittää myös hyvin epätosia väitteitä.
Kieltämättä on aika kornia arvostella suomalaisia rasistikseiksi siksi, että käytimme aikoinaan orjatyöllä tuotettua puuvillaa ja ruokosokeria, mutta yhtä väärin on sanoa, että ne muka auttoivat meitä "osallistumaan globaaliin kehitykseen". Ne tosiaan globalisoivat meitä ja siitä maksettiin kova hinta omavaraisuuden puutteena ainakin kolmeen kertaan. Nimittäin nälkävuosina, 1918 ja 1940-45. Vasta jatkosodan kuluessa tajuttiin, että voimme kasvattaa kaiken tarvitemamme sokerin ihan itse, juurikkaina. Se on kalliimpaa ja työläämpää, mutta silloin ravintoa riittää pitämään kansa hengissä myös silloin kun kaikki yhteydet ovat poikki ja toisekseen ulkomaisia valuuttoja riittää tuoda jotain muuta, oikeasti sellaista, jota emme itse pysty tuottamaan.
Tuontipuuvilla ei koskaan aiheuttanut vastaavia kriisejä, mutta samoin sekin söi ulkomaisia valuuttoja, joilla olisi voitu kohottaa elintasoa vielä enemmän, sillä myös puuvilla olisi ollut korvattavissa hampulla, pellavalla ja villalla, joista olisi voitu jalostaa puuvillan veroista (mitä ne luontaisesti eivät ole). Oman tuotannon ja teollisuuden kehittäminen olisi ehkä pitänyt maassa osan siitä väestöstä, jotka jo 1700-luvulta eteenpäin matkasivat valtameren yli Amerikan mantereelle.
Itse asiassa vasta sota-aika opetti omavaraisuuden tarpeellisuuden ja Neuvostoliiton mustasukkaisuus, joka esti meitä integroitumasta liian kiinteästi globaaliin hyväksikäyttötalouteen mahdollisti nopean taloudellisen kasvun ja hyvinvointivaltion luomisen.
Kun Neuvostoliitto romahti, alkoi kehitys, joka näyttää johtavan omavaraisuutemme katoamiseen . Ensin kaupunkioikeistovetoinen, uusäärivasemmiston tukema ME VAADIMME-liike halusi ostaa halpaa, maailmanmarkkinahintaan, ja kun siihen yhdistyi perinteinen suomalainen sekopäisen heikko itsetunto ja naisten nousu yhteiskunnassa asemiin varsinkin tiedotusväleissä, jolloin koko tuohon soppaan saatettiin sotkea myös käsittämätön määrä kaikenlaista mielisairauden tasolle menevää "yhteisyyden kaipuuta", "ymmärtämistä" ja "myötätuntoa" (jotka kaikki kohdistuvat perin valikoiden), olemme tilanteessa, jossa ihmisiä voidaan lannistaa ja pelotella oman "kehittymättömyytemme" häpeällä ja "kelkasta tippumisen" pelolla. Tiedoksi kaikille noille ryhmille ja kaikille typerille globalisteille: Nokiat eivät synny vapaamatkustamalla orja- ja halpatyöllä vedetyissä kelkoissa eivätkä valmiita latuja hiihtämällä.
Perinteinen oikeisto-vasemmisto-vastakkainasettelu ei toimi enää tässä ajassa kuten aiemmin eikä toimi myöskään sen korvike maaseutu-kaupunki (eli tuottaja-kuluttaja) vastakkainasettelu, jonka piti Lipposen pääministerinä ollessa muodostaa uuden pyhän sodan eetos.
Me tarvitsemme tervettä kansallismielistyyttä ja me tarvitsemme tervettä itsetuntoa, joka luottaa itseensä häpeilemättä, mutta korjaa myös virheensä yhtä vähän pyrkimättä peittelemään virheitä kuin syöksymään itsesäälin ja itsesyytösten pohjattomaan suohon. Vastustajiamme, ei vihollisiamme, ovat globaalit hyväksikäyttäjät ja pikavoittojen tavoittelijat ja kaikenlaiset huolesta ja muista henkisistä ongelmistaan sekopäiset maailman-, lasten- ja milloin minkäkin muka "pelastajat". He eivät ole vihollisiamme, silä emme aio tuhota heitä, vaan löytää heille jotain hyödyllistä tekemistä, että he haitan tuottamisen sijasta tekisivät jotain hyvääkin elämässään.
Kieltämättä on aika kornia arvostella suomalaisia rasistikseiksi siksi, että käytimme aikoinaan orjatyöllä tuotettua puuvillaa ja ruokosokeria, mutta yhtä väärin on sanoa, että ne muka auttoivat meitä "osallistumaan globaaliin kehitykseen". Ne tosiaan globalisoivat meitä ja siitä maksettiin kova hinta omavaraisuuden puutteena ainakin kolmeen kertaan. Nimittäin nälkävuosina, 1918 ja 1940-45. Vasta jatkosodan kuluessa tajuttiin, että voimme kasvattaa kaiken tarvitemamme sokerin ihan itse, juurikkaina. Se on kalliimpaa ja työläämpää, mutta silloin ravintoa riittää pitämään kansa hengissä myös silloin kun kaikki yhteydet ovat poikki ja toisekseen ulkomaisia valuuttoja riittää tuoda jotain muuta, oikeasti sellaista, jota emme itse pysty tuottamaan.
Tuontipuuvilla ei koskaan aiheuttanut vastaavia kriisejä, mutta samoin sekin söi ulkomaisia valuuttoja, joilla olisi voitu kohottaa elintasoa vielä enemmän, sillä myös puuvilla olisi ollut korvattavissa hampulla, pellavalla ja villalla, joista olisi voitu jalostaa puuvillan veroista (mitä ne luontaisesti eivät ole). Oman tuotannon ja teollisuuden kehittäminen olisi ehkä pitänyt maassa osan siitä väestöstä, jotka jo 1700-luvulta eteenpäin matkasivat valtameren yli Amerikan mantereelle.
Itse asiassa vasta sota-aika opetti omavaraisuuden tarpeellisuuden ja Neuvostoliiton mustasukkaisuus, joka esti meitä integroitumasta liian kiinteästi globaaliin hyväksikäyttötalouteen mahdollisti nopean taloudellisen kasvun ja hyvinvointivaltion luomisen.
Kun Neuvostoliitto romahti, alkoi kehitys, joka näyttää johtavan omavaraisuutemme katoamiseen . Ensin kaupunkioikeistovetoinen, uusäärivasemmiston tukema ME VAADIMME-liike halusi ostaa halpaa, maailmanmarkkinahintaan, ja kun siihen yhdistyi perinteinen suomalainen sekopäisen heikko itsetunto ja naisten nousu yhteiskunnassa asemiin varsinkin tiedotusväleissä, jolloin koko tuohon soppaan saatettiin sotkea myös käsittämätön määrä kaikenlaista mielisairauden tasolle menevää "yhteisyyden kaipuuta", "ymmärtämistä" ja "myötätuntoa" (jotka kaikki kohdistuvat perin valikoiden), olemme tilanteessa, jossa ihmisiä voidaan lannistaa ja pelotella oman "kehittymättömyytemme" häpeällä ja "kelkasta tippumisen" pelolla. Tiedoksi kaikille noille ryhmille ja kaikille typerille globalisteille: Nokiat eivät synny vapaamatkustamalla orja- ja halpatyöllä vedetyissä kelkoissa eivätkä valmiita latuja hiihtämällä.
Perinteinen oikeisto-vasemmisto-vastakkainasettelu ei toimi enää tässä ajassa kuten aiemmin eikä toimi myöskään sen korvike maaseutu-kaupunki (eli tuottaja-kuluttaja) vastakkainasettelu, jonka piti Lipposen pääministerinä ollessa muodostaa uuden pyhän sodan eetos.
Me tarvitsemme tervettä kansallismielistyyttä ja me tarvitsemme tervettä itsetuntoa, joka luottaa itseensä häpeilemättä, mutta korjaa myös virheensä yhtä vähän pyrkimättä peittelemään virheitä kuin syöksymään itsesäälin ja itsesyytösten pohjattomaan suohon. Vastustajiamme, ei vihollisiamme, ovat globaalit hyväksikäyttäjät ja pikavoittojen tavoittelijat ja kaikenlaiset huolesta ja muista henkisistä ongelmistaan sekopäiset maailman-, lasten- ja milloin minkäkin muka "pelastajat". He eivät ole vihollisiamme, silä emme aio tuhota heitä, vaan löytää heille jotain hyödyllistä tekemistä, että he haitan tuottamisen sijasta tekisivät jotain hyvääkin elämässään.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Suomen vihollisen löydät helpoiten ihan vain katsomalla peiliin.
Vain siinä tapauksessa, että sinä seisot takanani. Onko sinulla mitään sanottavaa itse asiaan?
Erittäin hyvin laitettu!Meidän Suomemme kansan selkäytimeen juntattu heikko itsetunto saa meidät kumartelemaan aina johonkin suuntaan,että meistä tykättäisiin!
Niinpä jo Runeberg laittoi erään sankarinsa sanomaan suomalaisista:"Kuin ollaan rehdit,mutta tyhmätkin!"
Vanhan venäläisen sananlaskun mukaan "hölmön eväät syödään ensin".
Runeberg ilmaisee tuon saman useassakin kohtaa, kuten vaikkapa ruotsalaisen kenraalin kehuessa Sven Dufvaa sanoen: "ei kajonnut se heikkohon ja huonoon otsahan, parempaan se pyrki vain, jalohon rintahan". Aikalaiskuvauksissa ruotsalaiset usein kuvaavat suomalaiset hitaiksi, tyhmiksi ja vähän laiskoiksi.
Suomalaiset eivät ole tyhmiä, vaan liian hyväuskoisia ja luottavaisia, Kun katson tämänkin päivän Venäjää, uskon heidän tosiaan pitävän rehellisyyttä tyhmyytenä. Muinaiset svedut ovat toki olleet jossain määrin samanlaisia ja siksi heidän siirtolaisensa täällä osittain nimenomaan aiheuttivat sisällisotamme.
Rehellisyydelle ja luottamukselle rakentuva yhteiskunta on kaikkein toimivin ja jos joku haluaa elää slaavien sananlaskuissaan ilmaiseman viisauden mukaan, niin raja on Suomen puolelta auki, sinne vaan.
Me emme tarvite yhteiskuntaa, jossa pettäminen kuvastaa muka viisautta. Sitä se ei tee ja sen ajattelun hedelmiin voi tosiaankin tutustua eri puolilla maailmaa. Ja myös kotoperäisen romaniyhteisömme parissa, kuten juuri äsken tapahtunut Koskelan murha osoitti.
Mutta meidän on kyllä opittava se, että suurin osa maailman ihmisistä ei ole kuin me. He eivät ole eläneet pakkasten keskellä suoperäisessä maassa, riipien elantonsa hallakesinä jopa puiden kuorista. On selvää, että meidän oloissamme ihmiset ovat aina olleet riippuvaisia naapureistaan ja oppineet luottamuksen arvon. Se on vahvuutemme, ellemme itse tee siitä heikkouttamme. Silloin kun olemme tekemisissä muiden kanssa, on syytä aina varmistaa, että pettäminen ei onnistu. Usein se on kohtuullisen helppo tehdä, ja neuvostoliittolaisten kanssa se opittiinkin. Niitä oppeja tulisi vain soveltaa myös muihin ilmansuuntiin.
Neuvostoliitto kaatui jäljittelyyn, koska sillä ei ollut kykyä luoda itse mitään. Sama näyttää olevan tapahtumassa Suomellekin.
” Vanhan venäläisen sananlaskun mukaan "hölmön eväät syödään ensin".
Ja vanhan suomalaisen sananlaskun mukaan rys-ä on rys-ä vaikka voissa paistais!
Ja stallari on jopa rys-ää pahempi!
Suomeen tuli kansantarintama BÄK, tämä kyrsii suunnattomasti palstan Ekolleja.
Mitä höpiset?
Suomessa on aivan rutiininomainen laajapohjainen keskusta-vasemmistohallitus.
Kokoomuksen on vaikea muistaa olevansa oppositiossa.
Jos hallitsee käytännössä virkamiehistöä hallituksen takana (Hetemäki, Vartiainen jne) ja lähes läpikotaisiin koko mediaa, kuten kokoomus tekee, niin vaikea siinä on tuntea olevansa oppositossa, jos vielä saa tukea myös elinkeinoelämän rahamasseilta, jotka pyrkivät törkeän ulkoparlamentaarisesti painostamaan demokraattisesti valittua hallitusta.
Vuoden 1918 kuningaspuolue ei alennu rahvaan tasolle.
Miten niin? Hallitukset vaihtuu lähes aina vaalien jälkeen paitsi ei tietenkään suomettumiskaudella, joka edusti Kekkosen kauden ”demokratiaa”!