Uuden paavin valinta on toivon aikaa Suomen katolilaisille. Meitä jo runsaat neljä vuotta nyrkkihansikkain hallinnut piispa Jozef Wróbel on menettänyt maanmiehensä ja ilmeisen läheisen tukijansa, paavi Johannes Paavalin.
Heti virkakautensa alussa J. Wróbel mainosti Helsingin Sanomissa, että hänellä oli paavin yksityinen puhelinnumero, ja että pyhä isä oli hänelle "läheinen kuin oma isä". Sen jälkeen alkoikin tapahtua. Neljässä vuodessa Suomen katolinen kirkko rukattiin "uuteen uskoon" eli sellaiseen, jossa ei ole tilaa eikä ymmärrystä sellaisille asioille kuten laupeus, ekumenia, keskustelu, suvaitsevaisuus ja ihmisoikeudet.
Menneen neljän vuoden aikana yhtenäisestä, aktiivisesta, ekumeenisesti valveutuneesta, keskustelevasta, avoimesta ja maamme kulttuuriin jo kotiutuneesta kirkosta väsättiin ahdistava ja vasta maahan tulleita ulkomaalaisia, ekumenian vastaisia fanaattikkoryhmiä voimakkaasti tukeva hiippakunta, jossa on vaikeaa edes hengittää. Hengellistä sanomaa on turha odottaa, ymmärrystä ei tule, mutta määräyksiä, kieltoja, uhkauksia ja rangaistuksia sitäkin enemmän.
Piispa Wróbel on kaikessa toitottanut vain sitä, että hän seuraa paavia, vaikka hän seurasi tätä kovin valikoivasti (esimerkiksi paavin puheet naisten oikeuksista, anteeksipyynnöt, ystävyys juutalaisten kanssa, ekumeniset hankkeet ja rauhan sanoma eivät mahtuneet Wróbelin agendaan).
Saapa nähdä onko Wróbel yhtä "uskollinen" seuraavaa paavia kohtaan?
Uusi paavi ei varmaankaan ole puolalainen, joten nyt Wróbel on sananmukaisesti yksin tai ainakin ilman arvovaltaista tukijaa. Riippumatta siitä kuka uusi paavi on, mielestäni nyt on syytä alkaa pohtia hiippakuntamme todella kurjaa tilannetta "puhtaalta pöydältä".
Wróbelin surkuhupainen kananlento Suomessa voi hyvinkin olla pian loppumassa. Toivotaan niin. Mutta rukoillaan myös ja toimitaan sen edestä.
Heti virkakautensa alussa J. Wróbel mainosti Helsingin Sanomissa, että hänellä oli paavin yksityinen puhelinnumero, ja että pyhä isä oli hänelle "läheinen kuin oma isä". Sen jälkeen alkoikin tapahtua. Neljässä vuodessa Suomen katolinen kirkko rukattiin "uuteen uskoon" eli sellaiseen, jossa ei ole tilaa eikä ymmärrystä sellaisille asioille kuten laupeus, ekumenia, keskustelu, suvaitsevaisuus ja ihmisoikeudet.
Menneen neljän vuoden aikana yhtenäisestä, aktiivisesta, ekumeenisesti valveutuneesta, keskustelevasta, avoimesta ja maamme kulttuuriin jo kotiutuneesta kirkosta väsättiin ahdistava ja vasta maahan tulleita ulkomaalaisia, ekumenian vastaisia fanaattikkoryhmiä voimakkaasti tukeva hiippakunta, jossa on vaikeaa edes hengittää. Hengellistä sanomaa on turha odottaa, ymmärrystä ei tule, mutta määräyksiä, kieltoja, uhkauksia ja rangaistuksia sitäkin enemmän.
Piispa Wróbel on kaikessa toitottanut vain sitä, että hän seuraa paavia, vaikka hän seurasi tätä kovin valikoivasti (esimerkiksi paavin puheet naisten oikeuksista, anteeksipyynnöt, ystävyys juutalaisten kanssa, ekumeniset hankkeet ja rauhan sanoma eivät mahtuneet Wróbelin agendaan).
Saapa nähdä onko Wróbel yhtä "uskollinen" seuraavaa paavia kohtaan?
Uusi paavi ei varmaankaan ole puolalainen, joten nyt Wróbel on sananmukaisesti yksin tai ainakin ilman arvovaltaista tukijaa. Riippumatta siitä kuka uusi paavi on, mielestäni nyt on syytä alkaa pohtia hiippakuntamme todella kurjaa tilannetta "puhtaalta pöydältä".
Wróbelin surkuhupainen kananlento Suomessa voi hyvinkin olla pian loppumassa. Toivotaan niin. Mutta rukoillaan myös ja toimitaan sen edestä.
Vastaukset 36
Vanhimmat
... toevoo kaekenlaesta. Vuan mikä totteutuu ja mikä ei. Nokkiiko se korppi toesen korpin silimee?
En minä huvikseni Wróbelia "noki". Itse asiassa olin runsaat kaksi vuotta täysin hiljaa hänen toimistaan, koska hänelle piti uutena tulokkaana antaa aikaa ja mahdollisuus osoittaa kykynsä. Nyt kadun päätöstäni.
Wróbel on vastuussa hiippakunnastamme, minä en. Hän voi vapaasti kritisoida minua niistä asioista, joista olen vastuussa, jos aihetta siihen on.
lin paaviksi valinnalle ei ole ainakaan muodollisia esteitä.
Turust
Jännittävää seurata tarttuuko tämä kirjoitus moderaattosin haaviin.
olemaan naispuolinen, hänellä ei ole mahdollisuuksia tulla valituksi paaviksi, olkoon kuinka tahansa oikein kastettu.
Turust
n mielestä on puhunut asiallisesti ja ennen kaikkea asiaa. Hänen ei tarvitse pelätä, että hänen kirjoituksensa poistetaan. Lisäisin hänen toteamuslistaansa vielä sen verran, että piispan hallintokauden tuloksena eräs Pyhän Haudan Ritari sanoi minulle kirkon edessä, että minä likaan oman pesän. Toinen, myös oikean katolisen uskon esitaistelija huusi minulle kadun toiselta puolelta (!) että katsokaa tuhlaajapoikaa! Minä olin oitis rauhoittanut häntä sanomalla ja tietysti vain kuiskaamalla hänen korvaansa, etten ole palannut, voit olla rauhallisella mielellä. Tapaukset olivat sinänsä huvittavia, silti - heidän kannalta hyvin surullisia. Tähän on tultu, rakas Seurakuntalainen. Tilanne kenties Sinulle tuttu.
onnea ja kaikkinaista menestystä Seurakuntalaiselle. Paavin valinta konklaavissa hänellä ei kuitenkaan ole menestymisen mahdollisuutta, mikäli hän edustaa feminiinistä sukupuolta.
Turust
Seurakuntalaisen viesti ei ole sääntöjen vastainen eikä se minun mielestäni ole osoittautunut keskustelua häiritseväksi tai tyrehdyttäväksi.
Olen tässä kevään mittaan tuonut jo monta kertaa esille sen tosiseikan, että olen perheellinen mieshenkilö. Toivottavasti tämä (iloinen?) tieto lopettaa spekulointinne sukupuolestani ja siitä, olenko ehdokas paaviksi.
Ei tietenkään, koska ko. viesti edustaa samaa katkirkkolaista räyskytystä, jota "seriffikin".
Tämä keskustelupalsta on karmaiseva vitsi.
En ole ns. katkirkkolainen, joten ainakaan katkirkkolaista kritiikkini ei ole. Lisäksi se ei ole räksytystä, koska perustelin mielipiteeni, joka oman kokemukseni mukaan on sama kuin suurimmalla olla maamme katolilaisista.
Kiitos, Filbert, siitä, että sallit avoimen keskustelun.
Totta kai Filbert salli keskustelun jossa ollaan samaa mieltä kuin hän.
Ajattelen, ettei minun tarvitse piispaa kritisoineena osoittaa puolueettomuuttani sheriffinä sillä, että ryhtyisin ohjelmallisesti poistamaan muiden piispaa kritisoivien kirjoituksia.
Toivon, että sekä piispaa arvostavat että arvostelevat lähettävät asiallisesti perusteltuja puheenvuoroja. Siitä hyvä keskustelu syntyy, ei sheriffi sitä voi rakentaa.
myös keskustelun, jossa ollaan eri mieltä kuin minä.
Jos tämän kyseenalaistat, pyydän osoittamaan, missä olen tehnyt sellaisia poistoja, jotka loukkaavat kanssani eri mieltä olevien ilmaisuvapautta.
Vaikka olen Filbertin tavoin Wróbel-kriittinen, ei se tarkoita, että olemme edes hänen suhteensa täysin samaa mieltä.
Minua häiritsee se, että jotkut kuvittelevat, että nykypiispaan kriittisesti suhtautuneilla olisi jokin yhteisesti sovittu agenda. Sellaista ei ole. Meillä on vain silmät ja korvat ja ennen kaikkea sydän, josta riittää laupeutta aina Hollantiin maanpakoon karkotettuja kohtaan.
kiitos, että ryhdyit sheriffiksi.
perheesi kanssa.
Turust
täysin väärään kohtaan. Oli tarkoitettu "Seurakuntalaiselle" tuohon ylemmäksi.
Turust
Nimenomaan perheeni takia olenkin huolissani hiippakuntamme nykymenosta. Millainen on se hiippakunta, jossa lapseni varttuvat? Tuntevatko he olonsa kotoisena katolisessa kirkossa, jos piispa ei edes osaa suomen alkeita ja pauhaa vain makuukamariasiosita? Ymmärtävätkö he koskaan mitä on laupeus, jos minun täytyy sanoa, että joku pappi on lähetetty maanpakoon kotimaastaan Hollantiin eikä hänen anneta tulla edes sairaana takaisin?
Ymmärrätkö nyt aidon huoleni.
Lapseni eivät ole enää uskonnonopetuksessa (joka piispa Paulin aikana oli loistava!), mutta siitäkin kuuluu nykyään kummia. Otan osaa kaikkien muiden perheellisten puolesta.
Oman pesän likaa se, joka tekee vääriä tekoja, ei se, joka puhuu niistä ääneen. Muu on valhetta, ja valheen isähän on paholainen.
Tarkoitatko sitä, että jos suhtautuu myönteisesti piispaan, ja on tyytyväinen piispan työhön, on valehtelija ja isäkin on piru?
Olen kevään mittaan monta kertaa kysynyt MIKSI jotkut pitävät nykypiispaa hyvänä, ihaltavana, mukavana jne., mutta vastausta en ole saanut. Eikä vastaukseksi riitä nykymaailmassa vain se, että hän sattuu olemaan piispa.
Voisitko edes sinä, Särkänniemen vieras, hieman perustella sitä miksi olet tyytyväinen piispan työhön.
nyt sinä olet erehtynyt pahemman kerran. Ensin. Seurakuntalainen oli asiallinen. Sheriffi taas ei ollut puoluellinen kun hänen ei tarvinnut asiattomuuden takia puuttua asiaan. Odottaisin sinulta edes puolet sitä objektiivisuutta, mitä sheriffi edustaa. Eri mieltä oleminen ei ole poissulkeva syy. Ei ainakaan Katkirkkolaisten mielestä. Keskustelupalsta muuttuu vitsiksi vasta kun halkaistaan hiuksia. Hyvää viikonloppua.
Jos sheriffin puolueton asenne on sinulle liikaa, käsityksesi vapaasta sanasta on vajavainen.
oli joskus opettanut, tai ainakin yritti yli 15 vuotta. Käteeni osui pari vuoden takaista uskonnonopetus vihko. Suureksi järkytyksekseni se oli melkein kuin väritysvihko. Muistan kuinka usein piispa tuli luokkaan ja kuunteli opetusta sanomatta sanaakaan. Tunnin jälkeen keskustelimme usein (hän puhui ja minä kuuntelin). Varmasti hänelle olisi ollut korjattava, sen sijaan hän kertoi minulle, kuinka ihanaa on kertoa lapsille omalla, inhimilliselle tavallaan sellaisesta, jota ihmisjärki ei tajua, muuta jonka ilman se lakkaa olemaan ihmisen sisintä eteenpäin sysäävä voima. Hän sanoi kerran, että usko, uskosta puhuminen on täydällinen ympyrä joka jokaikisen "kierroksen" jälkeen Jumalan myötävaikutuksesta - vahvistuu. Muistan senkin, että jokaista ajatusjuoksua lopetti leveä, lempeä, rohkaiseva hymy. Seuraava tuntini sai siivet. Ymmärrätkö kaipaukseni?
Ihmeellistä ajattelua, että moderaattorin pitäisi karsia pois kaikki kriittiset kirjoitukset.
Piispan eroa voi ja joskus pitääkin vaatia ihan samalla lailla kuin jonkun poliitikon tai valtion virkamiehen eroa. Vai?
Joskus sanotaan, että nykyelämässä ei enää ole mysteereitä. Kyllä on. Minusta on mysteeri, kuinka kukaan pystyy lukemaan viestiäni niin, että siitä voi tulla tuollaiseen käsitykseen.
Olisi kaikille parasta, että piispa suostuisi selvittämään isä Janin jutun avoimesti. Me paheksumme sitä, että hän ei sitä tee.
Jos joku puhuu piispan väärinkäytöksistä, niin ei hän likaa omaa pesää, vaan piispa, joka on syyllistynyt väärinkäytöksiin. Jos nyt et tiedä mistä väärinkäytöksistä tässä puhutaan, niin luepa täällä aiemmin esitettyjä todistuksia.
Niistä on kirjoitettu täällä julkisesti ja Vatikaaniin ja nuntiukselle suoraan, omilla nimillä ja avoimesti. Se ei ole oman pesän likaamista, vaan yritys saada epäkohdat korjatuksi ja oikeus toteutumaan.
Olen itsekin valittanut nuntiukselle jo kolme kertaa. Nyt kun paavi on (pian) uusi, kaikki alkaa tavallaan puhtaalta pöydältä, koska piispa Wróbelilla ei ole enää itse mainostamaansa (huom!) korkea-arvoista tukijaa Vatikaanissa.
Luulen, että hänen tapauksensa ja Suomen katolilaisten surkea hengellinen tila saa vähitellen uuden paavin kiinnostusta osakseen.
Siksi tilannettamme ja isä Janin tilannetta kannattaa pitää yllä.
Elisabeth taisi kirjoittaa, että Suomi on niin pieni ja tuntematon kolkka maailman äärilaidalla, että on vaikea saada ketään kiinnostumaan meidän ongelmistamme. Siinä hän on varmasti aivan oikeassa. Meillä on kuitenkin jotakin, jota monella muulla ei ole, ja se on osoittanut kestävyytensä viime vuosisadan koettelemuksissa.
Me olemme oikeudentuntoinen, rehellinen ja lainkuuliainen kansa. Piispa ja hänen kumppaninsa tulevat pettymään, jos luulevat että tulemme vähitellen suostumaan mielivaltaan ja painamaan villaisella ihmisoikeuksien loukkaukset. Luulevat turhaan, että kunhan isä Jan on kuollut, niin eiköhän se siitä asetu. Ei asetu.
Joku voi nyt sanoa minua liian idealistiseksi, kun puhun oikeudentunnosta, rehellisyydestä ja lainkuuliaisuudesta Suomen kansan tasolla. Joku voi jopa sanoa, että lainkuuliaisuus on alistumista. Tähän vastaan: meilläpä on laki, joka suojaa meitä, ei laki joka sortaa meitä ja suojaa mielivallan harjoittajia.
Itse asiassa koko Suomen kansakunnan ja valtion synty oli kansallinen laillisuusliike, ei etninen kansallisuusliike (muistaakseni Osmo Jussila ja muut historiantutkijat ovat tästä kirjoittaneet). Jos meidän isämme ja isoisämme ovat puolustaneet järjestelmäämme sodassa usein raskain menetyksin, niin kyllä me voimme puolustaa omaa hiippakuntaamme ja tovereitamme mielivaltaa vastaan.
ihan oikeasti jotain uutta sanottavaa tähän aiheeseen??? Tää on kyllä jo niin loppuun kaluttu juttu että kyllästyttää.
Jostain taas olen saanut ymmärtää että piispa on kuuliainen Kristuksen opetuksille eikä halua niistä tinkiä ja ottaa monia kupoliin -kaikki kun pitäisi hyväksyä nykyään...
Eiköhän se piispa toimi raamatun mukaan?
Kannattaisi jokaisen joskus lueskella kyseistä teosta... =)
Toivon, että uudella paavilla on paljonkin sanottavaa, kunhan hän avaa asiakirjakansion nimeltä "Suomi" ja näkee täkäläisen kuohunnan. Wróbelin itsensä kannattaisi lähteä vielä hyvän sään aikana.
Ja tässä tapauksessa nappula "Ilmoita asiattomasta viestistä" ei toimi. Tällaista tämä demokratia meillä.
Asiattomille viesteille on ylläpitäjä määritellyt rajat, jotka on luettavissa keskustelujen pääsivun linkin alla.
Keskusteluissa ei saa mm.:
- esittää asiattomia ja loukkaavia kommentteja muista keskustelijoista
- esittää laitonta tai loukkaavaa materiaalia.
Muut ylläpitäjän listassa luetellut rajoitukset voi kukin käydä lukemassa itse. Nämä kaksi yllä mainittua kieltoa lienevät ne, joihin se henkilö vetoaa, joka on lähettänyt minulle lukuisia huomautuksia Seurakuntalaisen keskustelunavauksesta. Selitykseksi hän on kirjoittanut "asiaton viesti".
Minun mielestäni täällä on tilaa sekä piispa Wróbelia arvostaville että kritisoiville keskustelijoille. Se, että joku kirjoittaa mielipiteitä, joista joku toinen ei pidä, ei tee kirjoituksesta asiatonta tai loukkaavaa.
Tänään olen poistanut keskustelunavauksen, jossa paavia pidettiin antikristuksena. Sen kirjoittaja on poiston jälkeen lähettänyt uuden avauksen "Voi, voi Filbert". Ymmärrän tietysti hänen turhautumistaan. "Viksus" (sinäkö se olet, Nappula?) on vastannut hänelle, että kannattaisi kutsua piispaa antikristukseksi, se menisi läpi. Tiedoksesi: ei menisi.
Tässä on nyt sotkettu pari asiaa. Piispa opettaa tiukkaa seksuaalimoraalia, minkä voi hyvin ymmärtää olevan Raamatun mukaista.
Toisaalta salakähmäinen ja vihjaileva suhtautuminen isä Janiin ja hänen häpeällinen karkoittamisensa Suomesta ei voi mitenkään olla Raamatun mukaista.