Olen keski-ikäinen nainen. Olen asunut pk-seudulla yli 25 vuotta. Haaveilen muutosta lämpimään. Toki tällä hetkellä ei ole nyt mahdollista lähteä mihinkään työ-ja perhekuvioiden takia, mutta saahan sitä varmaan suunnitella ja miettiä vaihtoehtoja. Työvuosia on vielä yli 10 jäljellä. Osaan useampia kieliä, toki voisihan enemmänkin osata. En ole ihan varma, jaksanko mitään kovin vaikeaa ja eksoottista kieltä opiskella enää opiskella, mutta ei kait sekään nyt täysin pois suljettua ole. Onko kenelläkään suosituksia ? Suomalaisyhteisöjä on ainakin Portugalissa, Turkissa ja Espanjassa. Ehkä jostain sellaisesta voisi aloittaa ?
Mihin suomalaisen kannattaa muuttaa ulkomailla ?
Anonyymi
132056
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Miten niin kannattaa muuttaa?
Eiköhän jokaisella ole omat kriteerinsä sille, mikä "kannattaa".
Eli mieti, mitä haluat, mitä tavoittelet, mikä sinulle on tärkeää! Ja mistä sitä löytyy.
Yhden vinkin annan, kannattaa osata kohdemaan kieltä ja mieluiten erittäin hyvin. Englannilla ei kovin hyvin pärjää joka paikassa.
Somalia voisi olla pääkaupunkiseutulaiselle kulttuurisesti läheinen paikka. Asuminen ja ruokakin ovat kai aika edullisia. Sanoo vain allah ja wallah niin pärjää.
Kriteerit
- hyvä ilmasto
- ei liian kallista
T. Alkuperäinen
Englannilla pärjää useimmissa maissa, kun pitää hoitaa virallisia asioita. Joitakin maita on, joissa kyllä kieltäydytään ylpeyssyistä puhumasta englantia virastoissakin, joten kulttuuri kannattaa selvittää hyvin etukäteen. Ranska mm. on tunnettu tästä kieliasenteestaan.
Jos haluaa vain lämpimään, niin silloin kannattaa suosia maita ja paikkoja, joissa jo on suomalaisyhteisöjä tai paljon suomalaisia turisteja, ja jopa suomalaisia kauppojakin ym. suomalaista. Espanja ja Florida taitavat olla aika tavalla suomalaisten kansoittamia. Ja Kreikkakin. Siellä osaa osa paikallisistakin suomenkieltä.
Jos taas kiinnostaa koko kulttuurin vaihto, voi lähteä maahan, jossa joutuu oikeasti opettelemaan sen maan kieltä tai ainakin uutta kulttuuria.
"Muutto" ulkomaille on aika rehevä ilmaisu, jota moni käyttää, kun haluaa Suomesta jonnekin muualle. Mutta useimmat poislähtijät taitavat kuitenkin lähteä Suomesta vain osaksi vuotta. Aniharva heistä virallisesti ja pysyvästi muuttaa mihinkään ulkomaille. Ja osa niistäkin, jotka muuttavat virallisesti ja saavat jopa kansalaisuuden toisesta maasta, palaavat kaikesta huolimatta myöhemmin takaisin Suomeen, ehkä avioeron tai jonkun muun syyn takia. Jos muu suku on jäänyt Suomeen, ja heistä jopa välittää, ei Suomea koskaan myöskään saa lopullisesti hyvästeltyä, vaikka muuttaisikin ulkomaille. Sen jälkeen on sieltä lämpimästä tehtävä lomamatkoja tänne Suomeen päin sukulaisten kutsumana.
Tämä oman kokemuksen kautta kerrottuna, kun on omaa sukua muuttanut ulkomaille virallisesti ja sitten sieltä palannut.
Moni myös palaa Suomeen sen takia kun he "kuherruskuukauden" jälkeen tajuavat, että siellä uudessa maassakin on ongelmia. Ei ehkä samoja kuin Suomessa, mutta Suomen ongelmiin he ovat jo tottuneet. Onhan Suomessa moni asia huonosti mutta moni asia on myös hyvin.
Kyselyikäisten kuten aloittaja on kannattavinta pysyä kotimaassa!
Päinvastoin. Jos mielii ulkomaille, on todellakin oltava haluja kysellä ja ottaa selvää asioista. Muuten saa tyytyä pelkkään lomailuun ulkomailla.
Eiköhän tuossa tullutkin jo ne parhaimmat...
Olen asunut 6 maassa. Kaikissa niissä oli puolensa - hyvät ja huonot.
Tuohon eläkeikää lähestyvään problematiikkaan on syytä suhtautua huolella. Varmin tapa kuolla ensimmäisen eläkevuoden aikana on muuttaa jonnekin, missä ei ole minkäänlaisia juuria. Espanja, Ranska ja Portugali tappavat monet 12 kk:ssa. Sosiaalisena eläimenä ihminen kärsii, jos tuttuja kontakteja ei ole.
Pitkän elämän salaisuus on pysyä kotikylässä.
Raaka, mutta tilaston mukaan totta: Mene etelään, jos haluat kuolla nuorempana.
Tarkoitat varmaan jotain työskentelyn tai vastaavan kautta saatua oleskelemista asumista 6 eri maassa, mikä on eri asia kuin jonkin tietyn maan kansalaisuuden hakeminen ja pysyvä muutto ja asuminen. Sehän kestää keskimäärin 5 vuotta ennen kuin yhteen maahan edes saa mitään kansalaisuutta. Tuskin sentään sellaista olet tehnyt 6 eri maan kohdalla?
Tälläistä lähtemistä, jossa ei ole edes tarkoitus vieraan maan kansalaisuutta hakea, useimmat ulkomaille lähtijät juuri harrastavatkin - ja se on myös paljon helpompaa.
No jaa, pisin ulkomaantyö kesti 12 vuotta. Kyllä silloin oli paikalliset kielet yms. hallussa ja oma talo. Kansalaisuudenkin olisimme saaneet niin halutessamme. Eipä vaan huvittanut.
"Lämpimään". Siinä arveluttavin sana, jos työvuosia on vielä noinkin paljon. Sieltä lämpimästä et tule saamaan elintasoa, kuin hetkellisesti, mutta jos eläköidyttyäsi haluat takaisin Suomen "hintahissiin", niin paljon menetät. Itse aikoinaan ehdin olla Italiassa melkein kolme vuotta, kun onneksi vanhin lapseni herätti ajattelemaan tulevaisuutta.
Tuloksena oli sitten kylmä. Hammerfest Finnmark Norja. Täällä olen kohta kartuttanut eläkettäni yhdeksän vuotta. Lisäksi omaeläkettä (Dnb bankk) olen maksanut kuukausittain korotetulla summalla.
Siis kun kolmen vuoden päästä (ehkä) eläköidyn 67 vuotiaana tuntuu jo yhdenkin maarajan ylitys eteläänpäin (Suomeen) saapumiselta "halpis" maahan.
Älä ajattele ainoastaan sitä "lämmintä". Ajattele koko elämääsi.
Lisäksi kaikki pohjoismaat ovat helppoja tulla, olla ja elää, maiden väliltä puuttuvat rajat. Ainakin Islannissa, pohjoisruotsissa ja täällä Norjassa on työnsaantimahdollisuudet erittäin hyvät.