Ketä varten suomalainen Lasten-Suojeluorganisaatio on rakennettu, jos se ei kykene...

Yksipuolue-järjestelmä herättää kansalaisissa kysymyksiä, luonnollisesti. He eivät kysyisi, jos tietäisivät enemmän !!!

https://keskustelu.suomi24.fi/t/16826052/miksi-kaivopuiston-hengilta-potkitulle-ei-heru-sympatiaa#comment-106843102

Kyse on eräänlaisesta laillisesta lapsikaupasta.

Kun ns parempi perhe ryhtyy sijaisvanhemmiksi huostaan otetulle (=perheestään eristetylle) lapselle niin sijaiset saa koneistolta tuhansia euroja tukea.

Mutta jos ongelmalapselle järjestetään oikea suoja esim sukulaisen luona kun kotona on väkivaltaa. Niin tuo sukulainen ei saa avuksi kuin lapsilisän.

Tämä epätasa-arvo jo 20 vuotta sitten paljasti että kyseessä on bisnes.

Hyvää voittoa tekevä liikeyritys, sitä lastensuojelu on. On johtajia ja johtajattaria hyvine palkkoineen toimistoissaan hääräilemässä, peinipalkkaiset kenttätyötä tekevät väsyvät ja näkevät aika mahdottoman työn edessään joka ikinen päivä.

Tuohon samaan ilmiöön törmää aina. Oli sitten kyse mistä tahansa kuten mielenterveyspalvelut, vanhuspalvelut, vähäosaisten palvelut, kirurgista toimintaa vativat palvelut kuten polvi/lonkkaleikkaus, lasten ja nuorten asiat.

Systeemi on niiiiiiin äärettömän byrokraattinen ja jäykkä, että käytännössä em, asiat toimivat siten, että viranomaiset tulevat paikalle sitten kun tarvitsee tulla mopin ja ämpärin kanssa. Sitä ennen pallotellaan ja pidetään palavereita ja sihteerit kantaa pullaa ja kahvia neukkareihin. Päivät kuluvat näennäiskiireiden parissa.

Suomi on edelläkävijä maa silloin kun puhutaan kulissien rakentamisesta. Suomi on kuin kaunis täytekakku jossa on kirsikat ja mansikat kohdallaan ja kermavaahto taidokkaasti puristettu mutta kun leikkaat sitä, niin se on sisältä pelkkää hevosen paskaa.

Itse allla 40 vuotta työskennelleenä tiedän ja tunnen nuo asiat hyvin tarkkaan ja muistan vielä sen "henkisen hajun nokassani". Tehotonta toimintaa kaikilta osin. Niissä piireissä oikeasti uskotaan niihin omiin pään sisäisiin ajatusvirtoihin kuten nuorisokahviloihin, määrärahojen lisäämiseen ja palveluidentuottajayksiköiden uuelleen organisointeihin ja muuhun sen kaltaiseen ajatushömppään.

Tuo toimiala on naisvaltaista ja siksi mikään ei toimi. Naisen luonne vaan on sellinen, että sopimukset ja asetukset ovat mooseksen kivitauluja ja ne eivät muutu vaikka maailmanloppu tulisi. Nainen ei osaa elää ajassa ja kulkea sitä pienimmän riesan tietä. Naisvaltaisessa työyhteisössä muodostuu kuppikuntia ja niiden sisällä alkaa toimia omat lainalaisuudet ja totuudet jotka eivät tavoita muita työyhteisön jäseniä ja muita viranomaistahoja. Näin se vaan menee. Sen huomaa sitten kun itse on sisällä tuossa systeemissä. Tämän järjestelmän käyntikortteja ovat Eerikan traaginen tapaus ja nyt tämä Koskelan tapaus ja niiden lisäksi monet muut liikuntakykynsä menettäneet ja itsemurhan tehneet, niin lapset kuin aikuisetkin.

Noista metsissä ja käymälöissä ja rappukäytävissä asuvista asunnottomista olisi ihan hyvä aloittaa se maailmanparantaminen. Ei niitä kohteita tarvitse lähteä välimeren takaa hakemaan.

Ihmisten pitäisi ottaa itse omista lapsistaan vastuu eikä työntää vastuuta yhteiskunnalle. Ei pidä sortua päihteisiin tai huumeisiin ja pitää pitää huolta itsestään ja hyvinvoinnistaan niin, että pysyy henkisesti terveenä. Kun itse voi hyvin, lapsetkin voivat hyvin.

Olla mukana lasten elämässä, tarkkailla, voivatko nämä hyvin. Ennen kaikkea opettaa lapselle elämisen oikeat säännöt, jotta ketään ei saa kiusata, eikä tarvitse myöskään alistua kiusattavaksi. Kun katsoo osan suomalaisista henkistä tilaa, se on hyvin heikko. Jotakin pitäisi tehdä ja ihan itse, Hyvinvointia ei saa yksin istumalla ja murehtimalla, vaan pitää aktivoitua tekemään mieluisia asioita. Sillä tavalla elämän laatu paranee. Jos tuntee, että ihmiset eivät tykkää, mitä sitten, pääasia, että tykkää itse itsestään ja on tyytyväinen itseensä ja oloonsa.

Suomalaiset ovat aivan liian välinpitämättömiä toistensa suhteen. Kun näkee, että joku tarvitsee apua, oli asia mikä tahansa, pitäisi käydä auttamaan eikä kääntää selkäänsä. Minusta tuntuu, että suomalaiset ovat hyvin avuliaita ulkomaalaisia kohtaan, mutta suomalaisia he eivät auta.

Jos jokainen viitsisi edes vähän tehdä jotakin oman maan kansalaisten hyväksi eikä itsekkäästi tuijottaa vain omaan napaansa ja etsiä itsestä ja muista vikoja, vaan kääntäisi ajatukset ja tekemiset hyvään suuntaan, niin Suomikin olisi edes vähän parempi paikka elää ja olla.