Itsekkäitä ja muista piittaamattomia

Pystyn itsekkin tähän samaistumaan ja se tuntuu niin turhauttavalle pidemmän päälle olla läheinen masentuneen tai jonkun muun kanssa jolla on mielenterveysongelmia.. Aina tehdään itsekkäitä tekoja ja puhutaan negatiivisesti kaikesta ja kaikista ilkeillään ja muuta. Kaikki pitäisi vaan ymmärtää ja antaa anteeksi koska hänellä on nyt vaikeaa ja on siksi oikeutettu käyttäytymään kusipäisesti.. tuntuu että muidenkin pitäisi keskittää elämäänsä tämän masentuneen ympärille ja olla erityisvarovainen mutta toinen ei liikauta pikku rilliäkään yrittää käyttäytyä kuin normaalit ihmiset

Kuvailisin masennusta mustaksi aukoksi joka imee kaiken energian ympäriltään, riippumatta siitä onko se masentuneen itsensä tai läheisten energiaa.

Masis on vielä siitä hankala että se elämän into täytyy löytyä masentuneelta itseltään. Tilannetta ei siis varsinaisesti auta se, että masentuneen puolesta tehdään asioita tai että pääsee pitkälle sairaslomalle, jne... Vaan masiksessa pitäisi päästä kunnolla syihin. Valitettavasti syitä on niin monta kuin masentunutta, joten tilastollisesti pahraat konstit on juurikin liikunta, ruokavalio, uni jne...

Taasko sama aloittaja asialla. Terveydenhuoltoalan oppilaitoksissa aikanaan jo opetettiin, että ihminen ei ole sama kuin diagnoosinsa. Sinulla on olemassa ihmistyyppi nimeltä "masentunut". Kyseessä on siis ihminen, joka kärsii masennuksesta. Kyseessä on siis ihminen. Sinulla tämä ihmisyyspuoli on unohtunut. Haluaisitko kenties kertoa, minkälaisia ovat kaikki naiset, kaikki miehet, kaikki tummaihoiset, kaikki punahiuksiset, kaikki diabeeetikot, kaikki anoreetikot, kaikki äidit, kaikki opettajat, kaikkivasenkätiset tai kaikki maahanmuuttajat? Sinä niputat yhdellä käsitteellä yhteen ison joukon hyvin monenlaisia ihmisiä.

Kaikilla masennuksesta kärsivillä ihmisillä ei ole ystäviä tai sukua. Ihmiset kärsivät hiljaa kotonaan, eivätkä soittele tai valita kellekään. Masennusdiagnoosin jälkeenkin ihminen voi nauraa tai käydä lenkillä. Siivota tai tiskata. Ehkä siihen huippuvauhtiin ei saa itseään enää potkittua, mutta ilo ja elämä eivät ole siltikään vielä ohi.

Kun sinulla ilmeisesti on ongelma siitä, että olet ylikuormittunut jonkun henkilön valittamisen vuoksi, niin sinulla on kaksi vaihtoehtoa: 1) Katkaise ystävyys- tai sukulaisuussuhde tai 2) aseta rajat, eli tee sanallisesti selväksi, ettet halua kuunnella valitusta.

Ymmärrätkö, että sinäkin voit valita? Voit valita seurasi. Voit valita iloista ja positiivista seuraa. Voit etsiä ympärillesi aktiivisia ja elämänmyönteisiä ihmisiä. Voit hakea hyvin toiminnallisia ystäviä, joiden kanssa voit vaikka harjoitella maratonia tai ultrajuoksua varten tai lähteä kiertämään liftaten maailmaa koronaepidemian jälkeen. Ymmärrätkö sinä: sinä voit valita. Valitusta ei tarvitse kuunnella.

Ai niin. Kolmas keino on laadukkaat lukemiseen tarkoitetut korvatulpat. Jos et voi välttyä äänisaasteelta, niin eristä itsesi siltä. Nykyään on sosiaalisesti hyväksyttyä eristää itsensä kahdenkeskiseen kuplaan älylaitteensa kanssa. Kukaan ei edes huomaa, jos käytät korvatulppia. Onnea uuteen positiiviseen elämääsi!