tuossa ihan referenssinä, mitä meitin yliopistossa opetetaan ihmisestä:
http://www.helsinki.fi/arkeologia/kurssit/Har115_sl2004/luento_1.rtf
http://www.helsinki.fi/arkeologia/kurssit/Har115_sl2004/luento_1.rtf
Näin meillä
Ana-mzk
10736
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tuossa on käsittääkseni yhden luennon kalvot.
Luuletko,että kaikki siinä?
En ole ollut ainuallakaan yliopistokurssilla,jossa olisi pelkät kalvot riittäneet kokeessa.
Lisäksi:jos tuo oli esim. ensimmäinen tunti,niin sillä yleensä käsitellään tosi palikoita asioita...
Mutta nuo ovat perusfaktat ja pääteoriat aiheeseen liittyen.
Mielenkiinnolla odotan,että osaat kumota jotain noista väitteistä tutkimusaineistoon viitaten.
Sillä varsinaisia virheitä en noin pikaluvulla löytänyt... Lähinnä luentokalvojen "palikkuus" pistää silmään...
Alussa todetaan muutamia apinaihmislajeja (Sahelanthropus, Orrorin, Ardipithecus jne), ja parin rivin päästä viitataan ilmeisesti ihmisen kehittyskulkuun:
"apinaihminen - esi-ihminen - ihminen".
Noista apinaihmisistä kuitenkin vain ensimmäinen, eli Sahelanthropus tchadensis, on nykykäsityksen mukaan ihmisen esi-isukki.
tämä on tapahtunut ennenkin! Its deja vu all over again, squirrel! =)
En väittänyt mitään, mutta tuo oli vain hyvä pikakatsaus itse kullekin.
Ajoitusmenetelmistä:
http://www.qnet.fi/mpeltonen/ajoitukset1.htm
Moi !
Hanki parempaa luettavaa.
Huuhaapropagandaa netistä löytyy yllin kyllin.
Käy vaikkapa akateemisesta kirjakaupasta hakemassa joku geologian perusopus niin pääset alkuun.
--
hieman suunnittelin perusgeologian ja ajoitusmenetelmien opiskelemista ihan HY:lla.
Sinä laitat kaiken huuhaapropagandaksi, mutta usko pois, että nuo ajoitusmenetelmät ovat todella epäluotettavia, ja tutkijat kiistelevät jopa kivilajien syntyprosesseista, puhumattakaan sitten hajoamistuotteista.
Moi !
Varmaankin poikkeuksia löytyy, ja paljon virheitäkin. Yleensää kuitenkin suuruusluokka on oikein ja eri menetelmät antavat samankaltaisen tuloksen edellyttäen että molemmat menetelmät soveltuvat tapaukseen.
Minäkin mittaan kynnen paksuuden mnikrometrillä, kaapin korkeuden rullamitalla ja matkaa kotoa kesämökille auton matkamittarilla. kaikissa on virheitä ja epätarkkuuksia mutta suuruusluokka on ok.
Maapallon iän suhteen vakuuttavimpia todisteita on se että luonnosta puuttuvat käytännössä kaikki ne isotoopit joiden puoliintumisaika on alle 100 miljoonaa vuotta (suuruusluokka, voin hakea tarkemman arvon jos haluat).
Voidaan mielestäni perustellusti sanoa että ajoitusmenetelmät oikein käytettynä antavat luotettavia tuloksia.
--
Viestissäsi et väittänyt yhtään mitään.
Siinä oli pelkkä linkki.
Jos haluat että käsitellään ajoitusmenetelmiä,niin kannattaisi ns. informoida asiasta.
Vaikuttaa kovin,että ana ei uskalla sanoa mitään.
Ja jos joku sitten esittää jotain kritiikkiä-ts. yrittää "keskustella" asiata,niin analta tulee kommentti "en väittänyt moista aloitusviestissäsi".
PS.
Et muuten käsitellyt ajoitusmenetelmiä aloitusviestissäsi,joten OMAN argumentaatiosi mukaan sillä EI OLE MITÄÄN TEKEMISTÄ koko viestiketjun kanssa.
Eli tästä lähtien odotan,että viestissäsi on jokin väite aiheesta.
Jotta sitä voitaisiin käsitellä.
Muutenkaan pelkkä linkki aiheeseen ei oikein riitä.
(itse harrastan kylläkin 1 lause,perusteluna linkki-juttuja,mutta niissä väite on perusteltu link(e)illä[josta on kritisoitu mm. että missä "omat ajatukset",niinkuin totuus muuttuisi siitä mitä mieltä minä haluaisin asiasta olla.
Vedän johtopäätökset falsifioitavasta taustateoriaa taustalla käyttäen suoraan havainnoista...
Tällä vältetään ns. subjektio.
Totuus ei ole mielipideasia...]
Ajoitusmenetelmät ovat hyvin luotettavia, kunhan vain mittaustilanne ja -menetelmät pysyvät hallinnassa. Prosessin pitäminen hallinnassa onkin sitten joskus vaikeampaa, mm. materiaalien vääränlainen säilytys tuottaa helposti virheitä. Nämä virhemittauksetkin pääsevät "julkisuuteen", eli ne dokumentoidaan, joten ehkä siitä on jäänyt kuva ajoitusmenetelmien epäluotettavuudesta.
"hieman suunnittelin perusgeologian ja ajoitusmenetelmien opiskelemista ihan HY:lla."
Opiskelemisen suunnittelu ei vielä paljon asiantuntija-arvoa tuo :)
"Ajoitusmenetelmät ovat hyvin luotettavia, kunhan vain mittaustilanne ja -menetelmät pysyvät hallinnassa."
Olen vastakkaista mieltä, samoin kuin monet pätevät tutkijat.
Tiedätkö että totuus on se että yleisin materian ajanmääritys kulkee about näin:
kiveä -> mitataan 20-30 kertaa, monilla eri tahoilla. -> saadaan ristiriitaisia tuloksia joista valitaan se joka sopii parhaiten olettamukseen kiven iästä (olettamus tehdään kerroksen perusteella)
""hieman suunnittelin perusgeologian ja ajoitusmenetelmien opiskelemista ihan HY:lla."
Opiskelemisen suunnittelu ei vielä paljon asiantuntija-arvoa tuo :)"
No, enpä ole niin väittänytkään. Onneksi akateeminen vapaus sallii käytännössä minkä tahans a alan opiskelemisen.
"Tiedätkö että totuus on se että yleisin materian ajanmääritys kulkee about näin:"
Oletko lukenut tuon totuuden kreationistisivulta, vai oletko (ollut) läheisessä yhteistyössä Euroopan ajoituslaboratorioiden kanssa?
20-30 kertaa yhden kappaleen mittaaminen eri labroissa on nimittäin aivan täyttä beeässää...
Ajoituksista otetaan huomioon se joka kappaleen ominaisuuksien ja kappaleen (tunnetun) historian puolesta pitäisi olla kaikkein totuudenmukaisin ikä. Ennakko-oletukset vaikuttavat aivan oleellisesti. Jokaista murikkaa ei ole mitään järkeä tutkia kaikin mahdollisin keinoin, koska nämä kaikki mahdolliset keinot vievät aikaa ja rahaa.
Jos tiedetään kappaleelle ominaiset ajoituksen virhemahdollisuudet (esimerkiksi ne säilytyksen tuomat ongelmat tietylle materiaalille ja tietylle ajoitustavalle) ja niiden tuomat iänmäärityksen epätarkkuudet, mitataan kappaletta parilla eri menetelmällä, jotka sulkevat aina yhden virhelähteen pois. Tuloksista otetaan se, jonka oletetaan olevan vapaa virheistä.
Kivillehän noita ajoitusmenetelmiä ei ole kovin paljoa. Vaikka jotkut ehkä toisin luulevatkin, löytyy paljonkin sellaisia materiaaleja, joiden ikää ei nykytiedoilla voida mitata mitenkään.