Nuorena miehenä toiveammattini oli merimies, niimpä minusta tulikin merimies. Joskus Tyynenmeren ylitettyä purimme lastia myös San Franciskossa. Oliko mahtava paikka on minulta kysytty. Varmaan mutta enpä nähnyt juurikaan. Satama-alueella tapasimme suomalaisia merimiehiä ns. villillä kortilla toisella laivalla tulleita ja samoissa hommissa. Mitä siitä muuta kuin juhlat pystyyn. Kun suomalaiset laittaa juhlat pystyyn on seuraukset sen mukaiset.
Tappelu oli valtava.
Paikalle tuli satamapoliisin lisäksi monta Amerikkalaista maijaa ja pahimmat tappelijat laitettiin siihen, eli kaikki ja poliisilaitokselle.
Siellä henkilöllisyys tutkittiin ja minun merimiespassissa oli epäselvää. Olihan siinä koska se oli väärennetty ja olin luvatta maassa. Tiesin että nyt ei hyvä seuraa eikä seurannut. Minut vietiin kokonaan eri paikkaan ja seuraavana päivänä oikeuteen. Istunto kesti kokonaista puoli tuntia ja tuloksena 6kk vankeutta tappelusta ja luvattomasta maahan tulosta. Siitä suoraan vankilaan, pieneen ja ahtaaseen ihan täyteen tupattuun johonkin kaupungin San alkuiseen paikkaan.
Pari päivää ja jouduin tappeluun. Vartioita tuli paljon ja myös nyrkkiä. Aloin tapella vastaan ja lisää nyrkkiä.
Eristyssellin jälkeen minut kärrättiin paikkaan nimeltä Palo Alto. Huomasin heti, että paikka on mielisairaala. Suljetun osaston hoito oli säilytystä ja säilytystä. Vankilan välttäneet vasikkamaiset mielisairaat 'luottomiehet', jotka olivat hoidokkeja olivat ahkerampia hakkaajia. Monet olivat suorastaan itkeneet päästä mielisairaalaan mieluummin kuin vankilaan, koska heidän rikos oli sitä luokkaa, että vankilassa ei olisi pärjännyt. Ei myöskään inhottavalla nilviäisen luonteella joka niillä oli. Olihan siellä muitakin potilaita, ns. siviili-ihmisiä.
Tuota 'terapiaa' jatkui aikansa ja lääkkeitä sai periaatteella sulle-mulle-tuolle mitä lie. Kerran sain pamautettua kunnolla yhtä nilviäistä turpaan. Tuo kielikello sepitti asian edukseen ja jouduin talon pahimmalle osastolle, vaikka kielikello oli itse syyllinen alkaneeseen kärhämään.
Minun onnekseni Suomen viranomaiset olivat juuri silloin hakemassa erästä toista tyyppiä ja minut otettiin pienen paperisodan jälkeen mukaan koneella Suomeen. Vuorokauden lennon jälkeen olin Helsingissä. Lentokentältä Katajanokalle vankilaan ja linja-autolla Turkuun Kakolanmäelle Annekseen jatkamaan Amerikassa aloitettua 'hoitoa'.
Vankimielisairaalan yli-lääkäri totesi naurahtaen, että sitä on tehty Amerikan reissu. Vakavampana jatkoi ja kertoi viikon seurannan jälkeen etten ole millään tavalla mielisairas, ainoastaan luonnehäiriölle tyypillinen stressireaktio vaikeissa olosuhteissa, hetkellinen tolaltaan olo. Kukapa ei olisi tolaltaan kun henkilökunnan lisäksi sairasmieliset ja muut pöpit hakkaa?
Kuukauden Anneksessa olon jälkeen minut siirrettiin vankilaan suorittamaan loppurangaistus tuosta 6kk tuomiosta.
No, nykyisin en pääse koskaan enää Amerikkaan laillisesti. Papereissa on pysyvä kielto jota konsulaatti ei edes käsittele. Enpä kyllä suosittele kenellekään menoa jos joutuu syyttä tappeluun ja seuraukset ovat mitä minä koin.
Tappelu oli valtava.
Paikalle tuli satamapoliisin lisäksi monta Amerikkalaista maijaa ja pahimmat tappelijat laitettiin siihen, eli kaikki ja poliisilaitokselle.
Siellä henkilöllisyys tutkittiin ja minun merimiespassissa oli epäselvää. Olihan siinä koska se oli väärennetty ja olin luvatta maassa. Tiesin että nyt ei hyvä seuraa eikä seurannut. Minut vietiin kokonaan eri paikkaan ja seuraavana päivänä oikeuteen. Istunto kesti kokonaista puoli tuntia ja tuloksena 6kk vankeutta tappelusta ja luvattomasta maahan tulosta. Siitä suoraan vankilaan, pieneen ja ahtaaseen ihan täyteen tupattuun johonkin kaupungin San alkuiseen paikkaan.
Pari päivää ja jouduin tappeluun. Vartioita tuli paljon ja myös nyrkkiä. Aloin tapella vastaan ja lisää nyrkkiä.
Eristyssellin jälkeen minut kärrättiin paikkaan nimeltä Palo Alto. Huomasin heti, että paikka on mielisairaala. Suljetun osaston hoito oli säilytystä ja säilytystä. Vankilan välttäneet vasikkamaiset mielisairaat 'luottomiehet', jotka olivat hoidokkeja olivat ahkerampia hakkaajia. Monet olivat suorastaan itkeneet päästä mielisairaalaan mieluummin kuin vankilaan, koska heidän rikos oli sitä luokkaa, että vankilassa ei olisi pärjännyt. Ei myöskään inhottavalla nilviäisen luonteella joka niillä oli. Olihan siellä muitakin potilaita, ns. siviili-ihmisiä.
Tuota 'terapiaa' jatkui aikansa ja lääkkeitä sai periaatteella sulle-mulle-tuolle mitä lie. Kerran sain pamautettua kunnolla yhtä nilviäistä turpaan. Tuo kielikello sepitti asian edukseen ja jouduin talon pahimmalle osastolle, vaikka kielikello oli itse syyllinen alkaneeseen kärhämään.
Minun onnekseni Suomen viranomaiset olivat juuri silloin hakemassa erästä toista tyyppiä ja minut otettiin pienen paperisodan jälkeen mukaan koneella Suomeen. Vuorokauden lennon jälkeen olin Helsingissä. Lentokentältä Katajanokalle vankilaan ja linja-autolla Turkuun Kakolanmäelle Annekseen jatkamaan Amerikassa aloitettua 'hoitoa'.
Vankimielisairaalan yli-lääkäri totesi naurahtaen, että sitä on tehty Amerikan reissu. Vakavampana jatkoi ja kertoi viikon seurannan jälkeen etten ole millään tavalla mielisairas, ainoastaan luonnehäiriölle tyypillinen stressireaktio vaikeissa olosuhteissa, hetkellinen tolaltaan olo. Kukapa ei olisi tolaltaan kun henkilökunnan lisäksi sairasmieliset ja muut pöpit hakkaa?
Kuukauden Anneksessa olon jälkeen minut siirrettiin vankilaan suorittamaan loppurangaistus tuosta 6kk tuomiosta.
No, nykyisin en pääse koskaan enää Amerikkaan laillisesti. Papereissa on pysyvä kielto jota konsulaatti ei edes käsittele. Enpä kyllä suosittele kenellekään menoa jos joutuu syyttä tappeluun ja seuraukset ovat mitä minä koin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tämän päivän Suomessakin löytyy mielenterveyssektorilta paljon vääryyksiä, vaikkakaan ei ehkä yhtä rajussa muodossa.
Kirjoittamasi esimerkki on elävä esimerkki siitä, mitä voi tapahtua, kun ei välttele humalahakuista juomista ja ryyppyporukoita.
Mielenkiintoinen tarina mutta miltä vuosikymmeneltä?
Psykiatrisen laitoshoidon väärinkäytön eri muodot muodostavat maailmanlaajuisen ongelman ja USA:ssa on asukkaita melkein 60 kertaa enemmän kuin Suomessa. Joten en yllättyisi, jos niin isossa maassa tapahtunut keissi olisi yllättävän tuorekin. Kyllä niin isoon maahan yhä mahtuu yllätävänkin kahjoja sairaalaführereitä, vielä suomalaisiakin virkaveljiään kolkompia.
Hakataanko täällä Suomessakin mielisairaalassa? Kovin ottein varmasti eristetään, mutta 'ruhjoutuuko' koskaan psykiatrisissa laitoksissa?