Jätti kiltin ja kunnollisen Aatamin ja lähti bailaamaan demoneiden kanssa.
https://yle.fi/uutiset/3-11807072?utm_source=facebook-share&utm_medium=social&fbclid=IwAR3wSgEl_TwAZJOqmHgCudCzdd8jeOnQT49VC-6P4PSqh45s8xMMJdWFdJk
Lilith oli tyypilinen Suomi-nainen
Anonyymi
94
126
Vastaukset
- Anonyymi
Hauska testi siinä lopussa.
- Anonyymi
Lillis
- Anonyymi
Henkien erottamisenlahjoja on käytetty, kun homot otetaan sisään ja herkät heitetään seurakunnasta ulos.
- Anonyymi
Aatami oli Jahven luoma koekappale ihmisesta millä ei ollut mitään mahdollisuutta elämiseen. Täysin epäonnistunut turha kapistus. Kaasukammioon tuollainen Aatami olisi joutanut kolmannessa valtakunnassa. Oikein oli kun Lilith lähti Salmudin luo. Salmud on sentään mies eikä ätmi.
- Anonyymi
Palstakamu kirjoitti:
Se on Samael.
Samael on vääräuskoisten kirjoitusmuotoon ilmaistu nimi. Me islamilaiset käytämme latinalaisaakkosin kirjoitettuna muotoa Salmud. Elohim uskonto ei ole islamia.
Anonyymi kirjoitti:
Samael on vääräuskoisten kirjoitusmuotoon ilmaistu nimi. Me islamilaiset käytämme latinalaisaakkosin kirjoitettuna muotoa Salmud. Elohim uskonto ei ole islamia.
Ai sinä olet näitä vääräuskoisia 🙄
- Anonyymi
Palstakamu kirjoitti:
Ai sinä olet näitä vääräuskoisia 🙄
Ei vaan päinvastoin. En ole vääräuskoinen. Sitäpaitsi Lalibelalaisilla nimi taitaa esiintyä muodossa Shamuel tarkoittaen Jumalan hullua. "toivoryynäseltä" onnistuu myös nämä uskonnolliset jututkin omien juttujensa lisäksi.
Anonyymi kirjoitti:
Ei vaan päinvastoin. En ole vääräuskoinen. Sitäpaitsi Lalibelalaisilla nimi taitaa esiintyä muodossa Shamuel tarkoittaen Jumalan hullua. "toivoryynäseltä" onnistuu myös nämä uskonnolliset jututkin omien juttujensa lisäksi.
Islamistit ovat vääräuskoisia, kristityt oikeauskoisia. Ehkä siellä teidän hiekkamaassanne asiat ovat toisin, mutta nyt ollaan Suomessa.
- Anonyymi
Palstakamu kirjoitti:
Islamistit ovat vääräuskoisia, kristityt oikeauskoisia. Ehkä siellä teidän hiekkamaassanne asiat ovat toisin, mutta nyt ollaan Suomessa.
Niinhän persut sanovat vaan ketkä kristityt nyt sitten ovat oikeauskoisia. Paavinuskoisetko vaiko Lutherinuskoiset vaiko sitten uudestikastetut. Se on niin kovin vaikea tulkintajuttu tuo kristinuskoisuus se on vähän niinku isänmaallisuus. Isänmaallisuus on heittiön viimeinen puolustuspuhe sen jälkeen kun on syytettyjen penkillä rikoksistansa ja samoin on kristinuskon laita.
Anonyymi kirjoitti:
Niinhän persut sanovat vaan ketkä kristityt nyt sitten ovat oikeauskoisia. Paavinuskoisetko vaiko Lutherinuskoiset vaiko sitten uudestikastetut. Se on niin kovin vaikea tulkintajuttu tuo kristinuskoisuus se on vähän niinku isänmaallisuus. Isänmaallisuus on heittiön viimeinen puolustuspuhe sen jälkeen kun on syytettyjen penkillä rikoksistansa ja samoin on kristinuskon laita.
Ja samaan aikaan islamistit tappavat toisiaan, kun toinen edustaa väärää katsontakantaa. Se on niin ihana rauhan uskonto tuo islam. Ja mitä kaikkea hyvää se on poikinutkin, kuten Isisin.
Mitenköhän Lilithistä tuli demoni, jos hänet oli muovattu samasta savesta kuin Aatami?
- Anonyymi
Ei ollut kyse samasta savesta. Lilithiä ei luotu savesta vaan Hän oli se ihminen joka luotiin jo aikojen alussa Taivaassa ihmisen kuvaksi. Aatami luotiin savesta - sen jälkeen kuin kaikki muut elolliset oli jo luotu - eikä hän kyennyt hengittämään itse ennenkuin sai Jaldabaotilta "Pyhän hengen" puhalluksen keuhkoihinsa. Tämän jälkeen Jaldabaot / Jahve uskoi olevansa Jumala ja vieläpä ainoa Jumala jota ihmisten pitäisi palvoa maailmanloppuun asti.
Jahve on suuri saatana ja harhauttaja joka estää ihmisiä palaamasta takaisin Luojan luo. - Anonyymi
Joissain lähteissä Lilith tehty mudasta.
Anonyymi kirjoitti:
Joissain lähteissä Lilith tehty mudasta.
Ainakin käytetty sanoja "clay" tai "dust" lähteestä riippuen.
- Anonyymi
Palstakamu kirjoitti:
Ainakin käytetty sanoja "clay" tai "dust" lähteestä riippuen.
Amerikastako ja amerikan raamattuvyökkykkeltäkö sinä olet "lähteesi" lukenut. Amerikka on Johanneksen ilmestyskirjan mukaan se paikka mistä lännen kuningas hyökkää luvattuun maahan ja harhaan johdetut seuraavat Amerikan Tru... kuningasta.
Amerikka on suuren saatanan maailmantulon synnyinpaikka. Anonyymi kirjoitti:
Amerikastako ja amerikan raamattuvyökkykkeltäkö sinä olet "lähteesi" lukenut. Amerikka on Johanneksen ilmestyskirjan mukaan se paikka mistä lännen kuningas hyökkää luvattuun maahan ja harhaan johdetut seuraavat Amerikan Tru... kuningasta.
Amerikka on suuren saatanan maailmantulon synnyinpaikka.Mitä teillä musuilla on amerikkalaisia vastaan?
- Anonyymi
Napatanssijoilla pitääkin olla maski huntuna kuin iisebelillä.
- Anonyymi
Olenko kerrankin tyypillinen nainen, ihanaa!
"Olet juutalaisen kansanperinteen Lilith, kaikkien vahvojen itsenäisten naisten esiäiti! Lilithille tärkeintä on se, että hän saa päättää omista asioistaan. Häntä eivät miehet, eikä kukaan muukaan komentele. Lilith nauttii juhlimisesta ja osaa ottaa omasta seksuaalisuudestaan kaiken ilon irti. Juutalaisten tarinoiden mukaan Jumala loi Aatamin ja Lilithin maan tomusta. Kun Aatami vaati Lilithiä alamaisekseen (eikä antanut Lilithin olla rakastellessa päällä), karkasi Lilith Punaiselle merelle parittelemaan demonien kanssa."
Lähti parittelemaan - ei bailaamaan.
Miksi Aatami oli niin hölmö että vaati Lilithiä alamaisekseen? Eihän sellainen käy.
- Sheena- Anonyymi
Tämä punapää olisi ollut yllättynyt, jollei myös olisi saanut vastaukseksi Lilith. 😝
Muut on hirveitä akkoja, mä olen Ifis. 😏
No jotenkin kaikki uskontoihin liittyvät tarinat menee niin, että mies on sankari ja nainen tekee jotain typerää.
Samanlaista tarinointia kun palstan ”jännämies-jutut”.
Joskus oon miettinyt miesten huikean huonoa itsetuntoa. Wuppis epäili sen johtuvan siitä, että metsästäjä-ihmisestä kehkeytyi keräilijä ja hän asettui paikalleen. Perintö piti jäädä varmasti omille lapsille, joten nainen piti jollain tavoin ”lukita” kohteeseen. Siitäkö nämä uskonnot syntyi?
Toivottavasti maailma olisi menossa kohti sitä hetkeä, kun miehen ei tarvitse alistaa naista pönkittääkseen omaa varmuuttaan itsestään. Nainen ei olisi vierellä kun olisi pakko, vaan siksi kun siinä on hyvä olla. 😊- Anonyymi
No siis juuri tuossa paikalleenasettumisen ja maanviljelyn alotukseenhan nämä hyvin ajottuu. Tosin ensimmäiset kulttuurit ja uskothan eivät olleet vielä näin rajottuneita. Silmiinpistävää on se ero mikä näiden nykyisten uskontojen ja kulttuurien sekä ihmisen oman biologian välillä on. Evoluutio on ensiksi käyttänyt koko ihmislajin kehityshistorian siihen, että se on luonut systeemin, joka mahdollisimman hyvin salaa jälkeläisen isän henkilöllisyyden. Sitten nykyihminen keskittää lähestulkoon kaiken energiansa niiden jälkeläisten isän henkilöllisyyden varmistamiseen. Jos jokin laji taistelee lujaa omaa biologiaansa vastaan, niin se on ihminen. 😅
Anonyymi kirjoitti:
No siis juuri tuossa paikalleenasettumisen ja maanviljelyn alotukseenhan nämä hyvin ajottuu. Tosin ensimmäiset kulttuurit ja uskothan eivät olleet vielä näin rajottuneita. Silmiinpistävää on se ero mikä näiden nykyisten uskontojen ja kulttuurien sekä ihmisen oman biologian välillä on. Evoluutio on ensiksi käyttänyt koko ihmislajin kehityshistorian siihen, että se on luonut systeemin, joka mahdollisimman hyvin salaa jälkeläisen isän henkilöllisyyden. Sitten nykyihminen keskittää lähestulkoon kaiken energiansa niiden jälkeläisten isän henkilöllisyyden varmistamiseen. Jos jokin laji taistelee lujaa omaa biologiaansa vastaan, niin se on ihminen. 😅
No joskus käynyt leikkimielisesti mielessä, että ihmiset vaan kävisivät jossain laitoksessa, jos haluisivat lisääntyä. Siellä sitten ammattilaiset tekisivät ihmisiä aikuisuuteen maailmaan. Olis välittämistä, hyvät koulutukset ja kaikki. Ihmisten mehiläispesä. 😃
Ei olisi varsinaisia vanhempia, vaan olisi yhteisö, yhteiskunta, joka pitäisi huolta ja ohjaisi eteenpäin ihmistä lapsesta pitäen. 😬
Saattaa kuullostaa karkealta, mutta toisaalta voisi jäädä paljon karmeaa monelta välistä ja eipä se rakkautta poistais... jopa lusäisi, kun hoitajat siellä olisivat hakeutuneet siihen työhön ja saisivat palkkaa. 😃
Mutta loppuisi myös alituiset sodat perheissä..😊
Ja lapset saisivat sina kunnon kodin. 😊SheHe kirjoitti:
"Nainen ei olisi vierellä kun olisi pakko, vaan siksi kun siinä on hyvä olla. 😊"
-Tämä. 👍Avonainen häkki-juttu. 😄👌
interlocutrice kirjoitti:
Avonainen häkki-juttu. 😄👌
Mä uskon muutenkin siihen, että ketään ei voi omimalla saada omaksi vaan rakastamalla. Sulla/mulla/ kellä vaan kun on antaa rakkautta, jota kohde kaipaa ja tuntee olonsa hyväksi siitä rakkaudesta, tulee hän ihan itse takaisin rakkautensa luokse. Pakottamatta, vaatimatta.
SheHe kirjoitti:
Mä uskon muutenkin siihen, että ketään ei voi omimalla saada omaksi vaan rakastamalla. Sulla/mulla/ kellä vaan kun on antaa rakkautta, jota kohde kaipaa ja tuntee olonsa hyväksi siitä rakkaudesta, tulee hän ihan itse takaisin rakkautensa luokse. Pakottamatta, vaatimatta.
No samaa mieltä...
Kyllä halu ohjaa. 😊interlocutrice kirjoitti:
No samaa mieltä...
Kyllä halu ohjaa. 😊Se hyvän olon tunne saa ihmisen kaipaamaan lisää sitä läheisyyttä mikä ylläpitää hyvää oloa. Näin näkisin. :)
Tuon tyypin kanssa on hyvä olla, parkkeeraan itseni siihen ja mikä parasta, jos se tyyppikin näyttää saavan hyvän olon mun läheisyydestäni. Vastavuoroisesti. 👌SheHe kirjoitti:
Se hyvän olon tunne saa ihmisen kaipaamaan lisää sitä läheisyyttä mikä ylläpitää hyvää oloa. Näin näkisin. :)
Tuon tyypin kanssa on hyvä olla, parkkeeraan itseni siihen ja mikä parasta, jos se tyyppikin näyttää saavan hyvän olon mun läheisyydestäni. Vastavuoroisesti. 👌No läheisyys on yksi asia monesta, miksi itse haluaisin toisen kanssa olla. Henkinen läheisyys, kosketus ja itsensä haluttavaksi tunteminen myös. Vastavuoroisuutta, kohtaamista, ymmärrystä ja uskoa.
Toisinsanoen, kun saa olla ihminen, niin mikäs siinä on ollessa. 😃interlocutrice kirjoitti:
No läheisyys on yksi asia monesta, miksi itse haluaisin toisen kanssa olla. Henkinen läheisyys, kosketus ja itsensä haluttavaksi tunteminen myös. Vastavuoroisuutta, kohtaamista, ymmärrystä ja uskoa.
Toisinsanoen, kun saa olla ihminen, niin mikäs siinä on ollessa. 😃Juu, sitähän se parhaimmillaan on. Vieläpä melko luontevasti vastavuoroista, ilman ratakiskoa.
SheHe kirjoitti:
Juu, sitähän se parhaimmillaan on. Vieläpä melko luontevasti vastavuoroista, ilman ratakiskoa.
No juu, mutta itse en ole tuollaista vielä kohdannut. Johonkin se viimeinen paukku jää. Veikkaan, että usko ihmisen hyvyyteen ja halu löytää jotain parempaa puuttuu, tai on vain haave.
Mutta on täällä maailmassa monta muutakin kivaa kuin kahden ihmisen rakkaus. Moottoripyöräily vaikka ja auringonnousut ja laskut. Kylmäkäynnistykset ja keuliminen. 😜interlocutrice kirjoitti:
No juu, mutta itse en ole tuollaista vielä kohdannut. Johonkin se viimeinen paukku jää. Veikkaan, että usko ihmisen hyvyyteen ja halu löytää jotain parempaa puuttuu, tai on vain haave.
Mutta on täällä maailmassa monta muutakin kivaa kuin kahden ihmisen rakkaus. Moottoripyöräily vaikka ja auringonnousut ja laskut. Kylmäkäynnistykset ja keuliminen. 😜Heh, toden totta. On maailmassa muutakin kivaa ja hienoa asiaa ja elämystä tuottavaa.
Eiköhän ne tunteetkin ole pitkälti omia kokemuksia kumppanista ja suhteesta. Voihan se kumppani tuntea aivan toisinkin, kun itse tuntee ja olettaa toisen tuntevan. Omat tunteet vaan ruokkii mielikuvaa, että tää on nyt just sitä.
Riittää, että tietää omat tunteensa ja kuuntelee sydäntään. Toisen tunteista ei aina voi tietää, miksi se siinä vierellä kulkee. Ja eiköhän ne tunteetkin elä jatkuvasti.
Ehkä se on vaan romanttisuuden ja romantikon kyky värittää täydellinen kuva mihin sukeltaa ja elää? :)SheHe kirjoitti:
Heh, toden totta. On maailmassa muutakin kivaa ja hienoa asiaa ja elämystä tuottavaa.
Eiköhän ne tunteetkin ole pitkälti omia kokemuksia kumppanista ja suhteesta. Voihan se kumppani tuntea aivan toisinkin, kun itse tuntee ja olettaa toisen tuntevan. Omat tunteet vaan ruokkii mielikuvaa, että tää on nyt just sitä.
Riittää, että tietää omat tunteensa ja kuuntelee sydäntään. Toisen tunteista ei aina voi tietää, miksi se siinä vierellä kulkee. Ja eiköhän ne tunteetkin elä jatkuvasti.
Ehkä se on vaan romanttisuuden ja romantikon kyky värittää täydellinen kuva mihin sukeltaa ja elää? :)Niin. Romantikko mäkin olen, mutta haluan jo helppoja elämyksiä. Ihminen vs ihminen ei ole helppo yhtälö, sitä jahdatessa on mennyt paljon elämää ohi muulta saralta.
Mä sanoisin, että siihen mahkut meni jo. Ei ole enää tässä ikäryhmässä uskoa hyvyyteen, se on revitty moneen kertaan rikki.
Mutta onneksi on muutakin. 😊
Ja mulla on aina uusia haaveita muulla saralla. 😄interlocutrice kirjoitti:
Niin. Romantikko mäkin olen, mutta haluan jo helppoja elämyksiä. Ihminen vs ihminen ei ole helppo yhtälö, sitä jahdatessa on mennyt paljon elämää ohi muulta saralta.
Mä sanoisin, että siihen mahkut meni jo. Ei ole enää tässä ikäryhmässä uskoa hyvyyteen, se on revitty moneen kertaan rikki.
Mutta onneksi on muutakin. 😊
Ja mulla on aina uusia haaveita muulla saralla. 😄Joo ymmärrän. Helppo elämys voi tulla monestakin asiasta, mutta myös jos onnistut kohtaamaan jonkun jonka kanssa yhteiselo on mutkatonta.
Etsimättä ne parhast löytyy. Tupsahtaa eteen ihan muissa aikeissa, kun etsimällä. :)
Ää, älä menetä mies hyvä uskoa hyvyyteen, se hyvyys kun elää sydämissä joissa hyvä on voimavara ja oikeamielinen.
Hyvyyskin tulee vastaan eri muodoissaan, rakkaudessa, teoissa, hymyissä, sanoissa, auttajana jne.
Se muukin pitää elämää mielekkäänä. :)SheHe kirjoitti:
Joo ymmärrän. Helppo elämys voi tulla monestakin asiasta, mutta myös jos onnistut kohtaamaan jonkun jonka kanssa yhteiselo on mutkatonta.
Etsimättä ne parhast löytyy. Tupsahtaa eteen ihan muissa aikeissa, kun etsimällä. :)
Ää, älä menetä mies hyvä uskoa hyvyyteen, se hyvyys kun elää sydämissä joissa hyvä on voimavara ja oikeamielinen.
Hyvyyskin tulee vastaan eri muodoissaan, rakkaudessa, teoissa, hymyissä, sanoissa, auttajana jne.
Se muukin pitää elämää mielekkäänä. :)En mä ole menettänyt uskoa, muut on...
Eikä ole mun juttu sitä palauttaa.
Mä keksin onnen tunteita muista jutuista jo. 😊
Ja sellaista saan duunailla ihan rauhassa. 😃interlocutrice kirjoitti:
En mä ole menettänyt uskoa, muut on...
Eikä ole mun juttu sitä palauttaa.
Mä keksin onnen tunteita muista jutuista jo. 😊
Ja sellaista saan duunailla ihan rauhassa. 😃Noo, et voi muiden uskon menetyksistä murhetta ottaa. Todellakaan..
On kai niitäkin joilla uskoa ei ole menetetty, joita ei elämä ole kyynistänyt? Varmasti on.
Juu, se on hyvä se. 👍SheHe kirjoitti:
Noo, et voi muiden uskon menetyksistä murhetta ottaa. Todellakaan..
On kai niitäkin joilla uskoa ei ole menetetty, joita ei elämä ole kyynistänyt? Varmasti on.
Juu, se on hyvä se. 👍Enkä mä usko, että ikä on se kyynistävä asia, luonne voi olla sellainen, että kyynistyy.
Mäkin oon jo vanha pieru, kohta 45 ja silti oon lapsekkaan optimisti, että kyllä musta vielä joku tykkäis ja minä siitä jostakin takaisin, vaikka tämä parisuhde ei hautaan asti kestäiskään. Ja vaikka oisin vielä vanhempi pierukin.. 😜
Mulla on paljon rakkautta annettavana ja uskon, et jos ei se nykyiselle kelpaa, jollekin kelpaa.. Joku voi olla onnellinen ja tehdä mut onnelliseksi sittenkin..
Sillä tavalla vaikka toivon suhteideni aina kestävän ja teen parhaani, jotta ne kestäisi, niin mikään ei takaa et toinen tahtoo loputtomasti hengailla mun kanssa.
Mut ei pidä lannistua. Usko omaan rakkautees ja et siinä on voimaa.. Elämä jatkuu.SheHe kirjoitti:
Noo, et voi muiden uskon menetyksistä murhetta ottaa. Todellakaan..
On kai niitäkin joilla uskoa ei ole menetetty, joita ei elämä ole kyynistänyt? Varmasti on.
Juu, se on hyvä se. 👍Juu, en ota, en. 😊
Ja voi niitä olla, mutta mistäpä sen tiedät ja löytäisit? Ei näy valoa tunnelin päässä. Olisi täyttä hakuammuntaa, kuten lottovoitto. Njää... siinä menee tosiaan ihan se tavallinen elämä päin helkattia, jos koittaa penkoa ja löytää keinoja...
Niin, ei mus hae kukaan, se on varma. En ole enää se näkyvä ja äänekäs, vaan touhuan omiani nyt. Sattumuksen mshdollisuus liki nollautuu. Fakta.interlocutrice kirjoitti:
Juu, en ota, en. 😊
Ja voi niitä olla, mutta mistäpä sen tiedät ja löytäisit? Ei näy valoa tunnelin päässä. Olisi täyttä hakuammuntaa, kuten lottovoitto. Njää... siinä menee tosiaan ihan se tavallinen elämä päin helkattia, jos koittaa penkoa ja löytää keinoja...
Niin, ei mus hae kukaan, se on varma. En ole enää se näkyvä ja äänekäs, vaan touhuan omiani nyt. Sattumuksen mshdollisuus liki nollautuu. Fakta.Sehän se vähän on, kun hautautuu omiin komppeisiinsa. Mut säkin kesällä taas pärtsäät pyörälläs, tapaat kenties ihmisiä matkallas ja kuka tietää, osuu ehkä joku kohdalle.
Voi olla ystäväkin vaan, voi tulla enempikin. Maailma on avoin ja avoimin mielin meet maailmalle, voi tulla mitä vaan vastaan. 😀
Ehkä parempikin kun ei oo liikaa yritystä, menee vaan painollaan.SheHe kirjoitti:
Sehän se vähän on, kun hautautuu omiin komppeisiinsa. Mut säkin kesällä taas pärtsäät pyörälläs, tapaat kenties ihmisiä matkallas ja kuka tietää, osuu ehkä joku kohdalle.
Voi olla ystäväkin vaan, voi tulla enempikin. Maailma on avoin ja avoimin mielin meet maailmalle, voi tulla mitä vaan vastaan. 😀
Ehkä parempikin kun ei oo liikaa yritystä, menee vaan painollaan.No olen sitä ikäryhmää, että minun pitäisi hakea jotain, mutta en jaksa. Ei maksa vaivaa...
Jokapuolella on vastassa epäluulo. Kuulen tarinoita existä ja iseistä jotka pettää. Miehistä jotka ei välitä.
Eikä minun pidä vakuutella itseäni. En halua mitään nöyristelyä ja varpaisillaan oloa pitkään. Ei oikeasti ole mun murhe, että muut on olleet paskoja.
Mutta nyt nukkumaan. 🥱
Öitä. 😴interlocutrice kirjoitti:
No olen sitä ikäryhmää, että minun pitäisi hakea jotain, mutta en jaksa. Ei maksa vaivaa...
Jokapuolella on vastassa epäluulo. Kuulen tarinoita existä ja iseistä jotka pettää. Miehistä jotka ei välitä.
Eikä minun pidä vakuutella itseäni. En halua mitään nöyristelyä ja varpaisillaan oloa pitkään. Ei oikeasti ole mun murhe, että muut on olleet paskoja.
Mutta nyt nukkumaan. 🥱
Öitä. 😴Totta. Hyvät yöt. 😴
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No siis juuri tuossa paikalleenasettumisen ja maanviljelyn alotukseenhan nämä hyvin ajottuu. Tosin ensimmäiset kulttuurit ja uskothan eivät olleet vielä näin rajottuneita. Silmiinpistävää on se ero mikä näiden nykyisten uskontojen ja kulttuurien sekä ihmisen oman biologian välillä on. Evoluutio on ensiksi käyttänyt koko ihmislajin kehityshistorian siihen, että se on luonut systeemin, joka mahdollisimman hyvin salaa jälkeläisen isän henkilöllisyyden. Sitten nykyihminen keskittää lähestulkoon kaiken energiansa niiden jälkeläisten isän henkilöllisyyden varmistamiseen. Jos jokin laji taistelee lujaa omaa biologiaansa vastaan, niin se on ihminen. 😅
No nyky-yhteiskunnassa tuo perinnön omille jälkeläisille siirtymismotiivi on menettänyt kyllä aika pitkälle merkitystään. Omaisuudet käytetään itse elinaikanaan, niitä ei ole, tai ne suhteellisen merkityksettömiä. Nykyään lapsi enemmänkin parisuhteen liima, koossapitävä voima, siihen ei biologista vanhemmuutta tarvitse, varmasti paljonkin tietoista sivuunkatsomista näissä suhteissa, julkisia salaisuuksia.
- Anonyymi
interlocutrice kirjoitti:
No joskus käynyt leikkimielisesti mielessä, että ihmiset vaan kävisivät jossain laitoksessa, jos haluisivat lisääntyä. Siellä sitten ammattilaiset tekisivät ihmisiä aikuisuuteen maailmaan. Olis välittämistä, hyvät koulutukset ja kaikki. Ihmisten mehiläispesä. 😃
Ei olisi varsinaisia vanhempia, vaan olisi yhteisö, yhteiskunta, joka pitäisi huolta ja ohjaisi eteenpäin ihmistä lapsesta pitäen. 😬
Saattaa kuullostaa karkealta, mutta toisaalta voisi jäädä paljon karmeaa monelta välistä ja eipä se rakkautta poistais... jopa lusäisi, kun hoitajat siellä olisivat hakeutuneet siihen työhön ja saisivat palkkaa. 😃
Mutta loppuisi myös alituiset sodat perheissä..😊
Ja lapset saisivat sina kunnon kodin. 😊Onhan näitä kaikenlaisia yhteisökokeiluja ollut, esimerkiksi Israelin Kibbutsit, joilla lapset asuivat omissa tiloissaan ja kasvatettiin yhteisöllisesti. Lasten yhteisestä nukkumisesta luovuttiin 1990-alussa.
Anonyymi kirjoitti:
Onhan näitä kaikenlaisia yhteisökokeiluja ollut, esimerkiksi Israelin Kibbutsit, joilla lapset asuivat omissa tiloissaan ja kasvatettiin yhteisöllisesti. Lasten yhteisestä nukkumisesta luovuttiin 1990-alussa.
No mielenkiintoisin on kaiketi se heimo, missä äiti hoitaa enojen ja tätien kanssa jälkikasvun. Lapsi on suvussa ja tärkeä, mutta isä voi hoitaa vaikka sitten siskonsa poikaa. Oma biologinen lapsi siis varttuu muualla ja ilmeisesti silloin saadaan evättyä tuo alistaminen mieheltä pois, mutta tavallaan hän ei menetä mitään. Lapsia on yhä ympärillä.
- Anonyymi
interlocutrice kirjoitti:
No olen sitä ikäryhmää, että minun pitäisi hakea jotain, mutta en jaksa. Ei maksa vaivaa...
Jokapuolella on vastassa epäluulo. Kuulen tarinoita existä ja iseistä jotka pettää. Miehistä jotka ei välitä.
Eikä minun pidä vakuutella itseäni. En halua mitään nöyristelyä ja varpaisillaan oloa pitkään. Ei oikeasti ole mun murhe, että muut on olleet paskoja.
Mutta nyt nukkumaan. 🥱
Öitä. 😴Eli eikö naisilla saa olla aiempia huonoja kokemuksia vai eivätkö he saa kertoa niistä sinulle? Kumpi siis häiritsee enemmän? Ei kai kokemukset tai kokemuksista kertominen tarkoita että sinulla olisi mitään vakuuteltavaa. En usko että kukaan nainen sellaista odottaisi. Eikä vakuuttelu edes toimisi, koska luottamus on aina ansaittava ja se kasvaa ainoastaan tekojen kautta, ajan kuluessa.
Anonyymi kirjoitti:
Eli eikö naisilla saa olla aiempia huonoja kokemuksia vai eivätkö he saa kertoa niistä sinulle? Kumpi siis häiritsee enemmän? Ei kai kokemukset tai kokemuksista kertominen tarkoita että sinulla olisi mitään vakuuteltavaa. En usko että kukaan nainen sellaista odottaisi. Eikä vakuuttelu edes toimisi, koska luottamus on aina ansaittava ja se kasvaa ainoastaan tekojen kautta, ajan kuluessa.
Saahan niistä kertoa ja suotavaa olisikin. Enkä odota heti mitään jumalallista yhteyttä. Mutta aikaa myöten sentapainen tulee ja ne historian möröt herää ja pitäis kohdata, mutta se ei tunnukkaan enää kivalta, enkä minä ole enää siinä tuki, vaan syyllinen, minähän ne saan kuplimaan jostain sielun syövereistä.
Moni sanoo käyneensä historiansa läpi, mutta ehkä vain maton alle lakaisten.Anonyymi kirjoitti:
Eli eikö naisilla saa olla aiempia huonoja kokemuksia vai eivätkö he saa kertoa niistä sinulle? Kumpi siis häiritsee enemmän? Ei kai kokemukset tai kokemuksista kertominen tarkoita että sinulla olisi mitään vakuuteltavaa. En usko että kukaan nainen sellaista odottaisi. Eikä vakuuttelu edes toimisi, koska luottamus on aina ansaittava ja se kasvaa ainoastaan tekojen kautta, ajan kuluessa.
Niin ja voihan se olla, ettei niitä mörköjä tulekaan, kun on yksin, vaan vasta sitten kun vierellä on joku joka kuuntelee ja käy niitä oikeasti läpi? 🤔
Että en tarkoita, että se maton alle lakaisu olisi tarkoituksen mukaista, on pitänyt vaan jatkaa elämistä ja ne kipeät asiat on jääneet elämättä...interlocutrice kirjoitti:
Niin ja voihan se olla, ettei niitä mörköjä tulekaan, kun on yksin, vaan vasta sitten kun vierellä on joku joka kuuntelee ja käy niitä oikeasti läpi? 🤔
Että en tarkoita, että se maton alle lakaisu olisi tarkoituksen mukaista, on pitänyt vaan jatkaa elämistä ja ne kipeät asiat on jääneet elämättä...Suurella osalla on alkoholismia lapsuusperheessä. Määräilevä/hallitseva mies historiassa. Traumoja sieltä ja täältä. Minun traumat taas taitaa olla tälläisten ihmisten kohtaaminen iholle ja sieluun asti. Myötäelän vahvasti ja tietenkin koetan pitää kädestä, mutta enhän voi saada ketään ymmärtämään ja uskomaan sitä, että se on pyyteetöntä.
Ja näkeväthän hekin, että minua sattuu heidän kipuilu. Moni luovuttaakin ehkä siksi. Olen kyllästynyt siihen tyhjään katseeseen ja poishiipumiseen.interlocutrice kirjoitti:
No olen sitä ikäryhmää, että minun pitäisi hakea jotain, mutta en jaksa. Ei maksa vaivaa...
Jokapuolella on vastassa epäluulo. Kuulen tarinoita existä ja iseistä jotka pettää. Miehistä jotka ei välitä.
Eikä minun pidä vakuutella itseäni. En halua mitään nöyristelyä ja varpaisillaan oloa pitkään. Ei oikeasti ole mun murhe, että muut on olleet paskoja.
Mutta nyt nukkumaan. 🥱
Öitä. 😴Mietin tuota mitä yöllä kirjoitit.
"Jokapuolella on vastassa epäluulo.
Eikä minun pidä vakuutella itseäni. En halua mitään nöyristelyä ja varpaisillaan oloa pitkään"
-Että ootko voinut tulkita väärin naisten epäluulon? Tai ottaa sen jotenkin menneittesi kautta lastesi äidille todisteltuasi, että muutkin odottaa sulta jotain nöyristelyä ja todistelua?
Kun mulla tuli mieleen, että ehkä se oma jos saa sanoa trauma nouseekin pintaan, kun koet ettet kelpaa tai nainen kertoo millainen mies menneisyydessä on jättänyt jälkensä? Et voiko olla, että itse ajattelet et nyt sun taas pitäisi todistaa olevasi parempi mies, kun se ikävä ex mies?
Oikeesti se kipeän asian kertominen vaan voi olla sitä, ettei enää halua sellaiseen törmätä ja varsinaisesti sulta ei ooteta muuta, kun ettet sorru samaan mitä ex menneisyydessä.
Voin olla väärässä, mut tuli vaan mieleen, että ehkä sullakin on suojakilpi mikä nousee eteen, jos joku tilanne saa tuntemaan, että joudut todistelemaan kuten ennen?SheHe kirjoitti:
Mietin tuota mitä yöllä kirjoitit.
"Jokapuolella on vastassa epäluulo.
Eikä minun pidä vakuutella itseäni. En halua mitään nöyristelyä ja varpaisillaan oloa pitkään"
-Että ootko voinut tulkita väärin naisten epäluulon? Tai ottaa sen jotenkin menneittesi kautta lastesi äidille todisteltuasi, että muutkin odottaa sulta jotain nöyristelyä ja todistelua?
Kun mulla tuli mieleen, että ehkä se oma jos saa sanoa trauma nouseekin pintaan, kun koet ettet kelpaa tai nainen kertoo millainen mies menneisyydessä on jättänyt jälkensä? Et voiko olla, että itse ajattelet et nyt sun taas pitäisi todistaa olevasi parempi mies, kun se ikävä ex mies?
Oikeesti se kipeän asian kertominen vaan voi olla sitä, ettei enää halua sellaiseen törmätä ja varsinaisesti sulta ei ooteta muuta, kun ettet sorru samaan mitä ex menneisyydessä.
Voin olla väärässä, mut tuli vaan mieleen, että ehkä sullakin on suojakilpi mikä nousee eteen, jos joku tilanne saa tuntemaan, että joudut todistelemaan kuten ennen?No totta, että mun piti ja pitää yhä jossain lasten asioissa todistella exälle jotain. Ja voi olla, että se jatkuu myös muihin suhteenyrityksiin asti.
Toinen mikä on varmasti trauma entisestä elämästä, että pelkään hyväksikäyttöä. Niin pitkään kun olen kiva, mua voi käyttää, mutta sitten kun ei ole kivaa, voi silpaista elämästään pois ja jatkaa ilman mua.
Tuota viimeistä vahvistaa nämä pari romanssia menneiltä ajoilta. Viimeisimmän jälkeen ei ole enää taipunut mieli siihen, että ihmiset tarkoittaa hyvää, vaan että syödään rusinat pullasta ja sitten voikin keksiä muuta. Tiedän, että se ei ole totta, mutta sanoppa se tunnemaailmalleni... ei auta.
Oon jo pari vuotta miettinyt, että minkä hinnan olen valmis maksamaan suhteesta... ja ei ole sinne säästynyt yhtään enempää varoja, mitkä haluisin sijoittaa. Hyvät, ihanat ja rakkaatkin ihmiset voi tahtomattaankin nuijia minut katukiveyksen pintaan, niin ei oikein houkuttele...
Saatan yksi päivä tuntea tarmoa, mutta se vilahtaa ohi nopeammin ja nopeammin. Sen pyyhkäisee pois juuri se kokemus, että ei voi tietää millään, kuka ja mikä mut litistäis kenttään. Lisäksi viime syksynä oli treffien pohjanoteeraus. Harvoin treffikumppani makaa lattialla elvytyskunnossa. Erinäköinen nainen kun mitä on antanut mulle käsityksen... shokki, vaikka toisaalta en yllättynyt kokonaisuutena.
Kyllä varmaan pitäis mennä johonkin pällitohtorille, jos mielis suhdetta.. mutta mieliikö enää? Herää vaan yksi kysymys.... miksi?interlocutrice kirjoitti:
No totta, että mun piti ja pitää yhä jossain lasten asioissa todistella exälle jotain. Ja voi olla, että se jatkuu myös muihin suhteenyrityksiin asti.
Toinen mikä on varmasti trauma entisestä elämästä, että pelkään hyväksikäyttöä. Niin pitkään kun olen kiva, mua voi käyttää, mutta sitten kun ei ole kivaa, voi silpaista elämästään pois ja jatkaa ilman mua.
Tuota viimeistä vahvistaa nämä pari romanssia menneiltä ajoilta. Viimeisimmän jälkeen ei ole enää taipunut mieli siihen, että ihmiset tarkoittaa hyvää, vaan että syödään rusinat pullasta ja sitten voikin keksiä muuta. Tiedän, että se ei ole totta, mutta sanoppa se tunnemaailmalleni... ei auta.
Oon jo pari vuotta miettinyt, että minkä hinnan olen valmis maksamaan suhteesta... ja ei ole sinne säästynyt yhtään enempää varoja, mitkä haluisin sijoittaa. Hyvät, ihanat ja rakkaatkin ihmiset voi tahtomattaankin nuijia minut katukiveyksen pintaan, niin ei oikein houkuttele...
Saatan yksi päivä tuntea tarmoa, mutta se vilahtaa ohi nopeammin ja nopeammin. Sen pyyhkäisee pois juuri se kokemus, että ei voi tietää millään, kuka ja mikä mut litistäis kenttään. Lisäksi viime syksynä oli treffien pohjanoteeraus. Harvoin treffikumppani makaa lattialla elvytyskunnossa. Erinäköinen nainen kun mitä on antanut mulle käsityksen... shokki, vaikka toisaalta en yllättynyt kokonaisuutena.
Kyllä varmaan pitäis mennä johonkin pällitohtorille, jos mielis suhdetta.. mutta mieliikö enää? Herää vaan yksi kysymys.... miksi?Oot tuota miettinyt siis itsekin. Hyvä juttu. :)
Joo, se pitää punnita sisimmässään mihin on valmis ja onko rahkeita ja haluja ronkkia kipeitä muistoja miten syvältä. Niihin vähän väkisin törmää aina uusissa, seuraavissa suhteissakin. Ois hyvä, kun osais pyyhkiä pöydän ja lähtee puhtaalta pöydältä uusien ihmisten kanssa, mut se varmaan vaatisi sen kipeiden asioiden pohjia myöden ronkkimisen?
Mä en joskus ymmärrä omaa psyykeäni, kun se taas tuntuu nollaantuvan aina joka suhteen jälkeen. Joo ne hyvät ja huonot muistot jää mieleen ja muistan ne, mutten tunne niistä mitään tuskaa enkä pelkoa, että ne toistuu. En tiedä onko sekään hyvä juttu välttämättä? :/
Jotenkin luotan, et asiat aina selviää siinä matkalla sen ihmisen kanssa auki puhuen ja mennää eteenpäin.
Naivi ehkä, mutta huoleton toisaalta.
Hyvä kuitenkin, että tiedostaa omat mörkönsä. 👍SheHe kirjoitti:
Oot tuota miettinyt siis itsekin. Hyvä juttu. :)
Joo, se pitää punnita sisimmässään mihin on valmis ja onko rahkeita ja haluja ronkkia kipeitä muistoja miten syvältä. Niihin vähän väkisin törmää aina uusissa, seuraavissa suhteissakin. Ois hyvä, kun osais pyyhkiä pöydän ja lähtee puhtaalta pöydältä uusien ihmisten kanssa, mut se varmaan vaatisi sen kipeiden asioiden pohjia myöden ronkkimisen?
Mä en joskus ymmärrä omaa psyykeäni, kun se taas tuntuu nollaantuvan aina joka suhteen jälkeen. Joo ne hyvät ja huonot muistot jää mieleen ja muistan ne, mutten tunne niistä mitään tuskaa enkä pelkoa, että ne toistuu. En tiedä onko sekään hyvä juttu välttämättä? :/
Jotenkin luotan, et asiat aina selviää siinä matkalla sen ihmisen kanssa auki puhuen ja mennää eteenpäin.
Naivi ehkä, mutta huoleton toisaalta.
Hyvä kuitenkin, että tiedostaa omat mörkönsä. 👍Oon vähän sellainen muutenkin kaikessa, takki auki katotaan sitä mukaan kun vastaan tulee kuinka selvitään. Vanhat kurjuudet ei jää kirvelemään.
Joku voi ajatella ettei niillä asioilla ole mulle mitään väliä, kun noin menee. Mutta on niillä väliä, ne vaan on jo läpi eletty. Uusi hetki ja uudet kujeet.SheHe kirjoitti:
Oon vähän sellainen muutenkin kaikessa, takki auki katotaan sitä mukaan kun vastaan tulee kuinka selvitään. Vanhat kurjuudet ei jää kirvelemään.
Joku voi ajatella ettei niillä asioilla ole mulle mitään väliä, kun noin menee. Mutta on niillä väliä, ne vaan on jo läpi eletty. Uusi hetki ja uudet kujeet.Poikkeus omat tolloilut mitkä voi kalvaa kauankin.
SheHe kirjoitti:
Oot tuota miettinyt siis itsekin. Hyvä juttu. :)
Joo, se pitää punnita sisimmässään mihin on valmis ja onko rahkeita ja haluja ronkkia kipeitä muistoja miten syvältä. Niihin vähän väkisin törmää aina uusissa, seuraavissa suhteissakin. Ois hyvä, kun osais pyyhkiä pöydän ja lähtee puhtaalta pöydältä uusien ihmisten kanssa, mut se varmaan vaatisi sen kipeiden asioiden pohjia myöden ronkkimisen?
Mä en joskus ymmärrä omaa psyykeäni, kun se taas tuntuu nollaantuvan aina joka suhteen jälkeen. Joo ne hyvät ja huonot muistot jää mieleen ja muistan ne, mutten tunne niistä mitään tuskaa enkä pelkoa, että ne toistuu. En tiedä onko sekään hyvä juttu välttämättä? :/
Jotenkin luotan, et asiat aina selviää siinä matkalla sen ihmisen kanssa auki puhuen ja mennää eteenpäin.
Naivi ehkä, mutta huoleton toisaalta.
Hyvä kuitenkin, että tiedostaa omat mörkönsä. 👍No minä luulen, että moni ajattelee noin, että osaa putsata pöydän. Niin minäkin, mutta sinne aina jää jotain, mikä ei tule näkyviin, vasta kun kohtaa sen toisen ihmisen kautta...toinen ihminen peilaa sen esiin. Ja minusta se on järkeenkin käypää. Eihän itseään aina näe, jos ei ole peiliä...
Onko se sitten sinnikkyys tai usko, mikä jossainvaiheessa ihmisiltä loppuu? Mene ja tiedä?
Jokatapauksessa minä en osaa lähteä suhteeseen kevyesti, vaan se aina menee päätyyn asti. Ja pakko kai se on jo myöntää ääneen, ettei houkuttele käännellä puukkoa haavassa. Itsensä kokoominen tavalliseen elämään vie aikaa ja aina tulee lisää arpikudosta. Kyynistyä en suostu, mutta aion suojella itseäni paremmin. 🙂
Ei mun tartte lähtee satuttamaan itseäni jonkun haaveen vuoksi, mihin ei ole realistisia ja selkeitä näkymiä. Usko johonkin illuusioon on romantisoimista, ei romanttista.SheHe kirjoitti:
Oon vähän sellainen muutenkin kaikessa, takki auki katotaan sitä mukaan kun vastaan tulee kuinka selvitään. Vanhat kurjuudet ei jää kirvelemään.
Joku voi ajatella ettei niillä asioilla ole mulle mitään väliä, kun noin menee. Mutta on niillä väliä, ne vaan on jo läpi eletty. Uusi hetki ja uudet kujeet.No itsekin tajuan, että näissä suhteenyrityksissä aina lähden hakkaamaan päätäni seinään samoin, mutta eritavalla. Ja sitä en tunnista itsessäni.
Siellä on jotain sellaista tunnepuolen sotkua, jota en osaa käsitellä itsessäni oikein. Varmaan tulee ne traumat vastaan ja sit paketti hajoaa? 🤷♂️
Johonkin tunteeseen ei pitäisi reagoida, kuten reagoin. 🤔interlocutrice kirjoitti:
No minä luulen, että moni ajattelee noin, että osaa putsata pöydän. Niin minäkin, mutta sinne aina jää jotain, mikä ei tule näkyviin, vasta kun kohtaa sen toisen ihmisen kautta...toinen ihminen peilaa sen esiin. Ja minusta se on järkeenkin käypää. Eihän itseään aina näe, jos ei ole peiliä...
Onko se sitten sinnikkyys tai usko, mikä jossainvaiheessa ihmisiltä loppuu? Mene ja tiedä?
Jokatapauksessa minä en osaa lähteä suhteeseen kevyesti, vaan se aina menee päätyyn asti. Ja pakko kai se on jo myöntää ääneen, ettei houkuttele käännellä puukkoa haavassa. Itsensä kokoominen tavalliseen elämään vie aikaa ja aina tulee lisää arpikudosta. Kyynistyä en suostu, mutta aion suojella itseäni paremmin. 🙂
Ei mun tartte lähtee satuttamaan itseäni jonkun haaveen vuoksi, mihin ei ole realistisia ja selkeitä näkymiä. Usko johonkin illuusioon on romantisoimista, ei romanttista.Ehkä toisilla vaan on herkempi sisin haavoittumaan ja haavat huonoja paranemaan. Tai työkalut vääriä?
interlocutrice kirjoitti:
No itsekin tajuan, että näissä suhteenyrityksissä aina lähden hakkaamaan päätäni seinään samoin, mutta eritavalla. Ja sitä en tunnista itsessäni.
Siellä on jotain sellaista tunnepuolen sotkua, jota en osaa käsitellä itsessäni oikein. Varmaan tulee ne traumat vastaan ja sit paketti hajoaa? 🤷♂️
Johonkin tunteeseen ei pitäisi reagoida, kuten reagoin. 🤔Jotakin joo, mitä ehkä pakenee kun pitäis kohdata?
SheHe kirjoitti:
Jotakin joo, mitä ehkä pakenee kun pitäis kohdata?
No mielestäni en pakene, mutta reagoin niin, että siitä ei lopulta seuraa hyvää.
Se on maksimissaan vuosi, niin sitten alkaa joku kriisi ja se suhde on siinä sitten. 🙄interlocutrice kirjoitti:
No mielestäni en pakene, mutta reagoin niin, että siitä ei lopulta seuraa hyvää.
Se on maksimissaan vuosi, niin sitten alkaa joku kriisi ja se suhde on siinä sitten. 🙄Ok. Harmittaa sun puolesta kyllä, pakko sanoa. Mä kun uskon, että sulla olis paljon hyvää annettavaa ja saatavaakin parisuhderintamalla, jos nuo mörököllit saisi ojennukseen.
Pällitohtoria ehkä voi harkita vielä. Jos se helppais. :)SheHe kirjoitti:
Ok. Harmittaa sun puolesta kyllä, pakko sanoa. Mä kun uskon, että sulla olis paljon hyvää annettavaa ja saatavaakin parisuhderintamalla, jos nuo mörököllit saisi ojennukseen.
Pällitohtoria ehkä voi harkita vielä. Jos se helppais. :)No kunhan saan motivaation siihen pisteeseen, että hilaudun tämän vuoksi pällitohtorille, siitähän se ehke olis kiinni. 🤔
Nykyelämä arkitouhuineen vie ihan liikaa aikaa, ei ole järkeä tällätä tähän enää mitään lisää, ennenkuin helpottaa jostain päästä. Sitten olis mahkuja olla kunnolla itselleenkin läsnä. 😊interlocutrice kirjoitti:
No kunhan saan motivaation siihen pisteeseen, että hilaudun tämän vuoksi pällitohtorille, siitähän se ehke olis kiinni. 🤔
Nykyelämä arkitouhuineen vie ihan liikaa aikaa, ei ole järkeä tällätä tähän enää mitään lisää, ennenkuin helpottaa jostain päästä. Sitten olis mahkuja olla kunnolla itselleenkin läsnä. 😊No näinpä se on nähtävä. Omien tarpeiden mukaan. :)
SheHe kirjoitti:
No näinpä se on nähtävä. Omien tarpeiden mukaan. :)
Jep ja mahdollisuuksien. 😊
- Anonyymi
interlocutrice kirjoitti:
Jep ja mahdollisuuksien. 😊
Tyhmä, et ole irti edellisestä naisesta joka on ollut sinulle niin tärkeä ja tuosta syystä et voi ottaa vastaan mitään mitä sinulle oikeasti tarjotaan. Vastassa on menneisyys josta et ole vielä päässyt irti. Hankala vaihe elämässä. Sydän jäi mutta jalat kulki...
AsianVierestä Anonyymi kirjoitti:
Tyhmä, et ole irti edellisestä naisesta joka on ollut sinulle niin tärkeä ja tuosta syystä et voi ottaa vastaan mitään mitä sinulle oikeasti tarjotaan. Vastassa on menneisyys josta et ole vielä päässyt irti. Hankala vaihe elämässä. Sydän jäi mutta jalat kulki...
AsianVierestäNo tyhmä tai ei, ei väliä, mutta jokatapauksessa tilanne in näin. Eikä se millään poppaskonstilla muuksi muutu. 🤷♂️
- Anonyymi
interlocutrice kirjoitti:
No tyhmä tai ei, ei väliä, mutta jokatapauksessa tilanne in näin. Eikä se millään poppaskonstilla muuksi muutu. 🤷♂️
Yksi on sydämessä, vaikka nyt ei edes sitä ajattelisi. Korvaajaa ei tule, eikä pidä tulla.
Ole avoin ja käsittele menneisyys, älä odota.
AsianVierestä Anonyymi kirjoitti:
Yksi on sydämessä, vaikka nyt ei edes sitä ajattelisi. Korvaajaa ei tule, eikä pidä tulla.
Ole avoin ja käsittele menneisyys, älä odota.
AsianVierestäNo eipä sitä tuosta vaan käsitellä... ei ainakaan ole mikään muuttunut vuosiin. Enkä mä nyt jaksa, eikä huvita. Eikä ole tarvis mihinkään suhteeseen, joten ihan hyvä näin.
Vähemmällä selvii tälleen.- Anonyymi
interlocutrice kirjoitti:
No eipä sitä tuosta vaan käsitellä... ei ainakaan ole mikään muuttunut vuosiin. Enkä mä nyt jaksa, eikä huvita. Eikä ole tarvis mihinkään suhteeseen, joten ihan hyvä näin.
Vähemmällä selvii tälleen.Tuossa olet kyllä oikleassa, kuka näitä naisia oikein jaksaisi edes katsoa jokainen päivä:)
Muutama yö vielä menee.
AsianVierestä Anonyymi kirjoitti:
Tuossa olet kyllä oikleassa, kuka näitä naisia oikein jaksaisi edes katsoa jokainen päivä:)
Muutama yö vielä menee.
AsianVierestäNo ei itsellä ole tarvis mitäön säätelyjä miettiä, ei yötä, ei päivää.
- Anonyymi
interlocutrice kirjoitti:
No eipä sitä tuosta vaan käsitellä... ei ainakaan ole mikään muuttunut vuosiin. Enkä mä nyt jaksa, eikä huvita. Eikä ole tarvis mihinkään suhteeseen, joten ihan hyvä näin.
Vähemmällä selvii tälleen.Jos ei oikeasti ole tarvetta enää koskaan suhteeseen, niin sitten ei ole. Silti kannattaisi kohdata menneisyys ja käsitellä se. Itsesi kanssa pitää elää koko elämä. Ei haittaa yhtään, jos tietää miksi on toiminut miten on toiminut ja millaisista tunteista syntyy suhteissa ikäviä juttuja.
Anonyymi kirjoitti:
Jos ei oikeasti ole tarvetta enää koskaan suhteeseen, niin sitten ei ole. Silti kannattaisi kohdata menneisyys ja käsitellä se. Itsesi kanssa pitää elää koko elämä. Ei haittaa yhtään, jos tietää miksi on toiminut miten on toiminut ja millaisista tunteista syntyy suhteissa ikäviä juttuja.
No oon mä noita jo pähkinyt, mutta tarviis varmaan ammattiapua ja lisäksi aikaa. Ja nyt ei ole riittävästi motia järjestää kumpaakaan. Pällitohtoria ja aikaa.
- Anonyymi
interlocutrice kirjoitti:
No olen sitä ikäryhmää, että minun pitäisi hakea jotain, mutta en jaksa. Ei maksa vaivaa...
Jokapuolella on vastassa epäluulo. Kuulen tarinoita existä ja iseistä jotka pettää. Miehistä jotka ei välitä.
Eikä minun pidä vakuutella itseäni. En halua mitään nöyristelyä ja varpaisillaan oloa pitkään. Ei oikeasti ole mun murhe, että muut on olleet paskoja.
Mutta nyt nukkumaan. 🥱
Öitä. 😴Kuulen minäkin jos jonkinmoisia tarinoita existä ja nyxistä. Ei niitä pidä ottaa henkilökohtaisesti. Sinä olet sinä, ei pidä vakuutella eikä olla varpaisillaan. Olla vaan sellainen kuin on.
Kaikissa suhteissa tunnetaidot kantaa aika pitkälle. Kun vähän miettii miltä toisesta tuntuu, kuuntelee, ja kertoo toiselle miltä itsestä tuntuu. Anonyymi kirjoitti:
Kuulen minäkin jos jonkinmoisia tarinoita existä ja nyxistä. Ei niitä pidä ottaa henkilökohtaisesti. Sinä olet sinä, ei pidä vakuutella eikä olla varpaisillaan. Olla vaan sellainen kuin on.
Kaikissa suhteissa tunnetaidot kantaa aika pitkälle. Kun vähän miettii miltä toisesta tuntuu, kuuntelee, ja kertoo toiselle miltä itsestä tuntuu.No tunnetaidoissa pidän itseäni myöhäisopetelleeksi. Mulla on suht vanhoillinen kasvatus ollut, että tunnetiloja olen opettut vasta myöhemmällä aikuisiällä vastaanottamaan ja huomioimaan paremmin. Varsinkin huonoja ja pahalle tuntuvia.
Olen lapsesta asti oppinut joko tukahduttamaan, välttelemään tai yrittää unohtaa epämukavat tunteet. Tekee vaikka työtä, että jokin epämukava unohtuisi ja hautautuisi...🙄
Toisista välitän kyllä, mutta itseni unohdan helposti huomioida...- Anonyymi
interlocutrice kirjoitti:
No joskus käynyt leikkimielisesti mielessä, että ihmiset vaan kävisivät jossain laitoksessa, jos haluisivat lisääntyä. Siellä sitten ammattilaiset tekisivät ihmisiä aikuisuuteen maailmaan. Olis välittämistä, hyvät koulutukset ja kaikki. Ihmisten mehiläispesä. 😃
Ei olisi varsinaisia vanhempia, vaan olisi yhteisö, yhteiskunta, joka pitäisi huolta ja ohjaisi eteenpäin ihmistä lapsesta pitäen. 😬
Saattaa kuullostaa karkealta, mutta toisaalta voisi jäädä paljon karmeaa monelta välistä ja eipä se rakkautta poistais... jopa lusäisi, kun hoitajat siellä olisivat hakeutuneet siihen työhön ja saisivat palkkaa. 😃
Mutta loppuisi myös alituiset sodat perheissä..😊
Ja lapset saisivat sina kunnon kodin. 😊No tuolla perusteella orpokodeissa olisi pitänyt kauuta aikain kasvaa onnellisimmat ihmiset.
Anonyymi kirjoitti:
No tuolla perusteella orpokodeissa olisi pitänyt kauuta aikain kasvaa onnellisimmat ihmiset.
No se, että yhteiskunta ei rakennu noin, on se ilman vanhempia eläminen poikkeavaa, mutta entäs jos se onkun sääntö, eikä poikkeus, että koulutetut ihmiset hoitaa aikuisuuteen? Ei voi tietää... eikä siis ole verrannollinen orpokoteihin..
- Anonyymi
interlocutrice kirjoitti:
Saahan niistä kertoa ja suotavaa olisikin. Enkä odota heti mitään jumalallista yhteyttä. Mutta aikaa myöten sentapainen tulee ja ne historian möröt herää ja pitäis kohdata, mutta se ei tunnukkaan enää kivalta, enkä minä ole enää siinä tuki, vaan syyllinen, minähän ne saan kuplimaan jostain sielun syövereistä.
Moni sanoo käyneensä historiansa läpi, mutta ehkä vain maton alle lakaisten.Parisuhteeseen nyt vaan ihan suhteen luonteenomaisesti kuuluu se kipupisteiden herääminen. Se kun on juuri sitä aluetta, jolla ihminen on haavoittumaisillaan. Kivun käsittely on syklimäistä, nousee aina uudestaan käsiteltäväksi eri näkökulmista. Mielestäni tuon ymmärrys on yksi edellytys siihen että on valmis suhteeseen.
Anonyymi kirjoitti:
Parisuhteeseen nyt vaan ihan suhteen luonteenomaisesti kuuluu se kipupisteiden herääminen. Se kun on juuri sitä aluetta, jolla ihminen on haavoittumaisillaan. Kivun käsittely on syklimäistä, nousee aina uudestaan käsiteltäväksi eri näkökulmista. Mielestäni tuon ymmärrys on yksi edellytys siihen että on valmis suhteeseen.
No minustakin omista tunteista nouseva kipuilu on merkki jostain, mitä ei ole sisäistänyt/läpikäynyt kunnolla itsensä kanssa. Toinen sen voi nostaa esiin jotenkin toiminnallaan, mutta sinäänsä ei ole syy siihen kipuun, vaan se on jokaisen oma päänsisäinen juttu.
Mutta siinä missä kipuilijan pitää ymmärtää, ettei toinen sitä tunnetta täysin tee pelkästään, niin sen toisenkin pitää ymmärtää, ettei voi sille toisen tunteelle mitään. Eikä ole inhottava ihminen, vaikka saisi toisen kipuilemaan. Olisi tärkeä olla siinä vieressä lohduttamassa, vaikka tuntuisi kuinka syylliseltä. Vain niin se toinen voisi kokea sen tunteen turvassa.
Voin olla väärässä, tämä on minun oma oletus.... mutta noin yleisesti monikaan nainen ei ole tottunut siihen, että mies läpi käy negatiivisiakin tunteitaan ja kipuilee.... enkä tarkoita, että riehuu tai meuhkaa, vaan on surullinen ja silminnähden kärsii. Se voi tuntua liian pahalta ehkä katsoa? 🤷♂️
On vaikea olla läsnä ja vaikka pitää kädestä tai ottaa syliin pää? Itse koen jääneeni ainakin monesti ihan yksin oloni kanssa. Tulee väkisin mieleen ne lapsuuden neuvot siinäkin: Isot pojat ei itke....- Anonyymi
interlocutrice kirjoitti:
No minustakin omista tunteista nouseva kipuilu on merkki jostain, mitä ei ole sisäistänyt/läpikäynyt kunnolla itsensä kanssa. Toinen sen voi nostaa esiin jotenkin toiminnallaan, mutta sinäänsä ei ole syy siihen kipuun, vaan se on jokaisen oma päänsisäinen juttu.
Mutta siinä missä kipuilijan pitää ymmärtää, ettei toinen sitä tunnetta täysin tee pelkästään, niin sen toisenkin pitää ymmärtää, ettei voi sille toisen tunteelle mitään. Eikä ole inhottava ihminen, vaikka saisi toisen kipuilemaan. Olisi tärkeä olla siinä vieressä lohduttamassa, vaikka tuntuisi kuinka syylliseltä. Vain niin se toinen voisi kokea sen tunteen turvassa.
Voin olla väärässä, tämä on minun oma oletus.... mutta noin yleisesti monikaan nainen ei ole tottunut siihen, että mies läpi käy negatiivisiakin tunteitaan ja kipuilee.... enkä tarkoita, että riehuu tai meuhkaa, vaan on surullinen ja silminnähden kärsii. Se voi tuntua liian pahalta ehkä katsoa? 🤷♂️
On vaikea olla läsnä ja vaikka pitää kädestä tai ottaa syliin pää? Itse koen jääneeni ainakin monesti ihan yksin oloni kanssa. Tulee väkisin mieleen ne lapsuuden neuvot siinäkin: Isot pojat ei itke...."noin yleisesti monikaan nainen ei ole tottunut siihen, että mies läpi käy negatiivisiakin tunteitaan ja kipuilee.... "
Ei koska monet miehet eivät käy negatiivisia tunteitaan läpi. Silloinkaan, kun nainen pyytää kauniisti tai vaikka rukoilee miestä tekemään niin. Mies kärsii, kärsii ja kärsii vaan. Siinä alkaa nainenkin sitten kärsimään, kun mies ei tee kärsimykselleen mitään. Vaikka mies ei kävisi naisen kanssa tunteita läpi, itkisi, niin ei hän tee sitä kenenkään kanssa. Tämä on valtakunnallinen ongelma.
Olen pahoillani, ettei sinun tunteita ole otettu vastaan, oltu kanssasi läsnä, otettu päätä syliin. Itselläni on naisena sama kokemus. Exäni ei ottanut tunteitani vastaan, meni pois. Jopa halveksi, jos itkin. Joten jatkoin yksin itkemistä. Kun hänellä sitten koitti vieläkin vaikeat ajat, säälin häntä. En olisi halunnut mitään muuta niin paljon kuin että hän olisi kohdannut tunteensa ja antanut lohduttaa, pitää kädestä ja silitellä. Mutta ei. Hän torjui. Ei niillä kuulemma ollut vaikutusta eikä auttanut hänen tilanteessaan. Olisi auttanut vähintään meidän suhdetta, jos vain olisi suostunut laskemaan suojamuurinsa, olemaan ihminen. Itku todistetusti rauhoittaa ihmistä, myös miestä. Anonyymi kirjoitti:
"noin yleisesti monikaan nainen ei ole tottunut siihen, että mies läpi käy negatiivisiakin tunteitaan ja kipuilee.... "
Ei koska monet miehet eivät käy negatiivisia tunteitaan läpi. Silloinkaan, kun nainen pyytää kauniisti tai vaikka rukoilee miestä tekemään niin. Mies kärsii, kärsii ja kärsii vaan. Siinä alkaa nainenkin sitten kärsimään, kun mies ei tee kärsimykselleen mitään. Vaikka mies ei kävisi naisen kanssa tunteita läpi, itkisi, niin ei hän tee sitä kenenkään kanssa. Tämä on valtakunnallinen ongelma.
Olen pahoillani, ettei sinun tunteita ole otettu vastaan, oltu kanssasi läsnä, otettu päätä syliin. Itselläni on naisena sama kokemus. Exäni ei ottanut tunteitani vastaan, meni pois. Jopa halveksi, jos itkin. Joten jatkoin yksin itkemistä. Kun hänellä sitten koitti vieläkin vaikeat ajat, säälin häntä. En olisi halunnut mitään muuta niin paljon kuin että hän olisi kohdannut tunteensa ja antanut lohduttaa, pitää kädestä ja silitellä. Mutta ei. Hän torjui. Ei niillä kuulemma ollut vaikutusta eikä auttanut hänen tilanteessaan. Olisi auttanut vähintään meidän suhdetta, jos vain olisi suostunut laskemaan suojamuurinsa, olemaan ihminen. Itku todistetusti rauhoittaa ihmistä, myös miestä.Juurikin näin. Monet ihmiset syyllistää jopa omista tunteistaan toista, silloin siinä on mahdotonta olla, vaikks olisi kuinka itsetunnoltaan vahva. Defenssit voi olla rajujakin.
Tutustuin tuohon lohduttamiseennpariterapiassa. Koin silloin, ettei minua ole lohdutettu, enkä sitä enää halua. Sitä loukkaantuu jossainvaiheessa siihen, että omien tunteiden läpikäymisessä tarvitseekin tukea toista, joka ne jollain toiminnallaan tuo esiin... ne minun tunteet mitätöidään ja jään yksin.- Anonyymi
interlocutrice kirjoitti:
No totta, että mun piti ja pitää yhä jossain lasten asioissa todistella exälle jotain. Ja voi olla, että se jatkuu myös muihin suhteenyrityksiin asti.
Toinen mikä on varmasti trauma entisestä elämästä, että pelkään hyväksikäyttöä. Niin pitkään kun olen kiva, mua voi käyttää, mutta sitten kun ei ole kivaa, voi silpaista elämästään pois ja jatkaa ilman mua.
Tuota viimeistä vahvistaa nämä pari romanssia menneiltä ajoilta. Viimeisimmän jälkeen ei ole enää taipunut mieli siihen, että ihmiset tarkoittaa hyvää, vaan että syödään rusinat pullasta ja sitten voikin keksiä muuta. Tiedän, että se ei ole totta, mutta sanoppa se tunnemaailmalleni... ei auta.
Oon jo pari vuotta miettinyt, että minkä hinnan olen valmis maksamaan suhteesta... ja ei ole sinne säästynyt yhtään enempää varoja, mitkä haluisin sijoittaa. Hyvät, ihanat ja rakkaatkin ihmiset voi tahtomattaankin nuijia minut katukiveyksen pintaan, niin ei oikein houkuttele...
Saatan yksi päivä tuntea tarmoa, mutta se vilahtaa ohi nopeammin ja nopeammin. Sen pyyhkäisee pois juuri se kokemus, että ei voi tietää millään, kuka ja mikä mut litistäis kenttään. Lisäksi viime syksynä oli treffien pohjanoteeraus. Harvoin treffikumppani makaa lattialla elvytyskunnossa. Erinäköinen nainen kun mitä on antanut mulle käsityksen... shokki, vaikka toisaalta en yllättynyt kokonaisuutena.
Kyllä varmaan pitäis mennä johonkin pällitohtorille, jos mielis suhdetta.. mutta mieliikö enää? Herää vaan yksi kysymys.... miksi?"Lisäksi viime syksynä oli treffien pohjanoteeraus. Harvoin treffikumppani makaa lattialla elvytyskunnossa. Erinäköinen nainen kun mitä on antanut mulle käsityksen... shokki, vaikka toisaalta en yllättynyt kokonaisuutena. "
Ei ulkonäkö ole se tärkein vai oliko sittenkin. - Anonyymi
interlocutrice kirjoitti:
No oon mä noita jo pähkinyt, mutta tarviis varmaan ammattiapua ja lisäksi aikaa. Ja nyt ei ole riittävästi motia järjestää kumpaakaan. Pällitohtoria ja aikaa.
Palstailun poisjättäminen lisää aikaa kummasti.
Anonyymi kirjoitti:
"Lisäksi viime syksynä oli treffien pohjanoteeraus. Harvoin treffikumppani makaa lattialla elvytyskunnossa. Erinäköinen nainen kun mitä on antanut mulle käsityksen... shokki, vaikka toisaalta en yllättynyt kokonaisuutena. "
Ei ulkonäkö ole se tärkein vai oliko sittenkin.Ei kyse ollut ulkonäöstä...psyykkeestä.
- Anonyymi
interlocutrice kirjoitti:
Ei kyse ollut ulkonäöstä...psyykkeestä.
Naisen ulkonäkö yllätti sinut?
Anonyymi kirjoitti:
Naisen ulkonäkö yllätti sinut?
Jep. Hän oli muokannut itsestään aivan toisenlaisen. Syykin selvisi. Kaksisuuntainen persoonallisuushäiriö ja lääkeriippuvuus.
Aivan muuta kuin mitä antoi minulle tiedoksi.
Surullista...- Anonyymi
interlocutrice kirjoitti:
Jep. Hän oli muokannut itsestään aivan toisenlaisen. Syykin selvisi. Kaksisuuntainen persoonallisuushäiriö ja lääkeriippuvuus.
Aivan muuta kuin mitä antoi minulle tiedoksi.
Surullista...Jazuli? Parrakas nainen
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"noin yleisesti monikaan nainen ei ole tottunut siihen, että mies läpi käy negatiivisiakin tunteitaan ja kipuilee.... "
Ei koska monet miehet eivät käy negatiivisia tunteitaan läpi. Silloinkaan, kun nainen pyytää kauniisti tai vaikka rukoilee miestä tekemään niin. Mies kärsii, kärsii ja kärsii vaan. Siinä alkaa nainenkin sitten kärsimään, kun mies ei tee kärsimykselleen mitään. Vaikka mies ei kävisi naisen kanssa tunteita läpi, itkisi, niin ei hän tee sitä kenenkään kanssa. Tämä on valtakunnallinen ongelma.
Olen pahoillani, ettei sinun tunteita ole otettu vastaan, oltu kanssasi läsnä, otettu päätä syliin. Itselläni on naisena sama kokemus. Exäni ei ottanut tunteitani vastaan, meni pois. Jopa halveksi, jos itkin. Joten jatkoin yksin itkemistä. Kun hänellä sitten koitti vieläkin vaikeat ajat, säälin häntä. En olisi halunnut mitään muuta niin paljon kuin että hän olisi kohdannut tunteensa ja antanut lohduttaa, pitää kädestä ja silitellä. Mutta ei. Hän torjui. Ei niillä kuulemma ollut vaikutusta eikä auttanut hänen tilanteessaan. Olisi auttanut vähintään meidän suhdetta, jos vain olisi suostunut laskemaan suojamuurinsa, olemaan ihminen. Itku todistetusti rauhoittaa ihmistä, myös miestä."Itku todistetusti rauhoittaa ihmistä, myös miestä"
Onhan mies voinut itkeä miten paljon tahansa.
Ei saa uskoa kaikkea mitä netissä on, molempien osapuolten sana pitää tulla kuulluksi, täälläkin voi selitellä asiat itsensä hyväksi vaikka todellisuus voi olla juuri päinvastoin.
Pitää suhtautua kriittisesti.
Naiset lankeaa siksi helposti kun uskovat joka jutun todeksi?
- Anonyymi
Tein tuon kauhee akka testin, tulos oli Lilith. Tuo Lilith karkasi paratiisista, kun Aatamin alistava rakasteluasento pisti vihoiksi, Lensi ulos ikkunasta.
- Anonyymi
Oikein teki
- Anonyymi
Naisen pitää tehdä mitä naisen pitää tehdä.
"Jätti kiltin ja kunnollisen Aatamin ja lähti bailaamaan demoneiden kanssa"
Jos aloittajakin antaisi hetken ajatuksen sille, ettei naisen alistaminen ole kilttiä ja kunnollista niin pääsisi jyvälle parisuhteen synnyistä syvistä. Ne demonit ovat kilttejä, koska antavat Lilithin olla sellainen kun on.
- Anonyymi
Iisebelkin on kovin demokraattinen yhtäkaikki. Älkää antako eksyttää itseänne nyt.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miksi olet riittämätön kaivatullesi?
Mistä asioista tunnet riittämättömyyden tunnetta kaipaamaasi ihmistä kohtaan? Miksi koet, että et olisi tarpeeksi hänell1432946- 502432
- 1072391
Aloitetaan puhtaalta pöydältä
Mukavaa iltaa mukaville. 😊 ❤️ ⚜️ Minusta ei kaikki täällä tykkää, eikä tarvitsekaan. Kun eivät ymmärrä, niin sitten ei2382101- 981627
Mitkä on ne arvot?
Itselleni särähtää korvaan joka kerta kun kuulen arvoista ja arvomaailmasta. Olen miettinyt paljon, että mikä on se minu2341614Tätä et nähnyt tv:ssä: TTK-voittaja Anssi Heikkilä avautuu suhteesta Linnea Leinoon: "Sie annoit..."
Menikö voitto mielestäsi oikeaan osoitteeseen? Linnea Leino ja Anssi Heikkilä voittivat TTK:n vain 1,2 % erolla yleisöää141478Koulussa opetetaan anaali- ja suuseksiä
"Kirjassa puhutaan varsin suorasukaisesti ”vehkeistä, flirttailusta, suostumisesta ja kieltäytymisestä, nautinnosta sekä4101472Tavarakirppis lopettaa ilkivallan takia.
Tähänkö on jo Kajaanissa tultu? Onko lasten kuriomuus jo näin pitkällä, ei kait tätä aikuiset tee. Mikä on seuraava j81449R.I.P. Kristian Antila
Entinen huippumaalivahti ja -kiekkoilija menehtyi äkillisesti 44-vuotiaana. Kunnia muistolleen. https://www.iltalehti.fi191251