Jumala varjelee yksinäisyydessäkin

Ala­jär­ven tal­vi­päi­vil­lä to­det­tiin, et­tä us­ko­vai­set ovat en­nen­kin ko­ke­neet yk­si­näi­syyt­tä. Myös Ab­ra­ham ja Joo­sef jou­tui­vat eroon omas­ta maas­taan, ja säi­lyi­vät us­ko­mas­sa.

Ala­jär­ven Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen tal­vi­päi­vät jär­jes­tet­tiin pe­rin­tei­ses­ti hel­mi­kuun toi­sek­si vii­mei­se­nä vii­kon­lop­pu­na. Seu­rois­sa pu­hui­vat Ari Mik­ko­la ja Mar­ko Nis­ka­nen. Ju­ma­lan­pal­ve­luk­ses­sa saar­na­si Os­mo Lep­pä­nen. Ko­koon­tu­mis­ra­joi­tus­ten vuok­si pu­heet vä­li­tet­tiin ne­tin kaut­ta.

Mik­ko­la pu­hui lau­an­tai-il­ta­na Mat­teuk­sen evan­ke­liu­min (21:18–22) joh­dol­la ta­pah­tu­mas­ta, jos­sa Jee­sus ki­ro­aa vii­ku­na­puun. Ope­tus­las­ten ih­me­tel­les­sä puun kui­vu­mis­ta Jee­sus sa­noi: ”Jos teil­lä oli­si us­koa, te voi­sit­te sa­noa vuo­rel­le, et­tä siir­ry ja se siir­tyi­si. Mitä ta­han­sa te us­kos­sa ru­koi­let­te, sen te saat­te.”

– Ju­ma­la tie­tää pyyn­töm­me jo en­nen kuin ru­koi­lem­me. Vaik­ka em­me voi nyt ko­koon­tua, Jee­sus on lu­van­nut ol­la kans­sam­me maa­il­man lop­puun as­ti. On tär­kein­tä, et­tä täl­lä het­kel­lä saa us­koa, sil­lä ei­li­sen us­ko ei au­ta, ja huo­mi­ses­ta em­me tie­dä. Saam­me tur­vau­tua evan­ke­liu­min voi­maan, muis­tut­ti Mik­ko­la.

Kil­voi­tus kuu­luu mat­kaan

Mar­ko Nis­ka­nen piti pu­heen­vuo­ron ai­hees­ta ”Sama kil­voi­tus eri­lai­si­na ai­koi­na”. Nis­ka­nen to­te­si, et­tä kos­ka seu­ro­ja ei ole voi­tu jär­jes­tää en­ti­seen ta­paan, on voi­nut syn­tyä huo­li sii­tä, mi­ten py­syä us­ko­mas­sa.

– Us­kon kil­voi­tus kuu­luu Ju­ma­lan lap­sen mat­kaan. Us­ko­vai­set ovat en­nen­kin jou­tu­neet ko­ke­maan yk­si­näi­syyt­tä.

Nis­ka­nen muis­tut­ti, kuin­ka Ab­ra­ham jou­tui läh­te­mään omas­ta maas­taan. Hän teki mat­kaa us­kon voi­min, kos­ka Ju­ma­la lu­pa­si siu­na­ta hän­tä. Joo­sef­kin jou­tui eril­leen omai­sis­taan ja kan­sas­taan, mut­ta oli sil­ti on­nel­li­nen, kos­ka jak­soi us­koa.

Jee­sus oli yk­sin erä­maas­sa, mut­ta hän tot­te­li Ju­ma­laa. Lut­her taas jou­tui pa­ke­ne­maan esi­val­taa luos­ta­riin. Sil­lä­kin ajal­la oli suu­ri siu­naus us­ko­vai­sil­le, kos­ka hän kään­si siel­lä Raa­ma­tun.

Yk­si­näi­sel­lä pai­kal­la

– Lat­vi­as­sa Neu­vos­to­lii­ton val­lan ai­ka­na ei saa­nut pu­hua us­kos­ta. Niin­pä us­ko­vai­set me­ni­vät kak­si ker­ral­laan au­ke­al­le pai­kal­le isol­le ki­vel­le, jos­ta nä­kyi eri suun­tiin. Sii­nä he us­kal­si­vat kes­kus­tel­la ja siu­na­ta toi­si­aan. Näin Ju­ma­la var­je­lee myös yk­si­näi­sel­lä pai­kal­la. Hän on lu­van­nut pi­tää omis­taan huo­len, va­kuut­ti Nis­ka­nen.

Nis­ka­nen to­te­si uu­den tek­nii­kan aut­ta­van kuu­le­maan seu­ro­ja In­ter­ne­tin vä­li­tyk­sel­lä. Myös pu­he­li­men vä­li­tyk­sel­lä voi ker­toa mur­heet ja kuul­la evan­ke­liu­mia. Ju­ma­la lah­joit­taa rau­han­sa evan­ke­liu­mis­sa.

– Kai­paus tois­ten us­ko­vais­ten yh­tey­teen säi­lyy. On tär­ke­ää, et­tä lä­hel­lä on kui­ten­kin saat­to­mie­hiä tu­ke­mas­sa, nos­ta­mas­sa ja siu­naa­mas­sa evan­ke­liu­mil­la.

Kiu­sauk­sia on kai­kil­la

Sun­nun­tai­na Ala­jär­ven kir­kos­sa saar­na­si Os­mo Lep­pä­nen. Päi­vän teks­ti ker­toi sii­tä, kuin­ka Jee­sus paas­to­si 40 vuo­ro­kaut­ta erä­maas­sa. Sie­lun­vi­hol­li­nen kiu­sa­si hän­tä siel­lä mo­nel­la ta­val­la ve­do­ten Ju­ma­lan sa­naan, mut­ta Jee­sus ei lan­gen­nut.

– Kiu­sauk­set ovat meil­le kai­kil­le tut­tu­ja. Olem­me omal­ta puo­lel­tam­me lan­ke­a­vai­sia, ja tätä kiu­saa­ja käyt­tää hy­väk­seen. Ju­ma­lan en­ke­lit pi­ti­vät huol­ta Jee­suk­ses­ta. Sa­moin Ju­ma­la on pi­tä­nyt huol­ta meis­tä tä­män vai­ke­an ko­ro­na-ajan ko­et­te­le­muk­sis­sa.

Lep­pä­nen muis­tut­ti, et­tä Jee­sus val­mis­ti ih­mi­sil­le pe­las­tuk­sen.

– Jee­sus täyt­ti Ju­ma­lan lain mei­dän edes­täm­me. Se, joka jak­saa us­koa, pää­see pe­ril­le. Evan­ke­liu­mia saar­na­taan kai­kil­le, sil­lä olem­me kel­vol­li­sia Ju­ma­lal­le yk­sin us­kos­ta ja yk­sin ar­mos­ta.

Kaarina Höykinpuro