Vuonna 1944 itärintaman taisteluissa saksalaisten ja heidän liittolaistensa tappiot olivat noin 2 300 000 miestä ja hyökänneiden neuvostojoukkojen 6 500 000 miestä. Korvaamattomissa tappioissa (kaatuneet, kadonneet/sotavangeiksi jääneet) tappiosuhde oli vähemmän kuin 1:2.
Ja silti meillä on historianvääristelijöitä kuten Mart Laar jotka vetelevät sota-ajan natsipropagandan väitteitä Tannerberg/Sinimäen linjan taisteluista jossa puolustaneiden saksalaisten (ja liittolaisten) tappiot olivat muka olleet vain 1/17 osa etenevien neuvostojoukkojen tappioista.
Ja kas kummaa - tästäkin käytetään nimitystä "torjuntavoitto". 😆
Ja silti meillä on historianvääristelijöitä kuten Mart Laar jotka vetelevät sota-ajan natsipropagandan väitteitä Tannerberg/Sinimäen linjan taisteluista jossa puolustaneiden saksalaisten (ja liittolaisten) tappiot olivat muka olleet vain 1/17 osa etenevien neuvostojoukkojen tappioista.
Ja kas kummaa - tästäkin käytetään nimitystä "torjuntavoitto". 😆
Vastaukset 44
Vanhimmat
Ei+rajoitu+vain+Viroon.+Lienettekö+lukenee+Erkki+Nordbergin+kirjaa+jossa+eversti+vetelee+isolla+pensselillä+sen+paremmin+faktoihin+tutustumatta+talven+1942+neljä+torjuntataisteluja:+tammi-helmikuussa+maaselällä+(Krivin+ensimmäinen),+huhtikuun+kelirikkohyökkäys,+Kiestingin+kevään+taistelu+sekä+Krivin+toinen+taistelu+syyskuun+puolivälissä.+Nordberg+nappaa+jostain+historian+huuruista+hämyisän+suomalaisarvion+vihollistappioista:+44+000+kaatunutta+ja+121+600+haavoittunutta.+Kokonaistappiot+yli+165+000+miestä.+Ja+sitten+esittää+että+suomalaisten+tappiot+2+000+miestä.+
” Jotain viimeksimainittua lienee ollut myös Sinimäen taisteluissa Virossa. Tuossa naapurimaassamme Virossa on menossa massiivinen historian väärennös mitä tulee myös II maailmansodan taisteluihin. Kaikki vähänkin kiusallinen lakaistaan maton alle.”
Sinä et tunnetusti moiseen sorru, mutta millä todistat sen paremmin, että olet itse muka oikeassa? Sinun missiosi kun on kaikkien tiedossa!
Niin on, totuuden kertominen on arvokas tehtävä. Mitäs jos sinäkin joskus kokeilisit. Tiedä vaikka se tuntuisi sinustakin mukavammalta.
Kunhan nyt ensit itse kokeilet ensin! Esität omia mielipiteitäsi totuutena ja puhut niistä tyyliin ”on paljastunut” jne.
Nyt on syytä tuoda esille Leningardin Rintaman omat viralliset kuukausitappiot vuodelta 1944 jossa voidaan verrata Kannaksen taisteluiden ja ns. Tannenberg-linjan taisteluiden verisyyttää keskenään.
Kannaksen offensiivi (21.A, 23.A ja 59.A sekä ylijohdon joukkoja):
kesäkuu: 15 251 kuollutta, 59 152 haavoittunutta, 807 kadonnutta
heinäkuu: 14 394 kuollutta, 48 348 haavoittunutta, 835 kadonnutta
Sitten (suurelta osin Viron suunnalta)
elokuu: 1 702 kuollutta, 6 538 haavoittunutta, 196 kadonnutta
syyskuu: 2 366 kuollutta, 8 405 haavoittunutta, 105 kadonnutta
lokakuu: 3 523, 12 783 haavoittunutta, 768 kadonnutta
Tannenberg-linjan taistelun ajankohta 25.7-10.8.44. 10 päivää elokuun puolella ja tuskin edes 1700 kuollutta sillä kyllä Kannaksen suunnallakin on kuolleita ollut.
-----Stieglitz-----
Lähde: TsAMO f.217, op.1244, d.643 (Leningradin Rintaman päämaja, "Yhteiskatsaus tappioista, jotka on toimitettu pääesikunnalle "
Tietenkin sekä kesä-heinäkuun että elokuun aikana on Leningradin Rintaman sotilaita kuollut sekä Kannaksen että Viron suunnalla. Mutta kun ottaa huomioon että esim toukokuussa Rintaman sotilaita kuoli taisteluissa 1243 ja haavoittui 3 702 on täysin selvää että kesä-heinäkuun tappiot keskittyivät hyvin suuressa määrin Kannakselle. Jopa niin että kuolleiden määrä voidaan arvioi hyvinkin 26 000 - 27 000. Mutta elokuun tappiot antavat viitteitä siitä ettei Tannenbergin taisteluissa ole todennäköisesti kaatunut/kuollut kuin korkeintaan 5 000 sotilasta ja haavoittuneita korkeintaan 20 000.
Mart Laar näyttää joko sekoilevan tai sitten tietoisesti laittavat Tannenbergin taisteluihin myös kevään taistelujen osatappioita. Todellakin - Leningardin Rintaman verisimmät kuukaudet eivät olleet Kannaksella vaan tammi-maaliskuussa ensin Leningradin saartorenkaan lopullisesta murtamisesta ja sitten Narvan suunnalla käydyistä erittäin verisistä taisteluissa.: kuolleita ainakin 70 000 ellei 75 000.
Ei nämä ilmaisut ”korkeintaan” tai ”ainakin” mistään eksaktista kerro!
Onhan siinä nyt aikamoinen käppi kun Mart Laar väittää Tannenberg-linjan taisteluissa 25.7-10.8.44 Leningradin Rintaman kärsineen muka 170 000 miehen tappiot kun koko elokuulle voidaan osoittaa Leningradin Rintaman menettäneen (Kannas mukaanlukien) n. 7 500 miestä kuolleina, haavoittuneina ja kadonneina.
Nuo 17 päivän taistelujen 7 ensi päivää heinäkuun lopulla eivät anna Mart Laarille pakopaikkaa sillä heinäkuun tappiot, n. 64 000 lähes 10 000 sairaustapausta käsittävät 7 päivää taistelua Tali-Ihantalassa, 20 päivää erittäin veristä Vuosalmen taistelua sekä 12 päivää taistelua Viipurinlahdella.
Näyttää siltä että Laarilla lipsahti Leningradin Rintaman tappioihin yksi nolla perään "vahingossa". Kyllä on Viron sotahistorian tutkimus heikoissa kantimissa kun tuollaiset satusedät pääsevät täyttämään Wikipediankin artikkelit moisella potaskalla. 🤣
Leningradin+Rintaman+tappiot+koko+elokuun+aikana+jolloin+käytiin+10+ensimmäistä+päivää+tätä+Tannenberg-linjankin+taistoa:
En usko että suomalaiset ovat halukkaita luovuttamaan heinäkuun neuvostotappioista, yli 75 000, kaikkea Virolle ja Mart Laarille. Eiköhän siellä Viipurinlahdella, Ihantalassa ja eteenkin Vuosalmella ole käyty melko rajuja taisteluja?
Sitä paitsi - vielä elokuussa 1944 Kannaksella asemasotavaiheessakin suomalaiset kärsivät yli 2 000 miehen tappiot.
Tuntien Steinerin aseistuksen, joka oli samaa tasoa kuin Lapin joukoilla, luku voisi olla Narvan taisteluista, joka kesti yli puolivuotta, siinä ajassa Govorovin joukot kävivät myös Kannaksella.
Narvan taistelu liittyy oleellisesti Leningradin saartorenkaan purkamiseen. Narva tuli ikäänkuin johdonmukaisesti sen seurauksena. Leningradin Rintaman tehtävä oli putsata pohjoinen osa Baltiasta saksalaisista joukoista. Samoin Kannas suomalaisista. Ja sen ne tekivät. Tammi-maaliskuun tappiot erittäin rajuissa taisteluissa olivat myös suuret kuten Rintaman tappiolistat tammi-maaliskuulta ja vielä huhtikuulta osoittavat.
Saksalaisten ja muun sekalaisen seurakunnan tappioiksi on ilmoitettu 10 000. Ottaen huomioon miten heikko torjuntavoima puolustajilla tuossa vaiheessa oli ei tarvinne ihmetellä ettei hyökkääjä ole voinut kärsiä valtavia tappioita. Koko elokuu 1 702 kuollutta ja 6 538 haavoittunutta koko Leningradin Rintamalle ja tuostakin Karjalan Kannas lienee veroittanut yhä ehkä parituhatta. Heinäkuun lopun 7 taistelupäivää intensiivisyydessään tuskin niin valtavasti ovat poikenneet elokuun 10 ensimmäisestä päivästä. Koko 17 päivän taistelu tuskin on juuri verottanut enempää kuin hyökkääjää kuin noin 1 000 miestä per päivä.
-----Stieglitz-----
Mart Laar on historian tutkija.
Hänen mustamaalaajansa ovat NL:n asialla olevia propagandisteja.
Niin on kersantti Putkinenkin. 😂
Venäjän arkistoistahan se totuus näköjään löytyy...
Ja suomalaiset lahtaripyövelithän ne ovatkin täyttneet Karjalan ja Inkerin joukkohaudat...
Neuvostovalta tuhosi Karjalan ja Inkerin kansat suurella menestyksellä.
Ja menihän siinä samalla noin 20 000 punikkiakin.
Palstan stallarit jaksavat asialle hurrata.
"Ja menihän siinä samalla noin 20 000 punikkiakin."
'
Hahahah pöhveIi ei osaa muuta kuin valehdella.
Kansallisarkisto on tutkimuksessaan selvittänyt,että Venäjälle paenneiden punikkien lukumäärä on enimmillään 13 000, mihin lukuun sisältyy myös naisia ja lapsia,
PöhevIi on hauska tyyppi, kaikki juttunsa ovat mielikuvitusta.
<<Kansallisarkisto on tutkimuksessaan selvittänyt,että Venäjälle paenneiden punikkien lukumäärä on enimmillään 13 000, mihin lukuun sisältyy myös naisia ja lapsia>>
Loikkareita ja maahanmuuttajia NL:oon tuli tuhansittain 1930-luvun puoliväliin saakka Suomesta, Ruotsista ja etenkin USA:sta.
Niinpä..
Vale —->. Emävale. —->. NL:n tilastotieto!
Leningradin Rintaman tappiot vuonna 1944 (kuolleet, haavoittuneet, sairaat, paleltuneet, kadonneet, muut):
tammikuu...18 781......60 584......10 701.......5.........2 916......232 ( saartorenkaan purku)
helmikuu.....31 264......88 099......11 375...336........2 740.......361 (saartorenkaan purku)
maaliskuu...23 974.......64 257......13 870....154.......1 797.......225 (Narva)
huhtikuu.....14 203.......41 275......11 492........10..........692.......237 (Narva)
toukokuu.......1 243.........3 702..........8 145..........................11........486
kesäkuu.......15 251......59 152........10 926........................807......301 (Kannas)
heinäkuu.....14 394......48 348...........9676.........................835......369 (Kannas)
elokuu.............1 702.........6 538.............4 117........................196......125 (Tannenberg-linja)
syyskuu..........2 366..........8 405............8 900.........................105......377 (Baltia)
lokakuu...........3 523......12 783...........6 800..........................768.......479 (Baltia)
Selvästi näkee että Leningardin Rintaman rajuimmat taistelut liittyvät saartorenkaan purkaantumiseen ja etenemiseen Narvan suunnalla. Kannaksen taistelujen tappiotkin olivat selvästi alle puolet noiden taisteluiden tappioista. Mutta oli siihen panostettu aikakin vain 40 päivää kun taas talven taistelujen jakso käsitti noin 3 kuukautta.
Tannenberg-linjan 17 päivän taistelu oli pikku kahakka verrattuna noihin tammi-huhtikuun operaatioihin. Päiväkohtaiset tappiotkin vain murto-osa talven taisteluista ja Kannaksen taisteluista.
-----Stieglitz-----
Martti Turtolalla on aika rankkaa sanomista yleensäkin virolaisesta historiankirjoituksesta.
Kyllä se neuvostoliittolaisen ja venäläisen aina voittaa.
Turtola itse on joku saatanan vassari ja on valehdellut esim. Leningradin piiirittäjistä
Tannenberg-linjan taistelut alkoivat vasta 29.heinäkuuta joten heinäkuun puolelle sijoittuu vain kolme taistelupäivää. Tämä entisestään kutistaa Leningradin Rintaman tappiosaldoa heinäkuun puolella. Ts. 13 taistelupäivästä 10 sijoittuu elokuulle 1944 ja niistä on olemassa tiedot: 8 436 kuollutta, haavoittunutta tai kadonnutta, ja siis koko elokuulle. Kun 21.A, 23.A ja 59.A ovat Kannaksella kärsineet jonkin verran tappioita on täysin selvä asia että koko Tannenberg-linjan taistelujen Leningradin Rintaman tappiot kutistuvat 10 000 tai sen alle.
Mart Laar on luonut omituisen kertomuksen taisteluista jonka seurauksena Viro liitettiin jälleen Neuvostoliittoon. Sitä kuorruttaa myös hänen naurettavat termit kuten "European SS".
Kyllä+ne+alkoivat+viimeistään+25.heinäkuuta+ja+taisteluissa+päätaakan+kantoivat+8.Armeija+ja+2.Armeija.+Mutta+se+hieman+ihmetyttää+miksi+heinäkuussa+näillä+kahdella+armeijalla+25+000+miehen+tappiot+ja+sitten+elokuussa+koko+Leningradin+Rintamalla+vain+n.+8+500+miehen+tappiot.+Oliko+niin+että+heti+elokuun+alussa+saksalaiset+Virossa+heittivät+pyyhkeen+kehään?+
Suomessa ilmestyi kirja vuoden 1944 tapahtumista Virossa vuonna 1985. Kirjan nimi on Viro taistelee vapaudestaan. Koska Viro oli silloin vielä Venäjän miehittämä, niin kirja julkaistiin nimimerkillä Siniveli. Kirjan kirjoitti virolainen historioitsija Mart Laar, joka jälleenitsenäistymisen jälkeen toimi pitkäaikaisena Viron pääministerinä.
Saksalaismiehityksen aikana, ennen vuotta 1944, virolaisia taisteli Venäjää vastaan pienehkö määrä saksalaisissa univormuissa. Melkoinen määrä virolaisia oli paennut Saksan miehitystä Suomeen ja heistä oli muodostettu Suomen armeijaan mm. JR 200. Vasta kun Venäjän hyökkäys tammikuussa 1944 rikkoi Leningradin piirityksen, ja rintama alkoi liikkua uhkaavasti kohti Viroa, Virossa alettiin mobilisoimaan virolaisia suuremmassa määrin – torjumaan puna-armeijan uhkaa nimenomaan Viroa vastaan. Tähän mobilisaation onnistumiseen vaikutti ratkaisevasti vapaan Viron viimeisen pääministerin (virkaatekevä Viron presidentti) professori Jüri Uluots pitämä radiopuhe 7.2.1944, josta lainaus: ”Minkälaisena me maamme tulevaisuuden kuvittelemmekin ja minkälaista hyvää ja kaunista Viroa me sydämissämme kannammekin kuin kalleinta aarrettamme, on koko tuon tulevaisuuden Viron edellytyksenä kuitenkin, että kommunistinen neuvostovalta ei pääse meidän maahamme. Neuvostoliitolla ei ole mitään oikeutta Viron miehittämiseen, se on selvää punaista imperialismia. Me pidämme silmällä ainoastaan Viron etua. Me puolustamme omaa valtiotamme ja vapauttamme. Se on taistelumme ainoa perusta. Viro ei halua olla kenenkään oma, se haluaa vain sitä, mikä on sen omaa. Tuota omaa se nyt puolustaa, käytettävissä olevin keinoin. Se haluaa oikeutta -- Meidän voimamme ovat nyt pienet, meidän on väistämättä tukeuduttava johonkin. Tällä kertaa auttavat meitä saksalaiset ja me taistelemme yhdessä heidän kanssaan. Toista tai kolmatta mahdollisuutta meillä ei ole. VAIN TAISTELUSSA NEUVOSTOLIITTOA VASTAAN VOIMME TODISTAA RIIPPUMATTOMUUTEMME SIITÄ!” (Siniveli (Mart Laar) – Viro taistelee vapaudestaan; 1991; sivu 19)
Kutsunnat onnistuivat hyvin ja kutsuttujen lisäksi ilmoittautui runsaasti vapaaehtoisia. Yhteensä armeijaan astui 70 000 – 80 000 miestä, mutta natseista tuntui epäilyttävältä aseistaa näin suuri virolaisjoukko, joten he suostuivat vasta pitkien neuvottelujen jälkeen ottamaan 43 000 miestä. Loput asetettiin Omakaitsen palvelukseen – käytännössä ilman aseita. Virolaisille yksiköille ei annettu kunnon koulutusta, eikä kunnollista aseistusta. Poikkeuksena oli itärintamalta Viroon tuotu vapaaehtoisjoukko, joka nyt täydennettiin 20. Viron SS-divisioonaksi, se sai hyvän varustuksen. ”Kansan oli vallannut omalaatuinen innostus, esiin nousivat jälleen itsenäisyyden ajan henki ja ihanteet. Vallitsi varma ja rauhallinen vakaumus: isänmaata on puolustettava millä hinnalla tahansa, maksoi mitä maksoi. Ilman taistelua emme enää alistu. Vuosi 1939 ei toistu!” (Siniveli (Mart Laar) – Viro taistelee vapaudestaan; 1991; sivu 25)
Narvan rintamalla virolaiset joukko-osastot kävivät sankarillisia taisteluja aiheuttaen venäläisille suuria tappioita. Rintama pysähtyi Narvajoen tuntumaan puoleksi vuodeksi, venäläisjoukot yksinkertaisesti juoksivat hyökätessään verestä kuiviin – virolaiset tekivät menestyksellisiä vastahyökkäyksiä venäläisten muodostamia sillanpäitä vastaan.
Taistelut taemmalla Tannenberg-linjalla (Sinimäet) alkoivat 26.7.1944, jälleen virolaisjoukot taistelivat loistavasti aiheuttaen puna-armeijalle suunnattomat tappiot. Esimerkiksi Riipalun rykmentille myönnettiin 2 Ritariristiä, 24 I luokan Rautaristiä ja 276 II luokan Rautaristiä. ”Elokuun 9. päivänä päättyi venäläisten suurhyökkäys sillä ”... joukkojen voimasuhteet olivat muuttuneet sellaisiksi, ettei hyökkäysten jatkamisessa ollut mieltä”. Tämä neuvostohistorioitsijoilta lainattu lause osoittaa tosiasiassa, että Tannenbergin linjaa vastaan hyökänneitä yhtätoista divisioonaa ja kahta prikaatia ei enää ollut. Venäläisten tappiot olivat suunnattomat, kahdessa viikossa n. 160 000 – 170 000 miestä. Sinimäillä saivat venäläiset kaikkein raskaimmin tuntea virolaisten aseiden voiman, täällä näyttivät virolaiset maahantunkeutujille, kuinka he taistelivat maansa puolesta, kuinka kalliisti on täällä meidän maassamme ostettava jokainen askel.” (Siniveli (Mart Laar) – Viro taistelee vapaudestaan; 1991; sivu 81)
"Melkoinen määrä virolaisia oli paennut Saksan miehitystä Suomeen ja heistä oli muodostettu Suomen armeijaan mm. JR 200."
Jukka Kulomaan tilastoissa JR 200:ssä oli suhteessa yksikön tappiohin eniten karkureita kaikista yksiköistä kesällä 1944. Taisteluarvo varsin kehno vaikka miehet aika nuoria.
Virossa on näemmä laadittua aika omituinen tulkinta heinä-elokuun taisteluista. Sekalainen sakki SS-miehiä melko heikoilla aseilla olisi muka aiheuttanut 17-kertaiset tappiot hyökkääjille omiin tappiohinsa verrattuna. Tämä on vielä naurettavampi kuin se väite että jossain neljässä talven ja kevään puolustustaisteluissa Laatokan pohjoispuolella olisivat suomalaiset ja saksalaiset aiheuttaneet puna-armeijalle 165 000 miehen tappiot omien tappioiden ollessa vain 2 000 (ja sakemanneilla 1500). Tällaista täyttä huuhaata on sotahistoria ihmeellisellä tavalla täynnä.
Kyllä hyvinkin on mahdollista. Saksalaiset wehrmachtin miehet kutsuivat virolaisia "sodanpidentäjiksi". Heillä oli moraalia taistella ja ss-miehillä myös ja siten yhtäkkinen lujuus saattoi johtaa suuriin tappioihin. Hyökkäyshän pysähtyi. Talven 1944 torjuntataistekuistakaan ei Venäjä ja stallarit oikein viitsi puhella ja tappiot on salattu
Höpöpuhetta. Tässä vaiheessa itärintaman taistelua hyökönneet puna-armeijan joukot kärsivät puolustautuneita saksalaisjoukkoja vastaan yleensä vain kaksin kolminkertaiset tappiot ja jos joukko saksalaisjoukot olivat varsin kehnolla tulivoimalla varustetut on hyökkääjien tappiot olleet vain jonkin verran alakynteen jääneitä pienemmät.
Vielä talvella 1944 Narvan suunnalla saksalaisilla oli tulivoimaa (paljon tykistöä ja mm Tiger-panssariyhtymiä) mutta heinä-elokuussa jo Valko-Venäjän katastrofinkin vuoksi joukkoja oli kevennetty. Tulivoima oli huono.
"Saksalaiset wehrmachtin miehet kutsuivat virolaisia "sodanpidentäjiksi""
Kyllä siinä juuri 1990-luvulla uudelleen itsenäistynyt Viro on rakentamassa myyteistä melkoista kertomusta jossa todellisuuden kanssa ei ole juuri mitään tekemistä. Tämän myyttikudelman rinnalla suomalaisten omat kalavaleetkin kalpenevat. 🤣
Ainakin Leningradin Rintaman osalta heinäkuun viimeinen viikko ja koko elokuu viittaa pikemminkin noin 3 000 kaatuneeseen ja 10 000 haavoittuneeseen. Enpä tiedä miten pitkällä aikajanalla Mart Laar tulkitsee Tannenbergin taistelua mutta ei häntä auta vaikka kuinka pitkälle syksyyn venyyttää taistelun kestoa. Syyskuun lukemat ynnättynä kaatuneitten määrä ei yllä vielä edes 6 000 :een. Ilmeisesti 35 000 kaatuneeseen päästäkseen Leningradin Rintaman tappioissa on mentävä vielä kevättalveen.
Siis Narvan taistelu ja Tannenbergin taistelu on iloisesti Laarin päässä sekoitettu. Saksalaisten SS:n sakin esitetyt tappiot: 10 000 viittaavat puna-armeijan osalta tappioiden olleen 20 000 jos sitäkään.
Jos puhuttaisiin vaikkapa maalis-huhtikuun taisteluista 1944 niin silloin Laar puhuisi totta. Mutta kun kyse on taistelusta ajalla 25.7-10.8.44 niin Laarin väitteet ovat täysin naurettavia. Tuolla ajalla Leningradin Rintama ei ole kärsinyt edes 17 000 miehen tappioita.
Vuosalmen veriset taistelut olivat päättyneet 19.7.44.
Lähtökohta: taistelu käytiin 25.7-10.8.44 ja siihen osallistui Leningradin Rintama jolla oli vielä tuossa vaiheessa noin 15 divisioonaa Kannaksella jossa oli menossa asemasotavaihe mutta missä joka tapauksessa on kuollut tai haavoittunut ehkä tuhat sotilasta.
Leningradin Rintaman tappiot kaatuneina, haavoittuneina ja kadonneina elokuussa 8 436. Kaikki ei varmasti Virossa eikä kaikki Virossakaan elokuun 10 ensimmäisen päivän aikana. Luku 7 000 on maksimi. Vaikka olettaisi että heinäkuun viimeisen viikon tappiot samat päästään vain 14 000 miehen tappioihin.
Rauhallisilla 10 päivän periodeilla 8.Armeija ja 2.Armeija kärsivät kesä-heinäkuussa 1944 noin 1 400 miehen tappioita. Tästä voidaan päätellä että Leningradin Rintaman heinäkuun tappiot Kannaksella ovat olleet 54 000 - 56 000 miestä. Kesäkuussa 71 000 - 72 000. Ja ei sisällä sairaustapauksia.
Suurinpiirtein näin asiat ovat menneet Leningradin Rintaman tappioita analysoitaessa.
-----Stieglitz-----
Leningradin Rintaman 8.Armeijan ja 2.Armeijan taistelutappiot kaatuneina, haavoittuneina ja kadonneina ovat olleet heinäkuussa n. 25 000 joten näiden numeroiden valossa Tannenberg-linjan taistelujen neuvostotappiot ovat olleet maksimissaan 33 000 ja venäläistutkimusten mukaan noin 26 000 - 28 000.
Tämä taas vähentää Karjalan Kannaksella käytyjen heinäkuun taistelujen neuvostotappioita merkittävästi enemmän. Sen sijaan kesäkuussa 8.Armeija ja 3.Armeija ovat menettäneet taistelutappioina vain n. 3000 miestä.
Näillä perustein Kannaksella neuvostojoukkojen kesäkuun tappiot 72 000 ja heinäkuussa enää vain 38 500. Taistelutappiot siis vain 110 500.
*****Penna Tervo*****
No jos 8.Armeijan ja 2.Armeijan taistelutappiot heinäkuussa ovat olleet 25 000 niin sitten tilanne tietysti muuttuu. Tosin aika oudolta tuntuu että elokuun taistelutappiot koko Leningradin Rintamalla vain 8 500 kun niistä voidaan myös noin 1 000 siirtää melko varmasti Kannaksen kontolle.
Sinänsä uskottavammalta kuulostaa että hyökkääjä olisi kärsinyt 3 kertaa suuremmat tappiot kuin puolustaja. Näinhän kävi myös Kannaksella kesäkuun 10 ensimmäisen päivän aikana.
Sekä Tiihonen että Mart Laar ovat yrittäneet venyttää aikajanaa ja yrittää omiin projuktioihinsa kerätä neuvostotappioita sen minkä minkä pystyvät. Totuus kuitenkin on se että koko Leningradin Rintaman kesä-elokuun taistelutappiot ovat olleet 147223 (kaatuneet, haavoittuneet, kadonneet). Sairaustapauksia on ollut 24 719. Yhteensä 171 942.
Kun Tiihonen esittää 189 000 ja Mart Laar 170 000 ja vielä lyhemmillä aikajanoilla (Tiihonen 9.6-19.7.44 ja Laar 25.7-10.8.44) ovat molemmat sankarit keräämässä peräti 359 000 miehen tappioita vaikka yhteisestä potista löytyy vain 147 223 tai 171 942 jos ripulitautiset lasketaan tappioiksi.
Liekö Mart Laar sitten päättänyt pölliä omaan Laariinsa Kannaksen neuvostotappiotkin? Pöhveleillä on tietenkin varma selitys jo valmiina: "NL pimitti tietoja". Tuolla patenttivastauksella jokainen ristiriita yritetään selittää pois. Sitä minä vain en tiedä miten puolet tappioista pimitetään kun sotatappiot olivat sotilaissa jo muutenkin 27 miljoonaa.
OKW kenraalit olivat oikeassa, mikäli saksalaiset olisivat vetäytyneet Riianladen pohjukkaan Valkeasaaren aikoihin, olisivat he voineet uhata Moskovaa Smolenskista ja Kannaksen hyökkäys olisi pitänyt keskeyttää. Lapin joukot olisi voinut siirtää Ranskaan. Venäläisten olisi pitänyt lähteä hyökkäykseen Moskovasta. Riika-Minsk-Romania olisi ollut pidettävissä, katsoa olisiko venäläisten hyökkäys joutunut Unkariin.
Vaikka mitä olisi ollut pidettävissä, mutta rapparien soluttama wehrmacht ei halunnut pitää. Schörner näytti mallia, kuinka ei olisi tarvinnut vetäytyä mistään
A mallia? Kun karkasi siviilivaatteissa ja jätti sotilaansa taistelemaan?
Tuosta karkaamisväitteestä Schörner haastoi oikeuteen muutaman ehrmachtin rikollisen maanpetturin. Nämä saatanat olivat levitelleet kaikenlaista Schörneristä, kun luulivat tämän kuolevan sotavankeudessa. Nämä roistot tietenkin väkttyivät vankeudelta, kun olivat maanpettrueita.
Schörner voitti nämä oikeusjutut
Tannenbergin taistelu käytiin kylläkin 1 maailmansodassa, voitokkaita komentajia olivat Hindenburg ja Ludendorff.
Tannenbergin taistelujen tappiot ovat juuri niinkuin yleensäkin. Hyökkääjä kärsii suuremmat tappiot kuin puolustaja (ellei saa motitettua näitä ja sitä kautta tuhottua). Saksalaisten tappioiksi esitetään 17 päivän taisteluissa 10 000 miestä ja puna-armeijan tappiot n. 30 000 ellei mukaan lasketa sairaustapauksia. Lukemat puolustajien ja hyökkääjien osalta suurinpiirtein samat kuin Viipuri-operaatiossa 9.6-20.6.44.
-----Stieglitz-----