Jeesus tunsi Jumalan
Jeesus opetti juutalaisille, ettei kuuluminen Abrahamin sukuun pelasta. Tärkeää on kuunnella Jumalan sanaa ja pysyä sille uskollisena.
Sunnuntain tekstit kertovat erityisesti pahojen henkien poisajamisesta. Jeesuksella oli valta tehdä se Jumalan voimalla. Samalla hän kirkasti Jumalaa ja itseään Jumalan poikana.
Evankeliumitekstin edellä Jeesus lupasi juutalaisille, jotka uskoivat häneen: ”Jos te pysytte uskollisina minun sanalleni, te olette todella opetuslapsiani.” Juutalaiset vetosivat olevansa Abrahamin jälkeläisiä ja sanoivat, etteivät he ole kenenkään orjia. Jeesuksen mukaan he olivat kuitenkin synnin orjia. (Joh. 8:31–34.)
Juutalaiset eivät kuulleet Jumalaa
Jeesus ja juutalaiset ajautuivat kiivaaseen väittelyyn ja sananvaihtoon. Jeesus puhui juutalaisille inhimillisesti ajatellen kovaa puhetta sanoen heidän olevan lähtöisin saatanasta eli siitä, joka on ollut murhaaja ja valehtelija alusta asti.
Jeesus kertoi juutalaisille totuuden, jota he eivät halunneet kuulla. Epäusko esti heitä uskomasta Jeesukseen ja hänen synnittömyyteensä. Jeesus sanoi heille: ”Se, joka on lähtöisin Jumalasta, kuulee mitä Jumala puhuu. Te ette kuule, koska ette ole lähtöisin Jumalasta.”
Jeesus esitti juutalaisille haasteen osoittaa, että hän olisi tehnyt syntiä. He eivät kyenneet siihen, mutta eivät silti uskoneet Jeesukseen Jumalan poikana. Epäusko synnytti heissä vihan Jeesusta kohtaan, ja he rupesivat herjaamaan häntä vastaan: ”Sinä olet samarialainen, ja sinussa on paha henki. Eikö asia olekin niin?” (Joh. 8:44–48.)
Abrahamin uhraus ennusmerkkinä
Jeesus viittasi puheessaan juutalaisille tuttuun patriarkkaan Abrahamiin. Jumala kutsui Abrahamin ja kehotti häntä lähtemään omasta maastaan kohti Kanaanin maata. Uskon kautta Abraham totteli Jumalaa ja oli valmis uhraamaan ainoan poikansa.
Varmasti epäilykset saartoivat Abrahamia, sillä olihan hän saanut lupauksen: ”Iisakin jälkeläisiä sanotaan sinun lapsiksesi”. Abraham luotti hädänkin hetkellä, että Jumalalla on valta herättää kuollut poika hänelle takaisin aivan kuin ylösnousemuksen ennusmerkkinä. (1. Moos. 12; Hepr. 11:17–19.)
Iisakin uhraamisessa näkyy ennusmerkki Jumalan mittaamattomasta rakkaudesta koko maailmaa kohtaan. Jumala näki Abrahamin sydämeen ja esti viime hetkellä Iisakin uhraamisen Herran enkelin avulla. Jeesus sen sijaan uhrattiin, ja hän kärsi ristinkuoleman meidän syntiemme tähden.
Abraham näki Kristuksen päivän
Juutalaiset eivät ymmärtäneet järkensä avulla Jeesuksen puheita. He ymmärsivät Jeesuksen sanat ”joka pitää kiinni minun sanastani, ei milloinkaan näe kuolemaa” vain ajallisesta näkökulmasta. He ajattelivat, että Jeesus oli järjiltään ja että Jeesuksessa oli paha henki. He ihmettelivät, miten on mahdollista, että noin 30-vuotias mies olisi nähnyt kauan sitten eläneen Abrahamin.
Jeesus Messiaana todisti juutalaisille, että Abraham oli uskonsa tähden taivaskelpoinen. ”Teidän isänne Abraham iloitsi siitä, että saisi nähdä minun päiväni. Hän näki sen ja riemuitsi.” Uskon kautta Abraham pääsi perille taivaan kotiin.
Usko syntyy kuulemisesta
Apostoli Paavali kirjoittaa siitä, miten pelastus on tarkoitettu kaikille ihmisille. Uskon vanhurskaus perustuu evankeliumin uskomiseen. ”Sana on lähellä sinua, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi, nimittäin se uskon sana, jota me julistamme. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen.” (Room. 10: 8,10.)
Usko syntyy kuulemisesta ja kuulemisen synnyttää Jumalan sana. ”Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista? Kuinka kukaan voi voi julistaa, ellei häntä ole lähetetty.” (Room. 10:14–17.)
Jeesus kirkasti jo eläessään kunniaa, joka oli lähtöisin Jumalasta. Jeesus tunsi Jumalan, olihan hän yhtä Isän Jumalan kanssa. ”Te ette ole oppineet tuntemaan häntä, mutta minä tunnen hänet. Jos sanoisin, etten tunne, olisin valehtelija niin kuin te.” Jumalan Poika oli kuuliainen Isän sanalle hamaan ristinkuolemaan asti.
Heikki Myllyniemi
Jeesus opetti juutalaisille, ettei kuuluminen Abrahamin sukuun pelasta. Tärkeää on kuunnella Jumalan sanaa ja pysyä sille uskollisena.
Sunnuntain tekstit kertovat erityisesti pahojen henkien poisajamisesta. Jeesuksella oli valta tehdä se Jumalan voimalla. Samalla hän kirkasti Jumalaa ja itseään Jumalan poikana.
Evankeliumitekstin edellä Jeesus lupasi juutalaisille, jotka uskoivat häneen: ”Jos te pysytte uskollisina minun sanalleni, te olette todella opetuslapsiani.” Juutalaiset vetosivat olevansa Abrahamin jälkeläisiä ja sanoivat, etteivät he ole kenenkään orjia. Jeesuksen mukaan he olivat kuitenkin synnin orjia. (Joh. 8:31–34.)
Juutalaiset eivät kuulleet Jumalaa
Jeesus ja juutalaiset ajautuivat kiivaaseen väittelyyn ja sananvaihtoon. Jeesus puhui juutalaisille inhimillisesti ajatellen kovaa puhetta sanoen heidän olevan lähtöisin saatanasta eli siitä, joka on ollut murhaaja ja valehtelija alusta asti.
Jeesus kertoi juutalaisille totuuden, jota he eivät halunneet kuulla. Epäusko esti heitä uskomasta Jeesukseen ja hänen synnittömyyteensä. Jeesus sanoi heille: ”Se, joka on lähtöisin Jumalasta, kuulee mitä Jumala puhuu. Te ette kuule, koska ette ole lähtöisin Jumalasta.”
Jeesus esitti juutalaisille haasteen osoittaa, että hän olisi tehnyt syntiä. He eivät kyenneet siihen, mutta eivät silti uskoneet Jeesukseen Jumalan poikana. Epäusko synnytti heissä vihan Jeesusta kohtaan, ja he rupesivat herjaamaan häntä vastaan: ”Sinä olet samarialainen, ja sinussa on paha henki. Eikö asia olekin niin?” (Joh. 8:44–48.)
Abrahamin uhraus ennusmerkkinä
Jeesus viittasi puheessaan juutalaisille tuttuun patriarkkaan Abrahamiin. Jumala kutsui Abrahamin ja kehotti häntä lähtemään omasta maastaan kohti Kanaanin maata. Uskon kautta Abraham totteli Jumalaa ja oli valmis uhraamaan ainoan poikansa.
Varmasti epäilykset saartoivat Abrahamia, sillä olihan hän saanut lupauksen: ”Iisakin jälkeläisiä sanotaan sinun lapsiksesi”. Abraham luotti hädänkin hetkellä, että Jumalalla on valta herättää kuollut poika hänelle takaisin aivan kuin ylösnousemuksen ennusmerkkinä. (1. Moos. 12; Hepr. 11:17–19.)
Iisakin uhraamisessa näkyy ennusmerkki Jumalan mittaamattomasta rakkaudesta koko maailmaa kohtaan. Jumala näki Abrahamin sydämeen ja esti viime hetkellä Iisakin uhraamisen Herran enkelin avulla. Jeesus sen sijaan uhrattiin, ja hän kärsi ristinkuoleman meidän syntiemme tähden.
Abraham näki Kristuksen päivän
Juutalaiset eivät ymmärtäneet järkensä avulla Jeesuksen puheita. He ymmärsivät Jeesuksen sanat ”joka pitää kiinni minun sanastani, ei milloinkaan näe kuolemaa” vain ajallisesta näkökulmasta. He ajattelivat, että Jeesus oli järjiltään ja että Jeesuksessa oli paha henki. He ihmettelivät, miten on mahdollista, että noin 30-vuotias mies olisi nähnyt kauan sitten eläneen Abrahamin.
Jeesus Messiaana todisti juutalaisille, että Abraham oli uskonsa tähden taivaskelpoinen. ”Teidän isänne Abraham iloitsi siitä, että saisi nähdä minun päiväni. Hän näki sen ja riemuitsi.” Uskon kautta Abraham pääsi perille taivaan kotiin.
Usko syntyy kuulemisesta
Apostoli Paavali kirjoittaa siitä, miten pelastus on tarkoitettu kaikille ihmisille. Uskon vanhurskaus perustuu evankeliumin uskomiseen. ”Sana on lähellä sinua, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi, nimittäin se uskon sana, jota me julistamme. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen.” (Room. 10: 8,10.)
Usko syntyy kuulemisesta ja kuulemisen synnyttää Jumalan sana. ”Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista? Kuinka kukaan voi voi julistaa, ellei häntä ole lähetetty.” (Room. 10:14–17.)
Jeesus kirkasti jo eläessään kunniaa, joka oli lähtöisin Jumalasta. Jeesus tunsi Jumalan, olihan hän yhtä Isän Jumalan kanssa. ”Te ette ole oppineet tuntemaan häntä, mutta minä tunnen hänet. Jos sanoisin, etten tunne, olisin valehtelija niin kuin te.” Jumalan Poika oli kuuliainen Isän sanalle hamaan ristinkuolemaan asti.
Heikki Myllyniemi
Vastaukset 10
Vanhimmat
No, tämä onkin vähän hämmentävää, kun osa sanoo, että Israel pelastuu jokatapauksessa, aina Abrahamista asti ja osa sanoo, että heidänkin on tehtävä parannus. Eri käännökset antavat erilaisen kuvan.
Miksi Paavali kantaa huolta omasta kansastaan jos tietää näitten kumminkin olevan turvassa? Miksi hän sanoo, että haluaa pelastaa edes muutaman heistä jos hän jo tietää heidän pelastuvan?
Satuolennot saadaan tuntemaan toisensa, jos fiktiiviseen tarinaan niin kirjoitetaan.
Mitä koet tästä jakeesta;
Joh. 1:18
Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Ainoa Poika, joka itse on Jumala ja joka aina on Isän vierellä, on opettanut meidät tuntemaan hänet.
Jaakob oli mies joka painiskellessaan näki Jumalan kasvoista kasvoihin ja sai siksi nimen Israel. Samoin Mooses tirkisteli Jumalan takapuolta kivenraosta kun hän vieraili Siinain vuorella. Ja Aatamin ja Eevan eteen Jumala tuli Suoraan puhumaan kasvotusten.
Pyytäisin, että Pinnasänky antaa asialliset ja selkeyttävät vastaukset kysymyksiini.
Minä vastaan asiallisesti asiallisiin kysmyksiin, mutta paskanauhantaan en lähde mukaan.
En yhtään ymmärrä mitä väärää olen sanonut tai mitä väärää kysymyksessäni on.
Kerro ihmeessä!
Nimi
Jep jep. Jeesus tuli tutuksi myöhemmillä kalareissuillaan kostonjärvellä.
Jeesus tunsi jopa Mustanaamion. He vetivät kimpassa merirosvoja lättyyn. Mustanaamiokin on mies, joka ei koskaan kuole.