Erosta jo 3v, elämä on aika tyhjää ja luottamus mennyt vastakkaiseen sukupuoleen totaalisesti, ei tohdi enää luottaa kehenkään.
Olen ihmisenä muuttunut niin paljon eron myötä että oikein hirvittää kun ajattelen että, musta on tullut katkera mies.
Usein ajattelen ja mietin, miksi Jumala mut hylkäsi ja onko minun kohtaloni sitten olla yksin, koko loppuelämäni ja toivon että se loppuelämä olisi mahdollisimman lyhyt, ei tämä ole elämistä kuitenkaan, kun ei ole sitä sielunkumppania kenen kanssa jakaa nämä elämän ilot ja surut, jotenkin sitä tuntee itsensä niin vajanaiseksi, kun kuitenkin on ollut naimisissa ja tottunut siihen toiseen ja edelleenkin koen turvattomuutta öisin kun menen yksin sänkyyn ja mietin että kukaan ei rakasta minua ja jos rakastaisinkin jotakin niin sen menetän kuitenkin ja olen alkanut epäilemään että minun rakkauteni tukahduttaa liiton kuin liiton.
Paljon laitan syitä vastakkaisen sukupuolen piikkiin, että pidetään miestä vaan kynnysmattona, en tiedä mitä muuttaisin itsessäni, kaikki on niin vaikeaa? minkälainen mies pitäisi olla?
Itsellä on aikaisempi avoliitto ennen tätä nykyistä jonka kanssa tuli ero, siitä tuli niin paljon negatiivisia asioita mukaan liittoon, mm. pettämistä, siltä pohjalta ei voi enää rakentaa uutta liittoa, tai voisi mutta se vaatisi niin paljon siltä toiselta että kaikki ei sitä taakkaa jaksa kantaa vaan väsähtävät sitten ja hakevat eroa.
Lapsikin jäi liitosta, onneksi olemme olleet samoilla aaltopituudella lapsen hoidon suhteen ja lapsi saakin olla tosi paljon mun luona ja se on kantanut mua eron jälkeen 3v, vaikka on tullut myös pimeitä hetkiä ja ajatellut että jättäisi lapsen ja aloittaisi elämän jossakin muualla täysin alusta, mutta siihen en pysty, koska kuitenkin lastani rakastan tosi paljon ja haluankin vaan turvata hänen elämänsä että kokisi sitä turvallisuutta ja ettei ero oikein syviä haavoja jättäisi häneen.
Sitä ihmettelen syvästi että mikä ihme mussa on kun ex:n kansssa meni aina sukset ristiin, vaikka tarkoitin toista niin ex sen tajusi väärin päin ja jouduin aina selittely linjoille ja asiat meni väärinpäin sitten, ehkä se liitto olisi jatkunut jos ei olis tullut näitä väärinkäsityksiä. Nyt olen kuitenkin huomannut että alkaa ex:n kanssa pystymymään keskutelemaan asioista järkevästi ja ei tule enää niin paljon väärinkäsityksiä ja ehkä hän myös vähän kunnioittaa myös minun sanomisiani ja arvostaa mua.
Jotenkin tuntuu että Jumala on hyljännyt mut, kun se mitä pahiten pelkään niin on tapahtunut eli yksinäisyys ja kun kuitenki aikoinaan löysin tämän ex vaimon niin luulin että sain sen rukouksen avulla, nyt on sitten sulattamista että miksi sitten se otettiin pois, mitä väärää minä tein? loppujen lopuksi sitä pelkää myös sitä että milloin otetaan poikakin pois, kun tuntuu siltä että minä menetän aina sen ihmisen josta minä välitän, siksi ei tohdi rakastaa.
Olen ihmisenä muuttunut niin paljon eron myötä että oikein hirvittää kun ajattelen että, musta on tullut katkera mies.
Usein ajattelen ja mietin, miksi Jumala mut hylkäsi ja onko minun kohtaloni sitten olla yksin, koko loppuelämäni ja toivon että se loppuelämä olisi mahdollisimman lyhyt, ei tämä ole elämistä kuitenkaan, kun ei ole sitä sielunkumppania kenen kanssa jakaa nämä elämän ilot ja surut, jotenkin sitä tuntee itsensä niin vajanaiseksi, kun kuitenkin on ollut naimisissa ja tottunut siihen toiseen ja edelleenkin koen turvattomuutta öisin kun menen yksin sänkyyn ja mietin että kukaan ei rakasta minua ja jos rakastaisinkin jotakin niin sen menetän kuitenkin ja olen alkanut epäilemään että minun rakkauteni tukahduttaa liiton kuin liiton.
Paljon laitan syitä vastakkaisen sukupuolen piikkiin, että pidetään miestä vaan kynnysmattona, en tiedä mitä muuttaisin itsessäni, kaikki on niin vaikeaa? minkälainen mies pitäisi olla?
Itsellä on aikaisempi avoliitto ennen tätä nykyistä jonka kanssa tuli ero, siitä tuli niin paljon negatiivisia asioita mukaan liittoon, mm. pettämistä, siltä pohjalta ei voi enää rakentaa uutta liittoa, tai voisi mutta se vaatisi niin paljon siltä toiselta että kaikki ei sitä taakkaa jaksa kantaa vaan väsähtävät sitten ja hakevat eroa.
Lapsikin jäi liitosta, onneksi olemme olleet samoilla aaltopituudella lapsen hoidon suhteen ja lapsi saakin olla tosi paljon mun luona ja se on kantanut mua eron jälkeen 3v, vaikka on tullut myös pimeitä hetkiä ja ajatellut että jättäisi lapsen ja aloittaisi elämän jossakin muualla täysin alusta, mutta siihen en pysty, koska kuitenkin lastani rakastan tosi paljon ja haluankin vaan turvata hänen elämänsä että kokisi sitä turvallisuutta ja ettei ero oikein syviä haavoja jättäisi häneen.
Sitä ihmettelen syvästi että mikä ihme mussa on kun ex:n kansssa meni aina sukset ristiin, vaikka tarkoitin toista niin ex sen tajusi väärin päin ja jouduin aina selittely linjoille ja asiat meni väärinpäin sitten, ehkä se liitto olisi jatkunut jos ei olis tullut näitä väärinkäsityksiä. Nyt olen kuitenkin huomannut että alkaa ex:n kanssa pystymymään keskutelemaan asioista järkevästi ja ei tule enää niin paljon väärinkäsityksiä ja ehkä hän myös vähän kunnioittaa myös minun sanomisiani ja arvostaa mua.
Jotenkin tuntuu että Jumala on hyljännyt mut, kun se mitä pahiten pelkään niin on tapahtunut eli yksinäisyys ja kun kuitenki aikoinaan löysin tämän ex vaimon niin luulin että sain sen rukouksen avulla, nyt on sitten sulattamista että miksi sitten se otettiin pois, mitä väärää minä tein? loppujen lopuksi sitä pelkää myös sitä että milloin otetaan poikakin pois, kun tuntuu siltä että minä menetän aina sen ihmisen josta minä välitän, siksi ei tohdi rakastaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ei jumala sinua ole hyljännyt,vaan usein on niin että jumala vie ihmisen erämaahan ,jotta tämä alkaisi rukoilemaan enemmän ,ja jeesuksen ristillä kuoleminen kirkastuisi,ja siinä samassa jumala riisuu meitä, se kaikki turha otetaan pois,jotta tilalle tulisi se kaikkein tärkein, rakkaus jumalaan ja sitä kautta kaikki muu,se voi kuulostaa julmalta ,jos menettää kaikki sen mihinkä on turvannut elämänsä ,eli perhe sinun tapauksessa,muistatko kertomuksen jobi:sta jota jumala koetteli oikein kunnolla ,mutta lopulta siunasi yllin kyllin koska huomasi jobin uskon jumalaan,rukoile ja pyydä syntisi anteksi ja anna muillekkin anteksi,se on se tie minkä jeesus tahtoo sinun kulkevan,laitan tässä linkin sinulle, lue myös näitä,niistä on ollut paljon lohtua minulle.
http://vastaus.net/luku/media2.php?Hae=yes&extdate=1073&noma=text&idkat=3
Jumala rakastaa sinua!
Herra koettelee, vaan ei hylkää.
Ex-puolisosi ei ymmärtänyt sinua, johtunee juuri siitä, että taidat olla niin kiltti ja hiljainen mies. Naisilla on tapana ajatella toisen puolesta ja vääntää selvät sanat toisiksi.
Ja sielunkumppanuus on erittäin harvinaista.
Olet todellakin jo ansainnut todellisen onnen.
Toivon, että löydät sellaisen ihmisen, joka kuulee ja ymmärtää sinua.
Sinulle on nyt koittanut eheytymisen, paranemisen , muuttumisen aika. Aika purkaa katkerat perusodotukset ja aika rakentaa uudet,
Jumalan sanan mukaiset odotukset.Aika kerätä kivet,jotka sydämesi maaperään on heitetty jo
varhaisesta alkaen.Aika itkeä menetyksiä, hylkäämisiä ja yksinjäämisiä,joita olet arvattavasti joutunut kokemaan lapsesta lähtien.
Sen jälkeen voi tulla myös aika, johon sisältyy
ellei naurua, niin ainakin paljon keveämpää mieltä.
On aika alkaa repiä katkeruuden juuria ja istuttaa uutta sydämesi maaperään. Aika viskata pois asenteet, tuomiot, ajatusmallit
ja tavat, jotka eivät ole säilyttämisen arvoisia.
Saarnaajan 3. luku.Sen lisäksi Jeesuksen sana, en muista missä: "Jokainen istutus, jota Minun Isäni ei ole istuttanut, on revittävä juurineen".
Katkera perusodotus on psykologinen malli, itsensä toteuttava profetia. Tapahtukoon sinulle
uskosi mukaan on raamatullinen totuus. Mt.8:13,
9:29. Katkera perusodotus vahvistuu, kun odotuksesi mukainen kuvio toistuu uudelleen ja uudelleen. Katkera perusodotus vaikuttaa siten,
että "saat" ihmiset toimimaan odotuksesi mukaan. Lähetät sanattomia viestejä, ja toiset toimivat niiden mukaan.Tietysti myös itse toimit odotuksesi mukaan, tietoisesti tai tiedostamattasi.
Näitä ovat toistuvat kuviot ihmissuhteissa,
samantapaiset seurusteluongelmat; hylkäämiset,
uskottomuudet,"kohta se löytää minua paremman",
"minä olen aina se, joka ei koskaan löydä ketään",
"aina minulle käy näin", jne.
Teemme tuomioita ja sisäisiä valoja, jotka sitovat meidät niiden mukaiseen käyttäytymiseen
sekä kokemaan sitä samaa.Niitä ovat esim.
miehiin/naisiin ei voi luottaa;
miehet/naiset ovat sellaisia/tällaisia jne.
Herra haluaa muokata sydämemme maaperän vastaanottavaiseksi siunauksen kylvölle.Hän muutta erämaan puutarhaksi ja autiomaan vesilähteiksi. Sinne, missä on ennen ollut käärmeitä ja skorpioneja, ohdakkeita ja orjantappuroita, alkaa kasvaa myrttejä, öljypuita ja hopeakuusia. Jesaja 41:17-20.
Herra muuraa perustuksemme uudelleen ja rakentaa ennalleen vihollisen raastaman kaupungin. Jes. 54:11-12.
Kutsun sinua tähän pitkälliseen prosessiin, jota myös toipumismatkaksi kutsutaan. Välillä tuntuu ettei tästä ole mitään hyötyä, mitään ei näytä tapahtuvan ja miksi niin hitaasti sekin mikä tapahtuu. Mutta sitten taas yhtäkkiä tapahtuu paljon muutosta.
Tutustu siis näihin sivuihin ja varaa aika lähimmälle ja sopivimmalta tuntuvalle (sielunhoito)terapeutille heti maanantaiaamuna.
Sijoita itseesi, ettet enempää toteuta "profetiaasi".
http://www.re-sielunhoitoterapeutit.com
http://www.soteria.fi
http://www.chcry.net
Lapsellesi olet esikuva Taivaallisesta Isästä.
Hän käsittää Jlan sellaiseksi kuin sinä häntä kohtaan olet.Älä
koe sitä vaatimukseksi eikä syytökseksi, vaan
toteamukseksi miten tärkeä olet hänen elämässään.
Seppo Jokinen on kirjoittanut isän merkityksestä,
muistaakseni "Isän ikävä". En ole aivan varma nimestä.