Joskus lapsena en tiennyt vielä, olenko kiinnostunut miehistä vai naisista (olen mies). Olen naisista kiinnostunut. Oliko se muilla epäselvää joskus?
Miehille kysymys
Anonyymi
63
<50
Vastaukset
- Anonyymi
No eipä lapsen seksuaalisuus ole vielä ollenkaan kehittynyt eikä valmis. Muistan miten tietyssä iässä kaikki luokan tytöt inhosi poikia ja tyttöystävien kanssa kuljettiin käsikkäin.
Poikia ei saanut ottamaan tyttöä kädestä, se oli yökötys ja oksetus.
Se kaikki kuuluu kehitykseen, ei mitään epänormaalia.
12-15 vuoden iässä seksuaalinen kehitys alkaa muotoutua. Silloin on vielä tavallista olla epävarma mitä on. Se on prosessi ja kehityksen tulos, ei mitään valmiina ihmisessä olevaa syntymän hetkellä.Se on se tietty kehitysvaihe, kun se toinen sukupuoli tuntuu öllölle. Vaikkei mulla ole sitä kyllä ollut koskaan, mutta monilla lapsilla olen huomannut olevan ja ihan normaali vaihe. Omillakin on sitä pojat hyyyiiii, silti saatetaan nauraa jonkun pojan hölmöilyjä ja hihhhiii, pientä ihailua kuitenkin äänensävyssä. :)
Se on ihan tavallista olla epävarma vielä vanhempanakin siitä mitä seksuaalisuus on. Voi elää sellaisessa välitilassa tai tukahdutuksessa missä elämä kulkee ympärillä eikä oikein tajua ja tiedosta miksi jotkut asiat ei tunnu oikein oikealta tai miltään erityiseltä. Miksi muut saa niistä jotain irti ja itse ei näe mitään hohtoa.
Kovasti tekee valintoja ja päätöksiä, mutta ne on aina puolittaisia tai onttoja jotenkin. Ihmiset havahtuu ja herää eri tahtiin ja eri ikäisinä asioihin. Jotkut tiedostaa hyvin pian asioita joita joidenkin pitää haeskella kauemmin ja pidemmän mutkan kautta ymmärtääkseen.SheHe kirjoitti:
Se on ihan tavallista olla epävarma vielä vanhempanakin siitä mitä seksuaalisuus on. Voi elää sellaisessa välitilassa tai tukahdutuksessa missä elämä kulkee ympärillä eikä oikein tajua ja tiedosta miksi jotkut asiat ei tunnu oikein oikealta tai miltään erityiseltä. Miksi muut saa niistä jotain irti ja itse ei näe mitään hohtoa.
Kovasti tekee valintoja ja päätöksiä, mutta ne on aina puolittaisia tai onttoja jotenkin. Ihmiset havahtuu ja herää eri tahtiin ja eri ikäisinä asioihin. Jotkut tiedostaa hyvin pian asioita joita joidenkin pitää haeskella kauemmin ja pidemmän mutkan kautta ymmärtääkseen.Minä olin jo alle kouluikäisenä kyllä selvästi kiinnostunut tytöistä. Silloin suuren ihastukseni nimi oli Kaisa. Minuun oli ihastunut Riikka, joka halusi isona kanssani naimisiin. Silloin en ollut kylläkään luonnollisesti kiinnostunut naisista kuin vanhempana. Ikä toi erilaisen kiinnostuksen.
HOPE.LOVE kirjoitti:
Minä olin jo alle kouluikäisenä kyllä selvästi kiinnostunut tytöistä. Silloin suuren ihastukseni nimi oli Kaisa. Minuun oli ihastunut Riikka, joka halusi isona kanssani naimisiin. Silloin en ollut kylläkään luonnollisesti kiinnostunut naisista kuin vanhempana. Ikä toi erilaisen kiinnostuksen.
Okei. Mä muistan, että mä ihastuin ihmisissä lapsena söpöyteen ja huumoriin. Joku poika tai tyttö oli minusta jotenkin söpö tai hauska, olin hetken ihan täpinöissäni, ihana tyyppi.
Se saattoi olla pisamat, hörökorvat, ujous, joku tapa mikä näytti söpölle minusta. Joku sen ihmisen ominainen piirre mikä kiinnitti huomioni ja hurmaannuin siitä. Sikäli olen ihastunut siis jo lapsena ihmiseen, en sukupuoleen.
Yhteen poikaan ihastuin yläasteella siksi, kun hän oli niin persoonallinen, omanlainen hassu ja vähän ehkä hönökin. Söpö siis taas kerran. Hänen veikeys puri muhun. Tykkään veikeistä ihmisistä helposti. Semmosista vähän omaalaatuisista. Ei ihan kaikkien ihanteita persoonana, mutta uniikkeja todella.
Vasta teini-iän lopulla taisin olla 19? ihastuin fyysisiin ominaisuuksin kuten maskuliiniset piirteet kuten miehekäs selkä ja hartiat tai naisissa feminiinisiin piirteisiin, kuten naisellinen lantio tai naisellinen sirous. Aloin vasta miettiä jotain fyysisiä juttuja.
Seksuaalisia.SheHe kirjoitti:
Okei. Mä muistan, että mä ihastuin ihmisissä lapsena söpöyteen ja huumoriin. Joku poika tai tyttö oli minusta jotenkin söpö tai hauska, olin hetken ihan täpinöissäni, ihana tyyppi.
Se saattoi olla pisamat, hörökorvat, ujous, joku tapa mikä näytti söpölle minusta. Joku sen ihmisen ominainen piirre mikä kiinnitti huomioni ja hurmaannuin siitä. Sikäli olen ihastunut siis jo lapsena ihmiseen, en sukupuoleen.
Yhteen poikaan ihastuin yläasteella siksi, kun hän oli niin persoonallinen, omanlainen hassu ja vähän ehkä hönökin. Söpö siis taas kerran. Hänen veikeys puri muhun. Tykkään veikeistä ihmisistä helposti. Semmosista vähän omaalaatuisista. Ei ihan kaikkien ihanteita persoonana, mutta uniikkeja todella.
Vasta teini-iän lopulla taisin olla 19? ihastuin fyysisiin ominaisuuksin kuten maskuliiniset piirteet kuten miehekäs selkä ja hartiat tai naisissa feminiinisiin piirteisiin, kuten naisellinen lantio tai naisellinen sirous. Aloin vasta miettiä jotain fyysisiä juttuja.
Seksuaalisia.Kiitos näkemyksestäsi, joka oli mielenkiintoinen. Itse olin yli 20-vuotias, kun ensimmäisen kerran rakastuin. Ihastumisia oli ollut ennen sitä! :)
Hyvää päivänjatkoa, sillä itse lähden nyt taas paussille, joka kestää iltaan asti. Törmätään! :)HOPE.LOVE kirjoitti:
Kiitos näkemyksestäsi, joka oli mielenkiintoinen. Itse olin yli 20-vuotias, kun ensimmäisen kerran rakastuin. Ihastumisia oli ollut ennen sitä! :)
Hyvää päivänjatkoa, sillä itse lähden nyt taas paussille, joka kestää iltaan asti. Törmätään! :)Rakastuminen? palavasti ihastuin 15 iässä ja sitä kestikin melkein pari vuotta samaan ihmiseen yhtä kyytiä, muut oli ilmaa. Se hönö poika justiinsa. Ketään muuta en nähnyt, enkä kuullut. :P
Sitten oli semmoisia pinta ihastumisia, rakkautta taisin kokea vasta 21-22 ollessani, se oli tosi raadollista rakkautta ja rikki repivää. Yksipuolista ja julmaa.
Sitten seuraava rakkaus syntyi 28-29 iässä, exääni. Rakastuin hänen kiltteyteen ja positiiviseen luonteeseen. Ihan yksinkertaisesti näihin asioihin. Hän oli vastakohta edelliselle julma rakkaudelle.
Ja nyt sitten rakastuin tähän nykyiseeni 34 iässä. Hänen järkevyyteen ja rauhallisuuteen. Runoilija sieluun, joka tosin on kadonnut jonnekin ja tukkinut suun. :)
Päivänjatkoja.SheHe kirjoitti:
Rakastuminen? palavasti ihastuin 15 iässä ja sitä kestikin melkein pari vuotta samaan ihmiseen yhtä kyytiä, muut oli ilmaa. Se hönö poika justiinsa. Ketään muuta en nähnyt, enkä kuullut. :P
Sitten oli semmoisia pinta ihastumisia, rakkautta taisin kokea vasta 21-22 ollessani, se oli tosi raadollista rakkautta ja rikki repivää. Yksipuolista ja julmaa.
Sitten seuraava rakkaus syntyi 28-29 iässä, exääni. Rakastuin hänen kiltteyteen ja positiiviseen luonteeseen. Ihan yksinkertaisesti näihin asioihin. Hän oli vastakohta edelliselle julma rakkaudelle.
Ja nyt sitten rakastuin tähän nykyiseeni 34 iässä. Hänen järkevyyteen ja rauhallisuuteen. Runoilija sieluun, joka tosin on kadonnut jonnekin ja tukkinut suun. :)
Päivänjatkoja.Ja edelleen rakastan exässäni niitä samoja asioita, vaikka ei yhdessä ollakkaan. Mutta hmisenä pidän häntä hyvänä ihmisenä. Ongelmistaan huolimatta, kaunis sielu ja sydän.
- Anonyymi
"Muistan miten tietyssä iässä kaikki luokan tytöt inhosi poikia ja tyttöystävien kanssa kuljettiin käsikkäin."
Onkohan tuo jokin ympäristöjuttu? Ei ollut meillä päin tapana ollenkaan inhota poikia. Eikä myöskään kulkea tyttöystävien kanssa käsikkäin. - Anonyymi
SheHe kirjoitti:
Okei. Mä muistan, että mä ihastuin ihmisissä lapsena söpöyteen ja huumoriin. Joku poika tai tyttö oli minusta jotenkin söpö tai hauska, olin hetken ihan täpinöissäni, ihana tyyppi.
Se saattoi olla pisamat, hörökorvat, ujous, joku tapa mikä näytti söpölle minusta. Joku sen ihmisen ominainen piirre mikä kiinnitti huomioni ja hurmaannuin siitä. Sikäli olen ihastunut siis jo lapsena ihmiseen, en sukupuoleen.
Yhteen poikaan ihastuin yläasteella siksi, kun hän oli niin persoonallinen, omanlainen hassu ja vähän ehkä hönökin. Söpö siis taas kerran. Hänen veikeys puri muhun. Tykkään veikeistä ihmisistä helposti. Semmosista vähän omaalaatuisista. Ei ihan kaikkien ihanteita persoonana, mutta uniikkeja todella.
Vasta teini-iän lopulla taisin olla 19? ihastuin fyysisiin ominaisuuksin kuten maskuliiniset piirteet kuten miehekäs selkä ja hartiat tai naisissa feminiinisiin piirteisiin, kuten naisellinen lantio tai naisellinen sirous. Aloin vasta miettiä jotain fyysisiä juttuja.
Seksuaalisia.Itsekin voin ihastua miehiin ja naisiin. Mutta sukupuolista vetovoimaa olen tuntenut vain miehiin.
Joskus mietin paljonkin mitä ennen ja vielä nykyäänkin on, jos jo nuoresta, tai lapsesta saakka kokee syntyneensä väärään sukupuoleen. Sukupuolenkorjaukset, ne jotka tehdään, ovat vain murto-osa kaikista. Yhteiskunta, suku, läheiset painostavat olemaan kuten "muut". Korjaukseen lähtee vain rohkeimmat. Loput kärsii. Tai sitten repäisevät vanhempana.
Jos sukupuolten kahtiajako ja seksuaalinen suuntautuminen olisivat maailman aikojen alusta olleet sellaisia kuin on; mitään stereotypioita ei olisi, jokainen saisi olla sellainen kuin on, kaikki tasaveroisia, maailma olisi huomattavasti reilumpi paikka. Anonyymi kirjoitti:
Itsekin voin ihastua miehiin ja naisiin. Mutta sukupuolista vetovoimaa olen tuntenut vain miehiin.
Joskus mietin paljonkin mitä ennen ja vielä nykyäänkin on, jos jo nuoresta, tai lapsesta saakka kokee syntyneensä väärään sukupuoleen. Sukupuolenkorjaukset, ne jotka tehdään, ovat vain murto-osa kaikista. Yhteiskunta, suku, läheiset painostavat olemaan kuten "muut". Korjaukseen lähtee vain rohkeimmat. Loput kärsii. Tai sitten repäisevät vanhempana.
Jos sukupuolten kahtiajako ja seksuaalinen suuntautuminen olisivat maailman aikojen alusta olleet sellaisia kuin on; mitään stereotypioita ei olisi, jokainen saisi olla sellainen kuin on, kaikki tasaveroisia, maailma olisi huomattavasti reilumpi paikka.Joo. Mä olen pääosin ihastunut miehiin. Mutta heihinkin se ihastuminen on ennemminkin muuta, kun fyysistä laatua. Voin tykätä miehen ulkonäöstä, miehisestä kropasta, ajatuksista, persoonasta, mutta varsinaista seksuaalista vetovoimaa tunnen miessukupuoleen heikosti.Tunnen kyllä, mutta vain kun rakastan ko. miestä. Sittenkin heikosti.
En nuorempana tuntenut sitä kyllä naisiinkaan. Kolmekymppisenä havahduin ihastuvani palavasti naiseen kaikinpuolin. Sitä ennen jo ihailin naisvartaloita avoimesti ääneen, mutten vielä hoksannut ajatella intiimimpää. Kunnes ihastuin ja seksuaalinen mielenkiinto oli ihan omaa luokkaansa.
Kun ihastun naiseen, ihastun palavasti. Se on kuumaa roihua, erilaista kun miehiä kohtaan. Se on hyvin fyysistäkin vetovoimaa. Eikä se sammu yhtä helposti, kun miestä kohtaan kiinnostus...
Nykyään kun näistä puhutaan, niin niihin kiinnittää huomiotakin. En mä lapsena esim. ajatellut syntyneeni väärään sukupuoleen, enkä oikeestaan vieläkään ajattele varsinaisesti väärään. Mä synnyin sukupuoleen jota en osaa elää ja koe helpoksi elää, olisi helpompaa olla miessukupuolta.
Psyykkisesti luontevampaa olemukseni takia jo ja vastaisi myös fyysisiä tarpeita paremmin, kuten seksissä penis ja ei olis rintoja. Muuten tälläkin kropalla kyllä elää. Ja elää ilman penistäkin. Se vaan on tietyssä tilanteessa se mitä pää tyrkkäis mielellään jos olis. Ihan kun penis olis amputoitu pois. Kävi joku kehitysvirhe.. :)
Mutjoo. Ei ennen ollut tarjolla tietoa kuten nyt ja tosiaan moni vielä vanhoilla päivillään repäisee. Caitlyn Jenner..
Joo, samaa mieltä. Kahtiajako ja stereotypiat tökkii. Ehkäpä dysforiatkin olis lievempiä, jos stereotypioita ei ylläpidettäis?SheHe kirjoitti:
Joo. Mä olen pääosin ihastunut miehiin. Mutta heihinkin se ihastuminen on ennemminkin muuta, kun fyysistä laatua. Voin tykätä miehen ulkonäöstä, miehisestä kropasta, ajatuksista, persoonasta, mutta varsinaista seksuaalista vetovoimaa tunnen miessukupuoleen heikosti.Tunnen kyllä, mutta vain kun rakastan ko. miestä. Sittenkin heikosti.
En nuorempana tuntenut sitä kyllä naisiinkaan. Kolmekymppisenä havahduin ihastuvani palavasti naiseen kaikinpuolin. Sitä ennen jo ihailin naisvartaloita avoimesti ääneen, mutten vielä hoksannut ajatella intiimimpää. Kunnes ihastuin ja seksuaalinen mielenkiinto oli ihan omaa luokkaansa.
Kun ihastun naiseen, ihastun palavasti. Se on kuumaa roihua, erilaista kun miehiä kohtaan. Se on hyvin fyysistäkin vetovoimaa. Eikä se sammu yhtä helposti, kun miestä kohtaan kiinnostus...
Nykyään kun näistä puhutaan, niin niihin kiinnittää huomiotakin. En mä lapsena esim. ajatellut syntyneeni väärään sukupuoleen, enkä oikeestaan vieläkään ajattele varsinaisesti väärään. Mä synnyin sukupuoleen jota en osaa elää ja koe helpoksi elää, olisi helpompaa olla miessukupuolta.
Psyykkisesti luontevampaa olemukseni takia jo ja vastaisi myös fyysisiä tarpeita paremmin, kuten seksissä penis ja ei olis rintoja. Muuten tälläkin kropalla kyllä elää. Ja elää ilman penistäkin. Se vaan on tietyssä tilanteessa se mitä pää tyrkkäis mielellään jos olis. Ihan kun penis olis amputoitu pois. Kävi joku kehitysvirhe.. :)
Mutjoo. Ei ennen ollut tarjolla tietoa kuten nyt ja tosiaan moni vielä vanhoilla päivillään repäisee. Caitlyn Jenner..
Joo, samaa mieltä. Kahtiajako ja stereotypiat tökkii. Ehkäpä dysforiatkin olis lievempiä, jos stereotypioita ei ylläpidettäis?Ja joku penis, mitä välis markkinoi naisia kiinnostavan. Niin evvk. Mutta se on sen rakastetun joystick, luonto toimii niin että sitä vemputtamalla kumppani tykkää ja kun tykkään kumppanista. Tykkään tehdä hänelle hyvää. Mut ei se elin mua elimenä viehätä yhtään. Sen tilalla vois olla vaikka nappi mitä painamalla hän hihkuu mielihyvää.
Naisen elin taas jopa viehättää. Näin nää jutut on moninaisia.
- Anonyymi
Ei taella ole miähiäe.
Kyllä minä olen aina seksuaalisesti ollut viehättynyt naisista, ei ole tarvinnut miettiä. Tietenkin olen kysellyt itseltäni sitä ja koettanut antaa ns. luvan pitää mistä vaan. Mutta silti se on ollut kristallinkirkas, että naiset vaan kiinnostaa.
Sitä joskus mietin, kun kaverini serkkutyttö oli 12-14 ja oli varma, että pitää vain tytöistä/naisista, että olikohan varma asiasta jo silloin? Mutta niinhän itsekin olin. Sitä äkkiä ulkopuolisena ajattelee, että jos joku kokee selkeästi kokee olevansa erilainen kuin suurinosa, niin sen pitäisi miettiä sitä vaan pidempään... nyt ajattelen, että kyllä jo nuorikin tietää mitä haluaa.Ymm, niin jotkut asiat tietää jo nuorena kuinka ne on. Ja joskus ne samat asiat muuttuu vielä vanhempana toisin päin.
Käännynnäisiä on paljon.SheHe kirjoitti:
Ymm, niin jotkut asiat tietää jo nuorena kuinka ne on. Ja joskus ne samat asiat muuttuu vielä vanhempana toisin päin.
Käännynnäisiä on paljon.Itsellä seksuaalisuus on itseasiassa ollut aina selkeä. Oma sukupuoli-identiteetti ei... toisaalta jos oma sukupuoli-identiteetti tai koko sukupuoli olisi nykyisestä miehestä muutettu, olisi seksuaalisuuskin muuttunut. 😁 Jos olisin nainen, olisin lesbo.
Mutta kyse olikin lopulta ihan siitä, että mitä saan olla..
Jotenkin päähäni oli niin vahvasti iskoistunut, että minun pitäisi miehenä olla jotain mitä en täysin halua. Minun sellainen sanotaan nyt feminiinisempi puoli ei sopinut minun käsitykseen miehestä. Mutta se oli vaan ulkoapäin tullut käsitys miehenä olemisesta. Sanotaan nyt toksinen maskuliinisuus.
Nyt se alkaa olla lähelle balanssia. Pystyn ottamaan lähes kaikki piirteeni rohkeasti ja muista välittämättä huomioon. Noissa säbähommissa tapaan nuorempia jannuja... 20-30 vuotiaita. On jotenkin huikeaa kun heille tämä sanoisinko pehmeämpi miehisyys on arkipäivää. Jos hienkatkuisessa pukuhuoneessa mies sanoo kyynel silmässä, että meijän Lilli täytti tänään vuoden ja kävelee ja osaa sanoa isi, että on muuten kiva pelata, kun on ihans tyttö katsomossa äitinsä kanssa, niin voin sanoa, että nautin... taputan sälliä olslle ja sanon:Nauti pois. Sitä varten tätä tehdään. 😀
Nuoret elää ihan toisells tavallla tätä elämää. Ja se on hyvä. Tiedostavat itseään hyvin. 😊👌interlocutrice kirjoitti:
Itsellä seksuaalisuus on itseasiassa ollut aina selkeä. Oma sukupuoli-identiteetti ei... toisaalta jos oma sukupuoli-identiteetti tai koko sukupuoli olisi nykyisestä miehestä muutettu, olisi seksuaalisuuskin muuttunut. 😁 Jos olisin nainen, olisin lesbo.
Mutta kyse olikin lopulta ihan siitä, että mitä saan olla..
Jotenkin päähäni oli niin vahvasti iskoistunut, että minun pitäisi miehenä olla jotain mitä en täysin halua. Minun sellainen sanotaan nyt feminiinisempi puoli ei sopinut minun käsitykseen miehestä. Mutta se oli vaan ulkoapäin tullut käsitys miehenä olemisesta. Sanotaan nyt toksinen maskuliinisuus.
Nyt se alkaa olla lähelle balanssia. Pystyn ottamaan lähes kaikki piirteeni rohkeasti ja muista välittämättä huomioon. Noissa säbähommissa tapaan nuorempia jannuja... 20-30 vuotiaita. On jotenkin huikeaa kun heille tämä sanoisinko pehmeämpi miehisyys on arkipäivää. Jos hienkatkuisessa pukuhuoneessa mies sanoo kyynel silmässä, että meijän Lilli täytti tänään vuoden ja kävelee ja osaa sanoa isi, että on muuten kiva pelata, kun on ihans tyttö katsomossa äitinsä kanssa, niin voin sanoa, että nautin... taputan sälliä olslle ja sanon:Nauti pois. Sitä varten tätä tehdään. 😀
Nuoret elää ihan toisells tavallla tätä elämää. Ja se on hyvä. Tiedostavat itseään hyvin. 😊👌Se on silloin helpompaa niin, kun asiat ikään kuin on paikoillaan jo heti kättelyssä. Eikä tarvitse ihmetellä. Mut sekin on hieno tunne, kun lopulta tajuaa mistä kenkä on puristanut ja miksi moni asia on voinut tuntua kummalliselta tai suoraan sanottuna ilottomalta. :)
Ihan kun saisi uuden elämän, kun nämä jutut oivaltaa lopulta. Heräämisiä sana sopii hyvin kuvaamaan. Ja niin tietysti, miksen mä heti tätä ole tajunnut päivänselvää asiaa. :D
Se ulkoa tullut istutettu ajatusmalli on paha. Ja meidän ikäpolvelle sitä on tarjottu aika hanakasti.
Miehen malli ja naisen malli kuten hetero hommatkin on istutettu lapsena jo päähän, eikä mitään kyseenalaistuksia vahingossakaan ilman tuomiota.
Nykyään on tosiaan hienoa huomata, että niin miehet kun naisetkin on kosketuksissa paremmin sisimpäänsä, kun meidän sukupolvi on ulkoa ohjattu ajattelemaan mitä muut ajattelee, vaikka sisin sanoisi mitä. Miellyttäjä tyyppejä tehdään silleen.SheHe kirjoitti:
Se on silloin helpompaa niin, kun asiat ikään kuin on paikoillaan jo heti kättelyssä. Eikä tarvitse ihmetellä. Mut sekin on hieno tunne, kun lopulta tajuaa mistä kenkä on puristanut ja miksi moni asia on voinut tuntua kummalliselta tai suoraan sanottuna ilottomalta. :)
Ihan kun saisi uuden elämän, kun nämä jutut oivaltaa lopulta. Heräämisiä sana sopii hyvin kuvaamaan. Ja niin tietysti, miksen mä heti tätä ole tajunnut päivänselvää asiaa. :D
Se ulkoa tullut istutettu ajatusmalli on paha. Ja meidän ikäpolvelle sitä on tarjottu aika hanakasti.
Miehen malli ja naisen malli kuten hetero hommatkin on istutettu lapsena jo päähän, eikä mitään kyseenalaistuksia vahingossakaan ilman tuomiota.
Nykyään on tosiaan hienoa huomata, että niin miehet kun naisetkin on kosketuksissa paremmin sisimpäänsä, kun meidän sukupolvi on ulkoa ohjattu ajattelemaan mitä muut ajattelee, vaikka sisin sanoisi mitä. Miellyttäjä tyyppejä tehdään silleen.No itsellä kukaan ohjaavista ihmisistä ei tietääkseni ole sitä niin hoksannut vaikuttavan, eikä halunnut. Kyse on ollut totutusta tavasta.
Vanhemmilla ja isovanhemmillani vielä vähemmän on ollut aikaa tutustua itseensä ja siihen mitä on...työ ba tekeminen on vienyt leijonaosan ajasta ja siihen on pitänyt panostaa... toista on nyt.
Yksilölle jää aikaa tutustua itseensä, selviytyminen yksin vie siltä siivet. 🤔interlocutrice kirjoitti:
No itsellä kukaan ohjaavista ihmisistä ei tietääkseni ole sitä niin hoksannut vaikuttavan, eikä halunnut. Kyse on ollut totutusta tavasta.
Vanhemmilla ja isovanhemmillani vielä vähemmän on ollut aikaa tutustua itseensä ja siihen mitä on...työ ba tekeminen on vienyt leijonaosan ajasta ja siihen on pitänyt panostaa... toista on nyt.
Yksilölle jää aikaa tutustua itseensä, selviytyminen yksin vie siltä siivet. 🤔Niin, hekin on ulkoa ohjattuja. Totuttu tapa ja pelko ajaa tuomitsemaan miettimättä, jos törmää totutun tavana ulkopuolista elämää. :D
Minunkin vanhemmat vasta nyt on alkaneet hiukan miettimään sen myötä, kun olen puhunut homoudesta omia mielipiteitäni avoimesti auki, sukupoli-identiteeteistä ja miten itsekin tunnen poikkeavani naisen sukupuoli-identiteetistä. Että se on mulle ollut aina vaikea rasti, en kykene olemaan nainen kuten naiselta odotetaan. Mun olisi ollut helpompaa syntyä pojaksi, siihenkin he kiireellä sanomaan että kyllä sä kelpaat tyttönäkin.
Joo tottakai kelpaan. Mut se miltä musta tuntuu meinaa olla vaikeaa sisäistää. :)
Näinhän se on. Työ ja tapakulttuurit.
Toisaalta lupa olla mitä on auttaa selviämään yksinkin. Kun kukaan ei osoittele sormilla ja yritä ojentaa eri suuntaan. Täytyy lähtee kiitämään, mukavaa päivää. :)- Anonyymi
SheHe kirjoitti:
Niin, hekin on ulkoa ohjattuja. Totuttu tapa ja pelko ajaa tuomitsemaan miettimättä, jos törmää totutun tavana ulkopuolista elämää. :D
Minunkin vanhemmat vasta nyt on alkaneet hiukan miettimään sen myötä, kun olen puhunut homoudesta omia mielipiteitäni avoimesti auki, sukupoli-identiteeteistä ja miten itsekin tunnen poikkeavani naisen sukupuoli-identiteetistä. Että se on mulle ollut aina vaikea rasti, en kykene olemaan nainen kuten naiselta odotetaan. Mun olisi ollut helpompaa syntyä pojaksi, siihenkin he kiireellä sanomaan että kyllä sä kelpaat tyttönäkin.
Joo tottakai kelpaan. Mut se miltä musta tuntuu meinaa olla vaikeaa sisäistää. :)
Näinhän se on. Työ ja tapakulttuurit.
Toisaalta lupa olla mitä on auttaa selviämään yksinkin. Kun kukaan ei osoittele sormilla ja yritä ojentaa eri suuntaan. Täytyy lähtee kiitämään, mukavaa päivää. :)No näinpä se on...🤔
Tyttö/nsinen virlä saa olla .itä on, mutta miehillä on aiks kova yhteisöpaine. 🙄
Onneksi kaikki muuttuu ja siltikin pitäisi osata kuunnells vain itseään ja pysyä sen takana. 🤔
Muuten....vilases mesees. 😁 Anonyymi kirjoitti:
No näinpä se on...🤔
Tyttö/nsinen virlä saa olla .itä on, mutta miehillä on aiks kova yhteisöpaine. 🙄
Onneksi kaikki muuttuu ja siltikin pitäisi osata kuunnells vain itseään ja pysyä sen takana. 🤔
Muuten....vilases mesees. 😁Miehillä varmaan on yhteisöpainetta. Niinpä. Käyn vilkasee. 😄
- Anonyymi
interlocutrice kirjoitti:
Itsellä seksuaalisuus on itseasiassa ollut aina selkeä. Oma sukupuoli-identiteetti ei... toisaalta jos oma sukupuoli-identiteetti tai koko sukupuoli olisi nykyisestä miehestä muutettu, olisi seksuaalisuuskin muuttunut. 😁 Jos olisin nainen, olisin lesbo.
Mutta kyse olikin lopulta ihan siitä, että mitä saan olla..
Jotenkin päähäni oli niin vahvasti iskoistunut, että minun pitäisi miehenä olla jotain mitä en täysin halua. Minun sellainen sanotaan nyt feminiinisempi puoli ei sopinut minun käsitykseen miehestä. Mutta se oli vaan ulkoapäin tullut käsitys miehenä olemisesta. Sanotaan nyt toksinen maskuliinisuus.
Nyt se alkaa olla lähelle balanssia. Pystyn ottamaan lähes kaikki piirteeni rohkeasti ja muista välittämättä huomioon. Noissa säbähommissa tapaan nuorempia jannuja... 20-30 vuotiaita. On jotenkin huikeaa kun heille tämä sanoisinko pehmeämpi miehisyys on arkipäivää. Jos hienkatkuisessa pukuhuoneessa mies sanoo kyynel silmässä, että meijän Lilli täytti tänään vuoden ja kävelee ja osaa sanoa isi, että on muuten kiva pelata, kun on ihans tyttö katsomossa äitinsä kanssa, niin voin sanoa, että nautin... taputan sälliä olslle ja sanon:Nauti pois. Sitä varten tätä tehdään. 😀
Nuoret elää ihan toisells tavallla tätä elämää. Ja se on hyvä. Tiedostavat itseään hyvin. 😊👌Onko tuo sinusta feminististä? Minusta se on vain herkkyyttä. Mies voi aivan hyvin olla erittäin miehekäs ja silti herkkä ja hellä. Minusta tuo ole mikään feminiininen puoli ollenkaan. Se on vain tunteiden näyttämistä.
Anonyymi kirjoitti:
Onko tuo sinusta feminististä? Minusta se on vain herkkyyttä. Mies voi aivan hyvin olla erittäin miehekäs ja silti herkkä ja hellä. Minusta tuo ole mikään feminiininen puoli ollenkaan. Se on vain tunteiden näyttämistä.
Voi olla joo. Vaikka oma isäni itkee hyvin herkästi tunteellisia juttuja, menee tunteisiin. Koiran kuolema, jonkun elämän myötäeläminen jne. Silti en kovin maskuliinisempaa miestä ole nähnyt enkä osaa edes kuvitella.
Anonyymi kirjoitti:
Onko tuo sinusta feminististä? Minusta se on vain herkkyyttä. Mies voi aivan hyvin olla erittäin miehekäs ja silti herkkä ja hellä. Minusta tuo ole mikään feminiininen puoli ollenkaan. Se on vain tunteiden näyttämistä.
No miten sitä kukakin kutsuu?
Suomessa js suomen kielessä ei ole kaikille sopivia termejä ja jokainen omaksuu itse minkä kokee lähimmäksi sopivaksi...
Minäkin puhun/kirjoitan kaikki ulos, mutta on vaikeaa kun ei tasan tiedä mikä sana oikein mihinkin sopisi...
Mieti vaikka suomenkielen sana vieras... montako englanninkielistä vastinetta löydät ja mutä ne tarkoittaa... tää on köyhä kieli kommunikaatioon oikeesti. 🙄SheHe kirjoitti:
Miehillä varmaan on yhteisöpainetta. Niinpä. Käyn vilkasee. 😄
Näköjään oli potkaissut pihalle. 😀
Mutta joo. Nainen vs nsinen ei ole samaa kukkoilua kuin meille miehille on ominsista...
Nyt lämmittelen ulkosaunaa ja tulee mieleen, että tälläisessä saunassakin se yhteisöpsine on tullut koettua..🤔
Ukot istuu molemmin puolin ja toinen mättää vettä kiukaalle. ”Elähän säiky! Nyt otetaan löylyä! Kyllä mies kestää” Ja mikä oli ohje? Jos olet mies, et karkaa pois vaikks mieli tekis...muuten olet jotain muuta kuin mies..🙄interlocutrice kirjoitti:
Näköjään oli potkaissut pihalle. 😀
Mutta joo. Nainen vs nsinen ei ole samaa kukkoilua kuin meille miehille on ominsista...
Nyt lämmittelen ulkosaunaa ja tulee mieleen, että tälläisessä saunassakin se yhteisöpsine on tullut koettua..🤔
Ukot istuu molemmin puolin ja toinen mättää vettä kiukaalle. ”Elähän säiky! Nyt otetaan löylyä! Kyllä mies kestää” Ja mikä oli ohje? Jos olet mies, et karkaa pois vaikks mieli tekis...muuten olet jotain muuta kuin mies..🙄Näköjään, mutta tyylistä tunnistan sut. 😄👍
Joo, ymmärrän. Se on vähän keulimiskultturia. Hyvät löylyt kamulle. 😀SheHe kirjoitti:
Näköjään, mutta tyylistä tunnistan sut. 😄👍
Joo, ymmärrän. Se on vähän keulimiskultturia. Hyvät löylyt kamulle. 😀Naisilla se on taas ulkonäkö keulimista. Ei kaikilla, mutta osalla porukkaa. Rumaksi on sanottu tyttöjen toimesta aika usein muakin. 😄
SheHe kirjoitti:
Naisilla se on taas ulkonäkö keulimista. Ei kaikilla, mutta osalla porukkaa. Rumaksi on sanottu tyttöjen toimesta aika usein muakin. 😄
Ja naisilla on pätemistä, kuka porukassa tietää, kuka on päähahmo jonka ideoita kuunnellaan mutisematta. Koska hän tietää.
SheHe kirjoitti:
Ja naisilla on pätemistä, kuka porukassa tietää, kuka on päähahmo jonka ideoita kuunnellaan mutisematta. Koska hän tietää.
No voi olla naisilla sanomattomia nokkimisjärjestelyjä, jotka on monimutkaisempia.... 🤔
interlocutrice kirjoitti:
No voi olla naisilla sanomattomia nokkimisjärjestelyjä, jotka on monimutkaisempia.... 🤔
On niitä. Hyvin tyttölaumassa ja naisporukassa töissä saattaa korostua.
Ja selän takana puhuminen on sellanen mega ärsyttävä monille naisille tyypillinen tapa, jos ne ei tykkää jostain. 🤬😠
Juoruilu..SheHe kirjoitti:
Näköjään, mutta tyylistä tunnistan sut. 😄👍
Joo, ymmärrän. Se on vähän keulimiskultturia. Hyvät löylyt kamulle. 😀No ei se aina ole ilkeää...
Minunkin mieli tekisi repiäjannu tänne mehtään ja opettaa karua menoa. Kylmää välillä ja vastapainoksi hirmu löylyt ja pää täyteen perkele. 😂
Välillä olis hyvä näyttää, että minkä taakseen jättää, sen eestään löytää. Mutta sama koulu pitäis pitää tytöllekin. 🤔interlocutrice kirjoitti:
No ei se aina ole ilkeää...
Minunkin mieli tekisi repiäjannu tänne mehtään ja opettaa karua menoa. Kylmää välillä ja vastapainoksi hirmu löylyt ja pää täyteen perkele. 😂
Välillä olis hyvä näyttää, että minkä taakseen jättää, sen eestään löytää. Mutta sama koulu pitäis pitää tytöllekin. 🤔No ei aina, se on vaan karaisua kuten vanha kansa sanoo.
Mies karaistuu.
Vaikka ei sitä karaisua nykyään enää oikeen missään tarvita. Elämä opettaa. Ehkä se on hyvä pojan kulkea oma polku, sinä polun vierellä valmiina jos nyrjähtää. Mutta se äijä menttaliteetti ei enää nykyään varmaan toimi nuoremmilla miehillä. Erilaiset kujeet nääs...SheHe kirjoitti:
On niitä. Hyvin tyttölaumassa ja naisporukassa töissä saattaa korostua.
Ja selän takana puhuminen on sellanen mega ärsyttävä monille naisille tyypillinen tapa, jos ne ei tykkää jostain. 🤬😠
Juoruilu..No on sitä miehissäkin..🙄
SheHe kirjoitti:
No ei aina, se on vaan karaisua kuten vanha kansa sanoo.
Mies karaistuu.
Vaikka ei sitä karaisua nykyään enää oikeen missään tarvita. Elämä opettaa. Ehkä se on hyvä pojan kulkea oma polku, sinä polun vierellä valmiina jos nyrjähtää. Mutta se äijä menttaliteetti ei enää nykyään varmaan toimi nuoremmilla miehillä. Erilaiset kujeet nääs...Juu. Ei toimi enää semitä mä omaksuin....oon vaan kulman takana astumassa esiin, kun kysytään. Kiristän hampaita ja katson. 😬
interlocutrice kirjoitti:
Juu. Ei toimi enää semitä mä omaksuin....oon vaan kulman takana astumassa esiin, kun kysytään. Kiristän hampaita ja katson. 😬
Niinpä se on kuule isäukko tehtävä. Ajat on toiset. 😄
SheHe kirjoitti:
Niinpä se on kuule isäukko tehtävä. Ajat on toiset. 😄
Ne ajat on nyt. 😁👍
SheHe kirjoitti:
On, mutta jotenkin harvemmassa.
Kasvavassa määrin..🙄
Puuttuu .unaa sanoa suoraan...🙄interlocutrice kirjoitti:
Kasvavassa määrin..🙄
Puuttuu .unaa sanoa suoraan...🙄No se on ikävää kuulla. Käytöstavat on tietysti hyvät hallita ja asiansa voi sanoa tahdikkaastikin, mutta rehellisen suoraan.
Mikään ei muuten mene oikein perille, jos hymistellään.SheHe kirjoitti:
No se on ikävää kuulla. Käytöstavat on tietysti hyvät hallita ja asiansa voi sanoa tahdikkaastikin, mutta rehellisen suoraan.
Mikään ei muuten mene oikein perille, jos hymistellään.Itsestä tuntuu, että saan kohta potkut, kun sanon suoraan töissä kaiken. 🙄
Mutta selkeytyypähän tilanne. 😁interlocutrice kirjoitti:
Itsestä tuntuu, että saan kohta potkut, kun sanon suoraan töissä kaiken. 🙄
Mutta selkeytyypähän tilanne. 😁Heh, meinaat hankkia itelles lisää vapaa-aikaa? 😂
Ei kai ne nyt potkuja anna. Jos asiasta sanot.SheHe kirjoitti:
Heh, meinaat hankkia itelles lisää vapaa-aikaa? 😂
Ei kai ne nyt potkuja anna. Jos asiasta sanot.Antakoot, oon liian kankee kääntymään hanuria nuolee. 😁
interlocutrice kirjoitti:
Antakoot, oon liian kankee kääntymään hanuria nuolee. 😁
Hahah. 😂
On se perkele ittepäinen. 😄
- Anonyymi
Eipä suuremmin, tosin koulussa mua haukuttiin homoksi, mutta en oikein ymmärtänyt miksi
- Anonyymi
Entäs sitten se kun lapsi alkaa esiintyä toisen sukupuolen edustajana?
Veljeni esim. jossain 4-vuoden iässä päätti olla tyttö jonka nimi on Viivi.
Hän alkoi täysin esiintyä tyttönä ja Viiviksi häntä piti kutsua. Se oli vaihe joka unohtui sitten itsestään.
Nyt hän on naimisissa, roteva komea mies ja veturinkuljettaja. Naureskelee vanhoille muistoille.
Naapurissa oli Anne- niminen tyttö joka alkoi pojaksi nimeltä Pekka. Sitä vaihetta kesti aikansa kunnes unohtui.
Ei näitä mitenkään pahaksi noteerattu, lapsi sai leikkiä roolileikkiään rauhassa eikä se heitä "vahingoittanut".Mun serkulla oli samanlainen vaihe muksuna. Hänellä on kaksi veljeä ja hänkin halusi ainoana tyttönä olla poika. Muistan, kun hän meilläkin käydessä kiukkusi etä haluaa olla poika, eikä tyttö. Pukeutui poikamaisesti ja piti lyhyitä hiuksia.
On kuitenkin äiti nykyään ja harras uskovainen. Eikä tiettävästi ole mieheksi enää halunnut ryhtyä.
Itellä taas ei ole ollut tuota haluan olla poika, mä vaan olen ollut kuin pojat. Sen enempää miettimättä mitä mä haluan olla. Vasta kun tissit alkoi kasvaa ja niistä huomauteltiin, alkoi ottamaan aivoon naissukupuoli. Tuli kuilu minun ja poikakaverien välille rintojen myötä. Mua ei kohdeltu enää kuten kaveria, vaan kuten tyttöä.
Karseeta ja olin katkera. Koitin syödä vähän että pysyisin laihana ja en saisi enmpää naisen muotoja, aika pitkään laihana ainoa naisellinen juttu olikin tissit. Sitten ne perkeleen menkat.
Että osa haluaa olla jotain ja osa vaan on jotain. Halus tai ei.SheHe kirjoitti:
Mun serkulla oli samanlainen vaihe muksuna. Hänellä on kaksi veljeä ja hänkin halusi ainoana tyttönä olla poika. Muistan, kun hän meilläkin käydessä kiukkusi etä haluaa olla poika, eikä tyttö. Pukeutui poikamaisesti ja piti lyhyitä hiuksia.
On kuitenkin äiti nykyään ja harras uskovainen. Eikä tiettävästi ole mieheksi enää halunnut ryhtyä.
Itellä taas ei ole ollut tuota haluan olla poika, mä vaan olen ollut kuin pojat. Sen enempää miettimättä mitä mä haluan olla. Vasta kun tissit alkoi kasvaa ja niistä huomauteltiin, alkoi ottamaan aivoon naissukupuoli. Tuli kuilu minun ja poikakaverien välille rintojen myötä. Mua ei kohdeltu enää kuten kaveria, vaan kuten tyttöä.
Karseeta ja olin katkera. Koitin syödä vähän että pysyisin laihana ja en saisi enmpää naisen muotoja, aika pitkään laihana ainoa naisellinen juttu olikin tissit. Sitten ne perkeleen menkat.
Että osa haluaa olla jotain ja osa vaan on jotain. Halus tai ei.Ja yks kauhee asia oli huomata, ettei mulle kasvakkaan koskaan parta, kun kasvan naiseksi. Se oli pienenä aika kelju tunne, kun vielä pienempänä oli ihaillut isän ja vaarin partoja ja vaarin eli papan kanssa ajeltiin partaakin yhdessä. Olin niin sinut sen kanssa, että tottakai mä olen poika ja mulle kasvaa parta.
Ettei sitä miettinyt ees silleen minkään vehkeiden kautta mitä sitä on. Se vehkeiden kautta järkytys ja ajattelu ainakin mulla tuli teininä rajummin vastaan, kun kroppa alkoi muuttua ja tuli selvempi ero pojan ja tytön vartaloihin. Nyt oli pakko tajuta, että mustahan tulee nainen eikä mies. Vaikka olin ollut kuin pojat jatkuvasti.
Se on semmonen kriisin paikka. Kun tavallaan odotukset on sellaisia, että noniin kun sä olet nyt teinityttö, rinnat kasvaa, menkat alkaa, tytöt sitä tytöt tätä. Siihin asti sai olla vaan ihminen ja elää poikamaisesti mielensä mukaan, eikä siitä kukaan mitään numeroa tehnyt.
Korkeintaan naapurin mummot, kun olin niin vilkas ja villi. "Oletkos poika kunnolla siinä". Silloinkin vastasin, että mä oon tyttö. Äiti oli sanonut, että tyttö se on eikä poika. Ja mä muistin tämän mitä ilmoitetaan, kun joku sanoo oleppas poika kunnolla siinä.
Siihin asti elämä oli helppoa. Sitten se ei enää ollut. Vasta taas sitten, kun ajatteli että no näin on ja näin on oleman. :)
Ihan pienestä pitäen kiinnostunut romanttisessa mielessä vain naisista/työistä. Olin jo 7-vuotiaana ihastunut naapurin tyttöön.
Seksiä kyllä voisin harrastaa molempien sukupuolien kanssa muuten, mutta pelkkä miehen läheisyys lähinnä ällöttää. Naisen seurassa toinen mies touhuilemassa on melko luontevaa.Aika jännä juttu. Sä voit siis touhuilla miehen kanssa, jos siinä on nainen kimpassa? Mutta kahden kesken et kykene koskemaan mieheen?
SheHe kirjoitti:
Aika jännä juttu. Sä voit siis touhuilla miehen kanssa, jos siinä on nainen kimpassa? Mutta kahden kesken et kykene koskemaan mieheen?
No kykene on ehkä väärä sana, mutta kyllä toiminta on paljon luontevampaa, kun mukana on nainen.
- Anonyymi
Naisista olin kiinnostunut, mut heikosti sain vastakaikua. Aluksi halusin olla kovis ja aikuisena herkkä ja ujompi. En pitänyt itseäni tavoittelemisen arvoisena, ku en arvostanut itseäni riittävästi. Miehistä en ole ollut koskaan sillai kiinnostunut, läheisyyttä olisin kaivannut enemmän, enää en sitä osaa ilmeisesti vastaanottaa?
- Anonyymi
SheHe kirjoitti:
Oletko mies vai nainen itse?
Mies.
- Anonyymi
Olen lapsesta asti ollut kiinnostunut pojista/miehistä.
- Sheena- Anonyymi
Palstakamu kirjoitti:
Ja olet mies? Luulin sinua naiseksi 🤷♂️
Olit tarkkana, luulit aivan oikein 🤘🏼.
En kiinnittänyt huomiota otsikkoon, ja hyvä niin, tasa-arvo ennenkaikkea 🤷♀️.
- Sheena
- Anonyymi
Oletko siis Duke Nukem vai Wonder Woman?
..jooh itse kun filmaan noniin aivan laillisesti katua ja säätilannetta, joskus voi tallentua juttuja erikoisia öisiä tapahtumia, en pysty kovin kauaksi kuvaamaan, kun ei ole 200x suurennosta nettijutussa.
Enkä edes tarkoituksella tallenna tavallisten ihmisten toimia, kun ei kiinnosta. - Anonyymi
Ei ollut mitään epäselvää. Olin tytöistä kiinnostunut jo nuorena 12 vuotiaana halusin jos seurustella ja 13 vuotiaana aloin seurustelee tytön kanssa ja 14 vuotiaana halusin jo pillua. Olin tytön kanssa sen luona, sen vanhemmat oli poissa ja pantiin ekan kerran
- Anonyymi
Ihmiset kypsyy eri ikäisinä, itse ainakaan kovin nuorena edes halunnu seurustella. Ja ne lyhyehköt jutut oli enempikin sellaista normaaliuden osoittamista. Ei mitään suuria tunteita, kiinnostusta mukana siinä. Sitte vasta yli parikypäsenä niitä tunnejuttuja, ja vastakkaiseen siis.
- Anonyymi
Eräs jännä juttu kun joskus tutkiskelen vanhaa raamattua, niin enkeli Gabriel on mainittu vanhassa testamentissa sekä uudessakin Johanneksen ilmestysjutussakin tuo...
Tyttö-superenkeli legendojen mukaan, mutta..... hah noniin. - Anonyymi
Koulussa multa kysyttiin olenko homo, en tiennyt mitä vastata, koska olin alkanut runkkaamaan, ja luulin että itsetyydytys tarkoittaa sitä että on homo.
Sanoin etten tiedä, hävetti niin kun runkkailin. Sain paljon piruilua siitä kun sanoin etten tiennyt oonko homo. Mutta oikeasti en edes tiennyt mitä homous tarkoittaa.
Myöhemmin olen tajunnut että en ole ikinä ole ollut vähääkään homo, enkä ole ikinä edes vähääkään ollut kiinnostunut omasta sukupuolesta, en ole edes bi-curious, ei kiinnostaisi tippaakaan tehdä yhtään mitään muiden miesten kanssa.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miksi olet riittämätön kaivatullesi?
Mistä asioista tunnet riittämättömyyden tunnetta kaipaamaasi ihmistä kohtaan? Miksi koet, että et olisi tarpeeksi hänell1453106- 1082533
- 512521
Aloitetaan puhtaalta pöydältä
Mukavaa iltaa mukaville. 😊 ❤️ ⚜️ Minusta ei kaikki täällä tykkää, eikä tarvitsekaan. Kun eivät ymmärrä, niin sitten ei2402188Koulussa opetetaan anaali- ja suuseksiä
"Kirjassa puhutaan varsin suorasukaisesti ”vehkeistä, flirttailusta, suostumisesta ja kieltäytymisestä, nautinnosta sekä4751826Mitkä on ne arvot?
Itselleni särähtää korvaan joka kerta kun kuulen arvoista ja arvomaailmasta. Olen miettinyt paljon, että mikä on se minu2481809- 1051775
Tavarakirppis lopettaa ilkivallan takia.
Tähänkö on jo Kajaanissa tultu? Onko lasten kuriomuus jo näin pitkällä, ei kait tätä aikuiset tee. Mikä on seuraava j91644Tätä et nähnyt tv:ssä: TTK-voittaja Anssi Heikkilä avautuu suhteesta Linnea Leinoon: "Sie annoit..."
Menikö voitto mielestäsi oikeaan osoitteeseen? Linnea Leino ja Anssi Heikkilä voittivat TTK:n vain 1,2 % erolla yleisöää151577R.I.P. Kristian Antila
Entinen huippumaalivahti ja -kiekkoilija menehtyi äkillisesti 44-vuotiaana. Kunnia muistolleen. https://www.iltalehti.fi231417